Sysmän reitti

Tämän reitin sadealue ulottuu pohjoisessa pari km Leivonmäen kirkolta pohjoiseen, etelässä likelle suvan-toa Kalkkisten koskien alapuolella, lännessä Päijänteen itärantaan ja idässä muutamia km Hirvensalmen pitä-jään. Ennen Puulaveden laskemista oli sadealue vielä paljon suurempi. Puulaveden ja Sysmän reitin suu-rimman järven, Suonteen, välillä on tosin yhä yhteys Pirtinjoen, Keskisen järven ja Kälänjoen kautta, mutta matalanveden aikana ei juoksua ole olemassa Puula-vedestä tätä tietä, ja korkeankin veden aikana on juoksu hyvin vähäinen. Niin esim. arvioitiin Pirtin-joen vesimäärä syysk. 1909, jolloin vedenkorkeus oli 37 cm Hirvensalmen asteikolla, korkeintaan yhdeksi sl:ksi; 2 p. lokak. 1910 toimitetun mittauksen tulos oli 37 sl, saman asteikon näyttäessä 50 cm:n vedenkor-keutta.

Suonteesta juoksee reitin päävesijakso Viherinkosken kautta Viheriin ja täältä Joutsan kirkon ohi Joutsankosken kautta Angesselkään ja tämän kanssa yhtä korkealla ole-vaan Jääsjärveen. Viimemainitusta järvestä juoksee vesi Hartolanjoen eli Tainiovirran kautta Joutsjärveen ja täältä Muittarinkosken ja Haljonkosken kautta Eno-veteen, joka purkaa vetensä Nuoramoistenjoen kautta Nuoramoistenjärveen. Tästä laskee vesi vihdoin useitten koskien kautta Majuveden lahteen Päijänteessä.

Sysmän reitin sadealueen pinta-ala on 1, 710.1 km^2• Tästä on 312.2 km² eli 18.3% vettä, 84.6 km² eli 4.9%

peltoa, 74.1 km² eli 4.3 %niittyä ja 1,239.2 kn1² eli 72.5%

metsää ja arvotonta maata.

Mitä maanlaatuun tulee, on suurin osa moreeni- ja turvemaata; savimaata on suuremmassa määrin ainoas-taan vesijakson alaosassa Hartolanjoen, Joutsjärven, Enoveden, Nuoramoistenjoen ja Nuoramoistenjärven ym-pärillä. Alueella on kaksi suurehkoa vierinkiviharjua.

Toinen alkaa Sysmän reitin alueella pienen Urajärven kohdalla ja kulkee etelälounaasta pohjoiskoilliseen Har-tolan kirkon ohi, Jääsjärven länsirantaa myöten ja Jout-san kirkon ohi Suonteen pohjoispäähän asti. Toinen on aikaisemmin mainittu, Angesselältä alkava, pohjoi-seen suuntaan kulkeva harju, joka jatkuu Rutajärven vesialueen yli.

Pääpiirteissään näyttävät Sysmän reitin ja Puula-veden alueet muodostavan yhteisen ylätasangon, sillä ensiksi on Puulaveden ja Suonteen vedenpintojen kor-keuserotus ainoastaan 1.50 m, ja toiseksi ovat useimmat Sysmän reitin suuret järvet jokseenkin yhtä korkealla.

Niin on esim. Suonteen vedenpinta 14.88 m Päijänteen vedenpinnan yläpuolella, ja Jääsjärven, Rautaveden y. m.

järvien vedenpinnat 13.05 m Päijänteen vedenpinnan yläpuolella. Jääsjärven alapuolella laskeutuu vesijakso vähitellen alas Päijänteelle asti, niin että Joutsjärven vedenpinta on 6. 78 m ja Nuoramoistenjärven 3.68 m Päijänteen vedenpinnan yläpuolella.

Ennen Puulaveden laskemista, joka alotettiin v. 1831, juoksi suurin osa järven vedestä Pirtinjoen, Keskisen järven ja l{älänjoen kautta Suonteeseen. Nyttemmin juoksee tätä tietä vettä ainoastaan tulvaveden aikana ja silloinkin vaan vähäisen. Nykyinen puro juoksee

sen-68

tähden ainoastaan mitättömän pienessä osassa entisen joen uomaa.

Pirtinjoki alkaa SSW -suuntaisena Puulaveden länti-simmän selän, Siikaveden, loivasta, kaislaisesta lahdesta.

