Suomenkivikauden kukoistusvaiheena voi monessa suhteessa pitää tyypillisen kampake-ramiikan aikaa, n. 3300-2800 eKr. Silloin kampakeraamisen kulttuurin läntisenryhmän alue saavutti suurimman laajuutensa.
Keramiikka oli nyt parhaimmillaan. Varhaiskampakeramiikan karkean kivimurskan si-jastasaveen sekoitettiin hienojakoisempia aineksia, etenkin hiekkaa, mikä teki
astiasa-vesta tiiviimpää ja lujempaa. Vaikka välistä käytettiin orgaansiakinsekoitteita, ovat as-tianpalat harvoin niin hauraitajamurenevia kuin eninosa Jäkärlänryhmää. Astiain
muo-to on entinen,muttareuna on yleensäpaksunnettu japäältäkin koristettu. Poltto on aikai-sempaaparempaa jasavi on palanut kauniin vaaleanruskeaksi tai punertavaksi.
9. Löytöjä on toimittanut mm. Eemil Parkkila. Kaivaukset: S. Pälsi 1935, J. Leppäaho 1938.Riska 1946;Edgren 1966.55; Salo 1972,80.
10. Alue tuli tietoon opettaja Paavo Varpialan ansiosta 1949; hän onmuutenkin toimittanut paljon löytöjä etenkin Tuiskulasta. Edgren 1966, 56.; Salo 1972,Salo 1972, 79.
168
Kuva 38. Tyypillistä kampakeramiikkaa. Kaksi suurinta palaa Kolmhaarasta, oikealla ylin Kangasalan Sorsasta, keskellä Kokemäen Pispasta ja alhaalla Ruoveden Ylistolosta (KM
13853:177,15218:228, 17104:778, 15168:7 ja9254:2+8). -2/5.- MV/R. Bäckman 1991.
Koristeluna on pääasiassa vyöhykkeiksi sijoitettuja kampaleimoja jakuoppia; viimeksi mainittujen vuoksi tyypillinenkampakeramiikka eroaa selvästi niin nuoremmasta
varhai-sesta kuin Jäkärlänkeramiikasta. Toisaalta kuopat ovat nyt suurempia kuin vanhemman varhaiskampakeramiikan usein suppilomaiset kuopat ja kampaleimojenrinnalla niillä on oleellinen osa kokonaiskoristelussa.
Vanhemman tyypillisenkampakeramiikan kampaleimat ovat suhteellisen leveitä ja muo-dostavat tavallisimmin tiheästi viistoon painettuina astian kylkeä kiertäviä vaakasuoria vöitä. Vaihtelua tuovat kampaleimoilla tehdyt kulmavyöt, kolmiot ja vinoneliöt. Par-haimmillaan koristelu on ns. huipputyylissä, jolleon ominaista mm. kuvioiden
rajaami-nen kampaleimoilla.
Nuoremmassatyypillisessäkampakeramiikassa koristelu vaikuttaa huolimattomammalta, kampaleimat ovattavallisesti aivan kapeita jane ovat harvemmassa, niin että tyhjää tilaa on paljon. Saviaines on orgaanisen tai kalkkipitoisen sekoitteen vuoksi usein huokoista.
Saattaa olla, ettei vanhemman ja nuoremman tyypillisen kampakeramiikan välillä ole ajallistaeroa, vaan kysymys on ehkä kahdesta rinnakkaisesta tyylistä.
Tyypillisen kampakeramiikan syntymäalueenapidetään Laatokan seutua. Siellä varhais-kampakeramiikan eteläisenä naapurina oli Narvan keramiikka jasinne levisi kaakosta,
Volgan-Okan alueelta,kampakeraamisen kulttuuripiirin keskiryhmästärunsaskuoppaista kuoppa-kampakeramiikkaa. Näiden kolmen ryhmän keskinäinen vuorovaikutus lienee
johtanut uuden keramiikan syntymiseen. Ilmeisen nopeasti tämä lähti sitten leviämään
Suomeen, Itä-Karjalaan jaItä-Baltiaan.
