Suomalaisuuden sisältö

Selvitettäessä erilaisten elämänalueiden liittämistä suomalaisuuteen käy-tettiin sana-arviointitehtävää. Sillä haettiin vastausta siihen, mitä yleisesti pidetään suomalaisuuden sisältöinä. Käytössä oli György Csepelin 1980-luvulla kehittämä aluksi unkarilaisten ja sittemmin erilaisten kansallisten identiteettien vertailuun kehittämä 60 sanan lista (Csepeli et al. 1995).

Listaa täydennettiin viidellä suomalaisittain kiinnostavaksi arvioidulla sanalla. Sanojen on ajateltu liittyvän erilaisten kansallisten identiteettien representaatioihin, ja ne edustavat lähtökohtaisesti kuutta eri teemaa:

politiikkaa, historiaa, kulttuuria, taloutta, yhteiskuntaa sekä psykologiaa ja moraalia. Nuo teemat ovat yksi tapa jakaa kansallisen identiteetin

sisällöt merkitysulottuvuuksiin. Lista sisältää sellaisia sanoja kuin perus-tuslaki,menneisyys,taide,kansantalous,koulu jamielenlaatu.

Tehtävänä on arvioida annettuja sanoja sillä perusteella, kuinka hy-vin ne vastaavat vastaajan mielestä hänen käsityksiään hänen omasta kansallisuudestaan. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka kukin sana kuvaa suomalaisuutta. Esimerkiksi suomalaiset arvioivat, kuinka merki-tyksellinen sanakoulu on suomalaisuuden kannalta, antamalla sille viisi-portaisessa asteikossa arvion täysin merkityksellisestä täysin merkityk-settömään. Historiaan ja myytteihin liittyviä sanoja on mukana vain vä-hän verrattuna niiden merkitykseen kansallisen identiteetin rakennus-työssä.

Csepeli on mitannut menetelmällä unkarilaisten kansallisen identi-teetin sisältöjä 1983 ja 1989. Sellaiset sisällöt kutensosialismi, osuuskun-ta, ammattiliitto ja teräs olivat menettäneet merkityksensä sosialistisen järjestelmän luhistumisen alla. Arvioitavaksi tarjottuja kansallisten iden-titeettien sisältöjä haettiin kirjallisuudesta, historiankirjoista, kulttuuri-tuotteista, antropologista teksteistä. Csepeli (1991) yhdistää ”kansallisen ideologian” ja ”kansallisen identiteetin” termiksi ”kansallisen ajatteluta-pa” (national outlook). Katson määrittämäni kollektiivisen kansallisen identiteetin tarkoittavan tätä laajempaa ”ajattelutapaa”. Csepelin mene-telmää on käytetty erilaisten kansallisten identiteettien painotuserojen tutkimisessa. Sillä on haettu vahvistusta käsitykselle länsieurooppalaisen poliittis-valtiollisiin instituutioihin nojaavan ja itäeurooppalaisen kulttuu-riin ja etnisyyteen nojaavan nationalismin eroille. Menetelmän käytössä

”kansallinen identiteetti on etusijalla erilaisiin yhteiskunnallisten jakojen suhteen”. Kansallinen identiteetti ”identifioidaan oikein molempien su-kupuolten, eri sosiaaliryhmien keskuudessa, ja jopa ulkomaisten vieraili-joiden pitäisi tunnistaa sen keskeiset sisällöt” (Csepeli et. al. 1995, 168-169.)

Tutkimuksessani on mukana vertailu kolmen muun kansallisuuden keskuudessa menetelmällä tehtyihin aineistoihin. Tutkimukseni suoma-laisen kansallisen identiteetin kuvausta on mahdollista vertailla

aineistoi-hin Yhdysvalloista, Unkarista ja Norjasta. Periaatteessa kaikille yhtäläi-sen suomalaiyhtäläi-sen kansalliyhtäläi-sen identiteetin kuvaukyhtäläi-sen ohella tutkimukyhtäläi-seni paino on osaryhmiin jaettujen tutkittavien kansallisen identiteetin paino-tusten eroissa.

Käytin menetelmää hieman eri muodossa pro gradu tutkielmassa suppeille otoksille. Pyhtää-tutkimus antoi mahdollisuuden käyttää sitä kattavampaan otokseen.

