Mäntyharjun reitti

Kaikista I{alkkisten alapuolella olevista Kymijoen lisävesistä on suurin Mäntyharjun reitti, joka pohjoisesta päin laskee Pyhäjärveen. Reittiin kuuluu pitkänomainen alue, jonka rajana pohjoisessa on Rautalammin reitti, idässä Vuoksen-virran vesistö ja lännessä pääasiallisesti Sysmän reitti ja Räävelinjärven vesijakso. Reitti saa alkunsa useista pienistä Pieksämäen pitäjässä olevista järvistä, joiden vesi puroja ja jokia myöten kokoon-nuttuaan suureen I{yyveteen virtaa tästä edelleen Rauha-salmen, Rauhajärven ja Läsäkosken kautta Puulaveteen, reitin suurimpaan järveen.

Ennen 1817 kulki Puulaveden ainoa luonnollinen lasku Pirtinjoen, I{eskisen järven ja Kälänkosken kautta Suonnejärveen. Nykyään kulkee, kuten jo aikaisemmin mainittiin, tämän kautta ainoastaan vähäpätöinen vesi-määrä, sillä järvi laskee nyttemmin Suosalmen kautta Liekonveteen. Viimeksimainitulla järvellä on kaksi keino-tekoista laskua. Suurin osa vesimäärästä juoksee Kissa-kosken kanavan kautta, ja vähempi määrä Myllyjokea myöten. Molemmat laskut yhtyvät pieneen Vähä-Metsälampiin, josta vesijakso jatkuu Jokisillan virran, Ison-Metsälammin ja Tuhajoen kautta Vahvajärveen.

Tästä järvestä kulkee vesi edelleen Ripatin kanavan, Ylä- ja Ala-Ripatin koskien, Ison- ja Vähän-Sämpien-järvien sekä Puuskankosken kautta Tuusjärveen, joka purkaa vetensä Tuustaipaleen kaivetun kanavan ja

1) Sylvöjärven alueella ei Hydrografinen toimisto toistaiseksi ole toimittanut vaakituksia.

vähässä määrin myöskin alkuperäisen laskunsa, Tuus-joen, kautta Lahnaveteen. Viimeksirnainittu järvi laskee Miekkakosken kautta Tarhaveteen, jonka taasen Naula-sahni yhdistää Juolaveteen. Juolavedestä jatkuu pää-reitti Virtasalmen kautta Sarkaveteen ja tästä Voikosken kautta isollaiseen Vuohijärveen.

Vuohijärven alapuolella on koski, Siikakoski, sitten virta ja taasen koski, Haarakoski, joka laskee pieneen Siikajärveen; tämä purkaa vetensä Oravasalmen kautta Suolajärveen. Suolajärvestä juoksee vesi kahta eri tietä, jotka yhtyvät taasen yhdeksi ennen laskuaan Pyhä-järveen.

Järven päälaskussa on aivan likellä Suolajärveä pieni virtojen katkaisema suvantotaipale, jota seuraa korkea Verlankoski. Tämä laskee pieneen järveen, Pieneen-Kamposeen, joka taasen Parikankosken virran kautta purkaa vetensä l{amposjärveen. Tästä järvestä laskevat vedet vihdoin pitkän Puolakankosken kautta Pyhäjärveen.

Suolajärven toisessa laskussa, n. k. Jaalan haarassa, on sen yläosassa koko joukko pieniä koskia ja näiden välillä olevia suvantoja. Viimeksimainituista on Sonnan-järvi suurin. Sonnanjärven ja Pyhäjärven välistä vesi-jaksoa kutsutaan Jaalanjoeksi ja siinä on m. m. kaksi vähän suurempaa koskea, Jaalan-Myllykoski ja Sydän-metsänkoski.

Mä!ltyharjun reitti on 5,487.0 km²:n suuruinen. Tästä alasta on 1,266. 9 km² eli 23.1

°/o

vettä, 255.1 km² eli 4.6 peltoa, 273.5 km² eli 5.0% niittyä ja 3,691.5 km²

eli 67.3% metsä- ja arvotonta maata.

