Kymijoki Konniveden ja Kirkkojärven välillä (Taulut XI-XIII)

l{onniveden etelärannalta jatkuu l{yinijoki, Inurtau-tuen Salpausselän rinnakkaisharjun läpi, SS\V- ja SSE-suuntaan n. 20 km:n pituisena ankeana kaarena Sidikka-lan kylään Iitissä, jonka jälkeen joki kääntyy itään ja juoksee edelleen n. 3 km ennenkuin se tulee l{irkkojärven länsirantaan. Heti l{onniveden alapuolella on joessa Vuolenkosld eli l{oskenniska sekä Pietilänkoski, joitten yhteenlaskettu pituus välisine suvantoineen on 1. 2 km ja putous 2.31 m (19 p. lokak. 1904). Tämän jälkeen juok-see joki tyyneenä 11.2 lnn:n pituisen matkan, jolla putousta on 0.60 m, ja jota seuraa Mankalan kylän etelä-Pl!Olella Iitin pitäjässä useita koskia, joitten yhteen-laskettu pituus on 3.0 km ja putous 7.10 m. l{oskien alapuolella on 6. 9 km pitkä suvanto, jonka putous on 0.25 m, ja ennenkuin joki laskee l{irkkojärveen, on siinä vielä 0. 95 km:n pituinen Kaurakoski, jonka putous on 0.96 m.

l{oko matka Konnivedeltä Kirkkojärvelle on väylää myöten mitattuna 23.25 km², etäisyyden ollessa linnun-tietä 18 km. Pitennysprosentti on siis 29. l{oko putous l{onnivedeltä l{irkkojärvelle on, verrattuna

vedenkorkeu-teen 19 p. lokak. 1904, 11.22 m, jota vastaava relatiivinen putous on 0.49 °/oo. Verrattuna matalanveden korkeuteen v. 1909 on putous 11.33 1n.

Joen sadealue (kts. taulua I) on l{oskenniskan koh-dalla 27,816.2 km²• l{yseessä olevalla matkalla Kirkko-järvelle lisääntyy joen sadealue Sylvöjärven lisäveden alueella, joka on 385.8 km², sekä varsinaisella virran alueella, joka on 115 km²• Viimemainittu alue, joka län-nessä ulottuu Sylvöjärven alueeseen ja idässä l{irkkojärven ja Pyhäjärven alueisiin, on heti l{oskenniskan alapuolella 7.6 km leveä, josta 3.8 km on joen länsipuolella ja 3.8 kn1 sen itäpuolella. Leveys suurenee vähitellen 9.3 km:ksi, mutta vähenee sitten uudelleen, ensin hitaasti, myöhem-min nopeasti, niin että alueen rajat Mankalan kylässä ovat länsipuolella ainoastaan 0. 3 km ja itäpuolella ainoas-taan 0.4 km joesta. Tämän jälkeen kasvaa leveys uudel-leen, niin että se Mankalan alimman kosken kohdalla on 7 km.

Yllä esitetty alue on hyvin mäkinen ja kallioinen.

Vuoriperä on graniittia, jonka ohessa pohjoisosassa myös-kin on jonkun verran gneissiä. Irtonaisista maalajeista

108

peittää savi suurimmat osat aluetta. Järjestyksessä seuraa hiekka, joka peittää laajoja kankaita kummallakin puolen jokea, etenkin Koskenniskan ja Arrajärven välillä. Paitsi kahta· päätemoreenia, Salpausselkää ja sen rinnakkais-harjua, jotka rajoittavat aluetta etelässä ja pohjoisessa, kulkee alueen yli pohjoisesta etelään useita lyhempiä vierinkiviharjuj a. Kalliorinteitä peittävää moreenisoraa on hyvin harvassa, eivätkä suomaatkaan ole varsin yleisiä.

Konniveden ja Kirkkojärven välillä ovat rannat yleensä erittäin korkeita, joten ainoastaan vähäisiä alueita on

tulvaveden aikana veden alla, mikä ilmenee sekä profiilista, taululla XII, että myöskin kartasta taululla XI. Taululla XV on esitetty tältä väliltä 4 kuvaavaa poikkiprofiilia, joista myöskin maan epätasaisuus käy selville, etenkin Mankalan koskien seutuvilla.

