Raaka-aineet

Jäkärlänryhmän käyttämät kiviesineiden raaka-aineet olivat osaksi toisenlaisia kuin tyy-pillisen kampakeramiikan väestöllä.¹⁰

Useimmille Suomen kivikautisille asuinpaikoille ominaisia kvartsi-iskoksia löytyy Jäkär-län keramiikan yhteydessä suhteellisen vähän. Esimerkiksi Kolmhaarassa on sen esiinty-misalueella^kvartsia tuskin kymmenettä osaa muiden kivi-iskosten ^{määrästä,} kun taas

asuinpaikan niissä ^osissa, missä tyypillinen kampakeramiikka vallitsee, suhde on jok-seenkin päinvastainen. Kaapimet ym. pienesineet Jäkärlänryhmä teki pääasiassa porfyy-risistäkivilajeista (kvartsikeratofyyri, maasälpäporfyriitti), jotkasen alueella^ovat

tavalli-sia ja jotkaominaisuuksiltaan muistuttavat jossain määrin kvartsia.

Itäinen pii näyttää jääneenJäkärlän piirissä kokonaan ^vieraaksi, sillä sitä ei ole koskaan löydetty varmasti tähän liittyvänä. ^Paikoin, kuten Hinnerjoen Lammilasta ja Köyliön Eskonkalliolta, on mahdollisesti skandinaavista alkuperää olevia pii-iskoksia, mutta nii-den kuuluminen Jäkärlän yhteyteen on epävarmaa ja samanlaista piitä on ^mm. Pispan löydöissä.¹¹

Muualla maassa yleinen liuskeen käyttö on Jäkärlänryhmässä harvinaista. Tämä

perus-tuu epäilemättä paikallisiin oloihin; olihan esimerkiksi sädekiviliuskePyhäjärven seudul-la harvinaista joesikeraamisellaajalla. Suuremmattyökalut ^tehtiinkin tavallisimmin dia-baasista, jonka parhaat esiintymät ^tunnetaan juuriSatakunnasta.¹²

Satakunnan diabaasialue^onKokemäenjoen, Pyhäjärven jaRauman välisellä seudulla. Jo vuoden 5000 vaiheillasiellä ^{oli saaristoa,} missä lienee ollut mahdollista louhia^kallioita,

mutta vasta myöhemmin diabaasin käyttö tuli laajamittaiseksi.

Laadultaan vaihtelevista diabaaseista ^on Jäkärlänryhmässä merkittävä ^{sija ns.} Rivan-maan diabaasilla, jotatunnetaan kiintokalliossa Hinnerjoen kirkolta ^länteen; Lammilan asuinpaikasta sinne on matkaa ^noin 9km. ¹³Rivanmaan korkeimmat kohdat ^ovat 55-60

9. Edgren 1966, 36, 50; myös Edgren 1960, 18;Luho ^{1961, 19,} 22.

10. Edgren 1966, 127-128, 141, 149-150.

11. ^{Kinnunen et} ai. 1985, 50.

12. Laitakari 1928, 26-31,kartta 10.

13. Peruskartalla Rivamaa. Laitakarin kartallapaikkalienee väärinmerkitty;^vrt. V. Luhon tarkastuskertomus 1953

178

m meren pinnasta javielä rantakorkeuden ollessa 40 ^{m se} oli^{laajahkona saarena.} Rivan-maan diabaasi^- vastaavanlaistaesiintyy ehkä ^muuallakinHinnerjoen jaLaitilan alueella

- on erityisen yleistä Lammilassa, Köyliön Tuiskulassa ja itse Jäkärlän asuinpaikalla Turun seudulla. Siitä ^tehtyjäesineitälöytyy muualtakin Länsi-Suomesta ja yksittäin niitä on Etelä-Karjalasta asti.

