Kivijärven reitti
7. Kymijoki Anjalankosken ja Pernon luona olevan haaraantumispaikan välillä (Taulu VIII)
Anjalankosken alapuolella kulkee joki n. 1.5 km:n 1natkan SE-suuntaan muodostaen tällä välillä yläosassaan Jarvimmsen laajennuksen, nimeltä Koskenalus. Joki jatkuu sitten n. 5.0 km:n matkan eteläiseen pääsuuntaan, muodostaa heikonpuoleisen Piirteenvirran ja kääntyy senjälkeen luoteiseen jakautuen useaan haaraan. Pää-väylä juoksee NW :een pääsuuntaan n. 5 km matkan, vähäiselle Susikoskelie saakka, jonka suunta on läntinen.
Tämän alapuolella kääntyy joki taas etelää kohti. Tässä suunnassa jatkuu joki verrattain tyynijuoksuisena aina Ahvion koskien luo, muodostaen välillä pienen Muh-niemenvuolteen virran, ja kulkien n. 3 km:n pituisen Muhjärven itäisen pään läpi. Susikoskelta Ahvionkoskille on matkaa n. 5 km. Ahvion monihaaraisten koskien ala-puolelta alkaen on joessa kaksi haaraa, joista itäinen on päähaara ja läntinen vasta Pernon haaraantumiskohdan alapuolella yhtyy jokeen. Päähaara virtaa Ahvion koskien ja Pernon haaraantumispaikan välillä ensin n. 2.5 km kaakkoa sekä sitten yhtä pitkälti etelää kohti. Vähän toista km haaraantumispaikan pohjoispuolella on joessa pieni Kultainkoski.
N. km:n verran Susikosken yläpuolelta lähtee joen päähaarasta kaakkoa kohti pienempi haara, Heikkilän-foki ja tästä taasen toinen haara, Leppäfoki, joka laskee
Kymijokeen Muhniemenvuo1teen yläpuolella, jotavastoin Heikkilänjoki yhtyy jokeen n. 0. 7 km Muhjärven ala-puolella. Sekä Leppäjokea että Heikkilänjokea 1nyöten, joissa kumpaisessakin on pieni koski heti haaraantumis-paikan alapuolella, juoksee vähäpätöinen vesimäärä, ja kosket ovat matalanveden aikana aivan kuivillaan. Paitsi yllämainittuja jokihaaroja ulkonee joesta, kuten taulusta VIII näkyy, Susikosken ylä- ja alapuolella haaroja, jotka lähenevät toisiaan ja suuremman tulvan aikana yhtyvät pienemmäksi j oldhaaraksi.
Joen lisävesistä Anjalankosken ja Pernon haaraan-tumispaikan välillä mainittakoon suurin, Susikosken ala-puolelle pohjoisesta päin laskeva Juotjärven vesijakso.
Joen yhteydessä on eräs rautatien lähellä oleva km:n pituinen, Rapakivenjärvi niminen lampi, jonka veden-pinta on yhtä korkealla kuin joen vedenveden-pinta. Tulvan aikana v. 1899 juoksi osa I{ymijoen vesimäärää Rapa-kivenjärveen ja raivasi itselleen tien ratapenkereen läpi I{ymijoen sadealueen ulkopuolella olevaan Tavastilan-jokeen. Rapakivenjärvi on myöskin yhteydessä sen etelä-puolella olevien suurten soiden kanssa, jotka· tulvan aikana kokoovat vettä joesta, mikä vesi taasen laskee jokeen alempana olevilla osilla.
Anjalankosken ja Pernon haaraantu1nispaikan välinen Kymijoki Anjalankosken ja Pernon haaraantumispaikan välillä.