Viljelyksiä on joen varsilla lukuisasti l{oskenniskan ja Arrajärven välillä sekä Mankalan ja Kirkkojärven välillä. Muuten ovat tämän välin rannat metsää kasvavia.

S~uraavassa taulukossa on erikoistietoj a yksityisten osien pituudesta, leveydestä, putouksesta j. n. e., Konni.:.

veden ja l{irkkojärven välillä.

Konnivesi-Kirkkojärvi.

Koskenniska ja Pietilänkoski 1.20 1 1.1 Pietilänkoski-Arrajärvi.... 5.20 i 5.0 Arrajärvi-Mäkilahdenjärvi 1.20 ¹

-9

Koskenniska eli Vuolenkoski alkaa Vuolenkosken-lahdesta Piilahdenselässä SSW-suuntaisena ja kääntyy vähitellen alaosassaan lounaiseen. Kosken pituus on 400 m ja putous (19 p. lokak. 1904) 1.61 m. Kosken yläosa kummalla-kin puolen on viljelysmaita.

Kuva 115. Koskenniskan koski (ll!yötävirtaan) ²⁶/vm 1908.

Kosken yläosassa on itärannalla alarattaana käypä 1nylly kahdella kiviparilla. Myllyyn tarvittava vesi johde-taan n. 140 m:n pituista ranjohde-taan kaivettua kanavaa myö-ten. Vastapäätä länsirannalla on kaksi myllyä ja koti-tarvesaha. Toisessa myllyssä on alaratas- ja kaksi kivi-paria, toisessa on kaksi samaHaista ratasta ja kolme kiviparia. Länsirannan laitoksiin kuuluu myöskin 110 m:n pituinen kivillä täytetyistä tukkiarkuista tehty johto-pato.

Ylihallituksen arkistossa olevien asiakirjojen ja piirustusten mukaan oli aikaisemmin Koskenniskan kosken keskellä, n. 60 m yläpuolella länsirannan nykyistä ylempää myllyä, vedenpinnan yläpuolelle pistävä kallio. Tästä kalliosta, joka oli yhdistetty länsirantaan 40 m:n pituisen padon kautta, ulkoni kosken suun-taan Konniveteen päin 70 m pitkä johtopato. Padon alapuolella oli kreivi de Geerin omistama verolle pantu kaksiraaminen saha ja mylly kahdella kiviparilla, viimemainittu keskellä koskea, kallion alapuolella. Itärannalla oli 4-raaminen hienoteräinen saha ränni-neen ja johtopatoiränni-neen. Mainittuun aikaan oli länsirannan pohjoisin kärki saarena, jonka 20 m :n levyinen koskihaara erotti mannermaasta. Nyttemmin on tässä vaan oja, joka tulvaveden aikana johtaa vettä Konnivedestä länsirannan myllyjen johto-kanavaan.

Päijänteen laskemisen alustavana työnä sekä vesijättömaiden voittamiseksi yläpuolella olevien järvien ympärillä perattiin Koskenniskan koskea vv. 1828-1831, jolloin Koskenperkaus-johtokunta osti ja toimitti tieltä pois itärannan sahan ja muu-tatti de Geerin länsirannalla olevan sahan Siikakosken vesijaksoon.

Edelleen poislouhittiin keskellä koskea o~eva kallio, j'onka ohessa mylly hävitettiin ja sen sijaan rakennettiin kaksi pienempää myllyä likemmälle länsirantaa, 40

a

50 m vanhan myllyn

ala-puolelle. Samalla rakennettiin nykyinen johtopato Iänsirantaa myöten. Perkaustyön tuloksena, johon käytettiin 4,303 osakas-päivätyötä ja 6,049: 45 hopearuplaa, oli, niinkuin jo aikaisemmin mainittiin, että Konniveden vedenpinta aleni 6 jalkaa ja Ruotsa-laisen 3 jalkaa.

Koskenperkausjohtokunnan toistensa viereen rakennuttamat kaksi myllyä lienevät myöhemmin uudelleen rakennetut ja muu-tetut hieman alkuperäisiltä paikoiltaan. Nykyään kosken itä-rannalla oleva mylly lienee rakennettu 1850-luvun keskivai-heilla.

