Yksilöllinen ja yhteisöllinen sosiaalinen identiteetti

Sosiaalinen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa, joka juontuu hänen tietoisuudestaan siitä, että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään (tai ryhmiin) yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen merkityksen kanssa (Tajfel 1978, 63). Ryhmiin kuulumista käsittelevän sosiaalisen identitee-tin käsitteen eritteleminen auttaa kansallisen identiteeidentitee-tin problematiikan jäsentämisessä. Brewer (2001) luokittelee sosiaalisen identiteetin neljään eri tasoon sen perusteella, mihin kohtaan sosiaalisen identiteetin proses-sia viitataan. Soproses-siaalinen identifioituminen ja kollektiivinen identiteetti mahtuvat näin yhteisen käsitteen alle.

1) Henkilöperusteiset sosiaaliset identiteetit

Tämä viittaa sosiaalisen identiteetin määrityksiin, jotka sijoitetaan yksi-löllisen minäkäsityksen sisään. Tällöin sosiaaliset identiteetit ovat minän (self) aspekteja, joihin ovat vaikuttaneet jäsenyys tietyssä ryhmässä tai kategoriassa sekä jaetut sosialisaation kokemukset siinä. ”Kuka minä olen X:nä?” (Brewer 2001, 117-8.) Tälle sosiaalisen identiteetin käsit-teellistämiselle ovat tyypillisiä kehitysteoriat. Painotus on identiteetin sisällössä ja psykologisten piirteiden omaksumisessa. Identifikaatio

viit-taa tietyn sosiaalisen ryhmän keskeisyyteen yksilön minuudelle ja merki-tykseen, joka juontuu tuosta identiteetistä. (Mt. 118.)

2) Relationaaliset sosiaaliset identiteetit

Rooli-identiteetit eli relationaaliset identiteetit korostavat myös ihmisen erityisyyttä (engl.”me”) tietynlaisena henkilönä. Toisin kuin henkilöpe-rusteiset identiteetit rooli-identiteetit määrittävät itsen suhteessa toisiin.

Ne perustuvat henkilöiden välisiin suhteisiin ryhmäkonteksteissa. Opetta-ja-oppilas -suhde on tästä esimerkki. (Mt., 118.) Ulkomailla esimerkiksi kansainvälisessä työryhmässä voi olla rooli suomalaisena.

3) Ryhmäperusteiset sosiaaliset identiteetit

Kun henkilöperusteiset sosiaaliset identiteetit heijastavat sitä, missä mää-rin ryhmän tai kategorian jäsenyydet representoituvat yksilön minäkäsi-tyksessä, ryhmäperusteiset viittaavat minuuden havaitsemiseen kiinteänä tai vaihdettavana osana ryhmää tai sosiaalista kokonaisuutta. Turner ilmaisee tämän itsen kategorioinnin teoriassa itsen havainnoimisen pai-nottumisena toisten kanssa vaihdettavissa olevaksi tyyppiesimerkiksi ainutlaatuisen henkilön sijaan (Turner ym. 1987, 50). Ryhmäidentiteetit eivät rakennu henkilöiden välisistä suhteista vaan jaetusta ryhmäjäsenyy-destä tulevista yleisistä siteistä. Ryhmäidentiteetissä minän rakentuminen ulottuu yksilön yli laajempaan sosiaaliseen yksikköön. Ryhmän saavu-tukset koetaan omina. Vastaavasti yksilön ominaisuuksia liitetään koko ryhmän representaatioksi korostamaan ryhmän erottuvuutta ja sisäistä yhtenäisyyttä (Brewer 2001, 119.)

4) Kollektiiviset identiteetit

Vaikka ryhmäperusteiset sosiaaliset identiteetit vaikuttavat minuuden representoinnin sisältöön identifikaation ja assimilaation välityksellä, sosiaalisen identiteetin teoria käsittelee pikemminkin prosessia, jossa tuollaiset ryhmä-minuus -representaatiot muodostetaan, kuin sitä, millai-sia merkityksiä tiettyihin ryhmäidentiteetteihin liitetään. Siten on

hyödyl-listä erottaa edelleen sosiaalinen identiteetti identifioitumisena kollektii-viin ja kollektiivinen identiteetti normeina, arvoina ja ideologioina. (Mt., 119.)

Kollektiivinen identiteetti liitetään sosiologisessa kirjallisuudessa so-siaalisiin liikkeisiin (Klandermans 1997; Melucci 1989; Taylor & Whit-tier 1992). Kollektiivisen identiteetin käsite sisältää yhteisiin etuihin ja kokemuksiin perustuvan jaetun representaation ryhmästä kuten ryhmäpe-rustainenkin. Lisäksi se viittaa aktiiviseen prosessiin, jossa muovataan kuva siitä, mitä varten ryhmä on olemassa ja miltä se haluaa näyttää muiden silmissä. Siten kollektiivinen identiteetti edustaa kollektiivisten pyrkimysten tulosta sen yli, mitä kategorian jäsenillä on alkuaan yhteistä.

