Kivisten reikäkirveiden käyttö jatkui Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa koko pronssikauden ajan, samoin Itäbaltiassa. Tätä taustaa vasten ei ole ihmettelemistä, että niin oli laita myös Suomessa. Satakunnasta tunnetaan viitisentoista
pronssikau-5. Meinander 1943. Meinander 1954 b 153—54.
6. Meinander 1954 b 135—36, 139—43.
1. SatM 7199. Meinander 1954 a 24.
2. Ks. edellistä viitettä.
3. Esim. Bröndsted 1939 13—18.
4. Meinander 1954 a 121—23.
286
teen todennäköisesti ajoittuvaareikäkirvestä: melkoinen lisä pronssikauden niukkaan esineistöön. Todellisuudessa pronssikautisten reikäkirveiden luku voi olla suurempi-kin, sillä osa ns. yksinkertaisista reikäkirveistä, tyypistä, joka on ollut käytännössä Kiukaisten kulttuurin aikana, saattaa kuulua vasta pronssikauden puolelle. 1
Varmuut-ta tästä ei kuitenkaan ole, sillä myöhäisiäreikäkirveitä on vaikea ajoittaa;tästä syys-tä ei yksinkertaisia reikäkirveitä tässä yhteydessä käsitellä.
Pronssikauden reikäkirveiden ajoitusvaikeudet johtuvattoisaalta löytösuhteista, toi-saalta muotoseikoista. Ensinnäkään reikäkirveitä ei meillä ole toistaiseksi löydetty ki-viröykkiöhautoja tutkittaessa, ei myöskään juuri Ruotsissa. Hautoihin niitä ei siis näytä useinkaan pannun, poikkeuksena ehkä kaksi Panehan kirvestä sekä yksi Vir-roilta löydetty.2 Näissäkään tapauksissa emme tiedä, ovatko kirveet kuuluneet hauto-jen antimiin vai täytekiviin; antimahdollisuus on kyllä otettava huomioon, sillä Tans-kassa on yksi reikäkirves löydetty haudasta.3 Ajoituksissa joudutaan siten turvautu-maan kirveiden esiintymiseen eräillä asuinpaikoilla;4 Uotinmäen ja Kaunismäen—
Torisevan reikäkirveslöydöt ovat tässä suhteessa koko maan kannalta tärkeät.
Toi-sen, tosin hyvin epävarman ajoitusnäkökohdantuo eräiden kirveiden löytötaso; edel-lytyksenä on tällöin, että esine on joutunutaikoinaan rantamaahan eikä veteen, mitä seikkaa ei kuitenkaan voi juuri löytösuhteista todeta.5
Reikäkirveiden löytösuhteet ovat Ruotsissa jokseenkin samanlaiset kuin Suomessa,
mutta eräitä ajoituskiinnekohtia saadaan Tanskan löydöistä sekä myös Virosta.6 Nii-den soveltamista vaikeuttaa kuitenkin kirveiNii-den muuntelu: eräät täkäläiset kirveet voidaan kyllärinnastaa skandinaavisiin tai itäbalttilaisiin, mutta kaikki eivät sovi näi-den tyyppeihin. Reikäkirveet ovat näet usein huonotekoisia, epäsymmetrisiä, joskus reiättömiä tai ahdasreikäisiä tai kappaleita, joissareikä on putkikairan sijasta tehty hakkaamalla. Kivikautisiin edeltäjiinsä verrattuina ne ovat usein lajistaan huonontu-neita, mutta juuritällaisina ne osoittavat pronssikautisuuttaan, sitä seikkaa, ettei kivi-tekniikkaa enää yhtä hyvin hallittu tai ettei kirveitä muutoin välitetty tehdä yhtä hie-noiksi kuin aikaisemmin: mahdollisesti kirveen idea oli usein tärkeämpi kuin muoto.
