ÅTwva 98. Ruoveden Kauhtionniemen kivikehiä. Väinö Wallinin (Voionmaan) mu-kaan piirtänyt Ilkka Kaskinen. Kehät eivät ole samassa mittakaavassa.
Näkyville paikoille rakennettuina rauniot ovat olleet hävitykselle alttiina, jaenimmät onkin asiattomissa kaiveluissa turmeltu, niin ettei niiden kokoa eikä muotoa voi useinkaan tarkoin määrittää. Mutta sikäli kuin käytettävissä oleviin tietoihin on luot-tamista, näyttäisi raunioista suunnilleen puolet olevan enintään 5-metrisiä, n. 2/5
s—lo -metrisiä ja suunnilleen kymmenesosa yli 10-metrisiä. Suurimpia ovat Eräjär-ven Eräpyhän raunio, jonka alkuperäishalkaisija lienee ollut 12 m, kaksi Virtain Pöykkysaaren rauniota, molemmat kaiketi alunperinkin yli 10-metrisiä, sekä kaksi Vesilahden Siikosaaren rauniota, kumpikin lähes 15-metrinen. Kauhtionniemen kehä-raunion halkaisija on 12 m. Kun kookkaampia raunioita ei tunneta, näyttävät varsi-naiset monumentaalirauniot Ylä-Satakunnan järviltä puuttuvan. Niillä varauksilla, joitasuuruusluokitteluunsisältyy, tuntuvat järvialueenhautarauniot
kokojakautumal-taan vastaavan lähinnäKokemäenjoen suun pohjoispuolisenrannikon hautaraunioita.
Mikäli niiden kesken ei ole suuria aikaeroja tätä emme tiedä järvialueenrauniot voisivat ilmaista suunnilleen samanlaista kulttuurin tasoa kuin rauniot Pohjois-Sata-kunnan rannikolla.
Pronssikauden rauniot ovat rannikolla olleet enimmäkseen pyöreitä, ja pyöreitä liene-222
vät olleet myös useat järvialueen rauniot, pienimpiä lukuun ottamatta, joskin pyöre-änä säilyneeksi mainitaan vain eräs Kauhtionniemen 9-metrinen raunio. Mutta rauni-oissa on niiden nykymitoista päätellen ollut myös soikeita tai pitkänomaisia kuten rannikollakin; Kauhtionniemessä on tällaisia kaksi. Koska raunioita on tutkittu vain pari kolme, ei niiden rakenteesta ole sanottavia tietoja. Pohjaslahden Majakallion rauniossa näkyy suurehkojen kivien muodostamaa kehää, ja tämän kirjoittajan
v. 1954 tutkimassa Pöykkysaaren rauniossa näyttivät pohjakivet muodostavan
sisä-kehän, mahdollisesti kaksikin, mutta täyttä varmuutta ei asiasta saatu. Kauhtionnie-messä on kaksi kehän rajoittamaa soikeaa rauniota, toinen pieni, halkaisijaltaan 2—3-metrinen, toinen pitempi, 7-metrinen, ks. kuva 98. Kehät kuuluvat, kuten edellä on esitetty, pronssikauden rauniohautauksen peruspiirteisiin, mutta eivät riitä
raunioi-ta ajoittamaan, koska kehiä on myös rautakauden raunioissa. Mainittakoon kuiten-kin, ettei viimeksi mainituista tunneta juuri soikeita kehiä, jotka siten tuntuisivat liit-tyvän pronssikautiseen perinteeseen.
Silmäk i v i ä on todettu ainakin seitsemässä rauniossa, nim. Tampereen
Sauna-saaren jaKovannokan, Ruoveden Pyssyniemen, Sohvanniemen ja Kauhtionniemen, kuva 97, Virtain Oraniemen sekä Ikaalisten Kauppilan raunioissa. Kyseiset rauniot
ovat enimmäkseen 7—B-metrisiä ja kuuluvat siten keskimmäiseen suuruusluokkaan.
