Varsinaiset pronssikorut ovat Suomen löydöissä harvinaisia ja rajoittuvat ranne- ja kaularenkaisiin. Viimeksi mainittuja on täältä löydetty kaikkiaan viisi, nim. neljä Ina-rin Lusmasaaren kätköstä,1 yksi Etelä-Suomesta, tarkemmin sanoen Rieskaronmäen rauniosta 87, kuva 114.2 Kaikki renkaat ovat keskiosastaan kierteisiä, mutta erona on se, että Lusmasaaren renkaat päättyvät koukkuihin kuten skandinaaviset renkaat yleensä, kun taas Rieskaronmäen siro rengas on rullapäinen; rullista päät lienee lan-galla sidottu yhteen.
Muoto ei ole skandinaavinen. Ruotsista sitä tunnetaan Skånen Lilla Bedingen kät-köstä 21 kpl ja Gotlannin Västerbyn kätköstä viisi, ja Tanskasta on löydetty yksi massiivinen samantyyppinen kultarengas, VI periodilta kuten Baudoun mukaan edel-lä mainitut kätköt.3 Rengasmuotoa voidaan kuitenkin seurata paljon varhaisempiin aikoihin ja etäisemmille alueille. Kierteisiä rullapäärenkaita esiintyy Italiassa, Balka-nilla ja Etelä-Saksassa skandinaavisen pronssikulttuurin alkupuolta vastaavana aika-na.4 IV periodilla muoto kotiutuu Rieskaronmäen rengasta massiivisempana Lausit-zin kulttuurin piiriin ja tunnetaan myös joistakin kätköistä Lausitzin kulttuurin ja Itämeren etelärannan väliseltä vyöhykkeeltä.5 Sitä näyttää tuolloin kuten ehkä myö-hemminkin käytetyn toisinaan neljän—kuuden renkaan korusarjoina. IV periodille ajoittuu myös Ulzenin piirin MasendorfTista löydetty rengas, Pommerellenin Neuwie-kin renkaan ohella Rieskaronmäen renkaan paras tuntemani vastine.6Rieskaronmäen renkaan kaltaisia solakoitarenkaita, joidenpäät on taottu litteiksi jausein keskiosaa leveämmiksi näin ei ole laita Rieskaronmäen renkaassa tunnetaan kuitenkin
15. Ks. edellistä viitettä.
1. Meinander 1954 b 52,
2. SatM 16 454: 125.Salo 1970 29-31, 96-97.
3. Månadsbladet 1903-1905, 6-7, k. 7. Montelius 1917 86 k. 1298.Hansson 1927,nro 334, t. 48. Broholm 1946 236, 260. Baudou 1960 323, kätkölöytö 2:a; 326, kätkölöytö 147.
4. MuUer-Karpe 1959,t. 85: D4, 6; t. 110:AI; t. 118: 44, 45; t. 182: 812.
5. SprockhofT 1937 t. 15:2, 16:4, 17:8. Kostrzewski 1923 83, k. 281.
6. SprockhofT 1934 t. 7: 3. La Baume 1925 31k. 8.
Kuva 114.Kaularengas ja nappi Rieskaronmäen rauniosta 87, ks. kuvat 22—23. Si-ro kaularengas, Suomen ainoapronssikauden haudasta löydetty, on valettu nykyisen Puolan alueella, mutta nappilienee Rieskaronmäen oman valimon työtä. Esineet
oli-vat V periodin naisenhaudassa. 4/5. SatM 16 454: 125—26. Valokuvannut Jalo Porkkala. Satakunnan Museon kokoelmat.
pääasiassa V:ltä, mutta myös vielä VI periodilta, etenkin Takapommerista, Pomme-rellenistä jaKalizin piiristä, ts. nykyisen Puolan luoteis- ja keskiosista.7 Kujaviassa,
Veikselin mutkasta kaakkoon, kehittyy VI periodilla raskas, päistä usein
piirtokoris-7. Kostrzewski 1958 a 407. Kostrzewski 1958 b 66. SprockhofF 1934t. 13: 3—4.