Anjalankaski-Piirteenvirta 1 4.00 1 3.50 1 14 0.02
1
0.005[1: 200,000 378 11.040 164 11.8 22.2 l 5.8 1.5 ILO- 2.4 1.7 i 0.6-2.9 Piirteenvirta... l.OO 0.87
1
' 15 0.18 0.18 11: 5:556 201 294 129 8.4 18.5 2.6 1.4 j 0.9- 2.5 1.9 1 l.0-3.9 Piirteenvirta-Susikaski . . . . 6.60 4.30 53 0.06 0.009 1 : 110,000 257 522 143 8.3 18.5 4.5 1.6 1 O.ö- 4.7 1.6 1 0.5-4.5 Susikoski . . . 0.30 0.30 0.61 2.03 1:492 134 193 381) 8.4 11.6 4 5 6.0 11.5- 8.1 5.5 1.9-8.4 Susikoski-Muhniemenvuolle 1.80 1.20 1 50 0.04 0.22 1: 45,000 190 270 100 10.4 26.5 2.7 3.0 o.s- 7.6 4.2 1 1.5-8.5
Muhniemenvuolle . . . 0.25 0.25 - 0.05 0.20 1 : 5,000 182 260 135 4.5 6.9 2.7 2.0 . 1.5- 3.5 5.0 1 4.2-6.0
Muhniemenvuolle-Ahvion 1 1 1 1
kosket... 2.85 2.25 27 0.07 0.025 1: 40,710 224 265 119 8.3 11.6 5.9 1.21 0.6- 2.4 2.9 0.5-6.5 Ahvion kosket... 2.30 1.20 92 2.70 1.17 1:852 455 916 96 6.2 16.8 1.1 2.8 1.8-10.6 3.5 1 0.9-9.4 Ahvion kosk.-Kultainkoski 3.10 2.80 11 0.05 0.016 1: 62.000 281 410 140 7.4 10.9 2.8 0.7 1 0.6- 2.1 1.0 1 o.4-4.4 Kultainkoski . . . 1.11 0.92 21 0.76 0.68 1: 1,461 403 675 117 4.2 9.8 I.o 0.7 1 1.0 l.O 1 0.5-2.5
1
Kultainkoski-Pernon haa- \ 1 1 1 1 1 1
raantumispaikka . . . . . . . . 1.31 . 1.22 7 0.02 0.01511 : 65,500 160 200 1 125 7.9 10.6 6.2 0.7 1 0.6- 0.71 0.7 1 0.6-0.9
A~1~~~~~~~~air~~no~. ~~~~
124.62111.661 111 14.561 o.191~:
5,4oo 1288 [1,o4o 1 38 1 8.51 26.51 1.0 !1.5 1 o.5-Io.6J 2.1 1 oA-9.4 1) Ennen v. 1905.128
osa I{ymijokea juoksee verrattain mäkisen alueen läpi, jossa on rapakivi- ja moreenikukkuloita sekä näiden välissä sangen laajoja, tasaisia savi- ja turvemaita. Ylimmän, 6.5 km pitkän, SE- ja S-suuntaan kulkevan osan sangen leveätä jokilaaksoa rajoittavat Inolemmin puolin rapa-kiviharjut ja samanlaatuiset harjanteet estävät senjälkeen joen juoksun etelää kohti pakoittaen sen suuressa mut-kassa ja monihaaraisena etsimään kukkulain välisiä matalimpia kalliokynnyksiä.
Joen sadealue, joka Anjalankosken luona on 35,8Lll. D
km2, on Pernon haaraantumispaikan kohdalla 36,021.7 km2• Joen pituus Anjalankoskelta Pernon haaraantumis-paikalle on, päähaaran virtauomaa myöten mitattuna, 24.62 km. San1ojen pisteiden välinen etäisyys on linnun-tietä myöten ainoastaan 11.66 km, jotenka pitennys on 111%. I{oko putous on 4.56 m ja suhteellinen putous 0.19 °/oo eli 1 : 5,400. Putous on kohdistunut Susikoskeen, Ahvion koskiin ja Kultainkoskeen ja välillä olevilla taipa-leilla on, kuten edellisellä sivulla olevasta taulukosta näkyy, sangen pieni putous.
Lukuunottamatta Muhjärveä, jota joki ainoastaan koskettelee, on sen suurin leveys keskiveden aikana, 1,040 m, Anjalan alapuolella I{oskenaluksessa. Kapein, 38 m leveä, kohta on Susikoskessa; koko välin keskileveys on 288 ·m. Suurin syvyys, 26.5 m, on heti Susikosken alapuolella, matalin kohta, 1. 0 m, Kultainkoskessa; keski-syvyys on 8.5 m. Koskissa ja virroissa on pohja kalliota ja soraa, suvantomatkoilla tavallisesti soraa, hiekansekaista savea tahi turveliejua niissä kohdin, missä joki juoksee turvemaiden halki, kuten Piirteenvirran ja Susikosken välillä.
Rannat ovat kaikkialla matalia paitsi koskien luona, ja läheiset laajat, tasaiset maat ovat tavallistenkin tulvien aikana veden vallassa. Niinpä vahingoittavat tulvat vuosittain Anjalan ja Kultainkosken välillä n. 250 ha peltoa, 1,250 ha niittyä ja 240 ha räme- ja suomaata.
Ahvion koskissa on korkeimmat rannat, nim. länsipuo-lella 10.6 m ja itäpuolänsipuo-lella 9. 4 m korkeat keskiveden pin-taan verraten. Vähin rantakorkeus suvantomatkoilla on 0.4
a
0.5 m. Länsirannan keskikorkeus on 1.5 m, itä-rannan 2.1 m. Jokilaakson poikkiprofiili Piirteenvirran alapuolelta on piirretty taululle XV N :o 526+
60 m jatoinen Pernon haaraantumispaikan yläpuolelta N :o 360 samalle taululle.
