Vedenkorkeushavaintoja ja vesiasteikkoja

Pisin sarja säännöllisiä vedenkorkeushavaintoja l{ymi-joen vesistössä on Vesijärvestä ja Päijänteestä. Samaan aikaan kun mainittuja järviä yhdistävä kanava ja sulku rakennettiin antoi nimittäin Tie- ja vesirakennusten yli-hallitus asettaa kaksi vesiasteikkoa, toisen ylä- ja toisen ala-sulkukynnyksen kohdalle.

Havaintojen teko näillä asteikoilla alkoi 3 p :nä heinäk.

1870. Kalkkisten kanavan valmistuttua alettiin 1 p :nä tammik. 1879 tehdä vedenkorkeushavaintoja kahdella asteikolla l{alkkisten sulun luona; toinen asteikko sijaitsi sulun yläkynnyksen luona ja se osotti Päijänteen veden-pinnan korkeutta, toinen, alakynnyksen luona oleva, ilmaisi Kymijoen vedenpinnan korkeuden Kalkkisten koskien alapuolella.

l{un Keisarillinen Senaatti kirjelmässä 6 p :ltä maalisk.

1884 oli määrännyt, että kiinteihin vesimerkkeihin ver-rattuja tietoja Suomen putjehdittavien sisävesistöjen vedenkorkeuksista oli hankittava, asetettiin mainittuna vuonna asteikkoj a Keiteleeseen, Pielaveteen ja Liekon-veteen, ja näillä asteikoilla on tehty säännöllisesti havain-toja tammik. 1 p :stä 1885 alkaen.

Keiteleen asteikko asetettiin alkujaan n. 1. 5 km itä-puolelle Viitasaaren kirkkoa Kokkilan talon alueelle, n. 20 m rannasta erään nuottavajan lähelle. 27 p:nä kesäk. 1895 se muutettiin n. 65 m koilliseen päin samalla rannalla olevan uimahuoneen luo ja havaintolistoihin merkittyjen muistutusten mukaan siirrettiin se taas syysk. loppupuolella 1897 saman talon venevajan luo, n. 20 m koilliseen alkuperäiseltä paikaltaan. Venevajan luota siirrettiin asteikko 24 p. elok. 1901 Viitasaaren kirkon lähellä olevan Haapasalmen kääntösillan luo, missä se kiinnitettiin mainitun sillan virtapylvääseen ja se on vieläkin tässä paikassa.

Pielavedessä tehtiin havaintoja aina 1894 vuoden lop-puun saakka eräällä asteikolla, joka sijaitsi Pielaveden pitäjän Rantakylässä. Viimeksimainittuna vuonna teh-tiin havaintoja myöskin säännöllisesti sillä asteikolla, joka vielä 24 p:nä lokak. 1894 sijaitsi Säviän kanavassa, keski-välillä Pielavettä ja Nilakkaa, mutta joka mainittuna päivänä siirrettiin kanavan yläsuuhun. Samaan aikaan pystytettiin uusi vesiasteikko Nilakkaan, mainitun kana-van alasuuhun. Vuoden 1895 alkupuoliskolta puuttuu havaintoja sekä Pielavedestä että Nilakasta, mutta heinäk. 1 p:stä 1895 alkaen on nykyaikaan saakka jatkuvia havaintoja säännöllisesti tehty.

Mitä kolmanteen v:na 1884 pystytettyyn asteikkoon tulee, niin se sijaitsee keskivälillä yhtä korkealla olevia Liekonvettä ja Ryökäsvettä, jossa se on kiinnitettymHirven-salmen maantiesillan pohjoiseen virtapylvääseen.

Samana vuonna, 1894, kun asteikko asetettiin Nilakan pohjoispäähän, asetettiin kaksi uutta asteikkoa, nimittäin Kolun sulun ylä- ja alakynnysten luo. Edellinen näyttää vedenkorkeuden Nilakassa, jälkimmäinen

Pienen-Ras-Rasvangin ja Virmasveden vedenkorkeuden. Ha-vaintojen teko näillä asteikoilla alkoi 1 p:nä marrask. 1894.

Vuoteen 1900 asti ei Kymijoen vesistössä ollut, paitsi jo mainittua 10 asteikkoa, muita Tie":- ja vesirakennusten ylihallituksen alaisia, säännöllisiin havaintoihin

käytet-vesiasteikkoja. ¹⁾ Muutamin paikoin lienee suurem-tehtaitten ja uittoväylien luona sitävastoin ollut yksityisten asettamia asteikkoja.