266
teinen rengastyyppi, joka leviää kauas valmistusaineensa ulkopuolelle, mm. Oderin suuhun ja jopa Tanskaan, kuten edellä mainittu kultarengas osoittaa.8
On jokseenkinvarmaa, että em. Ruotsista löydetytrenkaat sekä Rieskaronmäen ren-gas ovat peräisin nykyisen Puolan alueelta ja että viimeksi mainittu on kulkeutunut Suomeen ehkä Veikselin suusta kuten jonkinverran myöhäisempi Järvenrannan
kir-ves. Edellä on joviitattu siihenmahdollisuuteen, että Suomen jaVeikselin suun välil-le olisi solmiutunut suoria yhteyksiä jo pronssikauden lopulla, jaRieskaronmäen ren-gas sopii hyvin tällaiseen otaksumaan; tosin Västerbyn löytö osoittaa, että rengas-tyyppi on voinut levitä pohjoiseen myös Gotlannin välityksellä.
Lähimpien vastineittensa mukaan rengas on ajoitettava V periodille; VI periodin muodoksi se on liian hento ja kapeapäinen, eikä ajoitus IV periodille sovi saman haudan nappiin, silläsen koristelu viittaa V periodille, kuten edellä on mainittu. Hau-talöytönä Rieskaronmäen kaularengas on kuten edellä jo on käynyt ilmi Suo-messa ainoalaatuinen; myös skandinaavisissa haudoissa kaularenkaat ovat V peri-odilla varsin harvinaisia.9 Kaularenkaat kuuluvat Skandinaviassa naisenhautojen esi-neisiin, ja niin on varmasti laita tässäkin tapauksessa, vaikka luuanalyysin tulos ei olekaan täysin selvä.
Rannerenkaat
Rannerenkaat ovat varmasti olleet kaularenkaita halvempia, mutta ovat Suomen löy-döissä yhtä harvinaisia kuin nämä: kolme sisältyyLusmasaaren kätköön, yksi Saltvi-kin Tjärnanin löytöihin1 ja yksi on Rieskaronmäen rauniosta 86. Näiden varmasti
ajoitettavien lisäksi saattavat myös kaksi Nakkilan Tarringinmäestä löydettyä rau-taista rannerengasta olla pronssikautisia metallistaan huolimatta.
Rieskaronmäen rengas, kuva 21, on hento, tasakapea ja koristeeton, poikkileikkauk-seltaan segmenttimäinen ja siis mahdollisimmanyksinkertainen.2 Muotona se on mel-keinpä ajaton: jokseenkin samanlaisia esiintyy vielä vanhemmalla roomalaisajalla.3 Rieskaronmäen rengas on epäilemättä pronssikautinen, peräisin rauniosta, joka
si-jaintinsa puolesta on V periodille ajoitettua raunio 87;ä vanhempi; viimeistään siis tältä periodilta, mahdollisesti jo IV:ltä, ellei 111:lta. Rengas oli antimenaalueella, joka sisälsi kahden miespuolisen vainajan poltetut luut: pronssikaudella ovat siis miehetkin
8. Kostrzewski 1958 b 63—67, mm.kuvat Bb—c, 10—11,sekä 72—75 k. 21—22 sekä kartta 3 9. Baudou 1960 115—16.
1. Meinander 1954 b 32.
2. SatM 16 455: 1.Salo 1970 27-29, 99-100.
3. Ks. ed. viitettä. Salo 1968t. 28: 3, 38:3.
käyttäneet rannerenkaita! Sama ilmiö todetaan myös Skandinaviassa,4 ja meillä, kiin-toisaa kyllä, eräissä tarhahautoja sisältävissä kalmistoissa vanhemmalla roomalaisa-jalla;5 pronssikautinen traditio näyttää siis Suomessa jatkuneenkauas rautakauteen, päinvastoin kuin Ruotsissa, jossarannerenkaat ovat naistenkin haudoissa roomalais-ajalla harvinaisia. Tapa käyttää rannerengasta lienee meille levinnyt Skandinaviasta.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä ajatella, että Rieskaronmäen rengas olisi tuontikap-pale: pikemminkin näinyksinkertainen esine on tulkittava Rieskaronmäen oman vali-mon tuotteeksi.
