VI VASARAKIRVESKULTTUURIN VAIHE
Kuva 51. Vasarakirveitä (1) on Satakunnassa runsaasti varsinkin maakunnan lounaisosassa; koillispuoli sen sijaan on
5. Alkuperäisväestöä vasarakirveskulttuurin alueella
Vaikkavasarakirveskulttuurinasuinpaikkoja ei voikaan ajoittaa maankohoamisen avulla samallatavoin kuin kampakeraamisia, antavat niidenkin korkeudet osviittaa iästä. Euran -Köyliön seudulla alimmat nuorakeramiikkalöydötovat 40-42,5 m korkeudella, Porissa 47,5 m ja Noormarkun-Pomarkun alueella 50-52,5 m. Alimmillaan ne siis sijaitsevat Uskelan keramiikan rantakorkeudella. Kuitenkin on otettava huomioon, että asuinpaikat
ovat sijainneetnormaalisti etäämmällä vedestä jaettei ainakaanhautojaole kaivettu vesi-rajaan. Niinpä voi todeta, että nuorakeramiikka on Uskelan keramiikkaa nuorempaa.
Sipilänhaankeramiikan vähäisyys viittaa siihen, että Lounais-Suomen asutus olisi noin 2400-2500 eKr. ollut varsin harvaa; Siiriäinen onkin arvellut tämän tilanteen houkutel-leen vasarakirvesväestöä.1 Silti täällä oli vielä kampakeraamisiakin asukkaita eikä vieras valloitus tehnyt heistä loppua.
Vasarakirveskulttuuri ei ollutainoa, josta tähän aikaan saatiin vaikutteita. Edellä on jo mainittu itäruotsalainen kuoppakeramiikka, joka juurtuiAhvenanmaalle. Suomen mante-reelle se ei näytävarsinaisesti levinneen, muttayhteydet sen kanssa kuvastuvat kampake-ramiikan viimeisessäkehitysvaiheessa, Pyheensillankeramiikassa.2
7. Liite 1.
I Siiriäinen 1981, 22.
2. Vikkula 1987, 162-163;Luoto-Terho 1989.
220
Kuva 58.Pyheensillan vaiheen keramiikkaa ja liuske-esineitä:pala reiällisestä
siimanpai-nosta, kolme nuolenkärkeä, joistakapeat ovat Pyheensillan tyyppiä, sekä pikkutaltta ja kynsitaltta. Pikkunuolet ovat Harjavallan Lyytikänharjulta, kynsitaltta Eurasta ja muut
Hiittenharjulta(KM13842:189ja34,15127:1 sekä 20493:953,68,337,129,572 ja188).
-213.-MV/R. Bäckman 1991.
Pyheensillan keramiikka on saanut nimensä Mynämäellä olevan laajan asuinpaikan mu-kaan.3. Sen koristelusta puuttuvat kuopat kokonaan japääosaa esittävät vyöhykkeittäin
sijoitetut kampaleimat ja viivat, rengas- ja kynsipainanteet jne. Koristelu on yleensä melko väljää jasaviaines huokoista.
Astiain muoto on aikaisempaa vaihtelevampi. Vaikka yleiskampakeraaminen ruukku-malli onyhä käytössä, on joukossa myös astioita, joidenkaartuvakylki muodostaa kau-laosan. Tässä suhteessane muistuttavatitäruotsalaisia, muttaniissä voi nähdä nuorakera-miikankin piirteitä. Poikkeustapauksissa esiintyy myöstasaista pohjaa.
Tätä keramiikkaa esiintyy suunnilleen samalla alueella kuin Uskelan keramiikkaa, siis Etelä-Pohjanmaalta Suomenlahden itäosaan ulottuvallarannikkovyöhykkeellä. Sisämaa-han sitä näyttää levinneen vain Kokemäenjoen laaksossa.
