Yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat usein pie-nin, jopa huomaamattomin askelin. Mutta aika-ajoin yhteiskunta saattaa ajautua kriisiin, joka järisyttää rakenteita (Streeck & Thelen 2005). Suomalaisenkin yhteiskunnan toimintaperiaatteet ovat uudistuneet kriisien ja murrosten kautta. Murrokset, joista suu-rimmat olivat 1950-luvun loppupuolella, 1970-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa, ovat aiheutuneet muun muassa suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden, Suomen politiikkamallin ja -tavoitteiden ja kansainvä-lisen toimintaympäristön yhteensopivuuden heikenty-misestä (Saari 2013). Kriisien syntymistä ja tuloksia on kuitenkin vaikea ennustaa. Vuonna 2008 alkanut
pankkikriisi levisi Yhdysvalloista Eurooppaan ja osit-tain koko maailmantalouteen. Kriisi johti pankkisään-telyn lisäämiseen, mutta sinänsä maailmantalouden rakenteet eivät muuttuneet. Suomen talouden kriisi 1990-luvulla johti joissakin suhteissa radikaaleihin ja hallitsemattomiin muutoksiin, etenkin hyvinvoin-tivaltion toimintamalleissa.
Kuvio 3. Muutoksen tyypit (Streeck & Thelen 2005)
Kuviossa 3 kuvataan erilaisia muutoksen tyyppejä.
Streeck ja Thelen (2005) kannattavat vaiheittaisen muuttamisen strategiaa, koska äkilliset muutospro-sessit ovat ennakoimattomia ja hallitsemattomia. Vai-heittaisen muuttamisen strategia – hallittu rakenne-muutos – voidaan toteuttaa tässä artikkelissa esitetyllä innovaatiotoiminnan mallilla. Uudistamiseen on saa-tava mukaan kaikki ”joukot”: kansalaiset, järjestöt, päätöksentekijät, tutkijat ja yrittäjät. Tarvitaan avointa dialogia, jossa kaikkien ääni kuuluu. Kaikkea osaa-mista voidaan hyödyntää avoimissa innovaatioproses-seissa. Päähuomio tulee suunnata uudistusten pitkä-aikaisiin vaikutuksiin. Sen sijaan että tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa kehitettäisiin teoreettisilla malleilla sitä tulee kehittää strategisten kokeilujen avulla.
Hyvinvointivaltion uudistamisen onnistuminen edel-lyttää, että tavoitteet ovat selkeitä, yhdessä asetettuja ja ihmisten elämää selvästi parantavia. Uudistaminen ei saa olla jonkin ryhmän etujen optimointia vaan sen tavoitteena pitää olla arvokas elämä kaikille. Hyvässä yhteiskunnassa talouskasvun tavoittelu on sopusoin-nussa kansalaisten elämänlaadun ja luonnon kesto-kyvyn kanssa.
Hyvinvointitalouden rakenteet ja toimintamallit syn-tyvät innovatiivisen kehittämisen ja uudistamisen kei-noin. Vaikka tulevaisuutta ei voida täsmälleen ennus-taa, uskomme, että uusi hyvinvointiyhteiskunta on horisontaalisempi kuin teollisella aikakaudella syn-tynyt hyvinvointivaltio. Tämä merkitsee kansalaisten aktiivisempaa roolia yhteiskunnassa.
Muutoksen tulos
Jatkuvuutta Epäjatkuvuutta
Vähittäinen Uudistaminen sopeutumisen
kautta
Vaiheittainen muuttaminen
Äkillinen Selviäminen ja
palautuminen Läpimurto ja korvaaminen
Kirjallisuus
Aitamurto, T., Heikka, T., Kilpinen, P. & Posio, M. (2011): Uusi Kultakausi. Sinä ja me. Miten siirrämme yhdessä Suomen tulevaisuuteen, joka on jo täällä. Barrikadi-sarja No 21.
Helsinki: WSOY.