Yksinkertaisia ovat muodoltaan myös Nakkilan Tarringinmäenrautaiset renkaat, jot-ka löydettiin hautarauniosta kiviä ajettaessa v. 1903: massiviisia, päihin suippenevia,
mutta pahasti ruostuneita, kuva 116; mahdollinen koristelu on hävinnyt jäljettömiin.6 Kyseessä lienee rengaspari. Löytöpaikkaa ei voida nykyisin varmasti todeta, mutta renkaat lienevät Tarringinmäki ll;ksi nimitetystä neljän matalan hautaraunion ryh-mästä.
Renkaiden pronssikautisuus ei ole varma, mutta todennäköinen; löytöpaikka sijaitsee pronssikauden rantavyöhykkeellä, ja Uplannin Tähystä on löydetty vastaava ranne-rengaspari haudasta, joka ajoittuu pronssikauden VI periodin jaesiroomalaisen ajan I periodin taitteeseen.7 Muoto on Ruotsissa vieras, peräisin varmastikin myöhäisen Lausitzin kulttuurin piiristä, Veikselin ja Oderin väliseltä alueelta, josta sitä
tunne-taan useita kymmeniä.8 Siellä muoto ajoittuu Hallstatin C- jaD-periodille, ts. VI pe-riodia vastaavaan aikaan. Kun tällaiset renkaat ovat melko yleisiä Viron löydöissä
myöhäisellä esiroomalaisella ajalla9 sekä esiintyvät myös Suomessa vanhemmalla roomalaisajalla,10 muodon on täytynyt juurtua toisaalta Viroon, toisaalta Suomeen
joko pronssikauden lopulla tai esiroomalaisen ajan alussa. Suomessa nimenomaisesti Satakuntaan, sillä lähes kaikki Suomesta löydetyt rautaiset rannerenkaat ovat peräi-sin täältä: neljä Euran Lauhianmäeltä ilmeisesti kahtena parina käytetyt kaksi yksittäistä Nakkilan Penttalasta ja yksi Porin Parkkalista, kolme viimeksi mai-nittua vanhemmalta roomalaisajalta.11 Mikäli Tarringinmäen renkaat ovat myöhäisel-tä pronssikaudelta, ne kuvastavat ilmeisesti samoja yhteyksiä Lausitzin kulttuuriin
4. Baudou 1960 114
5. Ainakin Karjaan Kroggårdsmalmenilla ja Porin Parkkalissa, ks. Salo 1968 13—20, 221—22 ja Salo 1970 73-83, 98-99.
6. SatM 5518-19. Salo 1970 65,98-99.
7. Modin 1966.
8. Kontrzewski 1958 b 52-54, 68-69. Petersen 1929 93-94 sekä Beilage 43, s. 158-59.
9. Schmiedehelm 1927. Schmiedehelm 1955 24—. Virosta on parin viime vuosikymmenen aikana löydetty useita uusia renkaita, mm. rengaspareja, esim. Mandel 1978 T VI: 5—6(Poanse); Moora 1974 T IV: 18—19.
10. Salo 1968 106-07.
11. Ks. ed. viite. Salo 1970 98—99. Yksi rautaisen renkaan katkelma on löydetty Ylimarkusta, ks. Miettinen 1980 93.
268
kuin Järvenrannan kirves jamahdollisesti Rieskaronmäen kaularengas sekä Näppärin miekka. Samalla ne osoittaisivat, että rauta on tullut tunnetuksi jo pronssikaudella, aluksi korumetallina kuten myös Skandinaviassa.12
Partaveitset
Pronssikauden uusi terämateriaali lisäsi kulttuurin mahdollisuuksia erääseen aikai-semmin kaiketi tuntemattomaan suuntaan: parta voitiin nyt poistaa kivuttomalla
ta-valla, ohutteräisellä veitsellä. Näin myös tehtiin skandinaavisen pronssikulttuurin pii-rissä II periodilta alkaen, ilmeisesti eteläisempien kulttuurien muodikkaita esikuvia
seuraten.1 Asiasta eivät todista vain hautojen partaveitset, vaan myös se, että Tans-kan tammiarkkuhaudoissa miehet ovat parrattomia; tämä seikka ei voi johtuaparran häviämisestä, sillä samoilla vainajilla on tukka säilynyt. Parranajosta tuli siellä siis kulttuurin osa, aluksi tosin harvinainen: partaveitsiä on Tanskan haudoissa II ja 111 periodilla vielä niukasti, mutta pronssikauden jälkipuolellatavattoman runsaasti;
vuo-teen 1960 mennessä tunnettiin myöhäispronssikautisia partaveitsiä Tanskasta n.
