VI VASARAKIRVESKULTTUURIN VAIHE
Kuva 51. Vasarakirveitä (1) on Satakunnassa runsaasti varsinkin maakunnan lounaisosassa; koillispuoli sen sijaan on
6. Vasarakirveskulttuurin suhde muuhun väestöön
Vaikka Ruotsissa on käännytty vähitellen sillekannalle, että sotakirveskulttuurin leviä-minen sinne merkitsee vain vahvoja, yhteiskuntaa jauskontoa mullistaneita kulttuurivai-kutuksia, katsoo suomalainentutkimus, että meille vasarakirveskulttuurion tullut todelli-sen muuttoliikkeen mukana.1 Tosin täälläkin on äskettäin yritetty tulkitalöytöjä pelkkä-nä mannermaisena muoti-ilmiönä, jotavähälukuiset siirtolaiset olisivat levittäneet.2 Kui-tenkin koko vasarakirveskulttuurin aineisto poikkeaa kampakeraamisesta niin perusteelli-sesti ettei niissä yhteisiä tekijöitä ole juurihavaittavissa.
Jo vasarakirvestyyppienraaka-aineet jalevintä viittaavat muualta tulleeseen jatänne vä-hitellen kotiutuneeseen väestöön. Itse kirveille ei aikaisemmassa aineistossa ole vertailu-kohtia. Jo alusta lähtien ne ovat selvästi tottuneitten tekijäinkäsialaa ja löydöistä puuttu-vat sellaiset harjoituskappaleet, joitakulttuuriaomaksuttaessa epäilemättä olisi syntynyt.
Kömpelöitä yritelmiä on vain vasarakirveskulttuurin varsinaisen alueen ulkopuolella, missä sisämaan asukkaatovat jäljitelleet statussymboleiksinähtävästi nousseita kirveitä.3 Satakunnasta sellainen ehkä on Kokemäen Häyhtiöstä, siis ajallisesti vasarakirveskult-tuuriin rinnastuvalta asuinpaikalta oleva reikäkivi. Sinänsä se liittyneekampakeraamisiin rombinmuotoisiin reikäkiviin, mutta ääriviivoissa ehkä on tavoiteltu vasarakirveen muo-toa. Äyräpää on pitänyt sitä mahdollisesti vanhimpana täkäläisenä vasarakirveen jäljitel-mänä;4 Häyhtiönmaalta on pari oikeaakin vasarakirvestä.
Häyhtiön aseeseen on reikä tehtykampakeraamiseen tapaan kaksipuolisella porauksella.
Vasarakirveskulttuurin käyttämä putkikairaus oli Suomessa ennen tuntematonta. Sen si-jaankiviaseiden pintaa on viimeistelty tikkaamalla joesikeraamisella ajalla, joskaanei niin yleisestikuin vasarakirveskulttuurin piirissä.
Nelisivuisettyökirveet muistuttavat suuresti Jäkärlänkirveitä, mutta käytännöllisen yk-sinkertainen muoto on helposti syntynyt eri seuduilla jaeri aikoina. Muutamat löydöt osoittavat, että vasarakirvesväkion käyttänyt aivan kampakeraamisiakin esineitä,5 mutta Suomessa muuten yleiset kourutaltat eivät ole kuuluneet sen työkaluihin, vaikka ne Ruotsin sotakirveskulttuurissaovat tavallisia.
1. Edgren 1970, 62;Meinander 1984.39.
2. Luoto 1988,79-87.
3. Äyräpää 1952, 25.
4. KM 5178:11. Äyräpää 1952, 17.Äyräpäämainitsee myösKiukaisten Uotinmäestä olevankeskeneräisen Kakku-maisenreikäaseenpuolikkaan, joskaan ei pidä sitä vasarakirveen jäljitelmänä.
5. Esimerkiksi siuntiolaisestahautalöydöstä on nuorakeramiikan lisäksiviherliuskeinen itäkarjalainen tasataltta.
Kuva 60. Kampakeraamisia reikäaseita Lapista, Ikaalisista. Noormarkusta ja Kokemäen Häyhtiöstä;viimeksimainitun muotoilussaonehkä vasarakirveittenvaikutusta(KM 14603,
9492, 10062:1 ja5178:11).-215. -MVIR.Bäckman 1991.
Nuorakeramiikalla eiole mitään yhtymäkohtia kampakeramiikkaan enempää muodon ja koristelun kuin astiasavenkaan osalta.
Erot eivät rajoitu vain esineisiin vaan ovat selviä myös kiinteissä muinaisjäännöksissä.
Haudoissa ne ilmenevät erilaisten esineiden lisäksi etenkin punamullan puuttumisena ja vainajanerilaisenaasentona. Asuinpaikkojenvalinnassataaskuvastunevat toisistaan poi-kenneet elinkeinot.
