Vasarakirveskulttuurin alue Satakunnassa

Vasarakirveskulttuurin esineitä on lähes kaikkialta Satakunnasta. Vain Kihniö, Kuru, Mellilä, Mänttä. Ulvila ja Vilppula ovat niitä toistaiseksi täysin vailla. Yksi tai kaksi esinettäon Eurajoelta, Juupajoelta,Luvialta. Orivedeltä. Raumalta ja Virroilta, muista kunnista vähintään kolme. Vähälöytöisimpiäovat tuohon aikaan vielä laajalti ^{veden alla} olleen rannikkoseudun lisäksimonet sisämaa-alueet, joista löytöjä yleensäkin on niukas-ti.

Oheisesta taulukosta voi kuitenkin ^todeta, ettei löytöjen määrän perusteella voi tehdä suoria päätelmiä asutuksesta. Niinpä Porista on vain kaksi kiviesinettä, mutta saviastian sisältänyt hauta merkitsee selvästi asumista. Siikaisten neljästätoista esineestä^{taas ei} ai-noatakaan voi liittää asuinpaikkaan tai hautaan.

Koska saviastioitaei lienekuljetettu pitkiä _matkoja, pidetään keramiikkaa asutusta

osoit-tavana. Kuten edellä jo viitattiin, ei keramiikkalöydöstä kuitenkaan ^ole aina helppo sa-noa, onko se haudasta^vai asuinpaikasta vai onko kenties kysymyksessä uhriksi

tarkoitet-tu astia.¹

14. Edgren 1970, 35-38;Torvinen 1979.

15. Edgren 1970, 91. Muutamien löytöjenyhteydessä mainitaan ^paikalla olleista kummuista ^(esim. Vesilahti Narva Kivijärvi; Kivikoski ^1935,35. Ks. liite 2),muttaonjäänytepävarmaksi, ovatkoneolleettehtyjä hautakumpuja.

I. Edgren 1970, 15-18.

Kuva 55. Nuorakoristeinen astianpala Kiikoisista sekäkohovyökoristeisia paloja Kanga saita^jaHonkilahdelta(KM 8826:2,17340:127ja15513:5).-5/7. ^-MV/R Bäckman 1991

Karkeasti ottaen hautalöydöntuntomerkkinä voi pitää normaalia suurempaa löytösyvyyt-tä. Sattumalöydöissä ^sen arviot tosin tahtovat olla epäluotettavia. ^Jos esimerkiksi vasa-kirveen kerrotaan löytyneen hiekan ^otossa 2-2,5 m syvyydeltä, on lähelläajatus, ^{että se} tosiasiassa on vierähtänyt löytäjän huomaamatta ylempää kuopan pohjalle. Kuitenkin nimenomaan vasarakirveet mainitaan löydetyiksi ^0,5-1 m syvältä tai syvemmältäkin useammin kuin muut esineet ^eikä kyseessä aina tarvitse olla erehdys. Ilmeisesti varsin

monetehjistä vasarakirveistä, niistäkin, joiden löytösyvyyttä ei ^mainita, ovat haudoista.

Asuinpaikkalöytöinä voi pitää sellaisia, joihin keramiikan ja/tai kiviesineiden lisäksi kuuluu ^iskoksia, palanutta luuta ^ym. Asiaa hankaloittaa ^{se, että} vasarakirvesväkikäytti vanhojakin paikkoja asumiseen tai hautapaikoiksi, eikä^{sen jättämää}sirpaleaineistoa

pys-ty erottamaan muunikäisestä; pienten keramiikan murujenkin määrittäminen ^on usein epävarmaa. Lisäksi puhtaat vasarakirvesasuinpaikat ^ovat selvästi vähälöytöisempiä^kuin kampakeraamiset: keramiikkaa ^saattaa ollarunsaastikin, mutta muuta niukasti.

Taulukkoon on koottu tilastoa Satakunnan vasarakirveskulttuurista niiltä alueilta, joilta on siihen kuuluvia varmoja tai mahdollisia^kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lisäksi ^mukana

ovat myös Harjavalta ja Siikainen, joista sellaisia ei tunneta, mutta esinelöytöjäon

huo-mattavan monta.