Koskenniskan alapuolella on 400 m:n pituinen, heikko virta, jonka putous on 0. 05 m, leveys 110-200 m, keski-määrin 160 m, ja vesisyvyys väylässä 3.0

a

10.3 m, keskimäärin 4. 9 m. Rannat ovat, niinkuin Koskennis-kassakin, korkeita ja jyrkkiä sekä viljeltyjä.

Pietilänkoski, joka seuraa viimemainittua virtaa, on 400 m:n pituinen, putousta on siinä 0. 65 m. Leveys on 80

a

100 m ja keskileveys 90 m. Väylän vesi-syvyys on ainoastaan 1.2

a

1. 7 m ja keskimäärin 1.6 m.

Rannat ovat, niinkuin edelliselläkin välillä, korkeita ja viljeltyjä.

Pietilänkosken ja Arrajärven välillä juoksee joki tyy-neenä ja leveänä 5.2 km:n matkan, millä putousta on ainoastaan 0.49 m. Tämä SSW-suuntainen väli on ver-rattain suora, riiin että sen pituus väylää myöten on ainoastaan 4% pitempi, kuin linnun tietä. Vedenpinnan leveys on 100-500 m ja keskimäärin 300 m. Vesi-syvyys on keskiveden aikana 1. 7-13.4 m, keskimäärin 7. 5 m. Joen pohja on hienoa hiekkaa, samaten rannat) etenkin itäranta; länsirannalla on myöskin savea. Viime-mainittu ranta on jyrkkä ja 2

a

3 m korkea keskiveden aikana eikä liene veden alla korkeimmankaan tulva-veden aikana. Itäranta on pitkiä rnatkoja loiva ja ainoastaan 1

a

^{1. 5 111} korkea sekä osaksi veden alla tulvan aikana. Likempänä Arrajärveä on se kuitenkin korkeampi. Joessa on leveimmillä paikoin useita hiekka-matalikkoja sekä pari pientä saarta. Länsirannalla on muutamin paikoin kallioiden tai metsäisien mäkien keskeyttämiä peltomaita. Itäranta on myöskin viljelty kappaleen matkaa Pietilänkosken alapuolella, mutta suu-rimmaksi osaksi kuitenkin metsää kasvava. Molempien rantojen peltomaat ovat metsää kasvavien ja kallioisien kukkulain ympäröimiä.

Jo ennen, siv. 78 mainitussa Arrajärvessä on kaksi osaa, jotka n. 100 m:n levyinen salmi yhdistää toisiinsa. Kymi-joki juoksee pohjoisen osan läpi. Hydrografisella kartalla, taulu I, on järven eteläosa laskettu Sylvöjärven lisäveteen kuuluvaksi ja salmen pohjoispuolinen osa varsinaiseen jokialueeseen. Viimemainittu Arrajärven osa on NNE-SSW -suunnassa 4 km pitkä, sen suurin leveys on 1. 2 km.

Rannat ovat yleensä metsää kasvavia, läntinen kuiten-kin myöskuiten-kin paikoittain viljelty. Itäranta on jyrkkä ja korkea.

Kymijoen väylä kulkee kaarena Arrajärven yli ja muuttaa suuntansa eteläisestä itäiseksi, missä suunnassa se jatkuu n. 0.5 km matkan Arrajärven yhteydessä ole-vaan Mäkilahdenjärveen. Sillä 1.2 km:n pituisella mat-kalla, minkä joki juoksee yllämainittujen järvien läpi, on keskiveden vallitessa joen keskisyvyys 5. 2 m, pienin

syvyys 2. 8 m ja suurin syvyys 10.1 m. Pohja on hienoa hiekkaa ^1).

Mäkilahdenjärvi on n. 5 km pitkä ja kapea järvi, johon laskee muutamia pieniä lisävesiä Ylimmäisestä ja muuta.:.

mista muista pienistä Iammista ja puroista.