Suomessa tämän keramiikan keskeisimpiä seutuja on Saimaan vesistö, mutta sitä tunne-taan lähes koko maasta, pohjoisessaRovaniemeä jaKuusamoa myöten, lännessä Ahve-nanmaaltakin. Itämeren rannikkoa se levisi Veikselin suuseudulle, idässä alue ulottui Vienanmeren eteläpuolelle.
Satakunnassa on tyypillistä kampakeramiikkaa ainakin 30 asuinpaikalta. Niitä on siis huomattavasti enemmän kuin varhaiskampakeraamisia ja Jäkärlän ryhmän paikkoja.
Väestö näyttää lisääntyneen aikaisemmasta.
Usein asutus on jatkunut entisillä paikoilla. Tosin sellaisetrunsaslöytöiset alueet kuin Kokemäen Kraviojankangas jaPomarkun Honkakoski lienevät nyt jääneenvaille
asuk-kaita, mutta esimerkiksi HuittistenKauppila jaKiikoisten Uusi-Jaara ovat meren jo loi-tonnuttuakintarjonneet yhä suotuisanympäristön, samoinjoaikaisemmin sisävesien var-sille jääneet Kangasalan Sarsa ja Vammalan (Tyrvään) Haapakallio. Kaikilla Euran ja Köyliön Jäkärlänryhmän paikoilla on myös tyypillistä kampakeramiikkaa.
Uusiaasuinpaikkoja syntyi etenkin meren rantaan. Eurassa niitäon neljä;Kauttuan Tala ja Naarjoen koulu(epävarma), HinnerjoenKäärlahti -lähes vastapäätä Lammilaa - sekä Honkilahden kirkonkylän Lammela.1 Ne sijaitsevat suunnilleen samoilla korkeuksilla 42,5-45 m korkeuskäyrienvaiheilla kuin Jäkärlän keramiikkaa sisältävät paikat. Ainoal-lakaan ei ole tehtykaivauksia.
Myös Köyliön uudetpaikat noudattavat entistä 45 mkorkeutta. Ne ovatkaikki Tuiskulan
alueella, pääosin sillan jaParkkilan välilläKöyliönjoen silloisella suuseudulla.Löytöjä on niin tiheässä, että ilman kaivauksia on mahdotonta sanoa, missä onkysymys yhdestä laajasta, missä taas useammasta pienestä asuinpaikasta. Löytöpaikkoina mainitaan mm.
Uusi-Härkälä, Kylä-Marttila, Kolisoja, Pajusaari ja Akun tontti sekä Tuiskulan osuus-kaupan alue. Kauempana, Kalmeenkulmalla onKantakourun sorakuoppa.2
I Naarjoen koulun alueeltalöydetyiksi arvellut esineet KM 12417:1-10, joiden joukossa on yksi saviastianpala, saattavat ollaperäisin muualta. V. Luhon 1953 ja A.-L. Hirviluodon 1959 tekemissä tarkastuksissa ei siinä
havait-tu merkkejä asuinpaikasta.
2. Salo 1972,79n:ot 3.4, 10, 12.
170
Kuva i9. Kokemäen Pispan kaivausta 1955. Vasemmalla tutkimuksenjohtajaVille Luho takanaan M. Huurre. - MVIJ. Juurioja.
Pohjoisempana, suuremman maankohoamisen alueella Pomarkussa ja Noormarkussa tyypillisen kampakeramiikan ranta oli 50 m vaiheilla. Pomarkun Uudenkylän Hiiden-mäen rinteellä oleva asuinpaikka oli tuolloinsuuren saaren niemekkeessä jasen edustalla oli saaristoa.3 Noormarkussa taas pisti meren lahti Inhottujärven kohdalta lähes Lassilan kylän keskustaa jasen pohjoisrannalla, Lassilanjoen suulla, oli Anttilan asuinpaikka.4
Satakunnan eniten tutkittu tyypillisenkampakeramiikan asuinpaikka on Pispan alue Koke-mäen Vallilassa, Säpilänniementyven länsireunalla.5Löytöjä on toista kilometriä pitkältä vyöhykkeeltä, jokanoudattelee42,5 mkorkeuskäyrää. Tähänaikaan asuinpaikka on
sijain-nut saaristonsuojaamana Kokemäenjoen suuseudulla.