Mutta pronssikauden reikäkirveissä on myös loistokappaleita, joskaan ei juuri Sata-kunnasta löydetyissä.7
1. Meinander 1954 a 82—84. Mainittakoon, että Kaunismäestä on löydetty eräs yksinkertainen reikäkirves 22
m:n korkeudelta, mikävastaa pronssikautista rannantasoa. Mikäli esineonkuitenkin hukattuveteen, sevoi olla paljonkin vanhempi.
2. Näistäkirveistä lähemmin seuraavilla sivuilla.
3. Glop 1938 52.
4. Ks. ed. viitettä. Baudou 1960 48—54 5. Samoin Baudou 1960 47.
6. Ks. viitettä 4.
7. Esim. Meinander 1954 b k. 53 (Närpiö).
Kuva 121. Teräväsärmäi-siä koverasivuisia rombi-maisia reikäkirveitä: va-semmanpuoleinen Pane-han Koivistosta, oikean-puoleinen
Kankaanpääs-tä; jälkimmäinen on har-vinainen viite pronssikau-desta asutuksesta Poh-jois-Satakunnan
sisä-maassa. 4/5. KM 2994:
8, 5630: 4. Valokuvannut Tapani Tuovinen. Turun yliopiston arkeologian ar-kisto.
Pronssikauden reikäkirveet, joita Suomessa ovat tutkineet erityisesti Aarne Äyräpää ja C. F. Meinander, voidaan jakaaviiteen päätyyppiin, nim. rombimaisiin teräväsär-mäisiin, rombimaisiin suorakulmaisiin, rombikirveisiin, kaarrekantaisiin ja viisikulmai-siin kirveiviisikulmai-siin.8 Ruotsalainen tutkija Evert Baudou on vienyt tyypittelyn kolmessa keskimmäisessä päätyypissä pitemmälle jasen avullakyennyt erottamaan alueellisesti rajoittuneita muotoja; näillä on merkitystä myös Satakunnan kannalta.9
Teräväsärmäisiä rombimaisia reikäkirveitä on
Satakunnas-ta löydetty 3, nim. 1 suorasivuinen Kiukaisten Torisevan asuinpaikalta sekä 1
kove-8. Äyräpää 1933 91—. Seuraava esitys perustuu pääasiassa Meinanderin tutkimuksiin. M, 1954 b 67—84, mutta tyypinmäärittelyissä onsoveltuvin osin seurattu Baudoun tutkimusta, ks. B. 196047—54.
9. Baudou ontutkimuksessaan tyypitellyt myös Satakunnasta löydetyt kirveet, ks. B. 1960, materiaaliluettelot ss.
234-46.
288
rasivuinen Paneliasta Koiviston hautaraunion vierestä ja 1 Kankaanpäästä, kuvat 8 ja 121.10 Kenties kyseessä on kaksi toisistaan riippumatonta tyyppiä, joista ainakin koverasivuista voidaan pitää keski- tai kaakkoiseurooppalaisten kuparikirveiden jälji-telmänä. Teräväsärmäisiä rombimaisia kirveitä ei ole kyetty tarkoin ajoittamaan.
Baudou on arvellut niitä varhaispronssikautisiksi, ja varhaiseen ajankohtaan viittaa eräs listä löydetty eläinpääase, mikäli se on yhteydessä tyypin kirveisiin;11
eläinpää-aseet näyttävät näet jäävänkäytännöstä kivikauden myötä. Torisevan katkelma, jon-ka kuuluminen tyyppiin ei ole täysin varma, on peräisin hyvin pitkään asutulta pai-kalta, joten löytösuhteet eivät anna suppeita ajoitusviitteitä. Gneissistä tehtynä se kuitenkin lienee paikallista valmistetta ja eroaa sikäli useimmista muista suorasivui-sen tyypin tai variantin kirveistä.12 Muoto ei ole Suomessa syntynyt, vaan tänne omaksuttu, mahdollisesti idästä; viisi Meinanderin mainitsemista suorasivuisista kir-veistä on peräisin Itä-Suomesta, Länsi-Suomesta vain neljä.
