Puvut ja korut

Verkkolöydöt osoittavat, ^että kasvikuiduista osattiin punoa lankaa jo esikeraamisella ajalla javarhaiskampakeraamisten astioiden kierrenuorapainanteet sekä nuorakeramiikan koristelu merkitsevät hienompaakin ^tuotetta kuin pelkkä niininäni. Kiukaisten kulttuurin astiain pinnassa näkyy jo jälkiäkudotuista tekstiileistä.¹ Viimeksi mainitut lienevät olleet hamppua,² mutta myös nokkonen on tarjonnut hyvää raaka-ainetta.

Epävarma kuitenkin on, missä määrin kangasta on vielä kivikauden lopullakaankäytetty vaatetukseen. Ainakin aikaisemmin puvut on epäilemättä tehty nahasta ^{ja varmaa on,} etteivät ne kesäisin ^olleet mitään turkiksia. Voi olettaa, että Suomen kivikautiset asuk-kaat muistuttivat vaatetukseltaan enemmän intiaanejakuin eskimoita.

Kaapimilla rasvasta puhdistetut nahat parkittiin jollakin^tavoin, leikattiin veitsillätms. ja ommeltiinpuvuiksi ^- luisia silmäneulojaon ollutkäytössä janaskaleitaon saatu kivestä-kin. Kasvikuitu ei ehkä^{ole ollut} tarpeeksi kestävää^ommelta, mutta eläinten suonista on saatu sopivaa lankaa.

Ainoat vihjeet kivikautisesta muodista tulevat savi-idoleista, joidenvartalossaesiintyvän piirto- ym. koristelun voi tulkita esittävän pukimia. Niissä voi ^erottaa jonkinlaisiavöitä ja olkaimia jamuutamien ahvenanmaalaistenyllä näyttää olevan ripsukoristeinen viitta tai takki. Koska ei tiedetä, mitä idoleillaon haluttu ^kuvata, on näiden pukimien yleistä-minen epävarmaa: ne voivat ^esittää samaanien asuja, vainajien käärinliinoja tai muuta

poikkeuksellista vaatetusta.

Idolien päässä joskusolevat pienet kuopat merkitsevät ^ehkä, että niilläon ollut sulka- tai höyhenkoristeita. Kasvoissa olevat piirrot taas voidaan tulkita parraksi tai kenties ta-tuoinniksi.

Esikeraamiseltaajaltaei tunneta koruja eikä niitä^näytä liittyvän myöskään Jäkärlän ryh-män javasarakirveskulttuurin löytöihin. Niitä on tietysti voitu tehdä orgaanisista ainek-sista kuten ^luusta jasarvesta. Eläinten hampaat ovat aina olleet luonnonkansojen suosi-mia riipuksia janiitätunnetaan Suomestakin. Sellaisia on jäljiteltymyöskiveen: Harja-vallanLyytikänharjun asuinpaikalta on pieni litteä petoeläimen kulmahampaan muotoi-nen liuskeriipus.³ Tällaiset, kuten kai ^{monet muutkin} korut, lienevät samalla olleet suo-jelevia amuletteja.

I. Meinander 1954a, 138-139.

2. Salo ^1990,missä Unto Salo selostaalyhyesti Tuija-Liisa Soinisen helmikuussa 1990 valmistuneen pro gradu^-työn 'Turun NiuskalanKotirinteen kiukaiskeramiikan valmistustekniikasta ^...”tuloksia. Tämän kirjoittajalla ei ole ollut mahdollisuutta^tutustua itse työhön.

3. ^KM 13842:571.Edgren 1956,36

Kuva 77. Liuskekoruja. Pedonhammasta muistuttava on Harjavallan Lyytikänharjulta ja iso rengas Ikaalisista. Lovellinenriipus, pieni rengas, riipuksena käytetty^renkaanpala se-kä renkaan teossa syntynyt ehkä koruksi kelvannut pyöreä levy ovat Köyliöstä ^(KM

13842:571,2770:7, 10114:12, 13 ja15 sekä ^{10870). -}3/5. ^{- MV/R.}Bäckman 1991.

