Yhteenveto tutkimuksen teoreettisesta osuudestaosuudesta

Empiirisessä tutkimuksessa käytän jakoa kollektiiviseen identiteettiin ja sosiaaliseen identifioitumiseen. Koska sosiaalisten identiteettien muodos-tumisen kysymysten sivuuttamista arvostellaan, juuri tuohon suomalaisen kansallisen identiteetin muotoutumisen kysymykseen kiinnitetään paljon huomiota. Sosiaalipsykologiset käsitteet ovat kuvailuun ja ymmärtämi-seen tähtäävän tutkimuksen kehyskäsitteitä. Tutkimus ei testaa mitään sosiaalipsykologista teoriaa, vaan käyttää sosiaalipsykologian käsitteistöä apuna päämäärässä ymmärtää kansallisen identiteetin asemaa ihmisten mielissä.

Identiteetti on tulkintakoodi oman itsen ymmärtämiseksi. Jos kult-tuuri on kartta, identiteetti voidaan rinnastaa sijainniksi kartalla. Kansal-lisuuskäsityksessä on jako etnis-genealogiseen ja kansalaisterritoriaali-seen. Identiteetti nähdään tarpeelliseksi jakaa kollektiiviseksi identitee-tiksi ja henkilöperusteisiksi yksilön identifioitumiseksi.

Sosiaalisen identiteetin käsitteen alle on mahdollista mahduttaa sekä yksilölliset kokemukset eri ryhmiin kuulumisesta ja niiden toisiinsa so-vittamisesta että sosiaalisen identiteetin sisältöön keskittyvä kollektiivi-nen identiteetti. Kollektiiviseen identiteettiin liittyvät sosiaaliset liikkeet, jotka rakentavat identiteettiä aktiivisessa prosessissa. Sen kysymys on

”keitä me olemme?” Kysymys voi olla myös muodossa keitä te olette, niin kokonaisuuden ulkoa kuin sen sisältä esitettynä. Henkilöperusteisen identiteetin kysymys on ”kuka minä olen?” jonka osana ovat sosiaaliset identifikaatiot.

Kollektiivisten identiteetin sisällöt ovat sosiaalisia representaatioita.

Kansallisen identiteetin viittaukset ovat erilaisia objektivointeja, joissa käsitteellinen asia on saanut konkreettisen kuvallisen muodon.

Sosiaali-sia representaatioita muodostetaan ankkuroimalla uuSosiaali-sia käsityksiä ole-massa oleviin ajattelun rakenteisiin.

Kansallinen identiteetti on kollektiivinen identiteetti. Kansallisen identiteetin muotoutuminen subjektien identifikaatioiden kohteeksi lähtee yhteiskunnallisista tarpeista luoda kansallisvaltion laajuinen yhtenäinen kulttuuri ja lojaalisuus. Itse asiassa yhteiskunta mielletään edelleenkin olevan kansallisvaltion rajojen mukainen. Perustava prosessi, luokittelu, kategoriointi, on sisällyttämistä ja poissulkemista. Ominaisuuksia anne-taan sisäisen ja ulkoisen määrittelyn dialektiikassa. Kansallista identiteet-tiä käytetään yhteisten tunteiden mobilisoinnissa poliittisena resurssina.

Kansallinen identiteetti on symbolisia koodeja. Ne ovat sekä yleisiä kansallisvaltioajatteluun kuuluvia ilmaisutapoja että kullekin kansakun-nalle erityisiä. Tämä liittyy Billigin (1985) huomioon, että käsite kansa-kunta sisältää maailmaa koskevan teoreettisen mallin, jonka erityistapa-uksia kansalliset identiteetit ovat. Kansallinen identiteetti voidaan vas-taavasti tulkita kokonaisuudeksi, mihin sisältyy tiettyä olemuksellista-mista tulkinnan kattaolemuksellista-mista kaikkia tilanteita koskevaksi. Vaihtoehtoisesti kansallinen identiteetti voidaan nähdä eri kontekstien kautta ilman pyr-kimystä kokonaisuuden muihin osiin sovittamiseen.

Kansallisen identiteetin sisällöt, identiteettirepresentaatiot voidaan koota viittauskohteista sopimuksenvaraisten viittauskokonaisuuksien kautta viittaustasoiksi. Tässä on tehty luokitus viiteen viittaustasoon:

ihmiset, kulttuuri, ajallinen jatkuvuus, tila ja yhteiskunnallinen taso.

Representaatiot voidaan nähdä myös kolmella ulottuvuudella: välimatka inhimillisen kokemusmaailman, ajallinen syvyys ja sosiaalinen arvotta-minen. Tarkoituksena on löytää sisällöllisiä malleja, joita eri kategorioi-hin kuuluvien henkilöiden voidaan olettaa painottavan eri tavoin.