Vuonna 1900 asetti insinööri A. Granfelt l{ymijoen hydrometrista tutkimusta varten 16 uutta vesiasteikkoa jokeen, nimittäin seuraaviin paikkoihin: Ruotsalaiseen Jyrängön virran yläpuolelle, Koskenniskankosken niskaan, Mankalan koskien yläpuolelle, l{irkkojärveen Virtasalmen luo, Pyhäjärven alapuolelle Saukkolan virtaan, l{yöperilän virran alapuolelle, Keltin koskien yläpuolelle, Myllykosken yläpuolelle, Anjalankosken ylä- ja alapuolelle, Ahvion koskien ylä- ja alapuolelle, Pernon koskien yläpuolelle, Laajakosken yläpuolelle, Parikan haaraantumispaikan luokse ja Koivukosken yläpuolelle. Vuonna 1901 pysty-tettiin samaa tarkoitusta varten asteikkoja Voikankosken yläpuolelle, Kymijokeen Harjunjoen suun kohdalle, Kuu-sankosken yläpuolelle, Suur-Ahvenkosken haaran maan-tiesillan luokse sekä Pyhtään kirkon kohdalle, kaikkiaan 5 ; vuonna 1902 asetettiin yksi vesiasteikko Tolppa-kosken yläpuolelle ja v. 1904 yksi Tammijärveen. Hydro-metrista tutkimusta varten on siis kaikkiaan pystytetty 23 asteikkoa. Suurin osa näitä asteikkoja on, valitetta-vasti kyllä, käytetty havaintojen tekoon ainoastaan lyhyemmän ajanjakson, jonka takia saadut havainnot ovat sangen epätäydellisiä. Yhtämittaisia havaintosarjoja on ainoastaan Mankalan koskien yläpuolella,

Kirkko-Pernon koskien yläpuolella, Parikan haaraan-tumispaikan luona, Tammijärvessä ja Suur-Ahvenkosken luona olevilta asteikoilta, jotapaitsi myöskin Anjalan ala-puolella olevalla asteikolla on tehty säännöllisesti havain-toja 21 p:stä huhtik. 1901 alkaen.

l{esäk. 10 p. 1909' alettiin tehdä säännöllisiä veden-korkeushavaintoja kahdella uudella aseteikolla siinä vesi-jaksossa, joka pohjoisesta päin Haapakosken kautta laskee Päijänteeseen; asteikot sijaitsevat Kuhankosken

ja alapuolella.

Vuosina 1908 ja 1909 on Hydrografinen toimisto sekä uudistanut vanhoja l{ymijoen vesistössä olevia asteikkoja, että myöskin pystyttänyt suuren joukon uusia. Muuta-Inilla aikaisemmin mainituilla vanhemmilla asteikoilla on havaintojen teko tykkänään lopetettu, ja toisien asemasta on asetettu uusia sopivammille paikoille. Edellisten jouk-koon kuuluvat seuraavat vesiasteikot, nim.: Tolppakosken

1) Jyväsjärvessä Jyväskylän luona on- tehty vedenkorkeus-havaintoja toukokuusta 1867 alkaen kesäkuuhun 1870. Koska ei kuitenkaan ole minkäänlaisia tietoja asteikon nollapisteen korkeudesta, ovat nämä havainnot ilman merkitystä.

yläpuolella, Kyöperilän virran alapuolella, Harjunjoen suulla, Laajakosken yläpuolella, Koivukosken yläpuolella sekä Pyhtään kirkon kohdalla maantiesillan luona olevat asteikot. Jälkimmäisiä ovat asteikot Koskenniskankosken luona, l{eltin koskien yläpuolella, Ahvion alimman kosken luona ja Suur-Ahvenkosken maantiesillan luona.

l{oskenniskankosken luona oli asteikko aikaisemmin kosken niskalla ja ilmaisi vedenpinnankorkeuden, joka oli 5

a

6 cm Konniveden vedenpintaa alempana; tämän ase-masta on uusi asteikko asetettu järveen. Myöskin Keitin koskien yläpuolella on asteikko siirretty kappaleen matkaa alemmaksi jokeen. Ahvion koskien luona on alempi, aikai-semmin viimeisen kosken yläpuolella sijaitseva asteikko siirretty tämän kosken alapuolelle ja Suur-Ahvenkosken haaran sillasta on asteikko muutettu Pien-Ahvenkosken haaran maantiesillan luokse. '

