Kansainväliset kauppa- ja investointisopimukset eivät ohjaa sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämistä suo-raan, mutta ne vaikeuttavat ja estävät julkisen vallan ja kansallisen säätelyn mahdollisuuksia etenkin silloin,
kun nämä estävät markkinatoimijoita tai asettavat ulkomaiset toimijat kansallisia heikompaan asemaan.
Investointien suojaan kohdentuvat sopimukset luo-vat myös käytännössä uusia standardeja investointien kohtelulle kansallisella tasolla. Käytännössä kauppa- ja investointisopimusten neuvotteluja edistävät eten-kin vientiyritykset ja eri sektorien ja monikansallisten yritysten etujärjestöt.
Kansainvälisiä kauppasopimuksia ajatellaan usein vain ”vapaan kaupan” ja tullien alentamisen näkökul-masta, vaikka merkittävä osa uusista neuvotteluista koskee käytännössä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä rajantakaista säätelyä. Euroopan unionin ja USA:n välillä tullaan keskustelemaan myös liikesalaisuuksien suojan vahvistamisesta. Palveluiden kaupassa kyse ei ole vain markkinoille pääsystä, vaan olennaisesti myös siitä, miltä pohjalta ja miten sektoria voidaan säädellä ja eri ammatteja harjoittaa.
Suomi on jo lääkkeiden viitehintajärjestelmän vuoksi Yhdysvaltain kauppapoliittisella painostuslistalla (USTR 2013). On selvää, että teollis- ja tekijänoike-uksiin sekä suoraan lääkkeisiin ja lääketieteen tekno-logiaan kohdentuvat neuvottelut tulevat heijastumaan vahvasti Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välisissä sopimusneuvotteluissa. Neuvottelujen yksityiskohdat eivät ole julkisia, mutta on oletettavaa, että kauppa-neuvotteluissa tulevat korostumaan monikansallisen lääketeollisuuden intressit suhteessa kansallisiin ja ter-veyspoliittisiin tavoitteisiin siitä huolimatta, että kulut lääkesektorilla maksavat sairaat ja julkinen sektori.
Kansainväliset kauppa- ja investointisopimukset eivät ole ongelma silloin, kun halutaan edesauttaa yksityis-tämistä tai toimintojen ulkoistamista. Ne nousevat kuitenkin ongelmaksi silloin, kun kustannuksia tai markkinavapauksia pyritään rajoittamaan. Puola ja Slovakia on jo tuomittu maksamaan investointisopi-muksen pohjalta korvauksia peräännyttyään yksityis-tämisohjelmista (Hall 2010). Oletus siitä, että halli-tukset tietäisivät tulevat säätelytarpeensa etukäteen
ja pystyisivät ennakoimaan nämä neuvotteluissa, on parhaimmillaankin utopistinen.
Investointien suojaan ja vapauttamiseen kohdentuvat sopimusneuvottelut ovat saaneet kritiikkiä aiheesta.
Investointien vapauttamiseen kohdentuvat sitoumuk-set rajaavat kansallisen säätelyn mahdollisuuksia ja valtuuksia velvoittaa investoijia esimerkiksi siirtämään tietotaitoa paikalliselle tasolle tai käyttämään paikal-lista työvoimaa. Investointien suojan velvoitteet koh-dentuvat julkiselle vallalle ja hyötyjinä ovat ulkomaiset investoijat. Yksi esimerkki hyödyistä on ulkomaisille investoijille avautuva kanava näille haastaa julkinen valta erilliseen välimiessovitteluun, jonka kautta on mahdollista hakea korvauksia. Tutkijat ovat kiinnit-täneet huomiota erityisesti investointien suojan vai-kutuksiin kansallisen päätöksenteon ja demokratian kannalta (van Harten 2008). Tähän liittyy myös kan-sainvälisen tupakkayhtiö Philip Morrisin haaste Aust-ralian tupakkalainsäädäntöä vastaan (Government of Australia 2013).
