• Ei tuloksia

Järvialueen hautarauniot

In document Satakunnan historia I, 2 (sivua 39-46)

Tyypiltään pronssikautisten hautaraunioiden levintä päättyy joenvarressa nykytieto-jen mukaan Huittisiin. Tosin Vammalan, entisen Tyrvään Liuhalan Sepän maalta

tunnetaan 7 raunion ryhmä ja lisäksi 2 rauniota Ylistenjärven Pyhäniemestä,1 mutta niiden ajoittamiseen ei ole muita näkökohtia kuin sijainti rautakautisen asutuksen ul-kopuolella, eikä se ole yksinään riittävä.

Mutta ylempää vesistön varresta, etenkin saarista ja niemistä tunnetaan raunioita, jotkakivistä rakennettuina sekämuotonsa ja sijoituksensa puolesta muistuttavat ran-nikon raunioita, vaikka ovatkin enimmäkseen pienempiä, ks. karttaliite 2. Läntisim-mät niistä sijaitsevat Kuloveden rannoilla, entisen Karkun, nykyisen Vamma-lan alueella. KiuraVamma-lan Ikossaaressa2 on todettu 15 kalliolle rakennettua rauniota, eräät pyöreähköjä, toiset pitkiä ja rivimäisiä, yksi kolmihaarainen. Halkaisija on useimmissa 2—3 m, mutta pisimmät rivit ovat jopa20 m:n mittaisia. Ei ole varmaa, että rauniot ovat hautoja, mutta mikäli ovat, ne eroavat saarisijainnissaan Karkun rautakautisista kalmistoista. Varmempia hautoja ovat Kosken Jokipohjanraunio se-kä Kojolan Kulmalan Hiidenmäen latomukset; niiden ajoitus on kuitenkin täysin avoin.3

Nokianvirran varresta tunnetaan Nokian Haaviston Utolasta kalliopohjaiselle mäelle rakennettu raunio, mutta sen, samoin kuin Siuron Tappurinojan kiviröykkiön, ikä on epävarma.4 Runsaammin on tyypiltään pronssikautisia raunioita Pyhä-järven rannoilla. Tampereen Saunasaaresta mainitsee isonjaon kartta vuodelta 1758 ”lapinraunion”, jonka Harjun jakokunnan eräät isännät ilmeisesti 1930-luvulla hävittävät.5 Pispan talonväen kertoman mukaan raunio oli rakennettu n. 1,5 m

kor-16. Häyhtiönmaan raunioista ks. Aarne Europaeuksen tarkastuskertomusta 1916, MA.

1. Sepän raunioista ks. Anna-Liisa Hirviluodon tarkastuskertomusta 1972, MA. Pyhäniemen raunioista ks. Aarni Erä-Esko, Tyrvään pitäjän kiinteät muinaisjäännökset, MA.Tampereen seutukaavaliitto 1973 91 n:o 20.

2. Ikossaaren rauniot, ks. Aarni Erä-Esko, Karkun pitäjän kiinteät muinaisjäännökset, 1949, MA. Salmo 1952 94.

3. Jokipohjan ja Hiidenmäen raunioista ks. Erä-Eskon em. kertomusta.

4. Ko. raunioista ks. Aarni Erä-Esko, Nokiankauppalan ja entisen Pohjois-Pirkkalan pitäjän Tampereen kaupun-kiin liitettyjen osien kiinteät muinaisjäännökset, 1948, MA.