3. Salo 1972, 118n:o 8.
4. Salo 1972, 116n:o42
5. Ensimmäiset löydöt paikalta lähetti 1950toimittaja AnttiPrusi. Kaivaukset: V. Luho 1955, 1960ja1961;Leena Ruonavaara 1989.Viimeksi mainitunyhteydessä alueen laajuutta määritettiin fosfaattitutkimuksinja siellä kokeil-tiin myös geofysikaalisia menetelmiä: maavastusmittauksiaja magneettisia gradienttimittauksia. Luho 1961.
Kaivauksin tutkittua aluettaon vasta noin 1000 m2.Löytöinä on tullut lähes 4000 savias-tianpalaa -valtaosin tyypillistäkampakeramiikkaa 21 meripihkakorua, 60 piiesinettä,
joistanuolenkärkiä 10, pii-iskoksia yli 1200, kvartsinuolia4. muitakvartsiesineitä noin 70 jakvartsi-iskoksia lähes 2200. Liuske-esineisiin kuuluu veitsi, ongenkoukunvarsi, kolme rengasta ja yksi riipuskoru. Ehjiä kirveitä ja talttoja on puoli tusinaa, palasia
kol-mestakymmenestä. Liesiä on lukuisasti, ilmeisiä asunnonpohjia muutamia, haudoiksi tulkittuja muodostumia21.6 Asutusta paikalla on ollut vielä myöhemminkin.
Ylempää Satakunnasta tunnetaan tyypillistä kampakeramiikkaa vähemmän. Aikaisem-min mainittujen lisäksi sitä tunnetaan vain kolmelta paikalta; Ikaalisista, Hämeenkyröstä jaRuovedeltä.
IkaalistenKartun Kauppilan asuinpaikka sijaitsee Kyrösjärven luoteisrannalla. Keramiik-kalöydöt ovat vähäisiä, mutta samalta Kartun peltoaukiolta on melkoisesti esinelöytöjä, myösesikeraamisiajakampakeramiikkaa myöhempiäkin. Tutkimuksia ei oletehty, joten asutuksen jatkuvuudestaei voi sanoa varmaa.7
Myöskään Hämeenkyrön Laitilan Honkaharjussa ei ole tehty kaivauksia. Se sijaitsee Kirkkojärven itärannalla lähellä Laitilan salmea. Keramiikkaa on vain yksi pala ja sen parittaisten soikeitten painanteiden muodostama koristelu on harvinaista. Kuitenkin se liittynee tyypilliseen kampakeramiikkaan. Paikalta on myös tyypiltään alkeellinen
kir-ves.8
Ruoveden Ylistalon asuinpaikka sijaitsee Visuveden ja Tarjanteen välillä olevan saaren-non eteläosassa Visuveden puoleisella rannalla, kapean kannaksen tyvessä; tämän kan-naksen on myöhemminkatkaissut Kaivoksen kanava. 1930talonpuutarhastalöytyi kam-pakeramiikkaa, jonka vuoksi A. Äyräpää teki siinä josamana vuonna koekaivauksen.
Tulosten perusteella hän oletti, että asutus on siinä ollut pienialaista jasuhteellisen ly-hytaikaista.9
Vaikka saviastian koristelulla saattoi ollakäytännöllistäkin merkitystä, lieneesen päätar-koitus ollut esteettinen. Voisi olettaa, että siinä olisi jokaisella astiantekijälläollut mah-dollisuus toteuttaa omia taiteellisia näkemyksiään. Kuitenkin esimerkiksi tyypillinen kampakeramiikka on koko alueellaan hämmästyttävän yhtenäistä ikäänkuin yleisestä muodista tai perinteestä ei olisi haluttu tai uskallettu kauaksi poiketa. Kenties koristeluun
6 Luho 1961, 6-12; Edgren 1966, 156-157.
7. Keramiikka KM 17932:1 Muita löytöjä mm. käyräselkäinen kourutaltta, vasarakirveskulttuurin työkirves ja kvartsiittinen tasakantainen nuolenkärki,ks. Salo 1981,303-307.
