KRONOLOGIAAN
Tutkimus ei voi tyytyä käsittelemään pronssikauden hautaraunioita pelkkänä 1000 raunion lähdemassana, ellei se pidä riittävänä staattista ja siinä suhteessa virheellistä pronssikauden kuvaa. Jos me koetamme nähdä edes joitakin harvoja piirteitä siitä,
miten rannikon pronssikulttuuri on syntynyt, kasvanut ja hävinnyt, meidän on
koe-tettava jäsennellä kaikki aineisto ajallisiin ryhmiin. Vasta sen jälkeen kun näemme, mitkä muodot tai ilmiöt ovat vanhempia kuin toiset tai millaiset ovat lähdeaineiston eri tyyppien, ryhmien tai yksittäisten ilmiöiden ajalliset suhteet, voimme tehdä päätel-miä kulttuurin kehittymisestä ja myös koettaa selvittää sen mahdollisia syitä.
Erityisen tärkeää tämä olisi hautaraunioiden osalta, mutta niiden osalta se on myös löytöjen niukkuuden vuoksi kaikkein vaikeinta. Lähtökohtana edellä esitetty analyysi meidän olisi tarkasteltava, mitä pronssikautta ajallisesti suppeampia muotoja, ilmiöitä tai piirteitä hautaraunioissa voidaan erottaa. Tulos jää kyllä kaavamaiseksi siitäkin huolimatta, että avuksi otetaan muun Suomen ja Skandinavian ajoitetut haudat. Tut-kimuksen on kuitenkin edetäkseen uskallettava epävarmoihinkin yrityksiin.
Esineellisesti ajoitetut hautarauniot. Esineellisesti ajoitettuja raunioita Satakunnan rannikolla tunnetaan 13 tai 14, joskineräiden ajoitus jääepäteräväksi. Eri periodien kesken ne jakaantuvat seuraavasti:
111 periodille ajoittuvat Vahalan tikariraunio ja mahdollisesti jompikumpi Rieskaron-mäen läntisen ryhmän raunioista 85 ja 86; viimeksi mainitun ajoituksen edellytykse-nä on se, että Rieskaronmäestä löydetyksi mainittu 111 periodin nappi olisi peräisin jommastakummasta rauniosta.
IV periodille ajoittuvat Uotinperä II:n rauniot Nja T. Panehan Loukomäen raunio ajoittuu viimeistään IV periodille, mutta on voitu rakentaa jo aikaisemmin.
IV tai V periodilta ovat todennäköisesti peräisin Uotinmäen Mikolan rauniosta löy-detyt, sittemmin hävinneet pinsetit sekä Kaunismäen Mäkilän raunion partaveitsi.
Ensin mainittujen ajoitus perustuu siihen, että kaikki Satakunnasta löydetyt pinsetit
ovat tältä ajalta, eikä se siis ole sitova, vaan viitteenomainen.
V periodille ajoittuvat Rieskaronmäen raunio 87 jaraunion 89 neljä jälkihautausta.
V periodilta lienee myös Kaasanmäki I:n raunio I, joskinsen kultalevynkappale voisi yhtä hyvin ajoittua jo IV:lle, mikäli ajatellaan kullan esiintymisrunsautta Skandinavi-assa; V periodin puolesta puhuvat kuitenkin saman raunion nokiset luunsirut. V pe-riodin hautalöytönä lienee pidettävä myös Panelian Ellan keihäänkärkeä.
VI periodille tai esiroomalaisen ajan alkuun ajoittuu Kaasmarkun Peltomäen nappi.
Aikaisintaan V periodilta javiimeistään esiroomalaisenajan alusta on peräisin Tatta-ran Kuusiston veitsenkatkelma. Lammaisten Tarringinmäen rannerenkaat ajoittavat
löytöraunionsa aikaisintaan VI periodille, viimeistään vanhemmalle roomalaisajalle.
Koska Nakkilanlahden pronssikautiselta rantavyöhykkeeltä ei tunneta roomalaisajan löytöjä, eliminoituu viimeksi mainittu aika pois, mutta esiroomalaisen ajan alku tulee hyvin kyseeseen.
Raunioiden rakennusvaiheista saatavat ajoitukset. Eräät esineellisestiajoitetutrauniot
ovat syntyneet peräkkäisten rakennusvaiheiden tuloksena, mistä seikasta saadaan seuraavat rakennusvaiheiden ajoitukset; Rieskaronmäen raunio 89:n primaarihau-taukset (la—lb) ovat vanhempia kuin V periodille kuuluvat sekundaarihautaukset.
