Saarijärven reitti

Saarijärven reitissä, jonka lähteet sijaitsevat K.ars-tulan ja Perhon pitäjien välisellä rajalla Vaasan läänissä, on suuri joukko toistensa yhteydessä ja porrasmaisesti toinen toistansa ylempänä olevia suurempia ja piene1npiä

järviä.

Useasta pienestä järvestä ja lammista kokoontuu vesi ensin Kyyjärveen, 1nikä on pohjoisin reitin suuremmista järvistä. l{yyjärvestä lähtee Oikarinjoki pienempään järveen, l{in1inginjärveen ja tämä on l(iminginjoen kautta yhteydessä Pääjärven kanssa, jonka luona Karstulan kirkko sijaitsee. Pääjärvestä jatkuu vesijakso pienemmän kosken, l{ouheroisenkosken, kautta Hepolampeen ja tästä edelleen Heijostenjoen, Tuhmajärven ja Tulunajoen kautta Kalmarinjärveen. Vii1neksimainittu järvi laskee usean peräkkäin olevan kosken ja lammin kautta Mahlujärveen, joka taasen kahden peräkkäisen kosken, Riekonkosken ja Taipaleenkosken kautta purkaa vetensä Saarijärveen, mistä vesireitti on saanut nin1ensä. Saarijärvi purkaa vetensä koskia täynnä olevan Leuhuvirta-nin1isen joen kautta pienempään järveen, Kallinjärveen, n1istä vesi virtaa edelleen l{allinkosken ja Majakosken sekä lyhyem-män virran kautta Sumn1asjärveen. Summasjärvestä lähtee Summasvirta, joka laskee l{iimasjärveen ja vii-meksimainittu järvi on monikoskisen Kiimasvirran kautta yhteydessä Naarajärven kanssa. Tämä järvi on alin järvi Saarijärven reitissä, jonka Naarajärveen kerään-tynyt vesimäärä laskee Naarakosken kautta l{uhnan1o-järveen.

Saarijärven reitin sadealueen pinta-ala on 3, 113.2 kn1²,

josta 396.6 km² eli 12.8% on vettä; pelto-, niitty- ja Inetsäalat ovat vastaav. 4. 0%, 2. 8

°/o

ja 80.4% alueen koko pinta-alasta. Alueella on 9 suurempaa ja 385 pie-nempää kartalla, taulu I, näkyvää järveä. Etäisyys l{yyjärven pohjoispäästä reitin laskuun Kuhnamojär-veen on, vesijaksoa pitkin n1itattuna, n. 110.5 km, ja kor-keuserotus viin1emainittujen järvien välillä 58.67 m.

Kyyjärven vedenpinta on 72.17 m Päijänteen veden-pintaa ylempänä sekä 150.17 m yli N N. Jos vertaa Saari-järven reittiä Viitasaaren ja Rautalammin reitteihin (katso taulua III), niin huomaa, että järvet edellisessä ovat koko joukon korkemnn1alla kuin vastaavat järvet kah-dessa viimeksimainitussa sekä että vesijakson suhteellinen putous on melkoista suurempi Saarijärven reitissä kuin molemmissa toisissa reiteissä.

Kyyjärven suurin pituus on 11.2 km NW-SE-suun-nassa, suurin leveys 2. 7 km, pinta-ala 19.5 lun² ja sen sadealueen suuruus 418.5 km²• Järvi on, kuten jo mai-nittiin, 150.17 111 korkealla yli NN. Ympäröivät maat ovat viljeltyjä, 111utta alavia ja, vaikka järvi vuosina 1832-1833 laskettiin 1 m, usein tulvaveden vallassa.

Kyyjärveen laskee monta puroa, jotka saavat alkunsa useista pienistä järvistä, lmnn1ista ja lähteistä. Näistä n1ainitsee C. R. Westling aikaisemmin, siv. 16, 1nainitussa selonteossaan yhden, Säynälammin, joka purkaa vetensä kahteen suuntaan, ni1nittäin länteen päin Perhonjokeen ja itään päin Kyyjärveen. Kyyjärven eteläpäästä viepi

n. 6 luu pitkä Oikarinjoki vedet Kiminginjärveen, joka on ainoastaan n1uutmnia cm:iä Kyyjärveä alen1pana.