5. Ks. ed. viitettä.

216

Kwi’a 96. Siikasaaren hautaraunio 111 Vesilahden Hinsalassa. Puiden lomasta

pilkot-taa Pyhäjärvi. Valokuvannut Väinö Maajoki v. 79i9. Museoviraston kokoelmat.

kean silmäkiven ympärille miltei pyramidin muotoiseksi; halkaisija oli n. 8 m. Vähäi-nen tarkoitukseltaan epävarma raunio on todettu Raholan Alaniemenkadulla.6 Var-ma hauta on joka tapauksessa ollut Pirkkalan, nyk. Nokian Kirkkosaaren raunio,

josta ei kuitenkaan ole lähempiä tietoja.7 Vesilahden Hinsalan Siikosaaressa on ai-koinaan ollut 4 kalliopohjaista rauniota, suurin 15-, pienin 8-metrinen, ks. kuva 96,

ja Anian Avesaaressa korkealla näköalapaikalla, Lapinkalliolla "10-askeli-nen” raunio.8 On epävarmaa, voidaanko Tottijärven Sorvan Tuomaalan nelikulmai-nen raunio ja Lempäälän Hemminkilän Näppilän raunio rinnastaa edellä

mainittui-hin, joista sijainniltaan poikkeaa myös Tampereen Taatalan Harkontien raunioryh-mä.9

Oman ryhmänsä muodostavat Näsijärven rauniot, joitaon meidän päiviim-me säilynyt ainakin järven eteläosissa, ks. liitekartta 2. Tampereen (Ylöjärven) Reu-harinniemestä tunnetaa 2 lapinrauniota, 1 raunio edellisten läheltä

Lentä-6. Tampereen seutukaavaliitto 1973 14n:o 6.

7. Europaeus 192741.

8. Heikel 1882 22—24. Väinö Maajoki, Luettelo Vesilahden pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1939.MA.

9. Salmo 1952 120. Tuomaalan rauniosta ks. Heikel 1882 29. Lindelöf 1916 205. Näppilän rauniosta ks. Anna Liisa Hirviluodon tarkastuskertomusta 1960, MA. Taatalan raunioista ks. Tampereen seutukaavaliitto 1973 15

n:o 15.

vänniemestä.10 A. O. Heikel kertoo v. 1882 myös 2 rauniosta Reuharinsaaressa,

mutta luultavasti kyseessä eivät saarisijainnistaan huolimatta ole edellisten kaltaiset hautarauniot.11 V. 1762 näet maanmittari Hall löysi eräästä Reuharinsaaren

raunios-ta rikkonaisen saviastian, jollaisia ei pronssikaudentyyppisistä haudoista Suomessa juuri tunneta.12 Toinen (?) Reuharinsaaren raunioista taas sijaitsi insinööri Herman Kaufmannin 1860-luvulla tekemien havaintojen mukaan kauempana rannasta ja

näyttää olleen asunnonjäännös.13 Kaufmannin mukaan oli sen sijaan eräällä Reuha-rista luoteeseen sijaitsevalla saarella, sen eteläniemessä "jäännöksiä suuresta, hävite-tystä kivikummusta”; saari kuului sekin Lielahden kartanon omistuksiin.14

Jokseenkin varmana hautana voidaan myös pitää (Messukylän) Tammerkosken nis-kassa sijaitsevan Myllysaaren pohjoisniemen rauniota, jostavielä 1860-luvullanäkyi

jäännöksiä.15 Kaufmannin kuvauksesta päätellen on myös Tampereen Lapin-niemessä sijainnut hautaraunio: "Naistenlahden sahan rakentamisen aikana ha-vaittiin sen läheisyydessä pienempi kumpu järveä kohden jyrkästi kohoavalla (?) vuoritöyrämällä"; paikannimi, sijainti ja rakenne erottavat raunion rautakautisista kalmistokummuista.16 Entisen Aitolahden Nupinnokasta jaÄmmänmäestä tunnetaan

kummastakin pahoin hävitetty lapinraunio, mutta sijainniltaannäistä järven-rantaraunioista eroavat Niihaman, Luhtaan ja Hurmanniityn rauniot.17 Epävarmaa

on myös, kuuluuko Pyynikillä sijainnut raunio saman tradition piiriin.lB

Entisen Teiskon alueelta ei nykyisin tunneta hautaraunioita, mutta todennäköisesti niitä on sielläkin ollut. Kaufmann kertoo, että "Teiskolan kappelissa olevalla ja Teis-kolan kartanoon kuuluvalla Koljonsaarella nähdään sen korkeimmalla kukkulalla

jäännöksiäkahdesta suuresta kummusta.19 "Puolen peninkulman päässä etelään Mu-rolan kanavasta Kapeen kylän maalla ja muutamalla Vangon selkään pistäytyvällä

niemellä oli (18)60-luvulla 2 hyvin säilynyttä kivikumpua.” 20 Kuvauksesta päätellen nämä rauniot voitaneen rinnastaa muihin edellä mainittuihin rantakallioille rakennet-tuihin hautaröykkiöihin.

