Yleinen katsaus

l{ymijoki alkaa Päijänteen eteläpäästä. Heti joen alkujuoksulla ovat Kalkkisten kosket, joitten jälkeen joki juoksee itäkaakkoista ja kaakkoista kohden Ruotsa-laisen ja l{onniveden läpi, jotka Jyrängön virta yhdistää toisiinsa. Tämä osa jokea, jonka rantamat ovat epäta-saista ja kallioista moreenimaata, on pohjoispuolella Salpausselän rinnakkaisharjua, mikä seikka nähtävästi on aiheuttanut sen, että joki ei ole voinut luoda itselleen rajoitettua uon1aa, vaan on pakosta laajentunut suuriksi suvannoiksi.

l{un joki l{onniveden eteläpäässä on murtautunut yllämainitun vierinkiviharjun läpi, juoksee se rajoitetussa uomassa ensin SSW- ja sitten SSE-suunnassa Salpaus-selkää kohti, mutta tämä selkä pakottaa sen Iitin pitäjän Sidikkalan kylässä muuttamaan suuntaansa. Tästä lähtien juoksee joki, .muodostaen suuria kiemuroita itäkoillisen pääsuuntansa y1npärillä, kolmen suuren järven läpi, nim.

Kirkkojärven, Pelinginselän ja Pyhäjärven läpi. Viime-Inainitun järven kaakkoiskulmasta jatkuu vesijakso jokena eteläkaakkoisessa pääsuunnassa Salpausselkää kohti, jonka läpi se murtautuu Keitin kylässä, muutamia km pohjoi-seen päin l{orian rautatieasemaita. Tällä matkalla tekee joki suuren kaaren Kouvolan-l{uopion radalle päin.

Selkien välinen alue on erittäin kallioista ja epätasaista, josta syystä myöskin monet kosket ovat syntyneet. Joen

lähdettyä Konnivedestä on siinä Vuolenkoski, ja tämän ja Kirkkojärven välillä vielä Mankalan kosket ja !{aura-koski. Pyhäjärveitä etelään käsin on joessa myöskin monta koskea, joista Voikankoski, l{uusankoski ja l{eltin kosket ovat huomattavimmat. Keitin kosket ovat muo-dostuneet joen murtautuessa Salpausselän läpi.

Keitin koskien alapuolelta alkaa tyyni ESE-suuntai-nen virta pienelle Värälänkoskelle asti, jonka jälkeen joki juoksee SSE-suuntaan yhdensuuntaisesti Kouvolan-l{otkan rauta tien kanssa Piirteenvirralle asti. Tällä välillä on kaksi suurta koskea, lVIyllykoski ja Anjalan-koski. l{eltistä PiirteenviiTalie juoksee joki suuren savi-tasangon läpi, mikä kuitenkin eteläosassa, Anjalan tie-noilta alkaen, muuttuu epätasaiseksi rapakivialueeksi.

Tämä hyvinkin epätasainen, moreeni- ja rapakivi-kukkuloitten ja välillä olevien savi- ja turvetasankojen muodostama alue Anjalan eteläpuolella pakottaa joen Piirteenvirran alapuolella kääntymään luoteiseen Huruk-selan kylään päin, missä se vähäisen kaltevuutensa takia jakaantuu moneen haaraan.

Viime1nainitussa kylässä olevan pienen Susikosken alapuolella kääntyy joki taas etelään päin ja tähän suun-taan juoksee se Kymin pitäjän Pernon kylään asti, missä se jakaantuu kahteen laskuhaaraan. Viimemainitulla Susi-kosken ja haaraantumispaikan välisellä matkalla

sivuut-100

taa joki Muhjärven ja siinä on Ahvion kosket sekä K ultainkoski.

Niistä laskuhaaroista, joihin l{ymijoki Pernon luona jakautuu, juoksee itäinen verrattain suoraan tasaisten savimaitten läpi kaakkoissuuntaan l{ymin pitäjän Parikan kylään, missä se vuorostaan jakaantuu kahteen haaraan.

Itäinen näistä, n. s. l{orkeakosken haara, juoksee kaa-ressa epätasaisen ja kallioisen alueen läpi ja laskee Sunilan lahteen Kotkan pohjoispuolella. Läntinen haara juoksee Parikan haaraantumispaikasta ensiksi lounaiseen, sitten etelälounaiseen Kyminlinnan kohdalle, missä se jakaantuu kahteen Hovinsaaren erottamaan laskuhaaraan. Näistä taasen laskee itäinen, Hovijoen haara, Kotkan pohjois-puolella olevaan lahteen, ja läntinen, Langinkosken haara, erääseen lahteen kaupungin luoteispuolella. Lukuisista koskista Kymijoen itäisessä päähaarassa mainittakoon Pernon kosket likellä Pernon haaraantumispaikkaa, Kor-keakoski samannimisessä laskuhaarassa ja Langinkoski Langinkosken haaran suussa.