Suurin osa meillä säilyneistä koruista on liusketta. Usein ne ovat melko epämuotoisia liuskelevyn paloja, joissa yleensä on pieni reikä narua varten, muutamissa^{on sen} sijasta sidelovet. Sellaisia on lukuisastiKöyliön Parkkilasta ja Harjavallan Lyytikänhaijulta.⁴ Yksi Parkkilan riipuksista muistuttaa muodoltaan nuolen- tai keihäänkärkeä, jonka

kan-taosassa on ripustusreikä. Varsinaiseksikäyttöesineeksi se on melko kömpelö. Siikaisten Saarikoskelta oleva samantapainen esine ^osoittaa, että "nuoliriipuksia” on käytetty muuallakin.⁵ Niillä on ehkä ollut jotain^maagista sisältöä.

Yleisimpiä liuskekoruja^ovat renkaat, joitaon käytetty jovarhaiskampakeramiikan aika-na. Eniten niitä^tunnetaantyypillisen kampakeramiikan yhteydessä ja myöhäiskampake-ramiikan aikana niiden käyttö loppuu; esimerkiksi Harjavallan Lyytikänhaijultaei niitä

enää ole ollenkaan.⁶

4. Riska 1046, 19-21; Edgren 1956, 36

5 Köyliö KM ^10114:11,Riska ^{1946, 21;} Siikainen SatM 1143.

6. Kopisto 1959.

270

Nämä renkaat on tehty ^ohuesta liuskelevystä ja yleensä ne ovat hyvin säännöllisiä. Niitä on tehty ^mm. "sahaamalla” suhteellisenpyöreä levy, jonkakeskiosa kihnutettiin irti terä-väkärkiselläkivellä; viimeistely tehtiin hiomalla.Kehittyneempää tekniikkaa edusti jon-kinlainen harppimainen ^laite, jollaympyrä heti alussa saatiin säännölliseksi. Renkaitten

teossa jääneitä pyöreitä kiekkoja on lukuisasti ^mm. Köyliön Parkkilasta.⁷

Renkaita on hyvin erikokoisia. Keskimäärin halkaisijaon 5-6 ^{cm mutta} pienimmissä se on noin 3 cm. Suurin satakuntalainenon edelläjomainittu Ikaalisten punaliuskeinen ren-gas, jonka halkaisija on noin ¹¹ cm, mutta Suomesta on sitäkin isompia.⁸

Yleensä liuskerenkaaton käsitetty ^koruiksi, joitaonkäytetty jokokaulariipuksina taikka pukuun kiinnitettyinä, onpaesitetty mahdollisuus, että ne olisivat olleet hiustenkiinnitys-renkaita.⁴ Kenties niitä voisi pitää myös jonkinlaisinasolkina: pukua olisi vedetty ren-kaasta läpi ja kiinnitetty siihen irrallisella luuneulalla.

Joka tapauksessa renkaat ovat olleet suuritöisiäjavarmasti arvokkaitaesineitä, eikä niitä ole rikkoutuneinakaan haluttu heittää pois. Varsinkin isot ovat katkeilleet, _mutta usein on palasen päähän kaiverrettu reikä jakannettu yhäkoruna. ¹⁰

Satakunnasta liuskerenkaita tai niiden kappaleita on 25. Kymmenen niistä on Köyliön Tuiskulasta, missä ^näyttää olleen laajempaa valmistusta. Noormarkusta niitä tunnetaan

viisi. Kangasalan Sarsasta kolme jaKokemäeltä myös kolme, joistakaksi Pispasta. Yk-sittäisiä renkaita ^on Hinnerjoelta, Ikaalisista, Kiukaisista ja Vilppulasta.

Kaikkein kallisarvoisimmat korut olivat meripihkaa, jotasaatiin Itämeren kaakkoisranni-kolta. Kampakeraaminen kulttuuri levisi sen esiintymisalueelle saakka tyypillisen kam-pakeramiikan aikana, jasilloin sitä alkoi tulla Suomeenkin. Tuonti jatkuivielä Pyheen-sillan ^vaiheessa, mutta vasarakirveskulttuurin jaKiukaisten kulttuurin löydöissä sitä ei

tunneta.

Satakunnasta meripihkakoruja on noin sata. Valtaosa niistäon kahdelta paikalta; Honki-lahden Kolmhaarasta ⁷⁰ jaKokemäen Pispasta 21. Harjavallan Hiittenharjusta on kaksi jaKullaalta sekä Niemen että Rauhalan asuinpaikalta kummastakin yksi. Sen puuttumi-nen Sarsasta oudoksuttaa, koska sitä kuitenkin on saatu eteläiseen Hämeeseenkin. Luo-pioisiin ja Päijänteelle asti. Sarsasta ei kuitenkaan tunneta tyypillisen kampakeramiikan hautoja, joistaesimerkiksi Kolmhaaran jaPispan meripihka on peräisin.