1800, Schleswig—Holsteinista n. 170, Ruotsista n. 210 ja Norjasta n. 10.2 Partaveit-siä esiintyy yhdessä pinsettien kanssa Tanskassa IV periodilla lähes jokaviidennessä ajoitetussa haudassa lukuun sisältyvät myös naisenhaudat V:llä joka yhdeksän-nessä.3 Voidaan arvioida, että IV periodilla ainakin joka kolmas, ehkä joka toinen mies piti Tanskassa leuan karvapeitteen poistamista asiallisena toimenpiteenä, mutta jo seuraavalla periodilla olisi parrakkaita ollut moninkertainen enemmistö!
Ei ole ihmettelemistä, että parranajo levisi pronssikaudella myös Suomeen, päätellen neljästä täältä löydetystä partaveitsestä sekä parranajoon otaksuttavasti käytetyistä tilapäisteristä. Satakunnasta tunnetaan varsinaisia partaveitsiä kolme, nim. pahasti rikkoutunut katkelma Panelian Loukomäen suurrauniosta,4 kuva 117:4, hiukan pa-remmin säilynytKaunismäen kompleksiin kuuluneesta Torisevan Mäkilän rauniosta,5 kuva 118, kolmas Kokemäen Orjapaaden rauniosta,6 kuva 113:4. Loukomäen veitsi ajoittunee saman raunion IV periodin miekkaa vanhemmaksi ja siis viimeistään tälle periodille. Saman ajoituksen saamme pinseteistä päätellen myös Orjapaaden veitselle.
12. Raudan varhaisesta esiintymisestä Skandinaviassa ks. Montelius 1913. Hallbert 1956.
1. Parranajosta ja partaveitsistä Skandinaviassa esim. Baudou 196029—30 viitteineen. Bröndsted 1939 69.
2. Baudou 1960 30, 116—20.
3. Huomattakoon, että naistenhautoja voidaan esineistön nojalla erottaapaljon vähemmän kuin miestenhautoja;
toisaalta lukuun eivät sisälly pelkästään partaveitsiä sisältävät haudat. Arvio onhyvin summaarinen. Sen perus-teenaovat Baudoun esittämät luvut, ks. B. 1960 113—20.
4. KM 12 858: 1. Meinander 1954 b 57, n:o42.
5. KM 3471. Heikel 1898. Meinander 1954 b 57—58. n;o 47.
6. TYA 172:2.Tapani Tuovisen kaivauskertomus Kokemäki, Haistila, Orjapaasi, TYAA.
Kuva 115. Rieskaronmäen raunio 98, ks. kuvat 33—35, on antimiltaan Suomessa tä-hän asti tutkituista pronssikauden raunioista rikkain. 1 pinsetit haudasta 2, 2—3 kampa japronssiesineen katkelma haudasta 3, 4 pinsetit haudasta 4, 5
partaveitse-nä(?) käytetyn pronssilevyn katkelmia haudasta 5. Pinsetit on tuotu Skandinaviasta,
mutta kampa Ja pronssilevy lienevät omaa valantaa. Esineet ajoittuvat Vperiodille.