Silmäkivet ovat näissä raunioissa varmastikin pronssikauteen palautuva, joskaan ei ajoittava piirre, koska niitä esiintyy yleisesti myös rautakauden raunioissa.
Ajoituksen kannalta merkittävämpiä kuin edelliset seikat ovat paasiarkut,
joi-ta on todettu eräissä raunioissa. Hj. Appelgren havaitsi v. 1907 Eräjärven Eräpyhän raunion keskustassa muutaman ison laakakiven, joita arveli arkun jäännöksiksi.44 Heikel totesi v. 1879 Vesilahden Siikosaaren huipulla sijaitsevassa rauniossa, kuva 96, "jäännöksiä nelikulmaisesta kivisillä seinillä varustetusta pesästä, jota kaiketi käytettiin arkkuna tämäntapaisessa haudassa. Sen rakentamiseen oli nähtävästi laa-kakiviä käytetty. Kun ne ainakin osaksi olivat siirtyneet alkuperäisestä asemastaan, ei ollut mahdollista ottaa arkun rakennustapaa tarkkaan huomioon.Olipa asia miten hyvänsä, niin oli vielä kumminkin muutama laakakivi ikäänkuin hottelon katoksi asetettu.” Myös kolmessa muussa rauniossa, jotka sijaitsivat saaren länsipäässä ”sen vuorisella kärjellä”, näkyi arkun jäännöksiä.45 Vesilahden Avesaaren rauniosta Hei-kel kertoo seuraavaan tapaan: "Tämäkin kumpu on suureksi osaksi hävitetty . . . Näkyy sentähden jotensakin selvästi joka sivulta 6 kort. avara arkku. Musukiviä oli ladottu suoraan seinään. Keskelle arkkua oli pudonnut suuri laakakivi, joka nähtä-västi ja alkuperäisesti kuului sen kattoon.”46
44. Appelgren—Kivalo 1907.
45. Heikel 1882 22.
46. Heikel 1882 23
224
Muualta ei luotettavia arkkuhavaintoja ole, mutta tämän kirjoittajalle kerrottiin v.
1954, että Pöykkysaaren alimmassa rauniossa, jonka halkaisija lienee alunperin ollut 12 m, olisi ollut eräänlainen ”aukko tai kolo”; kuvaus voi viitata huonotekoiseen paasiarkkuun, ellei suorastaan vähäiseen kammioon.47 Kiintoisampi on insinööri Kaufmannin kuvaus Tampereen Lapinniemen rauniosta: ”Kummun keskellä oli kaksi toisiansa vastaan asetettua laakakiveä, kumpikin noin kahden jalan leveydestä, ja
nii-den alla kasa hiiliä ja poltettuja luita, joista kuitenkin jääköön sanomatta olivatko eläimen vaiko ihmisen.”48
Edellä mainitut tiedot antavat melko luotettavan avaimen kyseisten arkkuraunioiden ajoittamiseen. Paasiarkut ovat näet rautakauden raunioissa niin poikkeuksellisia, että tällaisten raunioiden ajoittaminen pronssikauden jälkeiseen aikaan sotii kaikkea
to-dennäköisyyttä vastaan, varsinkin kun otetaan huomioon Vesilahden raunioiden
sijoi-tus veden viereisille näköalakallioille: pronssikautisia siis! Lisättäköön, että Heikelin oppaan kertoman mukaan Avesaaren Lapinkallion rauniosta olisi löydetty "vasaran tapainen nuija”, arvattavasti siis reikäkirves.49 Heikel suhtautuu tietoon aidon tutki-jan kritiikillä; ”jos häneen (kertojaan) saa luottaa”; on kuitenkin vaikea ajatella,
mi-ten tällainen löytöhistoria olisi keksitty, ellei se olisi ollut tosi. Ei siis liene liian uskal-lettua päätellä, että rauniohautaus olisilevinnyt Pyhäjärvelle jopronssikaudella. Kuu-sikorttelinen, ts. suunnilleen metrinen arkku viittaa pronssikauden jälkipuoliskolle, jol-loin arkut polttohautauksissa pienentyivät.
