Solkien lisäksi Kuoppalan kätköön sisältyi kolmaskin vaatteenkiinnitin, neula kuva 102: n. 18 cm:n mittainen, varreltaan nelikulmainen esine, jossa on pystysuora
levy-3. Baudou 1960 75-76.
4. Oldeberg 1933 188—89.Ks. viitettä 2, Meinander. Kivikoski on kuitenkin esittänyt toisen Kuoppalan soljen osalta epäilynsä otaksutusta alkuperästä,ks. K. 1938 35—38.
5. Tallgren 1931 86.
6. Meinander 1954 b 53—55.
7. Solkien tekniikasta ks. Oldeberg 1943 206—15.
260
mäinen pää ja sen keskellä napamainen uloke; neulaa voidaan päänmuodon mukaan nimittää tutuluspäiseksi. 1 Tutuluksen ulkoreuna on kauttaaltaan lohjennut eikä pään koko siis määritettävissä. Meinander on pitänyt mahdollisena, että saman löydön pyöreä, loivan kartiomainen levy, kuva 102, josta keskiosa on lohjennut, olisi itse asiassa neulan pää.2 Tämä ei ole kuitenkaan todennäköistä, sillä esineiden
murtopin-nat eivät sovi yhteen, jalisäksi kartiolevylle voidaan antaa toisenlainen selitys.
Neula ajoittuu löydön mukaan VI periodille. Muotohistorialliselta kannalta se on ar-voituksellinen, sillä muut Suomesta löydetyt myöhäispronssikautiset neulat, nim. Veh-maan ja Saltvikin,3 ovat erityyppisiä, eikä sille ole voitu esittää hyviä vastineita
Skandinaviasta, Baltian maista eikä myöskään Itämeren eteläpuoliselta vyöhykkeel-tä.4 Baudou on tosin lukenut neulan ruotsalaiseen Härnevin tyyppiin, jolle on omi-naista pyöreä, kohoympyröin koristettu levy ja sen keskellä matala nuppi, ei varsi-nainen tutulus.5 On kuitenkin kyseenalaista, voiko näin erilainen neula kuulua sa-maan tyyppiin. Missään tapauksessa ei yhtäläisyys ole niin suuri, että Kuoppalan neula voitaisiin päätellä skandinaaviseksi; kyseeseen tullee myös kaukaisempi kes-kieurooppalainen alkuperä.
Muotonsa poikkeuksellisuudesta huolimatta Kuoppalan neula liittyy ajan yleiseen kulttuuritaustaan. Neulat olivat pronssikaudella naisten jamiesten yleisesti käyttämiä vaatteenkiinnittimiä, ja Skandinaviassa niitä esiintyy I periodilta lähtien.6 Kun niitä käytettiin aivan samoin kuin solkia, soljetvähensivät yleisimmillään ollessaan
neulo-jen määrää, mutta pronssikauden jälkipuolellaneulat alkoivat yleistyä ja jäivät rauta-kauden alussa melkein ainoiksi vaatteenkiinnittimiksi, kun selkien valmistus päättyi.
Näin lienee Suomessakin tapahtunut; joka tapauksessa Kuoppalan neula, samoin kuin muut edellä mainitut, heijastaa ilmeisesti neulojen lisääntynyttä käyttöä skandi-naavisessa kulttuuripiirissä. Liedon Kotokallion neula osoittaa kuitenkin, että tämän vaatteenkiinnittimen historia alkaa Suomessa jo II periodin myötä.7
Napit
Satakunnan pronssikautisiin löytöihin sisältyy neljä tai viisi nappia, joskin yhdestä on käytettävissä pelkkä sanallinen kuvaus ja yhdestä kaksi tulkinnanvaraista
katkel-1. KM 10 753. Kivikoski 1938 38—42. Meinander 1954b 50—51, n:o 55.
