kun joulukuun 4 p:nä 1774 päätettiin ettei yhtään ruumista enää vastaisuudessa saa haudata kirkkoon, „koska etenkin kesäaikaan

semmoinen haju nousee haudoista, etteivät ihmiset voi tulla kirkossa toimeen, vaan monet saavat taudin ja kuoleman, minkä seurakunta vahvisti todeksi^41. Täten katosi aina

katolisuuden

ajoilta peritty tapa haudata vainajat kirkonlattian alle, tapa, joka niin suuressa määrässä on ollut syynä kaupungissa vanhempina aikoina vallinneisiin epä-edullisiin terveysoloihin²).

Mutta edistyspuolue ei tyytynyt tähän voittoon. Vuoden 1801:n palon jälkeen ehdotettiin myöskin että kirkon ympärillä sijaitseva vanha hautausmaa, joka oli käynyt liian ahtaaksi ja „joka suuressa määrässä oli edistänyt tyyneinä jakosteina kesinä täällä liikkeellä ollutta

mätäkuumetta

^44,

hyljättäisiin

^ja uusi hautausmaa perustettaisiin ulkopuolelle kaupunkia Hamppustenmäkeen. Tämän kanssa yhteydessä pani kaupunki myöskin toimeen uuden

rakennusjärjestyksen,

jonka Kuninkaallinen Majesteetti hyväksyi. Myrskyiset vastaväitteet

koh-tasivat kuitenkin uutta

ehdotusta,

^{ja anoipa suuri osa} porvaristoa korkeimmasta paikasta muutosta jo vahvistettuun kaupunginasema-kaavaan. Mutta

heidän valituksensa

hyljättiin ja uusi hautausmaa

vihittiin

^n/6 1809. Täten oli ^tuo vanha kirkkomaa virattomaksi jäänyt

') Maistraatin pöytäkirja ²/₂ 1772.

2)Kirkon monet sukuhaudat, jotka eivät enää saaneet ottaa vastaan uusia asukkaita, suljettiin nyt. Osa niitä, Enesköldien, Grubbenhjelmien, Knorrin-gien, Lebellien, luovutettiin korvauksetta; toisista, Forteliusten (Ståhlfoot), Grothusenien (Backman), Garvoliusten (Stålfot), Keckoniusten (Engelbr. Kecko-nius ja varanotarius Brander), Enholmien (kamreeri Nordström), Gottlebenien (nimismies Gottleben), Tolppojen (leski Qvist), vaadittiin ja suoritettiin lunas-tus kaupungin rahastosta.

299

300 _UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEBEN-PUBJEHDUKSEN _AIKA.

joka, ollessaankäytännössä kaupungin perustuksesta saakkav. 1558, oli saanut

multaansa

kätkeä niin monta sukupolvea porvaristoa, ja joka vuosisatain

kuluessa

oli tullut niin täyteen, että sen sisällä olevamaa oli kohonnut neljä kyynärää yli

kirkkomaanaidan

ohi kulkevan

kadun

^l).

Tällä

aikakaudella

saavuttamastaan aineellisesta ja

henkisestä vaurastumisesta,

oli kaupunki ehkä enemmän kuin minään muuna

Pormestari Sackßn.

Lauri Sacklen.

olemassa-olonsa

aikana kiitollisuuden velassa lähimmille

hallitusmie-hilleen.

^Etenkin on sen erinomainen

pormestari

Lauri Sacklen

suu-rimmassa

määrässä ansainnut kaupungin kiitollisuuden, jatätä Porin kaupungin

historian

aikakautta voidaan hänen jälkeensä täydellä syyllä

kutsua

Sacklenin

aikakaudeksi.

Mynämäen rovastina kuol-leen Lauri Sackliniuksen poikana oli Sacklen lopetettuaan yliopis-tolliset

lukunsa

v. ¹⁷⁴⁵ tullut

auskultantiksi

^Turun hovioikeuteen,

r) Hautausmaan ^muuttoa koskevaa ^kts. Maaherrankirjelmiä Luotsin Val-tioarkistossa 1806. Muutto tapahtui v. 1809.

KAUPUNGIN HALLITUS. SACKLEN.

joka v. 1747 hänelle

varatuomarina

uskoi Vehmaan ja Ali-Satakun-nan

kihlakuntain

tuomaritoimen, „missä _{hän osotti} hyvää taitoa tuomarinvirkaan kuuluvissa asioissa^44. Tultuaan Porin pormestariksi

6/₅ 1750 oli hän toimintansa ensi hetkestä voimalla ja jäntevyydellä omistanut työnsä kaupungin vaurastuksen kohottamiseksi, ja saattoi persoonallisen osanottonsa kautta useimmat kaupungin silloiset elin-kysymykset onnelliseen ratkaisuun. Hänen johdollaan oli kaupunki voittanut takaisin tapulioikeutensa, saanut etuoikeuden Merikarvian markkinoihin, nähnyt tehtaita nousevan, peltoja asuttavan ja niittyjä

raivattavan

ennen saavuttamattomassa laajuudessa, köyhäinhoidon järjestettävän, lääkäritoimen parannettavan, asukasluvun enemmän kuin kaksi kertaa entisestään

lisääntyvän, varallisuuden

^enenevän.