Runsaammin kyseisiä hautaraunioita on pohjoisempana, etenkin Ruovedellä ja

Vir-10. E.Sarasmon tarkastuskertomus 1970, MA. Tampereen seutukaavaliitto 1973 13 n;ot 4—5.

11. Heikel 1882 48-49.

12. Ks. ed. viitettä. Huomattakoon kuitenkin, että Porvoon Koiton rauniossa, josta tulee puhe myöhemmin, oli saviastia.

13. Ks. viitettä 11.

14. Ks. viitettä 11.

15. Heikel 1882 66-67.

16.Ks. ed. viitettä. Tampereen seutukaavaliitto 1973 16 n:o 18.

17. Tampereen seutukaavaliitto 1973 18—20nmt 34—35, 41—43.

18. Tampereenseutukaavaliitto 1973 14n;o 11.

19. Heikel 1882 49.

20. Ks. ed. viitettä.

218

Kuva 97. ”Munkkien rauniot” Ruoveden Kauhtionniemessä sijaitsevat erämaan rau-hassa. Niidenrakentajat ovat siirtyneet toisille rannoille vuosisatoja sitten. Ahto

kuu-tosen kokoelmat, Ruovesi.

rollia, joitakin Pohjaslahdella, ks. liitekartta 2. Mustaselällä on Syvingin Sot-kasaaren rantakalliolla 10-metrinen röykkiö.21 Siitä itäänpäin on Palos e 1 ä 11 ä epävarma 5-metrinen raunio Hanhon Majaniemessä sekä varmempi 6-metrinen rau-nio Ison Siikosen saaressa.22 Suurin osa alueen hautaraunioista, kaikkiaan 17—19 si-jaitsee Tarjanneveden saarissa ja niemissä. Pohjaslahden puolelta tunnetaan

raunio Nuijaniemen pohjoisniemekkeestä,toinen Monoslahden suulta Aitolahden Ma-jakalliolta.23 Ruoveden puolella on Kilvensaaressa 4 raunion ryhmä sekä lisäksi 1 erillinen raunio ja 1 epävarma raunio.24 Uppiniemestä, ent. Sohvanniemestä, tunne-taan 1raunio, Kauhtionniemestä 5 raunion ryhmä ja kivikehä, joka saattaa olla hä-vitetty hauta, sekä 1 erillinen raunio, ks. kuva 97.25 Pyssyniemen päätekalliolle on

21. Unto Salo, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ruoveden, Virtain ja Pohjaslahden pitäjissä, 1954, n:o 1; MA. Matti Huurre, Ruoveden kiinteät muinaisjäännökset, n:o 25; MA.

22. Huurteen em. kertomus, nmt 28—29; MA.

23. Matti Huurre, Pohjaslahden kiinteät muinaisjäännökset, 1970, nmt 1 ja 3; MA.

24. Huurre, Ruoveden..., nmt 17—19.

25. Wallin 1895 82—84. AarneÄyräpään kertomus "Munkkienraunioita Tarjanteen rannoilla Ruoveden pitäjässä”.

Salon main. kertomus, nmt 3—9. Huurre, Ruoveden . .~ nmt 20 ja 21—22, MA.

rakennettu 2 rauniota, Pöykkysaareen 3, joista kaksi sijaitsee Virtain puolella, yksi Pohjaslahden, Ruoveden ja Virtain yhteisessä rajapisteessä.26 Kauhtionniemen kaksi suurinta rauniota ovat 8- ja 9-metrisiä, Pyssyniemen kookkain raunio 9-metrinen.