3. Meinander 1939;Vikkula 1984, 1987, 1988.
Sisämaassa olivat yhä vallalla asbestikeraamiset ryhmät, joiden astiain koristelussa on paljon yhteistä Pyheensillankeramiikan kanssa. Myös kiviesineistö on suuressa määrin samanlaista. Pääasiallisina raaka-ainetta olivat liuskeet, joistaontehty mm. pikkutaltto-ja, kynsitalttopikkutaltto-ja, nuolenkärkiäja ongenpainoja.Liuskenuolistakehittyi erityinen Pyheen-silLn tyyppi, poikkileikkaukseltaan vinoneliön muotoinen, kapea ja pitkä; pisimmät
saattavat ollatoistakymmentäkin cm pituudeltaan. Sellaiset pistinmäiset nuolet upposivat helposti paksunahkaiseenkin otukseen.Pyheensillan piirin lisäksi näitä esineitätunnetaan
koko asbestikeraamiselta alueelta. Niinpä noita nuoliatunnetaanItä-Karjalasta ja
Ruijas-ta jaVirosta niitäon löytynyt myös vasarakirveskulttuurinyhteydessä.
Satakunnasta Pyheensillankeramiikkaa onviideltä asuinpaikalta. Niistä kaksi on Harja-vallassa, kaksi Vammalassa javiides on jälleen löydöiltäänpoikkeuksellisen monipuoli-nen Kangasalan Sarsa.4
Haijavallanpaikat sijaitsevat Kokemäenjoen eteläpuolella kulkevan harjualueen
luoteis-osassa, sen länsireunalla vain 0,5-1 km päässä toisistaan. Kumpikin on hiekanoton ja teiden tuhoamaa.
Eteläisempi on saanut nimekseen Hiittenharju.5 Löytöjä on noin kilometrin pituiselta vyöhykkeeltä, jonka rantalinja on ollut suunnilleen 38 m korkeudella; Kokemäenjoen
suu oli silloin kilometrin verran pohjoisempana. Lännessä on ollut avomerta, mutta idän puolella on Harjavallanvuori suojannut asuinpaikkaa.
Pyheensillan keramiikkaa paikalta on noin5,5 kg. Se on huokoistaja yleensävarsin
ra-pautunutta; huokoisuus johtuu sekoitteista, lähinnäorgaanisista aineksista.
Palasista on voitu todeta ainakin 33 astiaa. Useimmat niistä ovat olleet suippopohjaisia eikä koristelu aina ole ulottunut pohjaan asti. Parissa astiassa on pohja ollut tasainen, mikä on vieras piirre kampakeramiikalle.6 Poikkeuksellinen on myös yhden astian kyl-jessäoleva jyrkkä taive, mikä viittaa ruotsalaisesta kuoppakeramiikasta saatuihin vaikut-teisiin. Vikkulan mukaan astia poikkeaa muutenkin paikan muusta keramiikastaniin
pal-jon,että hän olettaa sen olevan vierasta alkuperää.7
Varmasti muualta tulluttaon myöskampaleimoin koristettu asbestikeraaminenastia, jota on 46 palaa. Reunapalojenpuuttuessa sitä ei voi varmuudella tarkemmin määrittää,
mut-4. Näiden paikkojen kuvaus ja käsittely pohjautuu lähinnä Anne Vikkulan lisensiaattityöhön, Vikkula 1987, johon tässä yhteydessäei varsinaisestienempää viitata.
5. Paikasta onkäytetty myösnimeäHiitteenhaiju sekä kaivausalueena Motocross-rata.Kaivaukset: Salo 1960(koe), Taavitsainen 1978, Vikkula 1982,Taskinen 1983.
6. KM 20493:407, 504.
7. KM 20493: 333
222
Kuva 59. Lyytikänharjun ja Hiitten-harjun sijainti Kokemäenjoen suulla meren ollessa 35 m nykyistä korkeam-malla. -A. Vikkula 1987.
ta ilmeisesti se kuuluu Kienkin tyypin asbestikeramiikkaan, jokaaikaisemmin mainitun Pöljän ryhmän kanssa oli sisämaassa vallalla.8
Kiviesineistö on runsasta javarsinkin pienikokoisia työkaluja on paljon; tasatalttoja ja
niiden paloja on 44, kourutalttoja 5, kynsitalttoja 7, muttakirveen palojaon vain kaksi.