Seurauksena ^{kaikesta tästä oli}

uusi

elämä alkanut kaikilla aloilla,

sem-moisillakin, jotkaeivätsuorastaan olleet viranomaisten vaikutuksen alai-sina. Henkiset liikkeetja sivistyksen kohoaminen olivatkintämän kehi-tyksen

välillisiä

seurauksia. Sanalla sanoen, uusi aika oli kaikissa

suhteissa koittanut, ja kaikkialla tapaamme jälkiä Sacklenin tarmok-kaasta toiminnasta¹). Milloin kehottaa hän kauppiaita täyttämään velvollisuutensa tapulikaupungin kauppamiehinä, milloin istuu hän puheenjohtajana kaupungin

kaikissa

ammattiyhdistyksissä, milloin

johtaa

hän kirkonkokouksissa kirkkoa ja seurakuntaa koskevia kysy-myksiä kaupungin parhaaksi, aina esiintyen hänen voimallisen ^etevää persoonallisuuttaan

kuvaavalla

tyyneydellä ja vakavuudella. Hän saattoi täydellä syyllä sanoa että kaupunki „hänen virka-aikanaan oli kohonnut rappiotilastaan^{44 2}).

Niinpä tunnustikin porvaristo velvollisella kiitollisuudella sen suuren työn ja vaivan, joka Sacklenilla oli ollut

monivuotisena

virka-aikanaan, ja sen uutteruuden, jota hän aina oli osottanut hyvän jär-jestyksen ja kaupungin sekä sen elinkeinojen vaurastumisen edistämi-seksi. Kun hän 70 vuoden iässä, hoidettuaan 41 vuotta pormestarin tointa, ei enää tuntenut omaavansa suotavaa voimaa toimittamaan menestyksellä virkavelvollisuuksiaan, pyysi hän eroa, „koska hänen rakkautensa siihen yhteiskuntaan, jota hän mielihyväliä oli niin kauan johtanut ja johon hän vastarakkauden jaluottamuksen siteillä oli kiinnitetty, kielsi häntäkäyttämästä sijaista^44. Tähän lausui maist-raatti ja porvaristo: „että vaikka he kuinkakin murheissaan

kaipaa-vat herra kauppaneuvoksen niin pitkän ajan kaupungin eduksi ja parhaaksi käyttämää virkavaikutusta,

eivät

he kuitenkaan

voi

pyy-*) Sacklenista tuli v. 1783 kauppaneuvos etupäässä maatalouden edistä-miseksi saavuttamistaan ansioista. Hän kuoli 19/s 1795.

2) Kaupunkien valitukset. Pori, 1785 S. Y. A:ssa.

301

302 UUDEN TAPULIOIKEUDEN .TA VÄLIMEREN-PURTEHDUKSEN AIKA.

tää herra kauppaneuvosta sitä edelleen jatkamaan, vaan suovat hä-nelle vilpittömästi hänen kaipaamansa levon“ ¹).

Mutta eronsakin jälkeen esiintyi tämä kaupungin iäkäs Nestori, kun tärkeämpiä kysymyksiä

käsiteltiin,

maistraatin ja porvariston kokouksissa, sekä ratkaisi usein päätökset runsaalle kokemukselle perustettujen neuvojensa javakuuttavankaunopuheliaisuutensa kautta.

Raatimiehistä näyttävät ^etenkin varapormestarit Juhana

Sou-rander

ja Gerhard Backman suuressa määrässä nauttineen

porvaris-ton luottamusta. Edellinen, joka harjoiteltuaan akatemiallisia opin-toja oli otettu kaupunginnotariukseksi ja v. 1753 valittu raatimieheksi,

missä

toimesa hän oli kuolemaansa saakka v. 1795, hoiti usein,

eten-kin Sacklenin ollessa poissa valtiopäivillä, pormestarinvirkaa; „jolloin hän kuten sanotaan

„osotti

^ahkeruuttaja taitoa, joka hankki hä-nelle porvariston luottamuksen*^{4 2}). GerhardBackman, joka aikaisem-min kiitoksella oli hoitanut

kaupunginkirjurin-

ja

raatimiehen virkaa

Loviisassa, jossa hänelle myöskin porvaristo oli tarjonnut pormesta-rinvirkaa, oli myös,

Poriin

muutettuaan, täällä ajoittain

toimittanut

pormestarinvirkaa, „ja ansaitsisi hän tietoihinsa ja kykyynsä nähden paljon suurempia palkkaetuja kuin hän raatimiehentointa hoitaessaan voi saada^{44 3}). Kaikissa tärkeämmissä kysymyksissä olivat nämät

raadin jäsenet aina Sacklenin puolella, jakaen hänen kanssaan kun-nian yleisten asiain hnolellisesta johtamisesta, joka oli kaupungin

hallituksen tuntomerkkinä tällä aikakaudella.