Kollektiivinen identiteetti tarjoaa ratkaisevan yhteyden sosiaalisen identi-teetin ja kollektiivisen toiminnan välille poliittisella areenalla (Gamson 1992). Näin se on avainkäsite ”identiteettipolitiikan” tutkimisessa. (Bre-wer 2001, 119.) Nationalistiset liikkeet sekä kansallisten perinteiden luominen ja ylläpito liittyvät tähän.

Se, millä tasolla sosiaalista identiteettiä käsitteellistetään, tuottaa erilaisia näkemyksiä siitä, mitä merkitsee omata useita sosiaalisia identiteettejä.

Henkilöperustaiset sosiaalisen identiteetin teoretisoinnit olettavat, että piirteet, asenteet ja arvot, joita ihmiset saavat erilaisissa primaariryhmis-sä ja kategorioissa, integroituvat kokonaiseen minäkäsitykseen. (Brewer 2001, 121.) Erillisiin suhteisiin ja tilanteisiin liittyvien rooli-identiteettien näkökulmasta (Stryker 2000) minuus on monitasoinen organisoitu järjes-telmä, joka strukturoi useiden erilaisten identiteettien välisiä suhteita ja sitä, mikä rooli erottuu tilanteessa.

Henkilö- ja rooliperusteiset identiteettiteoriat poikkeavat ryhmäpe-rusteisesta sosiaalisen identiteetin teoriasta hieman siinä, valitseeko ja aktivoiko vaihtoehtoisia identiteettejä yksilö vai tuoko ne esiin sosiaali-nen konteksti. Ryhmäperusteisissa identiteetin teorioissa identiteetit piilevät jaetussa sosiaalisen kategorian representaatiossa kokonaisuutena, joka voi vaihtua ryhmien välisen ympäristön mukaisesti. Sama kategoria

voi siten viitata erilaisiin sisäryhmä-ulkoryhmä -erotteluihin erilaisissa konteksteissa ja olla eri tilanteissa kattavammin tai suljetummin määritel-ty. Turner, Oakes, Haslam ja McGarty (1994) pitävät sosiaalisen katego-rioinnin teorian äärimmäisversiossa erilaisia kategorisia identiteettejä toisensa poissulkevina ja täysin kontekstisidonnaisina. Mutta esim. Ab-rams (1999) sallii pysyvämmät ryhmäidentifikaatiot, joiden määrittely ja rajat pysyvät suhteellisen vakaina eri aikoina ja eri tilanteissa. (Brewer 2001, 122.)

Erilaiset ryhmäidentiteetit merkitsevät erilaisia lojaliteetteja ja siteitä minuuden ulkopuolisiin. Koska ryhmäidentiteetit ovat jaettuja, yksilö ei voi helposti uudelleen määrittää tai sovittaa yhtä sosiaalista identiteettiä sopimaan muihin identiteetteihinsä. Useiden identiteettien tapauksessa yksilöllä on ainakin neljä strategiaa. Ensimmäinen on sitoutuminen yh-teen hallitsevaan ryhmäidentiteettiin ja muiden identiteettien alistaminen tälle. Kansallinen identiteetti voi olla tällainen, jolloin muut identiteetit voivat vain yhtyä siihen. Toinen strategia on eristää eri identiteetit alueil-leen niin, etteivät useat niistä aktivoidu yhtä aikaa, vaan kansallinen identiteetti aktivoituu kansainvälisellä areenalla, ammatillinen taloudel-listen etujen ollessa kyseessä ja etninen kulttuurin alueella. (Mt.122.)

Kun useat ryhmäidentiteetit, jotka kattavat samoja henkilöitä mutta eivät kaikkia samoja henkilöitä, erottuvat samanaikaisesti, voidaan ottaa käyttöön inklusiivinen tai konjunktiivinen strategia. Inklusiivinen strate-gia on additiivinen. Esim. afrikkalais-amerikkalainen identifioituu sekä kaikkiin amerikkalaisiin että mustiin tai limittäisten eurooppalaisuuden ja suomalaisuuden kategorioiden tapauksessa identifioidutaan sekä euroop-palaiseksi että suomalaiseksi. Kun eri identiteetit eivät ole ristiriidassa, tämä additiivinen strategia on helppo. Konjunktiivisessa strategiassa identifioidutaan vain molemmat ehdot täyttäviin, esim. Eurooppa-henkisiin suomalaisiin. (Mt., 122-3.)

Brewer korostaa sekä jaettujen ”me”- että yksilöllisten ”minä”- sosi-aalisten identiteettien määritelmien ja niiden dynaamisen suhteen tärkeyt-tä ryhmässä elämiselle ja kollektiiviselle toiminnalle (mt., 123).