Yleensä tasaiset rantamaat ovat enimmäkseen vil-jeltyjä Anjalankosken ja Piirteenvirran välillä, Muhjärven luona ja länsirannalla lähellä Ahviota, jotavastoin laajoja niittymaita on molemmin puolin jokea Piirteenvirran ja Susikosken sekä Ahvion koskien ja Kultainkosken välillä;
muuten ovat rannat metsää kasvavia.
Anjalankoskelta Piirteenvirralle (taulu VIII) juoksee joki ensin kaakkoon ja sitten eteläänpäin; sen putous on ainoastaan 0.02 m 4 km:n matkalla ja ·sen pitennys 14%.
Se lähenee Kouvolan--Kotkan rataa 300 m:n päähän.
Heti Anjalankosken alapuolella laajenee joki 1 km:n mat-kalla järventapaiseksi Koskenaluksen suvannoksi, jonka suurin leveys on 1,040 m. I{oko välin pienin leveys on 164 m ja keskileveys 378 m. Piirteenvirran yläpuolella on joessa kaksi pientä metsää kasvavaa saarta,
Viljaton-saari ja Marjasaari. Edellinen on 170 m pitkä ja 70 m leveä, jälkimmäisen pituus on 550 m ja suurin leveys 100m. Joen valtaväylä kulkee näitten saarienlänsipuolella.
Vesisyvyys vaihtelee keskiveden aikana5.8 ja 22.2 m:n välillä, keskisyvyys on 11.8 m. Pohja on Anjalankosken alapuolella kivensekaista soraa, muuten on se hiekan-sekaista savea.
Tasaisten savirantojen korkeus on länsipuolella 1.0
a
2.4 m, keskikorkeus on 1. 5 m; itärannan korkeus on 0. 6
a
2. 9 m, sen keskikorkeus on 1. 7 m. Joen lähimmät rantamaat ovat viljeltyjä, paitsi n. 1 km:n matkalla Piirteenvirran yläpuolella, missä rannat ovat metsää kasvavia. Niinkuin taulusta VIII selviää, on suuri osa rantoja tavallisen tulvaveden aikana veden alla. Tulvan alaisen alueen suurin leveys on 1 km ja se on länsirannalla Marjasaaren pohjoispuolella.Maantieliikettä joen yli välittää Koskenaluksen ala-päässä oleva lautta (kuva 134).
Viimemainittuun suvantoon laskee idästä käsin pieni Kortsuo-oja.
Kuva 134. Kymijoki Anjalan lauttauspaikan luona 14/x 1908.
Piirteenvirta juoksee jokseenkin eteläsuuntaan, putousta on siinä 0.18 m 1 km:n matkalla, sen leveys on 129
a
294 m, keskileveys on 201 m. Virran leveimmässä koh-dassa on 150 m:n pituinen Pukinsaari. Väylän pienin vesisyvyys, 2. 6 m, on mainitun saaren itäpuolella; suurin syvyys, 18.5 m, on virran alapäässä kapeimmassa koh-dassa, ja keskisyvyys on 8.4 m. Pohja on kivensekaista soraa.
Enimmäkseen Inetsää kasvavien ja osaksi kallioisien rantojen keskikorkeus on länsipuolella 1.4 m ja itäpuolella 1. 9 m; muuten vaihtelee länsirannan korkeus 0. 9 ja 2.5 m:n välillä ja itärannan 1.0 ja 3.9 n1:n välillä.
Piirteenvirta on I{ymijoessa toin1itettujen vesimäärä-mittauksien tärkeimpiä mittauspaikkoja ja viimeinen
mittauspaikka jakaantumattomassa joessa.
Piirteenvirran ja Susikosken välillä on joessa 6.6 km:n pituinen suvanto, jonl(a putous on 0.06 m ja pitennys 53 %. Se juoksee Piirteenvirralta n. 1 km:n matkan eteläisessä suunnassa, muodostaa tämän jälkeen ympyrä-käyrän, jonka kupera puoli on käännetty etelään ja jatkuu vihdoin luoteissuunnassa Susikoskelle, missä se kääntyy länteen. I{ysymyksessä olevalla suvantovälillä jakavat
pitkät ja kapeat saaret joen moneen haaraan. Saarista mainittakoon n. 0.8 km:n pituinen Rahkasaari, 1.4 km:n pituinen Heinäsaari ja 1.0 km:n pituinen Koiuusaari.
'Pääväylä kulkee Rahkasaaren eteläpuolella, lounais-puolella Heinäsaarta ja koillislounais-puolella J{oivusaarta. Pää-väylän leveys vaihtelee 143 ja 522 m:n välillä, keskileveys on 257 m.