Raatimiehet S

Backmin Ja

i

Pormestarin- ja raatimiestenvaaleissa seurattiin tähän aikaan K. M:n päätöksiä porvariston valituksiin

heinäkuun

²⁸ p:ltä ¹⁷²⁰

§ 2 sekä lokakuun ^1G p:ltä ¹⁷²³ § 1, niinkuin myöskin armollisia

mää-räyksiä lokakuun 12 p:ltä ^1743, tammikuun 19 p:ltä 1758 ja loka-kuun 31 p:ltä 1766⁴). Yaalit olivat useinkin sangen myrskyisiä ja antoivat varsin usein aihetta oikeudenkäynteihin ja

valituksiin.

Sacklenin _erotessa koettikin

maistraatti

muka epäjärjestyksen ja riidan

välttämiseksi

saada

Mörtengrenin

hyväksytyksi ilman vaalia.

Mutta ^tämä yritys kohtasi niin yleistä vastarintaa, ^että säännöllinen vaali oli pantava toimeen, jossa Mörtengren sai enimmät äänet. Kun raatimies Gottleben oli kuollut v. 1773, piti Sacklen puheen

suo-Pormestarin- ja

raatumehenvaa-*) 1791;n vuoden pormestarin vaalia koskevat maaherrankirjelmät, Euot-sin Valtioarkistossa.

2) 1791;n vuoden pormestarinvaalia koskevat Maaherrankirjelmät Ruotsin Valtioarkistossa.

3) Maisti’aatin pöytäkirja 8 /2 1773.

4) Toisen tiedon mukaan ^oli 1720:n vuoden päätös päivätty ⁸/₇ ja 1758 vuoden kuninkaallinen määräys ⁹/j.

Notarius

Ainmattioikeu det.

Aksiisioikeus HALLITUS. VAALIT. NOTARIUS. AMMATTIOIKEUDET.

ineksi, jossa hän muistutti porvaristoa

raatimiesviran

tärkeydestä ja kehotti sovintoon ja yksimielisyyteen vaalissa ¹). Gerhard Backman valittiin, mutta valitus tehtiin sen johdosta, että vaaliluettelo olitehty porvariluokkien eikä henkikirjani mukaan.

Vaikein oh asianlaita kaupunginnotariusta valitessa. Sillä niin pienellä palkalla, joka hänelle voitiin myöntää, ja jolla hänen myös-kin täytyi pitää pöytäkirjoja aksiisi- ja

meritullioikeuksissa,

^{ei ketään} kunnollista

notariusta

tahdottu saada. Turhaan korotti

maistraatti

v. 1780 palkan 75:een riksiin, kirjuriapuraha siihen luettuna; kun Turussa

tiedusteltiin

halullisia hakijoita, saatiin vastaukseksi että ainoastaan yksi oli

ilmoittautunut,

vaatien vähintäin 133 riksiä.

Ansio siitä että tuomiokirjat ja pöytäkirjat kuitenkin todistavat suu-rinta huolellisuutta ja tarkkuutta oikeusjuttujen ja

muiden

asioiden kertomisessa on epäilemättä

luettava Sacklenille,

joka usein näyttää

omakätisesti

kirjoittaneen konsehdit.

Pormestarilla ja raadilla oli muuten siihen aikaan täysi _työ Ensinmainittu oli

asianharrastuksesta

puheenjohtajana kaikissa

am-mattioikeuksissa, ja raatimiehet olivat lautamiehinä paitsi aksiisioi kuudessa myöskin 17-sataluvulla syntyneissä teollisuus- ja

tehdas-sekä suuressa meritullioikeudessa.

Ammattioikeudet olivat ^■— kuten ennen on

mainittu

luvul-taan

kahdeksan:

liinakankuri-, suutari-, räätäli-, _puuseppä-, nahkuri-,

sorvari-,

seppä- ja hatuntekijä-ammattikuntain oikeudet. Ammatti-kunnilla oli

vanhimmat

^1.

oltermannit

ja lautamiehinä muutamia

mestareita.

Istunnot koskivat ammattikuntien sisäisiä seikkoja sekä myöskin niiden jäsenten keskinäisiä riitoja ja

asioita.