Pöykkysaaren rauniot ovat 10 m, 10 m x 15 m ja 15 m laajoina Tarjanneveden raunioista suurimmat, mutta ilmeisesti niiden ala on kaiveluissa alkuperäisestä jonkin verran kasvanut.

Visuveden rannoilta on tiedossa 3 rauniota Pilkanniemestä, halkaisijat 9—lo m, 1 Isosta Murtosaaresta, minkä lisäksi Äyräpää totesi v. 1930 Kaivoksen kanavan eteläpuolisella soraharjulla ”isohkon, maatuneen, pienenpuoleisista kivistä kootun raunion”.27

Vaskivedeltä, Virtain alueelta on tiedossa 12 rauniota: Munkkivuorelta 8 m laaja, Oraniemen kalliolta 10, kaikki 3—9-metrisiä, sekä 1 epävarma Routtusaaresta, korkean kallioluodon huipulta.28 Kaikki rauniot sijaitsevatrantakallioilla. Vaskiveden raunioihin on alueellisesti liittynyt se raunio, joka 1800-luvulla mainitaan hävitetyn Alahavangan kylästä; raunio on kenties sijainnut Havanganjärven rannassa. 29 Kangasaita on tiedossa 3 hautarauniota, kaikki Roineen saarista. Niistäyksi on

Hautasaaressa, Tontun nenässä 1. Hiiden lovessa, toinen Raronsalon Huhtaniemessä, kolmas Vänninsalossa ”n.k. Pirulan nenällä”.30 Ne on rakennettu saarten niemiin ja rinnastuvat siten sijainniltaan Pyhäjärven ja Näsijärven vesien raunioihin. Samoin Längelmävedeltä tunnetut Eräjärven Eräpyhän niemen ja Lehtisen saaren Kovannokan rauniot.31 Ensin mainittu on rakennettu niemen kärkeen Nu n -nankirkon kalliolle jalienee alunperin ollut 10-metrinen.

Hautaraunioita, jotka tuntuvat liittyvän pronssikautiseen traditioon, tunnetaan myös Kyrös järven reitin varrelta jalähialueilta. Hämeenkyrössä tällaisia on vii-tisentoista, suureksi osaksi hajallaan kunnan eri puolilla, vain osa Alasenselän rannoilla, ks. karttaliite 2. Lapinraunioiksi on Matti Huurteen v. 1969 saamien tietojen mukaan nimitetty Sirkkalanmetsän, Heinijärven Kukkolan, Herttua-lan Pahamäen ja Mäkelän vuoren raunioita, 3—4 m:n laajuisia rakennelmia, joista yksikään ei sijaitse keskusjärven rannalla.32 Kukkolan, Pahamäen ja Mäkelänvuoren

26. Wallin 1895 81—82. Salon em. kertomus, n:ot 2, 11 13. Huurre.Ruoveden..., nmt 31—32, MA.

27. Salon em. kertomus, nmt 15—17.Huurre, Ruoveden . . ~ nmt 6,9, 16.Äyräpään em. kertomus, MA.

28. Salon em. kertomus, nmt 18—25,MA. Tampereen seutukaavaliitto 1973 98—99, nmt I—3.

29. Tieto sisältyy KM:n esihist. luetteloon, nm 3078.

30. Heikel 1882 71—72. Wilhelm B. Tuho, Luettelo Kangasalan pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, MA.

31. Eräpyhä: Appelgren—Kivalo 1907; Helmer Salmon tarkastuskertomus 1965, MA. Kovannokan raunio; Helmer Salmen tarkastuskertomus 1958, MA.

32. Matti Huurre, Hämeenkyrön kiinteät muinaisjäännökset, 1969, nmt 2121 12:2—3,2122 10:7, 2124 01:3;MA.

Tampereenseutukaavaliitto 1973 72—79 nmt 2—3, 19, 34.

