Esitetyistä uusista hyvinvoinnin seurantajärjestel-mistä ja mittareista lupaavimpia on aidon kehityksen indikaattori (GPI). Ne tuovat esiin todellisia mutta nykyisellään piilotettuja kustannuksia hintojen avulla ja auttavat tunnistamaan ja korjaamaan tehottomuuk-sia. Hyvinvointia kuvaavien tilastojen, tilinpitojen sekä numerotietoja tiivistävien mittareiden tulee perustua
tieteellisesti päteviksi koettuihin teorioihin ja GPI on uusklassisen talousteorian ja hyvinvoinnin talouste-orioiden mukainen aggregaatti-indikaattori ja sikäli teoreettisesti perusteltu. GPI ottaa kuluttajien hyvin-vointiin mukaan myös tärkeimmät talouden aiheut-tamat ulkoisvaikutukset (ts. tuotannon negatiiviset tuotokset). Näitä ovat saastuminen, jätteet, onnetto-muudet, uusiutumattomien luonnonvarojen hupene-minen jne. Kaikki hyvinvoinnin positiiviset ja nega-tiiviset osatekijät painotetaan ja yhteismitallistetaan hinnoittelemalla ne rahamääräisiksi. Käytetyt hin-nat perustuvat taloustieteellisten tutkimusten tulok-siin. (Ks. Talberth et al. 2007, Hoffrén et al. 2010.) GPI ja ISEW -mittareiden tarkoituksena on kertoa yhteiskunnan kestävästä taloudellisen hyvinvoinnin tilasta. Ne huomioivat tuotannon pitkäaikaiset ympä-ristövaikutukset ja luonnon pääoman kulumisen ja kertovat myös mahdollisuuksista ylläpitää vastaavaa hyvinvoinnin tasoa tulevaisuudessa. Suomelle on las-kettu taloudellista hyvinvointia paremmin mittaavat ISEW ja GPI -indikaattorien aikasarjat (ks. kuvio 3).
Kuvio 3. Suomen BKT, ISEW ja GPI -indikaattoreiden kehitys 1945–2012 (euroa per capita, reaalisin hinnoin).
35 30 25 20 15
5 10
0
1945 1949 1953 1957 1961 1965 1969 1973 1977 1981 1985 1989 1993 1997 2001 2005 2009
GDP
GPI ISEW
Hyvinvoinnin ja talouskasvun kehitykset erkanivat Suomessa toisistaan 1990-luvun alun laman myötä:
kun BKT kääntyi jo 1990-luvun alkupuolella takaisin nousevalle kehitysuralleen, jäivät ISEW ja GPI -mit-tarit alhaiselle tasolleen. Sekä ISEW että GPI ovat 2000-luvun puolella kääntyneet hienoiseen kasvuun, joka ei kuitenkaan ole ollut yhtä nopeaa kuin BKT:n kasvu. Kun vielä 1970- ja 1980-luvuilla BKT:n kas-vulla mitattu talouskasvu kohensi selkeästi ihmis-ten hyvinvointia, ei talouskasvu ole enää 1990- ja 2000-luvuilla juurikaan edistänyt tavallisen suoma-laisen hyvinvointia. GPI:llä mitattu suomalaisten kestävä taloudellinen hyvinvointi on luontoon kasau-tuvien ympäristöhaittojen takia jopa laskenut, kun taas ISEW:lla mitattu hyvinvointi näyttää pysyneen suhteellisen vakiintuneella tasolla aina 1990-luvulta saakka.