Mäkilahdenjärven ja Harakkakosken väli (kts. taulua XI) on N-S-suuntainen, sen pituus on 4.8 km ja sen putous 0.10 m. Joki juoksee ankeassa kaaressa, ja piten-nys on ainoastaan 2%. Vedenpinnan leveys supistuu 70

a

260 m:iin ja keskimäärin se on 145 m. Vesisyvyys

~n keskiveden aikana 3. 7-11.3 m ja keskisyvyys 8.6 m.

Pohja on yleensä kivensekaista soraa; yhdessä paikoin, missä syvyys on suurempi, on pohja savea, ja n. 600 m Harakkakosken yläpuolella on pohja kalliota. Viime-mainitulla paikalla on myöskin pienin syvyys koko välillä, ja 250 m pitkä Linnansaari jakaa joen tässä kahteen haaaraan. Vastapäätä saarta on joen itäran-nalla lVIankalan kylä.

Kuva 116. Kymijoki Arrajärven ja Mankalan välillä 28/vm 1908.

Rannat ovat hyvin korkeita ja jyrkkiä, kivisiä tahi kallioisia sekä sekametsää kasvavia; koko ympäristö on koskemattoman ja jylhän näköinen. Viljelyksiä on joen rannalla ainoastaan Mankalan kylässä, missä rannat myös-kin lyhyellä välillä ovat matalampia. Niinkuin taulusta siv. 108 selviää, on länsirannan keskikorkeus 7.0 m ja itärannan 5. 8 m yli keskiveden pinnan; yleensä on länsi-rannan korkeus 1.6-45.0 m ja itälänsi-rannan l.0-30.0 m.

Maasuhteitten tyypillisen poikkiprofiilin esittää N :o 1490, taululla XV.

Mankalan koskiksi (taulu XXII) sanotaan yhtei-sellä nimellä useita toisiaan seuraavia koskia Mankalan kylän eteläpuolella. Ne muodostavat yhteensä NNW-SSE-suuntaan kulkevan, 3.0 km pitkän välin, jonka putous (19 p. lokak. 1904) oli 7.10 m. Suurin piirtein katsoen on tämä väli suora viiva, pitennys on ainoas-taan 3 ~fo.

1 ) Profiilissa, taululla XII, on pohja väärin merkitty savi-seksi.

110

Koskien muoto horisontaali- ja vertikaalitasossa sel-viää sekä yleisestä asemakartasta ja joen profiilista, tau-lulla XI ja XII, että myöskin erikoiskartasta ja profii-lista taululla XXII.

Joen vedenpinnan leveys on tällä osalla keskilnäärin 80 m; koskissa se kapenee 30 m:ksi, suvannoissa se voi kasvaa 180 m:iin. I{eskisyvyys on 6.1 n1; pienin syvyys on 1.2 m ja suurin 13.6 m. Joen pohja on kivensekaista soraa pienemmissä putouksissa ja kalliota suuremmissa.

Suvantovälillä alapuolella ylintä koskea, missä syvyys on suuri, on pohja savea.

Rannat ovat korkeita ja jyrkkiä (kts. taulua XI seka poikkiprofiileja tauluilla XV ja XXII), kivisiä tahi kallioi-sia sekä metsää kasvavia, etenkin havumetsää. Yleensä on itäranta korkeampi ja jyrkempi kuin läntinen, edelli-sen keskikorkeus on 17.0 m ja jälkimäiedelli-sen 8.5 m. Länsi-ranta on yleensä 1.5-33.0 m ja itäLänsi-ranta 3.6-36.7 m korkea.

Mankalan koskien ylintä koskea kutsutaan Harakka-koskeksi. Sen putous on ainoastaan 0.48 m 550 m:n matkalla. Vesisyvyys on suuri, 5.1--13.6 m, ja pohja on kivensekaista soraa. Koski on suora ja sen leveys on 50-110 m. Rannat ovat kivisiä.

Harakkakosken alapuolella laajenee joki 180 m:n levyiseksi ja muodostaa 300 m:n pituisen heikon virran, jonka putous on 0.04 m ja suurin syvyys 12.0 m. Tällä välillä on pohja savea.

Kuva 117. Tolppakoski (vastavirtaan) 28/vm 1908.