212

Viljakkala ^{- - 1} 14-26

Ylöjärvi ^- 2 ^{2 5 1} 3 9

Äetsä 2 ^{2 4 4 1} 10 15

1. Nuorakeramiikan löytöpaikka (hauta tai asuinpaikka)

2. Mahdollinen hautapaikka (ei keramiikkaa, ilmoitettu löytösyvyys 30 cm tai enem män).

3. Mahdollinen asuinpaikka (ei nuorakeramiikkaa)

4. Varmoja jamahdollisia kiinteitämuinaisjäännöksiä yhteensä 5. Vasarakirveitä

6. Suippohamaraisiareikäkirveitä 7. Työkirveitä (myös olkakirveet)

8. Vasarakirveskulttuurin kiviesineitäyhteensä.

Nuorakeramiikan löytöpaikkoja on runsaat kolmekymmentä. Niistä seitsemää voi pitää joltisellakinvarmuudella hautana ^tai kalmistona. Monelta tutkimattomalta asuinpaikalta on vähäisten keramiikan murujen määritys epävarma.²

Pelkkään keramiikkaan perustuva asutuskuva jääkuitenkin varmasti vaillinaiseksi. Siksi on kiinnitettävä huomiota ^myös epävarmoihin kiinteisiinmuinaisjäännöksiin ja esinelöy-töihin.

Mahdollisia hautalöytöjä, joihinei kuulu keramiikkaa, voidaan laskea 23. Muutamilta paikoilta on useitakin esineitäja yhteensänäihin löytöihinkuuluu 20 vasarakirvestä, kak-si suippohamaraista jakuusi työkirvestä. Parin särkyneen kirveen liittyminen hautauk-seen ^tuntuu kuitenkin löytösyvyydestä huolimatta epävarmalta.³

Enemmän tai vähemmän epävarmasti vasarakirveskulttuuriin kuuluvia asuinpaikkoja on viitisenkymmentä; kaikilta ^on ainakinyksi tämän kulttuurin esine. Moniltaon myös esi-keraamisia tai kampaesi-keraamisia löytöjä.⁴

Taulukon ja karttojen perusteella Satakunnan vasarakirveskulttuurin keskeisimmäksi seu-duksi hahmottuu suunnilleenalue, mihin läntisimpinä kuuluvat Eura, Köyliö, Kokemä-ki, Lavia, Noormarkku, Pomarkkuja Merikarvia, pohjoisessaKankaanpää, Jämijärvi ja Ikaalinen, idässä Hämeenkyrö, Tampere ja Kangasala, etelässä Alastaro, Vammala, Vesilahti jaLempäälä.

Meren puolella on löytöjä nimenomaan Lapin, Kiukaisten. Harjavallan jaKuhaan itä-osissa. Lähempänä nykyrannikkoaesineet ovat harvassa, muttaPorin Santakankaan

hau-ta osoittaa, _että saaristossakin on oleskeltu.

Pyhäjärven länsipuolella asutusalue näyttää jatkuvan aukottomana etelästä. Sen sijaan Säkylä on yhdestä asuinpaikastaan huolimatta vähälöytöistä. Loimijoen varsi ^näyttää vetäneen ^asutustaAlastaron vaiheille asti ja myös Kojonjoen alueelta^on löytöjä, merkit-tävimpänä Metsämaan Kallion Uudentalon asuinpaikka. Loimaan savitasanko ei ^sen si-jaan^ole houkutellut^väkeä; koko esihistorian ajan se on jäänytvarsin autioksi.⁵ Idempä-nä, Uudellamaalla jaEtelä-Hämeessä vasarakirveskulttuuri on ^taas vahvasti edustettuna jaasutus liittyy välittömästi Satakunnan puoleiseen.

Längelmävedenreitin rannoilta ei Sahalahden jaKuhmalahden pohjoispuoleltaole monta

löytöä ja yhtä niukkaa on vasarakirveskulttuuri Näsijärven vesistön alueella Teiskosta ja Ylöjärveltä ylöspäin. ^Tällä suunnalla kulttuurin raja näyttää varsin jyrkältä: se kulkee

2. Liite 1 3. Liite 2 4. Liite 3

5. Laakso ^{1986, 41.}

214

Päijänteen eteläosista Oriveden, Teiskon, Kurun jaKihniön ^kautta Peräseinäjoelle. Va-sarakirveslöytöjä sen toiselta puolelta on vain muutamia eikä työkiireitäkään ole kovin monia.

Parkano, Karvia ja Honkajoki ^ovat suhteellisen vähälöytöisiä jasamanlaiselta vaikuttaa myös naapurialue Etelä-Pohjanmaan puolella. Pohjoisempana löydöt ^taas lisääntyvät ja muodostavat Karijoen-Teuvan-Kurikan vaiheilta ^Ähtävälle ulottuvan keskusalueen.