Alanen, O., Hautamäki, A., Kaskinen, T., Kuittinen, O., Laitio, T., Mokka, R., Neuvonen, A., Oksanen, K., Onnela, S., Rissanen, M., Vassinen, S. & Viljanen, V. (2010): Metropolin hyvinvointi. Espoo: Espoon kaupunki.
Allardt, E. (1976): Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Helsinki:
WSOY.
Berg, A. (2013): Kokeilun paikka! Suomi matkalla kohti kokeiluyhteiskuntaa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2013.
Brown, T. (2009): Change by Design. How design thinking transforms organizations and inspires innovation. Harper Business.
Castells, M. & Himanen, P. (2001): Suomen Tietoyhteiskuntamalli. WSOY.
Castells, M. & Himanen, P. (toim.)(2013): Kestävän kasvun malli, Globaali näkökulma. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 22/2013.
Chesbrough, H. (2003). Open Innovation, The new Imperative for Creating and Profiting from Technology.
Boston, Mass.: Harvard Business School Press.
Coplan, A. & Goldie, P. (2011): Empathy - Philosophical and Psychological Perspectives. Oxford University Press.
Daily, G.C. et al. (2000): The Value of Nature and the Nature of Values. Science, 289, 395–396.
Demos Helsinki (2013a): Piilotettu osaaminen. Demos Helsinki, http://www.demoshelsinki.fi/julkaisut/piilotettu-osaaminen/, viitattu 18.2.2014.
Demos Helsinki (2013b): Peloton. 17 tapaa luoda uusia markkinoita. Demos Helsinki, http://www.demoshelsinki.
fi/julkaisut/17-tapaa-luoda-uusia-markkinoita/, viitattu 18.2.2014.
Frey, B.S. & Stutzer, A. (2002): Happiness and Economics.
Princeton University Press.
Friedman, L.M. (1999): The Horizontal Society. Yale University Press.
Habermas, J. (1994). Järki ja kommunikaatio: Tekstejä 1981–1989. Valinnut ja suomentanut Jussi Kotkavirta.
2. uudistettu painos. Eurooppalaisia ajattelijoita -sarja.
Gaudeamus.
Hautamäki, A. (1997): ”Saako asiakas itse valita omat palvelunsa?”. Teoksessa Tuula Salmela (toim.), Autetaanko asiakasta – palvellaanko potilasta?, Atena Kustannus Oy, 96-108.
Hautamäki, A. (2008): Kestävä innovointi,
Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran raportteja 76.
Hautamäki, A. (toim.) (2008): Muutoksen Suomi. Ihmiset muutoksen tekijöinä, instituutiot ihmisten tukijoina. Sitra.
Hautamäki, A., Lagerspetz, E., Sihvola, J., Siltala, J. & Tarkki, J. (1996): Yksilö modernin murroksessa. Gaudeamus.
Hautamäki, A., Lehtonen, T., Sihvola, J., Tuomi. I., Vaaranen, H. & Veijola, S. (2005): Yhteisöllisyyden paluu. Gaudeamus.
Hautamäki, A. & Oksanen, K. (toim.) (2011): Yliopisto palveluinnovaatioiden kehittäjänä. Jyväskylän yliopisto.
Hautamäki, A. & Oksanen, K. (2012): Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylän yliopisto.
Hautamäki, A. & Ståhle, P. (2012): Ristiriitainen tiedepolitiikkamme, Suuntana innovaatio vai sivistys.
Gaudeamus.
Himanen, P. (2012): Sininen Kirja, Suomen Kestävän Kasvun Malli. http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/
sininen-kirja/fi.pdf, viitattu 18.2.2014.
Hämäläinen, T.J. (2013): Towards of a Sustainable Well-Being Society, Building blocks for a new socioeconomic Model. Helsinki: Sitra.
Hämäläinen, T.J. & Heiskala. R. (2004): Sosiaaliset innovaatiot ja yhteiskunnan uudistumiskyky. Edita.
Innes, J.E. & Booher, D.E. (2010). Planning with complexity, An introduction to collaborative rationality for public policy.