7, Riska 1946, 19-20.

8, Ikaalinen ^{KM 2770:7;Kopista 1959, 15}

9. Lehtosalo-Hilander 1988.63. Anne Vikkula^onesittänyt mahdolliseksi renkaitten käytön solkina. (Suur-llomant-sin esihistoriankäsikirjoitus; painoon 1991)

10. Esim. ^KM 10870^Köyliö.

Kuva 78. Meripihkakoruja yhdestäKolmhaaran punamultahaudasta. ^- 3/4. ^{- T.} Edgren 1966.

Enimmäkseen korut on tuotu valmiina, mutta muotoilemattomat jareiättömät möykyt, joita joskus löytyy, viittaavat myösraaka-ainetuontiin.

Meripihkakorut ovat varsin monimuotoisia. Yleisimpiä ^ovat litteähköt ”kielimäiset” ^ja reikäpäähän kapenevat pisaranmuotoiset riipukset, mutta joukossaon myös linssimäisiä ja rengaskoruja sekä enemmänkinmuotoiltuja. Yhdestä Kolmhaaran haudasta niitä^löytyi kuutisenkymmentä; ne ^ovat ilmeisesti muodostaneet upeat kaulakäädyt, jotka^ovat

aika-naan merkinneet melkoista omaisuutta.

272

4.

Elinkeinot

Kalastuksen ja metsästyksen merkityskivikauden elämälle on edellä mainittu jomonessa yhteydessä, samoin niissäkäytetyt välineet. Joskaan ne eivät ehkä koko kivikauden ajan olleet ainoatelinkeinot, ne olivat ainakin tärkeimmät. Sekä Jäkärlänryhmän että vasara-kirveskulttuurin löydöistä niihin liittyvä esineistö tosin puuttuu, ^muttaon vaikea ^uskoa, että nämäkään olisivat voineet tulla toimeen ilman pyyntiä.

Varsinkin kalastusvälineistä jää käsitys varmasti hyvin puutteelliseksi, koska ^ne suurim-maksi osaksi^ovat olleet orgaanisperäisistäaineista tehtyjä jasiksi ^maatuneet. Sattumalla on ollut suuri ^osuus niiden säilymiseen javielä suurempi ^sattuma on niiden löytyminen.

Useimmiten löydöt tulevat esille mudanotossa, ojankaivuussa jne, jolloin niiden paikka tavallisesti tuhoutuu kokonaan ennen kuin sitäpäästääntutkimaan. Tuorsniemen verkko-löytö ^kuuluu onnekkaisiin poikkeuksiin, osaksi alueen laajuuden vuoksi, mutta myös siksi, _että löytäjä ymmärsi ^antaa arvoa ensimmäisille löydöille ja ilmoitti niistä.

Köyliön Ehtamosta on Köyliönjokea peratessa tullut esille muutamia ilmeisiä kivikauti-seen kalastukkivikauti-seen liittyviä löytöjä. Edellä on mainittu, että 54 ^mkorkeudella meri ulottui Köyliönjärveen kapeana ^lahtena, jonka pohjoisrannalla ^{oli Nummen} kampakeraaminen asuinpaikka. Kun jokeatällä kohdalla kaivettiin 1946. löytyi asuinpaikan kohdilta jään-nöksiä pajumerrasta. Talteen siitä ^{on saatu} viisi ohutta ^sälettä, pisin 16cm, jotkaon si-dottu toisiinsa kapealla vitsaksella. Samalla kertaa nousi joen pohjasta suurehko kahtena osana ollut saviastian pala. jokaedustaa nuorempaatyypillistäkampakeramiikkaa. ¹ Mer-taa ei ole tarkemmin ajoitettu eikä sen tietenkään tarvitse olla samanikäinen kuin kera-miikka, muttatekotavaltaan ^se hyvinkin voi olla kivikautinen. Myöhemmin löytyi suun-nilleen samoilta paikoilta vielä kaamakohon kappale.² Tuorsniemen kohoista se poik-keaa ainakin ^{sikäli, että} siinä ^{ei ole sidelovia,} vaan päässä on iso reikä. Myöskään sitä ei ole ajoitettu, ^mutta kivikautisuus on täysin mahdollista. ^Joka tapauksessa on

uskotta-vaa, että viereisen asuinpaikan väki on pitänyt pyydyksiään ^Ehtamon kohdalla silloin olleessa kapeikossa.