Suurin osa aluetta on moreeni- ja turvemaata. Hiekka-maita tapaa harvakseen siellä täällä yli koko alueen, samoinkuin moniaita lyhyitä vierinkivisoraharjuja. Laa-jempia savimaita on l{älkänjoen luona Leivonmäellä ja vesijakson suussa Pyhäjärven luona. Näkyvätä kalliota on eniten Puulaveden ympäristössä ja alueen eteläosassa.

Mitä korkeussuhteisiin tulee on suurin osa aluetta 100

a

150 m korkeammalla kuin merenpinta; Kyyveden pinta on n. 100 m ja Puulaveden n. 94 m yläpuolella meren pintaa.

Suurin osa järviä samoinkuin purot ja laaksot kul-kevat, varsinkin reitin pohjoisosassa, NNW-SSE-suun-nassa.

Kyyvesi, Mäntyharjun reitin ensimäinen suurempi kokoamisallas, on NNW -SSE-suunnassa 33.5 km pitkä;

sen suurin leveys on 10.0 km sekä pinta-ala 146.6 km²•

Vedenpinnan korkeus on 100.09 m yli NN, kun Hauki-vuoren aseman pohjoispuolella sijaitseva asteikko N :o 74 osoittaa 60 cm. Syvyys on mitattu muutamin paikoin järven isoimmalla selällä, PoroselälLä, ja se· vaihtelee 6:sta 13:ta metriin. Järvi on täynnä metsäisiä saaria ja sen rantoja, paitsi itäistä, joka on verrattain ehyt ja suora, silpovat lukuisat NNW-SSE-suunnassa kulkevat lahdelmat. Lähinnä vedenpintaa ovat rannat usein kivisiä, väliin kallioisia, jota vastoin järven ympäristö suureksi osaksi on alavaa suomaata.

Järven itärannalla on Haukivuoren kirkko ja siitä pohjoiseen päin seuraa Savon rata järven itärantaa useita km:iä. Samalla rannalla kirkon pohjoispuolella on yksi-raaminen höyrysaha. l{yyvedellä kulkee kaksi höyry-venettä.

Kyyveteen Iaskevista vesijaksoista ovat tärkeimmät Pitkäjärven ja Härkäjärven lisävedet.

Piikäjäi:ven lisävesi alkaa pienestä Hirvijärvestä, lähellä Rauta-lammin reitin rajaa, ja jatkuu tästä SSE-suuntaan Savonradan lähellä sijaitsevaan Isoon-Naakkimajärveen. Viimeksimainitusta järvestä kulkee vesijakso yleisin piirtein katsottuna ensin länteen päin ja sitten luoteista kohti Niskajärveen. Tähän laskee pohjois-luoteisesta päin Lahnajärvestä tuleva Perkajoki, joka purkaa vetensä eteläkaakkoa kohti Vahvasjärveen. Tästä virtaa vesi luoteiseen päin pieneen järveen, johon luoteisesta laskee 8.2 km pitkä Pyhäjärvi. Yhtyneet vesimäärät kulkevat sitten n. 3 m korkean Porsaskosken kautta Pitkäänjärveen ja tästä edelleen SSE-suunnassa Kyyveteen.

Härkäjärven lisäveteen kuuluu. Ylimäinenjärvi, Kutomajärvi, Härkäjärvi ja muutamia muitakin järviä, joidenka yhteinen sade-alue on 237.1 km2.

Vuosina 1865-1870 laskettiin Kyyveden ja Rauhajärven vedenpinnat 1. 78 m (6 jalkaa) matalanveden pintaa alemmaksi.

Kyyveden lounaispuolesta juoksee vesi Rauhasalmen kautta Rauhajärveen.

Rauhasalmi on CfJ muotoon taipunut, n. 500 m pitkä salmi, jossa on kaksi suvannon erotlamaa virtaa. l{oko putous on 0.60 m, matalanveden aikana 0.55 m ja kor-keanveden vallitessa 0. 65 m. Virtojen leveys on n. 10 m ja syvyys 1 m. Niiden pohja on kiviperäistä soraa.

Salmi perattiin vuosina 1869 ja 1870 ennenmainitun laskeruis-työn yhteydessä.