Kansallisella identiteetillä on vaihtelevia yhteyksiä muihin kollektii-visiin identiteetteihin ja eri ihmiset sijoittavat sen eri tavoin osaksi muita identiteettejään. Peruskysymys on muiden poliittis-spatiaalisten

identi-teettien, suppeamman paikallisen ja laajemman, käytännössä eurooppa-laisen identiteetin suhde.

Kansakuntaan kansalliseen identiteetin kautta samastumisessa on ky-se yleisten identiteettirepreky-sentaatioiden sisäistämiky-sestä osaksi minäkäsi-tystä. Ryhmä on yksilössä. Sosiaalisen identiteetin teorian tradition pe-rushavainto on, että sosiaalinen identiteetti on ryhmäkäyttäytymisen perusta, siis sen lähtökohta eikä vain seuraus. Kahdesta peruskysymyk-sestä, kuinka kategoriat määräytyvät ja milloin ne vaikuttavat, todettiin sosiaalista puolta painottavan määräytymiskysymyksen jääneen vähem-mälle huomiolle. Ajallinen jatkuvuuden periaate selventää yhtenä identi-teettiprosessin tekijänä kansallista identiteettiä.

Kansallisen identiteetin erityispiirteitä identifioitumisen kohteena on eritelty. Identifioituminen noudattaa kognitiivisten mallien (kuten kate-goriointi) mukaisia psykologisia prosesseja. On syytä tarkastella enem-män millaiset tarpeet ja motiivit ovat identifioitumisen taustalla, Tajfelin myönteisistä vertailuista saatava itsetunnon kohottamisen motiivi on yksi pätevä selitysmalli, joka on syytä kuitenkin suhteuttaa moniin muihin kognitiivis-emotionaalisiin tarpeisiin, jotka auttavat ymmärtämään iden-tifioitumista. Individualismi-kollektivismi sekä autonomisuus-relationaalisuus identiteetin tarjoamina orientaatioulottuvuuksina selven-tävät, millaiset motiivit ovat keskeisiä.

Voidaan erottaa erilaisia identifioitumisen muotoja kuten on sisältö-jäkin. Nationalismin ja patriotismin erilaiset identifioitumisen muodot ovat olleet esillä tutkimuksessa. Kansallisuuksien välisen vertailuasetel-man korostaminen, ja identiteetin olemuksellinen ja siten ulosrajaavaa kehystys liittävät identifioitumisen ulkoryhmän syrjintään ja vähättelyyn.

Samoin tapahtuu konformismin ja turvallisuusarvojen korostajien kes-kuudessa. Yhteinen tavoite ja vertailuorientaation puuttuminen ei liity ulkoryhmän vähättelyyn.

Sosiaalisia prosesseja on ymmärrettävä eritellymmin, jotta ei-syrjivä identifioitumisen mahdollisuus voidaan löytää.

Kansalliseen identiteettiin liittyy itsetuntemus, merkityksen hakemi-nen. Merkitysten hakeminen on sekä kognitiivista maailmaa jäsentämistä että emotionaalista merkityksellisyyden kokemusta. Identiteetillä on luonnollisesti myös sosiaalinen funktio, ja kansallinen identiteetti on poliittisen mobilisoinnin resurssi.

Syvyyden, pysyvyyden, paikan ja osallisuuden tunteet ovat merki-tyksellisiä annetuissa identiteeteissä. Sitoutumista ja velvoittavuutta ilmentävien identiteetin sisältöjen omaksuminen merkitsee sitä, että sosi-aalinen identiteetti on sisäistetty minuuden keskeiseksi rakenteeksi. Per-soonallisia dispositioita koskettavat sisällöt ilmentävät sitoutumista.

4. TUTKIMUSKYSYMYKSET

Osalle tutkimuksen pääkysymyksistä esitetään hypoteesit. Useissa koh-din on kyse avoimista deskriptiivisistä kysymyksistä ilman asetettuja hypoteeseja. Luvussa 5. tutkin identifioitumista erilaisiin vakiintuneisiin sosiaalisen identiteetin kohteisiin ja erityisesti sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksiin.

Mikä on kansallisen identiteetin asema samastumiskohteena erilais-ten samastumiskohteiden joukossa?

Hypoteesi: Kansallinen identiteetti on vahvimman identifioitumisen kohde, sosiaalis-spatiaalinen identiteetti paikallisen, alueellisen ja eu-rooppalaisen identiteetin rinnalla.

Millaisessa yhteydessä kansallinen identifioituminen on muihin sosi-aalis-spatiaalisiin identifikaatioihin?

Hypoteesi: Kansallinen identifioituminen on yhteydessä kotiseutuun identifioitumiseen mutta ei eurooppalaiseksi identifioitumiseen.