Joki on n. km:n pituinen, ja sen putous Puulavedestä Keskiseen, joen suuhun on 0.10 m. Vesijakson muodos-tavat nyttemmin useat pienet, vesikasvien reunustamat suvantolammit, joitten välillä vesi juoksee pienenä purona vanhassa, vesikasvien täyttämässä uomassa. Voidaanpa eräällä kohden ajaa hevosella ja rattailla ilman siltaa joen yli. Pirtinjoen vanhat rantaäyräät ovat yleensä 3-5 m:n korkuisia ja metsää kasvavia. Likempänä l{es-kistä ovat rannat kuitenkin matalampia ja alavien niitty-maitten ympäröimiä.

Keskinen on hieman päälle km:n pituinen ja n. km:n levyinen järvi, jonka rannat ovat loivia, kaislaa kasvavia ja ala vien, ruohoisten ja metsäisten savimaitten ympä-röimiä.

Keskisestä juoksee vähäinen vesimäärä Kälärijoen kautta Suonteeseen.

Kuva 57. Kälänjoki (vastavirtaan) lilfJx 1909.

Kälänjoki on niinkuin Pirtinjokikin nyttemmin sangen vähäpätöinen. Sen pituus on n. 1 km ja putous 1.40 m.

Entisen Kälänjoen rannat ovat korkeat ja tasaiset ja suurimmaksi osaksi viljeltyjä.

Ennen Puulaveden laskemista oli joen laskupaikan kohdalla Keskiseen 300 m:n pituinen Klilänkoski, jonka putous oli 1.50 m ja leveys koskenniskassa n. 80 m.

Siihen aikaan oli koskessa, joka lienee ollut erittäin kalaisa (lohta ja siikaa), varatuomari Wadenstjernan ja leskirouva Tigerstedtin omistama 2:lla kiviparilla käypä mylly, joka lasku-töitten takia v. 1845 hävitettiin. Jo v. 1765 toimitettiin koskessa asianomainen katselmus alaratasmyllyä varten, mylly verotettiin v. 1794.

Kälänkoski on nyttemmin melkein kuivilla ja entisellä koskenpohjalla kasvaa nyt ruohoa ja pensaita. Vanhan koskenuoman yli johtaa Hirvensalmelta Lievonmäelle vievän maantien 2 m:n aukolla varustettu kivipenger.

Kosken alapuolella oli ennen laskua n. 45 m:n pituinen silta.

Niinhyvin Kälänkoski kuin Pirtinjokikin perattiin Puula-veden laskutöitten yhteydessä. Kun nim. vv. 1831-1844 toimi-tetut uuden laskuväylän - Kissakosken kanavan - kaivaus-työt eivät olleet vielä alentaneet järven vedenpintaa 6:lla jalalla, kuten tarkoitus oli, päätettiin ryhtyä laajentamaan ja syventä-mään myöskin järven luonnollista laskua. Tässä tarkoituksessa perattiin Kälänkoski vv. 1846-1848 25 a 30 m:n leveydeltä niin syväksi, että kosken koko putous katosi. Tämän seurauksena oli, että Keskisen vedenpinta, joka tähän asti oli ollut yhtä korkealla kuin Puulaveden, aleni n. 2 jalkaa, ja että tyyni Pirtinjoki muut-tui vuolaaksi virraksi. Perkaustöitä jatkettiin sentähden v. 1850 Pirtinjoessa ja Puulaveden luona joen niskalla olevan matalikon, Käämenniemen sahin, kohdalla. Insinööriluutnantti Forstenin laatima ehdotus, jonka mukaan Käämenniemen sahin asemasta olisi perattava Pirtinjoen ja Puulaveden välillä olevan kapean taipaleen läpi v. 1742 kaivettu n. s. "venäläinen kanava, hy-lättiin.

Näitten töitten kustannukset nousivat n. 5,000 hopea-ruplaan.

Suonne on n. 33 km:n pituinen järvi, jonka pohjoisosa kulkee pohjoisesta etelään; eteläosa on aukea kaari, jonka suunta eteläisestä vähitellen muuttuu eteläkaakkoiseksi.