Rauhajärven pääsuunta on, kuten Kyyvedenkin, poh-joisluoteisesta eteläkaakkoon. Järven pituus on 12.0 km, sen suurin leveys 2. 7 km ja pinta-ala 16.2 km²; sadealueen pinta-ala on 1,474.4 km^2• Vedenpinnan korkeus on 99.49 m yli N N. Rannat ovat kivisiä, usein pitkälti matalia, ja ympäröivät maat suureksi osaksi soita.

Kuten jo mainittiin, laskettiin Rauhajärvi 1. 78 m samaan aikaan kuin Kyyvesikin.

Läsäkoski eli Kyykoski, joka viepi veden Rauhajärvestä Puulaveteen, on n. 3 km pitkä, suunnilleen itäkoillisesta länsilounaiseen juokseva vesijakso, jossa putousta on 5.11 m.

Kuva 73. Läsäkosken kanava (vastavirtaan) 24/vm 1909.

Tämän kosken 2 km pitkä yläosa oikaistiin ja syven-nettiin vuosina 1865-1869 edellä selitettyjen järvien laskemista varten, joten se nykyään on kanavan tapainen.

Kanavoidun osan putous on matalanveden aikana 1. 26 m, keskiveden aikana 1.34 m ja korkeanveden vallitessa (1899) 1.67 m. Leveys on n. 20 m ja syvyys 1.0

a

1.5 m.

Pohja on kiviperäistä soraa, rannat ovat 2

a

3 m:n kor-kuisia ja kivisiä. Kanavan ylitse kulkee Mikkelin ja Kangasniemen välinen valtamaantie, jota varten on rakennettu 3-kaarinen, puinen tukiansassilta. Sillan maa-tuet ja pilarit ovat kivestä (kuva 74).

Kuva 74. Silta Läsäkosken yli (myötävirtaan) 24fvm 1909.

80

Muutamia satoja m maantiesillan alapuolella seuraa kanavoitua osaa kolmihaarainen koski, jonka putous-korkeus on n. 2. 8 m.

Keskimäisessä koskihaarassa, jonka sulkee luukuilla varustettu puinen pato, on länsirannalla saha ja

itäran-Kuva 75. Läsäkoski (myötävirtaan) 4/vm 1909.

nalla mylly, molemmat konsuli Hamfelt'in omistamia.

Sahassa, jota käyttää 70 hv. vesiturbiini ja tarvittaessa myöskin höyryvoima, on 2 kpl. yksinkertaista ja yksi kaksoisraami sekä 12 sirkkelisahaa, ja siinä sahataan sekä koivuja että petäjiä. Uittoa varten on tässä uitto-ruuhi (kuva 76). Kosken pohjoinenkin haara on tarpeen vaatiessa sulettu väliaikaisella padolla.

Kuva 76. Läsäkoski (vastavirtaan) 4/vm 1909.

Jo vuonna 1839 anoi kolleegiasessori G. I. Pistolekors Mikke-lin kuvernööriitä lupaa perustaa paikalle sahan patoineen. Tämä anomus hylättiin, koska pohjoisessa koskihaarassa jo silloin oli jouhomylly ja uusi patoaminen olisi tehnyt n. k. Vanhanmäen soiden viljelemisen mahdottomaksi. Kun hakija oli vuokrannut mainitut suot 50 vuodeksi ja sitoutunut muuttamaan myllyn pohjoisesta haarasta sahan luokse, lienee hakemukseen suostuttu 1840.

Kosken alapuolella on n. 500 m pitkä matalarautainen suvanto ja tätä seuraa toinen pitkä ja kivinen,

pienem-pien suvantojen katkaisema koski, joka ulottuu Puula-veteen saakka. Tämän kosken ohi, jonka putous on n. 1 m, on kaivettu kanava ja siihen on rakennettu mylly lähelle Puulaveden rantaa.

Kappaleen matkaa Läsäkosken suusta kaakkoon päin on Puulavedessä lastauspaikka, joka kapearaiteisen radan kautta on yhteydessä Läsäkosken sahan kanssa. Saha-tut puutavarat kuljetetaan ensin tätä rataa myöten ja sitten proomuissa järven poikki Otavan satamaan Savon-radan varrella.

Kuten jo aikaisemmin mainittiin on Läsäkosken yläosa perattu ja syvennetty Kyyveden ja Rauhajärven vedenpintojen laske-mista varten 1. 7 8 m :llä.