N. 7/10. SatM 17 102: 2,4, 5,7, 10—11. Satakunnan Museon kokoelmat.
Mäkilän veitsestä on tyypinmäärittelyn ja ajoituksen kannalta tärkeä silmukkamainen varsi katkennut, mutta sen pintaan punssattu jakaiverrettu siro kaksoiskeulainen lai-vakuvio ajoittaa sen IV tai V periodille, jolloinskandinaavisia partaveitsiä koristeltiin tällaisilla aiheilla.7 Laivakuvion keveys ja kolmiomaiset koristeleimat viittaavat ehkä mieluummin IV kuin V periodille, mutta varma ajoitus edellyttäisi yksityiskohtaisem-paa8 tarkastelua kuin tässä on mahdollista. Myöhäisen pronssikauden partaveitset keskittyvät Etelä-Skandinaviaan, josta Satakunnan veitset ovat todennäköisesti
peräi-sin, samoin Laihialta löydetty V periodin spiraalipäinen veitsi.9
Mutta parranajoon on voitu käyttää tilapäisempiäkin teriä, mm. Rieskaronmäen hau-dasta 89:5 löydettyä pronssilevyä, otaksuttavasti napinpuolikasta, jonkatoinenreuna on taottu partaveitsenohueksi, kuva 115:5.10 Vastaavia tilapäismuotoja tunnetaan
7. IV ja V periodin partaveitsistä ks. esim. Broholm 1949 44—47, 76—79; Baudou 196029—35.
8. Vastaavaa "kevyttä” ornamentiikkaa esiintyy tanskalaisissa partaveitsissä jo IV periodilla, esim. Bröndsted 1939 k. 167a—d. Vperiodilla laivakuviot ovat usein viivanauhakoristeisia,ks. esim. mt. k. 204.
9. Ks. Baudoun karttoja 20—22, B. 1960. Meinander 1954 b 57; huomautettakoonkuitenkin, että Baudoun tyyppi B 4a, johon Laihian veitsi kuuluu, esiintyy jo IVperiodilla, joskinpääosa ajoittuu V:lle; B. 1960 34—35.
10. SatM 17 102: 10-11.
270
Kuva 116. Satakunnan vanhimpia rautaesineitä:rannerengaspari Nakkilan Tarringin-mäestä, veitsi ja neula Nakkilan Kuusiston raunioista kuva 15. Rannerenkaat ovat todennäköisesti peräisin nykyisen Puolan alueelta, veitsen katkelma Skandinaviasta.
Esineet ajoittuvat pronssikauden loppuun tai esiroomalaisen ajan alkuun. 1/1. SatM 5518—19, KM 6126: 37, 38. Satakunnan Museon ja Museoviraston kokoelmat.
Sundista, Laihialta, Isostakyröstä, Kuopiosta ja Inarista, samoin Skandinaviasta, jos-sa partaveitsiksi ovat kelvanneet myös rikkonaiset sirpinterät, rannerenkaat, kaula-renkaiden levyt tai levymäiset riipukset.11
Pinsetit
Jo II periodilla, samaan aikaan kuin partaveitsiä, Skandinavian miehenhaudoissa al-kaa esiintyä hentoja pronssipinsettejä, joiden leveät päät, ”leuat” kääntyvät
terämäi-sesti toisiaan vastaan.1 Ja samoin kuin partaveitset nekin ovat aluksi harvinaisia, mutta IV ja V periodilla yhtä yleisiä kuin nämä.2 Mihin niitä käytettiin? Koska ne useimmiten esiintyvät partaveitsien kanssa samoissa haudoissa, niitä ei liene
tarkoi-11. Meinander 1954 b 57. Pohjakallio 1978 a k. 12:2. Baudou 1960 30.
1. Esim. Bröndsted 193957. Baudou 1960 39—40.
2. Baudou 1960 116-18.
Kuva 117. Pronssikauden muotiesineistöä: pinsetit Kokemäen Pusson kalmistosta, pinsetit Nakkilan Uotinperä II:n rauniosta N, ks. kuva 40, kaksiteräisen veitsen kat-kelma Uotinperä II:n rauniosta T, rikkoutunut partaveitsi Panehan Loukomäen rau-niosta ja veitsen (?) katkelma Harjavallan Kaunismäen rauniosta 71, ks. kuva 6.