Ne ovat siten aikaisintaan V periodilta. Raunio 87:n jälkihautaus on puolestaan myöhempi kuin saman raunion V periodille ajoittuva primaarihautaus. Se on siis ai-kaisintaan V periodilta.
Stratigrafiset ajoitukset. Eräät rauniot on rakennettu kulttuurikerrokselle, jonka löy-töjä voidaan todeta raunion alla tai raunioon luodussa maakerroksessa.
Ajoituksellis-ta merkitystä on seuraavilla tapauksilla: Rieskaronmäen kehäraunio 88 on nuorempi kuin sen alaiseen kulttuurikerrokseen sisältyvä maljatyypin keramiikka. Viimeksi mainitun käytäntööntuloa ei pystytä Suomessa ajoittamaan, mutta jokatapauksessa sitä esiintyy V periodin miljöössä. Kehäraunio 88 lienee siten viimeistään V
periodil-ta. Morbyntyypin tai sitä muistuttavaa keramiikkaa on löydetty Kaunismäen
rauni-osta 71, Ulvilan Peltomäen rauniosta ja Levanpellon Hämäläisen rauniosta. Kun morbynkeramiikka tulee käytäntöön todennäköisesti jo VI periodilla, kyseiset rauniot
ovat siis aikaisintaan VI periodilta.
Horisontaalistratigrafiset ajoitukset. Hautaraunioryhmät ovat tietysti muodostuneet vähittäisen rakentamisen tuloksena. Rakentamisjärjestyksestä voidaan tehdä
päätel-miä sillä perusteella, että tyypiltään vanhimmat ja samalla kooltaan suurimmat rau-niot sijaitsevat usein muita ylempänä, pienempien raunioiden ympäröiminä. Mikäli raunioryhmässä on yksikin raunio kyetty ajoittamaan, tarjoaa todennäköinen raken-tamisjärjestys mahdollisuuden raunioiden ajalliseen ryhmittelyyn eli horisontaalistra-tigrafian luomiseen. Tulokset ovat tietysti summaariset, koska rakentamisjärjestystä ei voi ehdottoman varmasti päätellä. Tämän vuoksi horisontaalistratigrafisetkin
tu-lokset tulevat sitä luotettavammiksi, mitä useampia raunioita ryhmässä on kyetty esi-neellisesti ajoittamaan.
200
Horisontaalistratigrafista tarkastelua voidaan nykyisessä tutkimustilanteessa soveltaa ainoastaan eräisiin Nakkilanlahden rauniokomplekseihin.
Kaunismäki: Raunio 69 lienee viereistä talonjäännöstä nuorempi, koska se olisi si-jainnut muutoin melkeinpä talon seinässä kiinni. Talonjäännös on puolestaan malja-tyypin varhaisinta esiintymisajankohtaa nuorempi, luultavasti V periodilta. Raunio on siis aikaisintaan tältä, mahdollisesti vasta seuraavalta periodilta.
Kaasanmäki I: Ryhmän hautaraunioista kolmisenkymmentä on asemallisista syistä päätellen raunio I:ä nuorempia. Kun viimeksi mainittu ajoittunee V periodille, nuo-remmat rauniot ovat aikaisintaan tältä, suureksi osaksi ehkä VI periodilta tai esiroo-malaisen ajan puolelta.
Rieskaronmäki; Läntinen ryhmä: Rauniot 85 ja 86 ovat muita ylempinä ja suurem-pina ilmeisesti V periodille ajoittuvaarauniota 87 vanhempia ja siis viimeistään tältä periodilta. Mikäli em. pronssinappi on löydetty jommastakummasta, kyseinen raunio ajoittuisi jo 111 periodille. Raunio 86 on hiukan korkeammalla kuin 85, joten se lie-nee ryhmän vanhin.
Itäinen ryhmä: Rauniot 97, 98, 99 ja 100 ovat sijainnistaan päätellen nuorempia kuin niitä suurempi jakorkeammalla sijaitseva hiidenkiuas 89. Kun tämän sekundaa-rihaudat ajoittuvat V periodille, ympäröivät rauniot ovat siis aikaisintaan tältä
perio-dilta, osaksi luultavasti VLlta tai jopa esiroomalaisen ajan puolelta.