Nykyään tehdään Kymijoen vesistössä havaintoja 114:ta asteikolla, joista kuitenkin kahdella, nim. !{uhan-kosken ylä- ja alapuolella olevilla, tehdään havaintoja ainoastaan toistaiseksi, eivätkä ne kuulu pysyvien asteik-kojen joukkoon. Näitten luku on siis 112, jotenka, kun joen koko sadealue on 36,716.5 km², kutakin asteikkoa kohti tulee 327.8 km²:n suuruinen ala. Viitasaaren reitissä on 13 asteikkoa, Saarijärven reitissä 8, Rautalammin reitissä 20, näiden reittien yhteisellä laskulla Päijänteeseen 4, Mäntyharjun reitissä 11, Päijänteessä ja tähän laske-vissa pienemmissä reiteissä 20, Räävelinjärven vesijak-sossa 1, Valkealan reitissä 5 sekä Kymijoessa 30. Niissä paikoissa, missä on sekä korkean- että matalanveden asteikkoja, ovat nämä lasketut yhtenä ainoana asteikkona, ja erästä Heinolan kohdalla Jyrängön virran yläpuolella olevaa vertailuasteikkoa ei ole lukuun otettu.

Hydrografiseen karttaan, taulu I, ovat kaikki 112 asteikkoa merkityt mustalla kolmiolla ja numerolla.

Numeroidessa on seurattu samaa periaatetta kuin karttaa tehdessä, niin että numeroiminen on alkanut päävesi-jaksona pidetyn Viitasaaren reitin lähteiltä. Asteikkojen paikoista on annettu lähempiä tietoja Nidoksessa 2, sivv. 2-17 otsakkeella: Vesiasteikkoasemien luettelo, ja tauluilla XXIV-XXVI, 3:s Nidos, on kaikkien asemien yksityiskohtaiset asemakartat.

Asteikkojen valvonta kuuluu vuodesta 1908 alkaen Hydrografiselle toimistolle, ellei oteta lukuun asteikkoja Vesijärven, Kalkkisten ja Kolun sulkujen ja Säviän kana-van luona sekä Keiteleessä, jotka ovat Päijänteen piirin piiriinsinöörin valvonnan alaisia.

1889 vuoden loppuun saakka tehtiin vedenkorkeus-havaintoja käyttämällä jalkoihin ja kymmenystuumiin jaettuja asteikkoja. Mainitun vuoden loppupuolella ase-tettiin metriasteikot jalkaasteikkojen sijaan ja havain- , tojen teko näiden mukaan alkoi 1 p. tammik. 1890. Ennen v. 1896 tehtiin vedenkorkeushavaintoja tavallisesti 4 kertaa kuukaudessa, nim. 1, 8, 16 ja 24 p:nä, luultavasti kl. 9 e. p. p., päättäen muutamina vuosina 1890-luvun alkupuolella käytettyjen, painettujen listojen otsakkeesta.

Syysk. 14 p. 1895 julkaisi Tie- ja vesirakennusten yli-hallitus: >>Määräyksiä siitä, mitä on huomattava veden-korkeushavaintoasemia perustettaessa ja

vedenkorkeus-havaintoja tehtäessä.>> Näitten määräysten mukaan oli

>>kaikkien kanavien ja sulkujen luo sekä maan kulku-neuvoja varten merkityksestä oleviin vesijaksoihin ja jär-viin perustettava kahdenlaatuisia, I:sen ja II:sen luokan, vedenkorkeushavaintoasemia.>>

I luokan asemilla oli vedenkorkeushavaintoja teh-tävä joka päivä, II:sen luokan asemilla 1, 4, 8, 12, 16, 20, 24 ja 28 p. joka kuukautena, huhtik.-syysk. aikana kl. 7 aamulla, muun vuoden aikana kl. 8. Tämän mukaan tehtiin tammik. 1 p :stä 1896 alkaen joka päivä veden-korkeushavaintoja Vesijärven, Kalkkisten ja Kalun sul-kujen sekä Säviän kanavan luona olevilla asteikoilla, jotavastoin Keiteleen ja Liekonveden asteikoilla havainnot tavallisesti tehtiin 8 kertaa kuussa.

Useimmilla ins. Granfelt'in Kymijokeen asettamilla asteikoilla tehtiin jokapäiväisiä havaintoja.

Kaikilla Hydrografisen toimiston alaisilla vedenkor-keushavaintoasemilla l{ymijoen vesistössä tehdään veden-korkeushavaintoja joka päivä kl. 8 e. p. p., paitsi niillä asemilla, missä on itsestääntoimivia vedenkorkeusmitta-reita. Näillä asteikoilla tehdään havaintoja kerta viikossa samalla kun uusi paperi asetetaan koneeseen.

Vanhemmat vesiasteikot ovat luultavasti olleet puisia ja merkit ja numerot on niihin tehty leikkaamalla. Poikkeuk-sena tästä oli Vesijärven sulun yläkynnyksen luona oleva jalkaasteikko, joka oli hakattu kanavan yli vievän rulla-sillan maatukeen.