Pyheensillan tyypin nuolenkärkiä on kolme, siimanpainoja yksi. Lisäksi joukossa on naskali, suiponsoikean reikäaseen puolikas, teelmiä jne. Yksi taltoista on itäkarjalaista tyyppiä ja yhdessä viherliuskeestatehdyn tikarin kahvapalan kanssa se osoittaayhteyksiä olleen yhä Karjalaankin.
Meripihkakoru merkitsee, että myös tätä arvokasta ainetta on ollutsaatavilla. Pii
puoles-taan on harvinaista: sitä on vain kolme iskosta, kaikki skandinaavista piitä.1'
Kivi-iskoksia on kertynyt lähes 6000; liuskeen ohellaon käytetty jonkinverran diabaa-sia. Kvartsia on runsaasti, iskoksia jaesineitäkaikkiaan yli 13 000 eli noin 32 kg.
Palaneen luun siruja on runsaat kaksi kiloa. Niiden joukossaon poikkeuksellisen paljon esineiden paloja: ainakin 5 nuolenkärkeä, naskali ja neula sekä neljä tunnistamattoman esineen palaa, joistakahdessa on koristelua.
8. KM 20493; 87, 312, 332, 443.
9. Kinnunen et ai 1985, 15,50.
Asumuksen jäännöksiätai liesiäkäänei ole tullut esiin. Sen sijaan pohjoisosassa oli en-nen tutkimuksia osaksi tuhoutunut punamultahauta. Se oli luode-kaakkosuuntainen sel-värajainen alue, jotalähellä maanpintaa reunusti IOOx 170 cm laajuinenkivikehä. Ainoa varma löytö oli pala Pyheensillan keramiikkaa, jokakuitenkin on voinut joutua siihen, kun hauta kaivettiin asuinpaikalle. Lisäksi tuli hautaa tuhonneen hiekkakuopan reunasta pala asbestikeramiikkaa sekä punamullan värjäämää ihmisluuta.10
Hiittenharjun löydötkuuluvat kokonaisuudessaanPyheensillan vaiheeseen; myös asbesti-keramiikka liittyy ajallisesti siihen. Ennen vaiheenpäättymistämaankohoaminen pakotti asukkaat muuttamaan siitä. Uusipaikka valittiin kuitenkin vain kilometrinverran pohjoi-sempaa.
Tämän Lyytikänharjun asuinpaikan" rantakorkeus on selvästi Hiittenharjua alhaisempi, 35 m tai hiukan ylempi. Hiittenharjun suuntaan maasto on varsin tasaista, lännessä oli avaraa jamatalaa merta eikä idänkään puolella maasto ole antanut paljoa suojaa.
Keramiikkaa on vähemmän kuin Hiittenharjusta. Pyheensillan ryhmään kuuluu sitä noin 2 kg, paloja ainakin 16 astiasta, jotkakoristelultaan vastaavat edellisen paikan löytöjä.
Taivekylkisiäastioita ei täällä näytä olleen, ei myöskään tasapohjaisia. Asbestikeramiik-kakin puuttuu, mutta Kiukaisten keramiikka osoittaa asutuksen jatkuneen myös myö-hemmin.
Runsas kiviesineistökin muistuttaa Hiittenharjun löytöjä. Parin kirveenkappaleen lisäksi siihen kuuluu 16 tasatalttaa jalukuisia hiottujen työkalujen paloja. Pyheensillan nuolen-kärkiä on paljon; ehjiä tai kantakatkelmia on 14, kärki- tai keskiosan paloja 22. Yksi nuolistaon muotoiltu siimanpainoksi. Yksi kapea kärki edustaa Itä-Suomessa esiintyvää
muttalännessä harvinaista poikkileikkaukseltaan kolmikulmaistatyyppiä. Pari
ruodollis-ta leveähköä pientä liuskenuolta muistuttaa muodoltaan kampakeraamisia piikärkiä.