Käytännössä BKT:n laskennasta ja käytöstä yhteis-kunnan tärkeimpänä mittarina olisi hyvä erkaantua kokonaan. Niin kauan kuin BKT:ta lasketaan, jättävät ekonomistit hyvinvointimittarit huomiotta ja
pitäyty-vät BKT:n käyttämisessä. Tällöin indikaattorin posi-tiivisia vaikutuksia ei saavuteta: resurssien käytön tehostumista, kestävyyden reunaehtojen huomioon ottamista ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaista paran-tamista. Pidemmällä aikavälillä ei liene periaatteel-lisia tai käytännön esteitä sille miten esim. GPI voisi kokonaan syrjäyttää BKT:ta. Tämä olisi myös ide-aali tilanne, jossa uudesta indikaattorista saataisiin todellista yhteiskunnallista lisäarvoa päätöksentekoon.
Päätös tarvitsee tueksi vastaavat YK:n ohjeistuksen ja EU:n päätökset. Ekonomistikunnan koulutustakin pitäisi kehittää uutta tilannetta vastaavaksi, mikä vaa-tii oman aikansa. (Ks. Hoffrén 2011.)
Lopuksi
Jälkiteollinen murros on johtanut valitsevan talous-ajattelun selitysvoiman hiipumiseen ja tarpeeseen arvioida taloustieteen perusolettamuksia uudelleen.
Keskittyminen ns. koviin arvoihin ei enää näytä Kuvio 4. Suomen GPI:n pääkomponenttien kehitys 1945–2012 (1000 euroa per capita, rp).
300 250 200 150
50 100
0
1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010
Tulonjaolla painotettu yksityinen kulutus Hyvinvointia tuottavat markkinattomat palvelut Ympäristön heikentyminen ja luonnonvarojen kuluminen
Tuotannon haitat ihmisille
parantavan talouden suorituskykyä, vaan tuloksena on kasvavaa tehottomuutta, hyvinvoinnin kannalta vahingollisia toimia ja ihmisten epätasa-arvon kas-vua. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja taloudessa menestyminen korostaa ns. inhimillisiä perusarvoja, kuten luottamusta, rehellisyyttä, toisten arvostamista, yhteistyötä, oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta.
Talouden ja ihmisten arvojen välillä ei pitäisi uudessa palveluihin keskittyvässä taloudessa olla nykyistä ris-tiriitaa. Talouden suotuisa kehitys ja hyvinvoinnin lisääminen vaatii yhteistyön suosimista sekä nykyistä tasaisempaa tulonjakoa.
Hyvinvointitalousajattelun nopea vahvistuminen on tällä hetkellä näköpiirissä, sillä vuonna 2015 YK:n on määrä julkistaa kestävän kehityksen päämää-ränsä. Nämä ovat joukko kansainvälisiä tavoitteita, joilla parannetaan globaalia hyvinvointia. Päämäärien mukaisten uusien mittareiden kehittäminen tarjoaa kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden määritellä kestävän hyvinvoinnin määrittelemisen, sen mittaa-misen ja määritellä sen saavuttamittaa-misen keinot. Mikäli tämä tilaisuus menetetään, kasvaa epätasa-arvo ja luontopääoman tuhoutuminen jatkuu (ks. Costanza et al. 2014). Meidän tulee tunnustaa, että hyvinvointia ei ole enää jatkossa mahdollista parantaa tehokkaasti vanhaan tapaan taloudellista aktiviteettia kasvatta-malla ja korjaakasvatta-malla jälkikäteen aiheutuneita ympä-ristöhaittoja ja sosiaalista pahoinvointia. Hyvinvointia tulee sen sijaan luoda niin, että samalla synnytetään mahdollisimman vähän pahoinvointia. Uusi hyvin-vointimittari auttaa meitä osaltaan ymmärtämään ja näkemään kuinka luoda enemmän hyvinvointia pie-nemmin panoksin ja näin vauhdittaa yhteiskunnan resurssitehokkuuden kehitystä kohden kestävän kehi-tyksen päämääriä.
Haasteena on muutoksen saaminen liikkeelle talous-tieteellisessä ajattelussa ja talouden mittaamisessa, sillä nykytilaan tyytyväisiä tahoja on paljon. Tie-donvälitys toimii yhä enemmän sosiaalisen median periaattein ja sen ehdoilla. Media seuraa kuviteltua
yleistä mielipidettä ja kaventaa samalla omaa sanan-vapautta pelätessään sosiaalisen media reaktioita.