Pohjoisosan suurin leveys on 4 km, keskeltä on järvi kapeampi, ja eteläpuolella se laajenee 7.2 km:n levyiseksi, saaririkkaaksi seläksi. Tästä selästä ulkonee pohjoiseen kaksi, saaria täynnä olevaa lahtea, joista itäinen on yli 13 km:n pituinen. Järven pinta-ala on 125.5 km² ja sen sadealue 588.3 km²• Vedenpinnan korkeus on 92.S8 m yli NN.

Suonteen rannat ovat epäsäännöllisiä, metsää kasvavia, vuoroin korkeita ja matalia, osittain myös kallioisia;

ympäröivä alue on moreeni- ja turvemaa ta, edellistä on etupäässä järven eteläosan ympärillä.

Suonteen itärannalla olevan Kapeenlahden ja Mänty-harjun reittiin kuuluvan Vahvajärven pohjoispäässä ole-van Pihlajalahden välille on kaivettu uittoränni, joka kulkee hieman eteläpuolella Hirvensalmen ja Leivon-mäen välistä maantietä yhdensuuntaisesti sen kanssa.

Tämän nykyään useissa paikoin sortuneen ja yläpäässä padon sulkeman n. s. Tuukkalan uittokanavan kautta juoksee tulvaveden aikana aivan vähäpätöinen vesimäärä Suonteesta Vahvajärveen.

Kuva 58. Tuukkalan uittokanava 12fix 1909.

Tuukkalan uittokanava on 910 m:n pituinen, sen leveys on 1.5-2.0 m, ja sen putous matalanveden aikana 5.57 m sekä tulvaveden aikana 5.27 m. Kanava rakennettiin v. 1882; sen kautta kuljetettiin vv. 1902 ja 1903, paitsi tukkia, n. 50,000 kpl.

propsia. Ins. Tennbergin toimittamassa katselmuksessa 28 p.

elok. v. 1904 juoksi kanavan kautta vettä 0.2 m³/sek, ja tulva-veden määrä arvioitiin olevan 0.94 m³/sek. Kolmeen viimeiseen vuoteen ei kanavaa ole uittoon käytetty.

Uittokanavan jäätyä rappiolle on sen pohjoispuolelle Suonteen rannalle rakennettu kaksiraaminen höyrysaha, josta sahatuotteet kuljetetaan veturilla n. 3 km:n pituista kapearaiteista rataa myöten, jonka raideväli on 0. 75 m, Puulaveden rantaan proomuihin lastattavaksi.

Säännöllistä liikettä Suonteella välittää matkustaja-höyrylaiva.

Samalla kuin Kälänkoski perattiin, alennettiin myöskin Suonteen vedenpintaa vv. 1846-47 perkaamalla järven lasku, Viherinkoski. Alenemisen suuruutta ei ole suoraan mainittu, mutta vertaamalla vanhempia korkeustietoja uudempiin, voi sen arvioida olleen 1.8 m. Työ ,maksoi valtiolle 277: 20 ruplaa ja osakkaille 1,917 päivätyötä.

Suonteeseen tulevista pienistä lisävesistä lienevät pohjoisesta, Vailasjärvestä laskeva Vailasjoki ja Isosta-Säynäjärvestä tuleva Säynäjoki suurimmat.

Suonteen lasku, Viherinkoski, alkaa järven pohjois-osasta eteläkaakkoon ulottuvan Tieraselän eteläisimmästä lahdenpohj asta.

Viherinkoski on nykyään ainoastaan vähäinen virta, jonka putous on 0.03 m 200 m:n matkalla. Rannat, jotka niinkuin pohjakin ovat kalliota, ovat yleensä korkeita, muutamissa paikoin äkkijyrkkiä ja sekametsää kasvavia.

Virran kapeimmalla kohdalla, missä leveys on n. 35 m, johtaa sen yli kaakosta päin Joutsan kirkonkylään vievän maantien puinen, kaksikaarinen tukiansassilta, jonka maatuet ja ]Jylväs ovat luonnollista kiveä. Maantiesillan yläpuolella on virran etelärannalla Suonteella kulkevan höyrylaivan laituri.

Ennen vv. 1846-1847 toimitettua perkansta oli putous n.

1 m 150 m :n matkalla.

Aivan Viherinkosken alta alkavan Viherin järven pituus on 6.0 km, suurin leveys 1.6 km ja pinta-ala 8.1 km²• Vedenpinnan korkeus on 92.85 m yli NN. Rannat ovat yleensä matalia ja kaislaa kasvavia, sekä moreeni-ja turvemaitten ympäröimiä.