V. 1897 asetettiin vanhojen puuasteikkojen sijalle m:hin, dm:hin ja cm:hin jaetut, mustan-valkeat emaljoidut levyasteikot, jotka ruuvattiin kiinni asteikkoperustaan kiinnitettyihin lankkuihin. Ins. Granfelt'in asettamista asteikoista olivat toiset puisia, toiset emaljoitua levyä.

Tämän kaltaisia levyasteikkoja on vesistössä vieläkin Säviän kanavan ja Kalun sekä Kalkkisten sulkujen luona;

Kuva 172. Asteikko n:o 23 Vatiajärvessä 28/vn 1908.

21

162

Kuhankosken luona olevat tilapäiset asteikot ovat mo-lemmat puisia. Kaikilla muilla vedenkorkeushavainto-asemilla ovat asteikot toimiston keksimän uuden mallin mukaisia. Koska nimittäin on huomattu, että jäät sangen helposti turmelevat aikaisemmin käytettyjen levyasteik-kojen emaljin, on toimisto teettänyt asteikkoja sinka-tusta rautalevystä, jonka syrjiin on leikattu 2 cm:n levyi-set hampaat saman levyisine väleineen. K.olme tällaista hammasta ynnä niiden kaksi väliaukkoa muodostavat yhden dm-välin ja nämä välit ovat vuorottain levyn kummassakin syrjässä. Tämä helpottaa havaintojen tekoa ja tekee sen mahdolliseksi joskin dm-numerot häviä-vät. Mainitut numerot- ovat ohutta messinkilevyä, ja ne on kiinnijuotettu asteikkoon. Asteikot tehdään 5 mm:n paksuisesta, 120 mm :n levyisestä levystä m :n pituisissa kappaleissa, ja näitä kappaleita kiinnitetään ruuveilla tarvittava määrä peräkkäin puuparruun, joka vuorostaan kiinnitetään lujasti pulteilla liikkumattamaan esineeseen, kuten kallioon, maakiveen, siltapatsaaseen j. n. e. Kaksi peräkkäin seuraavaa m-kappaletta yhdistetään toisiinsa messinkilevyllä, joka samalla on roomalaismerkkinen m-numero (kuvat 172 ja 173).

Kuva 173. Asteikko n :o 24 Saravedessä 21/vn 1908.

Kymijoen vesistössä on 5:ssä eri paikassa, paitsi tämän kaltaisia asteikkoja, myöskin itsestään toimivia veden-korkeusmittareita, nim. 2 Päijänteessä, toinen pohjois- _ päässä Haapakosken alapuolella, toinen eteläpäässä Kop-suonlahdessa, yksi Konnivedessä, yksi Pyhäjärvessä ja yksi Tammijärvessä.

Näiden >>mareografiem>, jotka professori A. Petrelius on keksinyt ja valtiomekaanikko V. Falck-Rasmussen valmistanut, perusaale on seuraava.

Sen sijaan että koho useimmissa limnigrafityypeissä lepää suoraan vedenpinnalla, on Petreliuksen koneessa kohoA (kuva 174) elohopeapinnalla n. 300 mm:n pituisessa

messinkiputkessa B, jonka läpimitta on 35 mm. Putken B:n pohjan läpi kulkee 120 mm pitkä lasiputki 4 mm:n sisäisellä läpimitalla ja tämän kautta on elohopea yhtey-dessä sen elohopean kanssa, joka on ulommaisessa

mes-L

Kuva 174. Mareografin alaosa (mittakaava 1 : 2).

sinkiputkessa D 50 mm:n sisäisellä läpimitalla. Alapääs-tään suljettu putki D on yläpäässä pienten, seinään teh-tyjen aukkojen kautta yhteydessä sitä ympäröivän put-ken E :n kanssa. Viimeksimainitun, läpimitaltaan 70 mm laajan putken pohjassa on ranalla varustettu aukko F, muuten se on kokonaan suljettu. Putkien D:n ja E:n

väli ja edellinen putki elohopean yläpuolella ovat kokonaan täytetyt parafiiniöljyllä. Putki E on vuorostaan läpi-Initaltaan 105 mm laajan sekä ylä- että alapäästään suljetun kuparisylinterin H:n ympäröimä ja tässä on ainoastaan yhdellä sivulla 3 mm:n aukko I, jonka kautta ulkopuolinen vesi on yhteydessä putkien H:n ja E:n välin täyttävän veden kanssa.

l{un kone toimii, on sen äsken selitetty osa n. 2 In keskivedenpinnan alapuolella, kiinniruuvattuna n. 70 mm:n läpimittaisen rautaputken K:n alapäähän. Tämä putki ulottuu vedenpinnan yläpuolelle. Vedenpaine ko-neessa vaikuttaa aukon F kautta parafiiniöljyyn sekä tämän kautta elohopeaan putkissa D, C ja B. Ulkopuolisen vedenpinnan korkeuden vaihtelut siirtyvät pienennettyinä elohopeapinnalle säiliössä B ja vaikuttavat siten myöskin kohoon A. Putken läpimitta on valittu niin, että kohon siirtyminen pystysuorassa suunnassa on ¹/2o osa veden-korkeusvaihtelusta.