Kilpaillessaan suuren yleisön suosiosta kaikkinaista ajattelua aletaan helposti vieroksua ja asiantuntemus jää taka-alalle. Tieto ja siihen rakentuva elämänhal-linta jää vajavaiseksi, kun informaatio perusasioista ei enää tavoita ihmisiä. Vaikeat asiat, kuten jälkiteollisen ajan murros tai luonnonvarojen ehtyminen, eivät myy.
Tällöin varoitukset ja ohjeet jäävät helposti huomiotta päätöksenteossa.
Kirjallisuus
Costanza, Robert & Kubiszewski, Ida & Giovannini, Enrico
& Hunter, Lovins & McGlade, Jacqueline & Pickett Kate &
Ragnarsdóttir, Kristin Vale & Roberts, Debra & de Vogli, Roberto & Wilkinson, Richard (2014) Time to Leave GDP behind. Comment. Nature 505, 283–285 (16 January 2014). doi: 10.1038/505283a. [online]. <URL: http://www.
nature.com/news/development-time-to-leave-gdp-behind-1.14499> Luettu 17.4.2014
Felber, Christian (2013) Näkyvä käsi – kohti yhteishyvän taloutta. Helsinki: Gaudeamus.
Hoffrén, Jukka (2011) Todellisen hyvinvoinnin
seurantavälineen kehittäminen. Teoksessa: Ville Ylikahri (toim). Onnellisuustalous. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto, 15–57. [online]. <URL:http://www.visili.fi/sites/visili.fi/files/
files/publication/94-Onnellisuustalous/Onnellisuustalous.
pdf> Luettu 17.4.2014
Hoffrén, Jukka (2010) Mitä vaikuttava ympäristöterveyden edistäminen maksaa? Teoksessa: Rouvinen-Wilenius, P. & P.
Koskinen-Ollonqvist (toim.) (2010), Terveyden edistämisen keskus ry. (Tekry), 89–97. Julkaisu 7/2010. Helsinki. [online].
<URL: http://www.soste.fi/media/pdf/vastine_rahalle.pdf>
Luettu 17.4.2014
Hoffrén, Jukka & Rättö, Hanna (2010) Hyvinvoinnin mittarit.
Teoksessa: Juho Saari (toim.) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. University of Eastern Finland.
Helsinki: Gaudeamus, 138–153.
Hoffrén, Jukka & Lemmetyinen, Inka & Pitkä, Leeni (2010) Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista: Mittareiden vertailu ja kehittämiskohteet. Helsinki: Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. Selvityksiä. [online]. <URL: http://
www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/
Selvityksi%C3%A4%2032.pdf> Luettu 17.4.2014 Lyubomirsky, Sonja & Sheldon, Kennon& Schkade, David (2005) Pursuing Happiness: The architecture of sustainable change. Review of General Phychology 9, 111–131. [online].
<URL: http://sonjalyubomirsky.com/wp-content/themes/
sonjalyubomirsky/papers/LSS2005.pdf> Luettu 17.4.2014 Maabrändivaltuuskunta 25.11.2010. Tehtävä Suomelle.
[online]. <URL: http://team.finland.fi/public/download.
aspx?ID=108288&GUID={4E5F5CCA-5199-4A95-8F69-675BB49B3E0A}> Luettu 17.4.2014
Noponen, Jukka (2013) Tarvitaan resurssikäänne.
Ympäristö 7/2013. [online]. <URL: http://www.sitra.fi/blogi/
resurssiviisaus/tarvitaan-resurssikaanne>
Luettu 17.4.2014
Nurmio, Aarne & Turkki, Teppo (toim.) Elinvoimainen Suomi 2010. [online]. <URL:http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/
Elinvoimainen%20Suomi.pdf> Luettu 17.4.2014
Quiggin, John (2010) Zombie Economics. How dead ideas still walk among us. Princeton University Press.