Koverasivuinenkaan tyyppi ei ole juuri yleisempi, vaan yksittäisinä kappaleina Uu-dellemaalle, Hämeeseen, Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle sekä Länsipohjaan
levin-nyt.13 Mikäli eräs Pirttikylästä löydetty on hukattu aikoinaan rantaan, se tuntuisi ajoittuvan vuoden 900 eKr. tienoille, mutta ajoitus ei luonnollisestikaan ole varma.
Hiidenkiukaan vierestä löydetty Panehan kirves on pronssikautisesta miljööstä, mutta
varsinaista ajoitusta eivät löytösuhteet anna. Kankaanpään kirves on seudullaan har-vinainen pronssikauden löytö.
Toiseen päätyyppiin, poikkileikkaukseltaan suorakulmaisiin rombikirveisiin kuuluu Satakunnan kirveistä ainakin 8 tai 9.14 Näille on
ominaista lattea ylä- ja alapinta, suorat, reiän kohdalta kellomaiset lappeet sekä tap-pimainen, poikkileikkaukseltaan vaihteleva kanta. Tyyppiinsä A 2a, jossakanta on koverasivuinen ja poikkileikkaukseltaan soikea, Baudou on lukenut yhden kirveen Harjavallasta, yhden Kokemäeltä, kuva 122:1—2.15 Vastaavia muotoja tunnetaan harvinaisina Ahvenanmaalta, Hämeestä, Pohjois-Pohjanmaalta ja Länsipohjasta.16 Hajanainen levintä on läntinen ja viittaa ruotsalaiseen alkuperään; Ruotsista ko.
kir-veitä tunnetöinkin vuoteen 1960 mennessä n. 120, Tanskasta 30, Norjasta 4.17 Pane-han Koiviston hautarauniostalöydetty kirves, kuva 122:3, eroaa edellisistä teräosan harjavan yläpinnan vuoksi ja kuuluu siten Baudoun tyypphn A 2b kuten 3
Varsi-10. SatM 5554. KM 2994;8, 5630:4. Meinander 1954 b 80-84.
11. Baudou 1960 48. lin eläinpääaseen on Meinander yhdistänyt kyseiseen tyyppiin, ks. viitettä 8 12. Tyypin kirveiden alkuperästäks. Meinander 1954 b 80—84.
13. Ks. edellistä viitettä.
14. Baudou 1960 48-50.
15. KM 8053: 4. SatM 8830, Baudou 1960 235-37.
16. Ks. ed. viitettä.
17. Ks. viitettä 15, Baudou.
Kuva 122. Poikkileikkaukseltaan suorakulmaisia rombikirveitä: 1 Harjavallasta, 2 Kokemäeltä, 3 Panelian Koiviston hautarauniosta, 4 Virtain Alahavangan kylässä hävitetystä hautarauniosta. Kokemäen kirveessä reiän teko on jätetty alkuunsa; ky-seessä lieneesymbolinen reikä. 1 n. 4/5, 2 n. 1/2, 3 ja 4 n. 3/5.KM 8053:4
(nykyi-sin Cedercreutz-museossa), SatM 8830, KM 2994: 7, 3078: 8. 3 ja4 kuvannut Ta-pani Tuovinen. Cedercreutz-museon ja Satakunnan Museon kokoelmat sekä Turun yliopiston arkeologian arkisto.
nais-Suomesta löydettyä kirvestä; Ruotsista tyyppiä mainitaan n. 20.18Erityisen kiin-toisa on kirves kuva 122:4; se mainitaan löydetyksi lapinrauniosta Virroilta, Sata-kunnan pohjoisperukoilta.19 Viisisärmäisen ääriviivansa vuoksi se kuuluu Baudoun tyyppiin A 2c, johonkenties voidaan lukea myös eräs Kokemäeltä löydetty kirves.20 Tyyppi esiintyy yksittäisinä kappaleina Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ja on ilmeisesti peräisin Ruotsista, josta sitä tunnetaan n. 40 kpl.
18. KM 2994; 7. Baudou 1960 237-38.
19. KM 3078: 8. Baudou 1960 238.
20. Baudou 1960 49. Meinander 1954 b 72 mainitsee Kokemäeltä kirveen SatM 8830, jonka Baudou onjostakin syystä jättänytpois.