Viheristä juoksee vesi Joutsankosken kautta Joutsan-selkään.

Joutsankosken putous on 1.80 m 315 m:n matkalla, sen rannat ovat 1 å 2 m:n korkuisia ja viljeltyjä. Ennen Puulaveden laskemista oli tässä leveä ja vuolas virta.

Nyt on entisessä koskenpohjassa pieniä, puita ja pensaita kasvavia saaria, välillä verrattain vähäiset kiviset kana-vat, joiden kautta kosken nykyinen vähäpätöinen vesi-määrä juoksee. Pohjoispuolella on turbiinilla käypä mylly kolmella kiviparilla, eteläpuolella on vesiratasmylly, sekin

kolmella kiviparilla. Myllyt, jotka käyttävät n. 1.5 m:n putouskorkeutta, ovat varustetut padoilla, joitten välisen aukon kautta tukit uitetaan.

Insinöörikapteeni Hällströmin v. 1819 antaman mietinnön mukaan oli Joutsankoskessa kaksi myllyä patoineen, jotka padottivat koskea liiaksi. Kosken putous oli silloin 1.2 m.

Kuva 59. Joutsankosken mylly 13/Ix 1909.

Pienehkö Joutsanselkä, jonka pohjoisrannalla on Jout-san kirkko, jatkuu Angesselkänä luoteiseen. Joutsan-selän pohjoisrantaa ympäröivät viljellyt hiekkamaat, kor-keampaa etelärantaa taas metsää kasvavat moreenimaat.

Kirkonkylässä selän pohjoisrannalla on höyrymeijeri.

Joutsanselän erottaa Angesselästä 185 m:n pituinen kivipenger, jota myöten Joutsasta HartoJaan kulkeva maantie on johdettu vesijakson yli. Tämän penkereen takia, jossa on kaksi aukkoa, on selkien välillä heikko virta, jonka putous on muutaman mm:n suuruinen.

Kuva 60. Joutsanselän ja Angesselän välinen silta ja penger (vastavirtaan) 131Jx 1909.

Angesselän pituus on, jos siihen lasketaan Joutsan-selkä ja luoteiseen ulottuva PuttolanJoutsan-selkä, 13 km, ja pinta-ala on 16.3 km². Angesselän vedenpinnan korkeus on 91.05 m yli NN. Rannat ovat korkeita ja metsää kasvavia, osaksi viljeltyjä, ja ympäristö on hiekka- ja moreenimaata. Järven etelärannalla on olutpanimo, pohjoisrannalla. höyrylaivasilta.

70

Angesselkään laskee etelästä eräs lisävesi, jonka alue, 207.9 km², ulottuu Päijänteen itärantaan asti.

Tämän lisäveden suurimman järven, Rautaveden, pinta-ala on 20 km2, sen vedenpinta on yhtä korkealla kuin Angesselänkin.

Angesselästä jatkuu vesijakso salmen kautta pohjoi-sesta etelään kulkevaan, hiekkamaitten ymparmmaan Säynätveteen sekä täältä Oravakivensalmen y. m. salmien kautta suureen Jääsjärveen.

Oravakivensalmen yli välittää lautta maantieliikettä.

Jääsjärvi on NNW-SSE-suunnassa n. 18 km:n pitui-nen, sen suurin leveys on n. 9.2 km. Järven pinta-ala on 65.1 km², ja sen vedenpinnan korkeus sama kuin Angesselänkin, eli 91.05 m yli NN. Järvi on täynnä saaria, joista Vehkasalo ja Kotisalo ovat suurimmat.

Länsirantaa myöten kulkee jo mainittu vierinkiviharju, sen ja rannan välillä on hiekkamaita. Muuten on järvi moreeni- ja suomaitten ympäröimä. Liikettä välittää Jääsjärvellä, niinkuin Angesselällä ja Rautavedelläkin, matkustaj ahöyrylaiva.

Jääsjärven ja sen kanssa yhtä korkealla olevien järvien veden-pintaa laskettiin vv. 1852-54 1.3

a

^{1.5 m.}

Työ, jonka päämääränä oli tehdä vesiperäiset maat viljelys-kelpoisiksi ja saada vesijättöjä syntymään lahdenpohjiin, toimi-tettiin perkaamalla järven alla olevia koskia. Se maksoi valtiolle 2,036: 36 ruplaa ja osakkaille 11,461 päivätyötä.