Paikalta on paljon esimerkkejä nuolenkärkien valmistuksen eri vaiheista: niitä tehtiin liuskeesta ohuen kivilevyn syrjällä "sahaamalla”. Myös "sahoja” on löytynyt.
Pieni pala luisesta nuolenkärjestä osoittaa, että Pyheensillan tyypin nuoliaon tehty myös luusta; lisäksi on pari muutakin mahdollista luunuolen sirpaletta. Kapeahkon piinuolen kärkipää edustaa tähän aikaan harvinaista raaka-ainetta. Pii-iskoksia on vain pari.
Meripihkaa Lyytikänharjusta ei ole löytynyt. Sen sijaan seitsemää pientä reiällistä liuske-esinettävoi pitää koruina. Ne ovat yksinkertaisia, lähes epämuotoisia. Yksi niistä
10. Taskinen 1984.
11. Edgren 1956. Nimionannettu lähellä olevan Lyytikkä-nimisen pellon mukaan. Kaivaukset: Meinander 1955, Taskinen 1983.
224
jäljittelee petoeläimen kulmahammasta; oikeat eläimenhampaat olivat varmasti yleisiä koruja.
Jo korkeus osoittaaLyytikänharjun asutuksen Hiittenharjua nuoremmaksi jasamaa mer-kitsevät myös löydöt.
Vammalasta Pyheensillankeramiikka on peräisin ennestään tunnetuilta Liekolankadun ja Haapakallion asuinpaikoilta. Pienten palasten perusteella ei astioiden lukumäärää voi las-kea. Vikkulan arvion mukaan kuitenkin peräti 25 % Liekolankadun keramiikastakuuluu tähänryhmään. Sieltä on myöskaksi Pyheensillan tyypin liuskenuolen katkelmaa ja kol-me ongenpainoa. Haapakallion paikalla Pyheensillan keramiikka on epävarmaa: vain pari pientä murusta saattaa olla sitä. Yksi liuskenuolen katkelma jasiimanpaino liittyvät tähän vaiheeseen.
Sarsasta Pyheensillan keramiikkaa on vain yhdeltä kohdalta, Pohtio Estä. 12 Palasista voidaan tunnistaa yksi suurehko suorakylkinen jakapeilla kampaleimoilla koristettu as-tia. Muutamat palat saattavat olla toisesta ruukusta.
Pohtiosta on yksi ehyt Pyheensillan nuoli jakaksi katkelmaa. Siimanpainojaon pari ja kynsitalttojaviisi. Myös Sepänjärvenpaikalta on kynsitaltta.
Tässä yhteydessä on syytä puhua vielä edellä joohimennen mainitusta Loimaan Kojon-joenastiasta.13
Tämän astian varhaiskampakeramiikkaan menevä radiohiiliajoituson niin jyrkässä risti-riidassa keramiikan laadun jakoristelun kanssa, että se vaatisi paljon lisätutkimusta, esi-merkiksi ovatko jotkut virhetekijät "vanhentaneet” sitä. Jos ajoitus jätetään huomiotta, se jokatapauksessa hyvin läheisesti muistuttaa Pyheensillan keramiikkaa, jostase kui-tenkin eroaakuoppien vuoksi. JukkaLuoto on verrannut sitä itäruotsalaiseen kuoppake-ramiikkaan jamyös itäbalttilaiseen tämänaikaiseen keramiikkaan. Todettakoon, että Ko-jonjoeneli Koenjoen varressa, vain kymmenkunta kilometriä tästä löytöpaikasta on Humppilan Järvensuon meillä ainutlaatuinenmyöhäiskampakeramiikkaan ajoittuva paa-lukylä(?)asutus, jonkakeramiikalla on yhteyksiä nimenomaan Itä-Baltian suuntaan.14 Vaikkakeramiikka-asuinpaikkoja ei enempää olekaan, on asutus varmaan ollut taajem-paa. Esimerkiksi Kokemäen VuolteenAronnokasta, mistäon vasarakirveen kappale, on