Edellä on jo todettu, että vasarakirveskulttuurinpyyntivälineitäei meillätunneta. Se tus-kin merkitsee, ettei metsästystä jakalastusta olisiollenkaanharjoitettu; ilman niitä tuskin
Suomen oloissa on tultutoimeen. Ilmeistä kuitenkin on, etteivät ne ole olleet ainoat
elin-228
keinot.6 Muualla sotakirveskulttuuritovat jokatapauksessa tunteneet sekämaanviljelyn että karjanhoidon janäiden mahdollisuuksia Suomessakin on paljon pohdittu. Kiistatto-mia todisteita niistä ei tosin ole vielä saatu, mutta todennäköisesti niitä on harjoitettu.
Siihen viittaa jo asuinpaikkojen sijainti laidunmaiksi japelloiksi sopivien alueiden kes-kellä. Äyräpää on korostanut sitä, että vasarakirveskulttuuri on ottanut haltuunsa juuri maatalouden kannalta edullisimmat alueet.
Epäsuoria viitteitä maataloudestaantavat myös siitepölytutkimukset, joitaPentti Alhonen esittelee tässä teoksessa (s. 74). Viljakasvejaei niissä tosin ole todettu, mutta vasara-kir-veskulttuurin aikana esiintyy Hämeenkyrön Järvenkylänjärven ja Ikaalisten Teijärven alueilla avoimen maan kasvien siitepölystön lisääntymistä, mikä Alhosen mukaan mer-kitsee pienimuotoista kaskimaiden raivausta; myöslaitumia on voitu raivata. Kiviesine-löytöjenperusteella voiolettaa, että kummankin järvenvaiheilla on ollut
nuorakeraamis-ta asutusnuorakeraamis-ta. Järvenkylänjärvenlänsipäässä on mahdollinen asuinpaikka ja lähiympäristös-tä on useita tämän ajan löytöjä.7 Teijärvi puolestaan on 3—4km länteen Kartun Kauppi-lan mahdollisesta asutuksesta ja vielä lähempänä ovat Myllykartun ajoittamattomat asuinpaikat Teijärvestä pohjoiseen sekä vasarakirveslöytö Uuraslahden eteläpäästä.
Viron puolella vasarakirvesväen kotieläiminäon ollut ainakinvuohia, lampaita ja sikoja.
Edgren on arvellut, etteikarjanhoidolla ole Suomessa ollut ainakaan suurta merkitystä;
hänen mielestään josen kuljettaminen meren yli olisi tuottanut vaikeuksia. Ne hän kui-tenkin lienee yliarvioinut, sillä maahan tulijoiden alukset lienevät sentään olleet niin merikelpoisia, että ainakin vasikat jamuu pienkarja on niissä tullut mukana.
Kaikki viittaa jokatapauksessa siihen,että vasarakirveskulttuurin toi Suomeen uusi väes-tö, joka paitsi kulttuuriltaan myös rodultaan jakieleltään oli epäilemättä täysin vieras alkuperäisille asukkaille. Siitä, millaiseksi näiden kahden ryhmän väliset suhteet muo-dostuivat, ei ole selviä todisteita.
On arveltu, että erilaiset elinkeinot jaelintavat helpottivat sopeutumista. Silti tuskin on luultavaa, ettäkonfliktit olisi voitu välttää. Tulokkaat eivät varmaankaan kunnioittaneet vanhoja oikeuksia valitessaan mieleisiään asuinpaikkoja, ja vaikka heidän
pyyntitalou-tensa olisi ollut todella niin vähäistä kuin löytöjenperusteella näyttää, pelkästään heidän asettumisensa toisten nautinta-alueille rikkoi vakiintuneet kuviot. Metsänraivaus ja kas-keaminen karkoittivat riistan ja jos pyyntimiehet- ainakin niin voi kuvitella - hankkivat korvausta kaatamalla vieraitten mukanaan tuomia outoja eläimiä, ei se varmaan naapuri-sopua parantanut.
6. Edgren 1970,53-56 viitteineen; Edgren 1984.Siiriäinen 1981,22-25.
7. Huurre 1983a, 62(kartta).
Vasarakirveskulttuuri näyttäävarsin nopeasti vallanneen sen alueen, joka sille sitten va-kiintui. Kovin tehokasta vastarintaa ei alkuperäisväestö sille liene pystynyt tekemään.
Kampakeraamisen kulttuuriin rauhanomaisuutta osoittanee varsinaisten sota-aseiden
puu-te ja yhteiskunnallisesti se oli hajanainen. Vaikka ei ole tietoa, minkälaisina joukkoina muukalaisettulivat, on syytäolettaa heidän muodostaneen tiiviin ja iskukykyisen yhtei-sön, jotavastaan pienillä hajallaan asuvilla myöhäiskampakeraamisilla pyyntikunnillaei ollut mahdollisuuksia. Ehkä nämä, kuten myöhemmin lappalaiset, joidenharvoin tiede-tään panneen kovan kovaa vastaan, joko väistyivätpois tieltä taikka alistuivatja yrittivät sopeutua muuttuneisiin oloihin.