Viimemainitun virran jälkeen seuraa toinen koski, Mustakoski, sekin vähäpätöinen. 450 m:n matkalla on koskessa putousta 0.61 m. Mustakoski juoksee ankeana kaarena, ja sen leveys vähenee vähitellen 150:stä 60 m:iin.

Vesisyvyys koskessa on keskiveden vallitessa 2. 9-7.1 m.

Pohja on kiviperäisiä soraa.

Mustakosken jatkona on 150 m:n pituinen virta, jonka putous on 0.03 m ja suurin leveys 120 m. Tätä seuraa 150 m pitkä ja 1.30 m korkea Tolppakoski (kuva 117), jonka pienin leveys on ainoastaan 30 m ja pienin syvyys 3.8 m keskiveden aikana. Pohja on tässä koskessa kalliota.

Itärantana on korkea ja jyrkkä kallio (kts. profiileja

N :ot 1444 ja 1444 +50 taululla XXII), matalamman länsi-rannan vuoriperä on kiven ja soran peittämä.

Tolppakosken alapuolella laajenee joki 150 m:n levyi-seksi, ja pieni Lapinsaari jakaa sen leveimmältä

kohdal-Kuva 118. Vähäkäyrä (vastavirtaan) 28/vm 1908.

taan kahteen haaraan. Vedennopeus tällä välillä on kui-tenkin leveydestä huolimatta verraten suuri, ja putous on 0.28 m 400 m:n matkalla. Pienin vesisyvyys on 1.2 m;

pohja on kiviperäisiä soraa.

Tämän tyyneemmän välin jälkeen seuraa likellä toi-siaan perätysten olevat pääkosket Vähäkäyrä ja Isokäyrä, joitten yhteenlaskettu pituus on 600 m ja putous 4.08 m.

l{äyrän muotonsa ja vähäisen leveytensä takia - kapeim-malta kohdalta on leveys ainoastaan 30 m - ovat kosket,

Kuva 119. Vähäkäyrä (myötävirtaan) 26/vm 1908.

etenkin alapuolinen Iso käyrä, erittäin vuolaita ja kiivaita, varsinkin tulvaveden aikana. Isokäyrässä on m:n korkuisia aaltoja, ja koko alaosa koskea on kiehuvan ja vaahtoavan veden täyttämä. l{osket ovat kuitenkin verraten syviä,

2.5-7.9 m, ja puhtaita, niin että niitä voi koskiveneellä vaaratta laskea.

Vähäkäyrän ja Isokäyrän rannat ovat korkeita (kts.

taulua XV) ja niinkuin pohjakin kalliota, joka on osaksi jään, osaksi pakkasen Iouhimaa suuriksi kivi-lohkareiksi.

Kuva 120. Isokäyrä (myötävirtaan) 28/vm 1908.

Mankalan koskiin olemme vielä laskeneet kuuluvan 400 m:n pituisen välin alapuolella Isokäyrää, n1inkä välin putous on 0.18 m, suurin leveys 120 m ja pienin vesi-syvyys ainoastaan 1. 2 m. Tämän välin matalimmalla kohdalla on matalanveden aikana näkyvä hiekkasärkkä.

Rannat ovat yhä vielä korkeita.

Tolppakoskea ynnä Vähäkäyrää perattiin v,v. 1829-1830 tulvan vähentämiseksi Arrajärvessä. Ensinmainitussa koskessa louhittiin pois länsirannalta ulkoneva kallioniemi ja suuri kivi, joka sulki I/s virtaa sen kapeimmalla kohdalla. Vähäkäyrässä poistettiin myöskin suuri kivi kosken keskeltä. Näihin töihin käytettiin 153 osakaspäivätyötä ja 249: 93 hopearuplaa valtion varoja.

Fredr. Ad. Hällströmin v. 1819 laatiman, ]o useasti mainitun mietinhön mukaan, olisi siihen aikaan Koskenniskan koskessa oleva saha aikaisemmin ollut Mankalan koskien alapuolella.

Jätteitä sahasta ja siihen kuuluvasta 570 m:n pituisesta kana-vasta, joka alkoi joesta n. 150 m alapuolella Isokäyrää ja joka oli kaivettu länsirantaan, on vielä meidänkin päivinämme näky-vissä.