Ulkomaisten investoijien kannalta investoijien suojalla on ensisijaisesti positiivisia vaikutuksia, joten luonnol-lisesti tämä nähdään positiivisena elementtinä inves-tointien edistämiselle, vaikka näyttö investointisopi-musten olennaisesta merkityksestä teollisuusmaiden välillä puuttuu. Kummallisempaa on sen sijaan vähäi-nen kriittivähäi-nen analyysi sopimusten hyödyistä ja hai-toista julkisen sektorin hallinnollisen taakan, meno-jen ja päätöksenteon osalta. On oletettavissa, että jos yksityisiltä investoijilta kysytään, haluaisivatko he esi-merkiksi sopimuksen, jossa julkinen valta maksaisi heti ulkomaiset investoinnit aina kymmenkertaisina takaisin, moni vastaisi, että se vasta ulkomaisia inves-tointeja edistäisikin. Luonnollisesti se ei kuitenkaan merkitsisi sitä, että tämä olisi julkisen vallan kannalta järkevää ja mielekästä.
Mahdollisuus toimia toisin
Kansallisessa kentässä kysymysten herättäminen kan-sainvälisten kauppa- ja investointisopimuksien lähtö-kohtien tai Euroopan unionin toimien suhteen nostaa helposti syytöksiä impivaaralaisuudesta tai sosiaali-tanttojen turhista peloista. Kansallisen terveyspalve-lujärjestelmän alennustila kun on ensisijaisesti koti-maista tuotantoa ja uuden avoimen hyvinvointiyh-teiskunnan vastustaminen nähdään vanhakantaisena julkisen sektorin ideologisena muutosvastarintana, joka estää kansalaisilta valinnan mahdollisuudet eikä tue uusia innovaatioita.
Entäpä jos todellisuus onkin toisenlainen ja kriitti-nen analyysi onkin aikaansa edellä. Entäpä jos inno-vaatioita ja hyvinvointimarkkinoita pönöttävätkin nyt innokkaimmin ensisijaisesti ne tahot, jotka siitä taloudellisesti hyötyvät, samalla kun monet perus-tutkimuksen ja käytännön innovaatiot nousevatkin muualta. Kansainvälisessä terveyspolitiikassa on jo vuosia kiinnitetty huomiota teollisuusvetoisen inno-vaatiopolitiikan heikkouksiin tuottaa innovaatioita vastaamaan terveyspolitiikan ja kansalaisten tarpeita (WHO 2012). Tämä on kärjistynyt puutteena niin antibioottien kuin kehitysmaiden köyhimpien kan-nalta tärkeiden lääkkeiden tutkimuksessa sekä toi-saalta uusien lääkkeiden yhä kalliimpina kustannuk-sina ja usein varsin rajallikustannuk-sina hyötyinä markkinoilla jo oleviin lääkkeisiin verrattuna.
Tulisiko sen sijaan, että varoja siirretään yliopistoilta ja kansallisilta tutkimuslaitoksilta yritysten innovaati-oiden tukemiseen, pohtia kansallisesti mahdollisuuk-sia uuteen ja uutta luoviin mahdollisuuksiin kansal-listen tutkimuslaitosten ja yliopistojen kautta. Olisiko mahdollista kannustaa ja tukea innovaatioita toisin sekä tukea myös politiikkaa arvioivia ja analysoivia toimia pitkäjänteisesti. Tulisiko tässä painottaa myös mahdollisuuksia uusiin verotuksen ja uudelleenjaon
mahdollisuuksiin osana sosiaalisesti kestävää yhteis-kuntapolitiikkaa.