8. Huurre 1983a, 59, 60, 90.
9. Ensimmäiset keramiikanpalat (KM 9186) löysi puutarhuri Ahto Kuutonen omenapuita istuttaessaan. Äyräpään kaivaus käsitti vain 80m2 .
172
Kuva 40. Vesilintukoristeistatyypillistä kampakeramiikkaa Pispasta jaKolmhaarasta (KM 25324:40ja15218:20). -4/7. -MV/R.Bäckman 1991.
on aikoinaan sisältynyt nykyihmiselle käsittämätöntä vahvaa symboliikkaa, joka antoi silletietyn kaavan.
Kampakeramiikan koristeaiheet ovat lähes yksinomaan suoraviivaisengeometrisia.
Ai-noita kuvioita, joissaedes häivähtää luonnosta saatu aihe, ovat yksinkertaiset tyylitellyt linnut. Ne ovat vesilintuja, ehkä sorsia tai joutsenia, jotka yleensä omassa vyöhykkees-sään jononakiertävät astian yläosaa. Ne on tehty muutamalla kampaleimalla; ruumis, kaula ja nokka erottuvat selvästi. Nyky-Suomen alueelta niitä tunnetaan viidellätoista paikalta. 10Useimmat näistäovat Saimaan alueelta jaKeski-Suomesta. Pohjoisin jaehkä myös vanhin on Sotkamosta, läntisimmät Satakunnasta. Sama aiheesiintyy myös muuta-missa virolaisissa löydöissä ja idässä sitä tunnetaan Ääniseltä itäänkin, Uralilta asti.
Useimmiten linnut kuuluvat tyypillisen kampakeramiikan yhteyteen.
Satakunnassa lintuastiain paloja on Kolmhaarasta jaPispasta; ne edustavat vanhempaa tyypillistäkampakeramiikkaa.
Kolmhaaran astian reunapalassa erottuu vasemmalle uivalintu, jonkaruumiin muodostaa kolme vaakasuoraa kampaleimaa. Selän keskikohdalta nousee vinoon taakse päin kaksi kampaleimaa, jollaiseton tulkittu kohotetuiksi siiviksi. Ruumiin takaosa on lohjennut.
10 Äyräpää 1953; Edgren 1967;Nieminen E.L. -Ruonavaara L. 1984. Niissä mainittujen löytöjen lisäksitulevat PispanjaLapinlahdenlinnut.
mutta linnun edessä näkyy jäännöksiätoisesta linnustaja sen mukaan lienee pyrstö
ku-vattu lyhyellä vinolla leimalla.11
Pispankin löytö on astianreunasta jasiinä näkyykaksi samatenvasemmalle uivaa lintua.
Kummankin kaula ja nokka on tehty kahdella kampaleimalla; ruumiit ovat lohjenneet
pois, muttakohotetuista siivistä on osia näkyvissä.12
Vaikka linnut onkuvattuyksinkertaisinkeinoin janiistäon erilaisiamuunnoksia, on toi-sistaan etäältäkinlöytyneissä kuvissayksityiskohtia, joiden yhdenmukaisuutta tuskin voi pitää sattumana. Sellaisetovat esimerkiksi sillointällöin esiintyvät siivet, jotkaon
kuvat-tu satakuntalaisissa astioissa samalla tavoin kuin Pihtiputaalla, Sulkavalla, Virossa ja Äänisen itäpuolella. 13
Tuskin on luultavaa, että lintukuvio olisikeksitty itsenäisesti eri tahoilla. Todennäköises-ti se on syntynyt jossakin tyypillisen kampakeramiikan sydänseuduilla, ehkä Saimaan alueella. Äyräpää on huomauttanut,14 mitentuttuja jakotoisia näkyjäuivat javälillä sii-piään räpistelevät vesilinnut olivat järvenrantojenasukkaille. Ehkäpä tyyntä järvenpintaa uivalintujonoon sopivalla hetkellä osunutruukuntekijän silmiin jaantanut hänelle inspi-raation. Tiukan tieteellisyyden unohtaen voisi myös kuvitella, että lintukoristeilla on merkitty johonkinerikoistarkoitukseenvarattuja astioita.