Eräitä esineenkatkelmiaei kyetä tarkkaan määrittelemään. Niihin kuuluu Kuoppalan kätkön ohut rikkonainen renkaanmuotoinen pronssiliuska, kuva 102,1 ilmeisesti pronssiastian seinämästä. Etelä- jaKeski-Euroopassa valmistettiin pronssiastioita pa-kottamalla jo skandinaavisen pronssikauden alkupuolta vastaavana aikana, ja niitä on kulkeutunut Skandinaviaan ainakin 111 periodilta lähtien, runsaammin kuitenkin
vasta pronssikauden lopulla.2 Kuoppalan katkelma lienee myöhäispronssikautisesta astiasta, mutta on epävarmaa, onko se tuotu eheänä astiana vai uudelleen valetta-vaksi tarkoitettuna pronssimetallina.
Rieskaronmäen hautaan 89: 3 sisältyi kamman ohella ohuen pronssiesineen
kappa-le, kuva 115: 3;3 se lienee ollut katkelma jo hautaan pantaessa. Uotinmäen Juholan rauniosta 10 kerrotaan 1920- ja 30-lukujen taitteesta löydetyn 5—6 tuuman
mittai-nen, sittemmin hukkaan joutunutpronssiesine.4 Eräiden tietojen mukaan olisi Siikai-sista löydetty pronssikirves.5 Lisäksi kerrotaan eräistä hautaraunioista löydetyistä
11. Esim.Piggot 1965 177—84
12. Esim. Piggot 1965t. XV; Bröndsted 1939 88—90, 105—06, k. 98b; Stenberger 1964 235 k. 105, 13. Ks. viitettä 11,lisäksi mt. t. XXVI, XXXI.
14. Stenberger 1964 268—73, 233—34 1. KM 10732: 9, Kivikoski 1938 38-39.
2. Esim. Bröndsted1939 117-19, 170-71, 190-91,226-27, 3. SatM 17 102: 5. Salo 1970 35-38.
4. Salo 1970 25
5. Tämän kirjoittajalle 1960-luvulla kerrottu tieto.
280
miekoista ja keihäänkärjistä;6 useimmissa tapauksissa esineet lienevät olleet rautaa,
mutta aivan mahdotonta ei tietysti ole, että niiden joukkoon olisi sisältynyt jokin pronssinenkin.
Kaasanmäki
I:n(Jaakkolan) kultalöytö
A.M. Tallgren löysi v. 1908 Kaasanmäki I:n rauniosta I runsaan gramman painoi-sen kultalevynkatkelman, kuva 119:1.1 Se oli antimena haudassa 2, johon luuanalyy-sin mukaan oli kätketty naisen poltetut luut. Himmeähohtoinen mitättömyys, mutta löytönä kulttuurihistoriallinen; vanhin ja ainoa pronssikautinen todiste tuon ihmisen havitteleman metallin esiintymisestä Suomessa. Tosin katkelmaa ei voi muodon no-jalla ajoittaa, mutta raunion sijainti jarakenne viittaa pronssikauteen, nimenomaan sen jälkipuolelle, johon Kokemäenjoen suun kaikki varmat hautalöydöt ajoittuvat.
Sama ajoitus sopii hyvin esineen kulttuurihistorialliseen taustaan. Skandinaviassa, josta levy varmastikin on Suomeen tuotu, kultaa tosin esiintyy poikkeuksellisesti jo kolmannella vuosituhannella eKr., mutta yleisempänä vasta pronssikauden II peri-odilta lähtien.2 Yleisimmillään se on Tanskan löydöissä 111 periodilla, melkorunsasta vielä IV:llä ja Viliäkin, mutta VI periodilla kultalöytöjen luku vähenee
kolmannek-seen IV jaV periodin luvuista.Kultaa sisältyy myös Ruotsin pronssikautisiin löytöi-hin, VI periodilla kuitenkin nähtävästi vähemmän kuin aikaisemmin, jos ollenkaan.3 Skandinaavisen taustan sekä miljöönsä mukaan Kaasanmäen levy tuntuisi siis par-haiten ajoittuvan IV tai V periodille; saman raunion erään hautauksen sisältämä ro-vionnoki viittaa erityisesti jälkimmäiselle.