Työhypoteesina voidaan edellä esitetyn nojalla otaksua, että rauniohautaus on
levin-nyt Pyhäjärven rannoille, kenties Längelmävedellekin jopronssikaudella. Koon ja si-jainnin nojalla myös Tarjanteen Pöykkysaaren ryhmää voidaan arvella pronssikauti-seksi, samoin Kauhtionniemen raunioryhmää, joka soikeine raunioineen tuntuisi
rin-nastuvan rannikon myöhäispronssikautisiin raunioryhmiin. Oirearvonsa on tässä
suh-teessa sillä seikalla, että Virtain Alahavangan rombikirves kerrotaan löydetyn "jär-venrannalla olleesta jättiläisten kiukaasta”.50 Kirves ajoittaa raunion aikaisintaan ja todennäköisesti pronssikauden jälkipuolelle. Pronssikautiseksi voidaan
raken-teensa puolesta tulkita myös Tampereen Lapinniemen raunio, sillä sen laattakivira-kennelma saa vastineensa rannikon myöhäispronssikautisista hautaraunioista, mm.
Kaunismäen Mäkilän rauniosta. Rautakauden raunioissa eivät luut sitä paitsi aina-kaan tavallisesti muodosta kokoamia kuten tässä tapauksessa. Kun useat edellä esi-tetyt seikat viittaavat pronssikauden jälkipuolelle jakun toisaalta mitkään ilmiöt
ei-47. Unto Salo, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ruoveden, Virtain ja Pohjaslahden pitäjissä. n:o 13; MA.
48. Heikel 1872 66—67. Kyseessä ovat varmastikin olleet ainakinpääasiassa ihmisen luut.
49. Heikel 1882 24.
50. Ks. viitettä 29.
vät edellytä varhaisempaa ajoitusta, rauniohautaus lienee levinnyt Satakunnan järville nimenomaan myöhäisellä pronssikaudella. Tämä tuntuisi luonnolliselta siitäkin syys-tä, että rannikonkulttuuri eli silloin korkeinta kukoistustaan.
Mutta meillä on kiistattomia tietoja myös siitä, että järvitraditionraunioita on raken-nettu vielä rautakaudella. Pirkkalan Kirkkosaaren rauniosta on löydetty roomalais-ajan rannerengas,51 Pohjaslahden Nuijaniemen röykkiöstä kapea koristeeton ranne-rengas ja kierresormus,52 jotka mahdollisimman yksinkertaisina esineinä ovat tuskin
sinänsä ajoittavia. Kun sormuksia kuitenkin on Suomesta löydetty vasta aivan esi-roomalaisen ajan lopun tai vanhemman roomalaisajan haudoista,53 raunio ajoittunee vanhempaan roomalaisaikaan. Vanhempi ei liene myöskään TarjanteenKilvensaaren raunio, mikäli pitää paikkansa tieto, että siitä olisi löydetty rannerengas. 54
Vähem-män on merkitystä tiedolla, jonka mukaan kanavanvartija K. F. Vikberg olisi löytä-nyt Pöykkysaaren jostakin rauniosta pitkän, kapean metalliesineen;55 kuvaus tosin viittaa pikemmin pronssi- kuin rautalöytöön, mutta ei anna ajoitusmahdollisuuksia.
"Jotakin rautaromua” mainitsee Väinö Wallin (Voionmaa) v. 1895 kaivelijain löytä-neen Ruoveden raunioista.56 Ruovedellä, Virroilla ja Pohjaslahdella on järvitradition raunioita rakennettu siis vielä vanhemmalla, ehkä nuoremmallakin roomalaisajalla.
Mahdollisesti enimmät Tarjanteen, Visuveden, Vaskiveden ja lähiselkien raunioista ovatkin vasta ajanlaskun vaihteen jälkeisiltävuosisadoilta.
Kokemäenjoen vesistöalueen rauniot eivät ole ainoat laatuaan. Samanlaisia tunnetaan
Päijänteen vesistön alueelta Kymijoelta etelässä aina pohjoisille latvajärville, ja Vuoksen vesistön varsilla niitä on Saimaan etelärannoilta Pieliselle jalisalmelle asti.