Ongenkoukut ovat olleet etupäässä luuta; kuten sanottu. Satakunnasta on vain puolikym-mentä yhdistelmäkoukun kivivartta. Todennäköisesti on koukkuja tehty myös puusta.

Sekä luu- että puukoukkuja käytettäessä ^ovat kiviset siimanpainot olleet varmasti tar-peen.

1. KM 11645:1 keramiikkaa, :2 merran^osa.Löydöt toimittanut Aimo Nummi 1946.

2. KM 13720,Esko Nummenlähettämä.

Kuva 79. Mahdollisesti kivikautisen merran jäännöksiäKöyliönjoesta Ehtamon kohdalta

(KM 11645:2).-3/4.-MV/E. Laakso 1946.

Merenrannan asukkaillehylkeet olivat koko kivikauden tärkeitä saaliseläimiäja todennä-köisesti pyyntiretkiätehtiin kaukaa sisämaastakin. Niitäon voitu tappaa jäältä nuijimalla

- Suomusjärven kulttuurin pallonuijiahanon arveltu käytetyn juuritähän tarkoitukseen -ja myösharppuunat on tunnettu. Luisina ne ovat harvoin säilyneeteikä Satakunnasta ole ainoatakaan, mutta kovin etäältä ei ole Närpiön tunnettu löytö. Siinä oli saven sisällä säilyneen hylkeenluurangon kylkiluiden välissä hirvenluusta tehty harppuunankärki.

Kuolettavasti haavoittunuthylje ^oli siis päässyt pyyntimieheltäpakoon jauponnut 42 m syvyiseen veteen noin 20 ^km silloisestamantereesta. Tuorsniemen verkkolöytö

puoles-taan viittaa todelliseen suurpyyntiin verkoilla.

Maanisäkkäitä ja lintujametsästettiin keihäillä ja jousilla. Suomusjärvenkulttuurin lius-kekärjet on tarkoitettu suurriistaa, lähinnä kai hirviä varten. Ne ovat olleet tehokkaita esimerkiksi vaanittaessa vesistöjä uimalla ylittäviä otuksia. Kun kärkilöydöt esikeraami-sen ajan lopulla vähenevät, merkitsee se ehkä hirvikannassa tapahtunutta muutosta. Toi-saalta on mahdollista, _että jousten januolienkehitys teki näistä entistä tehokkaampia ja ne sen vuoksi syrjäyttivät keihään metsästäjän pääaseena.

Esikeraamiset javarhaiskampakeraamiset pienet viistonuolet _näyttävät varsin mitättömil-tä. Silti ne ovat kelvanneet suurtenkin eläinten kaatamiseen.³ Vielä parempia olivat

tyy-3. Esimerkiksi Tanskasta on suolöytönä suuren alkuhärän ^luuranko, jossa^{oli vielä}kiinni suhteellisen^pieniä piikär-kiä. Vaikka tämä eläinonpäässyt karkuun metsästäjiltä, löytö todistaa jokatapauksessa ettänuolia on käytetty niinkinsuurten otusten ampumiseen. Brpndsted 1957,54.

274

Kuva 80. Ongenkoukun liuskevarsi Kolmhaarasta sekä siimanpainoja Vammalan Haapakalliolta (alla). Har-javallan Hiittenharjulta ^(keskellä) ja Kiukaisten Uotinmäeltä ^(KM

14717:44.

^{10657:182, 20493:43 ja}

4275:1).^- l/1.-MV/R. Bäckman 1991.

pillisen kampakeramiikan mukana levinneetyleensä kookkaammat ja kärjekkäät piinuo-let. Niitä on monenkokoisia, epäilemättä lintuja japienriistaa varten omansa, suurem-pien eläinten kaatamiseen omansa. Niidenavulla saalista saattoi tavoittaa kauempaa ^kuin

keihäällä; osumatarkkuusriippui tietysti sekä ^nuolten tekijän että metsästäjän taidoista.

Todennäköistä ^on, että metsästyksessä käytettiin ^myös monenlaisia ansoja, loukkuja ja pyyntikuoppia, jotka^ovat lahonneet ja ^maatuneet. Kuoppiin joutuneeteläimet ^on voitu lopettaa nuijilla jalukuisat reikäaseet jareikäkivet ^ovat ehkä olleet juuritällaisessa käy-tössä.