Väylän vesisyvyys on keskiveden aikana 4. 5
a
18.5 m,keskimäärin 8.3 m. Pohja on lyhyellä välillä lähinnä Piir-teenvirtaa kivensekaista soraa ja hiekansekaista savea, sitten turveliejua likelle Susikoskea, missä pohja taasen on soraa ja savensekaista hiekkaa.
Alavien lieju- ja savirantojen keskikorkeus on 1.6 m;
muuten vaihtelee pohjoisrannan korkeus 0.6 ja 4. 7 m:n välillä ja etelärannan 0.5 ja '4.5 m:n välillä. Rannat, jotka eteläpuolella etupäässä ovat metsää kasvavia ja pohjoispuolella niittyjä, ovat, kuten heinää kasvavat Heinäsaari ja Koivusaarikin, kevättulvan aikana veden alla. Tulvan alaisen alueen suurin leveys on tavallisina vuosina pohjoispuolella n. 1 km ja eteläpuolella n. 2 km, sen vaikutukset ulottuvat viimemainitulla puolella n.
3 km:n etäisyydelle joesta. Taululla XV on N:o 526
+
60 mjoenlaakson poikkiprofiili, joka on otettu Heinäsaaren yläpään kohdalta, missä rannat, etenkin pohjoisranta, ovat korkeampia kuin alempana joen varrella.
Piirteenvirran ja Susikosken välisistä sivuhaaroista on Rahka-saaren pohjoispuolella kulkeva haara vähäpätöinen.
Heinäsaaren koillispuolelta kulkeva haara on suorempi ja lyhyempi kuin päähaara. Sen pituus on 1.5 km, leveys 141
a
315 m, ja vesisyvyys vaihtelee 2.3. ja 16.5 m:n välillä. Pienin vesisyvyys on aivan Heinäsaaren yläpään kohdalla. Tässä kulkee nimittäin haaran yli kalliokynnys, joka nähtävästi on aiheutta-nut joen jakautumisen kahteen haaraan. Suurin syvyys on heti tämän kynnyksen alapuolella. Yleensä on syvyys verrattain muuttumaton, keskisyvyys on 7.5 m. Pohja on, niinkuin pää-haarassakin, turveliejua. Rannat ovat matalia, paitsi vasta-päätä Heinäsaaren pohjoisvasta-päätä, missä pohjoisranta yhdessä kohden kohoaa 3.5 m korkealle yli keskivedenpinnan.
Koivusaaren kaakkoispuolelta kulkeva sivuhaara on n. 1.5 km:n pituinen, sen leveys on 84
a
212 m ja syvyys 4.3a
7.5 m.Pohja on turveliejua ja rannat ovat matalia.
Vastapäätä Rahkasaaren itäpäätä ulkonee joen itä-rannasta kapea haara, joka seuraa päähaaraa n. 2 km:n matkan ja jatkuu sitten länteenpäin edelleen n. 1 km:n matkan. Tässä ulkonee siitä n. 1 km:n pituinen tulvahaara pohjoisluoteiseen Maamalaa kohti Hurukselan kylässä, jonka jälkeen se kääntyy koilliseen jokea kohti, yhtyen siihen likellä Heinäsaarta. Mainitun haaran ja joen pää-haaran välillä on 2.5 km:n pituinen, matala Reposaari.
Sivuhaara on etelään ja itään ulkonevan osan kautta yhteydessä aikaisemmin mainitun Rapakiuenjäruen kanssa, jonka vedenpinta on yhtä korkealla kuin joen vedenpinta.
Koivusaaren ja Susikosken välillä erkanee joesta pieni haara, Heikkilänjoki, joka leikkaa joen muodostaman niemekkeen, jolla Hurukselan kylä sijaitsee, ja yhdistyy päähaaraan n. 0. 7 km alapuolella Muhjärveä.
Heikkilän-joesta ulkonee toinen haara, Leppäjoki, joka yhtyy pää-jokeen yläpuolella Muhniemenvuolletta.
Heikkilänjoki eroaa pääjoesta n. 1 km yläpuolella Susikoskea;
350 m:n pituinen Kuussaari jakaa sen kahteen haaraan ja siinä on n. 1 km:n etäisyydellä joesta pieni Hurskoski,. jonka jälkeen se jatkaa juoksuaan SSE-suunnassa. Heikkilänjoen pituus on n. 3 km ja putousta on siinä 0. 76 m 1), josta 0.64 m tulee 100 m:n pituisen Hurskosken osalle. Pienin leveys, 19m, on Hurskoskessa;
suurin leveys, 290 m, on yläpuolella Kuussaarta. Vesisyvyys vaihtelee keskiveden aikana 0.2 m:stä Hurskoskessa 7.5 m:iin.