Kysymyksessä olevaa työtä varten, jonka kautta luultiin saatavan 14.765 tynnyrinalaa vesiperäistä suota ja korpimaata mainittujen järvien ympärillä viljelyskelpoiseksi, sitoutuivat osakkaat antamaan tarpeellisia puuaineksia ja 27,200 päivä-työtä, jota paitsi työhön myönnettiin 80,000 smk:n suuruinen valtion-määräraha, jo~ta kuitenkin osallisten tuli maksaa takaisin valtiolle toinen puoli 15 vuoden kuluessa, työn alkamisesta luettuna. Sen ohessa määrättiin Tie- ja vesikulkulaitosten yli-hallituksen määrärahoista maksettavaksi 36,000 mk, mikä summa työn aikana vielä lisättiin 21,800 markalla, koska huomattiin, että kanavasta oli melkoinen määrä kalliota poistettava sekä että Rauhasalmi ja myöskin toinen salmi, Kermäharju, oli syven-nettävä.

Töihin ryhdyttiin kesällä 1865. Läsäkosken suuhun Rauha-järven luona tehtiin 267 m (150 syitä) pitkä pato ja tämän suo-jassa syvennettiin ja suorennettiin matka järvestä Läsäkosken sahalle mainittuna vuonna ja myöskin vuosina 1866, 1867 ja 1868. Kosken perattu osa, joka tuli 17.8 m (60 jalkaa) leveäksi pohjasta, oli ennen S:n muotoinen ja sen leveys vaihteli 90 ja 300 m:n välillä. Samalla tehtiin vesijakson yli uusi 31 m (105 jalkaa) pitkä silta (kuva 74) Mikkelin ja Kangasniemen välistä valtamaantietä varten, josta myöskin lyhyt osa uudestaan raken-nettiin.

1869 revittiin väliaikainen pato Läsäkosken suusta ja kulje-tettiin Rauhasalmeen, missä se jälleen rakennettiin 103 m (58 syitä) pitkäksi. Kun Rauhajärvi oli laskettu, suoritettiin työt Läsäkoskessa loppuun 1869 vähäisemmän patolaitteen suojassa.

Samana ja seuraavana vuonna 1870 tehtiin kaivuu- ja ampumis-töitä Rauhasalmessa ja Kermäharjun salmessa.

Edellä kerrottua laskeruistyötä varten suoritettiin 23,062 Y4 osakaspäivätyötä ja käytettiin 141,630: 18 Smk valtiovaroja, josta kuitenkin 4,418 mk jälleen maksettiin laiminlyötyjen osakas-päivätöiden johdosta toimitettuin ulosmittausten kautta.

Puulaveden ylt'yleensä saaria täynnä oleva ja pitkien niemien silpoma järvi on NW-SE-suunnassa 50 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan n. 25.5 km laaja. Vesiala on 467.3 km² joten järvi on suuruudelleen kolmas Kymiioen vesistön järvistä. Järven sadealue on 3,219.4 km² ja sen vedenpinnan korkeus on 94.38 m yli N N Otavan sata-massa sijaitsevan asteikon N:o 76 näyttäessä 0.37 m.

Puulaveden pääosan jakaa kahteen selkään, pohjoiseen ja eteläiseen, NW-SE-suunnassa kulkeva saarijono, jonka saarista suurimmat ovat Puukonsaari, Isosaari ja Saarikuitunen. Tästä pääosasta ulkonee joukko pitkiä lahdelmia eri suuntiin. Niinpä pistää eteläisestä selästä luoteista kohti pitempi lahti, joka Saarikuitusen pohjois-puolella olevan Paulasalmen kautta myöskin on yhtey-dessä pohjoisen selän kanssa.

Tämä on lännessä yhteydessä Siikaveden kanssa, mistä Puulaveden vanha lasku, Pirtinjoki, alkaa, ja jatkuu

sitten n. 12 km pohjoiseen, ensiksi Haapaselkä ja sitten Kollwnselkä nimisenä. Pääselän koillisosasta ulkonee ensin pohjoista, sittemn1in luoteista kohti, aina l{angas-niemen kirkon toiselle puolen asti ulottuva selkä. Itä-puolella on suuren selän jatkona sarja pieniä selkiä, joiden välillä olevia salmia myöten kulkee sangen mut-kikas kulkuväylä Savon radan varrella olevaan Otavan sata1naan.