Työkalut

1922 Aarne Europaeus (Äyräpää) määritteli kirvestyypin, jonka hän liitti nimenomaan Jäkärlän keramiikan yhteyteen. Myöhemmin näitä kirveitä ovat käsitelleet Luho ja Ed-gren.-14

Jäkärlän tyypin kirveet ovat pituudeltaan keskimäärin kymmenisen cm ja leveydeltään noin puolet siitä. Ne ^ovat lähes oikoteräisiä ja tehty alkeellisten kirveitten tavoin kaksi-puolisella reunaiskennällä. Hiomalla on tavoiteltu nelisivuisuutta jakoska kylkisärmät on usein viistetty, ^lähenee poikkileikkaus väliin kuusikulmaista. ^Hionta ei peitä ^kaikkia iskennän jälkiä jakannasta seyleensäpuuttuu. Joskusviimeistelyssäon käytetty

tikkaus-ta. Toinen lape on tavallisesti toistakuperampi jatasaisemmallapuolella saattaa olla tik-kaamalla tai hiomallatehty poikittainen uurre. Sen tarkoitus on ollut auttaa terän sitomi-sessa varteen. Samanlaisia sideuurteitaesiintyy joskus muissakin ^kirveissä, mm. pohja-laisissa.

Jäkärlän kirveet lienevät kehittyneet alkeellisista, ^mutta niissä ^saattaa olla muittenkin tyyppienvaikutusta. Näitä^ovat pohjalaiset jaehkämyös skandinaaviset poikkileikkauk-seltaan ^pyöreät pyörökirveet, joissa esiintyy tikkausta. ¹⁵ Tikkaushan on kuitenkin

tun-nettu myös Suomusjärven kulttuurissa kuten pallonuijistavoi nähdä.

Nimestään huolimatta Jäkärlänkirveet eivät kuulu nimenomaan Jäkärlänryhmään vaan ne ovat yleiskampakeraaminen länsisuomalainentyyppi, jotaeri muunnoksina esiintyy vielä myöhäiskampakeraamisellakin ajalla. Edgrenin mukaan sideuurteellisten levintä kuitenkin vastaa Jäkärlän keramiikan aluetta. Hän huomauttaa ^myös, ettei näitä kirveitä ole löydetty varmasti vanhempaan kampakeramiikkaan liittyvinä. Tälle ei kannattane panna kuitenkaan ^suurta painoa, koska kirveitä ^on asuinpaikoilta yleensäkin vähän.

Ylimalkaisen tyypittelyn perusteella voidaan Jäkärlän tyyppiin laskea Satakunnan kir-veistä 130-140. Useimmat ^ovat kampakeraamisen ajan rannikolta,

Euran-Köyliön-Ko-14. Europaeus 1922, 94; Luho 1948, 96-97; Edgren 1966, 115-120.

15. Pyörökirveet ovat Suomessa harvinaisia, mutta sellainen ^{on löydetty mm.} Hinneijoelta, KM 3190:2; Edgren 1966, 117.

Kuva 42. Ylärivissä Jä-kärläntyypin kourutalt-toja Eurasta. Köyliöstä ja Hinnerjoelta; vii-meksi mainittu kuvattu selkäpuolelta. missä näkyy sideuurre. Alari-vin Jäkärläntyypin kir-veet Mouhijärveltä, Keikyästä ^{jaKöyliöstä.}

{KM 14766. ^21154, 16683.2142:394ja373 sekä^13324:2).-2/5.

MV/R. Bäckman 1991.

kemäen-Lavian-Noormarkun vyöhykkeeltä. Ne painottuvat alueen lounaisosaan, mistä on puolet kaikista. Eurasta niitäon 23 ja Köyliöstä 18,^mutta Kokemäeltäkin, mistä Jä-kärlän keramiikkaa ei ^tunneta, niitäon 25. Sisämaassa ne ^ovat harvinaisempia.

Kirveidenrinnakkaistyyppinä ^{ovat Jäkärlän}kourutaltat, jotka^ovat muodoltaan samanlai-sia. Kouru on tavallisesti kuperammalla lappeella ja^myös näissä ^on tasaisemmalla selkä-puolella usein sideuurre. Edgrenin mukaan ^nämäkourutaltat kuuluvat nimenomaan Jä-kärlän ryhmälle.¹⁶ Siihen viitannee ^{sekin, että} Satakunnan neljästäkymmenestä löydöstä lähes puolet ^on Eurasta ja Köyliöstä eikä Kokemäkikään nyt poikkea muista naapuri-alueista.

Edgren erottaa vielä erityiseksi Jäkärlänryhmän talttamuodoksi Kolmhaaran tyypiksi ni-mittämänsä pienet porfyriitistä tehdyttasataltat. Niitäesiintyy Jäkärlänryhmän asuinpai-koilla^mm. Kolmhaarassa jaLammilassa.¹⁷

16. Luho ^{1948, 97;}Edgren 1966, 120-123.

17. Edgren 1966, 123-124.

Kuva 43. Jäkärlän tyypin kirveet (1)

ja

kourutaltat

(2)

Satakunnasta. Iso merkki

=

kaksi tai useampia esineitä. - Piirros _{Tuula Piili}

1991.