Oikarinjoki on tyyni, matalarautainen ja 25--50 In:n levyinen. Yläjuoksussaan, n. 3.4 km:n 1natkalla, kulkee joki luoteisesta kaakkoon; senjälkeen se juoksee N--S-suunnassa Järveke-nimisen, n. 1 km:n pituisen lammin läpi ja virtaa edelleen 1nelkein samaan suuntaan n. 1.5 km l{iminginj ärveen.

Suunnilleen 400 111 joen suun yläpuolella kulkee ylei-nen 1naantie Karstulasta Perhoon joen ylitse 2-kaa-rista kivisille maatuille rakennettua puusiltaa myöten ja n. 1. 5 kn1 l(yyjärven alapuolella vie joen yli kylän-tie, jota varten on tehty hirsiarkuille 2-kaarinen puinen silta.

Kiminginjärvi on n. 3 km pitkä ja 1 km leveä, sen rannat ovat 1natalia ja viljeltyjä. Järveä on laskettu n. 1 111 smnaan aikaan kuin Kyyjärveäkin. l{imingin-järvi laskee l{i111inginjoen kautta Pääjärveen.

Kiminginjoki kulkee pääasiallisesti N-S-suunnassa, sen pituus on n. 4.4 km ja putous 6.06 111. Rannat ovat eninunäkseen alavia niitty- ja metsämaita. Joessa on yksi suure1npi ja useita pieniä koskia. Lähinnä Ki111in-ginjärveä, suunnilleen 400 m:n 1natkalla, on Kiminginjoki aivan tyyni. Senjälkeen tulee koski, Ylätammenkoski, jossa on 0.62 m putousta 345 n1:n pituudella. l{oski on

10---15 In:n levyinen, sora- ja kivipohjainen. Ylätamn1en-koski, jota aikaisemmin lienee nimitetty Paloporsaan-koskeksi, perattiin vuosina 1832-1833 l{yyjärven ja l{ilninginjärven laskemista varten. l{oskenniskassa on vielä jätteitä padosta, joka työaikana oli tehty joen poikki. Yläta1nmenkosken ja seuraavan kosken, Pitkä-kosken eli RzzukinPitkä-kosken, välillä on joki virtainen, siinä on 0.12 111 putousta 325 111:n matkalla.

Pitkäkoski, suurin l{ilninginjoen koskista, on tätä nykyä, kun pato on tehty sen poikki, ainoastaan 100 111 pitkä, sen putous on 3. 28 m. l(oski on perattu samaan aikaan kuin ylempänä oleva koski.

Pitkäkaskessa on itärannalla saha ja kolmella kivi-parilla käypä mylly ja länsirannalla sijaitsee vanha rauta-tehdas, joka ei ole ollut käynnissä sitten vuoden 1898.

Rautatehdas ynnä yhdellä kiviparilla käypä mylly liene-vät perustetut 1840-Iuvun alussa ja saha muutmnia vuosia sen jälkeen.

Pitkäkosken alapuolella alkaa 450 m pitkä suvanto, jossa putousta on ainoastaan 0.03 m ja tätä seuraa virta, jossa on putousta 0.21 m 650 m:n 1natkalla.

Tämän jälkeen seuraa perätysten koln1e pienempää koskea, Tuomikoski, Saarikoski ja Miekkakoski, joissa putousta on yhteensä 1.16 m 450 m:n matkalla ja joiden leveys on 20-30 n1.

Miekkakosken alapuolella juoksee Kiminginjoki kie-murrellen mutta tyyneenä 700 m:n n1atkan, jolla on 0.11 m putousta; tä1nän jälkeen muodostaa se n1utkaisen Polvikosken, jonka putous on 0.47 111 100 m:n matkalla sekä jatkuu vihdoin 870 m pitkänä suvantona, 0.06 m:n putouksella, Pääjärveen.

Pääjärvi on 15.0 km pitkä NW-SE-suunnassa, sen suurin leveys on 5.3 km, korkeus 144.06 m yli NN ja pinta-ala 30.7 km²• Järven koko sadealue on 1,201. 9 km²:n suuruinen. Pääjärvi on aukea järvi, sen rannat ovat enimmäkseen korkeita ja havumetsää kasvavia, kivikkoisia tahi kallioisia.

Järven itärannalla, n. 1.5 km Riuttasalmen itäpuolella sijaitsee Karstulan kirkonkylä ja salmen lähellä on saha ja meijeri. Maantieliikettä salmen yli välittää lautta.