Puulaveden suurin syvyys on 48 m, ja pääselän keski-syvyys on 15.7 m.

Järven ympäristö ja saaret ovat korkeita, metsää kasvavia ja kallioisia moreenikukkuloita, joitten välillä olevat alavat suomaat verrattain Inonin paikoin tunkeu-tuvat aina veden rajaan asti sekä lahdenpohjissa että niemien nenissä. Viljelysmaita on hyvin harvassa ja eniminäkseen korkeammalla, kukkuloilla. Moreeni- ja kalliorannat ovat yleensä korkeita, jälkimäiset usein jyrkkiä ja Inuutamin paikoin aaltojen uurtamia. Pää-selältä Kangasnieinelle menevän lahden rannat ovat matalampia, vuorista köyhempiä ja kivisiä.

Puulavedellä on säännöllinen höyrylaivaliike viitoi-tettuj a vä'yliä myöten Otavan satamasta l{angasniemen kirkolle ja l{ortesalmelle järven länsirannalla sekä Hirven-salmen kirkonkylään Liekonveden rannalla, mihin jär-veen Puulavesi purkaa vetensä Suonsalmen kautta.

Liikennettä varten 1. 5 m syvässä kulkevilla laivoilla perattiin ja syvennettiin vv. 1889-1895 erinäisiä salmia Otavan ja l{angasniemen välisessä väylässä.

Otavan sataman ja Kangasniemen välinen väylä, jonka koko pituus on 60 km, kulkee Otavasta ensiksi n. 7 km pohjoisluoteiseen kapeata reittiä myöten, jonka rannat ovat vaihtelevaisia, osaksi kallioisia ja korkeita, osaksi kivisiä ja loivia, osaksi matalia.

Tällä matkalla on kaksi kanavaa, Likaisensalmen kanava ja perattu Kellosalmi.

Likaisensalmen kanava on kaivettu niemen läpi, joka on kiven-sekaista soraa ja kalliota. Kanava on 125 m:n pituinen, sen pohjaleveys on 7.1 m, syvyys matalanveden aikana 1.8 m ja sen kivellä päällystettyjen sivujen kaltevuus 1 : 1.5. Kanava rakennettiin vv. 1889-1893 käyttämällä kahta laatikkopatoa.

Ennen kanavan rakentamista yhdisti niemen kummallakin puolen olevat vedet toisiinsa kapea salmi, jonka putous oli 0.09 m.

Kellosalmi on n. 900 m:n pituinen; ennen perkansta oli siinä putousta n. 0.03 m. Salmen molemmissa päissä ovat rannat kalliota, keskiosassa suomaata. Kumpainenkin suu syvennettiin samalla kuin Likaisensaimikin ja yhtä syväksi ja leveäksi kuin sekin. Kaivamis- ja louhimistyöt toimitettiin patojen suojassa.

Samalla rakennettiin kivisille maatuille salmen yli puinen riippu-ansassilta, jonka kannatusväli on 9 m.

Kellosaimesta edelleen jatkuu ahdas väylä, kiemurrellen kor-keitten kalliorantojen ja alavien suomaitten välillä, ensiksi n.

7 km lounaaseen, sitten n. 6 km pohjoisluoteiseen mannermaan ja suurehkon Pääskynsaaren välillä, jonka jälkeen se jatkuu lou-naaseen ja länteen viimemainitun saaren pohjoispään ohitse.

Tällä välillä on likellä Kellosalmea Punapuldnsalmi, joka myöskin perattiin vv. 1890 ja 1894-1895.

Pääskynsaaren pohjoispään kohdalla jakautuu väylä kahteen haaraan, joista toinen kulkee länteen Puulaveden suuren selän yli Hirvensalmelle ja Kortesalmelle ja toinen pohjoiseen ja luo-teiseen Kangasniemelle.