Aksiisioikeus

oli kuten ennen on mainittu esiintynyt jo 16-sataluvulla, jolloin

maistraatti

näyttää erityisesti jäsenistään muo-dostaneen sellaisen oikeuden esiintyvissä tarpeissa. Mutta nyt oli tämä oikeus pysyväisestä

järjestetty

jakuului siihen tullimies tahiyksi

raati-miehistä

puheenjohtajana ²) jakolme

raatimiestä

vuotuisesti

valittuina

lautamiehinä. Oikeuden tuomiokirjat ovat tallella vv.dta ¹⁷⁶⁹ 1799.

Asioiden lukumäärä

^vaihteli neljän ja viidenkymmenen sekä kokouk-sien kahden ja kolmenkymmenen välillä vuodessa. Asiat käsittelivät tietysti pikkutullia ja vahnistusveroa koskevia kysymyksiä. Siten

*) Maistraatin pöytäkirja ⁸/₂ 1773.

2) Aksiisioikeuden puheenjohtajina mainitaan Juh. Sourander 1769—72, Lauri Sacklen 1773, raatimies Gerhard ^Brander 1774—76, tullimies Tordelin 1777, tullimies ^Matti Palmgren _1778, tullimies Eerikki Bjugg 1779—81, tullimies Schröder 1782—87, tullimies Juh. Stecksenius 1787, tullimies Juh. Schröder

1788—93, tullimies A. V. Nyberg 1793—99.

303

304 ^UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURTEHDUKSEN AIKA.

esim.

määräsi oikeus v. 1770 valmistusveromaksun leipuri Calande-rille; haastoi v. 1772 leski Moliisin oikeuteen syystä että tämä oli

jauhattanut myllyhuoneessa valmistusveroa maksamatta; otti v. 1776 takavarikkoon erään määrän kahvipapuja, jotka aksiisitta oli ^tuotu Tukholmasta; käski v. 1777 tullivirkamiesten pitää tulliportit yötä päivää lukossa avaamatta niitä

muulloin

paitsi kun joku

matkusti

niistä läpi; j. n. e.

Milloin tehdas- ja teollisuusoikeus perustettiin on epävarmaa, mutta koska sen sinettiin on piirretty

vuosiluku

^1747, on mahdol-lista että oikeus on alkuaan tältä ajalta. Puheenjohtajana ^{x) oli} yksi raatimies ja lautamiehinä toimi kaksi raatimiestä ja pari

vanhinta

eli mestaria. Tuomiokirjoja on tallella ainoastaan vuosilta 1780,

Tehdas- ja teol-lisuusoikens.

Maatullin ja aksiisioikeuden sinetti

1781 ja 1783, sekä vuosilta 1793—97. Asioiden lukumäärä _näyttää vaihdelleen yhden ja kymmenen sekä kokouksien yhden ja

viiden

välillä vuodessa. Oikeudessa ratkaistiinkäsityöliikkeen alottamislupaa koskevia kysymyksiä, tarkastettiin mestarinäytteitä, ratkaistiin käsi-työläisten

keskinäiset

^{riidat j. n. e. Siten} antoi oikeus v. 1780 luvan verkakankuri Söderlinille perustaa yksituolinen verkakutomo;

määräsi v. 1790 kisälli Sakari Widmarkin mestarinäytteeksi valmis-tamaan verankappaleen ja otti näytteen tarkastukseen apujäseneksi kankuri Fjellmanin asiantuntijana; antoi v. 1792kauppaneuvos Sack-lenille ja Henrikki Juh. v. Knorringille luvan perustaa tupakkateh-das ja harjoittaa sitä toiminimellä Sacklen ^& Knorring; julkiluki v.

1794 verankutojille

kauppahallintokunnan

kirjeen, jonka kautta teh-tailijoita K. M:n antaman ulkomaalaisten kankaiden maahantuontia

>j Puheenjohtajina mainitaan Lauri Sacklen 1780—83, Otto JuliusBrander 1790, 1793 ja 1799, porm. Mörtengren 1792. Oloja kuvaavana mainittakoon että 1770 oli ilmestynyt uusi teollisuusasetus, mutta tätä ei vielä 1780^tunnettu Porissa, „koska ^se ei ollut tullut maistraatin käsiin¹¹.

Maistraatin jä-senten

melkoi-nen työ.

HALLITUS. OIKEUDET.

koskevan kiellon johdosta käskettiin itse valmistamaan

sellaisia

kan-kaita, niin että tarve ^tulisi

tyydytetyksi;

y. ^m. Tehdas-ja

teollisuus-oikeuden, jonka alaisina olivat ammattioikeudet, tuli myöskin vuo-tuisesti lähettää

kauppahallintokunnalle

selonteko tehtaiden ja käsi-työläisliikkeiden tilasta.