290
Kuva 123. Vasemmalla kolme poikkileikkaukseltaan suorakulmaista rombikirvestä:
äärimmäinen Harjavallasta, keskellä Huittisista ja oikealla Noormarkunjoesta. Oike-anpuoleisin kirves, sekin ehkä pronssikautinen, on löydetty Kokemäeltä. 1 ja 2 n.
1/2, 3 ja 4 n. 2/5. KM 4907: 1, 2252: 29, SatM 16 443: 1 ja3730. Museoviraston ja Satakunnan Museon kokoelmat.
Tyyppiin A 3, jossakanta on poikkileikkaukseltaan nelikulmainen, kuuluvia kirveitä on löydetty Harjavallan Torttilan Isostamäestä ilmeisesti asuinpaikkalöytö Huit-tisista, Kiikasta sekä Noormarkunjoesta, kuvat 123:1—3.21 Joitakin tyypin kirveitä on löydetty myös Uudeltamaalta, Hämeestä ja Etelä-Pohjanmaalta. Kun Suomesta löydettyjen määrä, yhdeksän, on suunnilleen yhtä suuri kuin Ruotsista löydettyjen, on ilmeistä, että tyypin kirveitä on valmistettu myös täällä, onpa suorastaan toden-näköistä, että muoto on Suomessa syntynyt jatäältä Ruotsiin kulkeutunut levintä Ruotsissa rajoittuu pääasiassa Mälarin maakuntiin ja Ångermanlantiin. Meinanderin mukaan muotoon ovat näet selvästi vaikuttaneet Lausitzin kulttuurin reikäkirveet, joita ei tunneta Ruotsista ollenkaan, mutta Suomesta kyllä, kuten myöhemmin tulee puheeksi.22 Baudoun mukaan suorakulmaiset rombikirveet esiintyvät pronssikauden jälkipuolella, ainakin IV:llä ja V:llä, mahdollisesti myös VI periodilla. AI-muodot
ovat kuitenkin voineet syntyä jo 111 periodilla ja esiintyvät IV:llä.23
21. KM 4907; 1; 2252; 29;Tyrvään yhteiskoulun kokoelmat (luultavasti hukkaantunut esine); SatM 16443: 1; vii-meksi mainittu löydetty v. 1961 Noormarkunjokea perattaessa. Baudou 1960 50, 238—39. Meinander, 1954 b
77—80, onlukenut kyseiset kirveet viisisärmäiseen tyyppiin.
22. Meinander 1954 b 77—80. Tanskasta tunnetaan 1 viisisärmäinen kirves, ks.'Glob 1938 k. 20, Norjasta sa-moin 1;Meinander 1954 b 79—80.
23. Baudou 196047.
Kuva 124. Reikäkirveitä. Vasemmalla kaarrekantainen reikäkirves Kokemäeltä, kes-kellä Ikaalisista, oikealla viisisärmäinen kirves Harjavallasta. Ensin mainitutkuuluvat
skandinaavisiin muotoihin, viimeksi mainittu saa vastineensa Itäbaltiasta ja Keski-Euroopasta. 3/5. KM 12 118, 2041: 3, 78. Museoviraston kokoelmat.
Rombikirveisiin kuuluu eräs Kiukaisten Uotinmäeltä löydetty katkelma, ku-va 10,24 jossa teräosan ylä- ja alapuoli ovat harjavat ja poikkileikkaus siten kuusi-kulmainen. Samanmuotoisia, Baudoun tyyppiin B la kuuluvia on löydetty myös yksi
Ahvenanmaalta ja Uudeltamaalta, mutta muita rombikirveitä tunnetaan Suomesta 6, niistä 4 Etelä-Pohjanmaalta.25 B la-tyypin kirveitä tunnettiin vuoteen 1960 mennessä Tanskasta n. 25, mutta Ruotsista runsaat 60, mistä päätellen tyyppi on levinnyt tän-ne Ruotsista. Materiaalistaan päätellen Uotinmäen kirves on kuitenkin paikallista val-mistetta, mutta rombikirveisiin sisältyy myös tuontikappaleita. Baudoun mukaan rombikirveet ajoittuvat Vja VI periodille sekä esiroomalaiseen aikaan.26 Ajoitus sopii Uotinmäen kirveen löytömiljööhön, sillä Uotinmäessä on asuttu Kiukaisten kulttuu-rista esiroomalaiseen aikaan asti.
