Uskonto ja taide

Kivikauden henkinen kulttuuri on aluetta, josta arkeologiset löydötkertovat suoranaises-ti hyvinvähän. Niistä monien voi kyllä tulkita ilmentävän esimerkiksi uskonnollisia käsi-tyksiä ja arkeologeilla onkin taipumusta sijoittaa sellaisetlöydöt, joilleeivät keksi seli-tystä,kuuluviksi uskonnon piiriin. Nimenomaan tästä aiheesta puhuttaessa ^on aina ^syytä muistaa, ettei nykyajan tutkija pystyasettumaan vuosituhansien takaistenjaaivan toisen-laisessaympäristössä eläneiden ihmisten ajatusmaailmaan, joten hänen tulkintansa

saat-taa ollatäysin väärä.

Haudat ovat konkreettisia todisteita jovarhain vallinneesta^uskosta, ettei kuolema ollut kaiken loppu. Vainajan mukaanannetut esineet merkitsevät, että niiden uskottiin olevan hänelle tarpeellisia siinä^uudessa maailmassa, jonnehänon mennyt. Ratkaisemattomaksi arvoitukseksi kuitenkin jää,millainen sen kuviteltiin olevan.

Punamullalla^on selvästi ollut tärkeä ^osuus ainakinSuomusjärvenkulttuurin ja kampake-raamisen piirin hautausmenoissa. Se onollut josilloin vanhaaperua: sitäkäyttivät

Nean-dertalinkin ihmiset haudoissa jääkaudenaikana. Sen tarkoitusta voi vain arvailla.

Olete-taan, että se veren värisenä oli ^elämän symboli, jolla vainajille pyrittiin ^takaamaan elä-män jatkuminentuonpuolisessakin.

Vasarakirveskulttuuri ei näytä tunteneen punamullan symboliikkaa. Sen piirissä usko-mukset olivat toisenlaisia ja ne lienevät^päässeen voitollemyös Kiukaisten kulttuurissa.

Tunnettujen kivikautisten hautojen suhteellisen vähäinen lukumäärä saa ajattelemaan, että kaikkia vainajia ei ehkä haudattu samalla tavoin. Oliko punamulta tai esineellinen hautaus vain tiettyjen ryhmien etuoikeus? Kysymys ei ^näytä ainakaan olleen ^siitä, että miehet olisi haudattu toisella tavoin kuin naiset: ainakin voi ^olettaa, että aseita sisältävät

292

Kuva 87. Lempäälän Aimalankankaan haudassa oli saviastian lisäksi vasarakirves^{ja pieni} taltta (KM 10040:1-2).5/9. ^-MV/S.Pälsi 1935.

haudat ^{ovat miesten,} pelkkiä koruja tai saviastioita sisältävät^taas naisten. ^Kolmhaaran paasiarkkujen pituudesta puolestaan voi päätellä, että lapsia on haudattu samalla tavoin kuin aikuisia: yhden päätykivihaudan pituus oli vain 60 ^{cm ja} 120 cm mittaisessa

paa-siarkussa säilyneiden hampaitten on todettu kuuluneen aluntoisellakymmenellä olleelle lapselle. ¹

Todennäköisesti punamultaa ei kaikissa haudoissa ole käytetty eikä kaikille vainajilleole

annettu esineistöä, ainakaan ^sellaista, mikä olisi säilynyt. Tällaisten havaitseminen ja haudoiksi todistaminen on vaikeaa.

Vaikka haudoista ei nykyisin näy maanpäälle mitään, ontodennäköistä, että ne aikanaan

ovat olleet jollakintapaa merkittyjä. Se, että ne ^ovat usein keskellä asuinpaikkaa, mer-kinnee, ettei vainajia pelätty. Ehkä heistä vähitellen tuli kotihaltijoita, joitakunnioitettiin

ja joidenuskottiin edistävän yhteisön hyvinvointia.

1. Edgren 1984^b, 50

Nimenomaan hautaustavoissa kuvastuvat tietyt inhimilliset piirteet, jotkavuosituhansien kuluessa eivät suuresti ole muuttuneet. Jo neandertalilaiset, joitahelposti pidetään jon-kinlaisina puoli-ihmisinä, toivat hautaan kukkiakin ^{. . .}

Se, että entisiltä tai nykyisiltä rannoilta taikka vesien pohjasta löytyy paljon esineitä, on luonnollista, koska asutus keskittyi niiden äärille. Vesillä ja jäillä liikuttaessa hukattiin

tavaraa javeden kuluttaessa asuinpaikkojenrantatörmiä vieri sitä veteen. Kuitenkin

ni-menomaankoskista on tullut esille niin paljon esineitä, etteivät tällaiset luonnolliset seli-tykset tunnuriittäviltä.