Isossa meritullioikeudessavihdoin, jokaolikaupunkiin perustettu ^iso mentuin-saavutetun tapulioikeuden jälkeen, oli puheenjohtajana tullipäällikkö

tahi joku raatiinies ja jäseninä^{kolme tahi} neljä raatimiestä tahi kaup-piasta ¹). Juttujen ja asioiden luku vaihteli suuresti. Vuosina ¹⁷⁹⁵ ja 1796 ei esim. pidetty yhtään ^{kokousta, koskei} yhtään juttua esiin-tynyt. Korkein ^määrä kokouksia näyttää olleen 20 ja asioita 33.

Jutut koskivat enimmäkseen tullinpeijauksia ja muuta samanmoista.

Tullikamarin ja meritullioikeuden sinetti.

Oikeus tuomitsi esim. v. 1772 erään merimies Norgrenin, joka oli salaa vienyt ulos vaskiplootuja, julkisenavarkaana menettämään kunniansa ja maksamaan sakkoa 405 vaskitalaria, tahi sen puutteessa kärsi-mään 40 paria raippoja; käsitteli samana vuonna suuremmeistä taka-varikko)uttua, joka koski 32:ta pakkaa

kiellettyjä

^{tavaroita, mitkä oh} tavattu eräästä Lyttylän riihestä ja

arvioittiin

^{35,826 talariin 4} äy-riin ^; haastoi v. 1804 vastaamaan limilaitahaahden

„Anna

^Marian“

laivurin, Jaakko Inbergin, rikoksesta 1774:n vuoden

purjehdusohje-sääntöä vastaan, hän kun oli käyttänyt Ahvenanmaan sisäistä pur-jehdusväylää; j. n. e.

„Läsnäolemisensa“

(„uppvaktande“) kautta maistraatissa ja

raas-tuvanoikeudessa, missä asiat päivä päivältä lisääntyivät, sekä myös

1) Puheenjohtajina suuressa meritullioikeudessa mainitaan tullinhoitaja Nymansson 1771—72, varaporm. Backman 1773—74, tullinhoitaja Nymansson uudestaan ^1774—75, tullinhoitaja Hofgardt 1777—78, tullinhoitaja Wennberg

1779—83, tullinhoitaja Stålberg 1783—1806.

20 305

806 UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURTEHDUKSEN AIKA.

yllämainituissa oikeuksissa, oli

pormestarilla

ja raadilla todellakin runsaasti _työtä,

puhumattakaan kaupunginnotariuksesta,

^jonka

oikeas-taan olisi pitänyt kirjoittaa pöytäkirjat ^kaikissa

oikeuksissa.

^Ja kai-kesta vaivastaan oli kaupungin

virkamiehillä

sangen vähän korvausta.

Pormestarin ja

raatimiesten

palkat olivat näet edelleen samat ^kuin

ennen ^1); niihin kuului

enimmäkseen

^{määrärahat} kaupungille tehty-jen lahjoitusten koroista. Lisäys ^näihin

palkkoihin

olisi ollut sitä tarpeellisempi ja välttämättömämpi,

„koska

jokaisen nähden oli sel-vän selvää, ^että nyt nautitutpalkat eivät mitenkään voineet riittää

sää-dylliseen ja sopivaiseen taloudenpitoon ^{tahi vastata toimien}paljoutta ja niitä seuraavaa

vastuunalaisuutta

⁴⁴. Kuitenkaan eivät pormestari

')Pormestarilla ^oli yksityisesti itseään varten vero koko Vähän-Rauman ta-losta (päätöksen ^{mukaan **/,* 1692)} ja Tahkoluodon torpasta, ^{sekä 2}tynnyrinalaa peltoa ^(s/3 1649) ja sitilpaitsi puolet kaupungin peltovero-osuutta, ¹⁰tynnyriä rukiita ja 10 tynnyriä ohria, puolet sen aksiisiosuudesta p

5

^{/2 1642),}

karjalaidun-rahoista (²⁰/2 1642) sekä myöskin kapakkamaksusta, ynnä kellarivapausrahoista, jotka ²⁵/g 1777 ^olivat määrätyt ^31:ksi riksiksi ^4;ksi killingiksi ö:ksi runstykiksi.

Ne viisi raatimiestä, joilla kullakin oli 20 kapanalaa peltoa ja niittyä, saivat kukin ^osansa jälelle jääneestä puolesta peltoverosta, laidunrahoista, kapakka- ja kellarivaroista, nauttien lisäksi ilmanpormestarin osallisuutta huutokauppaprosen-tit, mitkä samoin ^{kuin nuo} ihan vähäpätöiset tuulaaki-, vaaka-ja mittarimaksut

sekä säästö kaupungin osuudesta sakkorahoissa ^olivat „maistraatille palkaksi määrätyt¹⁴. Laskun mukaan nousivatpormestarin ^tulotyllämainituista palkkaus-osuuksista (1782) 115 riksiin 10killinkiin 3 runstykkiin hopeata jakunkin raa-timiehen 21 riksiin 37 killinkiin ² runstykkiin. Pormestari ja raati kantoivat itse saatavansa, paitsi myynti- ja valmistusvero-osuutta, karjalaidunrahoja ja kapakkamaksuja, jotkamaksoi kaupunginrahastonhoitaja.