24. SatM 2618. Meinander 1954 a 12 k. 3;Meinander 1954 b 73.
25. Baudou 196050-51, 239-40.
26. Baudou 1960 47.
292
Kaarrekantaisia kirveitä Satakunnasta on löydetty kaksi, niistätoinen, Baudoun tyyppiin C 1 kuuluva, Ikaalisista, kuva 124:2.27 Muoto on Suomessa harvi-nainen ja tunnetaan ainoastaan Ahvenanmaalta ja Pohjanmaalta, mutta yleinen Tanskassa (16 kpl) javarsinkin Ruotsissa (n. 50 kpl).28 Saarenmaan Asvan asuinpai-kalla eräs tyypin kirves ajoittuu pronssikauden jälkipuolelletai esiroomalaiseen ai-kaan jaantaa siten summittaisen ajoituksen myös Ikaalisten kirveelle. Toinen kaarre-kantainen kirves on Kokemäeltä, kuva 124:1: Baudoun C 2-tyyppiä, jotalisäksi
tun-netaan Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta.29 Tyypin keskusaluetta on Itä-Ruotsi;
Ruotsista Baudou mainitsee n. 70 kirvestä, mutta Tanskasta, Saksasta ja Norjasta vain muutaman. Kaarrekantaiset kirveet ovat siten varmastikin levinneet Suomeen Ruotsista, tänne varsinaisesti juurtumatta.Mutta ruotsalainen ei muoto alkuperältään ole: se palautunee kaarrekantaisiin kuparikirveisiin, jollaisiatunnetaan mm.
Kaukasi-asta, jamuoto on kivisenäkin laajalle levinnyt, kuten mm. eräs tarunhohteisen Troi-jan kirves osoittaa.30 Satakunnan kaarrekantaiset kirveet kuuluvat siten laajalle levin-neeseen kirvesperheeseen.
Poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia ovat suorakulmaisten rombimaisten kirveiden li-säksi viisisärmäiset kirveet, joissa lappeiden pääte ei ole kellomainen kuten ensin mainituissa, vaan suorasärmäinen. Tyyppiin kuuluu Satakunnassa eräs Harjavallasta löydetty kirves, kuva 124:3.31 Tyyppi esiintyy harvoina kappaleina myös Uudellamaalla, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla.32 Hajanainen levintä ei anna viitteitä tyypin alkuperästä, mutta C. F. Meinander on osoittanut, että kyseessä ovat Lausitzin kulttuurille ominaiset kirveet.33 Kun niitä tunnetaan myös Baltian maista, tyyppi lienee saapunut Suomeen etelästä; Skandinavian niemimaalla se on lähes tun-tematon.34 Harjavallan kirves on muodoltaan tyypillinen, ehkä tuontikappale. Viisi-särmäisissä kirveissä on usein koristeena yksi tai useampia makaavia ristejä, jotka on tulkittu auringon vertauskuviksi.35 Tyyppi on käytännössä koko Lausitzin kult-tuurin ajan, mutta ajoittunee Suomessa pronssikauden jälkipuolelle.36
27. KM 2041: 3. Meinander 1954 b 67-69. Baudou 196052-53, 243-44, 28. Ks. ed. viitettä.
29. KM 12 118. Meinander 1954 b 67-69. Baudou 1960 53, 244-45.
30. Meinander 1954 b 68-69, k. 48: A-B,
31. KM 78. SatM 16 443: 1. Meinander 1954 b 77-80.
32. Varsinaisiin viisisärmäisiin kirveisiin jää ainoastaan Harjavallasta, Isostakyröstä, Askolasta sekä mahdollisesti Pälkäneeltä ja Sääksmäeltä löydetyt kirveet, ks. Meinander 1954 b 78, viite 1, jos tyypistä jätetäänpois Bau-doun tyyppi A 3, jonka Meinanderonkäsitellyt viisisärmäisten yhteydessä. Näinontehty myös tässä esitykses-sä.