Kuva 175. Mareografin piirtävä osa.

Koho A, joka on haulilla täytetty, ylä- ja alapäästään eboniittilevyillä suljettu lasiputki, on varustettu kolmella eboniittirattaalla, jotka kohon liikkuessa pyörivät putken B :n lasitettua sisäseinää pitkin. Kohoon on kiinnitetty nikkelilanka L, jonka toinen pää kulkee putkeen K kiinni-tetyn aluminiumirattaan yli ja langan pitää jännitettynä sen tässä päässä oleva vastapaino (kts. kuvaa 175). Putken l{:n yläpuolella on nikkelilankaan liitetty piirtävä kynä, joka kiertävän, pystysuoran sylinterin pinnalla olevalle paperille piirtää vedenkorkeuskäyrän korkeuskaavassa 1 : 20. Samalle paperille piirtää kaksi pystysuoraan metallitaukoon kiinnitettyä kynää omat vaakasuorat vii-vansa, jotka ovat tarpeen vedenkorkeuksia käyristä mita-tessa. Pystysuora sylinteri, jonka läpimitta on 95 mm

ja korkeus 170 mm, tekee, kun sen sisällä oleva kello-koneisto on käynnissä, yhden kierroksen viikossa.

Rautaputki K, johon kone on yhdistetty, on toimiston Kymijoen vesistöön rakentamissa mareografeissa jyrk-kään kallioseinään kiinnitettyjen rautakonsoolien varassa.

Putki riippuu kahdesta rautoihin liitetystä ruuvista ja sen alaosa kulkee kallioseinään lähelle vedenpintaa kiinnitetyn renkaan läpi, joka on varustettu kolmella ruuvilla putken pystysuoraan asentoon asettamista varten.

Koneen piirtävä yläosa on pienen rakennuksen sisässä, jonka muoto näkyy kuvassa 176.

l{oska koneen koho on syvällä vedenpinnan alla sekä lepää elohopeapinnalla, ja koska nikkelilangalla, joka siirtää kohon liikkeet piirtävälle kynälle, ja putkella K, johon rumpu on kiinnitetty, on melkein sama laajenemis-koeffisientti, niin ei tarvita erityisiä laitteita koneen suoje-lemista varten lämpötilavaihteluilta ja jäiltä.

Kuva 176. Päjänteen pohjoispäässä sijaitseva mareografi 20fvii 1909.

Jokaisen vesiasteikon läheisyyteen on asetettu kiinto-piste, johon verraten asteikon nollapisteen korkeus on määrätty. Suuri osa näitä kiintopisteitä on yhdistetty tarkkavaakitusverkkoon, ja näiden kiintopisteiden sekä vastaavien asteikkojen nollapisteiden korkeudet voidaan sen takia verrata Suomen tarkkavaakituksen nollapintaan (NN), joka toimitettujen laskujen mukaan on 0.115 m alempana meren keskivedenpintaa 10-vuotiskautena 1900 -1909.¹)

Niinpä on niistä 45 asteikosta, jotka sijaitsevat poh-joisesta käsin Päijänteeseen laskevassa 3 suuressa reitissä, 25 yhdistetty tarkkavaakitusverkkoon, jotapaitsi 3:n asteikon nollapisteen korkeus on punnittu lähimmästä tarkkavaakituskiintopisteestä tyynen vedenpinnan avulla.

Jäljellä olevasta 17 asteikosta, joita ei ole voitu yhdistää tarkkavaakitukseen, on 12 Rautalammin reitissä.

Päijänteessä ja sen pienemmissä lisävesissä on 9 vaa-kitusverkkoon yhdistettyä asteikkoa, jotavastoin 11

asteik-1) Suomen tarkkavaakitus 1892-1910, sivu XXXVIII.