Joen läntinen päähaara, joka on paljon pitempi itäistä, juoksee ensin S:n muotoisessa pitkässä kaaressa 'V-suuntaan Tammijärveen, muodostaen tällä välillä ainoastaan yhden kosken, nim. Hirvikosken. Juostuaan Tammijärven ja parin muun sen kanssa yhteydessä olevan pienen järven läpi jakautuu läntinen päähaara useaan laskuhaaraan ja muodostaa m. m. Strömfarsin ja Loo-sarin kosket ja laskee vihdoin mereen kahden haaran, Ahvenkosken haaran ja Pyhtään haaran kautta. Molem-missa haaroissa on useita koskia.

Kymijoki juoksee yläjuoksussaan Hämeen läänin Asikkalan pitäjän, Mikkelin läänin Heinolan pitäjän sekä Uudenmaan läänin Iitin ja Jaalan pitäjien läpi. Pyhä-järvestä Pernon haaraantumispaikalle asti on joki rajana Uudenmaan ja Viipurin läänien välillä, ja haaraantumis-paikalta alkaen kulkee lääninraja koko ajan joen länti-sintä haaraa pitkin, Ahvenkosken lahteen asti, paitsi kappaleen matkaa Tammijärven eteläpuolella, missä raja yhtyy n. s. Paaskosken haaraan. Pyhäjärven ja meren välillä koskettelee joki seuraavia Uudenmaan läänin pitäjiä, nim. Iitin, Anjalan, Elimäen ja Ruotsinpyhtään pitäjiä sekä Viipurin lääniin kuuluvia Valkealan, Sippolan, l{ymin ja Pyhtään pitäjiä.

Päijänteestä lähtiessään on Kymijoella 26,136.3 km²:n suuruinen sadealue. Koskenniskan kohdalla, missä joki jättää l{onniveden, on sadealue 27,816.2 km^2, ja Pyhä-järven alapuolella, johonka järveen Mäntyharjun reitti tulee lisään, on sadealue 34,170.8 km^2• Voikan ja I{uusan-kosken välille laskeva Valkealan lisävesi suurentaa joen sadealuetta 1,299.6 km²:lla. Pernon haaraantumispaikan kohdalla on sadealue 36,021.7 km² ja l{ymijoen koko alue, laskupaikkoihin asti, on 36,716.5 km^2•

Sadealueen geologiset suhteet ja pellon, niityn. metsän ja veden jakautuminen siinä ovat aikaisemmin olleet käsiteltävinä.

Kymijoen pituus Päijänteestä alkaen Pernon haaraan-tumispaikalle asti on, kuten alla olevasta taulusta selviää, n. 168 km; pituus Päijänteestä merelle asti on itähaaroja pitkin laskettuna melkein 184 km; toista länsihaaraa pitkin on pituus 201 km ja toista pitkin 204 km.

Joen kiemurtelevaisuudesta eri osilla antaa tietoja siv. 102 oleva taulu. Tauluun on nim. merkitty eri osille lausekkeen 100 arvoja. Lausekkeessa 1nerkitsee

z

x pituutta väylää myöten ja z päätepisteiden välistä etäisyyttä linnuntietä pitkin. Tätä suhdetta, joka ilmaisee prosenteissa määrättynä joen pitennyksen lyhimpään verraten, kutsutaan vastaisuudessa pitennys-proseniiksi ^1). Niillä välimatkoilla, missä on järviä, ovat 1nerkityt luvut tietysti sangen epävarmoJa, etenkin kun järvien syvyyssuhteita ei vielä ole tarpeeksi tutkittu;

täydellisyyden vuoksi ovat nämät luvut kuitenkin las-ketut ja tauluun merkityt. Niinkuin taulusta selviää, on haaraantu1nattoman joen pitennysprosentti Päij än-teestä Pernon haaraantumispaikalle saakka 69, Pernon haaraantumispaikalta merelle itäisen päähaaran suuhun on 19 å 26 %, läntisen päähaaran Pyhtään haaran suuhun 87 ja saman päähaaran Ahvenkosken haaran suuhun 53 I{oko joen pitennys Päijänteeltä Suo1nenlahteen on, laskettuna pitkin jotain joen kolmea itähaaraa, 64 å 65 Pyhtään haaraa pitkin laskettuna 93 ja Ahvenkosken haaraa pitkin laskettuna 101 Yksityisistä tässä selityksessä mainituista joen osista on kien1urtelevaisin. Anjalan kosken ja Pernon haaraan-tumispaikan välinen matka, suorimmat ovat välimatkat Pernon haaraantumispaikalta Parikan haaraantumis-paikalle itäisessä päähaarassa sekä Pyhtään haarassa I(urevirran alapuolella olevasta haaraantumispaikasta merelle. Ensinmainitun välin pitennys on 111 kahden jälkiinäisen 13% ja 12%.

