Identifioitumisen asteet ja mittaaminen

Sosiaalinen identifikaatio määritellään eurooppalaisissa teorioissa sosiaa-lisesti merkitsevien sosiaalisten kategorioiden sisäistämiseksi osaksi yksilön minäkäsitystä (esim. Tajfel 1981). Langen (1987) mukaan tällai-nen identifikaation sisältö viittaa yksilön identifikaatioon jonkin sosiaali-sen kategorian jäsosiaali-senenä, mihin on lisätty mukaan kategoriaan liitetyn stereotypian tunnustaminen ja sisäistäminen. Esim. etnisessä identiteetis-sä on siten erilaisia etnisen tietoisuuden tasoja, joiden voidaan ajatella liittyvän sosiaalisten kategorioiden eritasoisten sisältöjen sisäistämisiin.

(Liebkind 1992, 169.)

Lange (1989) tekee erottelun identifikaatioon joksikin (of) ja identi-fikaatioon johonkin (with) eli kannattamiseen. Ensimmäinen tarkoittaa jonkun (myös itsen) tunnistamisen ja luokittamisen puhtaasti kognitiivis-ta toiminkognitiivis-taa kognitiivis-tai jokognitiivis-takin tietyn partikulaarisen identiteetin haltijana olemis-ta, useimmin juuri jäsenyyttä jossakin kategoriassa. (Liebkind 1992, 169) Jälkimmäinen on aktiivista identiteetin kohteen arvon kohottamista ja samanlaisuuden sijasta pikemminkin pyrkimystä samankaltaisuuteen kohteen kanssa. Urheilijoiden ja urheilujoukkueiden kannattaminen sekä esikuvien ihailu on tällaista kannattajaidentifioitumista (”fani-identiteetti”, ns. ”wannabe”-identiteetti). Identifioitumisen vahvuudesta kertovat sekä kuulumisen kognitiivinen korostuminen että sille annettu arvo.

On tarkennettava, mitä identifikaatio merkitsee, jotta sitä voidaan kä-sitellä myös empiirisesti. Sosiaalisen identiteetin teoria tarjoaa selkeän määritelmän lähtökohdaksi. "Sosiaalinen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa, joka juontuu hänen tietoisuudestaan, että hän kuuluu sosiaa-liseen ryhmään yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen mer-kityksen kanssa." (Tajfel 1978, 63.) Eli kategoriaan identifioitumiseen kuuluvat tietoisuus kuulumisesta, kuulumiselle annettu subjektiivinen arvo sekä sen emotionaalinen merkitys.

Kun pyritään hahmottamaan erilaisia identifikaation muotoja, on so-siaaliseen ryhmään tai kategoriaan identifioitumista eriteltävä tarkemmin.

Yksilön kansallinen identifioituminen eli hänen suhteensa kansakuntaan voidaan eritellä ainakin seuraaviin tasoihin tai asteisiin. Jälkimmäiset tasot edellyttävät edellisten jonkinlaista toteutumista, mutta identifikaa-tioprosessissa palataan aina myös aiempiin tasoihin.

1) Tietoisuus kuulumisesta, kategoriointi, leimaaminen, sijoittaminen ja sijoittuminen luokkaan. Tämä on rinnasteista jäsenyydelle jossain satunnaisessa minimiryhmässä. Käytännössä esim. valtion kansalaisuus on yksi tällainen identifikaation alkutekijä.

Tähän liittyy kategoriaan liittyvien tekijöiden tunnistaminen subjek-tien omien ominaisuuksien tai ihanteiden tunnistamisen kanssa yhden-mukaisiksi. Tässä se on subjektin omien ominaisuuksien yhtäläisyyttä kansallisen autostereotypian kanssa, johon kuuluvat "kansalliset luon-teenpiirteet" ja kansallisesti ominaisina esitetyt fyysiset ominaisuudet.

Tämä on arkipäiväisin kansallisen identifioitumisen taso ja merkitsee yksilölliseltä kannaltasamanlaisuuttaesitettyyn stereotypiaan tai modaa-lipersoonallisuuteen nähden. "Suomalaiset ovat juroja/rehellisiä. Minäkin olen juro/rehellinen. Olen siis suomalainen."

1 b) Ryhmäkoheesio saman kategorian jäseniä kohtaan (samanlai-suuden, läheisyyden tai ideaalisuuden perusteella). Tämä on identifioi-tumista ryhmäjäsenistä pitämisen kautta. "Pidän ahkerista ja rehellisistä ihmisistä. Suomalaiset ovat ahkeria ja rehellisiä. Siksi pidän heistä."