164

koa on verrattu ainoastaan kiintopisteisiinsä; Mänty-harjun reitissä ovat vastaavat luvut 6 ja 3. Valkealan reitin asteikoista on 1 välittömästi yhdistetty vaakitus-verkkoon, ja Räävelinjärven vesijakson ainoa asteikko on verrattu ainoastaan omaan kiintopisteeseensä. lVIänty-harjun reitissä on 2:n ja Valkealan reitissä 4:n asteikon nollapisteet määrätty yllämainitulla tavalla tyynen veden-pinnan avulla. lVIitä vihdoin itse jokeen tulee, on sitä myöten toimitettu tarkkavaakitus ja tähän on joen 28 asteikkoa yhdistetty; ainoastaan asteikko N :o 73 Pyhä-järvessä ei yhdy vaakitukseen, ja I-(onniveden asteikon N :o 69 nollapiste on määrätty vedenpinnan avulla.

Tarkkavaakituksen avulla on voitu tarkkaan Inäärätä lukuisten I-(ymijoen vesistössä olevien isompien järvien vedenpintojen absoluutinen korkeus. Asteikkoasemain luettelossa, sivut 2-17, 2:n Nidos, ovat sekä asteikot että niihin kuuluvat kiintopisteet lähemmin selitetyt, jotapaitsi asteikkojen nollapisteiden korkeus, verrattuna kiinto-pisteeseen sekä 1nyöskin tarkkavaakitukseen, jos ne ovat siihen yhdistetyt, on erikseen merkitty nollapintaan NN verrattuna.

Mitä asteikkojen nollapisteiden korkeuteen tulee, ovat useiden vanhempien asteikkojen nollapisteet vuosien kuluessa muuttuneet. Taulukoissa olevat luvut perustuvat nykyisiin oloihin ja kaikki tähän julkaisuun otetut veden-korkeushavaintotulokset ovat verratut nykyisiin nolla-pisteihin. Kartoille taul. XXIV -XXVI, 3:ssa Nidoksessa, ovat kaikki asteikot kiintopisteineen sekä kiintopisteiden ja nollapisteiden korkeudet merkityt.

Seuraavassa esitetään lyhyesti kaikki ne tiedot, jotka käsillä olevista asiakirjoista on saatu asteikkonollapisteiden muutoksista.

Asteikko N:o 11 Keiteleessä, Haapasalmen kääntö-sillan luona, oli, kuten aikaisemmin Inainittiin, alkuaan I-(okkilan talon rannassa, josta se siirrettiin nykyiseen paikkaansa elok. 24 p. 1901.

I-(okkilan talon nuottavaj an lähelle asetetun ensimäi-sen asteikon nollapisteen asemasta, silloin kun se v. 1884 pystytettiin, ei ole tietoja, mutta havaintolistoihin vuo-delta 1894 on merkitty, että alkuperäinen Inatalin veden-korkeus 0 on 0. 80 m rannalla asteikon vieressä olevan kiintopisteen alapuolella.

Kun asteikko kesäk. 27 p. 1895 muutettiin I-(okkilan talon uimahuoneen luo, asetettiin nollapiste 0. 80 m maini-tun kiintopisteen alapuolelle, kuten ins. I-(. R. v. Wille-brand'in mainittuna päivänä teke1nästä asteikkopaikan asemakartasta käy selville. Syyskuun loppupuolella 1897, luultavasti samalla kun puuasteikon sijaan asetettiin emaljoitu levyasteikko, lienee asteikko siirretty huoneen luota talon venevajan luokse, joka sijaitsi uima-huoneen ja nuottavaj an keski välillä. Vaikkakaan tästä siirtämisestä ei ole tarkempia tietoja on se hyvin luul-tavaa, sillä havaintolistoihin on asteikon paikaksi ennen 1 p. lokak. 1897 merkitty I-(okkilan uimahuone, mutta mainitun päivän jälkeen saman talon venevaja.

Piiriisinääri I. 0. Telenin 24 p:nä elok. 1901laatiman pöytäkirjan mukaan oli levyasteikon nollapiste mainittuna

päivänä 2 m alempana vanhan puuasteikon nollapistettä.

Havaintojen tekoa jatkettiin kuitenkin pitämällä 2 m:n viivaa nollana ja siten se jatkuu keskeytymättä. Yllä-Inainittuna päivänä, 24 p. elok. 1901, asetettiin uusi asteikko I-(eiteleeseen lähelle Viitasaaren kirkkoa Haapa-salmen kääntösillan luo.

Vanhalla asteikolla tehtiin havaintoja kuitenkin mai-nitun vuoden loppuun saakka. Aikaisemmin maimai-nitun, piiriinsinööri Telenin laatimaan pöytäkirjan ja

havainto-mukaan oli vedenpinta I-(okkilan talon rannassa toimituspäivänä 0.085 m käytettyä nollapistettä ( = 2 m:n viiva emaljoidulla asteikolla) ylempänä ja 0.83 m

ran-olevaa kiintopistettä alempana, joten nollapiste oli 0. 915 m alapuolella kiintopistettä. Lokak. 1 p :stä 24 p:ään 1901 oli siis asteikon nollapiste laskenut 0.115 m. Tämä seikka on otettu huomioon kun havainnot ovat muutetut nykyiseen nollapistee-seen verratuiksi.

