Keramiikkatyylien nopeakaan leviäminen ei aina välttämättä merkitse suuria väestön-muutoksia. Monien kulttuurien piirissä saviastiain valmistaminen on ollut nimenomaan naisten työtäjakoskayleisimminon olluttapana hankkia puoliso oman lähiryhmän ulko-puolelta, ovat muotiuutuudet helposti kulkeutuneet avioliittojen kauttaryhmältä toiselle.
Siten keramiikkaperinne on voinut laajoillakin alueilla muodostuayhtenäiseksi.
Varhaiskampakeraamisilla asuinpaikoilla on vierasperäistä löytöaineistoa vähän ja kult-tuuri vaikuttaa melkoisen itseriittoiselta ja sisäänlämpiävältä. Tyypillinen
kampakera-11. Edgren 1967,8-10.
12. KM 25324:40.
13. Pihtipudas: Äyräpää 1953. 35 kuva 4-5; Sulkava: Äyräpää 1953, 36 kuva 11;Viro:Gurina 1961, 147 kuva 23:2;
Kubenino: Äyräpää 1953,39kuva 11(Gurinalla 1961, 147kuvat 1 ja 7 samojen palasten on sanottuolevan Vie-najoen suulta,mutta 1951, 110 kuvat Bja 9Kubeninosta.) Ainakin kahdella Kubeninon linnulla pyrstö on merkit-ty vinollakampaleimalla, jollaista muuten tunnetaan vain Kolmhaarasta.
14. Äyräpää 1953,42.
174
miikkatuotähän selvän muutoksen. Asuinpaikkojen ja hautojen löydötalkavat kuvastaa vilkkaita välillisiä tai välittömiäyhteyksiä monille tahoille javarsin kauaskin. Aseiden ja työkalujen raaka-aineeksi on saatu venäläistä ja skandinaavista piikiveä, koruina on käytetty Itämeren meripihkaa jaharvoistapuuesinelöydöistä muutamat ovat sembramän-tyä, jotaei ole kasvanut paljon Uralia lännempänä.
Suuri merkitys on ollutKeski-Venäjältä. Valdain alueelta olevalla piikivellä eli limsiöl-lä. On jomainittu, ettei sitä Suomessa luonnostaan esiinny javarhaiskampakeramiikan yhteydessä se on hyvin harvinaista. Sen sijaan tyypillisen kampakeramiikan asuinpai-koilta se tuskin koskaan puuttuu jasen tuonti näyttää olleen tähän aikaan
jopaorganisoi-tua.
Tällaisten löytöjen vuoksi tyypillisenkampakeramiikan aikaavoi sanoa avoimeksi ja
ta-vallaan kansainväliseksi. Edellytykset uusien kulttuuri-ilmiöiden jamuotien leviämiselle olivat aikaisempaa paljon paremmat.
Monilla entisillä asuinpaikoilla asutus näyttää jatkuvanilmankeskeytyksiä jamonet esi-netyypit pysyivät yhä käytössä. Perinteen katkeamattomuus osoittaa, ettei väestössä ai-nakaan kaikkialla tapahtunut olennaisia muutoksia. Vaikka uusiakin asuinpaikkoja syn-tyi, voi niitä pitää merkkinä suotuisissa olosuhteissa lisääntyneestä väestöstä.
Muttavoiko tyypillisen kampakeramiikan jasiihen liittyvien uutuuksien leviämistä selit-tää pelkkien vahvojenkulttuurivaikutusten pohjalta?Sen selvittämistä voi
Länsi-Suomes-sa yrittää käyttämällävertailuaineistona Jäkärlänryhmää. 1 Vertailussaovat mukana
asu-minen, elinkeinot, kiviesineet ja niiden raaka-aineet, haudat jakosketukset naapureihin.