Notariuksen palkka ^oli epämääräinen, enimmäkseen persoonallinen. Erää-seen aikaan nautti hän, paitsi peltosarkaa jaheinäluotoa, 16riksiä 32 killinkiä vuodessa, toisin ajoin taasen 27 riksiä 37 killinkiä 4 runstykkiä. Toisinaan taasen myytiin pelto ja niitty huutokaupalla kaupunginkassan puolesta, ja no-tarius sai rahassa 50 riksiä sekit 25 riksiä kirjuriapua. Kaupunginrahastonhoita-jan palkka oli 1780-luvulla 50 riksiä, paitsi peltoa ja niittyä. Kaupunginvis-kaalilla oli palkkaa 8 riksiä ja sitäpaitsi 7 kapanalaa peltoa ja pieni heinämaa.

Molemmilla kaupunginpalvelijoilla vihdoin oli, paitsi ^6;tta kapanalaa peltoa ja jonkun ^verran niittyä, toisella 6 riksiä 52 killinkiä, toisella 5 riksiä 26 killinkiä 8runstykkiä vuotuista palkkaa. Lopuksi ^oli kaupungin vartijoilla, joihinkuului kuusi miestä, 4 riksin 32 killingin palkka mieheen; sitäpaitsi saivat rumpali ja kaupunginvitsuri toinen 6 riksiä 32 killinkiä ja toinen 3 riksiä ¹⁶ killinkiä.

Yllämainitut palkat eivät olleet asianomaisesti vahvistettuja. Siksi pyysi kauppias Rancken ^M/6 1775 K. M:ltä asianomaisesti vahvistettua palkkasääntöä kaupungin hallitusmiehille ja palvelijoille, „jonka kautta monta omavaltaista haittaa voitaisiin estää". Mutta kun ei porvaristo yksimielisesti yhtynyt tähän anomukseen, ja maistraatti itse ei vaatinut mitään muutosta, ^ei kysymys näy saaneen aikaan muuta toimenpidettä kuin että maaherra v. 1782 ^vaati tietoja virka- ja palvelusmiesten palkkaeduista.

Kämnärin oikeus.

Vanhimmat

ICÄMNARINOIKEUS.

ja raati kaikesta tästä huolimatta nyt vaatineet korotettuja palkkoja,

vaan pitivät sen sijaan välttämättömänä että heidän ylenpalttisesti

suurta työtänsä olisi vähennettävä ja työvoimia kaupungin tuomio-istuimessa ja hallituksessa lisättävä.

„Katsoen

siihen,

^että toimet maistraatissa ja raastuvan oikeu-dessa näinä vuosina väkiluvun ja liikkeen kautta ovat tässä kaupun-gissa niin enentyneet, että ne

lakkaamatta

pitävät _työssä virkamiehiä, eivätkä suo raatimiehille yhtään aikaa yksityisiin tehtäviinsä, mikä kuitenkin olisi aivan tarpeellista, koska palkat ovat niin pienet, ettei-vät mitenkään riitä tarpeelliseen elatukseen^44, olivat maistraatti ja raas-tuvanoikeus jo 1770-luvulla aiheutuneet kutsumaan muutamia kau-pungin kauppiaita apumiehikseen, ja päättivät ^{v. 1781} „että kaksi yli-määräistä raatimiestä (Freedr. Clouberg ja Jaakkima G. Brander) oli

maaherran

vahvistettavaksi

ilmoitettava, joiden

sitten

oli lisämiehinä maistraattia auttaminen tarpeen vaatiessa, kuitenkin ilmanpalkkaa^{44 ').}

Kun asiat kuitenkin lisääntyivät, ja koska raastuvanoikeus, kaikista apumiehistä huolimatta „ei voinut mitenkään tarpeellisella toimellisuudella ehtiä käsitellä kaikkia esiintyviä juttuja, jotka

laa-jennetunkauppaliikkeen ja lisääntyvänväkiluvun takia viimme aikoina olivat kahdistuneet^44, päätti maistraatti ja porvaristo, jolla jov. 1777 oli ollut asia puheena, ^18/10 1782 pyytää

kämnärinoikeuden

asettamista, mikä lain mukaan jakaisi tehtävät raastuvanoikeuden kanssa ^iJ). Sit-tenkuin sekä maaherra että hovioikeus olivat antaneet puoltavan lausuntonsa, sai kaupunki ^7/2 1783 K. Miltä luvan mainitun oikeuden perustamiseen. Kämnärinoikeus, jonka oh tuomitseminenpienempiä

oikeusjuttuja, järjestettiin

^nyt

kiireimmiten:

varaponnestan ^Gerhard Backman otti toistaiseksi ollakseen esimiehenä, kunnes

vakinainen

pu-heenjohtaja saataisiin,

raatimies

^Freed. Clouberg sekä ammatinvanhin Matti Björkqvist valittiin jäseniksi puoleksi vuotta, ja ensimmäinen kokous määrättiin toukokuun ² päiväksi 1783³_). Y. ¹⁷⁸⁵

valittiin

sitten

maaviskaali

Yrjö Freedr. Mustelin kämnärioikeuden esimie-heksi⁴).