Pelkästään pitämisestä seuraava kuuluminen on SIT:n oletuksille vastak-kainen koheesioon perustuva prosessi. Se on kaikesta huolimatta yksi identifikaation tekijä, joka on omiaan vahvistamaan identifioitumista koko sosiaaliseen kategoriaan ja siihen liitettyihin kollektiivisen tason merkityksiin. (Mack 1983.)

2) Arvotus merkitsee kohteen ja siihen kuuluvien osien painoarvoa, keskeisyyttä ja tärkeyttä. Tässä on kyse identiteetin sisällöistä kuten seuraavassa emotionaalisessa merkityksessä mutta kognitiivisemmassa luokittelevassa mielessä.

3) Emotionaalinen merkitys on ryhmän kollektiivisen identiteetin representaatioiden sisäistämistä osaksi itseä. Tässä voisi väittää olevan kyse varsinaisesta identifioitumisesta ja sitoutumisesta, jossa identiteetin merkityksille annetaan emotionaalista merkitystä sekä moraalista arvon-antoa. Kyse on kohteeseen liittyvien merkitysten latautuneisuudesta ja

"tiheydestä” ja merkitysten sisäistyneisyydestä osaksi persoonallisuutta.

Chryssochoou (1996, 299-300) esittää laajoihin kokonaisuuksiin sa-mastumiselle kolme aspektia, joiden perusteella identifikaatioprosessi eroaa pelkästä ryhmään kuulumisesta. Ensiksi on tieto siitä, että joku on kategorioitu jäseneksi ryhmään, jolla on tietyt ryhmäuskomukset ja omi-naispiirteet. Toiseksi tulevat tunteet ryhmää kohtaan ja emotionaaliset reaktiot. Kolmas aspekti on sitoutuminen. Kyse ei ole siis pelkästä itsen kategorioimisesta sosiaaliseen kokonaisuuteen. Jäsenten vakuuttuneisuus siitä, että muutkin ryhmän jäsenet ovat tietoisia ryhmäjäsenyydestään, on oleellista. "Me olemme ryhmä" on oleellisin ryhmäuskomus, minkä li-säksi tarvitaan ryhmän yhtenäisyyttä ja olemusta tiettyjen ominaispiirtei-den suhteen kuvaavia ryhmäuskomuksia. Siitä lähtien kun yksilöt pitävät tiettyjä ryhmäuskomuksia (Bar-Tal 1990) jaettuina ja siten kokonaisuu-den määrittävinä, on syntynyt psykologinen ryhmä. (Chryssochoou 1996, 301-302.) Sitoutuminen on identifioitumisen tunnustamista toisille.

Chryssochoou esittelee sosiaalisten representaatioiden mukaiselle näkemykselle identiteetistä kreikkalaisten jakaman kansallinen identitee-tin, joka koostuu historiasta, traditiosta, uskonnosta, kielestä, mentalitee-tista ja territoriosta. Nämä elementit ylläpitävät ajatusta, että on olemassa kansakuntaa koskevien ja sen olemassaoloa oikeuttavien ryhmäuskomus-ten kokonaisuus, joka antaa yksilöille mahdollisuuden tunnistaa itsensä tämän kansakunnan jäseninä. (Mt., 306-307)

Aktiivinen sitoutunut samastuminen on kategorian arvostusta ja sii-hen liitettyjen arvojen ja päämäärien hyväksymistä. Se on identifikaation manifestoimista ja julkista vahvistamista. Tätä voisi kutsua myös identi-teettityöksi. Identiteetin arvoa ja sisältöä muokataan ja julistetaan todeksi ja kestäväksi.

Yleisesti ottaen identifikaation vahvuutta kuvaa se, kuinka paljon identifioituja sijoittaa omaa ”psyykkistä energiaansa” ko. identiteetin kautta sisäistettyihin merkityksiin ja siten transformoidun energian takai-sin itsensä osaksi. Eli merkityksistä, joihin identiteetti viittaa, tulee mi-nuuden aspekteja. Yksilöt ottavat ulkoisen maailman ominaisuuksia sisäisen minuutensa piiriin. Psyykkinen energia ilmenee siten vastaavasti identifikaatio-objektiin liitettyjen merkitysten sisäistämisenä.

”Psyykkisen energian” tyydyttävä tuottaminen, purkaminen ja uusin-taminen tuottavat "tärkeyden", merkityksellisyyden, pystyvyyden ja itsetunnon kokemuksia. Niitä ovat turvallisuuden tunne, toimintakykyi-syys (pystyvyys), eheyden kokemus, joka liittyy myös jatkuvuuden ko-kemukseen, sekä tunnustetuksi tulemisen kokemus. Identifikaatio-objekteina olevien merkitysten (tai identiteettirepresentaatioiden) sisäis-tämisen ajatus ilmenee selvimmin siinä, että sisäistettyjen merkitysten arvon kohottaminen tai loukkaaminen merkitsee näihin merkityksiin identifioituvien ihmisten vastaavia henkilökohtaisia kokemuksia. Lipun kohottaminen tai häpäisy kohottaa tai häpäisee lippuun merkityksiä liit-tänyttä ja siihen ”psyykkistä energiaansa” suunnannutta.