Jääsjärvestä juoksee vesi Hartolanjoen kautta Jouts-järveen.

Hartolanjoki eli Tainiovirta .on n. 13 km:n pituinen ja putousta siinä on 6.27 m. Joki alkaa Jääsjärven lounais-päästä, Kotisalon eteläpäästä lounaiseen. Se juoksee ensin länteenpäin, sitten aukeana kaarena etelään, muo-dostaen vihdoin suurin piirtein katsottuna S:n kaltaisen kuvion, kunnes se laskee Joutsjärven pohjoispäähän.

Yläjuoksussaan on joki savi-, moreeni- ja turvemaitten ympäröimä, sitten seuraa 2

a

3 km:n matkalla, missä joki kohtaa yllämainitun vierinkiviharjun, hiekkamaita, jonka jälkeen turve- ja moreenimaat taas alkavat. Ala-j~oksussaan kiemurtelee Hartolanjoki pääasiallisesti savi-maitten läpi. Kun Puulavesi on saanut uuden lasku-väylän, ei joen tarvitse kuljettaa muuta kuin vähäi-sen osan entistä vesimääräänsä, josta seuraa, että vesi täyttää ainoastaan osan uomaa, ja että rannat, jotka ennen useissa kohden olivat tulvan alla, nyt ovat verrat-tain korkeat. Yleensä ovat rantavallit 3

a

4 m veden-pinnan yläpuolella, Il}.Uutamien suvantojen kohdalla 1-2m.

Hartolanjoessa on pieni Ekonkoski aivan Jääsjärven alla, ja sitä seuraa n. 5 km:n pituinen, ainoastaan pienen Vuolteenkosken keskeyttämä tyyni virta. Suvannon jäl-keen seuraa vuolaampi Tainiovirta, sitten taas 1 km:n pituinen suvanto, jonka alla on joen suurin koski, Hotilan-Myllykoski. Viimemainitun kosken alla on joessa n.

1 km:n matkalla kaksi pientä, suvannon erottamaa koskea, Hojinkoski ja J{eijulankoski. Seuraa taasen 3.5 km:n matkalla suvanto 1 m:n korkuiselle Kirveskoskelie asti,

lukuunottamatta pientä Hakakoskea. Alimmalla, n. 1 km:n pituisella matkalla Kirveskosken alapuolella on jotenkin virtava kohta n. s. Siikavuolteessa.

Ekonkoski, joka on saanut nimensä sen pohjoisran-nalla olevasta kartanosta, on 530 m:n pituinen; putousta siinä on 0.43 m. Koskessa on oikeästaan kaksi putousta, ylempi, 60 m:n pituinen ja 0.13 m:n korkuinen, sekä alempi, 0.30 m:n korkuinen; näitten välillä on 300 m:n pituinen järvenmuotoinen suvanto, jossa on muutamia pieniä saaria. Kosken rannat ovat matalia ja kivisiä sekä metsää ja pensaikkoa kasvavia. Pohja on vuolaammissa kohdissa kivensekaista soraa ja kalliota. Kummankin putouksen vedenpinnan leveys on 20

a

^{30 m.}

Kuva 61. Ekonkoski (myötävirtaan) 14ftx 1909.

Ennen Puulaveden laskemista oli koski monta kertaa leveämpi ja saarien kautta jaettu moneen haaraan, jotka nyt ovat umpeen kasvaneet ja kuivilla. Alimman kosken kohdalla on jätteitä muutama vuosi sitten sortuneesta puisesta maantiesiliasta (kuva 61).

Vv. 1852-1854 perattiin Ekonkoski ynnä useat sen alla olevat kosket 178 m:n (100 sylen) pituisen, 5 tulva-aukolla varustetun, koskenniskaan rakennetun padon suojassa.

Ekonkoskelta alkava suvanto ulottuu aina Vuolteen-koskelle asti; se on n. · 2 km:n pituinen ja sen putous on 0.01 m. Rannat ovat 3-4 m:n l,{orkuisia ja viljeltyjä.

