Aivan uudesta asiasta ei ole kysymys. Hyvinvoin-tivaltion rakennusvaiheessa korostettiin
inhimillis-ten ja sosiaalisinhimillis-ten tekijöiden vaikutusta taloudelli-seen menestyktaloudelli-seen. Taloustieteilijä Gunnar Myrda-lin mukaan hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan avulla saadaan alaluokan kyvyt kansakuntaa hyö-dyttämään (Myrdal 1957). Sosiaalipoliitikko Pekka Kuusi kirjoitti, että näin saadaan Juutas Käkriäi-nenkin pois pankolta ikiaikaisesta saamattomuudes-taan yhteiskuntaa rakentamaan (Kuusi 1961). Kuusi maalasi Myrdaliin vedoten hyvinvoinnin ja talouden hyvää kehää: ”… inhimilliset, sosiaaliset ja taloudel-liset tekijät kietoutuvat näin jatkuvaksi leviämisvaiku-tukseksi, jonka aikaansaama kasvukehitys on kerran alkuaan päästyään kuin automaattinen … Myrdalin mukaan yhteiskunnassa vallitsee yhteiskuntataloudel-listen tekijäin kesken sellainen syy-yhteys, että yhteis-kuntataloudellisten tapahtumien kiertokulku johtaa yleensä kumulatiiviseen eli kasaantuvaan kehityk-seen.” (Kuusi, 1961, 48–49.) Toisella tavalla saman asian ilmaisivat taloustieteilijät Alfred Pfaller ja Ian Gough sekä sosiologi Göran Thernborn kuvates-saan hyvinvointivaltion taloudellista tehtävää: ”[Se]
on toteuttanut sodanjälkeisinä vuosina tärkeitä teh-täviä kapitalistisen tuotantojärjestelmän hyväksi, esi-merkiksi työvoiman tehokasta uusintamista, inhimil-lisen pääoman muodostusta ja kysynnän vakiinnut-tamista” (Pfaller & Gough & Thernborn 1991, 2).
Näkökohdan ehkä tunnetuin puolestapuhuja oli hol-lantilainen taloustieteilijä Jan Tinbergen. Hän korosti erityisesti koulutuksen merkitystä.
Sittemmin politiikassa on voimistunut aiempaa mark-kinavetoisempi yhteiskuntakäsitys eikä sosiaali- ja koulutuspolitiikalle anneta enää samanlaista asemaa talouden menestyksen edellytyksenä kuin hyvin-vointivaltion rakentamisen aikaan. Hyvinvoinnin ja talouden suhde on muuttunut yksisuuntaisemmaksi.
Talous nähdään hyvinvoinnin lähteenä eikä hyvin-vointia enää korosteta talouden menestyksen lähteenä.
Ehkä hyvinvointivaltio on tehnyt tehtävänsä? Ehkä ihmisillä on jo riittävästi tasa-arvoa, toimeentulo-turvaa, koulutusta ja yhteiskunnallisia palveluja eikä talouden menestys enää edellytä panostuksia inhi-milliseen ja sosiaaliseen pääomaan? Toisaalta voi hyvin perustein arvella, että nykyinen maailma edel-lyttää entistäkin vahvempaa inhimillistä ja sosiaa-lista pääomaa. Meiltä edellytetään enemmän tietoa, kokemusta, luovuutta, sosiaalisia taitoja, yhteisyyttä ja keskinäistä luottamusta. Mekaaniset työtehtävät ovat vähentyneet ja sosiaalisuutta ja luovuutta vaativat työtehtävät ovat lisääntyneet. Ehkä hyvinvointi ja sitä monipuolisesti vahvistava yhteiskuntapolitiikka ovat entistäkin merkityksellisempiä menestyvän talouden kannalta?
Kirjallisuus
Aristoteles (1991) VIII Politiikka. Helsinki: Gaudeamus.
Beck, Wolfgang & van der Maesen, Laurent j.g. & Walker, Alan (1998) The Social Quality of Europe. The Hague:
Kluwer.
Bourdieu, Pierre (1999) Weight of the World Social Suffering in Contemporary World. Cambridge UK: Polity Press.
Diener, Ed & Biswas-Diener, Robert (2002) Will Money Increase Subjective Well-Being? Social Indicators Research 57, 119–169.
Haavisto, Ilkka (2014) Neljäs tasavalta. EVAn arvo- ja asennetutkimus 2014. Helsinki: EVA.
Hagfros, Robert & Kajanoja, Jouko & Komu, Merja (2014) The Virtuous Circle of the Welfare State Revisited. Working papers 54/2014. Helsinki: Kela Research Department.
Inglehart, Ronald (1997) Modernization and
Postmodernization: Cultural, Economic and Political Change in 43 Societies. Princeton: Princeton University Press.
Islam, Sardar M.N. & Clarke, Matthew (2002) The Relationship between Economic Development and Social Welfare: A New Adjusted GDP Measure of Welfare. Social Indicators Research 57, 201–228.
Helliwell, John & Layard, Richard & Sachs, Jeffrey (2012) World Happiness Report. United Nations. http://www.
actionforhappiness.org/news/first-world-happiness-report-launched-at-united-nations. Luettu 9.10.2012.
Kajanoja, Jouko (2002) Theoretical bases for the measurement of quality of life. Teoksessa Gullone E &
Cummins RA (toim) The universality of subjective well-being indicators. A multi-disciplinary and multi-national perspective. Social Indicators Research Book Series, Volume 16. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.
Kajanoja, Jouko (2003) Sosiaalipolitiikka ja talousteoria.