Uuden, v. 1901 Haapasalmen luokse pystytetyn astei-kon nollapiste asetettiin vedenpinnan avulla smnaan korkeuteen kuin vanhan levyasteikon nollapiste.

Uuden asteikon lähelle tehtiin kiintopiste, jonka kor-keus vaakituksen kautta huomattiin olevan 4. 38 m asteik-konollapistettä ylempänä. Myöskin Haapasalmen asteikon havainnoissa on 2 m :n viivaa pidetty nollana.

Elok. 4 p. 1909 pystytti ins.

A.

Fabricius Haapa-salmeen uuden asteikon, joka kiinnitettiin kääntösilJan virtapilariin ja jonka nollapiste asetettiin 1 m ylemmäksi vanhan asteikon nollapistettä ja 4.667 m alemmaksi uutta, 102.659 m yli NN olevaa kiintopistettä. Samalla tarkas-tettiin vanhan asteikon nollapistettä, ja huomattiin sen olevan 4.373 m alempana v. 1901 tehtyä kiintopistettä;

se oli siis pysynyt melkein muuttumattomana.

Kaikki tässä julkaisussa olevat tiedot vedenkor-keuksista taulukoissa sivv. 21-26, 2:n Nidos, sekä Inyöskin käyrät tauluilla XXVII-XXVIII, 3:as

Ni-ovat verratut toimiston uuden asteikon nollapis-teeseen.

Asteikko N:o 27 Pielavedessä sijaitsi vuosina 1885--1894 Pielaveden pitäjän Rantakylän rannassa. Viimeksi-Inainittuna vuonna pystytettiin tämän sijaan uusi asteikko Säviän kanavan yläsuuhun.

Alkuperäisen asteikon nollapisteestä ei ole löytynyt Inuita tietoja, kuin mitä piiriinsinööri I. 0. Telenin kirje Tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle sisältää. Tässä, jouluk. 13 p:nä 1894 päivätyssä kirjeessä ilmoitetaan, että 7 p:nä samassa kuussa kanavan luona ja Rantakylässä olevia asteikkoja verratessa edellinen näytti vedenpinnan korkeudeksi 2.087 m ja jälkimmäinen 0.115 m, mutta koska viimeksimainitun asteikon havaitsija, R. Pulkkinen, tätä ennen havaintoja tehdessä oli käyttänyt 0.1 m ylempänä olevaa nollapistettä, niin vastaa vedenpinnan korkeus 2.087 m uudella asteikolla oikeastaan 0.015 1n:n korkeutta vanhalla asteikolla. Tämän mukaan olisi siis ennen v.

1895 tehtyihin asteikkolukemiin lisättävä 2.072 m. Samaan tuloksiin tullaan myöskin, jos verrataan molemmilta asteikoilta tehtyjä lukemia lokak. 24 p:stä 1894-tammik.

15 p :ään 1895, jona aikana kumpaisellakin asteikolla on havaintoja tehty, Jos otetaan uudelta ja vanhalta

astei-kolta samaan aikaan tehtyjen vedenkorkeuslukemain ero, saadaan nimittäin:

24fx 1894 2.06 1/xi 1894 2.07 8/xi 1894 2.07 16/xi 1894 2.08 24/xi 1894 2.06 1/xn 1894 2.08 8/xn 1894 2.06 16/xn 1894 2.05 24/xn 1894 2.07 1/I 1895 2.08 eli keskimäärin = 2.07 rn.

Mitä asteikon N :o 27 nollapisteen asernaan jälkeen 1 p.

heinäk. 1895 tulee, niin on insinööri A. Ahonen merkin-nyt v:n 1896 lokakuun havaintolistaan, että nollapiste on 2.465 m asteikon kiintopistettä alempanajaNilakan astei-kon (N :o 28) nollapiste taasen 2. 545 m samaa kiintopis-tettä alempana. Insinööri R. Tennberg'in joulukuussa 1897 tekemässä asemakartassa ovat aivan samat luvut, mutta vaihdoksissa, niin että Pielavedessä olevan asteikon nollapisteen korkeus on 2.545 m jaNilakan asteikon 2.465 m. Havaintolistaan v:lta 1896 kirjoitetut luvut lienevät kuitenkin monesta syystä epäluotettavia, samaten kuin ilmoitukset 1897 vuoden kartallakin. Insinööri

A.