Edellä kuvatulle identifikaation vahvuuden teoreettiselle arvioinnille täytyy olla myös yksinkertaisia operationalisoitavia määrityksiä. Esimer-kiksi Lalli (1988) jakaa kaupunki-identifioitumisen mittarin 1) kohteen ulkoiseen esittämiseen, 2) yleiseen identifikaatioon, 3) oman menneisyy-den jatkuvuuteen ja 4) kohteen tuttuuteen.

Identifikaation vahvuutta voidaan mitata suoraan identiteetin kohteen arvoa tiedustelevilla kysymyksillä ja kysymyksillä siitä, kuinka vahvasti, emotionaalisesti merkitsevästi yksilö tuntee kuuluvansa kohteena ole-vaan joukkoon.

Brown ym. (1986) ovat laatineet Tajfelin sosiaalisen identiteetin määritelmään pohjautuvan sosiaalisen identifikaation vahvuutta kuvaa-van mittarin. Se koostuu väittämistä kuten "Olen henkilö, joka pitää tätä ryhmää tärkeänä"; ".. identifioituu tähän ryhmään"; "...tuntee vahvoja siteitä ryhmää kohtaan".Mittarissa on kuitenkin mukana osioita, joiden

voidaan väittää kuvaavan vastaajan käsitystä hänen ryhmälleen ulkoisesti annetusta arvosta, esim. "Olen henkilö, joka pyytelee anteeksi kuulumis-taan tähän ryhmään".

Mael ja Ashforth (1992) käyttävät organisatorisen identifikaation mittarissaan sellaisia osioita kuin "Kun joku kritikoi kouluani, tunnen sen henkilökohtaisena loukkauksena"; "Kun joku ylistää kouluani, koen sen henkilökohtaisena kohteliaisuutena". He erottavat mittarissaan identifi-kaatiosta erilleen organisaation havaitun prestiisin, kuten "Kouluamme arvostetaan asuinyhteisössämme". Käsitellyn vertailurelationaalisuus -aspektin kannalta identifikaatiosta olisikin käsitteellisesti tärkeää erottaa ryhmän ulkoista asemaa arvioivat mittariosiot erilleen varsinaisesta iden-tifikaatiomittarista, jonka tulisi kuvata nimenomaan identifikaation koh-teen emotionaalista sisäistämistä oman minuuden osaksi. Featherin (1994, 475) mukaan tulisi koettaa jättää relationaalinen orientaatio vä-hemmälle huomiolle, jolloin sisäryhmän arvioinneissa viitattaisiin aina-kin jotenaina-kin sisäisiin standardeihin.

Identifioitumista australialaiseksi mitattiin osioilla "Kuinka paljon sinulle merkitsee olla australialainen”, ”paljonko välität australialaisuu-destasi?” (How much do you care about being an Ausralian?) ja toiseksi

"Kuinka ylpeä olet kuulumisestasi Australian kansakuntaan?" (Feather 1994, 471.)

Mlicki ja Ellemers (1996, 114) käyttävät kansallisen identifioitumi-sen mittarissaan seuraavia osioita:

Pidän itseäni hollantilaisena / puolalaisena. (I see myself) Olen iloinen, että olen hollantilainen / puolalainen.

Tunnen vahvoja siteitä hollantilaisiin / puolalaisiin.

Olen samanlainen kuin muut hollantilaiset / puolalaiset.

Samastan itseni hollantilaisiin /puolalaisiin.

Dekker ym. (2003, 347) ovat laatineet nationalismia mittaavia asenne-väittämiä. Siihen liittyviä vahvistuvia asteita ovat kansallinen tunne,

kansallinen pitäminen, kansallinen ylpeys, kansallinen preferointi, kan-sallinen ylemmyys ja nationalismi (”Tunnen vereni hollantilaiseksi.”).

Identifioitumisen voimakkuuden arviointi lähtee vastaajien omasta sangen suorasta subjektiivisesta arvioinnista. Tässä luvussa käsitellyt seikat tulisi ottaa huomioon laadittaessa suomalaiseksi identifioitumisen vahvuutta kuvaavia väitteitä. Myös erilaisia identifioitumisen muotoja voidaan periaatteessa mitata erikseen. Kansallisen identifioitumisen eri-laiset muodot ilmenevät myös erilaisten kansallisen identiteetin sisältöjen painotuksina.