Järvellä kulkee ainoastaan yksi hinaajalaiva.

Järveä lienee muinoin laskettu yksityisten henkilöiden kustannuksella ylimmäisen kosken perkauksen kautta.

Paitsi pohjoisesta tulevaa lisävettä laskee Pääjärveen kak.si suurempaa lisävettä, toinen lännestä, toinen idästä päin.

Lännestä laskee Vahankajoki tuoden vedet Vahankajärvestä ja useasta pienestä järvestä, joidenka yhteinen sadealue on 371.4 km2 . Itäinen lisävesi, pinta-alaltaan 157.4 km2, on Korpi-senjoki, joka juoksee Löytönänjärven ja Ison-Korpisen läpi ja laskee Pääjärveen Karstulan kirkonkylän pohjoispuolella.

Pääjärven eteläpäästä jatkuu päävesistö edelleen Kou-heroisenkosken kautta Hepolampiin.

Kouheroisenkosken putous on 0.60 n1 260 m:n mat-kalla. Siinä on oikeastaan kaksi eri putousta, joita erot-taa toisiserot-taan lyhyt suvanto. Kosken leveys vaihtelee

10:stä-15:ta metriin. Rannat ovat jotenkin korkeat ja pohja koskessa, jota on perattu, on kalliota ja kiviä.

Kosken ylitse on rakennettu 2-kaarinen puinen maantie-silta 4 ja 10 m:n kannatusväleillä (kuva 8).

Kuva 8. Kouheroisenkosken maantiesilta BOfm 1911.

Hepolampi, johon Kouheroisenkoski välittömästi las-kee, on n. 3 km pitkä ja vähän päälle 0.5 km leveä.

Rannat ovat korkeat ja metsäiset. Hepolampiin laskee lännestä päin verraten suuri lisävesi, jonka pääjärvi on Karankajärvi ja jonka sadealueen suuruus on 428.2 km²•

Karankajärvi on pääasiallisesti N-S-suuntainen, sen yläpää on kääntynyt luoteista kohti. Pituus on 12.0 km, suurin

leveys 2.1 km ja pinta-ala 18.0 km2• Järvi on n. 5 m Hepo-lampia ylempänä ja n. 148.5 m yli NN. Kahdessa kohden kapenee järvi ahtaaksi salmeksi: toinen on lähellä järven laskua ja ainoastaan 25 m leveä sekä muodostunut kahden järveen pistävän hiekkaniemen väliin, toinen, Uodinsalmi, järven etelä-osassa on 200 m leveä.

Karankajärvessä on verraten matalat rannat, varsinkin poh-joispäässä, missä järvi on suomaiden ympäröimä. Järven pohjoi-sen pään ylitse on tehty puinen maantiesilta.

Karankajärveen laskee kolme suurempaa lisävettä, nimittäin Karankajoki etelästä, Vihaninjoki lännestä ja Nyttimenjoki poh-joisesta päin ja se purkaa vetensä Karankakosken kautta Hepo-lampiin.

Karankakoski on pitkä ja kivinen, koko putous siinä on n.

5.00 m 1,400 m:n matkalla ja leveys 10-20 m. Kosken pohjois-rannalla on saha ja mylly (kuva 9), joihinka kuuluu 40 m:n pituinen, koskeen pistävän niemen poikki kaivettu kanava, ja n. 100 m näiden ·alapuolella on. itärannalla vanha mylly ja siihen kuuluva, kosken suuntaan kulkeva kivinen johtopato.

Kosken yli viepi kaksi pienempää puusiltaa.

Kuva 9. Karankakosken mylly BOfm 1911.

Hepolammin eteläpäästä, läheltä Karankakosken las-kua järveen, juoksee vesi Reijostenmäenjoen kautta Tuh-majqrueen.

Reijostenmäenjoki on n. 3. 9 km pitkä. Se juoksee alussa kaakkoa kohti, kokonaisuudessaan kaaren muotoi-sena ja laskee NE-suunnassa Tuhmajärveen.

Ylimmässä osassaan lähinnä Hepolampia, n. 500 m:n matkalla, on joki tyyni, siinä on putousta ainoastaan 0.04 m. Tämän jälkeen alkaa pitkä ja vuolas Reijosten-koski, jota taasen seuraa pitempi ja tyynempi virta.

