• Ei tuloksia

XIV PRONSSIKAUDEN ESINEISTÖ

In document Satakunnan historia I, 2 (sivua 58-62)

Miekat

Aseiden kuningas oli pronssikaudella miekka, tikaria pidentämällä kehitetty pistoase.

Se lienee syntynyt Vähä-Aasiassa, josta tunnetaan eräs lyhyt rautainen miekka tai pitkä tikari jo Troijan kaupungin II vaihetta vastaavalta ajalta, ajalta n. 2500—2200 eKr.1 Pitemmäksi kehittyneenä se esiintyy mykeneläisen kulttuurin piirissä Kreikassa

1500-luvulla, kuten eräs tunnettu sinettikuva osoittaa.13 Jokseenkinsamaan aikaan miekkoja osattiin valaa myös Keski-Euroopassa, jostaniitä kulkeutui tuontikappalei-na Skandinaviaan jo I periodilla; seuraavalla Skandinavian oma miekanvalanta johti jo taidokkaisiin, esteettisesti korkeatasoisiin tuotteisiin.

Vaikka miekat olivat pronssikauden aseista kalleimpia, niitä tunnetaan Suomesta 13,

ts. enemmän kuin keihäänkärkiä.2 Todellisuudessa lienevät pronssikeihäänkärjet olleet yleisempiä, mutta kun miekkoja pantiin useammin hautoihin sekä kätköihin, niitä on säilynyt meidän päiviimme enemmän. Satakunnasta on pronssimiekkoja löydetty kolme, nim. kaksi Paneliasta, yksi Kokemäeltä. Lisäksi saattaa Rieskaronmäen rau-niosta 88 löydetty pronssinen ruoto, kuva 120:1, olla miekasta, sillä veitsen ruodoksi se näyttää liian vahvalta.3

Toisen Panelian miekoista, kuva 103, löysi Manu Kuusisto v. 1955 entisen Isonsuon alueelta, Alhonrannan 1. Aloksenrannan pellosta Raitalan tilan maalta, ojan pohjalta 80 cm;n syvyydestä, missä se makasi hienon saviliejun päällä, karkeamman liejun peitossa.4 Miekka on aikoinaan joutunutmeren pohjaan, arvattavasti I—2 m:n syvyi-seen rantaveteen. 5 Kyseessä lienee vesiuhri, samoin kuin samasta Isostasuosta viime vuosisadalla löydetyt kolme kaularengasta tai lisalmen Haapajärven pronssimiekka.6

1. Lloyd 1961 168. Blegen 1965 148.

la. Esim. Piggot 1965 147.

2. Suomen pronssikautisista miekoista ks. Meinander 1954 b 12—15 ja Salmo 1955. Lisäksion Bromarvista löy-detty toistaiseksi julkaisematon miekan säilä, KM 20 226.

3. SatM 16454: 10.

4. KM 13 770. Salmo 1955. Salmon tarkastuskertomus, MA.

5. Salmi 1955.

6. Kyseisistä löydöistä esim. Meinander 1954 b, löydöt 44 ja 82,

Kuva 103. Kaksi miekkaa Paneliasta: vasemmalla matalaan veteen uhrattu(?) kes-kieurooppalainen särmäkahvamiekka (n. 1/4), keskellä kuva sen kahvasta (n. 3/4),

oikealla skandinaavinen miekka (2/5) Ruokalan Loukomäen rauniosta. Ensin

mainit-tu ajoittuu IIperiodille, jälkimmäinenIVdle.KM 13 770, 12 243. Museoviraston ko-koelmat.

236

Kuva 104. Särmäkah-vamiekkojen levintä Ernst Sprockhoffin (1941) mukaan. Tyyppi on peräisin ylisen Tona-van alueelta, vaikka

on-kin levinnyt lukuisana skandinaavisen pronssi-kulttuurin sydänalueelle.

Miekka on hyvin säilynyt 61 cm:n pituinen pitkäkärkinen ase, jossa säilä on tasaka-pea ja leveäharjainen, kahva kokonaan metallista valettu, alaosastaan neljällä niitillä säilän juureen kiinnitetty. Kahva on kaunistettu yksinkertaisin nauha-, ympyrä- ja katkoviivoin, myös kahdeksansärmäisen kouraimen osalta.

Tällaiset särmäkahvamiekat ovat tavattoman yleisiä skandinaavisen pronssikulttuurin sydänalueella Tanskassa, Skånessa ja Pohjois-Saksassa, harvinaisempia pohjoisempa-na; pohjoisin Ruotsista löydetty on peräisin Södermanlannista, Mälarin

eteläpuolel-ta.7 Mutta yleinen se on myös Baijerissa ja Itävallassa, ks. kartta kuva 104, ja sieltä miekkatyyppi onkin peräisin, kuten voidaan päätellä siitä, ettei sen muodolle eikä ko-ristelulle ole Skandinaviassa mitään esiasteita niin kuin Tonavan yläjuoksulla. Siellä on siis Paneliankin miekka valmistettu ja sieltä, ilmeisesti Skandinavian kautta, kul-keutunut Suomeen: tyyppinsä pohjoisinkappale. Se osoittaa pronssikautisen kauko-kaupan tai muiden yhteyksien ulottuvuuksia ja myös, että Suomella on ollut

osuuten-7. Salmon julkaisuun 1955,josta käyvät ilmi muutkin olennaiset asiat, sisältyy Sprockhoffin laatima levintäkartta.