Fabriciuksen syysk. 29 p:nä 1910 toimittaman vaaki-tuksen mukaan oli asteikon N :o 27 nollapiste 2. 665 m alernpana yllämainitulle kartalle merkittyä kiintopistettä, ja asteikon N :o 28 nollapiste 2. 633 m alempana samaa kiintopistettä. Jos ins. Ahosen ilmoiltamat luvut olisivat oikeat, niin olisi siis Pielaveden asteikko sitten vuoden 1896 laskenut 0.20 m jaNilakan asteikko 0.088 rn samaan aikaan; käyttämällä ins. Tennberg'in kartalla olevia arvoja saadaan laskemiset sitten vuoden 1897 0.12 ja 0.168 m:ksi.

Jos kuitenkin verrataan vuosikeskiarvoja Nilakan vedenpinnankorkeuksista, jotka on määr~ätty asteikolla N:o 28 Säviän kanavan luona ja asteikolla N:o 29, rnikä on kiinnitetty Kolun kivestä tehtyyn sulkuun ja jonka sentakia korkeutensa suhteen voi pitää jotakuinkin muut-tumattomana, niin saadaan rnainituista vuosikeskiar-voista seuraavat korkeuserot, nirnittäin:

vuodelta 1896 0.14 m

>) 1897 0.13 m

)) 1898 0.15 lll

)) 1899 0.17 lll

>) 1900 0.15 m

1901 0.14 lll

)) 1902 0.13 n1

)) 1903 0.11 lll

)) 1904 0.12 m

)) 1905 0.11 111

)) 1906 0.10 m

)) 1907 0.12 Ill

)) 1908 - 0.12 m

>) 1909 0.13 m

Jos asteikko N :o 28 olisi laskenut 0. 09 rn, vast. 0.17 m, olisi tällaisen laskemisen pitänyt käydä selville yllärnaini-tuista erotuksista.

Yksi seikka, mikä rnyöskin osottaa lokakuun havainto-listaan vuodelta 1896 rnerkittyjen lukujen epäluotetta-vaisuutta, on se, että samaan listaan tehdyn muistutuksen rnukaan putous kanavassa olisi ollut 0. 033 m, jotavastoin vedenkorkeusluvut toirnitustilaisuuden aikana antavat 0.18 m :n putouksen.

Näin ollen täytyy, jos tahtoo käyttää kaikkia Piela-vedessä tehtyjä havaintoja, otaksua ett'ei asteikon N :o 27 nollapiste ole suuresti muuttunut sen jälkeen kun asteikko 1894 v:n loppupuolella pystytettiin.

Tällaisen otaksuman todistaa jossain määrin oikeaksi alla oleva taulukko, joka sisältää Pielaveden ja Nilakan välisen putouksen keskiarvot eri vuosina.

Vuoden 1895 loppupuoliskolla oli putous keskim. 2 cm

vuonna 1896 ^{)) )) ))} 7 ⁾⁾

1897 ^{)) )) >)} 7 ^>)

)) 1898 ^{)) ))} 11 ⁾⁾

)) 1899 ^{)) )) ))} 11 ⁾⁾

)) 1900 ^{)) )) >)} 5 ⁾⁾

)) 1901 ^{)) )) ))} 4 ⁾⁾

>) 1902 ^{)) ))} 3 ⁾⁾

1903 ^{)) )) ))} 2 ⁾⁾

)) 1904 ^{)) ))} 1 ⁾⁾

)) 1905 ^{)) )) ))} 2 ⁾⁾

)) 1906 ^{)) )) ))} 1 ⁾⁾

l) 1907 ^{)) )) ))} 1 ⁾⁾

)) 1908 ^{)) )) ))} 1 ⁾⁾

)) 1909 ^{)) )) ))} 2 ⁾⁾

Suuri putous vuosina 1898 ja 1899 riippuu suuresta vedenkorkeudesta näinä vuosina. Otaksurnalla että as-teikko N:o 28 Nilakassa olisi pysynyt rnuuttumatta, rnutta sitävastoin asteikko N :o 27 Pielavedessä olisi las-kenut jälkeen vv:n 1896 ja 1897, saataisiin putouk-selle mainittuina vuosina vieläkin suurempia arvoja.

Suuri putous vuosina 1898 ja 1899 riippuu suuresta vedenkorkeudesta näinä vuosina. Otaksurnalla että as-teikko N:o 28 Nilakassa olisi pysynyt rnuuttumatta, rnutta sitävastoin asteikko N :o 27 Pielavedessä olisi las-kenut jälkeen vv:n 1896 ja 1897, saataisiin putouk-selle mainittuina vuosina vieläkin suurempia arvoja.

In document Lisiä Suomen hydrografiaan II Kymijoki ja sen vesistö (sivua 168-180)