Uotinperä II: Ryhmässä on selvä keskusraunio (N), joka sijaitsee muita ylempänä ja on myös muita suurempi. Muut 12 rauniota tai latomusta ovat siten sijainnistaan päätellen sitä nuorempia ja aikaisintaan IV periodilta. Tälle ajoittuu varsin todennä-köisesti ympäröivistä raunioista suurin (T), siitä löydetyn veitsen perusteella. Myös pienemmissä voi olla tämän periodin raunioita, mutta pienraunioiden suuresta luvusta päätellen osa raunioista on V periodilta, muutamatehkä vieläkin myöhemmältä
ajal-ta.
Rauniomuotojen kronologia. Pronssikauden rauniot ovat valtaosin alaltaan pyöreitä tai pyöreähköjä. Kun tällaisia raunioita rakennetaan rautakaudellakin, ts. koko rau-niohautausperiodin ajan, ei kyseessä ole ajoittava piirre. Sen sijaan voidaan pyöreissä raunioissa todeta eräitä tyyppejä, joita ei rautakaudelta tunneta ja jotka voidaan pronssikaudenkin puitteissa ajoittaa suppeammin. Niitä ovat sisämuurilla ja ainakin eräissä tapauksissa jonkinlaisilla kammioilla varustetut sup-pilorauniot sekä näiden keskentekoisiksi muodoiksi tulkittavat lierira u -niot. Tällaisia ovat Vasaraisten Pitkäjärven lieriraunio. Panehan Tutkamenmäen monumentaaliraunio, Harjavallan Viasvuoren kammioraunio, Tattaran Ketolanmäen käytäväraunio, Rieskaronmäen raunio 89, Tuorsniemen Kirkkokankaan raunio ja
mahdollisesti myös Kokemäen Kylä-Vehkan raunio. Ainoa esineellisesti ajoitettu on Rieskaronmäen raunio, joka osoittaa tradition ulottuneen V periodille. Koska tämä kuitenkin lienee lainattu Gotlannista, jossa se esiintyy II ja 111 periodilla, täytynee sen Suomessa palautua viimeistään 111die, mahdollisesti II periodille. Varhaispronssi-kautisia lienevät kooltaan monumentaaliset Tutkamenmäen, Viasvuoren, Ketolan mäen jaKirkkokankaan rauniot. Pitkäjärven raunio voi 8-metrisenä olla näitä myö-häisempi.
Varhaispronssikautiseen traditioon palautuvat tämän kirjoittajan käsityksen mukaan myös pitkät, suorien, toisinaan päistä pyöristettyjen muu-rien ympäröimät rauniot tai rauniot, joiden sisärakenteena on tällai-nen konstruktio. Niitä ovat Kivikylän Huilun vuoren Pitkä raunio (24 m), Kahalan Lähteenmäen hiidenkiukaan primaariosa, Viikalan Selkäkankaan raunio
(muuriraken-nelman pituus 40 m) sekä Rieskaronmäen raunio 87 (6 m). Rauniotyyppi tunnetaan Skandinaviasta nähtävästi jo myöhäisneoliittiselta ajalta ja myös II periodilta, ja vaikka onkin mahdollista, että se on säilynyt siellä myöhempäänkin aikaan, ei ole syytä ajatella, että se olisi lainautunut Suomeen II periodia myöhemmin. Ei varsin-kaan, kun se Suomessakin esiintyy todella monumentaalisissa mitoissa; Pitkää rau-niota ja Selkäkankaan kiuasta on täysi syy pitää varhaispronssikautisina. Sellainen lienee sisärakenteistaan päätellen myös Lähteenmäen primaariraunio, mutta Rieska-ronmäen raunio puolestaan osoittaa, että tyyppi elää pienentyneenä vielä V
periodil-la.
Matalat, pyöreät kehärauniot ilmaantuvat Satakuntaan nähtävästi
vasta pronssikauden jälkipuolella, jolloin niitäesiintyy myös Uplannissa. Ainoa Suo-messa ajoitettu on Rieskaronmäen raunio 88, joka kuuluu aikaisintaan V periodille.
Tyyppi tunnetaan lisäksi Huilun vuorelta (3 kpl), Lapin Vahalan "riihen päästä” (1) jaKouluvainiolta (1) sekä Leistilän Pellasmäestä (1).