Pohjoisrannalla on Hartolan kirkko ja etelärannalla höyrymeijeri. Tällä välillä johtaa vesijakson yli kaksi siltaa, joista ylempänä oleva on pukeille ja tukkiarkuille rakennettu käyntisilta; alempi on kaksikaarinen puinen tukiansassilta kivisillä maatuilla ja pylväällä, ja se on rakennettu siihen ~aikkaan, missä Hartolan kirkon-kylästä Heinolaan kulkeva maantie kohtaa joen.

Kivisen ja monihaaraisen Vuolteenkosken putous on 0.14 m 175 m:n matkalla, sen viljellyt rannat ovat n.

3 m:n korkuisia. Koski perattiin samalla kertaa kuin edellinenkin.

Viimemainitun kosken ja Tainiovirran välinen suvanto·

on n. 3 km:n pituinen, sen putous on 0.01 m. Rannat ovat 3

a

4 m:n korkuisia, osaksi viljeltyjä, osaksi metsää kasvavia.

Tainiovirta, eli kuten sitä ennen kutsuttiin, Hotilan vanha myllykoski, on 580 m:n pituinen; sen putous on 0. 98 m. Joen mutkassa olevan kosken leveys on n. 20 m ja syvyys n. 0.5 m. Pohja, joka perattiin samaan aikaan kuin edelliset kosket, on kivistä soraa ja kalliota. Rannat ovat n. 3 m:n korkuisia, pohjoisranta metsää kasvava, eteläranta viljelty. Kosken yli johtaa yksinkertainen puusilta.

Kuva 62. Tainiovirta (vastavirtaan) 14fix 1909.

Tainiovirran alapuolella juoksee joki tyynenä n. 1 km:n matkan, ja sen putous on vaan joku mm Hotilan-Myllykoskelle asti; sen rannat ovat 1 å 1.5 m:n kor-kuisia, eteläranta on viljelty.

Padotetun Hotilan-Myllykosken putous on 2.34 m 80 m:n matkalla. Pohjoisrannalla on mylly kolmella kivi-parilla, etelärannalla on yksiraaminen saha, molemmat vesirattaana käypiä. Rivillä täytetyistä tukkiarkuista tehdyn padon läpi on uittoa varten rakennettu uittoränni.

Hotilankoski kuului myös niihin koskiin, jotka Jääsjärven laskemista varten perattiiri.

Hotilankoskea seuraa n. 500 m:n pituinen suvanto ja tätä 130 m:n pituinen ja 0.42 m:n korkuinen Hojin-koski. Viimemainitun kosken leveys on 20 m. Pohja on kivistä soraa ja kalliota ja rannat ovat 3 m:n korkuisia ja viljeltyjä.

Kuva 63. Hotilan-Myllykoski (vastavirtaan) 14fix 1909.

Hojinkosken alla kääntyy joki etelään, muodostaen ensin 200 m:n pituisen suvannon ilman huomattavaa putousta ja sitten pienen Keijulankosken, jonka putous on 0.20 m 160 m:n matkalla. Tämän kivipohjaisen kos-ken rannat ovat loivia ja kaislaa kasvavia. Rantaäyräät ovat n. 3 m:n korkuisia ja viljeltyjä. Kosken yläpuolelle laskee lännestä, Vannijärvestä y. m. järvistä tuleva lisä-vesi.

Keijulankosken alla on n. 3.5 km:n pituinen suvanto, jonka putous on 0.03 m, ja jossa ainoastaan yhdessä kohden, n. km:n verran kosken alapuolella, on virta, pieni Hakakoski, jonka putous on 0.02 m 30 m:n · matkalla. Tällä välillä ovat rannat 1-2 m:n korkuisia ja ympäröivät savimaat suurimmaksi osaksi metsää kasvavia.

Kirveskoski, Hartolanjoen alin koski, alkaa aivan viimemainitun suvannon alta. Kivipadolla padotetun kosken putous on 1. 60 m 70 m:n matkalla. Rannat ovat n. 4 m:n korkuisia ja viljeltyjä. Kosken etelärannalla on 18 hevosvoiman turbiinilla käypä mylly kolmella kivi-parilla. Patoa käytetään myös siltana.

Insinööri F. A. Hällströmin v. 1819 laatiman kertomuksen mukaan oli Kirveskaskessa jo tähän aikaan kotitarvemylly ja kosken yli rakennettu pato, joka saatti yläpuolella olevat niityt tulvan alle.