Millaisia eroja sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksiin samastumises-sa on taustaryhmien välillä? Erityisesti miten samastumises-samastuminen suomalai-seksi vaihtelee ikäpolvien, koulutus- ja ammattiryhmien, sukupuolen ja poliittisen kannan mukaan? Erityisen kiinnostava kysymys on, samastu-vatko nuoret yhtä vahvasti suomalaisiksi kuin vanhat.

Luvuissa 6 ja 7 selvitän, millaisiin seikkoihin suomalaisuus liitetään.

Mitkä ovat keskeiset kollektiivisen suomalaisen identiteetin sisällöt?

(Mikä on kansallisen identiteettikategorian sisältö?) Vastauksia haen

sekä strukturoidulla sana-arviointitehtävällä että avoimella haastatteluky-symyksellä ” Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?”.

Mitkä ovat suomalaiselle identiteetille ominaiset sisällöt kolmen muun vertailtavan kansallisuuden Yhdysvaltojen, Unkarin ja Norjan kansallisiin identiteetteihin nähden?

Kuinka yhtenäinen kuva suomalaisuudesta on eri taustaryhmillä?

Millaisia eroja näkemyksessä kansallisesta identiteetistä on eri taus-taryhmillä? Erityisesti ikäpolvien sekä koulutus- ja ammattiryhmien väliset erot ovat kiinnostavia vastauksena kysymykseen suomalaisen kansallisen identiteetin muuttumisesta.

Luvussa 8 tutkin suomalaisen kansallisen identiteetin sisältöjen suhdetta erilaisiin identifikaatioihin.

Millaiset sisällöt ovat vahvimmin yhteydessä suomalaiseksi identifi-oitumiseen?

Miten erilaiset suomalaiseksi identifioitumisen muodot ovat yhtey-dessä sisältöihin? Tällä selvitetään, onko kansallisen identiteetin sisältö-jen painotuksilla yhteyksiä tiettyihin kansallisen identifioitumisen muo-toihoihin.

Millaiset suomalaisen identiteetin sisällöt ovat yhteydessä kotiseu-tuun samastumiseen ja millaiset eivät, samoin suhteessa eurooppalaiseksi samastumiseen ja EU:n kannattamiseen?

Millaiset kansallisen identiteetin sisällöt ovat yhteydessä avointa kansallisuuskäsitystä kuvaavaan maahanmuuttajien hyväksymiseen näh-den ja millaiset sisällöt liittyvät torjuvaan suhtautumiseen? Samaa selvi-tän ulkomaille muuttovalmiuden ja kosmopoliittisen suhtautumistavan suhteen.

Mitkä arvot liittyvät kansalliseen identifioitumiseen ja sille rinnak-kaisiin samastumisiin sekä kansallisen identiteetin sisältöjen painotuk-siin?

Yhdeksännessä luvussa tarkastelen suomalaiseksi identifioitumisen kon-teksteja. Tunteeko ihminen itsensä suomalaiseksi esimerkiksi metsässä tai työssään?

Onko erilaisissa kansallisen samastumisen konteksteissa eroja tausta-ryhmittäin ja miten?

Mikä on samastumiskontekstien suhde samastumisen vahvuuteen?

Mikä on samastumiskohteiden yhteys identiteettirepresentaatioihin?

Onko sisällöillä niitä vastaavat kontekstinsa?

4.1 Aineisto

Tutkimuksen kohteena oli Kymenlaaksossa sijaitsevan Pyhtään kunnan työikäinen (18 - 64 -vuotias) väestö. Pyhtää oli valittu vuonna 1975 sosi-aalipsykologian laitoksen erilaisten tutkimusten kohteeksi, koska sen väestön elinkeinorakenne ja kehitys vastasivat koko Suomessa tapahtu-nutta kehitystä. (ks. Helkama ja Pirttilä-Backman 1996.) Lisäksi Pyhtääl-lä oli 1993 äidinkieleltään ruotsinkielisiä 12,2 % kunnan 5489 asukkaas-ta. Itäisen naapurikaupungin Kotkan läheisyys ja monien työssä käynti siellä antavat maaseutukunnalle kaupunki-ulottuvuutta. Pyhtään voi kat-soa edustavan melko hyvin koko Suomea, vaikka suoraan edustavuuteen ei tuloksissa pyritäkään absoluuttisessa mielessä pikemminkin riittävään vaihteluun. Pyhtäältä on löydettävissä samanlaista väestöryhmien vaihte-levuutta kuin koko Suomesta, joten tutkittavien ilmiöiden eroja on mie-lekästä vertailla.