180

Muita Jäkärlänryhmään liittyviäkiviesineitä^ovat Edgrenin mukaan myös käyrät veitset, kaksiteräisetreikäaseet, hammasreunaiset eli piparkakunmuotoiset reikäkivet, porfyriitis-tä tehdyt porat sekä tietyntyyppiset hioimet ja iskukivet, joihintässä yhteydessä ^ei tar-kemmin puututa. ¹⁸

Yhtä vähän ^kuin pyyntivälineitätunnetaan Jäkärlänryhmän käyttämiä koruja. Ainoa on ehkä Kolmhaarasta löytynyt pieni soikeahkokivi, jonkatoisessa päässä on sidelovet na-rua varten. ¹⁹ Sen sijaan tyypillisen kampakeramiikan korusto on runsasta. Liuskeesta on tehty renkaita jariipuksia, joita esimerkiksi Köyliöstä on parikymmentä. Arvoesineitä

ovat olleet meripihkakorut. Kolmhaarasta niitä on 79 ^{- pääosa}kahdesta haudasta ^- ja Pispasta

21.

Haudat

Vuoden 1960 kaivaus Kolmhaarassa toi esille Suomessa aikaisemmin tuntemattoman

muinaisjäännöstyypin, kivikautiset paasiarkkuhaudat.²⁰

Tällaisia hautoja on alueelta löydetty kaikkiaanyksitoista, yhtä lukuunottamatta "Etelä-kukkulan” laelta. Arkut olivat maan sisässä, mutta niin ^matalalla, että niiden kiviä on aikanaan voinut olla näkyvissä. Ne on tehty paikallisesta punaisesta hiekkakivestä, jota esiintyy luontaisina^laattoina, mutta jotaon voitu lohkoakin tulen javeden avulla. Par-haimmillaan arkut ovat suorakaiteenmuotoisia, sivut ja päädyt pystyyn asetettuja paasia ja samanlaiset paadet on asetettu arkun katteeksi. Usein sivupaadet kuitenkin nojaavat toisiinsa muodostaen haijavan arkun. ^Hautojen pituus on 120-190cm ja leveys 40-70 cm. Pohjalla on punamultakerros, joka joskuskattaa koko alan, joskustaas on peittänyt vain itse vainajan.

Muunnoksena näistä arkuista voi pitää kahdeksaa Kolmhaaran ^hautaa, joissavain puna-multa-alueen toisessa tai kummassakin päässä on hiekkakivilaakapystyssä. Periaatteessa ne eroavat arkkuhaudoista vain ^siinä, että sivupaadet _puuttuvat. Muualta ei tällaisia pää-tykivihautoja toistaiseksitunneta jaarkullisiakinonKolmhaaran lisäksi vain Mynämäen Aistista, asuinpaikalta, jostaon sekä Jäkärlän keramiikkaa että tyypillistä kampakera-miikkaa.

Sen sijaantoinen ^- tai kolmas ^-Kolmhaarassa esiintyvähautamuotoon laajalti ^tunnettu.

Myös siinä vainajaon peitetty osittain tai kokonaan punamullalla, ^mutta kysymyksessä

18. Edgren 1966, 124-140, 149.

19.KM 13852:6. Edgren 1966, 141, pl.2:m. Kysymyksessä voisi ollamyösongenpaino.

20. Edgren 1960; 1961; 1966, 30-49,90-106.

182

Kuva 44. Paasiarkku Kolmhaaran asuinpaikalla. Arkun pituus on noin 120^{cm. -} MYIT.

Edgren 1960.

on vain yksinkertainen kuoppahauta ilman mitään kivirakenteita. Sellaisia ^tunnetaan jo Suomusjärven^kulttuurin ajalta^- ei tosin Satakunnasta ^- janimenomaantyypillisen kam-pakeramiikan piirissä ne ovat tavallisia. Kolmhaarassa niitäon tutkittu ^seitsemän; yhtä, Munasaarella ^olevaa, lukuunottamatta nekin sijaitsevat "Eteläkukkulalla”. Samanlaisia kuoppahautoja on parikymmemäKokemäen Pispassa.²¹

Arkuista ja päätykivihaudoista ei ole tullut esinelöytöjä ja siinä suhteessa ne ^eroavat kuoppahaudoista. Tosin näistäkinosa on löydöttömiä,vain punamullan perusteella todet-tuja ^-Kolmhaarassa oli yksi sellainen jaPispassakolmetoista -, mutta osa on hyvin run-saslöytöisiä. Tavallisimmin vainajille on niihin annettu meripihka- ja liuskekoruja tai piinuolenkärkiä.