Heijostenkoskessa eli Rahikoskessa on putousta 12.43 m 2,440 m:n matkalla. Kosken juoksu on ki~murteleva ja sen metsäiset sorarannat ovat paikoittain sangen korkeat ja jyrkät. Siinä on sora- ja kivikkopohja ja muutamin paikoin on koskeen muodostunut pieniä saaria ja sora-matalikkoja.

Koskea on jonkun verran perattu, niin että sitä voi laskea veneellä.

Lähellä koskenniskaa on pohjoisella· rannalla vanha, kaatumaisillaan oleva mylly ja kosken yli johtaa huono puusilta.

26

Reijostenkosken alapuolella on joessa aina sen suu-hun saakka 0.19 m putousta 1,000 m:n matkalla. Rannat tällä osalla ovat yleensä viljeltyjä.

Tuhmajärven pituus on n. 4.5 km ja suurin leveys 600 m. Sen pääsuunta on SSW:sta-NNE:een kaartuen pohjoispäässään itää kohti, ennenkuin se Tuhmajoen kautta laskee Kalmarinjärveen. Järven rannat ovat suu-reksi osaksi viljeltyjä.

Kuva 10. Tuhmakosken maantiesilta 30/m 1911.

Tuhmajoessa, joka pääasiallisesti kulkee NW-SE-suunnassa, on lähinnä Tuhmajärveä 400 m:n pituinen suvanto 0.04 n1:n putouksella. Tätä seuraa 120 m:.n pitui-nen ja n. 40 m:n levyipitui-nen, kivipitui-nen ja mutkaipitui-nen Tuhma-koski, jonka putous on 1.09 m, ja tän1än jälkeen on joki taasen 1,000 m:n pituisella loppumatkallaan tyyni, siinä on putousta 0.12 m. Tuhmakosken pohjoisrannalla sijait-see kolmella kiviparilla käypä mylly ja kosken suuntainen kivinen johtopato (kuva 11). I.Zappaleen matkaa myllyn ylä-puolella kulkee kosken yli 5-kaarinen puinen silta (kuva 10).

Tuhmakosken alapuolella juoksee joki mutkitellen

Kuva 11. Tuhmakoski (myötävirtaan) 3°/m 1911.

1natalien, metsäisten rantojen välissä ja laskee Kalmarin-järveen tämän luoteisrannalla.

Kalmarinjärvi, jonka pääsuunta onNNE:sta-SSW:een, on 5.5 km pitkä, 2.5 km leveä ja pinta-alaltaan 13.1 km²:n suuruinen, sen korkeus yli NN on 129.56 m. Rannat ovat korkeita ja metsää kasvavia, osittain myöskin vil-jeltyjä.

Kalmarinjärven eteläpäästä juo~see vesi n. 3. 2 km:n pituisen, S-muotoisen Kalmujoen kautta pieneen lam-piin, Pieneen-Vartejärveen.

Kalmujoessa on ylimpänä kovempi virta, Kalmu-koskensahi, sekä alempana kaksi koskea, Kalmukoski ja Haapakoski, joita suvannot erottavat toisistaan.

Kalmukoskensahi on 375 m pitkä, siinä on putqusta 0. 60 m; leveys on n. 30 m.

440 m:n pituisen suvannon jälkeen, jossa putousta on 0. 02 m, seuraa l{aln1ukoski.

Kalmukoski on 350 m pitkä, putousta on siinä 3. 20 m ja leveys vaihtelee 10:stä-20:een metriin. Koski on kivinen mutta perattu, niin että sitä voi laskea isollakin veneellä. Rannat ovat jyrkät ja viljelysten ympäröimät.

l{almukosken alapuolella alkaa 650 m pitkä tyyni virta, jossa on 0.41 m putousta. Sen yli johtaa 5-kaarinen puinen maantiesilta.

Haapakoskessa (kuva 12), joka alkaa tämän jälkeen, on putousta 1. 39 m 260 m:n matkalla. Tämä n. 15 m leveä koski on kivinen ja sen rannat korkeat, jyrkät ja itäpuolella kallioiset. Kosken länsirannalla on kolmella kiviparilla käypä mylly ja pärehöylä sekä myllyä varten

luonnollisesta kivestä tehty johtopato.

Kuva 12. Haapakoski (myötävirtaan) 30fm 1911.