Routledge.
Julkunen, R. (2001): Suunnanmuutos. Vastapaino.
Kinder, J. (2010): Julkisen talouden kestävyys – Onko meillä vielä varaa hyvinvointivaltioon? Teoksessa Saari toim. 2010, 139–156.
Kokko, R-L, Nenonen, T., Martelin, T. & Koskinen, S. (toim.) (2013): Työllisyys, terveys ja hyvinvointi - Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus 2009–2013:
Hankkeen loppuraportti. Raportti 18/2013. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Korkman, S. (2012): Talous ja utopia. Docendo.
Latouche, S. (2010): Jäähyväiset kasvulle. Like/Into.
Pajarinen, M., Rouvinen, R. & Ylä-Anttila, P. (2010): Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. Taloustieto.
Porter, M.E. & Kramer, M.R. (2011): Creating Shared Value.
Harvard Business Review, January 2011.
Saari, J. (toim.) (2008): Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.
Saari, J. (toim.) (2010): Tulevaisuuden voittajat –
Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2010.
Saari, J. (toim.)(2013): Suomen sillat tulevaisuuteen.
Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 8. http://www.ncrc.fi/
files/5762/suomen_sillat_tulevaisuuteen_saari.pdf, viitattu 18.2.2014.
Saastamoinen , K. (1998): Eurooppalainen Liberalismi – Etiikka, talous, politiikka. Sitran puheenvuoroja. Atena.
Sihvola, J. (1998): Toivon vuosituhat. Eurooppalainen ihmiskuva ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus. Sitran Puheenvuoroja. Atena.
Simpura, J. (2009): Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan. Yhteiskuntapolitiikka 74 (2009):5, 554–559.
Simpura, J. (2010): Innovaatiojärjestelmä
hyvinvointivaltiossa. Teoksessa Saari toim. 2010, 262–293.
Sjöroos, M. (2010): Myötätunto. Ole läsnä, Elä mukana.
Minerva.
Smith, A. (2003): Moraalituntojen teoria. Kääntänyt Matti Norri. Alkuperäinen teos The Theory of Moral Sentiments, 1759. Kautelaari Kustannus.
Stiglitz, J., Sen, A. & Fitoussi, J-P. (2009): Report by the Comission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. Julkaistu 14.9.2009 www.stiglitz-sen-fitoussi.fr, viitattu 18.2.2014.
Streeck, W. & Thelen, K. (eds.) (2005): Beyond Continuity, Institutional Change in Advanced Political Economies.
Oxford University Press.
Surowiecki, J. (2004): The Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations.
Doubleday.
TEM (2013): Elinkeino- ja teollisuuspoliittinen linjaus.
Suomen talouskasvun eväitä 2010-luvulla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio. 5/2013.
von Hippel, E. (2005). Democratizing Innovation. The MIT Press.
Yliherva, J. (2006): Tuottavuus, innovaatiokyky ja innovatiiviset hankinnat. Sitran raportteja 64.
Johdanto
Hyvinvointivaltion talous on osa taloustiedettä, ja sii-hen liittyy merkittäviä johtopäätöksiä. Jos markkina-mekanismi ei pysty järjestämään taloutta tehokkaasti, on syytä puuttua tasapainoon hyvinvoinnin lisäämi-seksi. Hyvinvointivaltion talous ei tue pelkästään huo-no-osaisia vaan koko väestö hyötyy siitä.
Tässä luvussa haluan avata taloustieteen tulkintaa hyvinvointivaltion talouskäsitteestä. Nicholas Barr (2012) on tulkinnut käsitteen, hyvinvointivaltion talous (economics of the welfare state) erinomaisesti, ja suosittelen kirjaa kiinnostuneille. Esitän seuraavassa hyvinvointivaltion talouden perusteet ja annan esi-merkkejä niiden tulkitsemisesta. Pohdin myös politii-kan ja taloustieteen työnjakoa. Lopuksi pohdin myös hyvinvointivaltion haasteita hyvinvointivaltion talou-den valossa.