VIII KIVIKAUDEN ELÄMÄÄ SATAKUNNASSA
6. Yhteydet lähelle ja kauas
Kivikaudella ei Suomessakaan eletty missään umpiossa, vaan yhteyksiä pidettiin yllä naapurien jakaukaisempienkin alueiden kanssa, milloin suuremmassa, milloin vähem-mässä määrin. Elämä ei varmasti ollut mitään kaikkien sotaa kaikkia vastaan: omille pyyntialueille asettumaanpyrkiviä muukalaisia epäilemättä karsastettiin, mutta rauhalli-sia vieraitakulkijoita tuskin heti kohdeltiin vihamielisesti.
Parhaiten yhteyksiä muualle kuvastavat löydöissä olevat vierasperäiset esineet ja raaka-aineet sekä kulttuuriin ilmestyvät uudet piirteet.
Osaksi tavarat saattoivat kulkeutua paikasta toiseen lahjoina:naapurukset saattoivat
vaih-taa niitä ystävyyden merkiksi, kauempaa tullut muukalainen jakoi lahjoja rauhallisten aikomustensa osoituksena. Kuitenkin epäilemättä jo varhain käytiin myös varsinaista vaihtokauppaa itseltä puuttuvien tavaroiden hankkimiseksi.
Vaikka kivikaudenelämäperustui omavaraisuuteen, oli monenlaista tarpeellistakin tava-raa, jotaomalta alueelta ei ollut saatavissa, puhumattakaan sellaisesta, mikä ei elämisen kannalta ollut välttämätöntä mutta teki sen ehkä helpommaksi tai ainakin nosti omista-jansaarvonantoa muiden silmissä. Sellaista saattoi hankkiaitselleen, josoli tarjota sopi-vaa vastinetta. Yhteisö, jonka alueella oli tavallista parempaa kivilajia ja joka pystyi hyödyntämään sitä yli oman tarpeen, saattoi käyttää sitä kauppatavarana. Taitava
kivi-seppä, hyvä pyyntimies jne. ehkä erikoistuivat kukin omalla alallaan jailmeisesti jo var-sin varhain kehittyi myös varsinaisia kauppiaita, jotkakiertelivät pitkiä matkoja vaihta-massa oman seutunsa tuotteita siellä haluttuun tavaraan. Näillä kauppiailla oli varmasti suuri osuus myös monenlaisten kulttuurivaikutusten levittäjinä.
13. Luho 1949b, 16-18.
14. Luho 1949b, 18,
286
Kuva 84. Tuontiesineitäidästä ja lännestä. Skandinaviasta ovatperäisin Kurun väkäselli-nen liuskekeihäs, pienipiikirves Pomarkustaja T:n muotoinen työkaluKokemäeltä. Viher-liuskeisetitäkarjalainentasataltta Ikaalisistajakourutaltta Orivedeltä taas ovatÄänisen alueelta(KM9654. 8055:6. 9789:2.
2192:607 a
ja20332). - 1/2.- MV/R.Bäckman 1991.Koko kivikauden ajan ovat monenlaiset kivilajit olleet tärkeitä kauppatavaroita. Tosin harvemmin lienee ollutkysymys varsinaisen raaka-aineen kuljetuksesta; kauppaa käytiin pääasiassa valmiilla esineillä taikka puolivalmisteilla.
Jo Suomusjärvenkulttuurin aikana on Satakuntaan tullut Äänisen viherliuskeestatehtyjä käyräselkäisiä kourutalttoja. 1 Tätä erinomaista kivilajia esiintyy kiintokalliossa varsin pienellä alueellaItä-Karjalassa Äänisjärven rannalla, mutta siitätehtyjä esineitäon
levin-1. Ks, s. 123
287
Kuva 85. Äänisen viherliusketta on Itä-Karjalasta tuotu koko kivikauden ajan. Varhaisimpia ovat käyräselkäiset
kourutal-tat (1), nuorempia itäkarjalaiset taltat
(2) jajotkut muutkin esineet (3). Ennen Kiukaisten kulttuuria oli skandinaavisia tuontiesineitä
(4)vähän. - Piirros Tuula Piili 1991.
288
nyt laajalti, mm. ympäri Suomea. Ilmeisesti sen luontaiselle alueelle syntyi valmistus keskus, jonkatuotteita kaupattiin eri tahoille koko kivikauden ajan.