Alapuolella Haapakoskea on Kalmujoessa, ennen sen laskua Pieneen-Vartejärveen, virtapaikka ja suvanto, joidenka yhteinen putous on 0.42 m 1,060 m:n matkalla.

Heti Haapakosken alapuolelle laskee idästä päin Löytänänjärvestä juokseva pienempi puro.

Löytänänjärvi on vuonna 1833 laskettuj 0.90 m, ja saatiinkin siten vesiperäiset maat osittain viljelyskelpoisiksi. Samaan aikaan laskettiin n. 20 ha:n suuruinen Kaihlajärvi kokonaan kuiville.

Pieni-Vartejärvi, joka on Kalmujoen jatkona, on pieni 1 km:n pituinen ja 0.5 km:n levyinen lan1pi. Siitä juoksee vesi Lehtolanjoen kautta vähäsen suurempaan Isoon-Vartejärveen.

Lehtolanjoki on n. 1 km:n pituinen, 45-70 m:n le-vyinen ja putousta siinä on 0.65 m. Ylä- ja alaasassaan

juoksee joki tyynenä virtana, mutta n. 400 m alasuun yläpuolelle on rnuodostunut koski, Lehtolankoski, jossa on 0.59 m putousta 75 m:n matkalla. Joen pohja on savea, paitsi koskessa, missä se on kivensekaista soraa ja paikka paikoin kalliota. Vesisyvyys jokiuon1assa on suvannoissa 1.5-5.0 n1 sekä koskessa 0.5-1. 7 n1.

Joen yläpäässä on sen yli rakennettu paaluille perus-tettu, n. 90 rn pitkä 11-kaarinen maantiesilta puusta.

Lehtolankosken pohjoisrannalla on vesiratas, joka käyttää pärehöylää. Aikaise1nmin on koskessa ollut vuonna 1787 verolle pantu mylly.

Iso-Vartajärvi on ·n. 2.5 lnn pitkä ja 0.5 km leveä sekä purkaa vetensä Muittarinkosken kautta Mahlu-järveen.

Muittarinkoski on n. 300 rn pitkä ja 1nutkainen, sen putous on 1.83 1n ja leveys 40-60 m. l{oskessa, joka on perattu, on kivensekainen sorapohja ja siinä on useita pieniä saaria ja kiviriuttoja, jotka osaksi ovat synty-neet koskea perattaessa.

Länsirannalla on vuonna 1876 perustettu kolmella kiviparilla käypä n1ylly ja itärannalla pärehöylä. Myllyn tulokanavana on koskeen perattu ränni ja siihen kuuluva johtopato, joka on tehty koskesta nostetuista kivistä.

Myllyn alapuolella on kosken ylitse johtava puinen kolmi-kaarinen maantiesilta, 10.50, 13.30 ja 6.40 n1:n vapailla aukoilla.

Mahlujärvi, jonka luoteispuolelle Muittarinkoski las-kee, on epäsäännöllinen, 7.3 km pitkä, leveimmältä koh-daltaan 2.3 km leveä ja pinta-alaltaan 12.8 km²• Järven ympärillä on alavia maita, jotka korkeanveden aikana ovat tulvan vallassa.

Laskemalla tulvavedenpintaa 1 metrillä saataisiin ins. M. J.

Eerikäisen laskujen mukaan viljelyskelpoiseksi n. 89 ha maata, mikä pääasiallisesti tulisi järven eteläpäässä olevasta suosta.

Järveä on jo aikaisemmin laskettu n. 0.90 m perkaamalla vuosina 1832-1833 alempana olevaa Riekonkoskea ja Taipaleenkoskea.

Tällöin lienee noin 100 ha suomaata tullut kuivatetuksi.

Mahlujärveen juoksee lännestä Harjunjoki, jonka sadealue on 227.1 lnn² :n suuruinen. Se laskee Riekon-kosken ja TaipaleenRiekon-kosken kautta Saarijärveen.

Riekonkoski lähtee Mahlujärvestä pohjoiseen suuntaan ja sitä seuraa Taipaleenkoski, joka tekee kaaren koillista kohti; tästä alkaa tyynempi pääasiallisesti itäiseen suun-taan kulkeva virta aina Saarijärveen saakka.

Riekonkoskessa (kuva 13) on putousta 1. 78 m 250 m:n rnatkalla. Koski, joka on sangen kivinen, perattiin vv.