Jälkimäinen väylä kulkee Vanhasalmen ja muutamien muit-ten kapeitmuit-ten salmien kautta ensiksi pohjoiseen ja sitmuit-ten luotei-seen Väisälänsaaren ja Viljakkalan saaren itärantoja myöten, kääntyy sitten pohjoiseen, kulkee Lapinsalon itäpuolta ja jatkuu

Ukonsalmen eli Rullatsalmen kautta Vuojaselkään, johon Läsä-koski laskee. Pääskynsaaresta Vuojaselkään on matkaan. 21 km.

Eteläosan rannat ovat korkeita sekä kallioisia tai kivisiä, pohjoi-sempana on kallioita yhä harvemmassa, ja rannat ovat kivistä soraa tai turvetta. Ukonsalmi eli Rullatsalmi ruopattiin v. 1894 12.2 m:n levyiseksi pohjalta ja 1.8 m:n syvyiseksi matalanveden aikana. Vuojaselällä kulkee väylä luoteiseen, kääntyy sitten etelälounaaseen Kotkan- eli Rautamullansalmen ja Vaimosalmen kautta ja jatkuu vihdoin luoteiseen Kangasniemen laiturille.

Tämä väli on n. 18 km. Rannat ovat yleensä verrattain matalia ja kivisiä. Kotkan- eli Rautamullansalmi perattiin samalla kuin Ukonsalmikin, ja Vaimosalmi syvennettiin ja laajennettiin vv.

1889-1895 sekä ruoppaamalla, että myöskin patojen suojassa tehdyillä kaivaustöillä.

Puulaveden syvennystöitten kokonaiskustannukset vv. 1889-1895 nousivat 109,391: 69 smk:aan.

Puulavesi ja vain 0.02 m sitä alempana oleva Liekonvesi las-kettiin vv. 1831-1854 toimitetun suurenmoisen kanavoimis- ja perkaustyön kautta n. 2.5 m alemmaksi entistä keskiveden-korkeuttaan.

Valmistavat tutkimukset tätä tarkoittavaa työtä varten toi-mitti jo v. 1819 insinöörikapteeni Fredr. Ad. Hällström, joka viimemainittuna vuonna m. m. toimitti vaakituksen Puulaveden luonnollista laskuväylää myöten Pirtinjoen, Kälänkosken, Suon-teen y. m. kautta Päijänteelle asti sekä järven nykyistä lasku-väylää pitkin Pyhäjärvelle. Tätä ennen oli kapteeni Gustaf von Becker toimittanut punnituksen ensinmainittua väylää myöten, samoinkuin myös Puulavedeltä Lahnavedelle, ja lienee hän ehdottanut, että Puulavesi laskettaisiin sen luonnollista lasku-väylää perkaamalla. Tätä ehdotusta vastustaa Hällström lausun-nossaan, väittäen, että järven vedenpinnan laskeminen luon-nollisen väylän perkauksen kautta on mahdoton, koska suvannot ovat hyvin pitkiä ja matalia ja koskien putoukset pieniä, jonka ohessa kosket useimmissa tapauksissa ovat juuri järvien ylä-puolella. Sitävastoin arvelee Hällström, että laskeruistyö voitai-siin helposti toimittaa, jos kaivettaivoitai-siin kanava Puulaveclestä (Liekonvedestä) Metsälampeen ja vesijakso tästä alkaen Pyhä-järvelle asti perattaisiin ja laajennettaisiin, niin että Puulaveden vesi voisi esteettä tätä tietä laskea. Mitä laskuhankkeen hyötyyn tulee, ei Hällströmillä näytä siitä olleen varsin suuria toiveita, sillä esityksenään hän mainitsee, että järven etelä- ja länsipuo-lella, missä hän oli matkustanut, >>ei ollut viljelyskelpoista maata, ellei ehkä järvien horisontin alla. Suomaat, joitten viljelemisestä asukkaat toivovat saavansa suurta hyötyä, ovat korkeitten hiekka-harjujen reunoilla ja siis hiekkapohjaisia.>>

Kysymys järven laskemisesta jäi sikseen, kunnes armollisen kirjeen kautta 14 p:ltä marrask. 1827 Koskenperkausjohtokunta sai käskyn >>jotta, niin paljon kuin mahdollista on, Savon ja Kar-jalan väestö autettaisiin nykyisestä voimattomuudestaan ja köyhästä tilastaan varallisuute~n ja hyvään oloon>>, laskea »näi-hin maakuntiin rajoittuvia tai kuuluvia suurempia sisäjärviä, ja niitten joukossa etupäässä Puulavettä, joten ympäristön asukkaille saatettaisiin tilaisuus tarpeellisen pellon- ja niityn-viljelykseen.>> Tämän armollisen käskyn johdosta antoi Kosken-perkausjohtokunta insinööriluutnantti Munekilie toimeksi tutkia kapteeni Hällströmin ehdottamaa väylää ja laatia työn suunni-telma ja· kustannusarvio.