33. Ks. viitettä 31, 34. Ks. viitettä 31.
35. Baudou 1960 144—45.
36. Meinander 1954 b 79.
Pronssikautinen saattaa myös olla kuvan 123:4 esittämä reikäkirveen teelmä.37 Se on löydetty Kokemäeltä; lähemmät tiedot puuttuvat. Esine on muodoltaan poikkeukselli-nen: ylä- ja alapinnaltaan tasainen, pullealappeinen ja lyhytkantainen. Kannan ja lappeiden rajat levenevät voimakkaasti ulospäin, mutta jättävätsilti niukasti tilaa rei-älle, jota ei ole kairattu. Myös kanta on viimeistelemätön, vailla hiontaa, mutta is-kentäjälkiä on hiukan tasoitettu. Mikäli kirves olisi kannasta katkennut, sitä voitaisiin
verrata holsteinilaisiin sotakirveisiin, jotkakuuluvat sikäläisen nuorakeraamisen kult-tuurin kalustoon.38 Kannan tasaisuus jareiän puuttuminen viittaavat kuitenkin siihen, että kyseessä olisi pronssikaudella yleiseen tapaan keskentekoinen esine, aidon
kir-veen korvike, ja ajatusta vahvistaa se, että samantapaisia muotoja tunnetaan Lausit-zin kulttuurin piiristä pronssikauden V periodilta.39 Muoto on Suomessa vieras, mut-ta toistaiseksi lähemmin selvittämättä. Pronssikautisena on myös pidetty erästä Hon-kilahden Kolmhaarasta löydettyä yksinkertaisen reikäkirveen katkelmaa.40
Kiviset reikäkirveet antavat meille uusia ulottuvuuksia pronssikauden kulttuuriin: ne merkitsevät jatkuvuutta, vastakohtaa sille uudelle, joka liittyy pronssiteriin. Niissä elää entinen materiaali ja entinen valmistustekniikka sekä entinen tapa käyttää reiäs-tä vartettua kivikirvestä. Mutta käyttää mihin? Pohjoismaisista tutkijoista on
ruotsa-lainen Evert Baudou perusteellisimmin pohtinut pronssikauden reikäkirveiden ongel-maa, joka on jo materiaalisesti merkittävä; myöhäispronssikautisten reikäkirveiden määrä nousee Pohjoismaissa suunnilleen kolmannekseen pronssikirveiden määrästä, Suomen osalta jopa neljään viidennekseen.41 Hänen mukaansa reikäkirveet ovat ol-leet pääasiassa työteriä, sillä niissä on usein käytön jälkiä; eräät norjalaiset, joista puuttuu terä, sekä eräät muut kirveet hän tulkitsee arvonmerkeiksi tai vastaaviksi,
mutta epää yksityiskohtaisesti perustellen sen käsityksen, ettäkyseessä olisivat olleet kulttiesineet.
Viimeksi mainitulla kannalla ovat olleet monet tutkijat, meillä mm. Aarne Äyräpää, Tanskassa P.V. Glob, ja myös tämän kirjoittaja katsoo kulttikirvestulkinnan
parhai-ten selittävän tämän pronssikaudella vanhanaikaisen kirvesryhmän.42 Sillä juuri
usko-musten janiihin liittyvän kultin alalla on kulttuurin traditio kaikkein sitkein; ympäri-leikkaus tehtiin Juudeassa vielä ajanlaskun vaihteessa kiviterällä! Kultillinen tarkoitus selittää, miksi myöhäispronssikautisiin reikäkirveisiin sisältyy hienonhienoja
viimeis-37. SatM 3730,
38. Esim. Bröndsted 1938 k. 226: a-b.
39. Kostrzewski 1955 k. 314(Suurpuola).
40. Meinander 1954 b 172. Edgren 1969 b 24—25 41. Baudou 1960 139-46.
42. Äyräpää 1933 94. Glob 193857—. Norjassa tämän käsityksen onesittänyt A, W. Brögger v. 1907 ja hänen jäi keensä eräät muuttutkijat, ks. Baudou 1960 144viite 1.