1832-33 Mahlujärven laskemista ja v. 1864 uittoa varten.

Tämän johdosta on kosken leveys vähentynyt 8

a

¹⁵

metriin matalanveden aikana, jolloin veden syvyys on 0.6-3.8 m. Korkeanveden vallitessa on leveys 40-100 m.

Pohja on kivensekaista soraa ja savensekaista hiekkaa.

l{osken länsirannalla on mylly, johon vesi johdetaan Mahlujärvestä rantaan kaivettua, 125 m pitkää ja 6.5 1n leveää rannan suuntaista kanavaa myöten.

Kuva 13. Riekonkoski (myötävirtaan) 30fm 1911.

Taipaleenkoski, jota ennen kutsuttiin alemmaksi Rie-konkoskeksi, erotukseksi edellisestä koskesta, jolla oli nimenä ylempi Riekonkoski, on 200 m pitkä ja siinä on 1. 90 m putousta. Leveys on kuten Riekonkoskessakin hyvin vaihtelevainen. l{orkeanveden aikana on se 40

a

60 m, jotavastoin matalanveden vallitessa vesijakso on supistettu edellämainittuun koskea peratessa kaivettuun pääuomaan. Vesisyvyys matalanveden aikana on

0.5-1.5 m. Taipaleenkosken itärannalla on mylly ja siihen kuuluva, kosken sivuun perattu tulokanava.

Taipaleenkosken alapuolella alkaa 550 m pitkä suvanto 0.03 m:n putou}{sella; ennen laskuaan Saarijärveen jatkuu suvanto n. 100 n1 pitkänä virtana, missä on 0.17 n1 putousta. Taipaleenkoskesta alaspäin on leveys 45-90 n1 ja vesisyvyys matalanveden aikana 0.5-2.0 m.

Saarijärvi on pisin W -E-suunnassa. Sen pituus on 9.1 kn1, suurin leveys 3.1 kn1 ja pinta-ala 20.3 lnn²•

Järven koko sadealue on 2,266.0 km²:n suuruinen. Saari-järven vedenpinta on 25.66 m l{uhnmnojärveä korkeam-malla ja 117.16 m yli NN. Rannat ovat yleensä verraten

l~orkeat ja metsäiset, kuitenkin on rannoilla paikottain alavia niittymaita, jotka ovat tulvien vallassa.

Valtamaantie, joka Viitasaarelta viepi Saarijärven kirkonkylän kautta lVIyllymäen asemalle, leikkaa järveä n. 2 lnn länsipuolella Saarijärven kirkonkylää, joka si-jaitsee järven pohjoisrannalla ja sen itäpäässä. Järven yli välittää Tilaantieliikettä lautta. Muuten liikkuu Saari-järvellä, paitsi tavallisia veneitä, ainoastaan yksi ·tukkeja kulettava hinaajalaiva.

Saarijärvi on Palaavasalmen kautta yhteydessä Saari-järven itäpuolella olevan Ison-Lumperoisen kanssa, mikä taasen Mustijoen kautta yhtyy likellä olevaan Pieneen-Lumperoiseen. Nämä kolme järveä ovat kaikki yhtä korkealla. Sekä Palaavasalmen että Mustijoen ylitse johtaa puiset maantiesillat. Korkean veden- aikana laskee

28

Pieneen-Lumperoiseen vettä Pyhäjokea myöten suuresta Pyhäjärvestä, -jonka vesi aikaisemmin on kokonaan kul-. kenut tätä tietä, vaikka se nyttemmin pääasiallisesti

juoksee Kiimasjärveen.

Laskemalla tulvavedenpintaa metrillä Saarijärvessä ja sen yhteydessä olevassa Pienessä- ja Isossa-Lumperoisessa saataisiin n. 76 ha kuivatettua niittymaata.

Saarijärvestä jatkuu vesijakso edelleen Leuhuvirran kautta pieneen Kaiiinjärveen ja tästä l{allinkosken ja Majakosken kautta Summasjärveen.

Leuhuvirta, joka alkaa Saarijärven itäpäästä, kulkee pääasiallisesti N-S-suuntaan. Joen pituus on n. 3 km ja siinä on 300 m:n pituisen suvannon jäiestä pitempi koski, Roikolankoski, jota seuraa pitkä suvanto lähinnä alempaan koskeen, Leuhukoskeen saakka. Viimeksi-mainittua koskea seuraa virta ja tämän jälkeen vielä kaksi koskea, Saunakoski ja Myllykoski, jotka lyhyt suvanto erottaa toisistaan. Viimemainittu koski laskee suoraan Kallinjärveen.