Edellisiin rinnastuvat ajallisesti myös matalat, kehän ympäröimät
pyöreät, suorakaiteenmuotoiset tai kolmiomaiset
lato-muks et, joitatunnetaan Uotinperä ILsta 11 kpl; ne ajoittuvat siellä aikaisintaan IVdle, suureksi osaksi kaiketi Vdle tai ehkä VLkin periodille. Tällaisia raunioita on myös Rauman Nihattulan Harevuorella (3 kpl).
Ulvilan Peltomäen pitkä vallimainen raunio osoittaa, että kyseinen hautatyyppi on ollutkäytännössä VI periodilla tai esiroomalaisen ajan alussa. Prons-sikauden puolelle, luultavasti VI periodille ajoittuu myös Rieskaronmäen pitkä, lähes maantasainen raunio 96. Pronssi- ja rautakauden vaihteeseen kuulunevat samoin mm. Nihattulan Kaskisten, Luvian Niemenkylän Rajakallioiden, Söörmarkun Inge-marin (2) jaKarimaan sekä Ahlaisten Lampin Letonmäen (3) ja Råforsin (2) valli-maiset rauniot.
202
Suorakaiteenmuotoisilla kehärakenteilla varustettuja
hautaraunioita esiintyy luultavasti jo varhaisella pronssikaudella, kuten Nakkilan Selkäkankaan ja Euran Lähteenmäen rauniot tuntuvat osoittavan.
Tällais-ten rakenteiden kronologiaa ei ole voitu lähemmin selvittää, mutta näytää siltä, että nelikulmaisia tarhoja sisältäviä raunioita alkaa esiintyä jopronssikauden lopulla tai esiroomalaisen ajan alussa; Tattaran Kuusiston raunioista yksi ajoittuu näet ai-kaisintaan V periodille ja viimeistään esiroomalaisen ajan alkuun. Mahdollisesti voi-daan Rieskaronmäen raunio 97, jokalienee sisältänyt rinnakkaisia ruumishautauksia,
tulkita jonkinlaiseksitarhaksi. Se ajoittuu samoin kuin em. Kuusiston raunio.
Arkkujen kronologia. Paasiarkut kuuluvat hautaraunioiden rakenteisiin koko pronssi-kauden ajan eivätkä siis sinänsä tarjoa tarkkoja kronologisia kiinnekohtia. Niiden koossa esiintyy kuitenkin vaihtelua, jolla on kronologista merkitystä. Suuret, 3—4 m:n mittaiset paasiarkut tai vastaavat epätäydellisemmät rakennelmat liittyvät näet Skandinavian myöhäiskivikautiseen suurarkkuperinteeseen, saman arkun käyttämi-seen jatkuviin hautauksiin. Kun suurarkkujen käyttö jatkuuRuotsissa ainakin ILlle, mahdollisesti llLkin periodille, on ilmeistä, että suurarkkutraditioon juurtunut Sata-kuntaan viimeistään tuolloin, joskaan asia ei ole löydöin todistettavissa. Toisaalta eli-minoituu sinänsä ajateltavissa oleva varhaisempi lainautuminen ainakin eräissä
ta-pauksissa pois arkkujenriittämättömän maastonkorkeuden vuoksi. Edellä esitettyjen harkintojen mukaisesti voitaneen siis Lammaisten Tarringinmäen, Panelian Touko-lanmäen ja Uuden-Heiskan, Kahalan Lähteenmäen ja Huilun vuoren Kirkonlaattian suurarkut ajoittaa II tai 111 periodille. Niihin rinnastunevat myös Vasaraisten Leil-suon raunion vastakkaiset pystypaadet. Ajoitusta vahvistaa se, että Tarringinmäen, Toukolanmäen ja Lähteenmäen sekä Kirkonlaattian arkut sisältyivät monumentaali-raunioihin tai esiintyivät sellaisten yhteydessä.
Toisen ajoituskiinnekohdan muodostavat suunnilleen metrinmittaiset pikkuarkut, mi-käli ne esiintyvät polttohautausten suojarakenteina. Ruotsissa tällaisia arkkuja esiin-tyy 11, 111 jaIV periodilla, jarinnakkaista kehitystä otaksuen voitaneen myös Uotin-mäen Mikolan raunion ja Panelian Kolimäen löydöttömät arkut ajoittaa pronssikau-den alkupuolelle tai IV periodille. Jonkinlaisen vahvistuksen saamme tälle Louko-mäen suurraunion samankokoisesta arkkumaisestarakennelmasta, jonka täytyy kuu-lua viimeistään IV periodille; emme kuitenkaan tiedä, sisälsikö se polttohautauksen.