Tauluilla V-XIV, 3:as Nidos, on Ky1nijoki esitetty sekä tasossa että profiilissa. Pituuskaava on 1 : 40,000 ja profiilin korkeuskaava 1 : 200. Kartoille on merkitty, tavallisen tulvan peittämä alue, myöskin m. m.

rantamaitten korkeussuhteet, jotka selviävät 10 m:n korkeuskäyristä. Pituusprofiili on piirretty tri v. Wille-brandin johdolla vv. 1904 ja 1905 laaditun joen pituus-profiilin mukaan, kuitenkin täydentämällä sitä Hydro-grafisen toimiston teettämillä syvyysmittauksilla I<.alkkis-ten ja Mankalan välisellä osalla sekä Kirkkojärvessä ja Pyhäjärvessä. Profiilin vedenpinnan korkeus vastaa 19 lokak. 1904 vallinnutta vedenkorkeutta, mikä niin-kuin allaolevasta on selvenevä, suunnilleen vastaa joen vedenpinnan keskikorkeutta. l{artoilla ja profiileissa käy-tettyjen merkintäin selvittämistä varten viitataan merk-kien selitykseen taululla V. Vaikkakin olisi ollut luon-nollisempaa, että kartat ja profiilit olisivat piirretyt järjestyksessä Päijänteeltä alkaen merelle saakka, ovat ne tauluilla V--XIV otetut vastakkaisessa järjestyksessä;

täten on säästetty työtä, koska alkuperäiset profiilit ovat laaditut vastavirtaan.

Jos tarkastaa pituusprofiilia, niinkuin se on esitetty mainituilla tauluilla V -XIV eli schen1atisesti taululla II, niin huomaa, että joessa on suuri määrä koskia ja putouk-sia, missä se kulkee kalliokynnysten yli, ja niitten välisiä suvantoja.

Saksankielessä käytetään nimitystä Fluss- eli

Stroment-" wicklung, ruotsinkielessä förlängningsprocent.

Putouskorkeuden jakautuminen niille eri osille, joihin joki tässä esityksessä on jaettu, selviää seuraavasta tau-lusta, siv. 102.

l{oko putous Päijänteeltä Suomenlahdelle on 77.99 m, jos lähtökohdaksi otetaan pituusprofiilien (taulut V -XIV) mukainen, lokak. 19 p:n 1904 vedenkorkeus, ja Suomen-lahden vedenpinnan keskikorkeus oletetaan olevan 0.115 111 yli NN. Jos laskujen perustana pidetään Päijänteen vedenpinnan keskikorkeutta vv. 1900-1909, siis keski-korkeutta samana aikakautena, jolle Suomenlahden veden-pinnan keskikorkeus on laskettu ^1), niin saadaan 78.08 111:n putouskorkeus. 77.99 m:n absoluutista putousta vastaa 0.42 °/oo relatiivinen putous, siis suunnilleen 1 : 2,360, jos joki lasketaan jotakuta kolmea itähaaraa pitkin. Pyhtään haaraa pitkin laskettuna on relatiivinen putous 0.38°/oo, mikä vastaa suhdetta 1:2,614, jaAhven-kosken haaraa pitkin laskettuna •' 0. 39 °/oo, vastaten suh-detta 1 : 2,581.

Salpausselän rinnakkaisharjun aikaansaaman pado-tuksen takia on ylisen, etupäässä järvien muodostaman, 45.60 km:n pituisen välin putous ainoastaan 1. 7 5 m, mikä vastaa relatiivista putousta 1 : 26,057. Joen murtau-duttua mainitun rinnakkaisharjun läpi ~{oskenniskan