Tästä Hällströmin mietinnöstä lainattakoon seuraava sattuva kuvaus, joka koskee Mankalan, silloisen kirjoitustavan mukaan Mangalan, koskia:

»Vesi syöksyy tässä valtavasti kauhean korkeiden kallioitten välitse, niin että koski on melkein luokse pääsemätön. Suurim-malla hengenvaarana onnistui minun suunnilleen mitata koski.»

Mankalan ja Kaurakosken välillä (taulu XI) on Kymi-joessa 6. 9 km pitkä suvantoväli, jonka putous on 0. 25 m.

Tästä tulee 100 m:n pituisen Lehtikivenvirran osalle Sidikkalan ky Iässä 0. 0 7 m. Joki juoksee ensiksi lievästi kaarrellen 4. 4 km eteläkaakkoon päin Sidikkalan kylään, missä se tekee jyrkemmän S-muotoisen käyrän pohjoi-seen, itään ja kaakkoon, taasen itäisessä suunnassa jatkuakseen Kaurakoskea kohti. Linnuntietä on Manka-lan koskilta l{aurakoskelle ainoastaan 5. 7 kin, joten pitennys on 21

%.

N. 300 m tämän välin ylimmän pisteen alapuolella jakaa n. 1 km pitkä ja 100-150 m leveä Pulinsaari eli Repolahdensaari joen kahteen haaraan, joista itäinen on joen päähaara.

Vedenpinnan keskileveys on 155 m, pienin leveys on 90 m ja suurin 300m. Vesisyvyys keskiveden aikana on 1.9-10.0 m ja keskimäärin 6.3 m. Pohja on matalam-milla paikoilla kivensekaista soraa ja syvemmillä paikoilla

hiekam~ekaista savea.

Tällä osalla jokea ovat rantavallit länsipuolella keski-määrin 3.8 m:n ja itäpuolella 4.0 m:n korkuisia. Suurin korkeus, 15.8 m, on itärannalla, länsirannan suurin kor-keus on 9.4 m; länsirannan pienin korkor-keus on 0. 9 m ja itärannan 1.1 m. Tavallisen tulvaveden aikana on pieniä ranta-alueita veden alla (kts. taulua XI). Taululla XV esittää kuvio N :o 1377 ja taululla XII kuvio N :o 1406 kahta joen poikkiprofiilia. Joen lähimmät rantamat ovat pitkillä matkoilla verraten aukeita, viljeltyjä savi-maita. Siellä ja täällä pistää kuitenkin metsää kasvava moreenikukkula rantaa kohti, ja kalliotakin on likellä jokea, vaikkakin harvassa.

Tä1nän välin lisävesistä on Vähä- ja Isovalkjärvistä tuleva puro suurin.

Kaurakoski, alin koski l{onniveden ja Kirkkojärven välillä, on 950 m pitkä, ja sen putous on 0. 96 m. l{oski on yläpäässään \V-E-suuntainen, mutta kääntyy kohta, ensiksi koilliseen ja sitten itään ja kaakkoon, missä suun-nassa se laskee l{irkkojärveen. Virran pitennys, verrat-tuna päätepisteitten lyhimpään etäisyyteen, on 9 ~fo.

Kuva 121. Kaurakoski (myötävirtaan) 29/vm 1908.

Kaurakosken leveys on hyvin vaihteleva, 45-210 m;

keskileveys on 130 m .. Pienin vesisyvyys väylässä on 3.0 m, suurin syvyys 8. 7 m ja keskisyvyys 5:9 m. Pohja on kosken yläosassa kalliota, alaosassa kivensekaista soraa.

Rannat ovat korkeita ja kallioisia; länsirannan keus on 3.0-12.0 m, keskimäärin 6.5 m, itärannan kor-keus on 1.8-21.7 m, keskimäärin 8.0 m. Koski on metsää kasvavien, kallioisten moreenikukkulain ympäröimä; muu-tamissa paikoin on kuiteiikin viljelyksiäkin.

Kaurakosken länsirannalla on jätteitä v:n 1899 tulvan hävittämästä myllystä.

112

In document Lisiä Suomen hydrografiaan II Kymijoki ja sen vesistö (sivua 115-120)