Myöskin kaupunginvanhimmilla alkoi nyt uusi aika. Kun niitä edellisellä aikakaudella oli ollut ainoastaan ^12, koko porvariston

va-litsemina, valittiin niitä nyt

sitävastoin

^{kolmeksivuotta} kerrallaan,

luku-') Maistraatin pöytäkirja ^25/₄ 1 781.

2) Kaupunkien asiakirjat (Pori), S. V. ^A.

3) Maistraatin pöytäkirja ^28/4 1783.

4) Uuden laitoksen vuosirahasääntömäärättiin 83talariksi 16killingiksi, jota vastoin kaupunginrahaston helpotukseksi virkojenensi kertaa tullessa avonaisiksi osa notariuksen kirjuriapua sekä viidennen raatimiehen palkka^oli peruutettava.

307

Valtiopäivä-miesvaalit.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURTEHDUKSEN AIKA.

määrältään24, eri yhdistyksien tahi luokkien keskuudesta. Kuitenkaan ei tarkoin pysytty tavaksiotetussalukumäärässä, samoin kuin ei myös-kään aina noudatettu sitä, ^ettäkaikkien luokkien olisi valitseminenyhtä

montavaliomiestäkaupungineduskuntaan. Y. 1772päätettiin esim.sen johdosta,ettäporvarisluokka lukumäärältään olipaljoasuurempi kaup-pias- ja käsityöläisluokkia, että edellisen luokan oli valitseminen 12, toisten kummankin 8, siis kaikkiaan 28. V. 1780 sanotaan taasen, että vaikka vanhimpia ei tule olla useampia kuin 8 kustakin luo-kasta, olisi kuitenkin

valittava

^9, kuten ^ennen, koska harvoin tapahtuu

että kaikki 8 voivat olla samaan aikaan kotona. Mutta v. 1789 tyy-dyttiin ainoastaan 20:een vanhimpaan, siten että porvarit valitsivat 8, kaksi muuta luokkaa kumpikin ainoastaan 6. V. 1792, valitsivat kauppiaat, „jotka viimme vaalin jälkeen olivat melkoisesti enenneet¹¹,

ja käsityöläiset,

kumpikin

^luokka 8, mutta porvarit ainoastaan 7 j. n. e. i).

Myöskin mitä vaalitapaan tulee oli vielä erilaisuuksia

käytän-nössä. AJilistä valittiin useampia kuin 24 ja annettiin sitten mais-traatin valittujen joukosta ottaa määrätty luku. V. 1784 meni joka luokka erityiseen huoneeseen valitsemaan ja antoi palattuaan listoja eli luetteloita useammista jäsenistään kuin tavanmukaisen luvun 8 kustakin luokasta, „joista maistraatti, kuten sen tehtävä on, valitsi ja nimitti tarvittavan lukumäärän". Y.

179 G eivät

^{porvarit voineet}

olla yksimieliset vaalissa, vaan oli heillä kolme listaa ja antoivat päätösvallan maistraatille, joka huomasi olevan syytä valita porva-riston

vanhimmiksi

porvarit Indrenius, Selin, Nummelin, Moliis, Kölling, Arxell, Hjulberg ja Manuelin „koska heillä porvariston jäsenistä oli suurin liike kaupungissa" ^2).

Yilkas osanotto

vaaleihin

17-sataluvun lopussa sekä myöskin usein tehdyt valitukset osottavat meille vanhimpien laitoksen merki-tyksen ^kasvaneen ja olleen tähän aikaan suuressa arvossa. Y. 1797

päätettiin „panna toimeen kirja, johon lyhyesti merkittäisiin mitä maistraatti ja porvariston vanhimmat päättivät".

Jos

vaalit

kaupungin virkoja täytettäessä ja vanhimpia määrät-täessä usein antoivat aihetta riitaan ja eripuraisuuteen luokkien kes-ken, olivat sitävastoin yleensä valtiopäivämiesvaalit tällä aikakaudella

jotenkin yksimielisiä. V. 1772 valittiin Juhana Gottleben, ¹⁷⁷⁸ ja

1786 sekä 1789 Sacklen, jonka, koska hän tarkoin tunsi kaupungin tarpeet, annettiin vapaasti niitä asianhaarojen mukaan valvoa,v. 1792 lisakki Appelherg, 1800 lisakki Björkman, 1809 Niilo Ascholin.