Teoksessa Helne, Tuula & Julkunen, Raija & Kajanoja, Jouko
& Laitinen-Kuikka, Sinikka & Silvasti, Tuula & Simpura, Jussi. Sosiaalinen politiikka. Helsinki: WSOY, 183–213.
Kangas, Risto (2001) Yhteiskunta. Tutkielma yhteiskunnasta, yhteiskunnan käsitteestä ja sosiologiasta. Helsinki:
Tutkijaliitto.
Kouvo, Antti (2014) Luottamuksen lähteet. Vertaileva tutkimus yleistynyttä luottamusta synnyttävistä mekanismeista. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, osa 381.
Kuusi, Pekka (1961) 60-luvun sosiaalipolitiikka. Helsinki:
WSOY.
Layard, Richard (2005) Happiness – Lessons from a New Science. London: Penguin.
Lucas, Robert E. Jr. (1988) On the Mechanics of Economic Development. Journal of Monetary Economics 22 (3), 3–42.
Myrdal, Gunnar (1957) Economic Theory and Under-developed Regions. Norwich: Gerald Duckworth.
Nussbaum, Martha (1993) Non-relative Virtues. Teoksessa Nussbaum, Martha & Sen, Amartya (toim.): The Quality of Life. Oxford: Clarendon Press.
Pfaller, Alfred, Ian Gough & Göran Thernborn (toim.) (1991) Can the Welfare State Compete? A Comparative Study of Five Advanced Capitalist Countries. London: Macmillan.
Raitasalo, Raimo (1996) Elämänhallintaa etsimässä.
Helsinki: Kansaneläkelaitos.
Romer, Paul M. (1990) Endogenous Technological Change.
Journal of Political Economy 98 (5), S71–S102.
Serageldin, Ismail (1996) Sustainability and the Wealth of Nations. First Steps in an Ongoing Journey. Washington, D.C.: The World Bank, Environmentally Sustainable Development Studies and Monographs Series No. 5.
Sihvola, Juha (2004) Maailman kansalaisen etiikka. Helsinki:
Otava.
Sintonen, Harri (2001) The 15D instrument of health related quality of life: properties and applications. Ann med. 33 (5), 328–336.
Stigliz, Joseph E. & Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul (2009) Measurement of Economic Performance and Social Progress. www.stilitz-sen-fitoussi.fr. Luettu 21.9.2009.
Strandberg, T & Saks, K. & Soots, A & Pitkälä, K. &
Sintonen, H. & Huusko T. et al. (2006) Ikääntyneiden kaupunkilaisten koettu terveys, 15D:llä mitattu elämänlaatu sekä psyykkinen hyvinvointi Tallinnassa ja Helsingissä.
Teoksessa geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja
kehittämishanke. Tutkimusraportti 12. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto.
Tinbergen, Jan (1975) Income Distribution. Analysis and Policies. Amsterdam and Oxford: North-Holland Publishing Company.
Torvi, Kai & Kiljunen, Pentti (2005) Onnellisuuden vaikea yhtälö. Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005.
Helsinki: Yliopistopaino.
UNDP (2004) Human Development Report. http://hdr.undp.
org/reports. Luettu 24.11.2004.
Varjonen, Johanna & Aalto, Kristiina (2010) Kotitalouksien palkaton tuotanto ja ostopalvelujen käyttö. Helsinki:
Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 2/2010.
Veevhoven, Ruut (2012) Evidence based pursuit of happiness: What should we know, do we know and can we get to know. MPRA Paper 41924. München: University Library of Munich, Germany.
YK-tiedote 1/1984.
Hyvinvointitalous 04
investointina
Johdanto
Suomalaisen yhteiskuntapolitiikan taustalta voidaan erottaa toisen maailmansodan jälkeen kaksi selvästi toisistaan eroavaa ajatusmallia. Sodan jälkeen yhteis-kunnallisen ja taloudellisen ajattelun keskiöön nousi idea investointien tärkeydestä. Investointiajattelu vai-kuttikin 1950-luvulta lähtien voimakkaasti suomalai-seen talous- ja sosiaalipolitiikkaan. Vaikka investoin-tiajattelun kulta-ajalla yhteiskunnallinen kehitys oli suotuisaa, elintaso nousi merkittävästi ja talouskasvu oli vahvaa, uusi yhteiskunnallinen ajatusmalli korvasi investointiajattelun viimeistään 1990-luvun laman jälkeen. Viimeisten vuosikymmenien aikana finans-simarkkinoilta tuttu lyhyen tähtäimen ajattelu, jossa pitkällä aikavälillä tuottoja tuovat mutta lyhyellä aika-välillä paljon maksavat investoinnit nähdään ongel-mallisina, näyttää jatkuvasti vahvistaneen otettaan suomalaisen yhteiskuntapolitiikan taustalla. Samalla myös rahoitusjärjestelmän muutoksista seurannut rahoitusmarkkinoiden kasvanut valta yli valtioiden talouspolitiikan on vahvistanut näkemystä siitä, että usein velkarahoitusta vaativat investoinnit eivät yksin-kertaisesti ole mahdollisia. Näin ollen esimerkiksi jul-kisista investoinneista ja satsauksista hyvinvointiin luovutaan, jolloin niiden pitkän aikavälin
positiivi-set vaikutukpositiivi-set eivät voi koskaan toteutua. Tämä on luonnollisesti asettanut haasteen hyvinvointipolitii-kalle sekä sosiaaliturva- ja hyvinvointipalvelujärjes-telmille, jotka alun perin rakennettiin investointiajat-telun varaan. Investointiajatinvestointiajat-telun on palattava yhteis-kuntapolitiikkaan, jotta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi jälleen tilaa hyvinvoinnin rakentamiselle.