Tallgren otaksui levyä miekan hihnan koristeeksi, tosin vertauskohtia mainitsematta, mutta kun miekat esiintyvät yksinomaan miesten haudoissa, ei arvelu liene osunut oikeaan.5 Kyseeseen voisi ehkä tulla rannerenkaan kultapäällys, mikä ehkä selittäisi levyn kaksinkertaiset reunat; kultapäällysteisiä ovat olleet mm. V periodille ajoittuvat ns. valarenkaat ja ohuet suorapäiset renkaat.6 Ehkä vielä paremmin levy voitaisiin
6. Rautamiekka mainitaan löydetyksi eräästä Ahlaisten Ollilan torpanrauniosta. Ks. Killinen 1880 132, miekka Eu-rajoen Pullanvuoren väreestä, ks. Lindelöf 1916 175, myöhäinen sapeli Harjavallan Kuumonmäen suurrauniosta, ks. Salo 1970 18; tämän kirjoittajalle onkerrottu, että myös eräästä MerikarvianAlakylän rauniosta olisi löydet-ty miekka. Säilyneitä rautaesineitä on ollut mm. tämän kirjoittajan tutkimissa Porin Kuuminaisten ja Preiviikin hautaraunioissa sekä eräässä Lapin Vahalanrauniossa, ks. Salo 1970 66—95, 161.
1. KM 5104: 1. Tallgren 1916 163. Meinander 1954 b 220, löytö 52. Salo 1970 18—21, 108.
2. Kullan esiintymisestä Tanskassa ks. Bröndsted 1938 248—49; Broholm 1943 231—34; Broholm 1946 276—83.
3. Monteliuksen tosin jo vanhassa katsauksessa Ruotsin kultalöytöihin ei mainita yhtään löytöä VI periodilta; Mon-telius 1916.
4. Meinander, ks. viite 1, on otaksunut levyn kuuluvan V tai VI periodille.
5. Ks. vutettä 1.
6. Kyseisistä rannerenkaista esim. Baudou 1960 64—68, tyypit D ja E.
Kuva 119.Kuitulevyn kappale Har-javallanKaasanmäki I:stä (Jaakko-la) ja sivukuva Uotinmäen Mikolan raunion pinseteistä. Levy on
ensim-mäinen todiste kullan tuntemisesta Suomessa; se ajoittunee Vperiodille.
1/1. Kaija Levosen ja Matti Kaup-pisen piirrokset.
tulkita kultaisen astian uurteiseksi korvaksi mikäli kulta-astioissa sellaisia esiin-tyy;7 levyn katkelmallisuus ja turmeltunut muoto jättävät mielikuvitukselle runsaat
mahdollisuudet. Varmana voidaan jokatapauksessa pitää, ettäkyseessä on vainajalle
annettu katkelma, pars pro toto -anti. Sellaisenakin se on Tallgrenin sanoin "todistus melkoisen aineellisen hyvinvoinnin”.
Valantalöydöt
Sekä Kaunismäen että Rieskaronmäen ja Luistarin löytöihin sisältyy esineellisiä to-disteita omasta pronssinvalannasta: Kaunismäestä metallinsulatusupokkaan kappale,1 Rieskaronmäestä raunion 88 upokkaanpala ja 11 valinmuotinkappaletta tai
sellaisek-si otaksuttavaa. Valantalöytönä voidaan myös pitää saman raunion pronssiruotoa, kuva 120: 1; kyseessä lienee uudelleen valantaa odottava metallinkappale.
Rieskaronmäen upokkaanpala,2 kuva 120: 2, eroaa raunion muusta keramiikasta paksuutensa, sisäpinnan lasittumisen sekä hienohiekkaisen savensa vuoksi; se on reu-nasta, mutta niin pieni, ettei upokkaan kokoa voi määrittää. Samanlaista materiaalia
ovat raunion valinmuotinkappaleet, kuva 120: 3—9.3 Eräissä on suurehko sileä pinta, parissa renkaanmuotoinen painanne, joka viittaa rannerenkaiden tai mahdollisesti kaularenkaiden valantaan; Rieskaronmäen rannerengasta, kuva 21, onkin edellä otaksuttu oman valimon tuotteeksi. Muut kappaleet ovat liian pieniä valetun esine-muodon määrittelyyn, mutta kaikki ovat kertakäyttöisten savimuottien jäännöksiä, samoin kuin myös Laihian Nikonkalliolta jaLiedon Vanhalinnasta4 löydetyt. Luista-rin muotinkatkelma, kuva 46 rengaskorun muotista on uusin lisä maakunnan
valantalöytöihin.5
7. Euroopassa onpronssikaudella valmistettu ohuesta kultalevystä astioita. Tanskasta löydetyistä esim. Bröndsted 1939 119-21, 170-73.
1. Meinander 1954 b 22.
2. SatM 16 454: 58. Salo 1970 30-34, 110-13.
3. SatM 16 454: 8, 50. 52, 55, 57, 59. Salo 197030-34, 112-13.
4. Meinander 1944 44—45. Jukka Luoto: Liedon Vanhalinna. Lisensiaattitutkimus 1978, TYAA.
5. Lehtosalo—Hilander 1978 31. KM 18 000: 3052.
282
Kuva 120. Löytöjä Rieskaronmäen rauniosta 88: 1 miekan ruoto(?), 2 sulatusupok-kaan pala, 3—9 valinmuottien kappaleita, joista ainakin numeroissa 8 ja 9 pyöreä-pohjainen painanne, mahdollisesti rengaskorujen valannan jäljiltä. Kulttuurin tason
osoittajina tällaiset löydöt ovat arvokkaampia kuin jokinkaukainen tuontiesine. Ne ajoittuvat todennäköisesti Vperiodille, mutta joukossa voi olla vanhempiakin. 1 3/2,
muut 4/5. SatM 16 454: 10, 58, 50, 52, 59, 8, 77, 57, 55. Satakunnan Museon ko-koelmat.