Pohja on Hurskoskessa ja eräässä toisessa paikassa kalliota, muuten kivensekaista soraa, savea ja hiekansekaista savea.
Enimmäkseen viljeltyjen rantojen keskikorkeus on kosken ylä-puolella pohjoisylä-puolella 1.8 m ja eteläylä-puolella 3.2 m; kosken alapuolella on keskikorkeus 1. 7
a
1.8 m ja itse kosken kohdalla 3.0a
3.9 m.Leppäjoki lähtee Hiekkilänjoesta yläpuolella Hurskoskea.
Siinä on heti haaraantumispaikassa 200 m:n pituinen ja 0.63 m:n korkuinen Leppäkoski, jonka alapuolella joki juoksee tyyneenä Muhniemenvuolteelle asti. Leppäjoen pituus on 1 km ja putousta on siinä 0.64 m. Pienin leveys on koskessa 33 m ja suurin leveys, 173 m, on kosken alapuolella. Keskiveden aikana on koski kui-villa. Suurin syvyys Leppäjoessa on 7.3 m; keskisyvyys on 3.7 m.
Pohja on savea, paitsi koskessa, missä se on kalliota. Rannat ovat viljeltyjä, pohjoisrannan korkeus on 1.1
a
3.0 m ja etelä-rannan 2.0a
3.9 m.Sekä Leppäkosken että Hurskosken yli johtaa maantiesillat.
Hurskoskea eli Huruskoskea syvennettiin vv. 1831-1833 louhimaila kanava kosken yli kulkevan kalliokynnyksen läpi.
Tähän työhön käytettiin 762: 15 hopearuplaa valtiovaroja ja 1,571 osakaspäivä työtä.
Susikoski on 300 m:n pituinen. Se juoksee suorana länteenpäin ja putousta oli siinä ennen vv. 1905-1906 toimitettuja perkauksia keskiveden aikana 0.61 m. Veden-pinnan pienin leveys oli silloin 38 m, mutta lienee nyt 50 m. Suurin leveys on 193 m, keskileveys 134 m.
Kuva 135. Susikoski (myötävirtaan) 15/x 1908.
Kosken pohja on kalliota, alaosassa soraa, sen syvyys on 4.5-11.6 m, keskimäärin 8.4 m. Rannat ovat kallioisia ja metsää kasvavia. Pohjoisranta on 1.5
a
8.1 m korkeatai keskimäärin 6.0 m, eteläranta taasen on 1. 9
a
8.4 m:n tai keskimäärin 5.5 m:n korkuinen.Vv. 1905 ja 1906 poislouhittiin Susikoskeen pistävä n. 230 ms:n suuruinen kalliokieleke. Tämän työn toimitti Tie- ja vesi-rakennusten ylihallitus Ahvion koskissa toimitettujen
perkaus-1) Susikosken ja Ahvion koskien perkauksien kautta ovat olo-suhteet luultavasti hieman muuttuneet.
17
130
töitten yhteydessä jääsohjon aiheuttamien tulvien ehkäisemistä varten. Kustannukset nousivat yhteensä 60,950: 13 mk:aan, josta Susikosken työn osalle tullee 5
a
6,000 mk.Susikosken alapuolella muodostaa joki ensiksi suu-rehkon kaaren, jonka kupera puoli on käännetty länteen-päin, , sitten pienemmän vastaiseen suuntaan käänty-neen kaaren, jonka jälkeen joki SSW-suunnassa lähenee Muhniemenvuolletta. Tämän suvantovälin pituus on 1.8 km, pitennys 50
°/o
ja putous ainoastaan 0.04 m.Vedenpinnan leveys on 100
a
270 m, keskileveys 190m.Syvin paikka Susikosken ja Muhniemenvuolteen välillä on n. 300 m:n päässä ensiksimainitun kosken alapuolella (kts. taulua VIII), missä kivensekainen sorapohja on 26.5 m joen keskivedenpinnan alapuolella ja 5 m Suomen-lahden keskivedenpinnan alapuolella. N. 200m syvimmän paikan yläpuolella on kalliokynnys, missä vesisyvyys on 6. 5 m. Pienin syvyys, 2. 7 m, on heti Muhniemen-vuolteen yläpuolella, ja 400 m:n sekä 450 m:n päässä viimemainitun virran yläpuolella on kaksi kalliopohjaista paikkaa, missä syvyys on n. 3. 5 m. Keskisyvyys koko välillä, jonka pohja muuten on kivensekaista soraa, on 10.4 m.