220

rauniot on rakennettu korkeille mäille tai harjuille, joten ne vastaavat sijainniltaan pronssikautista traditiota. Samaa on sanottava Laitilan Harjulanvuoren hajotetusta rauniosta ja Muotialan Kortesuonmäen rauniosta, jotka sijaitsevat kallioilla.33

Mali-naan

Lavansalon 2 röykkiötä on tehty mäen laelle.34 Rauniot ovat pääasiassa yksit-täisiä, mutta Urjaisten Raunamäessä on 4:n suunnilleen 6-metrisen raunion ryhmä.35 Kyrösjärven alueen raunioista tuntuvat Ikaalisten Uuraslahden Hallian, Kaup-pilan ja Lahden Kolkon rauniot, yhteensä 5, parhaiten muistuttavan pronssikauti-sia.36 Kaikki ovat pieniä, enintään 6-metrisiä jaKauppilan raunio Kyrösjärven

ranta-kalliolle rakennettu. Viljakkalassa liittyvät pronssikautiseen traditioon Marttilan 2 rauniota sekä erityisesti Hiiroisen Kyöpelinvuoren 2 rauniota, jotka sijaitsevat jyrk-kärinteisen kallion laella.37

Parkanosta on perimätieto säilyttänyt lukuisia ''lapinkiukaita”, joista useimmat on kuitenkin hävitetty, niin ettei nimityksen kohteista saa enää selvyyttä.38 Ainoa uusis-sa tarkastuksissa vielä todettu on Ison Visurinlammen etelärannassa sijaitseva 1 a -pinki u a s ; 3 9 Saukonkylän Tunkiomäen ja Parkanonkylän Käenmäen rauniot

ovat tarkastelumme näkökulmasta epävarmoja, samoin Laviasta mainittu Riuttalan Uuden-Karhiniemen raunio.40

Edellä mainituista järvialueenraunioista kuuluvat saarten ja nienten rannoille

raken-netut suurella todennäköisyydellä yhteen ja samaan traditioon; muutoin ei sijainnin yhtäläisyys olisi selitettävissä. Tämän tradition, sanoisimmeko järvitradition, mukai-sia hautoja tunnetaan Pyhäjärveltä 7 jaainakin 1 epävarma, Näsijärveltä 10 sekä ai-nakin 3 epävarmaa. Mustaselältä 1, Paloselältä 1 sekä 1 epävarma, Tarjannevedeltä

17 sekä 2 epävarmaa, Visuvedeltä 5, Vaskivedeltä 13 sekä 1 epävarma. Lisäksi lie-nee 1 hävitetty raunio sijainnut Alahavankajärven rannassa. Kaikkiaan siis 55

rauni-ota, jotka käytettävissä olevien tietojen mukaan arvostellen voidaan lukea kyseiseen ryhmään, sekä kymmenisen epävarmaa; viimeksi mainittuihin ei sisällyraunioita, jot-ka on rakennettu etäälle rannasta.

33. Huurteen em. kertomus, n:ot 2122 10:10,2124 01:5; MA. Tampereenseutukaavaliitto 1973 nmt 22 ja 36.

34. Huurteen em. kertomus, n:o 2123 03:1; MA. Tampereen seutukaavaliitto 1973 76 n:o 27.

35. Huurteen em. kertomus, n:o 2122 11:2;MA, Tampereen seutukaavaliitto 1973 78—79 n:o 39.

36. Mirja Koskimies, Ikaalisten pitäjän kiinteät muinaisjäännökset, 1969.nmt 2122 09/2—3,2122 11/2; MA. Linde-löf 1916 178 1-3.

37. A. M. Tallgrenin tarkastuskertomus 1914; Anna-Liisa Hirviluodon tarkastuskertomukset 1969, MA. Tampereen seutukaavaliitto 1973 85 nmt 2—3. Lindelöf 1916 205.

38. Alanen 1931 105—06, 108—11.Ks. myös Carlsson 1871 36.

39. M. Sunin inventointikertomus 1975, MA.

40. Ed. viitteessä mainittu kertomus. Anna-Liisa Hirviluodon tarkastuskertomus 1973, MA. Tampereenseutukaava liitto 1973 98. Salo 1972 89 07.