Mahdollisuus puuttua markkinoiden toimintaan on kansalaisten perusoikeuksien takaamiseksi välttämä-töntä. Se on myös mahdollista, ellei tätä poliittisin toi-min ja kansainvälisten sitoumusten kautta tehdä vai-keaksi tai mahdottomaksi. Poliittisen liikkumavaran säilyttäminen ei ole uhkakuvien maalausta. Ongel-mana ei ole impivaaralaisuus, vaan markkinasokeus, joka sulkee pois muut tavoitteet sekä kriittisen hyöty-jen ja haittohyöty-jen arvioinnin. Kyse ei ole vain talouspoli-tiikan vaikutuksista hyvinvoinnin mahdollisuuksiin, vaan ensisijaisesti siihen miten ja millä tavoin kan-salaisten perusoikeudet voidaan kansallisella tasolla toteuttaa ja taata.
Kyse ei siten ole sosialismin ihannoinnista tai piilou-tumisesta kansallisen lintukodon turvaan, vaan tar-peesta lähteä hyvinvointipolitiikan tavoitteista ja mah-dollistaa keinojen valinta tavoitteiden mukaisesti, pal-vellen ensisijaisesti kansalaisten etua ja yleistä etua.
Nyt muutos tapahtuu helposti kuitenkin markkinoi-den ja etenkin näillä olevien kansainvälisten suuryri-tysten ja konsulttien tarpeiden mukaisesti, vaikka toi-mia kansalliseen toimintakenttään ja yritteliäisyyteen pyritäänkin sovittamaan.
Hyvinvointitalouden kannalta olennaista olisi siten varmistaa, että hyvinvointia voidaan edistää ja hyvin-vointipalveluita rahoittaa ja tuottaa siten, että nämä palvelevat ensisijaisesti hyvinvointia ja hyvinvointipo-litiikan tavoitteita. Tämän tulisi olla myös olennainen osa hyvinvointitaloutta. Lähtökohtana kun tulisi olla se, että talous on keino hyvinvoinnin tavoitteiden saa-vuttamiseksi eikä toisinpäin.
Tässä artikkelissa esitetyt näkökulmat ovat henki-lökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kantaa.
Kirjallisuus
BBC (2006) Q&A: The Enron case. Saatavissa: http://news.
bbc.co.uk/1/hi/business/3398913, katsottu 02.04.2014.
Chang, H-J. (2010) 23 Things they don´t tell you about capitalism. Allen Lane, Penguin, London.
Dahlgren, G. (1994) Framtidens sjukvårdsmarknad – vinnare och förlorare (Stockholm: Natur och Kultur i samarbete med Institutet för Framtidsstudier).
Eronen, A. & Hakkarainen, T. & Londen, P. & Nykyri, P.
& Peltosalmi, J. & Särkelä, R. (2013) Sosiaalibarometri.
SOSTE, Helsinki.
European Commission (2013) Directive of the European Parliament and of the Council on the protection of undisclosed know-how and business information (trade secrets) against their unlawful acquisition, use and disclosure. COM (2013) 813 final. Euroopan komissio, Brysseli. Saatavissa: http://ec.europa.eu/internal_market/
iprenforcement/docs/trade-secrets/131128_proposal_
en.pdf
Galsworthy, M. & Palumbo. L. & McKee, M. (2014) Has Big Pharma hijacked the European health research budget?
The Lancet 2014:doi:10.1016–S0140–6736(14)60232–4.
Government of Australia (2012) Investor-state arbitration.
Tobacco Plain-packaging (Canberra: Attorney-General’s Department) (http://www.ag.gov.au/Internationallaw/
Pages/Investor-State-Arbitration---Tobacco-Plain-Packaging.aspx , date accessed 16.12.2012).
Hall, D. (2010) Challenges to Slovakia and Poland health policy decisions?: use of investment treaties to claim compensation for reversal of privatisation/liberalisation policies. January 2010. PSIRU, Greenwich.
Jackson, T. (2011) Hyvinvointia ilman kasvua. Rajallisen planeetan taloustiede. Helsingin Sanomat, Helsinki.
Kommerskollegium (2014) No transfer – no trade. The importance of cross-border data transfers for companies in Sweden.