Niinpä Satakunnastakin on lähemmäs ^sata koskista löytynyttä kiviesinettä; useimmat on otettu talteen perkaustöiden yhteydessä. Hämeenkyrön Kyröskoskesta on kaikkiaan 15 esinettä, pääasiassa kirveitä ja talttoja,² Euran Kauttuankoskesta ^kuusi, Kankaanpään Veneskoskesta viisi, Nokian Siuronkoskesta neljä, KokemäenKiettareenkoskesta, Köy-liön Tuiskulan Sahakoskesta ja Vammalan Vammaskoskesta jokaisesta^kolme jne; kaik-kiaan löytöjä on noin viidestäkymmenestä koskesta. Määrä on niin ^suuri, ettei sitä voi pitää sattumana, varsinkaan, kun vain harvojen koskien äärelläon ollutasutusta.

Eräs selitys näille löydöille on se, että esineet ovat joutuneetkoskiin tarkoituksella: ne ehkä ^ovat vedenhaltijoille tarkoitettuja uhrilahjoja. Kalastajien oli tärkeää olla hyvissä väleissä niiden henkiolentojen kanssa, joiden^vallassa vedenvilja oli ja joistamuutenkin oltiin riippuvaisia vesillä liikuttaessa. Ehkä juurikoskien kuohujapidettiin haltijain koti-paikkoina, jonne sopi viedä lahjoja lunnaiksi toivotuista saaliista tai kiitokseksi jo saa-duista taikka lepytykseksi, josverkot olivat jääneet tyhjiksi.

Monet koskilöydöt ^ovat hyvinkineri-ikäisiä. NiinpäKyröskoskesta ^on alkeellisia kirvei-tä, käyräselkäisiä kourutalttoja, eteläsuomalainentasataltta, vasarakirves ja työkirves se-kä pari Kiukaisten tyypin kirvestä. Mikäli ne voidaan tulkita ^{uhreiksi, on} perinne siis

jatkunutkoko kivikaudenajan. MahtavaKyröskoski onkin epäilemättä aina tehnyt

ihmi-siin suuren vaikutuksen.

Muistakin vesi- ja suolöydöistä voinee ^osan olettaa uhreiksi. Kuivalta maalta ei vastaa-vanlaisia kokoelmia ^tunneta eikähajalöytöinä tulleistayksittäisistä esineistä ^saata yleen-sä sanoa, onko jokuniistä tarkoituksella jätetty löytöpaikalle. Eräs mahdollinen kuiten-kin on Harjavallan Torttilan Keisarin maalta löytynyt kookas kirves. Se löytyi suuren

maakiven viereltä hiekkakivilaa’an^alta, minne ^se tuskin ^on vahingossa joutunut.³

2. Huurre 1983a, 40, 55 ja 88

3. SatM 16442:1. Unto Salon tarkastus 1962.

294

Kuva 88.Kyröskoskea perattaessa on löytynyt eri-ikäisiä.^sinneehkä uhriksi ^heitettyjä ki-viesineitä. Vasemmallakäyräselkäinen kourutaltta, keskellä^ylhäälläalkeellinen kirves ^ja alhaalla eteläsuomalainen ^taltta, oikealla vasarakirveskulttuurin^{työkirves ja}Kiukaisten tyypin kirves^{(KM 594)-}5/9. ^-MVIR.Bäckman

1991.

Tietyt esineet ^{luetaan yleensä} uskomuksiin liittyviksi. Niitä ^ovat esimerkiksi kampake raamisen kulttuurin savi-idolit, joitaSatakunnasta on etenkinKraviojankankaalta ^{ja joi}

den perusteella ^on mm. yritetty selvitellä kivikautisia^pukuja.4

Noiden tyyliteltyjen ihmistä kuvaavien pienten savikuvioiden^merkityskivikauden ihmi selle ^{on hyvin} epävarma, ^mutta useimmiten ^niiden arvellaan edustavan ^palvottuja haki

4. Ks. ^s. 153-155^ja268.

joita^tai esi-isiä taikka suvun vainajia;viimeksi mainitussa tapauksessa niiden "vaatetus”

merkitsisi jonkinlaisia käärinliinoja. Koska ^{ne ovat} yleensä särkyneitä, on myös oletettu niitä tehdyn vihamiehistä, joitaon haluttu vahingoittaarikkomalla ^{kuva; tämä} selitys ei kuitenkaan tunnu aivan luontevalta. Pelkkinä nukkeinakaan ^niitä ei voi pitää.