kohdalla suurenee putous. l{onniveden ja I{irkkojärven välillä se on 11.22 m 23.25 km:n matkalla, vastaten rela-tiivista putousta, jonka suhdeluku on 1 : 2,072. Tätä seuraa Salpausselän vaikutuksesta muodostunut 25.90 ln11:n pituinen suvantoväli I{irkkojärven ja Pyhäjärven yli, jonka jälkeen putous taas kasvaa koskirikkaalla matkalla Pyhäjärveltä aivan Salpausselän eteläpuolella olevalle I{orianvirralle asti. Tämän välin pituus on 24.40 km ja sen putous 25.82 m. Relatiivinen putous on siis 1. 06 °/oo eli 1 : 945. Salpausselän eteläpuolella on putous I{orianvirralta Anjalankosken alasuvannolle ver-rattain suuri, eli 16.88 m 24.56 km:n matkalla, jota vastaava relatiivinen putous on 0. 69 °/oo eli 1 : 1,455; joen haaraantumatt0111an osan alim111an välin putous Anja-lankoskelta Pernon haaraantumispaikalle on ainoastaan 4.56 m 24.62 km:n matkalla, mitä vastaava relatiivinen putous on 0.19 °/oo eli 1 : 5,400. I{oko putous Päijän-teeltä Pernon haaraantumispaikalle on 60.23 m 168.33 km:n matkalla, joten siis relatiivinen putous on 0.36 °/oo eli 1 : 2, 795.

Pernon haaraantumispaikalta merelle on putousta 17.76 m. I{un itäisen päähaaran pituus on 15.60

a

15.80 km, riippuen siitä minkä kolmesta laskuhaarasta valitsee, niin on itäisen päähaaran relatiivinen putous 1 : 879

a

Pernon haaraantumispaikan välillä olevan jakaantu-mattoman joen leveys veden keskikorkeuden vallitessa

1) Suomen tarkkavaakitus 1892---1910, siv. XXXVIII.

pienin Mankalan koskissa, missä se on 30 m, ja sen leveys suurin 1,300 m l{uusankosken yläpuolisessa Kuusan-lammessa. Tämän osan keskileveys on 205 m. Mitä joen itäisen päähaaran leveyteen tulee, on se suurin 553 111 Pernon koskissa. Pernon haaraantumispaikan ja Parikan haaraantumispaikan välisellä matkalla on pienin leveys 54 m myöskin mainituissa koskissa; kolmen suuhaaran pienim111ät leveydet ovat: 10 m I{orkeakosken haarassa, 36 m Hovijoen haarassa ja 61 m Langinkosken haarassa. Itäisen päähaaran keskileveys on 110, 137 tai 146 m, riippuen siitä mitä laskuhaaraa myöten joki lue-taan. Läntisessä päähaarassa vaihtelee leveys Pernon haaraantumispaikan ja Tammijärven välillä 53 m:stä 256 m:iin, keskimäärin se on 130 m; Loosarin-Pyhtään haaran suurin leveys on 730 m, pienin leveys on 25 m ja keskileveys 106 m. Strömforsin-Ahvenkosken haarassa ovat vastaavat luvut 600, 29 ja 135 111. Läntisen haaran keskileveys Pernon haaraantun1ispaikan ja meren välillä on 116 m, jos kuletaan Pyhtään haaraa pitkin, ja 132 111, jos Ahvenkosken haaraa pidetään laskuna.

Missä putous on suurempi, siellä on joen pohja moree-nisoraa, 111ikä useimmissa koskissa, jos läntisen lasku-haaran koskia ei oteta lukuun, on poishuuhtoutunut allaolevaan kallioperään asti. Pohjan laatu on myöskin syynä niihin suuriin epätasitisuuksiin, jotka tulevat näky-viin pitkillä matkoilla pohjaprofiilissa tauluilla V-XIV.

Järvissä ja suvannoissa on pohja suurimmaksi osaksi savea, mutta siellä ja täällä on myöskin hiekansekaista savea, jopa puhdasta hienoa hiekkaakin. Piirteenvirran eteläpuolella, missä joki juoksee suurien turvemaitten läpi, on turvemutaa sekä joen haaraantumattomassa osassa yläpuolella Pernon haaraantumispaikkaa kuin myöskin läntisessä päähaarassa. Joen pituusprofiiliin on merkitty pohjan laatu, joka on mainittu myöskin allaolevassa joen yksityiskohtaisessa kuvauksessa. Vali-tettavasti on lähempi selonteko joen uomasta jätettävä sikseen yksityiskohtaisen geologisen tutkimuksen puut-teessa. Käytettävissä olevat tiedot ovat nimittäin sangen vaillinaisia. Täydellisimmin on pohja tutkittu koskissa, missä maaporaa on käytetty, jota vastoin koskien välis-ten suvantojen pohja on määrätty peilaustangon tai luotinnoran avulla. Ainoastaan hyvin harvoissa paikoissa on otettu ja tutkittu pohjanäytteitä.