Kolme ensin mainittua ajoittuvat IV periodille, eikä Loukomäenkään partaveitsi voi olla IVperiodia nuorempi. Kaunismäen katkelmaa lukuun ottamatta esineet voidaan todeta skandinaavisiksi muodoiksi. I—3 1/1, 4 ja5 4/3. KM 7980: 1, SatM 17 459:
38, 55,KM 12 858: 1,11 506: 1. MuseovirastonjaSatakunnan Museon kokoelmat.
tettu partakarvojen Hyppimiseen. Ehkä ne ovat kelvanneet siihen mihin pinsetit ny-kyisinkin: silmälaudan nostamiseen, kääntyneen ripsen oikaisemiseen tai pienen okaan ihosta poistamiseen. Mutta tällaisiin tarkoituksiin niitä ei ole varmaankaan hankittu eikä niiden leveä muotokaan oikein hyvin tällaiseen käyttöön soveltunut.
Kyseessä oli muoti-ilmiö, varmastikin ulkoasun hoito, vaikkapa nenän tai korvan karvojen poistaminen, mihin leveä partaveitsi ei sopinut. Mitättömyydessäänkin
pin-setit kertovat skandinaavisesta kulttuurista olennaisen seikan: kulttuuriin kuului huo-liteltu ulkoasu myös miehillä, joiden haudoissa pinsetit yksistään esiintyvät. Mutta pinsettien käyttö omaksuttiin myös Suomeen. Täältä on löydettykuudet tai seitsemät pinsetit, kaikki Satakunnasta, Kokemäenjoen suusta ja varresta. Kun ne esiintyvät täkäläisissä haudoissa yksinään, niitä on voitu käyttää myös partaveitsen sijasta.
272 IV tai Vperiodille. 3/4.
Piirros C. F. Meinande-rin mukaan.
Pronssikauden alkupuolella pinsetit olivat koristeettomia, mutta jälkipuolella niihin alettiin pakottaa pieniä kuhmuja, esikuvana Keski-Euroopassa harjoitettu pronssinpa-kotustekniikka, sekä piirtää poikkiviivaisia tai pitkittäisviivaisia nauhoja; jälkimmäis-tenkin impulssit saatiin etelästä, Sveitsin paalukylistä.3 Satakunnan pinsetit ovat kaik-ki koristettuja ja siis pronssikauden jälkipuolelta.Kokemäen Pusson pinseteissä,4 ku-va 117: 1, koristelu rajoittuu kuitenkin vain kolmeen kuhmuun, mikä on ominaista Baudoun C-tyypille.5 Siihen kuuluvia pinsettejä tunnettiin vuoteen 1960 mennessä Tanskasta n. 175, Ruotsista n. 10, useimmat Skånesta; levintä osoittaa, että Pusson pinsettien täytyy olla eteläskandinaavista perua. Kolme neljännestä tyypin
ajoitetuis-ta kappaleista kuuluu IV periodille, yksi neljännes V:lle; tällöin pinsetit ovat leveitä.
Kun Pusson pinsetit ovat kapeaa varianttia, niiden täytyy olla jo IV periodin
puolel-ta. Pinsetit löytyivät Pusson merovinkiaikaisestakalmistosta, joten kyseessä on haja-löytö. Löytöpaikka on Kokemäenjoen varressa lähellä Kokemäen keskiaikaista saka-ristoa, ks. kartta kuva 92. Kapeudessaan Pusson pinsettejä vastaa Kokemäen Orja-paaden pinsettienpuolikas, sekin kuhmukoristeinen jaehkä IV periodille kuuluva, ks.
kuva 113: 3.6
Uotinperä II:n N-haudasta löydetyt pinsetit, kuva 117: 2, ovat sirot ja koverasivui-set, ja kolmen koristekuhmun yläpuolella niissä on vielä kaksi pienempää poik-keuksellinen piirre; pinsettien reunoja seuraa ja kuhmuja kiertää vinopiirtonauha.7 Kyseessä on Baudoun D-tyyppi, jonka pinsettejä tunnettiin vuoteen 1960 mennessä Tanskasta lähes 200, Schleswig-Holsteinista 14, Ruotsista 34 ja Norjasta 3.8 Valmis-tuskeskus lienee sijainnut Pohjois-Jyllannissa, ja sieltä lienee Uotinperänkin pinsetit tuotu, kenties Gotlannin kaupan välittäminä; tyyppi on levinnyt muutamana
kappa-3. Baudou 1960 39—40, 43.