Yleiseen tapaan näyttää ^kuuluneen, että saaliseläinten luuton heitettytuleen. Epävarmaa

on, onko tähän liittynyt jotain uskomuksia, _mutta jokatapauksessa palaneet luut ovat

säilyneet, joskin yleensä pieninä sirpaleina, janiiden avulla voidaan ^tutkia, mitä riistaa on saatu.⁴

4. Fortelius 1981.

Kuva

81.

Keihäänkärki ja nuolenkär-kiä. Ylhäällä k\'artsikärki Kokemäen Pispasta, muut liusketta Kangasalan Sorsasta ja Harjavallan Lyytikänhar-julta. Alhaallapiikeihäs Köyliöstä, pii-nuoli Lempäälästä, liuskepii-nuoli Kanga-saita^jaluinen nuoliKöyliönjoesta

Eh-tamon kohdalta (KM 25324:149, 7964:118, 13842:330 ^{ja 212, 9178,} 9103:6, 9269:2 ^{ja 13223). -} 3/4. -MV/R. Bäckman 1991.

Mitenkään kattavaa kuvaa asuinpaikalla syödyistä tai ^muuten käytetyistä eläimistä ei luunsirujenavulla tosin ^{voi saada,} puhumattakaan ^siitä, että eri paikat olisivat vertailu-kelpoisia keskenään. Tähän on monia syitä.

Ensiksikin luiden säilyminen riippuu suuresti paikan maaperästä; toiseksi eri eläinryh-mien luut säilyvät hyvin eri tavalla jakolmanneksi joidenkin eläinten luut ovat muita helpommin tunnistettavissa. Siten kaloista on hauki yleensähelppo tapaus, kun taas lohi-kalojenruodot ^ovat huonosti säilyneitä. Kalojen ^osuutta löydöissä vääristäämyös ruoto-jenpienuus, jonkavuoksi niitä ei kaivauksissa saada samalla tavalla talteen kuin isompia luita.

Myöslinnunluut säilyvätheikosti jaovatkooltaan yleensävähäisiä. Sama koskee nimen-omaan pieniä nisäkkäitä. Kookkaitten eläinten isot luuttaas ovat muuten säilyneet,

mut-ta särkyneet yleensä niin pieniksi, ettei niitä voi määrittää;voi vain ^{olettaa, että} esimer-kiksi asuinpaikoilla säilyneitten isojen luitten palaset ovat yleensä hirvestä.

Keskikokoisista lajeista kuten hylkeistä ja majavista ^onvoinut helpommin ^säilyä tunnis-tettavia ^luita, mikä epäilemättä korostaa niiden ^osuutta.

276

Vieläon muistettava ihmisen osuus tapahtumien kulussa. Luuhan oli tärkeä raaka-aine jaosa ^siitä, ehkätiettyjen eläintentietyt luut, otettiin sitävartentalteen. Voi ^myös ajatel-la, ettei kaikkia eläimiäkäsitelty samalla tavalla. Jos esimerkiksi karhunpalvonnalla on ollut juurensa jo kivikaudella, on mahdollista, että sen luut saivat toisenlaisen kohtelun kuin vähemmän arvostettujen eläinten. Lisäksi vuotuiskierron varrella saaliit vaihtelivat eri paikoilla. Osa niistä varmasti paloiteltiin kaatopaikalla eikä mukaan otettukuin käyt-tökelpoinen.

Näin ollen oheisista taulukoista^{5 voidaan nähdä, mitä} eläimiä milläkin paikalla on ^saatu ja^niiden perusteella voi ^{tehdä ehkä} päätelmiä siitäkin, mihin aikaan vuodesta siellä ^on

saalistettu, mutta aineisto on liian niukkaa, jottasen perusteella voisi saadayleispätevän kuvan Satakunnan kivikautisesta pyyntitaloudesta jasiinä mahdollisesti aikojenkuluessa tapahtuneista muutoksista.

Parhaiten aineisto kuvastaa rannikkoasutuksen pyyntiä; ^sen sijaan sisämaan olot jäävät siinä pahasti syrjään.

5. Taulukot perustuvat lähinnä^MikaelForteliuksen 1980 tekemiin analyyseihin, joidentuloksia säilytetään museovi-raston esihistorian toimistossa. Ks. myös Edgren 1982, 47-48 jaSiiriäinen 1981, 1982 sekä Forsten 1972.