Vesisyvyys, joka paitsi maan korkeussuhteista, on riippuvainen myöskin pohjan laadusta ja veden nopeu-desta, on, niinkuin profiileista selviää, hyvin vaihteleva.

Syvyys on tietysti pienin koskissa, verrattain suuria syvyyksiä on aivan niitten ylä- tai alapuolella. Yleensä joen virtajuovaa myöten kulkevan profii1iviivan suurin syvyys on 42.3 m, mikä syvyys on Ruotsalaisessa. Joen suurin syvyys Pyhäjärven ja Pernon haaraantumispaikan välillä on alapuolella Susikoskea mitattu 26.5 m:ksi, itäi-sen päähaaran suurin syvyys 11.4 m on Pernon kos-kien alapuolella, ja läntisen päähaatan Purasjärvessä mitattu suurin syvyys on 15.1 111. I{eskisyvyys Päijän-teen ja Pernon haaraantumispaikan välisellä matkalla on 10.0 111; itäisen päähaaran keskisyvyys Pernon haa-raantumispaikalta merelle on 5. 3, 5.1 tai 5. 4 m, riippuen valitusta laskuhaarasta, ja läntisessä päähaarassa on

102

Kymijoki Päijänteeltä Pernon haaraantumispaikalle.

Päijänne-Koskenniska

Itäinen päähaara . Pernon haaraantumispaikalta merelle.

Pernon haaraanturnispaik- 1 1

ka-Parikan haar.paikka 9.601 8.501 13 5.051 0.53

keakosken haaraa pitkin 13.20 19 17.76'11.13 _

1

Läntinen päähaara Pernon haaraantumispaikalta merelle.

Pernon

Kor-keakosken haaraa pitkin 184.03i 112.00 Päijänteeltä merelle Hovi- 1 , Päijänteeltä merelle Ahven- 1 1

kosken haaraa pitkin. . . . 201.29 99.901

keskisyvyys Pernon haaraantumispaikan ja Purasjärven välillä 7.00 m, Loosarin-Pyhtään haarassa 4.0 m ja Strömfarsin-Ahvenkosken haarassa 4. 6 m.

Joen poikkiprofiili, jonka suuruus on riiJ.?puvainen

Kuva 111. Kymijoen poikkiprofiileja.

N :o 1435 Poikkiprofiili Mankalan koskien luona (kalliopohja).

N :o 1387 Sidikkalan luona (sorapohja).

N :o 635 Anjalankosken yläpuolella (savipohja).

vesimäärästä ja nopeudesta ja jonka muoto riippuu etupäässä pohjan laadusta, on luonnollisesti useimmissa tapauksissa muodoltaan hyvinkin epäsäännöllinen. Paitsi sitä, että poikkiprofiili joen mutkissa osottaa suurempaa syvyyttä likempänä toista rantaa, aiheuttaa pohjan laatu usein, että profiili ei ole saanut säännöllistä muotoa.

l{uitenkin tavataan muutamin paikoin sangen säännöl-lisiä profiilimuotoja, joista kuva 111 esittää muutamia esi1nerkkejä. 'Niinkuin näkyy, lähenee pohjaviiva näissä tapauksissa sangen likelle kuvioihin piirrettyjä paraabeli-käyriä.

Joen rannat ovat yleensä verrattain korkeita Päijän-teellä alkaen Anjalan kaskelle saakka, jos jättää lukuun ottamatta muutamat lyhyet välit etupäässä IGrkko-järven ja PyhäIGrkko-järven ympärillä, missä vesi aikaansaa tulvia keväällä. Anjalankosken alapuolella ovat joen rannat sitävastoin verrattain matalia Pernon haaraan-tumispaikalle asti, ja tämän välin rantamaista ovat vuo-sittain suuret alueet veden peittämiä. Haaraantuinis-paikalta jatkuvat alavai rantamaat läntistä päähaaraa pitkin; itäisen päähaaran rannat ovat sitävastoin ilman tulvavaaraa. Sama on myöskin yleensä laita läntisen päähaaran kahden laskuhaaran, Pyhtään haaran ja Ahven-kosken haaran kanssa. Likimääräisen käsityksen rantojen korkeudesta eri osissa jokea sekä ympäröivän alueen korkeussuhteista saa poikkiprofiileista taululla XV,

yksi-tyiskohtaisemmin selviävät korkeussuhteet tauluillå V--XIV olevista kartoista ja profiileista.

In document Lisiä Suomen hydrografiaan II Kymijoki ja sen vesistö (sivua 107-111)