4. KM 7980: 1.Hackman 1926 24,k.2. Meinander 1954 b 57, n:o 58, 5. Baudou 1960 41, 220-22.
6. TYA 172: 1
7. SatM 17459: 38. Salo 1970 54-55, 102-03.
8. Baudou 196041-42, 222-25.
leena Gotlantiin.9 Kuten Pusson pinsetit ovat myös Uotinperän tyyppinsä
pohjoisim-mat. N. 7/8 ajoitettavista pinseteistä kuuluu IV periodille, mm. Uotinperän pinsettien kaltaiset sirot ja kapeat kappaleet, ja vain kahdeksannes löydöistä, eritoten leveät pinsetit, ovat V periodin puolelta. Uotinperän pinsetit ovat siis samalta ajalta kuin Pusson.
Kerrassaan kahdet pinsetit on löydetty Rieskaronmäen rauniosta 89. Haudasta 2 löydetyt, kuva 115: 1, ovat Pusson pinsettien tapaan kolmikuhmuiset ja suorasivui-sen kolmiomaiset, mutta paljon leveämmät (36,7 mm) ja nauhakoristeiset; reunoja ja kuhmuja kiertänyt nauha on sisäreunasta ripsutettu kolmiviivainen linjanauha.10 Näi-den piirteiNäi-den ja leveytensä vuoksi pinsetit kuuluvat edellisiä paljon harvinaisempaan Baudoun tyyppiin E 2: Tanskasta, lähinnä Jyllannista, sitä tunnettiin vuoteen 1960 mennessä 21, Schleswig-Holsteinista 10 jaRuotsista 3, mm. 1 Gotlannista ja 1 Up-lannista.11 Levinnän hajanaisuuden vuoksi Rieskaronmäen pinsettien alkuperää ei voitane luotettavasti määrittää; mahdollisesti ne on valmistettu Jyllannissa.12 Vaikka tyypin kapeita muotoja tunnetaan jo IV periodilta, viittaa linjanauhakoristelu ja pin-settien leveys nimenomaan V periodiin.
Saman raunion haudasta 4 löydetyt pinsetit, kuva 115:4, eivät sovi Baudoun tyyp-peihin: koverasivuiset, leveäleukaiset terät, joissa koristekuhmuja kahdessa vaakari-vissä, mutta ei nauhakoristetta.13 Eräät Gotlannin Lummelundan pinsetit ovat muu-toin samanlaiset, mutta piirtonauhakoristeiset.14 Baudou lukee ne tyyppiinsä E Ija ajoittaa V periodille.15 Tälle kuulunevat Rieskaronmäenkin pinsetit, vaikkei niitä voi-kaan nauhakoristeen puuttumisen vuoksi lukea samaan tyyppiin. E 1 -tyyppi on le-vinnyt pääasiassa Tanskaan ja Schleswig-Holsteiniin,16 minkä vuoksi Rieskaron-mäenkin pinsettejä voitaneen pitää tanskalaisperäisinä.
Viidennet pinsetit olivat antimena H. J. Heikelin v. 1897 tutkimassa Uotinmäen Mi-kolan rauniossa, sillä torpan pieni tyttö löysi siitä luodusta maasta pienen, sittemmin hävitetyn pronssiesineen, jostaon käytettävissä Matti Kauppisen hankkima sivukuva, kuva 119: 2.17
9. Baudou 1960, kartta 25.
10. SatM 17 102: 2. Salo 197035-38, 102-03.
11. Baudou 1960 42-43, 226-27.
12. Vrt, Baudoun karttaa 26, B. 1960.
13. SatM 17 102: 7. Salo 1970 35-38, 102-03.
14. Hansson 1927, t. 23: 121. Baudou 1960 42, 226.
15. Ks. ed. viitettä.
16. Baudou 1960, kartta 26. Menke 1972t.61: 28, 29, 31 17. Salo 1970 22-25.
274