Menetelmällä voidaan vertailla ennen kaikkea erilaisten sisältöaluei-den painoarvoa. Sanat, joita useimmat vastaajat pitävät merkityksellisinä, ovat sanoihin liittyvien käsitteiden ja niihin liittyvien objektien kautta keskeisiä osia kansallisuuden representaatiosta, kollektiivista kansallista identiteettiä. Merkityksellinen sana tuo mieleen paljon visuaalisia mieli-kuvia eli se objektivoituu ihmisen ajattelun ympäristössä. Merkitykset-tömämpi sana jää vaille yhteyksiä representaatioon ja sitä on vaikea mieltää.

Menetelmä ei kerro, millä tavoin kohteena olevaa asiaa arvotetaan.

Vastaajat, jotka suhtautuvat selkeän myönteisesti suomalaisuuteen ja jotka identifioituvat vahvasti suomalaisiksi, todennäköisesti myös pitävät tärkeinä ja arvostettavina niitä asioita, joita pitävät merkittävinä suoma-laisuuden osina. Niiden vastaajien, joilla on etäisempi, ambivalentimpi, välinpitämättömämpi tai kielteinen suhtautuminen suomalaisuuteen, merkityksellisenä pitämisen ja arvottamisen suhde on epäselvä. Kun esimerkiksi arvioidaan sanan mielenlaatu merkityksellisyyttä suomalai-suuden kannalta, oleellinen tieto on tämän sanan kuvaaman seikan liit-tyminen siihen, mitä vastaaja pitää merkityksellisenä suomalaisuuden sisältönä, eikä se, mitä hän pitää kyseisen mielenlaadun sisältönä, eikä sekään, miten hyvänä tai huonona hän kyseistä seikkaa pitää.

Tavoitteena on saada kuva suomalaisen identiteetin kollektiivisen identiteetin semanttisesta kattavuudesta. Samoin kuin sisältöjen arvotta-misen kohdalla menetelmä ei ole tässä erityisen tarkka. Voidaan perustel-lusti kysyä, tuoko vastaaja esille käsityksensä siitä, mitä yleisesti ottaen pidetään suomalaisena, vai sen, mitä hän erityisesti omasta mielestään

pitää suomalaisena. Esimerkiksi vastaaja voi arvioida sanan ”sisu” kuu-luvan yleisen käsityksen mukaan suomalaisuuteen, vaikka vastaaja ei ajattelisi sen tosiasiallisesti kuuluvan. Oletettavampaa tehtävän johdan-nosta lähtien on se, että vastaaja painottaa sitä, mitä hän itse katsoo suo-malaisuuteen sisältyvän, eikä niinkään sitä, mikä on ns. ”oikea vastaus”

jonkin kuvitellun yleisen suomalaisuuden esityksen mukaan.

Jotkin arvioitavat sisällöt ovat suhteellisen konkreettisia, kuten maanviljelijä,raha ja koulu. Toiset ovat arvoja tai ihanteita, kuten itse-näisyys,velvollisuus javapaus. Sanat on käännetty englannin ja unkarin kielistä, eivätkä ne välttämättä ole yksiselitteisiä, ja kontekstista irrallaan niiden merkitys voi jäädä epätarkaksi.Arvo voi merkitä tavaran arvoa tai henkistä arvoa.Itsenäisyys voi olla sekä yksilön että valtion itsenäisyyttä, kaupankäynti sekä kahden ihmisen välistä kauppaa että maan ulkomaan-kauppaa. Vastaajat voivat mielessään representoida sanan vain jompaan-kumpaan. Tämäntyyppiset epätarkkuudet eivät kuitenkaan hämärrä tut-kimusasetelmaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa pyritään ymmärtä-mään ilmiöiden yleisempiä ominaisuuksia, jolloin ei voida muutenkaan pyrkiä ehdottomaan tarkkuuteen.

Rinnakkainen menetelmä oli suoraan haastattelun yhteydessä esitetty kysymys “Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?”. Suullisesti an-nettu vastaus kirjoitettiin muistiin. Kysymys esitettiin ennen lomakkeen täyttämistä. Vastaajien spontaani käsitys suomalaisuudesta antaa mahdol-lisuuden arvioida sana-arviointitehtävän validisuutta. Spontaaneissa vastauksissa voi tulla esiin seikkoja, joita sanalista ei sisällä.

Kokonaisuudessaan suomalaisuuden sisältöjä koskevilla kohdilla selvitetään, millaisiin seikkoihin vastaajien suomalaisuuskäsitys ylipää-tään liiteylipää-tään.

Haetaan vastauksia siihen,

- kuinka yhtenäinen kuva suomalaisuudesta on,

- millaisiksi kokonaisuuksiksi sanat ryhmittyvät (faktorianalyysi), - mikä on kansallisen identiteettikategorian sisältö ja

- millaisiin tekijöihin suomalaisuuden merkityssisällöt liittyvät.