Talberth, John & Cobb & Slattery (2007) The Genuine Progress Indicator 2006. A Tool for Sustainable Development. Oakland: Redefining progress. [online].
<URL: http://www.rprogress.org/sustainability_indicators/
genuine_progress_indicator.htm> Luettu 17.4.2014 Tommila, Paula & Vanhanen, Juha & Halonen, Mikko
& Rinne Pasi (2013) Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa? Helsinki: Sitran selvityksiä 74. Joulukuu 2013. [online]. <URL:http://www.sitra.fi/
julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia74_151213.
pdf> Luettu 17.4.2014
1 Johdanto
Hyvinvointiongelmia ehkäisevät varhaislapsuuden palvelut ovat osoittautuneet vaikuttaviksi ja kannat-taviksi. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että vanhem-muutta tukevat hoitajien kotikäynnit alentavat lasten psykiatrisia ongelmia (Aronen ja Arajärvi, 2000) ja riskiryhmiin kohdennetut interventiot esikouluissa/
kouluissa vähentävät rikollisuutta ja parantavat kou-lutustasoa (Heckman ym., 2013; Garces ym., 2002) myöhemmin aikuisiällä. Esikouluohjelmista tehdyt taloudelliset arvioinnit osoittavat lisäksi, että niiden kustannushyöty-suhde on hyvä (ks. Heckman ym., 2010; Rolnick ja Greenwald, 2003).
Ehkäisevät palvelut voidaan nähdä investointeina tulevaisuuteen. Investoinnit voivat tuottaa hyötyjä yksilöille parempana terveytenä tai hyvinvointina.
Ehkäisevät palvelut voivat myös lisätä tuloja ja tuot-tavuutta, jos ne ehkäisevät työllistymisen todennä-köisyyttä alentavien mielenterveysongelmien syntyä aikuisiällä (Frank ja McGuire, 2000). Investoinnit voivat osoittautua kannattaviksi myös yhteiskunnan näkökulmasta, jos ne alentavat sosiaali- ja terveyden-huollon menoja tulevaisuudessa.
Tässä artikkelissa käsitellään ehkäisevien lapsi- ja perhepalvelujen taloudellisen arvioinnin kysymyk-siä keskittymällä varhaislapsuudessa tarjottaviin pal-veluihin, tukeen ja ohjelmiin. Tarkastelemme aluksi ehkäisyn käsitettä sosiaali- ja terveydenhuollossa, ja tämän jälkeen esittelemme taloudellisessa arvioin-nissa käytettyjen kustannusvaikuttavuus ja -hyöty menetelmien keskeiset käsitteet ja lähestymistavat.
Lopuksi tarkastellaan näiden menetelmien sovelta-miseen perustuvaa empiiristä kirjallisuutta ehkäise-vien lapsi- ja perhekohtaisten palvelujen taloudellisista vaikutuksista.
Kustannus-vaikuttavuus- ja kustannus-hyötyana-lyysi ovat vaihtoehtoisia tapoja arvioida toimenpi-teiden taloudellisia vaikutuksia ja kannattavuutta (Drummond ym., 2005). Menetelmien taustaole-tukset ja lähestymistavat poikkeavat toisistaan, joten niillä johdetut tulokset ja politiikkajohtopäätökset voi-vat poiketa toisistaan. Keskeinen ero näiden kahden menetelmän välillä liittyy tapaan, jolla palvelujen tai interventioiden hyötyjä mitataan. Kustannushyö-tyanalyysi pyrkii mittaamaan hyötyjä rahassa, kun taas kustannusvaikuttavuusanalyysi tarkastelee hyö-tyjä joko luonnollisten mittojen, kuten esimerkiksi verenpaineen alenemisen, tai sitten ihmisten prefe-renssejä kuvaavien mittareiden avulla. Jälkimmäisessä