On mahdollista, että 5 Kyrösjärven rannoilta mainittua rauniota kuuluu edellisten ryhmään. Sijainnin puolesta siihen voitaisiin lukea myös Kuloveden Ikossaaren rau-niot, mutta niiden luonne on epäselvä, samoin muiden Kulovedeltä sekä Nokianvir-ran ja Siuronjoen varresta mainittujen. Sen sijaan niitä tunnetaan Kokemäenjoen kaakkoiselta vesistöalueelta, ainakin Rauttunselän Limppusaaresta, Vanajanselän Jyl-hänkärjestä ja Visavuoresta(2), Pälkäneeltä Mallasveden Niusalosta (2 kpl), Hauhon Ison Roineveden Lumiaissaaresta, Luopioisten Kukkianjärven Evinsalon Etusaaresta ja Vihajärven Teuronkalliolta.41

Järvitradition rauniot sijaitsevat veden partaalla, useimmat puuttomilla tai valoisilla rantakallioilla, joille jäkälänharmaamaasto, punakylkiset petäjät ja sininen vedenväl-ke luovat lumoavan luonnonrauhan. Näin ainakin alueilla, jotka eivät ole joutuneet tiheän asutuksen jalkoihin. Useimmat näkyvät järvenseliltä, eräät on rakennettu aa-vojen näkymäin keskeen, huipuille tai jyrkänteiden ylle, mm. Pyhäjärven Anian

Ave-saaren, Tampereen Lapinniemen, Tarjanneveden Pöykkysaaren, Vaskiveden Routtu-saaren tai Längelmäveden Eräpyhän rauniot. Sijainniltaan järvitraditionrauniot ovat aidon pronssikautisen perinteen mukaisia, nykyisin jopa aidomman ympäristön säi-lyttäneitä kuin rannikon rauniot, joiden äärestä ranta on vetäytynyt pois. Huomiota kiinnittää se seikka, ettei raunioita ole rakennettu pikkujärville, vaan melkeinpä

yk-sinomaan suurten selkien äärille.

Sijainnissaan järvitraditionrauniot eroavat Kokemäenjoen vesistönvarren rautakauti-sista kumpukalmistoista, jotka löytyvät rantarinteiltä, tavallisesti nykyisen asutuksen liepeiltä.42 Mutta kumpukalmistoista ne eroavat pääosin myös alueellisesti.43 Nimen-omaan Ruoveden, Virtain, Pohjaslahden ja Eräjärven rauniot ovat etäällä rautakau-den kiinteästä viljelevästä asutuksesta, melkeinpä kokonaisuudessaan myös Näsijär-ven rauniot. Lähinnä vain Pyhäjärven rannoilla järvitraditio jakumputraditio esiinty-vät rinnan, joskin maastolliset erot ovat useimmiten selvät. Tosin eivät Roineenkaan rauniot ole kaukana rautakauden kalmistoista, ja saman havainnon voimme tehdä Vanajaveden reitin varressa sekä Pälkäneellä.

Pronssikautisia piirteitä voidaan nähdä myös raunioiden materiaalissa, muodoissa ja rakenteissa. Rauniot on ensinnäkin koottu kivistä pronssikautiseen tapaan; niissä ei ole täytteenä maata, kuten tavallisesti Satakunnan ja Hämeen rautakautisissa rauni-oissa, joitasen vuoksi luonnehditaan kummuiksi. Tosin voivat rautakautistenkin kal-mistojen rauniot joskus olla jokseenkin maattomia, mutta tällöinkin raunioita usein peittää puidenlehtien tai karjankäynnin muodostama turve.

41. Tampereen seutukaavaliitto 1973 42 5—7, 59 27, 64 26.Heikel 1878 40—42.

42. Satakunnan kumpuhautakalmistoista ks. Salmo 1952 58—135.

43. Satakunnan rautakautisen asutuksen levinnästä ks. Salmo 1952, karttaliite.

In document Satakunnan historia I, 2 (sivua 39-46)