Muita Satakunnasta löytyneitä viherliuske-esineitä ovat itäkarjalaiset tasa- ja
kourutal-tat.2 Ne ovat yleensä pitkänomaisia ja paksuhkoja kannalle kapenevia työkaluja, hyvin hiottuja. Poikkileikkaus on puolisuunnikas tai läheskolmiomainen, selkäpuoli alalapetta kapeampi; kantaosan särmiä on usein pyöristetty. Kourutalttojen kouru ulottuu joskus kapeana urana kantaan saakka.
Itäkarjalaiset tasataltat tulevat varsinaisesti käyttöön tyypillisen kampakeramiikan
aika-na, mutta niitä esiintyy myös myöhemmin. Joku löytö tunnetaan vasarakirveskulttuurin-kin yhteydessä3 ja ilmeisestityyppi on tunnettu vielä Kiukaisten kulttuurin aikana.
Satakunnasta on ainakinyksitoista viherliuskeistaitäkarjalaistatasatalttaa ja parisenkym-mentä kourutalttaa; lisäksion muutamia näihin tyyppeihin liittyviä, mutta muista kivila-jeista tehtyjä talttoja. Ainoakaan niistä ei ole ajoitettavista yhteyksistä.
Kourutaltat ovat keskimäärin tasatalttoja kookkaampia: satakuntalaisistaneljä - Nakki-lasta, Orivedeltä, Sahalahdelta ja Viljakkalasta -on pituudeltaan yli 20 cm,4 kun taas
pisimmät tasataltat jäävät 15 cm vaiheille. Suurimman. Sahalahden Rautiosta löytyneen, pituus on 235 mm, Viljakkalan Hietaniemestä on 231 mm mittainen.
Kannattaa ehkä panna merkille, ettäLängelmäveden seudulta-Kangasala, Längelmäki, Orivesi, Sahalahti - on viisi itäkarjalaista tasatalttaa jakaksi kourutalttaa. Ne saattavat antaa vihjettä eräästä reitistä, mitä kautta on kuljettu Äänisen ja Pohjanlahden väliä.
Myös Hämeenkyrön- Ikaalisten- Viljakkalanalueellaon pienikeskittymä: neljä kouru-jakaksi tasatalttaa.
Toinen ilmeinen kauppatavara on ollut sädekiviliuske ja siitä tehdyt pohjalaistyyppiset esineet.5 Ainakin jonkinlaisenatodisteena tästä on Laukaasta esiin tullut löytö, johon kuuluu pieni tuura, kuusi pohjalaistakourutalttaa jakaksi kourutaltan teelmää. Varaston voisi olettaa kuuluneen kauppiaalle tai kiertelevälle kivisepälle. 6 Sädekiviliuskeen käyttö
jatkuikoko kivikauden, mutta kuten sanottu, varsinkaan Pyhäjärven seudulla sitä ei näy tarvitun.
2. Heikkurinen 1980.
3, Ks. s. 226, viite 5.
4. Nakkila SatM. 16343, Orivesi KM 20332, Sahalahti KM 2536:345,Viljakkala KM 2024 8 5. Ks. s, 129-133.
6. KM 7843:1-9;Europaeus 1925, 44-46.
Kuva 86. EuranLähdekorvesta löytyneetpuolivalmisteiksi muokatut sädekiviliuskekappa-leetosoittavat, että tätäkivilajia on tuotuPyhäjän’enkinseudulle.(KM 4159:1—i). - 1/3. -MV/R.Bäckman 1991.
Satakunnassa vieraisiin kivilajeihin kuuluu esikeraamisella ajalla myös pallonuijien ja Huittisten hirvenpään raaka-aine, vuolukivi. Myöhemmin sillä ei näytä täällä olleen käyttöä.
Varhaiskampakeramiikan ja Jäkärlänryhmän piirissä eivät vieraattuotteet pistä silmään.
Edellä on todettu ne varsin sulkeutuneiksi. Mahdollisesti Jäkärlänryhmällä oli kosketuk-sia Ruotsin suuntaan, mutta mistään laajamittaisestakaupasta ei ainakaan ole ollut kysy-mys. Aivan toisenlainen kuva syntyy tyypillisen kampakeramiikan yhteisöstä. Kertauk-sena mainittakoon pii- ja meripihkalöydöt.
Tyypillisen kampakeramiikan aikana alkanut piikauppa oli epäilemättä raaka-aineen tuontia. Suurten möhkäleitten kuljetus pitkiä matkoja olisi ollut hankalaa, joten tänne saadut kappaleet olivat ilmeisesti pienehköjä, sellaisia, joistatäällä voitiin tehdä nuolen-kärkiä, kaapimia ym. pikkutavaraa, mutta ei kirveitten tai talttojen kokoisia esineitä. Is-kokset osoittavat, että valmistus on tapahtunut täkäläisillä asuinpaikoilla.