Tällaisia muotteja, ainoita, joita rannikonkulttuurin piiristä toistaiseksi tunnetaan, käytettiin mm. korujen tai muiden monimutkaisten esineiden valantaan. Ne valmistet-tiin siten, että jostakin pehmeästä, helposti sulavasta aineesta, luultavasti vahasta, muotoiltiin valettavan esineen malli.6 Sen ympärille puristettiin hienosta savesta muotti, johon jätettiin metallinkaatoaukko sekä kanavat ilman ja valinkaasujen pois-tamiseksi muutoin syntyi kuplainen pinta jamuotti poltettiin, jolloinse kovettui ja vaha juoksi pois jättäen jälkeensä valinontelon. Tähän kaadettiin sula metalli.
6. Pronssivalantatekniikasta esim. Pleiner, "Metallguss”, Filip 1969 812—13.
Rieskaronmäen raunio 88:n alainen kulttuurikerros sisälsi valantalöytöjen lisäksi ma-talien savimajojen palasia, jotka meillä tuntuvat esiintyvän V periodilla; ajoitus on tosin jossain määrin epätarkka. Ne antavat valantalöydöille jokatapauksessa sum-mittaisen ajoituksen, ja myöhäispronssikautisia ovat myösLuistarin, Laihian Nikon-kallion jaLiedon Vanhalinnan upokkaan- ja muotinpalat, luultavasti myös Kaunis-mäen upokkaankappale.
Valannasta on pronssikauden jälkipuolelta todisteita kaikkialta Itämeren alueelta, mm. Virosta Asvan kulttuurin linnoitetuilta asuinpaikoilta.7 Samoin Suomen sisä-maasta, etenkin asbestikeraamisesta piiristä, nim. Ananinon tyypin kirveiden tai nii-den vaikutusta osoittavien kirveinii-den tai provinsiaalisten Mälarin kirveinii-den muotteja tai muotinkappaleita; ne ajoittuvat kaikki pronssikauden jälkipuolelle.8 Mutta ne ovat olleet kaksiosaisia, useaan kertaan käytettäväksi tarkoitettuja ja siis tekniikaltaan eri-laisia kuin rannikon muotinkappaleet. Räisälän Kalmistonmäeltä on kuitenkin löydet-ty myös kertakäyttöisten savimuottien kappaleita, ilmeisesti kaularenkaiden valami-seen käytettyjä.9
Sisämaan valinmuotit osoittavat, että valanta oli siellä opittu idästä käsin. Rannikon-kulttuuri puolestaan omaksui pronssinvalannan varmaankin lännestä, vaikkei asiaa voikaan itse muottien tai upokkaiden nojallaosoittaa. Muunlainen ajatus olisiterveen järjen vastainen, sillä Ruotsista tunnetaan vastaavia valantalöytöjä runsaasti, Hallan-nista jo pronssikauden alkupuolelta, Uplannista ja Södermanlannista sen
jälkipuolel-ta; Södermanlannin Hallebyssä on paljastettu todellisen suurvalimon jäännökset.10 Ei liene sattuma, että Kaunismäestä ja Rieskaronmäestä tunnetaan valantalöytöjen ohella sellaisia pronsseja, joitavoidaan pitää kotitekoisina: Kaunismäestä (lorisevas-ta) Mälarin tyypin provinsiaalinen kirves, Rieskaronmäestä rannerenkaan lisäksi pronssinappi janapinkaltainen rikkonainen levy sekä kampa, kuten edellä on mainit-tu; omaa valantaa lienee myös Peltomäen nappi. Kokemäenjoen suussa pystyttiin pronssikauden jälkipuolella täyttämään osa metalliesineidentarpeesta omin neuvoin:
täällä pronssikauden jälkipuoli oli siis sananmukaisesti pronssin kautta. Luultavasti sama päätelmä voidaan ulottaa rannikon kulttuuriin yleisemminkin, samoin tietyssä määrin sisämaan kulttuureihin.
7. Esim. Löugas 1966.
8. Meinander 1954 b 27—29, 44—49. Meinander 1969 52—56.
9. Meinander 1954 b 59—60.
10. Ruotsin valantalöydöistä esim. Oldeberg 1933 213—15; Schönbäck 1959 84—94; Stenberger 1964 204—05, 294—98;Jaanusson 1971 ja 1981.
284