Kolmhaaran kuoppahaudat kuuluvat varmasti tyypillisen kampakeramiikan väestölle.

Sen sijaan ^arkku- ja päätykivihautojen kulttuuriyhteys jää esinelöytöjenpuuttuessa epä-selväksi. Niiden rakenteille ei ^näytä olevan vertailukohtia millään suunnalla. Tosin Skandinaviassa jamuuallakin Euroopassa ^on kivikaudella käytetty paasiarkkuja, ^mutta Edgrentoteaa, etteivät ne ole voineet olla esikuvia Kolmhaaran jaAistin ^arkuille, koska

ovat selvästi nuorempia.

Kuitenkin ^on syytä ^{mainita eräs} Ruotsin Medelpadista oleva hautalöytö.²² Se on Indalin pitäjän Lagmansörenistä, joka sijaitsee jokseenkinvastapäätä Närpiötä. Siellä tutkittiin jo 1923 maansisäinenarkkurakennelma, jonkaseininä olivat ohuetpystyyn asetetut kivi-laa’at jakantena yksi iso paasi. Arkun pituus oli 160-170^{cm ja leveys} 60-70cm. Päin-vastoin kuin Suomen maaperässä oli täällä ^säilynyt luustoa: vainajia oli ^{kaksi, noin} 30-vuotias nainen ja7-8 -vuotias lapsi. Punamultaa ei ollut^{jaainoaesinelöytö} oli mah-dollisesti kaapimena käytetty piinsirpale.

Rakenteeltaan arkku ^vastaa suomalaisiajaainoa oleellinenero on punamullan puuttumi-nen. Kuten Kolmhaaran jaAistin haudat on tämäkin asuinpaikalla. Aivan sen vieressä on liesikiveys ja^myösKolmhaaran ”Eteläkukkulan”^laella, arkkuhautojen lähellä^on nel-jä tulisijaa, joita Edgren ei pidä asumiseen liittyvinä. ^Hän arvelee niitä^rakennetun hau-tausmenoja ^varten jasamanlainen otaksuma^on esitetty myös Indalin liedestä.²³

Ruotsissa ei ole vastineita Indalin haudallejaEvert Baudou ^vertaa sitä ^nimenomaan suo-malaisiin. Niiden ajallinenkinrinnastaminen ^näyttää mahdolliselta. Tosin Indalin

asuin-21. Luho 1961; Edgren 1966, 165-157. Luhon mainitsemien 20 haudan lisäksi vuoden 1961 kaivauksissa todettiin lisääyksi tai kaksi tuhoutunutta hautaa. Koska maaonpaikoin ollut pahastisekoittunutta,ei kaikkien punamulta-jälkien merkitysole varmistunut. Edgrenin mukaan varmoja hautoja on 19.

22. Hällström 1924; Baudou 1977, 45—48.

23. Edgren 1966,96; Hällström 1924, 167.

184

paikalta ei ole ajoittavia löytöjä, ^mutta korkeutensa perusteella se Baudoun mukaan lie-neen vuoden 3000 ^{vaiheilta, siis} tyypillisen kampakeramiikan ajalta.²⁴

Mahdollinen yhteys tuon haudan kanssa ei kuitenkaan ratkaise Kolmhaaran arkkujen al-kuperää. Edgrenin todistelu näiden kuulumisesta nimenomaan Jäkärlän ryhmälle tuntuu

todennäköiseltä. ^Ehkä, kuten hän arvelee, arkkujen teko on paikallista keksintöä, johon on saatu idea seudun luontaisista hiekkakivilaaoista. Punamullan käyttö taas on yleis-kampakeraamista jatunnettu joesikeraamisellaajalla, jonkaperinnettä hautojen

esineet-tömyys saattaa olla.²⁵

In document Satakunnan historia I,1 · DIGI (sivua 33-40)