Insinööriluutnantti Munck toimitti tutkimuksen v. 1828 ja jätti 25 p. heinäk. seuraavana vuonna ehdotuksen, jonka mukaan Puulaveden vedenpinta oli alennettava 6 jalkaa. Ehdo-tuksen mukaan, jossa m. m. lausutaan, että >>hyötyä pidetään arvaamattomana, vaikkakin ympärillä olevien vesiperäisten soitten ja rämeitten pohja on suurimmaksi osaksi hiekkaa», tuli kaivaa kanava Puulavedestä (Liekonvedestä) Kissakosken kaivetun puron ohitse Vähään-Metsälampeen, jonka ohessa vesi-jakso viimemainitusta järvestä Pyhäjärvelle asti olisi perattava ja laajennettava, sekä lisääntyneen vesimäärän takia pelättävien tulvien ehkäisemiseksi, että myös erinäisten järvien alentamista varten. Siten olisi Vahvajärvi laskettava 2 jalkaa, Tuusjärvi

11

82

6 jalkaa, Lahnavesi 2 jalkaa ja Vuohijärvi 2 jalkaa. Kustannukset arvioi insinööriluutnantti Munck 127,475 päivätyöksi ja 52,780 ruplaksi pankkiosotuksia, vastaten n. 60,000 mk.

Insinööriluutnantti Munckin keväällä 1829 pitämissä kunnan-kokouksissa Joutsassa, Hartolassa, Kangasniemellä, Mikkelissä, Hirvensalmella ja Mäntyharjulla lupasivat asiaa harrastavat maanomistajat yhteensä 112,310 päivätyötä. Sitten kun Mikkelin kuvernööri oli hylännyt useitten maanomistajien päätösten joh-dosta tekemät valitukset, hyväksyi Koskenperkausjohtokunta 8 p. helmik. 1831 insinöörikunnan silloisen päällikön, everstin vapaaherra Rosenkampffin laatiman työsuunnitelman, jonka mukaan työ valmistuisi 10:ssä vuodessa, sekä myönsi tarkoitusta varten kustannusarvion vaatiman summan, 52,780 ruplaa pankki-osotuksia.

Työsuunnitelman mukaan jaettiin koko väli Puulavedeltä Pyhäjärvelle asti kolmeen osaan eli työpiiriin. Ensimäiseen osaan kuuluivat Pyhäjärven ja Lahnaveden väliset kosket, toiseen osaan Lahnaveden ja Vähän-Metsälammen väliset kosket, kol-mas osa oli Kissakosken kanava. Työt alotettiin v. 1831 insi-nööriluutnantti Munckin johdolla yhtaikaa kaikilla työasemilla, m. m. ensimäiseen osaan kuuluvalla Verlankoskella. Verlankosken perkauksen takia jäi kuitenkin Suolajärvep toinen lasku, Jaalan haara, kuiville, jonka tähden Johtokunnan jo v. 1832 oli pakko ohjelmaan ottaa myöskin tämän haaran koskien perkaus ja myöntää erityinen määräraha tähän tarkoitukseen. Töitä jat-kettiin siltä kaikilla asemilla, ja syksyllä 1842 avattiin Kissa-kosken eli Hirvensalmen kanava ensi kertaa. Työ, jota pidettiin loppuneena Kissakosken alapuolella, oli tähän asti maksanut 10,251: 02 hopearuplaa, johon vielä ovat laskettavat osakkaiden tekemät 99,245 päivätyötä.