Leppo, K., Ollila, E., Pena,S., Wismar, M. and Cook, S. (eds).
Health in all policies. Seizing opportunities. Implementing policies. Ministry of Social Affairs and Health, UNRISD, WHO, Helsinki.
Lith, P. (2013) Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Raportti yksityisestä palvelutarjonnasta ja yritysten kasvusta sekä julkisista hankinnoista ja toiminnan kehittämisestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. TEM Raportteja 34/2013. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/37584/
TEMrap_34_2013_30092013.pdf, katsottu 02.04.2014.
Mikkola, H-M. (2009) Toimiiko kilpailu lääkäripalveluissa.
Kunnallisalan kehittämissäätiö. Saatavissa: http://www.
tem.fi/files/37584/TEMrap_34_2013_30092013.pdf, katsottu 02.04.2014.
Piketty, T. (2014) Capital in the 21st century. Harvard University Press, Cambridge Massachusetts and London.
Piketty, T., Saez, E. (2003) Income inequality in the United States, 1913–1998. Quarterly Journal of Economics 2003:118:1:1–39.
Roos, E., Lahelma, E., Hemminki, E. (2013)
Kansanterveystieteellisen tutkimuksen tulevaisuus, onko syytä huoleen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2013:50:4:267–270.
Saarinen, A. (2010) Suomalaiset lääkärit ja Suomen Lääkäriliitto osana hyvinvointivaltiota ja sen terveyspolitiikkaa. KELA Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 114. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/
handle/10138/23746, katsottu 02.04.2014.
Sandel, M. (2012) What money canat buy. The moral limits of markets. Allen Lane, Penguin Books, London.
Stuckler, D., Basu, S. (2013) The body economic. Why austerity kills. Allen Lane, Penguin Books, London.
TEM (2009) Bioteknologia 2020. Linjaukset bioinnovaatioiden hyödyntämiseksi. TEM, Helsinki.
Saatavissa: http://www.tem.fi/files/24697/bioteknologia_
final_0909.pdf, katsottu 02.04.2014.
TEKES (2013) Terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategia. Alustava luonnos sidosryhmäkeskustelun mahdollistamiseksi. 05.12.2013. Saatavissa: http://www.
tekes.fi/Global/Strategia_luonnos%2005122013.pdf, katsottu 02.04.2014.
Therborn, G. (2013) The killing fields of inequality. Polity Press, Cambridge.
THL (2014) Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2012.
Tilastoraportti 7/2014.
Tritter, J., Koivusalo, M., Ollila, E. & Dorfman, P. (2010) Globalisation, Markets and Healthcare Policy: Redrawing the Patient as Consumer (London: Routledge).
United State Trade Representative (2013) 2013 Special 301 report. United States, Washington D.C. http://www.ustr.
gov/sites/default/files/05012013%202013%20Special%20 301%20Report.pdf Accessed 1 March2014.
Walshe, K., McKee, M., McCarthy, M., Groenewegen, P., Hansen, J., Figueiras, J., Ricciardi, W. (2013). The Lancet 2013;382:668–669.
Van Harten, G. (2007) Investment Treaty Arbitration and public law. Oxford University Press, Oxford.
WHO (2012) ‘Research and Development to Meet Health Needs in Developing Countries: Strengthening Global Financing and Coordination’. Report of the Consultative Expert Working Group on Research and Development:
Financing and Coordination, Geneva: WHO.
Wilkinson, R., Picket, K. (2010) The spirit level. Why equality is better for everyone. Penguin, London.
Weeks, J. (2013) Economics of the 1%. How mainstream economics serves the rich, obscures reality and distorts policy. Anthem Press, London New York Delhi.
Weisbrot, M., Jorgensen, H. (2013) Macroeconomic policy advices and the Article IV consultations: Comparative overview of European Union Member States. ILO Research Paper 7. ILO, Geneva.