1) Maistraatin pöytäkirjat ³/₂ 1772, ²⁷/₁₂ 1784 ja²⁸/n 1792.

2) S:n s:n 17/₁₂ 1784 ja²⁷/t 1796.

308

Ulosteet KAUPU NGINVANHIMMAT. KAUPUNGIN RASITUKSET.

Mitä kaupungin ulostekoihin tällä aikakaudella tulee, olivat ne

pääasiallisesti samat kuin lähinnä

edellisellä

aikakaudella. Y. ¹⁷⁶⁶ nousi koko kruununvero, tulleja lukematta, 5,400:aan eli 5,500:aan hopeatalariin ’). Kun riikintalari 1. riksi oli tullut käytäntöön, olivat myöskin verot maksettavat ^tässä rahalajissa. 1790-luvulla mak-settiin esim. suostuntaveroja noin 1,200

riksiä.

Tämän lisäksi tulivat valtiovelkarahastomaksu, lääkintärahastovarat, linna-apuvero,edustaen yhteensä kahden eli kolmen sadan riikintalarin suuruista ^summaa.

Henkirahat tekivät noin 250riksiä, karjavero 2riksiä, tonttiäyrit (Kirs-teininneljänneksestä) 32 killinkiä, kruunun osuus

sakkorahoista

keski-määrin 50 riksiä,

merimiesvakanssi

64 riksiä ⁸ killinkiä. Kun näi-hin määriin vielä lisätään polttimomaksu, joka v. 1801 teki noin 180

riksiä, sekä kruunaus- ja hautausapurahat, noin 200 riksiä, nousi siis tähän aikaan

kaupungin

koko verokuorma noin ^2,000:n riikin-talariin. Y. 1794 sanotaan ^että „tämä pieni kaupunki vuosittain maksaa veroa Kuninkaalliselle Majesteetille ja kruunulle yli 2,000 riikintalaria, eikä vähempää^44. Alussa 18-satalukua

nousivat

ulosteot

kuitenkin

jonkun verran ja ^{tekivät 1807;nvuoden} maakirjan mukaan yhteensä ^2,400 riikintalaria'²).

Suurta haittaa veronmaksussa tuottivat tähän aikaan valtiovelka-setelit sekä myös Fahnonhjchnin eli ^n. k. Porvoon setelit, jotka eten-kin sotavuosina 1789—90 kaupungissa yleisimmin esiintyivät.

Kruu-nunveron ylöskantoon v. ¹⁷⁸⁹ saapuivat kaupungin asukkaat varus-tettuina pelkillä valtiovelkaseteleillä

„suurempiarvoisilla

kuin heidän velkansa oli^44. Vaihdettaessa huomattiin vaihtorahoja puuttuvan ja

«pienemmillä seteleillä, joita oli annettava pois, olevan toisellaisen koron kuin sisääntulevilla^44. Maksajat

selittivät

olevansa

tyytyväisiä

siihen, _{ettei nyt}

laskettaisi

^{mitäänkorkoa, jaettä se korko,} joka

maa-konttoorissa

oli ^saatava seteleistä, lankeisi kaupunginrahastolle.

Y--1790 taasen sanotaan että,

«koska

^tälläpaikkakunnalla

fahnenhjelmi-'j Eri erät olivat: suostuntaveroa 2,468 hopeatalaria 28 äyriä, viinan-myynti- ja anniskelumaksua ^{118: 24,} ylellisyys-(tnpakka-)veroa 330, palkka- ja maksuveroa 568: 24, linna-apua 142:6, lääkintärahastoon'3:lB, ^hääveroa891, henki-rahoja 711: 24, merimiesvakansia 128: 11, karjaveroa 6, kmununosuus sakkora-hoihin ⁶² talaria.

2) Erät olivat: Suostuntaveroa 1,439 riikintalaria 12killinkiä ⁷runstykkiä, karjaveroa 2rtr, tonttiäyriä32kln, henkirahoja 303 ^{rtr 12}kln, kruununsakkorahoja 15 rtr 24 kln, yksinomaissakkoja 46 rtr 40 ^kln, merimiesvakanssia 64 rtr 8 kln, oikeusviraston prosentteja 5 rtr 8 kln 6 rst. linna-apua54 rtr 5kln, lääkintärahas-toon 5 rtr 15 kln 2 rst., polttimoveroa 246 rtr 8kln 2^rst, hovioikeuden uhkasakko-rahoja 6 rtr 32 kln, palkka- ja maksuveroa 216rtr 20kln. Sitäpaitsi jaettiinvielä kymmenysjyviä, tavallisesti luonnon tuotteena, Turun lääninrahastoon.

309

Kaupungin-rahasto.

Kaupungin-rahasto.

In document Porin kaupungin historia (sivua 60-75)