Rannat ovat heti Susikosken alapuolella metsää kasva-via, mutta muuten viljeltyjä. Pohjoisrannan suurin kor-keus on 7.6 m ja etelärannan 8.5 m. Pienin korkor-keus pohjoisrannalla on 0.5 m ja keskikorkeus 3.0 m, etelä-rannan vastaavat luvut ovat 1.5 m ja 4.2 m. Länsi-rantaa myöten, missä Vredebyn kartano sijaitsee, suoje-levat pengerrykset pitkillä väleillä viljelyksiä, samaten on myöskin itäranta lyhyellä välillä varustettu valleilla (kts. kuvaa 136).
Kuva 136. Pengerrys Hurukselan luona 15/x 1908.
~-~~ N. 600 m_Muhniemenvuolteen yläpuolella on maantie-liikettä varten olemassa lautta.
Pohjoisesta käsin laskee jokeen n. 2 km:n pituinen puro, joka johtaa vedet n. 1 km:n pituisesta Joutjärvestä.
.Järven länsiranta on matalaa ja sitä ympäröivät maat tulvan alaisia. Myöskin puron rannat ovat tulvan aikana veden alla.
Heti Muhniemenvuolteen yläpuolella yhtyy päävirtaan aikaisemmin selitetty Leppäjoen sivuhaara.
Muhniemenvuolle juoksee SSW-suunnassa. Se on 250 m:n pituinen ja putousta on siinä 0.05 m. Virran leveys on 135
a
260 m, keskimäärin 182 m. Pohja on yläpäässä kalliota, alaosassa kivensekaista soraa, ja vesi-syvyys on keskiveden vallitessa 2. 7a
6. 9 m, keskimäärin 4.5 m.Asuttu eteläranta on verrattain korkea, nim. 4. 2
a
6.
o
m tai keskimäärin 5.o
m yli keskiveden pinnan. Poh-joisranta, joka on viljelty ja josta koskeen ulkonee pieni kalliokieleke, on 1.5a
3.5 m:n korkuinen; sen keski-korkeus on 2.o
m.Muhniemenvuolteen alapuolella juoksee joki ensiksi lounaiseen, koskettelee Muhjärven kaakkoispäätä, tekee sitten terävän käänteen kaakkoon ja juoksee lopulta hieman taipuneen S:n muotoisena Ahvion koskille asti.
Tämä väli on 2. 85 km pitkä, sen pitennys on 27% ja putous 0.07 m.
Jos matalikon joesta erotta~naa Muhjärveä ei katsota varsinaiseen jokeen kuuluvaksi, on vedenpinnan leveys joessa 119-265 m, keskimäärin 224 m. Pohja, joka on sangen tasaista, on kivensekaista soraa, paitsi Muhjärvessä, missä se on hiekansekaista savea. Keskiveden aikana on vesisyvyys 5. 9-11. 6 m, keskisyvyys on 8. 3 m.
Itäranta, joka suurimmaksi osaksi on viljeltyä Heikki-länjoen laskupaikkaan saakka sekä sen jälkeen etupäässä metsää kasvavaa, on Muhniemenvuolteen alapuolella 0. 5-6.5 m:n korkuinen; keskikorkeus on 2. 9 m. Länsi-rannalla on osaksi metsää, osaksi vesiperäisiä, tulvan alaisia niittymaita; sen korkeus on 0. 6
a
2. 4 m, keski-määrin 1. 2 m.Muhjärui, jota joki koskettelee Muhniemenvuolteen alapuolella, on pieni järvi, jonka pituus NW-SE-suun-nassa on 2. 7 km ja jonka suurin leveys on 1.4 km. Järven keskisyvyys on n. 6 m, sen rannat ovat loivia ja matalia, etupäässä tulvan alaisia niittymaita.
N. 700 m Muhjärven alapuolella yhtyy päävirtaan Heikkilänjoen sivuhaara, ja heti yhtymispaikan alapuolella ulkonee joesta koilliseen osa, joka korkean tulvaveden aikana on yhteydessä aikaisemmin mainitun, Heinäsaaren tienoilta ulkonevan jokihaaran kanssa (kts. taulua VIII).
Ahvion koskien alue (taulu XIX) on 76 ha:n suuruinen;
sen suurin leveys on 916 m. Viimeksi selitetyn suvannon jälkeen kapenee joki 200 m:n matkalla kalliorantojen välillä 96 m:n levyiseksi, mutta laajenee heti uudelleen.
Tällöin jakavat Kuouinsaari ja Päijännesaari sen kolmeen haaraan, joissa kussakin on koski. I täisimmässä, suurim-massa haarassa on Päijänteenkoski, keskimmäisessä Keski-koski ja läntisimmässä Kuouinkoski. Näitten koskien alapuolella on lyhyt suvanto, jonka jälkeen taas seuraa saarien erottamia koskenhaaroja. Itäisin on Kauriin-koski, länsipuolella on H ampaankoski, Ruotsalainen ja Saukonkoski sekä näitten yhteisel).ä jatkona Peräniemen-koski. I{auriinkosken ja Peräniemenkosken alapuolella on uudelleen lyhyt suvanto, jonka jälkeen joki taasen kapenee 210 m:n levyiseksi. Tässä on Ahvion alin, pienten saarien täyttämä koski, jonka nimi itärannalla on Martinkoski ja länsirannalla Kotokoski.