Leuhuvirran rannat ovat yleensä siksi korkeat, että joki tavallisen tulvaveden aikana ei nouse yli äyräittensä.

Pohja on suvannoissa hiekansekaista savea, kaskissa kiven-sekaista soraa. Kaikki neljä koskea, jotka ovat sangen kivisiä, on perattu.

Roikolankoski eli Saarikoski on 525 m pitkä ja sen putous on 1. 71 m. Kaskessa on oikeastaan kaksi putousta, toinen 0. 71 ja toinen l.OO m, ja kumpanenkin 225 m pit-ldä; 75 m:n pituinen suvanto erottaa ne toisistaan. Kos-ken leveys on matalanveden aikana 15-60 m ja veden-syvyys vuoiaammissa kohdissa 0.6-1.6 m sekä suvanto-paikoilla 1.2-2.8 m.

Hoikalankosken alemman putouksen länsirannalla si-jaitsee mylly, joka nykyään ei liene käynnissä, ja myllyn alapuolella on kosken yli rakennettu hirsiarkuille puinen maantiesilta, neljällä 8.50, 11.10, 6.60 ja 7.25 m:n levyi-sellä vapaalla aukolla.

Roikolankosken ja Leuhukosken v~linen suvanto on 1,275 n1 pitkä, putousta siinä on 0.01 m, leveys mata-lanveden vallitessa 40-90 m ja vedensyvyys

2.1-10.4 m.

Leuhukoski on 225 m pitkä, siinä on 2.06 m:n putous ja leveys vaihtelee matalanveden aikana 10:stä 25:een m:iin sekä korkeanveden vallitessa 35-40 metriin. Veden-syvyys on matalanveden aikana 0.8

a

^1.1-m.

Alapuolella Leuhukoskea alkaa 425 m:n pituinen tai-pale, jossa putousta on ainoastaan 0.09 m, leveys 20-95 m ja vedensyvyys matalanveden vallitessa 1.3-5.5 m.

Saunakoskessa on 0. 97 m:n putous 75 m:n matkalla;

leveys on matalanveden aikana 8-50 m, tulvaveden aikana 40-60 m ja vedensyvyys 0.6

a

1.0 m Tilatalan-veden aikana.

Alapuolella Saunakoskea virtaa joki tyynenä 150 m:n matkan, leveys vaihtelee 45-150 m:n välillä ja syvyys matalanveden aikana 0.9-5.0 m:n välillä.

Myllykoskessa eli Heinäahonkoskessa, joka on Leuhu-virran alin koski, on putousta 2. 00 m 100 m:n matkalla.

Leveys vaihtelee matalanveden aikana 8 ja 15 m:n välillä, tulvaveden aikana 20 ja 45 m:n välillä ja vesisyvyys matalanveden vallitessa 0.8:sta 1.2 m:iin.

Kosken länsirannalla on mylly ja tämän kanssa yhtey-dessä oleva saha. Näihin laitoksiin johdetaan vesi 80 m:n pituisen, kosken länsirantaan peratun kanavan kautta.

Kaiiinjärvi on n. 1.5 km pitkä ja kapea, W-E-suun-taan kulkeva järvi. Siihen juoksee lännestä päin lisä-vesi, Murronjoki, jonka sadealue on 107.1 km², ja Rallin-kosken ja MajaRallin-kosken kautta laskee se Summa-sjär-veen.

Kallinkoski, joka lähtee Kaiiinjärven itäpäästä, on lyhyt ja kapea, kalliopohjainen ja kalliorautainen koski.

Kosken putous, mikä, samoinkuin Kaiiinjärven veden-pinnan. korkeuskin, on riippuvainen patolaitteesta ala-puolella olevassa Majakoskessa, on tässä selonteossa arvioitu 0.20 metriksi 50 m:n matkalla. Kaiiinkosken putous ennen Majakosken padon rakentamista sanotaan olleen 0. 77 m. Kosken leveys on 22-25 m ja vesisyvyys matalanveden aikana 1.2-2.0 m.