Hautaraunioiden koon kronologia. Rautakauden hautarauniot ovat useimmiten pronssikauden kookkaita raunioita huomattavasti pienempiä. Kun suurimpien rauta-kautisten röykkiöhautojen tai kumpujen halkaisija kuitenkin toisinaan nousee 10 mäin ja Etelä-Pohjanmaalla senkin yli, ei alle viisitoistametrisiä raunioita voi pitkän rauniohautausperiodin puitteissa tarkemmin ajoittaa. Mutta yli 15-metrisiä rautakau-tisia raunioita ei ainakaan Satakunnasta tunneta, joten tämän mitan ylittäviä
monu-mentaaliraunioita voidaan pitää yksinomaan pronssikautisina. Monumentaalihautojen idea on tänne omaksuttu varmastikin joII tai 111 periodilla, jolloin suurkummut ovat
Skandinaviassa yleisiä. Todennäköisesti raunioita on laajennettu monumentaalimittoi-hin vielä IV:kin periodin ajan, kuten toisinaan Skandinaviassakin. Huomattakoon kuitenkin, että Panelian Loukomäen 20-metrinen raunio on ollut täydessä koossaan, kun siihen kätkettiin IV periodin miekka, joten se on viimeistään tältä periodilta.
Rieskaronmäen muhkea raunio 89 osoittaa, että vielä V:kin periodilla voitiin toisi-naan tavoitella monumentaaliraunionmittoja, niitä täysin saavuttamatta. Monumen-taaliraunioiden kronologiaa pohdittaessa on otettava huomioon, että raunioilla voi ol-la hyvinkin pitkä rakentamisprosessi; Rieskaronmäen raunionkin primaariosa saattaa
olla jo IV periodilta.
Edellä esitetyn mukaisesti voidaan lI—IV periodille ajoittaa seuraavat rauniot: Kivi-kylän Kirkonlaattia jaPitkä raunio Lapissa, Sydänmaan Kahmon (1) jaHiidenmäen
(1) rauniot Eurajoella, Kahalan Lähteenmäen raunio Eurassa, Panelian Kuninkaan-hauta jaPienensuon (1), Toukolan (1), Peltovaaran (1), Tutkamenmäen(1), Einolan
(2) Vehnämylly-yhtiön (1), Vähä-Jaakolan (1), Saarion (1), Juholan(1), Ruohomäen (3) Ruoholan (2), Metsä-Konstarin (2), Raitalan (1) ja Tammelan (1) suurrauniot Kiukaisissa, Torttilan Kivitien (5), Harjavallan Kelakarin (1), Hiirijärven Jutin (2), Kuumonmäen (2) jaKaunismäen (I—2) sekä Näyhälän Viasvuoren (3) hiidenkiukaat
Harjavallassa, Tattaran Ketolanmäen (1), Lammaisten Klomsin (1) ja Tarringinmäen (1), Leistilän Pellasmäen (1), Viikalan Levomäen (1), Keskimäen (1), Sipilän (1) sekä Selkäkankaan (1) rauniot Nakkilassa, Porissa Tuorsniemen Kirkkokankaan raunio, ehkä myös Ylikylän Rounionmäen raunio Merikarvialla sekä Noormarkussa Kråk-bon raunio, yhteensä 50—51.
Hautaraunioiden sijoitustraditioiden kronologia. Löytöjen nojalla tiedämme, että Ah-venanmaalla ja Varsinais-Suomessa on raunioita rakennettu korkeille kallioille jo II
ja 111 periodilla. Näin on varmasti tehty Satakunnankin rannikolla, vaikkei täältä tunnetakaan näin varhaisia esineellisesti ajoitettuja kallioraunioita; viitattakoon vain Huilun vuoren Kirkonlaattiaan jaPitkään raunioon sekä sijainniltaankallioraunioita vastaaviin Tutkamenmäen ja Viasvuoren monumentaaliraunioihin, joitaedellä on jo käsitelty. On melkeinpä ajatusvälttämättömyys, että Kokemäen Orjapaaden kalliolla sijaitsevalla IV periodin rauniolla, josta tulee puhe myöhemmin, on esikuvansa lähei-sellä rannikolla.