Jos päähaara lasketaan joen itärantaa myöten Päijän-teenkosken, Kauriinkosken ja Martinkosken kautta, niin
on sen pituus 2. 3 km, etäisyys linnuntietä päätepisteitten välillä 1. 2 km ja pitennys siis 92 %. Ennen perkausta vv. 1905 ja 1906 oli putous keskiveden aikana 2. 70 m ja tulvan aikana v. 1904 3.01 m.
Koskien yhteenlaskettu leveys saarineen on 96-916 In, keskileveys on 455 m. Yksityisistä koskista on Päijän-teenkosken pienin leveys 42 m ja Kauriinkosken 30 m, Martinkosken ja Kotokosken yhteenlaskettu pienin leveys on 210m. Kuovinkosken pienin leveys on 28m ja J{eski-kosken 20 m, Saukonkoski ja Hampaankoski ovat molem-mat kapeimmalta kohden 35m; Peräniemenkosken pienin leveys on taasen 75 m.
Putouskorkeus jakaantuu siten, että ylimmän portaan muodostavan kolmen kosken, nim. Päijänteenkosken, Keskikosken ja J{uovinkosken putous on 0.55 m; keski-portaassa on Kauriinkosken putous 0. 75 m, samoinkuin Hampaankosken, Ruotsalaisen, Sau.konkosken ja Perä-niemenkosken yhteen las~\:ettu putous. Martinkoski ja Kotokoski, jotka muodostavat alimman portaan, ovat
1.40 m:n korkuisia.
Kapeimmalla kohdalla heti Ahvion koskien yläpuolella kulkee virran poikki kalliokynnys, joka on 3. 8 m veden-pinnan alla ja 100 m tämän kynnyksen alapuolella on vesisyvyys 16.·8 m. Päähaaran pienin syvyys, 1.1 m, on Martinkoskessa; tämän haaran keskisyvyys on 6.2 m.
Päijänteenkosken ja Kauriinkosken pienin syvyys on 2.4
a
2.5 m. Kuovinkosken ja J{eskikosken matalimmat paikat ovat vast. 1.4 ja 3.3 m, Saukonkosken ja Hampaan-kosken vast. 2.1 ja 1. 9 m. Peräniemenkoskessa on pienin syvyys 2.6 m ja Kotokoskessa 0. 7 m. Ylläolevat luvut ilmoittavat kaikki syvyyksiä keskiveden vallitessa. Pohja on kaikkialla kivensekaista soraa, paitsi kolmessa ylim-mässä koskessa, Päijänteenkoskessa, Keskikoskessa ja Kuo-vinkoskessa, sekä Hampaankoskessa, missä se on kalliota.Ahvion koskien yleensä viljelty länsiranta on 1. 8
a
10.6 m korkea, sen keskikorkeus on 2. 8 m. Etupäässä metsää kasvava itäranta on taasen 0. 9
a
9.4 m korkea;sen keskikorkeus on 3.5 m. Saaret ovat yleensä korkeita, etenkin pohjoisosassa, missä m. m. Päijännesaari kohoaa 7.5 m korkealle. Kosken alaosassa ovat saaret matalampia ja osaksi tulvan alaisia.
lVIartinkoskessa on itärannalla mylly ja J{otokoskessa länsirannalla kaksi pientä kalastuslaitosta.
Kuva 137. Kotokoski (yastavirtaan) 15/x 1908.
Ahvion kosket sekä niitten alapuolella l:oleva Piuhainkoski perattiin osaksi vv. 1829-1830, mihin työhön käytettiin 616: 32 hopearuplaa valtionvaroja ja 2,039 osakaspäivätyötä.
Aikaisemmin mainittujen Susikoskessa ~toimitettujen töitten yhteydessä suoritettiin vv. 1905 ja 1906 perkaustöitä Ahvion koskissa jääsohjon aiheuttamien tulvien ehkäisemiseksi. Työ toimitettiin etupäässä poislouhimaila kiviä Päijänteenkoskessa, Kauriinkoskessa, Hampaankoskessa, Peräniemenkoskessa ja Koto-koskessa.