Kraviojankankaalta idolien paloja on poikkeuksellisen paljon. Tyypillisen kampakeraa-miikan tavallaan realistisempia ihmiskuvioita Satakunnasta ei ^ole, jolleisellaisiksi

laske-ta muulaske-tamaakatkelmaa Kolmhaarasta ja^Sarsasta.

Kolmhaaran idolista⁵ on säilynytosittain vahingoittunut pää ja hiukan vartalon yläosaa.

Sillä on pitkä kapea nenä jasormenpäillä painetut silmät. Kasvoissa on jälkiä punamaa-lista. Tyypiltään tämä poikkeaa selvästi tyypillisen kampakeramiikan tavallisista

idoleis-ta ja Edgren olettaasen edustavan länsisuomalaista idoliperinnettä, jota^muuten ei

tunne-ta.

Sarsasta ^on idoleihin liittyviäpalasia jokunen, joukossaselviä osiakäyristä kampakeraa-misista kuvioista. Eräs kuitenkin muistuttaa enemmän varhaiskampakeraamisia; silläon selvä pää jahartiat sekä paksuhko nenä, jokaon katkennut.⁶

Kaksi Sarsan savikuviota esittäänelijalkaistaeläintä.Ehyempi ^onkäyrä jamelko pyöreä-päinen, selvästi litteä leveähkö häntä ^on poikki. Keskellä eläimen ^vatsaa on pyöreä kuoppa. Kysymyksessä ^on epäilemättä majavan kuva, jota on ilmeisesti pidetty tikun päässä.⁷

Toisen eläinkuvion pää jahäntä ovat katkenneet eikäsen lajia voi selvittää.⁸

Liittyvätkö joillakinasuinpaikoilla olevat ^liereät, enemmän tai vähemmän käyristyneet savitangonpalat käärmekuvioihin, joitatunnetaan, jäätässä ratkaisematta. Sellainen on mm. Harjavallan Hiittenharjulta.⁹

Satakunnan kuuluisin kivikautinen taidelöytö on edellä jokuvattu. Se ^on ainoa ^varma kiviveistos ^{täältä, mutta}Kokemäeltä ^on särkynytreikäkirves, jonkakantaa lienee

koris-tanut eläimen pää.¹⁰ Sen selkäpuolella on reiän molemmille puolille ^ulottuva vinoneliö-mäinen pitkittäissyvennys, jonka jakaakahtia ^matala, keskiviivaa noudattava^harja. Vas-taavanlainen ^{syvennys esiintyy eräässä} itäkarjalaisessakarhunpääaseessa jaKokemäen

5. Edgren 1966. ^113-114,taulu ll:a.

6. Koskimies 1968.^57-60;Edgren ^1982,59k. 28a.

7. Koskimies 1967; 1968, 60-61.

8. Koskimies 1968,61-62.

9. KM 20493:340.

10. ^Europaeus 1928, 39 viite 1; Carpelan 1974, 46-48,73-74

296

Kuva 89. Litteän hännänperusteella Sorsan savieläintäon arveltumajavaksi,muttase voi-si olla saukkokin. Sen alapuolella ^{on vatsassa syväpyöreä} kuoppa. ^-

2/1.

^{- T. Edgren}

1982.

kirveenkivilajikin viittaa itäiseen alkuperään. Ajallisesti se kuulunee toiselle esikristilli-selle vuosituhannelle, siis lähinnä Kiukaisten kulttuurin ^{aikaan, 11}

Noormarkun jalaksenhirvenpää on varsin siromuotoinen, pitkä jakapea. Korvat ^ovat pienet, silmiä ei ole varsinaisesti ^{merkitty, mutta} kuononkavennus ^otsasta lähtien ^antaa niistä vaikutelman. Suu ^{on kuvattu} piirrolla, sieraimetpienilläkuopilla. Kokonaisuudes-saan esitys ^on vauhdikas, rekeen sopiva; kiviesineistä Säkkijärven hirvenpää muistuttaa sitä.¹²

11. Carpelan ^1974,73-74.

12. Carpelan 1974,77-78.

Kuva 90.^Kokemäeltä löytyneenkirveen särkyneessäkannassa lienee ollut eläimenpää. Se on peräisin ^idästä,kun taasTyr\’ään kaksiteräinen kirves^ontuotuRuotsista(KM2082:285 ja2503:3).4/5.-MV/R. Bäckman 1991.