Matti Huurteen mukaan lapinraunioita on myös Oulujoen vesistön latvoilla ja lijoel-la. Niiden levintä käsittää siis koko järvialueen. Samoin kuin Kokemäenjoen alueella ne esiintyvät usein niemissä ja saarissa.57
Vaikkei lapinraunioita ole Satakunnan ulkopuolellakaan sanottavasti tutkittu, saa-daan eräistä löydöistä selvyyttä lapinraunioiden kronologiaan ja myös vahvistusta edellä esitetyille päätelmille. Lauri Pohjakallion tutkimasta Kuopion Kuusikkolahden-niemen 7-metrisestä rauniosta löydettiin poltettuja luita, pronssinapin(?) katkelma ja
51. Hackman 1926 29.
52. KM 18 001. Matti Huurre, Pohjaslahden kiinteät muinaisjäännökset, n:o 1; MA.
53. Salo 1968 112-13.
54. Matti Huurre, Ruoveden kiinteät muinaisjäännökset, 1970, n:o 17; MA.
55. Unto Salo, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ruoveden, Virtain ja Pohjaslahden pitäjissä, 1954,n:o 13; MA.
56. Wallin 1895.
57. Huurre 1979, ks. 130. Europaeus 1927 40—41. Pohjakallio 1974.Pohjakallio 197524—39. Pohjakallio 1978a 20-26, 1978 b 110-13.
226
pronssilevy, ilmeisesti huonotekoinen partaveitsi.58 Nappi on lähinnä Baudoun tyyp-piä 3b ja ajoittaa siten raunion IV periodille tai sen jaV:n vaihteeseen.59 Se poistaa viimeisetkin epäilyt, joitarauniohautauksen pronssikautiseen alkamiseen järvialueella voitaisiin ehkä kohdistaa. Toisaalta Äyräpään v. 1927 tutkima Viitasaaren Keihärin-kosken Rantalan raunio, jokakalliolle rakennettuna rinnastuu satakunnanpuoleisiin, sisälsi runsaasti nuoremman roomalaisajan esineistöä.60 Tietty viitearvonsa on myös Korpilahden Taikinaisniemen veitsellä ja keihäänkärjellä, jotka ajoittuvat
todennäköi-sesti vanhempaan roomalaisaikaan; ne mainitaan löydetyksi Päijänteen rannasta kal-liolta, jonka huipulla on hautaraunio.61 Vanhempaan roomalaisaikaan viitannevat myös ne ”23 pyöreänsoikeata rengasta eri kokoa ja paksuutta”, jotka v. 1749 löy-dettiin Hauhon Lumiaissaaresta, luultavasti hautarauniosta, ja lähetettiin Tukhol-maan;62 kyseessä on ehkä vanhemman roomalaisajan sarjarengastai
rannerengassar-ja.63 Järvitradition raunioita on siis Hämeenkin eri puolilla rakennettu roomalaisajal-la.
58. Pohjakallio 1978 a 20-25.
59. Baudou 196088—89. Mikäli kyseessä onneulanpää, mitä Pohjakallio onmyös pitänyt mahdollisena, kysee seen voisi tullaBaudoun tyyppi B 1 tai B2b, lähinnä jälkimmäisen varhainen variantti. Ajoitus olisi näissäkin ta-pauksissa IV periodi tai IV:n ja V:n vaihde,ks. Baudou 1960 78—79.
60. Europaeus 1927 25—35.
61. Salo 1968 77-78.
62. Heikel 1878 41-42.
63. Vanhemman roomalaisajan sarjarenkaista esim. Salo 1968 111—12.Kyseeseen voivat tulla myös sellaiset ren-gassarjat, jotka koostuvat kapeistanauhamaisista renkaista;tällaisia onlöydetty Pälkäneen Rönnistä, KM 9120 2—5, 9—ll. Kyseiset renkaat ovat muodostaneet kaksi kolmen renkaan sarjaa.