Kirveskosken ja Joutsjärven välisellä n. 1 km:n pitui-sella matkalla on putousta n. 0.11 m, josta 0.10 m on lyhyessä Siikavuolteessa likellä joen suuta. Siikavuolteen yli johtaa puinen maantiesilta. Sen rannat ovat 4-5 m:n korkuisia.

Kuva 64. Kirveskoski (vastavirtaan) ¹⁴1Ix 1909.

Joutsjärvessä on kaksi selkää, joista toisen pääsuunta on luoteisesta kaakkoon ja toisen pohjoiskoillisesta etelä-lounaiseen. Ne ovat eteläpäässään toistensa yhteydessä ja muodostavat yhdessä V:n kaltaisen kuvion. Järven suurin leveys on 2 km ja sen vedenpinnan korkeus 84.78 m yli N N. Järvi on savi- ja moreenimaitten ympäröimä.

Rannat ovat verrattain korkeita, eteläranta on metsää kasvava ja pohjoisranta viljelty.

J outsjärven eteläosasta juoksee vesi Muittarinjoen kautta etelään päin Enoveteen.

72

Muittarinjoki on muutaman sadan m:n pituinen, sen putous on 0.34 m. Joen niskalla Joutsjärven alapuo-lella on kivipohjainen Muittarinkoski, jonka putous on 0.02 m ja jonka rannat ovat korkeita ja metsää kasvavia.

Tämän alla laajenee joki järventapaiseksi suvannoksi, mitä taas seuraa pieni 20 m:n pituinen ja 0.30 m korkea Haljonkoski. Tämän, luultavasti peratun kosken rannat ovat metsää kasvavia, pohjoisranta on kallioinen ja eteläranta kivinen. N. 100 m Haljonkosken alapuolella on pieni virta, jonka putous on 0.02 m. Virran pohja on kivensekaista soraa, ja sen länsirannalla on kalapato.

Enovedessä on kaksi osaa, joista eteläistä kutsutaan Keihäsjärveksi. Vedenpinnan korkeus on 84.44 m yli NN.

Rannat ovat matalia ja kaislaa kasvavia, ympäristö on länsipuolella savimaata, itäpuolella moreenimaata.

Järveen laskee idästäpäin Sääksjärvestä y. m. järvistä tuleva Kalhonjoki, ja vetensä purkaa se Nuoramoisten-joen kautta Nuoramoistenjärveen.

Nuoramoistenjoki on n. 3. 7 km:n pituinen ja putousta on siinä 2. 76 m. Joen pääsuunta on etelälounaiseen.

Se juoksee savi- ja suomaitten läpi, aluksi n. 3 km:n matkan verrattain tyynenä, ja vasta likellä sen lasku-paikkaa Nuoramoistenjärveen on suurehko Ammalan-koski.

Lähinnä Enovettä on n. 200 m:n pituinen suvanto.

Tätä seuraa 300 m:n pituinen virta, jonka putous on 0.02 m, sitten taas 1,000 m:n pituinen suvanto, sekä tämän jälkeen pieni 40 m:n pituinen Liehuvinkoski, jonka putous on 0.26 m. Tässä kivisessä koskessa on monta

ha~raa, joista itäisin on perattu.

Liehuvinkosken alla on taas 1.4 km:n pituinen suvanto.

Kuva 65. Liehuvinkoski (myötävirtaan) 151Jx 1909.

Viimemainitun kosken ylä- ja alapuolisten suvantojen kohdalla on joki n. 60 m:n levyinen. Sen rannat ovat 1 å 2 m:n korkuisia ja yleensä viljeltyjä.

N. 800 mennen laskuaan Nuoramoistenjärveen kapenee joki ja muodostaa kaksi pientä koskea, Vääräkosken ja Puralankosken, joista edellisen putous on 0.18 m 90 m:n matkalla ja jälkimäisen 0.36 m 30 m:n matkalla. Koskia erottaa lyhyt suvanto. Ylempi koski, Vääräkoski, on kivinen ja 15 m:n levyinen, alempi on myöskin kivinen, sen rannat ovat korkeita ja viljeltyjä.

Puralankoskea seuraa 400 m:n pituinen suvanto, jonka yli johtaa kolmikaarinen puinen maantiesilta (kuva 66),

ja n. 150 m sillan alapuolella on ylempänä mainittu Ammalankoski. Maantiesillan kohdalla on heikko virta, jonka putous on 0. 01 m.

Kuva 66. Nuoramoistenjoki (vastavirtaan) 15fix 1909.