Hirvi ja^{karhu ovat} yleisimmätveistoksissa kuvatut eläimet. Ellinkankaan ^jalaksen vesi-linnun pää on poikkeus: sen lisäksi meillä on linnunpää kuvattu vain Lieksan puulusik-kaan. Lieneekö pelkkää ^{sattumaa, että nämä}kumpikin ovat sembraa, mikä ^osoittaa, että niiden^tekijät eivät ole olleet kotoisin siitä suomalais-kaijalaisestakulttuuripiiristä, mihin enemmistö muista veistoksista kuuluu.

Sekä kiviset että puiset eläimenpäät ovat taidetta, mutta onko niillä ollut kivikaudella muutakin merkitystä kuin koristaa kirveitä ja jalaksia?Olivatko ne jonkinlaisia kulttiesi-neitä, joita tarvittiin, jotta yhteisön suurriistasaaliit olisivat ^taattuja? Siinä tapauksessa hylkeenpyytäjillä ei ole ollut^huolia, koska hyljeveistoksia ei ole tehty. Vai olivatko ^ne jonkinlaisia suvun tai yhteisön tunnuksia, joita arvokkaimmat kantoivat? Monenlaisia mahdollisuuksiaon pohdittu. Mutta olipa niiden tarkoitus mikä^tahansa, joka tapaukses-sa ne osoittavat, että aina^{on ollut} taiteilijoita, jotka^ovat halunneet ikuistaa omalla taval-laan ^{sen, mitä} silmillään^ovat nähneet.

Jalaksissa olevista veistoksista voisi vielä ^{ajatella,että} niilläon haluttu^antaareelle omi-naisuuksia, joitakuvatuilla eläimillä^{on. Hirven} esiintyminen niissä^{on luontevaa,} karhu

298

ehkä merkitsikestävyyttä javoimaa. ^{Joutsentaas -} mikäli Ellinkankaan ^{kuva sitä}esittää

- sopi hyvin pitkämatkalaisen rekeen: muuttolintuna^{se löysi} tien takaisin ^kotiin.

Näin siis voi runoilla. Silti ^{on täysin} mahdollista, että taitava ^veistelijä vain koristi re-kensä mielestään sopivalla ^{kuvalla, ilman} mitään syvällisempiä ajatuksia.

8. Yhteiskunta

Kivikautisen yhteisön perusyksikkö oli epäilemättä perhe tai ehkä suurperhe, ^johon kuu-lui kolmen sukupolven ^{edustajia. Tämä} muodosti oman pyyntikuntansa ja^silläoli oma nautinta-alueensa, jonka piirissä saattoi olla useita vuodenaikojen ^mukaan vaihtuvia asuinpaikkoja. Ryhmien väliset rajat tuskin olivat selviä, pyyntialueet saattoivat ^mennä

limittäin, parhaat saalispaikat olivat ehkä yhteisiäkin ja suurissa hankkeissa oltiin ryh-mien kesken kentiesyhteistoiminnassa. Todennäköisestinaapurusten välillä^on vallinnut sukulaisuus.

Kustaa Vilkuna^{1 on arvellut, että jo}kivikaudellaon ^saanutalkunsasentapainen järjestel-mä, mikä ^on myöhemmin ollut saamelaisilla. ^Näillä lapinkyläyhteisön muodosti joukko sukuja, jotka suurimman ^osan vuodesta asuivat hajallaan omilla vakinaisilla alueillaan,

mutta kokoontuivat talvisydämeksi yhteiseen talvikylään. Tämä sitoi perheet

kokonai-suudeksi, yhteiskunnaksi. Talvikylässäratkottiin yhteiset asiat, selvitettiin^riidat, solmit-tiin avioliittoja, pidettiin juhlia jne. ja siellä hoidettiinyhteyksiä myös

naapuriyhteisöi-hin. Sukujen varsinainen koti oli kuitenkin pyyntialueilla, missä vuotuinen pyyntikierto tapahtui jamissä olivat ^myös sukukalmistot.