12. Koskimies 1968,97.
13. Ks. s. 161, viite 19.
14. Luoto-Terho 1989, 22-25; Siiriäinen 1983;Aalto-Siiriäinen-Vuorela 1985.
myös katkelma Pyheensillan nuolta ja kynsitaltta sekäsiimanpainoja ja sahattujateelmiä.
Korkeudeltaan se vastaa Lyytikänharjua.15
Hajalöytöinä Pyheensillan nuolet ovat harvinaisia; yleensä ne ovat katkenneet, eivätkä pikkupätkät kiinnitä huomiota. Satakunnasta on kolme löytöä. Ehyet, noin 10cm pitkät,
ovat Huittisten Korkeakosken Yli-Äyhöstä jaKokemäen Kauvatsan Piilijoesta, Korkea-koskesta. 16 Kolmas, Kangasalan Raikusta, Heposelän läheltä entisestä Iharin väylästä, tuli noin metrin syvyydeltä hiekan jarudan rajalta. Suossa, 1-1,5 m päässä siitä, oli 72 cm pituinen katajakaaren kappale, jokaepäilemättä on ollut jousi.17
Vähälukuisuudestaan huolimattaPyheensillan vaiheen asuinpaikkojatunnetaan useampia kuin Sipilänhaan keramiikkaa sisältäviä. Viimeksi mainittuahan Satakunnasta tunnetaan vain Kokemäen Häyhtiöstä. jokakorkeudeltaan suunnilleenvastaa Hiittenharjua ja Lyy-tikänharjua.
Koristelultaan Pyheensillan keramiikka poikkeaa selvästi Uskelan ja Sipilänhaan kuop-piin perustuvasta tyylistä; kuopattomuudessaan se lähenee Jäkärlänryhmää. Anne Vik-kula toteaakin, että sen alkuperää onkin etsittävä juuri viimeksi mainitun piiristä. Hän ajoittaa Pyheensillan keramiikan aikaan 2600-1750eKr., mistä aika 2600-2200 merkit-sisi tyylin varhaiskehitystä, proto- (alku-) Pyheensiltaa. 18 Kotopohjaiseen kehitykseen olisivat vaikuttaneet myös ulkopuoliset tekijät: nuorakeramiikka, itäruotsalainen kuoppa-keramiikka, yhteydet Itä-Baltiaan jaasbestikeraamisille alueille.
Myös kauemmaksi itäänon havaittavissa kosketuksia. Volgan jaOkan alueella vaikutti n. 2500-1700 eKr. Volosovon kulttuuri jamonet varsinkin venäläisettutkijat ovat
pitä-neettätä eräänlaisena suomalais-ugrilaisenakantakulttuurina, jonkapiiristä olisi
tapahtu-nut muuttoa länteen. Pyheensillan, asbestikeramiikan jaVolosovon välillä onkin ilmeisiä yhtäläisyyksiä, mutta kuitenkin ne ovat niin vähäisiä, ettei niiden perusteella ole nähtä-vissä mitään suuriaväestön siirtymisiä. Ne lienevätkin lähinnä merkkejä jovanhastaaan ylläpidetyistä yhteyksistä Suomen ja Volgan alueen kampakeraamisten heimojen kes-ken.19
15. Edgren 1956,41.
16. Huittinen HaM 1182:30, Kauvatsa KM 9269:2.
17. Edgren 1981; 1984,72; Luho 1949,39.
18. Vikkula 1987, 166-168.
19. Meinander 1984, 37-39; Vikkula 1987, 163-165, 167-168.
226