Kivillä täytetyistä tukkiarkuista rakennetun padon sulkeman Ammalankosken putous on 1. 93 m 20 m:n mat-kalla. Sen rannat ovat 3-4 m:n korkuisia ja viljeltyjä.

Kosken etelärannalla on yksiraaminen saha ja mylly kolmella kiviparilla; pohjoisrannalla on myöskin mylly kolmella kiviparilla.

Kuva 67. Ammalankoski (vastavirtaan) 15fix 1909.

Ammalankosken alla on ennen vesistön laskua Nuora-moistenjärveen vielä lyhyt suvanto.

Nuoramoistenjärvi on pohjoisesta etelään 8.0 km:n pituinen ja sen suurin leveys lännestä itään on 4.2 km.

Sen pinta-ala on 11.0 km² ja vedenpinnan korkeus on 81.68 m yli NN. Järven pohjoispuolta ympäröivät alavat savimaat ja sen eteläpuolta moreenimaat. Järven kaak_-koisrannalta pistää etelälounaista kohti 4 km pitkä lahti, johonka laskee pieni, Kahusjärvestä ja muutamasta pienestä Iammista tuleva lisävesi.

Sysmän reitin Nuoramoistenjärveen kokoontuneet vesi-määrät juoksevat järven länsipuolelta Virtainjoen kautta Majuveden lahteen Päijänteessä.

Virtainjoki on n. 3.2 km pitkä ja putousta on snna 3. 68 m. Sen rannat ovat yleensä n. 3 m korkeita sekä viljeltyjä. Joessa on 6 koskea, nimittäin: Kaartinvirta, N aistenvirta, Rännin virta,, Ylä-Tainionkoski, Ala-Tainion-koski ja KuhanAla-Tainion-koski, joita erottavat toisistaan pitemmät tai lyhemmät suvannot.

N. 800 m:n pituisen suvannon perästä alkaa ylin koski, kivipohjainen Kaartinvirta, jonka putous on 0.14 m ja pituus 43 m ja jonka saari jakaa kahteen haaraan.

l{aartinvirran alapuolella on joki tyyni 300 m:n matkalla. Tämän jälkeen tulee N aistenuirran 50 m pitkä ja 0.1 o m korkea koski, jota taasen seuraa 800 m pitkä suvanto.

Alkaa sitten 30 m:n pituinen Ränninuirta, jossa on putousta 0.83 m. l{oskessa, jonka metsäinen saari jakaa kahteen haaraan, on kivinen pohja ja viljellyt rannat.

Pohjoisen haaran ylitse johtaa käymäsilta, ja etelähaaran kautta uitetaan tukit.

Kuva 68. Ränninvirta (myötävirtaan) ¹⁵1Ix 1909.

Kapteeni Hällström'in vuonna 1819 tekemän tutkimuksen mukaan oli tähän aikaan Ränninvirrassa, jota silloin kutsuttiin Pyönäisten koskeksi, kaksi myllyä, yksi kumpasessakin haarassa.

Putous oli silloin (3. VII. 1819) 1.17 m korkea.

Ränninvirran ja sitä seuraavan Ylä-Tainionkosken välillä on 600 m pitkä suvanto.

Padon sulkeman Ylä-Tainionkosken putouskorkeus on 1. 70 m ja sen pituus ainoastaan 5 m. Pato on tehty kivillä täytetyistä hirsiarkuista Z :n muotoiseksi, siinä on kosken suuntainen keskipato, josta ulkonee molemmille rannoille poikkipadot. Kumpasellakin rannalla on mylly, pohjoisrannalla oleva neljällä kiviparilla, etelärannalla oleva kolmella kiviparilla käypä; jälkimäistä myllyä

Padon sulkeman Ylä-Tainionkosken putouskorkeus on 1. 70 m ja sen pituus ainoastaan 5 m. Pato on tehty kivillä täytetyistä hirsiarkuista Z :n muotoiseksi, siinä on kosken suuntainen keskipato, josta ulkonee molemmille rannoille poikkipadot. Kumpasellakin rannalla on mylly, pohjoisrannalla oleva neljällä kiviparilla, etelärannalla oleva kolmella kiviparilla käypä; jälkimäistä myllyä

In document Lisiä Suomen hydrografiaan II Kymijoki ja sen vesistö (sivua 75-82)