Taulukko;

Tunnistettuja eläinten luita Satakunnan kivikautisilta asuinpaikoilta.

12 3 4 5 6 7 8

Hylje 15 1037 65 11 ^- 310 80 107

Hirvi 4 ^{- - -} 5

Majava 20 27 3-32 1

-Jänis 7 ^{- - -} 16 ^- 7

Orava 1 ^{- - -} 8

Kettu 11 4

Näätä 2 13 8-2

Karhu 1 ^_____

Saukko (?) !______

Hauki 8 18 ^- 16 ⁴ 25

Ahven/kuha 8 ^{- - - -} 1 2

Lahna ^{- - - -} 3 ^-

-Särkikala

3-1-63-Siika ^_____l4__

Lohi 1 ^{1 -} 2

Made 2 ^---

-Turska ^_______4

Kala, eitark. 16 ³ 5 29 19 2 10

Lintu 3-3-5 2

-Yhteensä 62 1107 71 67 3 ⁴⁴⁴ 93 159

1. Honkajoki Halme-Hietaranta. 2. Kokemäki Kraviojankangas. 3. Pomarkku Myllytör-mä. 4. Kiikoinen Uusi-Jaara. 5. Ruovesi Ylistalo. 6. Harjavalta Hiittenharju. 7.

Hara-valtaLyytikänharju.B. Eurajoki Etukämppä.

278 Taulukko:

Tunnistettujen eläintenluiden prosentuaalinen jakaantuminen lajeittain ^Satakunnan kivi-kautisilla asuinpaikoilla.

Nisäkkäätyht. 74,2 98,6 91,6 25,8 85,3 87,1 73,0

Kalat yht. 25,8 1,4 8,4 68,9 13,3 10,7 27,0

Linnut yht. 5,2 1,1 2,2

1. Honkajoki Halme-Hietaranta. 2. Kokemäki Kraviojankangas. 3. Pomarkku Myllytör-mä. 4. Kiikoinen Uusi-Jaara. 5. Harjavalta Hiittenharju. 6. Harjavalta Lyytikänharju.

7. Eurajoki Etukämppä.

Taulukossa esiintyvistä paikoista Halme-Hietaranta edustaa esikeraamista aikaa. Kravi-ojankangas ja Myllytörmä sekä osin Uusi-Jaara ^ovat varhaiskampakeraamisia. Viimeksi mainitulta paikalta ^{on myös} tyypillistä kampakeramiikkaa, mihin Ylistalokin liittyy.

Harjavallan paikat kuuluvat lähinnä Pyheensillan vaiheeseen, Etukämppä Kiukaisten kulttuuriin. Varsinaisia sisämaanpaikkojaniistäon vain Ylistalo, jostaluutaon nimeksi.

Ajallisesti paikat jakaantuvatkivikauden eri jaksoille, mutta Suomusjärven kulttuurin ja tyypillisen kampakeramiikan ajoiltaaineisto jääniukaksi. Nimenomaan niiden kohdalla on turvauduttava muualla maassa tehtyihin tutkimuksiin. Sen sijaan varhaiskampakera-miikan jakivikauden lopun rannikkoasuinpaikkojen pyyntisaaliista on täällä tarjolla pa-rempi kuva.

Taulukosta nähdään selvästi hylkeen merkitys. Sitä on saatukaikilla asuinpaikoilla Ruo-veden Ylistalon jokaukana sisämaassasijainnutta paikkaa lukuunottamatta. Useimmiten hylkeen ^luut ovat ylivoimaisesti suurinryhmäaineistossa. Vain Honkajoella ja Kokoisis-sa ne jäävät^selvään vähemmistöön.

Kivikauden aikaan Itämeressä eli kolme hyljelajia: harmaahylje ^eli halli, norppa ja grön-lanninhylje. Vain muutamissa tapauksissa ^on näitä voitu tarkemmin erotella Satakunnan hylkeenluista; norppaa, jokaon ollutyleisin, on Harjavallankummaltakin paikalta, grön-lanninhyljettäEtukämpästä jaehkä^myös Hiittenharjulta. Viimeksi mainittuunlajiin kuu-luu ^myös Närpiön hylje. Grönlanninhylje hävisi Itämerestä ennen ajanlaskun vaihdetta.