Kallioille rakennetuista pronssikaudentyyppisistä raunioista ei Satakunnan rannikolta tunneta myöhemmänkään ajan löytöjä. Tästä syystä ei ole varmoja todisteita edes siitä, kuinka kauan kalliosijoitustraditiota on Satakunnan rannikolla noudatettu; jär-vialueella se säilyy vanhempaan, paikoin nuorempaan roomalaisaikaan asti. Mutta
joitakin viitteitä tradition kestosta on kuitenkin saatavissa. Nihattulan Harevuoren
204
matalat latomukset on edellä ajoitettu analogiaperustein pronssikauden jälkipuolelle, mikä siis viittaa siihen, että kalliosijoitustraditiota olisi Rauman seudulla noudatettu pronssikauden jälkipuolellakin. Kalliolla sijaitsevat myös Luvian Rajakallioiden ja Noormarkun Karimaan kivivallit, jotka hautamuotoina ajoittuvat VI periodille tai esiroomalaisen ajan puolelle.
Tiedot tradition kestosta ovat hyvin puutteelliset myös maakunnan ulkopuolisen ran-nikon osalta. Vehmaan Piiloisista tunnetaan korkealla näköalakalliolla sijaitseva rau-nioryhmä, joka ajoittuu vanhempaan roomalaisaikaan.1 Uskelan Tuonnissa, Siuntion Ekebergassa ja Paimion Isokuusivuorella on tutkittu muutama korkealle kalliolle ra-kennettu nuoremman roomalaisajan raunio.2 Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla kalliorauniotraditio säilyy siis varsin myöhäiseen aikaan. On kuitenkin
problemaattis-ta, missä määrin kyseessä on paikallinen ilmiö. Rannerengasantimestaan päätel-len Piiloisten raunio näet kuuluu järvialueeltatunnettuun lapinrauniotraditioon, ja sii-hen saattavat hyvin kuulua myös Tuonnin ja Ekebergan rauniot. Ne on siis voinut ra-kentaa väestö, joka on siirtynyt järvialueeltaVarsinais-Suomen ja Uudenmaan ranni-kolle tai sen lähialueille. Tätä mahdollisuutta tukee myös se, että tällaiset rauniot
ovat alueella joka tapauksessa poikkeuksellisia; kalmistot ovat muutoin "asuinpaik-kakalmistoja” tai sijaitsevat joka tapauksessa asumiskelpoisella maaperällä. On kui-tenkin selvää, ettei kalliosijaintia voida tälläkään alueella pitää takeena raunion pronssikautisuudesta, suppeammasta ajoituksesta puhumattakaan.
Varmoja kronologisia kiinnekohtia ei käsitykseni mukaan tarjoa myöskään hautarau-nioiden asuinpaikkasijainti, ts. niiden sijaintirantamäillä tai -rinteillä. Kokemäenjoen
suussa ja Panelianlahden rannoilla se on eräistä monumentaaliraunioista ja suurar-kuista päätellen yhtä vanhaa kuin pronssikautinen asutus seudullayleensä, valtatradi-tio nähtävästi jo II periodilta lähtien. Vahalan raunioiden sijainti viittaa siihen, että
se esiintyy Raumankin seudulla jo 111 periodilla, joskin harvinaisena, yleisempänä
vasta esiroomalaisen ajan puolella.
Hautaraunioiden sijaintikorkeuden kronologia. Rannansiirtymistä, joka perustuu maankohoamiseen ja Itämeren pinnanvaihteluihin, on Suomessa käytetty menestyk-sellä kivikautisen asutuksen ajoittamiseen. Tämän on mahdollistanut se, että asuin-paikat ovat sijainneet niin lähellä vedenrajaa, että ne on voitu maankohoamisen no-jallatodella asettaa aikajärjestykseen.Kun pronssikauden rauniot on rakennettu
ran-1. Salo 1968 67-69.
2. Hackman 1905 34—35. Acta Archaelogica 1936. Erkola 1960.
takallioille tai rantamäille, joidenkorkeus on eri seudulla erilainen, ei raunioiden kor-keuseroista voi yleensä tehdä varmoja ajoituspäätelmiä.