294
teltyjä loistokappaleita;43 työkirveisiin ei olisi uhrattu niin suurta vaivannäköä. Sa-moin sen, että kirveiden materiaaliksi valittiin Skandinaviassa usein suurirakeinen,
hi-onnan jälkeen koristeellinen porfyriittinen kivilaji,44 jollaistaei kivikaudella työteriin juuri käytetty mutta kyllä silloinkin kultti- tai asekirveisiin.45 Tai sen, että
reikäkir-veet voitiin pronssikaudella valmistaa esim. pehmeästä gneissistä,46 jokaoli työteräksi kelvotonta. Samoin ymmärrämme, miksi eräisiin kirveisiin voitiin kairata hyvin sup-pea reikä tai miksi reikä voitiin tehdä hakkaamalla tai jättää vain syvennykseksi tai kokonaan kairaamatta:47 idea oli toisinaan tärkeämpi kuin esine. Työkirveitä ei olisi myöskään koristeltu symbolisin merkein, kuten ympyröin tai ristein, jotka merkinne-vät aurinkoa; Skandinaviassa reikäkirveitä koristettiin tosin harvoin, mutta varsin runsaasti Lausitzin kulttuurissa.48 Sen voisimme vielä ymmärtää, että syrjäisessä Suomessa, missä metallia oli niukasti, reikäkirveitä olisi käytetty työkirveinä, mutta
miksi näin olisi menetelty runsaasti pronssia käyttävän Lausitzin kulttuurin piirissä tai skandinaavisen kulttuurin rikkaalla keskusalueella? Kivikaudella ei reikäkirveisiin
ainakaan Suomessa eikä Skandinaviassa näytä liittyneen työkirveen funktiota: reikä-kirveet olivat silloin aseita, arvonmerkkejä tai kulttiesineitä; työkirveet olivat reiättö-miä javartettiin aivan toisin. Miksi pronssikaudella olisi alettu käyttää reiästä
vartet-tua kirvestä työtarkoituksiin, kun niin ei tehty myöhäiselläkivikaudella? Jos näin oli-si tehty, eivätkö pronssikauden metalliset työkirveet olisi jatkaneet
reikäkirvestraditi-ota, sen sijaan että työkirveiksi valettiin olka- ja onsikirveitä? Kyllä kulttikirveitäkin on voitu käyttää rituaaliseen iskemiseen, niin että niiden terät ovat voineet
vahingoit-tua, miksei varsinaiseen työhönkin, kun ne oli hylätty alkuperäisestä
tarkoitukses-taan. Mielestäni kaikki edellä esitetyt seikat todistavat pronssikauden kiviset
reikäkir-veet kulttiesineiksi tai mahdollisesti arvonmerkeiksi.
Reikäkirveiden kautta meille avautuu näkymä pronssikauden uskontoon ja kulttiin.
Reikäkirveet osoittavat ensinnäkin, että kyseiset impulssit suuntautuivat Suomeen enimmäkseen Skandinaviasta, jossain määrin myös Itäbaltiasta tai idästä. Oikeam-min: näiden alueiden kautta, sillä eräidenreikäkirvesryhmien esikuvina luultavasti ol-leet kaukasialaiset tai kaakkoiseurooppalaiset kuparikirveet tai Troijasta löydetty kaarrekantainen kivikirves osoittavat, että kyseessä on yleiseurooppalainen, Euroo-pan ulkopuolellekin ulottuva kulttuuripiirre; myös useat skandinaaviset tyypit ovat
43. Esim. Meinander 1954 b k. 53 (Närpiö, norjalainen muoto).
44. Baudou 1960 145.
45. Esim. Stenberger 1964 81—82, k. 28.
46. Gneissistä valmistettu on mm. eräs Kangasaita löydetty kirves, Meinander 1954 b 74.
47. Meinander 1954 b 79, k. 54. Matala syvennys reiän kohdalla on mm. Kokemäeltä löydetyssä kirveessä SatM 8830 ja Troijasta löydetyssä kirveessä, Meinander 1954 b k.48: B.Reiätön on'esim. Saarenmaan Sörven laiva-latomuksesta löydetty kirves, ks. Löugas 1970 117 k. 6.