On ounasteltu, ett syynä olisi ollut liian tehokas ^pyynti; toisaalta saattaa syynä olla Tans-kan salmienkaventumisesta johtunut^meriveden suolapitoisuuden laskeminen, mikäteki näille hylkeille olon vähemmän kodikkaaksi.⁶

Hylkeet^olivat tärkeitä^{etenkinrasvansa} vuoksi, joka^ehkä jokivikaudella, kuten ainakin myöhemmin, oli myös kauppatavaraa. Lihasta ^saatiin paistia ja^nahatkelpasivat moneen tarkoitukseen. Vielä monikäyttöisempioli majava, jota^näyttää esiintyneenrunsaasti joka puolella maata. Useimmilla paikoilla ^{se on} olluthylkeen jälkeentoiseksi yleisin nisäkäs;

Honkajoella sitä on jopaenemmän kuin hyljettä. Siitä saatiin erinomaista ^turkista, liha oli syötävää jalisäksi senrauhaset tuottivathaustaa, eritettä, jota^on käytetty lääkeainei-siin ja hajusteisiin.

Muita nisäkkäitä^on selvästi vähemmän. Varsinaista suurriistaa ei näillä paikoilla juuri ole ^saatu. Hirvi ^esiintyy vain Kraviojankankaan ^jaHiittenharjun löydöissä eikä niissä-kään ^runsaana. Sisämaassa tilanne on varmasti ollut toinen. Siihen viittaa esimerkiksi Virtain Kangas-Heikkilän ehkä esikeraamisen asuinpaikan löydöt: vähäisistä ^luista 85.7 ^% on ^hirveä, loput majavaa.⁷

Jänistä^on varmasti pyydystetty paistiksi. Myös ^karhu, jota esiintyy Kraviojankankaalla, jaehkä oravakin kelpasivat suuhunpantavaksi, ^{mutta myös} niiden ^nahoilla oli käyttöä.

Varsinaisia turkiseläimiä ^{edustavat näätä} ja^kettu.N

Kaloilla on epäilemättä ollut huomattavasti suurempi merkityskuin säilyneistäruodoista voisi kuvitella. Kiikoisten Uuden-Jaaran kalavedet ^näyttävätkuitenkin ^tuottaneen

runsai-ta saaliita ja sitä voineekin pitää nimenomaan kalastusasuinpaikkana. Myös Honkajoen ja Eurajoen alueella kalaa on saatu varsin hyvin; sen sijaan Kraviojankankaan

asukkait-ten kalastus näyttää hämmästyttävän vähäiseltä.

Suurimmissa luuaineistoissa, Kraviojankankaalla ja Hiittenharjulla, esiintyy monia kala-lajeja. Tarkemmin tunnistetuista hauki ^{on yleensä} enemmistönä, javaikka sen osuus lie-nee ylikorostunut, ^{on sen} kutupyynti epäilemättä ollut tärkeää. Kuivattu hauki on ollut hyvinsäilyvää ja kevyesti kuljetettavaaravintoa.

6. Alhonen^-Forsten 1976.

7. Siiriäinen ^1982,26(Virrat Majajärvi).

8. Forsten 1972, 76^{ja 78.} Matiskaisella ⁽¹⁹⁸⁹e, 47)ontaulukossa Flonkajoeltaketun sijastakoira. Painovirhe?

280

Linnustuksesta ei löytöjenperusteella voi paljoa puhua; siinä suhteessamääritykset ovat

hyvin puutteellisia.

Honkajoen paikkaa ei voi pitää mitenkäänyleispätevänä Suomusjärvenkulttuurin pyynti-saaliitteenkuvastajana; aineistoon varsin pieni. Useimmilla Suomusjärvenkulttuurinkin rannikkoasuinpaikoilla hylkeen osuus on muita suurempi, joskaanei niin ylivoimainen kuin myöhemmin, jahirvi on yleensä myös ollut merkittävä.⁹ Mahdollisesti

Halme-Hie-tarannan paikalle onkin ^tultu pyytämään nimenomaan majavia, jotkaluuaineistossaovat

enemmistönä, jahirviäon kaadettu muualla vuotuiskierron varrella.

Varhaiskampakeramiikan aikana hylkeitten osuus aineistossa kasvaa yleisesti eikä Sata-kunnan löydöissä ^ole merkkejä hyljekannan suuresta vähenemisestä kivikauden lopulla-kaan. Pyheensillan vaiheen jaKiukaisten kulttuurinkin aikana hylkeitä on noin 70

-85 ^%tunnistetuista luistajavielä Etukämpän ^asukkaat ovat saaneet myös grönlanninhyl-jettä. Tyypillisenkampakeramiikan aineistoja ei Satakunnasta ole ollut analysoitaviksi;

Uutta-Jaaraa ei voi pitää mitenkään edustavana.