Tutkimuksen suuri etu on siinä, että siinä on edusteilla erilaisia väes-töryhmiä vertailtaviksi. Edustavuus koko Suomeen voidaan hyvällä syyl-lä kyseenalaistaa joidenkin paikallisten erityispiirteiden osalta. Merkittä-vistä tällaisista tutkijoille ei ole kuitenkaan tietoa. Lähtökohtainen oletus on, että Pyhtään sisäiset erot ovat merkittävämpiä kuin pyhtääläisten erot muihin suomalaisiin. Pyhtääläisten paikallinen identiteetti on varmasti

erityinen ja erilainen kun muiden paikkojen vastaavat. Tutkimuksessa ei keskitytty kuitenkaan paikallisen identiteetin laadulliseen sisältöön, vaan ainoastaan vastaajien eroihin lähinnä omaan kotikuntaan samastumisena mitatun paikallisen samastumisen ja sitoutumisen asteissa.

Vuonna 1993 tutkimuksen otokseen poimittiin tasaväliotannalla vä-estörekisteristä 263 18-64 -vuotiasta pyhtääläistä. Näistä 11 oli muuttanut pois tai kuollut, joten lopullisen otoksen koko oli 252 henkeä. Näistä haastateltiin 188:aa eli 74,6 prosenttia. Haastattelematta kieltäytymisen tai muun syyn takia jääneet eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi haastatellusta ryhmästä iältään, sukupuoleltaan eivätkä äidinkieleltään.

Aineisto edustaa pyhtääläisiä hyvin sukupuolen ja äidinkielen osalta, mutta iän suhteen se on vinoutunut siten, että alle 30-vuotiaat ovat tutki-muksessa aliedustettuja, kun taas yli 40-vuotiaista on yliedustus. (Poh-janheimo 1997.) Syy tähän oli 18-29-vuotiaiden aliedustus otoksessa eikä se, että heitä olisi tavoitettu muita heikommin.

Perusotokseen valituista 188 henkilöstä kymmenen ei vastannut kan-sallista, paikallista ja näitä laajempien sosiaalis-spatiaalisiin kokonai-suuksien identiteettiä koskevaan kyselyyn. Sen sijaan yksi rinnalla teh-tyyn seurantatutkimukseen osallistunut oli vastannut myös tähän osaan, ja hänen vastauksensa on liitetty tähän kokonaisuuteen. Vastanneiden määräksi tulee siten 179. Puuttuvat tapaukset ovat suhteellisen satun-naisia kaikkiin vastanneisiin nähden esim. sukupuolijakauman mukaan mutta keskimäärin muita vanhempia (49 v./ otoksessa 43 v.) ja vähem-män koulutettuja. Puuttuvat tapaukset ovat myös keskimääräistä useam-min ruotsinkielisiä. Lomake oli vain suomenkielinen. Samastumisen konteksteja koskevaan osa annettiin vastattavaksi reilulle puolelle eli 104 satunnaisesti valikoituneelle perusotokseen kuuluvalle.

Lisäksi käytössä oli vuonna 1993 esitutkimuksena käytetty 60 sosi-aalipsykologian kurssin opiskelijan vastaukset varsinaista tutkimusta varten kehitteillä oleviin kysymyksiin sekä aiemmin kansallista identi-teettiä kolmessa erilaisessa ryhmässä, yhteensä 34 henkeä, vertailevan pro gradu -tutkielmani aineisto (Anttila 1992).

4.2 Menetelmät

Aineisto kerättiin henkilökohtaisissa haastatteluissa, joissa haettiin vasta-uksia useiden eri tutkimusten kysymyksiin. Haastattelujen aihepiirit olivat sosiodemografiset taustamuuttujat, suhteet ystäviin ja sukulaisiin, työhistoria ja kokemukset työstä, itsetunto, arvot, identiteetti ja moraa-liajattelu. Haastattelujen lisäksi tutkittavat vastasivat kyselylomakkeisiin.

Identiteettiä koskeva aineisto kerättiin suurimmalta osalta kyselylomak-keella. Haastateltaville lähetettiin kirje noin kaksi viikkoa ennen haastat-teluja. Haastattelijat sopivat puhelimitse haastatteluajat. Haastattelut tehtiin kahdessa viikossa touko-kesäkuun vaihteessa ja niitä, joita ei esim. työkiireiden takia tavoitettu, haastateltiin elo-marraskuussa. Haas-tattelut tehtiin pääsääntöisesti haastateltavien kotona. Haastattelijat olivat sosiaalipsykologian laitoksen tutkijoita ja laitoksen opiskelijoita, yhteen-sä 14 henkilöä.

Identiteettiosuudessa tutkimuksen osallistuvat täyttivät kansallista identiteettiä ja muihin lähinnä erilaajuisiin alueisiin liittyviä identiteettejä koskevan kyselylomakkeen.