Ahvion koskien alapuolella (taulu VIII) jakaantuu joki kahteen haaraan, jotka sulkevat väliinsä 3.5 km:n pituisen ja leveimmältä kohden 1 km:n levyisen Karjan-saaren, ja jotka uudelleen osittain yhtyvät Kultainkosken alapuolella. Itäinen eli päähaara juoksee heti Martin-kosken alapuolella kaakkoonpäin. Tässä suunnassa jatkuu se hieman päälle 2 km:n matkan, jonka jälkeen se kääntyy etelään Kultainkoskea kohti. l{otokoskelta J(ultainkos-kelle on etäisyys virtauomaa myöten mitaten 3.1 km, pitennys on 11% ja putous 0. 05 m. Joessa on tällä välillä 1n. m. kaksi saarta, nim. Viittasaari ja Riitasaari, kum-painenkin n. 0.5 km:n pituinen. Pääväylä kulkee länsi-puolella edellistä ja itälänsi-puolella jälkimmäistä.
Vedenpinnan leveys on pääväylässä 140-410 n1, keskimäärin 281 m. Väylän keskisyvyys on keskiveden aikana 2.8
a
10.9 m; keskisyvyys on 7.4 m. Pohja on soraa:ja hiekkaa.Rannat ovat yleensä metsä- tai niittymaita, vilje-lyksiä "on harvassa. Suurimmaksi osaksi matalat ja aukeat ranta~at ovat tulvaveden aikana veden alla. Länsiranta on 0. 6
a
2.1 m korkea, sen keskikorkeus on 0. 7 m; itä-rannan korkeus vaihtelee 0.4 ja 4.4 m:n välillä ja sen keskikorkeus on 1. 0 m.Karjansaaren länsipuolinen joenhaara on SSE-suuntainen. Se on 4.0 km:n pituinen, sen putous on 0.80 m ja keskileveys 63 m;
suurin leveys on 210 m ja pienin leveys 32 m. Tämä jokihaara juoksee tyyneenä, paitsi alapäässä, missä siinä on.200 m:n pituinen ja 0.70 m:n korkuinen Piuhainkoski. Tämän jälkeen se jakaantuu kahteen .haaraan, joista toinen, Mantereenjoki, jatkuu joen suun-nassa, toinen taas yhtyy päävirtaan 500 m Kultainkosken ala-puolella.
Karjansaaren länsipuolella kulkevan haaran pohja on soraa ja hiekansekaista savea suvantovälillä sekä kalliota Piuhainkos-kessa. Pienin syvyys on koskessa 0.5 m, suvantovälillä 1.9 m, suurin syvyys on vast. 2.8 ja 7.8 m ja keskisyvyys 'vast. 1.5 ja 4.6 m. Rannat, jotka tulvan aikana osaksi ovat veden alla, ovat
0.5
a
3.5 m:n korkuisia.Niinkuin aikaisemmin mainittiin, perattiin Piuhainkoski vv. 1829-1830.
Kulta;inkoski on 1110 m:n pituinen ja 0. 76 1n:n kor-kuinen. Se on leveä, kivien ja pienien saarien täyttämä koski, jossa voidaan erottaa kaksi jokseenkin yhtä voima-kasta väylää. Näitten väylien jatkona on kaksi suvan-toa, jotka sulkevat väliinsä suurehkon Kellosaaren.
Vedenpinnan leveys on kosken yläpäässä 117 m kas-vaen vähitellen 675 m:n levyiseksi; keskileveys on 403 m.
Kosken pohja on kalliota, paitsi alimmassa osassa, missä se on kivensekaista soraa.
Itäisessä väylässä, jota pidetään päähaarana, on vesi-syvyys 1. 0
a.·
9. 8 m, keskimäärin 4. 2 m; läntisen haaran pienin syvyys on 0. 9 m ja suurin syvyys 9. 8 In.132
Rannat ja ympäröivät metsä- tai niittymaat ovat 1natalia. Länsirannan suurin korkeus on 1.0 m, keski-korkeus 0. 7 m; itäranta on 0.5
a
2.5 m:n korkuinen ja sen keskikorkeus on 1.0 m.Päähaaraan, jota lienee hie1nan perattu, on tukin-uiton helpottamiseksi rakennettu n. 70 m:n pituinen, kivillä täytetty hirsiarkku.
Kultainkosken alapuolella jakaa Kellosaari joen 500 n1:n matkalla kahteen haaraan, joista itäinen on päähaara ja jotka yhtyneinä jatkuvat eteläisessä suunnassa Pernon haaraantumispaikkaa kohti. Länsihaaraan laskee toinen Piuhainkosken alapuolella olevista sivuhaaroista. Pää-haaran väylää myöten laskettuna on etäisyys I{ultain-koskelta Pernon haaraantumispaikalle 1. 31 km. Pitennys on ainoastaan 7% ja putous 0.02 m.
Päähaara on 125
a
200 m leveä ja sen keskileveys onPäähaara on 125