Mahdollisesti vasarakirvesväestö asettui täällä sellaiseksi yläluokaksi, jollaisenamonet valloittajaryhmät esiintyvät historian kuluessa. Alkuväestöltä kannettiin ehkä veroja;
pyyntivälineiden puuttumistaon perusteltu sillä, että metsän javeden tuotteeton hankittu pääasiassa tällä tavalla.
Vaikuttaa siltä,että tulokkaatpyrkivät eristäytymään javälttämään kulttuurinsa sekoittu-mista. Puhtailla vasarakirveskulttuurin asuinpaikoilla ei vierasta ainesta näy javaikka toisen kulttuurin työkaluja on ehkäkäytetty enemmän kuin löydöistä ilmenee, eivät ne ole päässeet mitenkään yleisiksi. Sulkeutuneisuutta merkitsee myöskulttuurin jyrkkä ra-jautuminen sisämaahan päin.
Alkuväestö puolestaan on helpommin omaksunut vierasta ainesta, mikä ilmenee niin Pyheensillan keramiikassa kuin vasarakirveitten jäljitelmissä. Uutta muotiahan on aina
seurattu mielellään silloin, kun se on lähtöisin"paremmista piireistä”.
Ehkä ei kannata antaa suurta merkitystä sille, ettäPyheensillan keramiikka puuttuu vasa-rakirveskulttuurin tihemmiltä alueilta, Euran jaKokemäen seudulta, jaettä Harjavallan
asuinpaikoillakaan ei näytä olevan suoraa kosketusta tähän. Vammalan Liekolankadun paikalla Pyheensillan keramiikkaa on melkoisesti, mutta nuorakeramiikkaa vain muuta-ma pala. Ainakaan viimeksi mainittuja ei voi pitää merkkinä vakinaisesta asumisesta ei-kä ole ratkaistavissa, onko siellä ollutmuutaväkeä silloin kun nuorakeramiikkaon sinne
jäänyt. Haapakallion löydöissä sekäPyheensillankeramiikka että nuorakeramiikka ovat tulkinnanvaraista jakummassakin kysymys on tuskin muustakuin tilapäisestä
leiriytymi-sestä.
Sen sijaan Sarsan nuorakeramiikkalöydöt ovat niin runsaat, että sitä voi pitää merkkinä vakinaisemmasta asumisesta. Alueen niistä osista ei tosin ole Pyheensillan keramiikkaa
- mahdollista Uskelan ryhmää kylläkin - mutta etäisyys paikkojen välillä on vain 300-400 m. Pyheensiltaan liittyvät löydöt ovat täälläkin melko vähäisiä, joten yhdenai-kainen asuminen ei ole varmaa. Sarsan tapaisella ilmeisesti kautta aikain edullisella alueellatuntuu kuitenkin todennäköiseltä, että siellä eriryhmät ovat joutuneettekemisiin
230
toistensakanssa. Ehkä vasarakirvesheimolla oli siellä vakinainen tukikohtaetujen valvo-miseksi tällä tärkeällä pyyntipaikalla.
Asbestikeraamisella alueella vieraan kulttuurin vaikutus jäi hyvinvähäiseksi. Selvin
to-distus siitä, että vasarakirvesväenretkeilyt ovat ulottuneet kuitenkin kauas varsinaisilta asuinsijoiltaan on Rovaniemen Niskanperän asuinpaikka-alueelta löytynyt nuorakera-miikka. Sikäläiset lohisaaliit lienevät houkutelleet tällaisiinkaukomatkoihin/
Länteen päin Suomen vasarakirveskulttuuri einäytä olleen aktiivista; ainakaan Ruotsista ei ole monta suomalaista vasarakirvestä. Sen sijaan Suomen puolelta on kolmattakym-mentä ruotsalaistyyppistä. Niistä viisi on Pohjois-Suomesta, alueelta mistä suomalaiset kirveet puuttuvat. Muutovat pääasiassa Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Suomen-lahdenrannikolta/ Satakunnasta on kaksi varmaa ruotsalaiseen Vellingen tyyppiin kuu-luvaa kirvestä, ehyt Kangasaita jakantakappale Eurajoen Sydänmaalta; jälkimmäinenon ehkä joutunutaikanaan veteen. Huittisten Korkeakoskelta oleva kirveenkappale voi olla ruotsalaista Hurvan tyyppiä.10
Varsinkinvasarakirveskulttuurin alkuvaiheen löydöistäsaattaaollaviitteitämyös kauem-paa Itämeren alueelta tulleista vaikutteista.11 Satakunnan osaltaniitäei ole tutkittu.
8. Huurre 1983b, 191-194.
9. Malmer 1962, 755-757,
10. Kangasala KM 29, Eurajoki HäM 1183:42 (Salo 1987, 22). Huittinen KM 2084:284. Lisäksi Tampereella on HäM 1472:6Vellingentyyppiin kuuluva kirves, jonkalöytöpaikkaontuntematon,
11 Edgren 1970,62.