48. Koristeellisista kirveistä esim. Glob 1938,mm. k. 3—4, 7—B, 10, 14, 18—20.Baudou 1960 144—45.
Kuva 125. Nuoremman pronssikauden reikäkirveiden levintä Suomessa. Kartassa
erotettu toisistaan alkuperältään todennäköisesti itäiset teräväsärmäiset rombikirveet, Lausitzin kulttuurin muotoihin kuuluvat viisisärmäiset kirveet sekä skandinaaviset kirveet ("Baudoun tyyppejä”); ääriviivaiset epävarmoja. Kartta pohjautuu C.F. Mei-nanderin (1954) luetteloihin sekä myöhempiin löytöihin. Piirtänyt Ilkka Kaskinen.
296
lainaa Lausitzin kulttuurista.49 Ilmeisesti ne liittyvät indoeurooppalaisilla kansoilla pe-rinnäiseen ukkosenjumalan palvelukseen, sillä kirves tai nuija oli indoeurooppalaisen ukkosenjumalan attribuuttina 1. tunnuksena roomalaisten Jupiterista skandinaavien Toriin tai intialaisten Indraan.50Kreetalais-mykeneläisenkulttuurin kaksoiskirves, lab-rys, lienee tosin toisella vuosituhannella ollut pikemmin yleisen jumaluudenkuin uk-kosenjumalan tunnus, ja samoin on ehkä tulkittava skandinaaviset megaliittikulttuu-rin kaksoiskirveet, jotka ajoittuvat jo kolmannelle vuosituhannelle.51 Mutta kun uk-kosenjumalan palvonta on Suomen naapurialueilla ilmeisesti jo kivikautista, on ym-märrettävää, että se omaksuttiin myös tänne, viimeistään pronssikaudella, mahdolli-sesti jo aikaisemmin. Tästä meillä on todisteena Suomen esikristillisen Olympoksen Ukko, ”Ukko ylijumala”, ''hattaroiden hallitsija”; ylijumala on oikeastaan luettava 'yläjumala'.52 Suviajan salamat ja jyrinälienevät siis jo pronssikaudella olleet 'Ukon ilmoja', ja ehkä jo pronssikaudella on Ukon pelosta sanottu mielittelevästi 'Ukkosen käyvän’.
Satakunnasta löydettyjen myöhäispronssikautisten reikäkirveiden määrä on varsin
suuri, yli kolmannes koko Suomesta löydetyistä. Kartasta kuva 125, johon on mer-kitty kyseisten reikäkirveiden löytöpaikat, käy ilmi, että Kokemäenjoen suu ja Pane-lianlahti ovat koko maan tiheimpiä löytöalueita, samoin Porvoon seutu ja Laihia.
Kun reikäkirveet ovat hajalöytöjä ja sellaisina satunnaisia, niiden voidaan katsoa il-mentävän reikäkirveiden käytön intensiteettiä, kaiketi siis ukkosenjumalan kulttia eri alueilla. Tämä puolestaan heijastanee asutuksen tiheyttä. On kiintoisaa, että reikäkir-veiden levintä ulottuu suhteellisen voimakkaana rannikolta Kokemäelle, heikompana Huittisiin ja Kiikkaan jaon todettavissa myös vesistön yläjuoksulla Ikaalisia ja Vir-toja myöten sekä etelämpänä Hämeen puolella: myöhäispronssikautiset reikäkirveet muodostavat siten rannikon ja sisämaan kulttuureja yhdistävän elementin.