290
Vaikka piitä on pidettävä varsinaisena kauppatavarana, ei asia meripihkakorujen osalta ole aivan yksiselitteinen. On viitattu liikkuviin elintapoihin ja laajoihin pyyntimatkoihin, joiden yhteydessä olisi vaihdettu ystävyyslahjoja tiettyjen sääntöjen mukaan.7
Toisaalta voi kysyä, olisiko Itämeren meripihkarannikolta lähdetty pitkille ja vaivaloisil-le pyyntimatkoille Suomeen asti. Sellaiset yritykset olisivat vaatineet suuria joukkoja ja kestäneet pitkiä aikoja. Luontevammalta tuntuisi, että pienet yritteliäät miesryhmät, mu-kanaan meripihkaa tai muuta helposti kuljetettavaa vaihtotavaraa. olisivat lähteneet hankkimaan pohjoisesta sellaista, mitä itse tarvitsivat tai mitä saattoivat edelleen vaihtaa muiden seutujen tuotteisiin.
Vaikea kysymys on, mitä Suomen asukkailla oli tarjottavana vastineeksi piistä ja meri-pihkasta. Todennäköisestise oli ainakin pääasiassa sellaista, mitä ei arkeologisessa jää-mistössänäy. Ainakin mahdollisina tuotteina voi pitää traania, hylkeennahkoja ja turkik-sia. Tietenkään Suomi ei ollut ainoaalue, mistä niitäsaatiin, muttaepäilemättä
kauppiai-ta hakeutuikaikkialle, missä markkinarakolöytyi. Ja vaikka turkiseläimiä lieneeriittänyt etelämpänäkin, ovat nahat olleet sitä parempia, mitä viileämmästä ilmastosta on
kysy-mys.
Ruotsin suuntaan näyttää tyypillisen kampakeramiikan kosketukset pysyneen vähäisinä.
Silti jokunen löytöviittaa sinnekin päin. Sellaisia on aikaisemmin mainittu punaliuskeen jaPomarkun piikirveen ohellaTyrvään vanhan kirkon läheltä löytynytreiällinen kaksite-räinen kirves, jokakuuluu mm. ruotsalaisen kuoppakeramiikan piirissä käytettyyn
tyyp-piini Kivilajinsa perusteella se on tullut Pohjanlahden takaa.
Vaikka nämä löydöt osoittavat kulkua Pohjanlahden yli, ei niitä voi pitää kauppatavara-na. Vielä vähemmän sellaistaon ollut sembra. Siitä tehdyt reenjalakset ovat mahdollises-ti kulkeutuneet tänne piikaupan yhteydessä; pari sembramäntyistä puulusikkaa - Lau-kaasta jaLieksasta- taas sopisivat lahjaesineiksi.Ne ovat tärkeitä todisteita jo kampake-raamisella ajalla vallinneista välillisistä tai välittömistä yhteyksistä sille alueelle, joka
suurimmalle osalle Suomea oli pronssikaudella metallin lähteenä.9
Vasarakirveskulttuurin aikana Satakunnan oliviinidiabaasialuePyhäjärven seudulla ke-hittyi merkittäväksi keskukseksi, jonkakirveitä on Suomessa levinnyt koko kulttuurin alueelle. Niiden markkinointi näyttää kuitenkin olleen jonkinlaistasisäpiirin kauppaa, jostavierasheimoiset eivät päässeet osallisiksi.
7. Esim. Edgren 1984b, 55-57 8. KM 2503:3.
9. Esim. Salo 1981,252-253.
Edellä on jo mainittu, että vasarakirveskulttuurin löytöjä on sen varsinaisen alueen ulko-puolelta melko vähän, minkä perusteella sen yhteydet sisämaahan päin näyttävät suhteel-lisen heikoilta. Rovaniemen keramiikka viittaa kuitenkin siihen, että pitkiäkin retkiä on voitu tehdä joidenkin haluttujen tuotteiden, esimerkiksi lohen, hankkimiseksi.
Pohjanlahden länsipuolella vallinneen sukulaiskulttuurin kanssa oltiin ainakin jossakin määrin tekemisissä. Tosin suomalaisperäiset löydöt ovat siellä harvinaisia, mutta meiltä on suhteellisenmonta skandinaavista vasarakirvestä todistamassa yhteyksistä.
Kiukaisten kulttuurin aikana nämä kiinteytyivät yhä: skandinaavinen pii, yksinkertaiset reikäkirveet jne.osoittavat läntisten vaikutusten voimistumista, mikä vihdoin johti ranni-kon asutuksen liittymiseen skandinaavisen pronssikulttuurin piiriin.