Vv. 1843 ja 1844 laajennettiin Kissakosken kanava, josta oli seurauksena, että Puulaveden vedenpinta, joka 10:nä ensimäisenä kuukautena kanavan avattua 1842 oli laskenut 0. 7 jalkaa, v. 1844 aleni lisäksi 0.8 jalkaa eli siis yhteensä 1.5 jalkaa (0.45 m) alemmaksi entistä alinta korkeuttaan. Kanavan avattua aikaan-sai lisääntynyt vesimäärä kuitenkin tulvia Vahvajärven, Lahna-veden, TarhaLahna-veden, Juolaveden ja Sarkaveden rannoilla, jonka ohessa eräs Ripatin koskilla oleva mylly joutui ihan veden val-taan, mikä kaikki todisti, että toimitetut laajennustyöt eivät olleet riittäviä. Sentähden toimitettiinkin täydentäviä töitä eri paikoilla vv. 1844-1852.

Kun kuitenkin Kissakosken kanava oli alentanut Puulaveden vedenpinnan ainoastaan 1.5 jalkaa, päätettiin vielä syventää kanavaa ja myöskin perata Puulaveden luonnollista laskuväylää.

Näitten töitten tuloksena oli, että järven vedenpinta vuoteen 1852 oli alentunut 6 jalkaa {1. 78 m), eli sen verran kuin alku-peräisessä suunnitelmassa oli arvioitukin.

Koska alasjuokseva vesi sillä välin oli osaksi hävittänyt Kissa-kosken kanavan, syvennettiin tätä vielä vv. 1852-1854, jonka ohessa se vahvistettiin kivityksellä. Näitten töitten kautta aleni järven vedenpinta vielä n. 2.5 jalkaa.

Kaikkien yllämainittujen vv. 1831-1854 suoritettujen töitten loppukustannukset olivat 27,038: 29.5 ruplaa (n. 108,000 mk), lukuun ottamatta osakkaiden suorittamia päivätöitä, yhteensä 103,624.

Kun kanavatyöt v. 1831 alotettiin, hakkautti vapaaherra Rosenkampff maakiveen kanavan suuhun viivan, joka osotti vedenpinnan keskikorkeutta ennen mainittua aikaa. Tähän merkkiin verraten toimitettiin vuoteen 1860 asti vedenkorkeus-havaintoja n. kerran kuukaudessa. Näitten havaintojen tulok-sena on, että veden keskikorkeus vv. 1855-1860 oli 2.43 m merkin alla, ja että vesi tällä 6-vuotisella aikakaudella oli kor-keimmillaan 13 p. kesäk. 1857, nim. 1.90 m merkin alla, sekä matalimmillaan 15 p. maalisk. 1859, nim. 3.01 m merkin alla.

Valitettavasti ei tätä merkkiä ole voitu löytää, josta syystä on ollut mahdotonta vertailla entisiä ja nykyisiä vedenkorkeus-havaintoja. Likimääräisen vertauksen voi kuitenkin saada järven vanhojen rantaviivojen avulla, joita muutamin paikoin on vaa-kittu. Siten on Ryökäsveden entinen selvä rantaviiva huomattu olevan 2.45

a

2.60 m yläpuolella veden keskikorkeutta aikakau-tena 1885-1909, jonka ohessa hiekkasärkkiä, jotka ennen olivat

veden alla, nyttemmin on tavattu Puulavedessä 1.5-2.0 m saman keskivedenpinnan yläpuolella.

Puulaveden lisävesistä mainittakoon kolme luotei-sesta laskevaa, nimittäin Mallosjärven ja Synsiäjärven vesijaksot sekä Kälkänjoki ja järven itäosaan koillisesta laskeva Korpijärven lisävesi.

Mallosjärven lisäveden sadealue on 118.4 km2 • Kokoamis-säiliö on 13.6 km²:n suuruinen 1\!Iallosjärvi, johon juoksee vettä Sienijärvestä, Lahnalammesta y. m. pienistä järvistä ja joka pur-kaa vetensä lyhyen joen kautta Vuojaselästä ulkonevaan Vuoja-lahteen.

Synsiäjärven lisä vesi, jonka sadealue on 162.2 km2 , alkaa

· Ylännejärvestä, Siikajärvestä, Hirvilammesta y. m. järvistä likellä

· Ylännejärvestä, Siikajärvestä, Hirvilammesta y. m. järvistä likellä

In document Lisiä Suomen hydrografiaan II Kymijoki ja sen vesistö (sivua 86-101)