Tämäntapainen saattoi olla myös kivikautinen pyyntiyhteiskunta; joukkoperheitä tai su-kuja, jotka yhteinen talvikylä liitti höllästi toisiinsa. Niiden keskuspaikkoja ^olivat ehkä kauan käytössä olleetlaajatasuinpaikat, joihin myösvieraat kauppiaat osasivat^tullaväen ollessa koolla.

Vasarakirveskulttuurin yhteiskunta lienee ollut vähemmän hajanainen ja ^siten lujempi.

Mikäli se tosiaan viljeli ^maata jakasvatti karjaa, ei vuotuiskierto kuulunut ^sen olemuk-seen jotenasutus oli kiinteämpää. Se saattoi olla ^myös päällikkövaltaisempi jaheimon yhtenäisyyteen ^enemmän pyrkiväkuin kampakeraaminen yhteisö.

1. Vilkuna 1971.

Kuva

91.

^PorinSantakankaalta löydetyn normaalikokoisen vasarakirveen rinnalla Kiukai-sista jaPomarkusta löytyneet näyttävät leikkikaluilta ja pikkupojille ne lieneetehtykin ^(KM 20785:1. 16706^{ja9488). -}2/5. ^-MV/R. Bäckman 1991.

Kovin suuriksi eivät väkiluvut kivikaudella vannaan kohonneet. Suurperheeseenkuului ehkä lapset mukaan lukien 10-15 ^henkilöä, jollainen joukkomahtui ^yöpymään keskiko-koisessa kodassa.

Pyyntitaloudessa eläneenväestön on laskettu tarvinneen 25-100km² aluettayhden

ihmi-sen toimeentuloavarten.² Niin epävarmojakuin tällaiset laskelmat^ovatkin, antanevat ne kuitenkin jotainosviittaaasukkaiden määrästä. Niiden perusteella Satakunnan väkiluvun voi arvioida muutamaksi ^sadaksi; tuhanteen se kivikaudella tuskin nousi. Rannikkoasu-tuksen voi olettaa sisämaatatiheämmäksi.

2. Huurre 1983b, 237.

300

Jokainen yhteisö tarvitsee johtajan.Perheen piirissä sellainen oli luonnostaan ^isä, suu-remmissa puitteissa ^ehkä voimakkaimmanryhmän tai ^suvun päämies. Toisaaltajohtajan asema edellytti epäilemättä tiettyjä erityiskykyjä jasiihen pääsi ehkä ^nousemaan koke-nein metsämies taikka ^arvostettu tietäjä, samaani, jokaosasi voittaa yhteisölle jumalien ja haltijainsuosion.

Muut yhteiskunnan jäsenetlienevät olleet jokseenkintasa-arvoisia luontaistenkykyjensä rajoissa. Ainakaanpyyntiväestön piirissä eiorjille yleensäole käyttöä eivätkä naiset niis-sä ole mitenkään alistetussa ^asemassa. Kivikaudella he haudoista päätellen ^ovat olleet miesten kanssa tasaveroisia.

Hautaukset osoittavat, _{että myös} lapsia on pidetty täysin ryhmän jäseninä. Muissa yh-teyksissä eivät löydöt heistä paljoa kerrokaan. Pienikokoisia esineitä, savikuppeja, pie-noistyökaluja, nuolenkärkiä jne., voisi ajatella leluiksi, ^mutta niitä on ^saatettu tarvita myös joihinkin erikoistarkoituksiin. Pienille reikäkirveille on kuitenkin vaikea keksiä varsinaistakäyttöä janiitä voi olettaatehdyn pikkupoikien iloksi. Leikkikaluna voisi pi-tää esimerkiksi Kiukaisten Eurakoskelta löydettyäpienoisvasarakirvestä, jonkapituus on vain 9 cm, kun tavalliset vasarakirveet ovat 15-20 cm pitkiä.³

Jäännökset itse ihmisistä^ovat Suomen maaperässä lahonneetyleensä jäljettömiin. Harvi-naisiin poikkeuksiin kuuluu edellä mainittu Kolmhaaraan ^eräässä haudasta löytynyt leu-kaluun kappale hampaineen. Sen säilymiseen lienee vaikuttanut punamulta;⁴ paikoin

muuallakinon punamultahaudoissa erottunut vähäistä luunjätettä.

Yksilöä ei kivikaudelta voi tavoittaa. Läheisimmän ^tunnun hänestä^saa saviastian pintaan ikuistuneestasormenjäljestä tai purupihkamöykkyyn jääneistä hampaanjäljistä.

In document Satakunnan historia I,1 · DIGI (sivua 147-156)