sa silloisen Euroopan taloudessa. Outo lintu Satakunnan maaperällä, kimmeltävä kal-leus, josta Panelianlahden asukas lienee luovuttanut kimppukaupalla oravan- ja ma-javannahkoja. Tyyppi esiintyy Skandinaviassa II periodilla, sen alkuvaihetta myö-hemmissä löydöissä.8 Sellaisena miekka on vanhimpia tähän asti Manner-Suomesta löydettyjä miekkoja ja suunnilleen samanikäinen kuin Ahvenanmaan Sundista

löydet-ty skandinaavinen miekka.9

Panelian toinen miekka, kuva 103, on löydetty Ruoholan Loukomäen suurrauniosta, raunion reunaosasta, missä se oli kivien väliin pistettynä. 10 Paljon vaatimattomampi kuin edellinen: 42 cm:n mittainen, kapea, pitkäkärkinen ja harjavasäiläinen, vailla metallikahvaa. Kyseessä on ns. kaitaruotomiekka, jossa on ollut säilän viistot olat peitävä luu- tai puukahva; skandinaavisen valannan tuote, vaiheesta, jolloin jo oli luovuttu täysmetallikahvoista. Miekan lyhyydestä päätellen kyseessä oli toisen luokan

ase, kenties vähemmän vaateliaita ostajia varten valettu, säilän viistoista olkapäistä päätellen IV periodille ajoittuva. Älkäämme sitä silti halveksiko: kantajalleen se on ollut pienen omaisuuden arvoinen ja varmasti ylpeyden aihe. Lisäksi se on Kirkko-nummen Kasabergin miekan ohella ainoa Suomen mantereelta haudasta löydetty miekka ja ainoa meillä IV periodilta tunnettu. Tällaisia miekkoja oli Tanskasta

vuo-teen 1960 mennessä löydetty 80, Ruotsista yli 30, Pohjois-Saksasta 25, mutta

Suo-mesta tämä ainoa, jälleen tyyppinsä pohjoisin kappale.11 Se lienee valmistettu skandi-naavisen pronssikulttuurin keskusalueella.

Kokemäen Näppärin komea miekka, kuva 101, on 71 cm:n mittainen ase, jossaon jälleenpronssista valettu kahva.12 Harjava, tasakapea säilä on huoliteltu pitkittäisko-ristein, kahva muovattu käteen sopivaksi: siinä on alhaalla sormia suojaavat haarat,

jotka vastaavat myöhempien miekkojen väistintä, keskeltä pullea kolmivöinen kou-rain ja ylinnä lattean kovera ponsi estämässä miekkaa kädestä luistamasta. Säilän

pi-tuus ja kahvan väistin viittaavat siihen, ettei miekka ollut tehty pelkästään pistämis-tä varten. Näppärin miekka edustaa pronssimiekan viimeistä kehitysvaihetta,

pyrki-mystä pitkään miekkaan, jokaantoi käyttäjälleen lähitaistelussa edun. Pituuden kas-vuun on voinut ollaerityisenä syynä se, että näihin aikoihin Keski-Eurooppaan levisi ratsastustako; ratsain tarvittiin luonnollisesti pitempää terää kuin jalan

kahakoitaes-sa.

8. Ruotsin särmäkahvamiekat onkuvattuna teoksessa Oldeberg 1974 I, n:ot 163, 438,680, 708, 853, 2768,3047, 3167; epätyypillisiä n:ot 1012, 1131. Tanskan särmäkahvamiekoista ks. Broholm 1944 86—88; Miiller 1909 75-,

9. Bromarvista löydetty miekan säilä, ns. levyruotomiekka, KM 20226, lienee vanhempi, ehkä jo Iperiodilta.

Meinander 1954 b 12—15.

10. KM 12 243.Meinander 1954b 12—15, n:o42, t. 4b.Oiva Keskitalon kaivauskertomus 1951, MA.

11. Tyypin levinnästä ks. Baudou 1960 10—11 (tyyppi Cl),kartta 1.

12. KM 2791: 2. Hackman 1897 386. Tallgren 1916 160-61. Meinander 1954 b 12-15, löytö 56, t. 13.

238

Näppärin miekka on kätköstä, joka ajoittuu silmälasisoljen mukaan VI periodille,

mutta itse miekan katsotaan olevan V periodin valmistetta. Se on Mörigenin tyyppiä, joka on saanut nimensä Sveitsissä Bernin lähellä sijainneen paalukylän mukaan.13 Muoto on levinnyt Sveitsistä lähtien Reinin ja Tonavan yläjuoksulle, Elben keski-juoksullesekä muutamanakappaleena Oderin jaVeikselin väliselle alueelle. Ruotsista tyyppi tunnetaan ainoastaan yhdestä Södermanlannin löydöstä (2 kpl), joten Näppä-rin miekka on näillä leveysasteilla aivan poikkeuksellinen. 14 Kun tyyppi puuttuu

Tanskasta, se lienee levinnyt Södermanlantiin jaSatakuntaan Oderintai mieluummin Veikselin suusta, todennäköisesti suorin yhteyksin, jollaisiineräät muutkin Satakun-nan löydöt viittaavat; ajatus Itämeren länsipuolitse tapahtuneesta

kauttakulkukaupas-ta tuntuu vähemmän todennäköiseltä.

In document Satakunnan historia I, 2 (sivua 58-62)