Nuorakeramiikka ei ole jakaantunutSatakunnassa kovin tasaisesti. Kuudentoista löytö-paikan ^- Euran. Säkylän, Köyliön. Kokemäen. Kuhaan, Porin, Noormarkun, Pomarkun

ja Merikarvian löytöjen ^- voi ^sanoa tavallaan olevan rannikkovyöhykkeellä, vaikka useimmat ovat joolleet etäällä^merestä. Kokemäenjoen vesistöon olluttärkeä väylä

sisä-maahan, kuten siihen liittyvät ^Äetsän, Vammalan, Nokian, Lempäälän ja Tampereen paikat osoittavat;Kangasalan Sarsa on tähänkin ^aikaanollut huomattava keskus. Sivum-malla pääväylästä ^{ovat toisaalta} Loimijoen-Kojonjoen paikat, toisaalta Kiikoisten ja Hämeenkyrön löydöt.

Kiviesineiden levintä poikkeaa ^tästä melkoisesti. Tosin^Eura jaKokemäki ovat niidenkin määrässä edellä muita: edellisen ^alueelta vasarakirveitä on 40 ja työkiireitä ^37, Koke-mäeltä vastaavasti 24 ja 39. ^{Kolmantena on} kuitenkin toistaiseksi keramiikaton Kan-kaanpää (25+16) jasitten^{Köyliö (12+23),} Lavia ^(9+25), Hämeenkyrö ^(12+18),

Ikaa-linen ^{(10+18), Huittinen(14+11),} Vammala ^(10+15) jaPomarkku ^{(13+7). Näistä} va-sarakirveitä ja työkiireitä ^on siisyhteensä 20 tai enemmän.

Kymmenen tai useampia vasarakirveitäon vielä Kiukaisista jaMerikarvialta, työkiireitä

taas Jämijärveltä, Noormarkusta ja ^Äetsästä.

Tässä voikiinnittää huomiota etenkin Kankaanpään, Jämijärven jaLavian runsaslöytöi-seen ^alueeseen, josta nuorakeramiikkaa ei kuitenkaan ^tunneta. Sen puuttuminen johtuu ilmeisesti vain tutkimusten vähäisyydestä; mahdollisiajatodennäköisiäkin asuin- ^ja hau-tapaikkoja siellä jokatapauksessa on.

Euran seutu, johon Hinneijoen ja Honkilahden ohella voidaan lukea Säkylä, Köyliö, Kiukainen jaLappi, on joka^suhteessa Satakunnan vasarakirveskulttuurin keskus. Koko Suomenkin huomioon ^ottaen se onkyseisten kiviesineiden tiheintälöytöaluetta; nuorake-ramiikka sen sijaan painottuu selvästi Suomenlahden rannikolle. Euran alueen vetovoi-mana ovat selvästi olleetdiabaasiesiintymät. Niiden ansiosta sinneon syntynyt kirvespa-joja,voisi melkein ^sanoateollisuutta, joidentuotteet olivat haluttujakoko maamme vasa-rakirveskulttuurin piirissä.

Kokemäenrunsaslöytöisyys puolestaan _perustuu epäilemättä sen asemaan alueen suurim-man vesiväylän suulla. Jokea seuraillenovatyhteydet Hämeeseen olleethyvät ja

suures-Kuva 56. Nuorakeramiikkaa

voi pitää varmana merkkinä asuinpaikasta tai haudasta. Muutamien paikkojen pienten astianmurujen määritys on epävarma (2). Löytöolosuhteiden perusteella lienevät monet esineet varmistamattomista asuin- paikoista tai haudoista (3). - Piirros Tuula Piili 1991.

216

sa määrin juurisitä tietä lienee Satakunnan oliviinidiabaasistavalmistettuja kirveitä kul-jetettu ^sisämaan heimoveljille.

Aikaisemmin on todettu pitkien harjujaksojen merkitys maitse kuljettaessa.Ehkä nimen-omaan Hämeenkangasta ja Pohjankangastapitkin Pohjanmaalle suuntautunut liikenneon

synnyttänytKankaanpään ja Jämijärven löytötihentymät.

Mitään oleellisiakronologisia eroja ei vasarakirveskulttuurin esiintymisessä näytä Sata-kunnan alueella olevan. Tosin tyypin I vasarakirveet ^näyttävät sisämaassa olevan har-vemmassa kuin niitä tyypiltään ^nuoremmat suomalaiset, mutta mitään päätelmiä ei ^tästä kannata tehdä. Keramiikkaa taas ei voi jakaa ajallisiin ryhmiin.

Suippohamaraisten kirveitten nuoremmuus varsinaisten vasarakirveitten rinnalla havain-nollistuu kuitenkin ^selvästi. Satakunnan kahdestakymmenestäviidestä löydöstä näet 13 on Lapin, Kiukaisten, Harjavallan. Nakkilan, ^Kuhaan jaNoormarkun vyöhykkeeltä,

jos-ta jos-taas vasarakirveitä ei enää kovin paljoa ole.