Kaiiinkosken ja Majakosken välillä on IL 730 m pitkä, padottu suvanto, jossa putousta on 0.11 m. Tämäp.

suvannon leveys on matalanveden aikana 65-180 m ja korkeanveden aikana 75-210 m. Vesisyvyys on 3. 4-6.4 m matalanveden aikana. Pohja on hiekansekaista savea.

Kuva 14. Majakosken maantiesilta (vastavirtaan) 31/m 1911.

Majakoskessa on putousta 1.51 m n. 10 m:n mat-kalla; ennen padon rakentamista ibnoitetaan kosken putous olleen 0. 89 m.

Heti Majakosken padon alapuolella on saha ja kah-della kiviparilla käypä mylly, ryyni- ja seulomalaitos, luujauhosurvin y. m., jotka laitokset omistaa Tarvaalan maanviljelyskoulu (kuva 15). Pato on 107 m pitkä, se on tehty kivillä täytetyistä hirsiarkuista ja siinä on tar-peelliset aukot myllyä ja sahaa sekä tulvaveden poista-mista varten. Sitäpaitsi on padassa hirsiruuhi uiton varalta ja kalaportaat.

Vaasan läänin kuvernöörin 25 p. huhtikuuta 1869 ja 6 p.

syyskuuta 1905 antamain päätöksien mukaan on luvallinen patoa-miskorkeus määrätty 1 jalaksi alapuolella sitä kiintopistettä, joka on kivessä lähellä pohjoisrantaa, n. 90 m padon yläpuolella.

Kuva 15. Majakoski (myötävirtaan) Stfm 1911.

N. 100 m padon yläpuolelle on kosken ylitse raken-nettu hirsiarkuille perustettu puinen maantiesilta (kuva 14), jossa on 6 kaarta 7.50, 8.15, 9.10, 9.30, 8.42 ja 5.50 m:n suuruisilla vapailla aukoilla.

Majakosken alapuolella, 100 n1:n matkalla, on pu-tousta ainoastaan 0.01 m, leveys on 45-80 m ja vesi-syvyys 2.2-3.6 m. Tämän jälkeen jakautuu vesijakso kahteen haaraan, jotka molemmat laskevat

Sumn1as-järven luoteispäähän. Etelähaaraa pituus on 1,065 m ja putous 0.21 n1. Leveys on matalanveden aikana 35-75 m, tulvaveden aikana 50-100 m ja vesisyvyys vaihtelee 1.6:sta 8.2:een m:iin matalanveden vallitessa. Pohjoinen haara on 1,110 m pitkä 0.21 m:n putouksella, 45-120 m

leveä ja 1.4-5.4 m syvä matalanveden aikana.

Summasjärvi on pisin, 8.8 km, NNW-SSE-suunnassa.

Sen suurin leveys on 4.3 km, pinta-ala 33.5 kn1² ja sade-alue 2, 736.3 km^2• Vedenpinnan korkeus on 108.28 m yli N N. Järvessä, jonka rannat ovat vaihtelevaista laatua, on kaksi suurempaa saarta, toinen heti Majakosken suun kohdalla, toinen järven vastakkaisessa päässä.

Summasjärveen laskee etelästä suurempi lisävesi, Lannejoki, joka tulee 9.1 lnn:n pituisesta Lannevedestä ja useasta pienemmästä järvestä Uuraisten pitäjässä. Lanne-veden lisäLanne-veden sadealue on pinta-alaltaan 269.2 km²•

Sumn1asjärvestä juoksee vesi Summasvirran kautta Kiimasjärveen.

Summasvirrassa on heti sen Summasjärvestä lähtiessä WSW-ENE-suuntainen koski, Summaskoski, jonka jäl-keen vesijakso tekee kaaren ja juoksee tyynenä kaakkoa kohti Kiimasjärveen.

Summaskoskessa on kaksi haaraa, joista pohjoinen, päähaara, on 200 m pitkä 1.35 m:n putouksella; leveys vaihtelee matalanveden aikana 42:sta 100:aan m:iin ja

Summaskoskessa on kaksi haaraa, joista pohjoinen, päähaara, on 200 m pitkä 1.35 m:n putouksella; leveys vaihtelee matalanveden aikana 42:sta 100:aan m:iin ja

In document Lisiä Suomen hydrografiaan II Kymijoki ja sen vesistö (sivua 32-41)