Eräissä tapauksissa rannansiirtyminen antaa kuitenkin mahdollisuuksia hautaraunioi-denkin ajoitukseen. Liitekartasta 1 käy ilmi, että eräät rauniot sijaitsevat alueilla, joi-den ympäristöt ovat kohonneet kuivaksi maaksi vasta pronssikauden jälkeen. Tästä
seuraa, että niiden täytyy kuulua rautakauteen, suurellatodennäköisyydellä sellaisis-sakin tapauksissa, joissa sijaintipaikka on maatunut vähäiseksi saareksi jo pronssi-kauden aikana. Tällaisia raunioita on Rauman maalaiskunnassa, Eurajoella, Luvialla,
Porissa ja Ahlaisissa, joskaan niiden luku ei ole suuri. Asutus on siis tällä rannikon-osalla jatkunut pronssikauden jälkeiseen aikaan, minkä eräät Raumalla, Porissa ja Noormarkussa tutkitut rauniot löydöilläänkö! osoittavat.
Kenties vastaavia ajoitusmahdollisuuksia voitaisiin soveltaa myös eräisiin matalalla sijaitseviin pronssikauden maatumisvyöhykkeen raunioihin, jos meillä olisi tiedossa niiden täsmällinen sijaintikorkeus. Kun tällaisia tietoja ei kuitenkaan ole, raunioiden korkeussuhteita on tyydyttävä tarkastelemaan peruskartan korkeusvyöhykkeiden mu-kaan, jotka ovat yksittäisten raunioiden ajoittamiseen tavallisesti liian summittaisia.
Sen sijaan ne riittävät ja tämä on tärkeää osoittamaan, että rannikon kulttuu-riprovinssien raunioilla on kokonaisuuksina katsoen korkeuseroja, joillaon ilmeistä kronologista merkitystä.
Liitekartasta 1 havaitaan näet, että eteläisimmässä kulttuuriprovinssissa, ts. Rauman jaLapin alueella sekäEurajoen eteläosissa, suuri osa raunioista sijaitsee 30 m:n kor-keuden yläpuolella itse asiassa suurempikin osa kuin kartasta käy ilmi, koska 30
m;n korkeuskäyrää ei ole raunioiden tiheyden vuoksi kyetty jokakohtaan merkitse-mään. Tällaiset rauniot on toisin sanoen rakennettu Kiukaisten kulttuurin rannanta-son yläpuolelle, mikä selittyy vallitsevasta kalliosijoitustraditiosta. Mutta raunioita
tunnetaan myös 30 ja 20 m:n tasojen välivyöhykkeestä, joka on maatunut pronssi-kauden aikana; ne lienevät suureksi osaksi myöhäispronssikautisia tai varhaisrauta-kautisia.
Panelianlahdella enimmät rauniot sijaitsevat 30 m:n yläpuolella, vaikkei raunioita siellä ole useinkaan sijoitettu kallioille. Tämä seikka viittaa rauniohautauksen varhai-seen alkamiseen Panelianlahdella. Myös Nakkilanlahden pohjukassa on suuri osa raunioista sijoitettu maastossa yli 30 m:n korkeuteen, mutta 20 ja 30 m:n välisellä korkeusvyöhykkeeOä on täällä raunioita runsaammin kuin Paneliassa. Tämä mer-kinnee, että uudisasutus on ollut alueella voimakasta, nimenomaan pronssikauden jäl-kipuolella.
Vielä korostuneempana ilmiö esiintyy pohjoisempana, nim. Ulvilan Harjunpäässä, Porin Ruosniemessä ja Hyvelässä, Noormarkussa, Ahlaisissa ja Merikarvialla. Vain
206
aniharvat tämän alueen raunioista sijaitsevat näet 30 m:n tason yläpuolella Poris-sa ja Merikarvialla eräät yksittäiset rauniot, Ahlaisissa ja Noormarkussa eivät
mit-kään, jos jätetäänkauempana silloisesta rannikosta sijainneet huomiotta. Tämä seik-ka on sitäkin merkitsevämpi, kun kyseinen rannantaso on täällä, suuremman maan-kohoamisen alueella, myöhäisempi kuin etelämpänä. Asia on tulkittava siten, että alueen hautarauniot ovat melkeinpä yksinomaan pronssikauden jälkipuoleltatai esi-roomalaiselta ajalta. Yksittäistapauksissa rauniohautaus saattaa tietysti tälläkin
alu-eella ajoittua jo varhempaankin aikaan.