Asuminen
Sekä Jäkärlän ryhmällä että tyypillisellä kampakeramiikalla näyttävät asuinpaikkojen valintaperusteet olleen samanlaiset ja usein on käytetty samojakin paikkoja; edellähän todettiinettä kaikillaEuran jaKöyliön Jäkärlänryhmän asuinpaikoillaon myös tyypillis-tä kampakeramiikkaa. Joskus, kuten Euran Tyttöpuistossa, näyttää keramiikkaryhmien välillä olevan korkeuseroa- Jäkärlän keramiikka vähänylempänä- muttaläheskään aina ei tällaista voi havaita. Muutamilla paikoilla taas keramiikkaryhmät keskittyvät asuinpai-kan eri osiin. Niinpä Kolmhaaran "Pohjoiskukkulan”kaakkois- jaeteläreunalla
tyypilli-1. Tyypillisenkampakeramiikan väestökysymys; Meinander 1984; Jäkärlän ryhmä; Edgren 1966
nen kampakeramiikka on miltei yksinomaista, mutta sen länsiosassa samoin kuin "Etelä-kukkulalla” jaMunasaaressa on pääasiassa Jäkärlän keramiikkaa.2
Kummankin ryhmän piirissä on asumuksinakäytetty joesikeraamisellaajalla tunnettuja kota-asuntoja. Jäljet niistä ovat huonosti säilyneitä, mutta pohja näyttää yleensäolleen pyöreä. Kolmhaarasta jaPispasta on merkkejä myös mahdollisista maahan kaivetuista kuoppa-asumuksista, joitaehkä on käytetty talvella.3
Tyypillisenkampakeramiikan asuinpaikoilla ovat yleisiä ns. Madenevatyypin kodanpoh-jat, jotkaovat jäännöksiäosittain maahan kaivetuista asunnoista. Ne näkyvät
koskemat-tomassa kangasmaastossa matalina ja pyöreinä painaumina, halkaisija 4—6 m ja syvyys 20-60 cm. Tukipaaluista ei näy jälkiä jaseinän rakenne on epäselvä. Niissä ei myöskään ole tulisijoja, joten ne lienevät olleet kesäasuntoja. Kolmhaaran "Pohjoiskukkulalta”
nii-tä on viisi. Täälläkin niidenyhteydessä on tyypillistäkampakeramiikkaa, mutta ei Jäkär-län keramiikkaa.4
Elinkeinot
Kivikauden oloja ajatellen on merkillistä, ettei Jäkärlän ryhmälle varmasti kuuluneissa löydöissä ole mitään pyyntielinkeinoihin liittyvää. Kolmhaarasta on tosin pari poikkite-räistä kvartsinuolta, mutta niiden yhteys Jäkärlään on epävarma.5 Silmiin pistävää on
myös muualla yleisten palaneitten luunsirpaleiden vähäisyys.6 Mistä tämä johtuneekin, kovin pitkälle meneviä päätelmiä ei tämän perusteella kannata Jäkärlänryhmän elinkei-noista tehdä. Jokatapauksessa pyynti on vielä kauan myöhemminkinainoa toimeentulon lähde Suomessa. Kenties metsästysaseet on tehty pääasiassa orgaanisista aineista, nuo-lenkärjetesimerkiksi luusta. Köyliön Ehtamosta on Nummenasuinpaikan kohdalta tullut joenperkauksessa mm. leveähkö ja litteä luinen nuoli, mutta sitä ei voi liittää nimen-omaan Jäkärlänryhmään.7
Tyypillisen kampakeramiikan yhteydessä on nuolenkärkiä runsaasti ja useimmiten ne ovat itäistä piitä. Ne ovat teräväkärkisiä, suiponsoikeita taikka vinoneliön eli rombin
-. Edgren 1966.50, taulukko. Tässäyhteydessä voi todeta, että "Pohjoiskukkulan” länsiosasta ontulisijan hiilestä ilmeisesti Jäkärlän keramiikkaan liittyvä ajoitus, noin 3490 eKr.(Hel-39= 54401160).
3. Edgren 1966,88-89, 148-149; Luho 1961, 8-9.
4. Hdgren 1966, 88-89, 148-149; Meinander 1976. YhdenKolmhaaran kodanpohjan keskellä on ollut suuri liesi
josta on hiiliajoitus n. 500 eKr. (Hel-43= 24501140). Edgremn mukaan(1982, 15) tämä liesi olisi itse kodan-pohjaa nuorempi. Ajoitus kuuluu pronssikauden jarautakauden vaihteeseen, joltaonpan muutakin ajoitusta; löy-döissäon tähän aikaan kuuluvaa keramiikkaakin. Vrt. Salo 1981, 100-102.
5. Edgren 1966, 141.
6. Edgren 1966, 89.
7. KM 13223,
176
Kuva
41.
Tyypillisenkampakeramiikan yhteyteenkuuluu yleensärunsas piiesineistö. Nuolen-kärjistä kaksi vasemmallaKolmhaarasta. kapea Lempäälästä ja pienin Vammalasta.Kaapi-metKöyliöstä. Pispasta jaKolmhaarasta (KM 14717:19 ja 14, 8962:1, 11293:1, 13331, 14957:123ja14717:18). 3/4. -MV/R. Bäckman 1991.
muotoisia; välistä niissä on selväruoto. Koko vaihtelee - ehkä sen mukaan, millaiseen riistaan ne on tarkoitettu- muttayleensäne ovat selvästi suurempia japainavampia kuin viistoteräisetkärjet. Tämä merkinnee myösaikaisempaa tehokkaampia jousia.Piinuolten yleisyydestä kertoo mm. se, että Satakunnasta niitä tunnetaan jo lähes 150; kaikkien kuuluminen juuri tyypillisen kampakeramiikan aikaan ei ole tosin varmaa. Yksin Kolm-haarasta piinuolia on 46,x Pispasta parikymmentä ja Sarsasta 16. Tähän aikaan alkaa esiintyä myös liuskeestatehtyjä nuolia.
Kalastukseen liittyvät löydöt ovat enimmäkseen pieniä liuskeesta tehtyjä ongenpainoja.
Tällaiset olivattarpeen, sillä koukut olivat tavallisesti luuta tai puuta. Tyypillisen kampa-keramiikan piirissä kehitettiin myös yhdistelmäkoukku: varsi tehtiin liuskeestajasen ala-päässäolevaan loveen kiinnitettiin puinen tai luinen väkä. Satakunnassa nämä näyttävät
8. Edgren 1966, 50.
olleen harvinaisia, sillä löytöjä on vain viisi janiistäkin Hinnerjoen Lammilan teelmä on epävarma. Kolmhaarasta koukunvarsia on kolme jaPispasta yksi.9