Kotieläimistä ei kivikaudelta ole varmoja merkkejä Satakunnasta, ei edes koirasta.

Muualta saatujen löytöjen mukaan joerikeraamisella ajallaon Suomessa ollut suhteelli-sen pienikokoisia ilmeisesti metsästyksessä käytettyjä koiria.¹⁰ Todennäköisesti on jo silloin ollut myös suurikokoisempaa, vetokoiraksi kelpaavaa ^rotua, jota^tunnetaan kam-pakeraamisen kulttuurin piiristä. ¹¹

Kivikauden lopulla alkuun ^{päässeestä} maanviljelyksestä ei ^tässä yhteydessä ole aihetta enempääpuhua. Ehkä on syytäkuitenkin huomauttaa, että kesti vielä^{kauan, ennen} kuin se Etelä-Suomessakaan kehittyi pääelinkeinoksi.

Ennen viljelyä saatiin kasvikunnan tuotteita luonnosta keräämällä ja käyttökelpoiset kas-vit jakasvinosat tunnettiin varmasti tarkoin. Marjat ja sienet, syötävät juuret ja lehdet toivat vaihtelua aterioihin ja mahdollisesti monet myöhemmin hätäleiväksikäytetyt ai-nekset kuten pettu ja vehkanjuurettunnettiinviljaa varhaisemmin. Pähkinäpensaista kor-jattiin satoja.¹² Oma merkityksensä oli vesipähkinällä, jostaPentti Alhonen kertoo tar-kemmin. ¹³Kuten hän ^mainitsee, on mahdollista, _että sitä olisi tavallaan viljeltykin siirtä-mällä sitä vesistöstä toiseen. Kenties ^myös pähkinkäpensasta on istutettu sopiville pai-koille.

9. Siiriäinen ^{1981, 11}ja 1982, 19sekä Matiskainen 1989e, _49.

10. Forsten 1972, 78.

11. Luho 1949^b, 19-20.

12. Ks. ^s. 69.

13. Ks. ^{s. 71-72}

Keräilyn kohteina olivat varmaan myös lintujen ^munat. Ehkä oli ^{havaittu sekin, että}

muutamatlinnut munivatlisää, jos^niiden pesää ei kerralla kokonaan tyhjennetty, ja^näin osattiin "tuottaa” munia.

Kivikauden nautintoaineistatunnetaanpurupihka, jonkamustuneitamällejä, hampaanjäl-jetusein näkyvissä, saattaa löytyävarsinkin kampakeraamisilta asuinpaikoilta;

Satakun-nasta niitä ei kuitenkaan tunneta.

Missä määrin marjoja tms. käyttämällä osattiin valmistaa ^vettä väkevämpää juotavaa, jäänee selvittämättä,kuten ^sekin, tunnettiinko kärpässienen voima, jonkaavulla samaa-ni! ovat myöhemmin etsineetyhteyttä henkimaailman kanssa.

Ravinnon säilöntämenetelmistä lienevät kuivaaminen ^ja savustaminen olleet parhaat.

Todennäköisesti ainakinkaloja ^{on myös} hapatettu. Suolaa tuskin tunnettiin

Satakunnas-sa, vaikka ^se valtameren rannoilla olisi joollutkinkäytössä. Nykyihmisellekivikauden ruokalista tarjoaisi epäilemättä erikoisia makuelämyksiä.

5. Liikkuminen

Kesäisin ei maalla liikkumista ^varten ollut ^muutakeinoa kuin jalkapatikka japitemmät matkat tehtiin epäilemättä mieluimmin vesitse. Käytössä lienee ollut ainakin yksipuisia ruuhia. Kivikaudelta sellaisia tosin ei ole löydetty; ^ne, mitä järvien jalampien pohjista

Kesäisin ei maalla liikkumista ^varten ollut ^muutakeinoa kuin jalkapatikka japitemmät matkat tehtiin epäilemättä mieluimmin vesitse. Käytössä lienee ollut ainakin yksipuisia ruuhia. Kivikaudelta sellaisia tosin ei ole löydetty; ^ne, mitä järvien jalampien pohjista

In document Satakunnan historia I,1 · DIGI (sivua 124-141)