2. Ks. ed. viitettä.
3. Meinander 1954 b 50—52 4. Ks. viitettä 1.
5. Tyypin neuloja kuvattunaesim. Ekholm 1921 k. 93—95, 98. Baudou 1960 79—80.
6. Skandinaavisista neuloista esim. Bröndsted 1939k. 3c, s. 23—24, 56—58, 99—100, 183—84, 215—16, 242—43.
7. Edgren 1969.
Kuva 113. Pronssikauden löytöjä Satakunnasta: 1 Kokemäen Perävainoonmäen nappi, ilmeisesti vyönsulkimena käytetty, 2 Ulvilan Peltomäen nappi, 3 pinsettien puolikas, 4 partaveitsi, viimeksi mainitut Kokemäen Orjapaaden rauniosta. N.
1/1.
SatM 17 824: 317, TYA 112: 1, 172: I—2. 2—4 valokuvannut Tapani Tuovinen, 1 Satakunnan museon kokoelmat.
maa. Luku on suuri, sillä Suomesta tunnetaan lisäksi vain kaksi muuta pronssikau-tista nappia ja tieto kolmannesta, hukkaan joutuneesta.1
Emäntä Hilja Salonen oli kertomansa mukaan löytänyt talvi- ja jatkosodanvälisenä aikana Nakkilan Kivialhosta ”kuparisen napin” heitellessään kiinni lasten hajoitta-maa hiidenkiuasta; tämän sijaintitiedot viittaavat johonkinRieskaronmäen hautarau-nioon. Nappi oli ollut 3—4 cm laaja ja siinä oli ollut "vinokulmittainen leveämpi
I. Meinander 1954 b 49 sekä lisäksi n:o 24.
262
pohja” jatämän keskelle upotettuna tummansinistä ainetta. Takana oli kiinnikkeenä
"jonkinlainenkorkeampi kohta”.2 Kaikessa epämääräisyydessäänkinkuvaus osoittaa, että kyseessä on ollut pronssinen kaksoisnappi, jonkakartiomainen yläpinta oli sini-sellä "emalilla” koristettu. Kun kertoja ei ole voinut saada kuvaukseen sisältyviä tie-toja esim. oppikirjoista, tietoa on pidettävä huomionarvoisena. Ilmeisesti kyseessä on ollut samankaltainen nappi kuin Karjaalta jaUskelasta löydetyt.3 Tällaiset
kartiopäi-set emalikoristeiset kaksoisnapit kuuluvat skandinaavisen pronssikulttuurin 111 peri-odin johtomuotoihin, joten näyttää siltä, että kyseessä olisi Satakunnan toinen 111 pe-riodille ajoittuva hautalöytö.4 Valitettavasti nappi on hukkunut.
Kokemäen Perävainoonmäen nappi kuva 113:1 osoittaa jokatapauksessa, että edellä kuvattu nappimuoto esiintyy Satakunnassa: siinä on profiililtaan hivenen kaareva kartiomainen ylälevy, tukeva pronssivarsi ja pienempi lattea alalevy.5 Mutta emaliko-ristelun sijasta ylälevyn pinnassa on kymmenkunta samankeskistä piirtoympyrää.
Näiden vuoksi se voidaan lukea Baudoun tyyppiin A 2b, jotavuoteen 1960 mennes-sä tunnettiin Tanskasta 30, Ruotsista vain 4.6 Tyyppi keskittyy Själlannin pohjois-osiin, jossa sen valmistuskeskus lienee sijainnut; Ruotsista sitä tunnetaan vain
Skå-nesta sekä yksi kultapäällysteinen nappi Smålannista. Perävainoonmäen nappi on
si-ten tyyppinsä pohjoisin kappale, hajalöytö rautakautisesta hautarauniosta. Eräässä Tanskan löydössä tyyppi ajoittuu IV periodille mutta voi Pohjois-Saksassa esiintyä ehkä jo 111:11
a;
7 Perävainoonmäen nappi voi siten olla sisämaan vanhin läntinen pronssiesine ja jokatapauksessa viimeistään Kokemäen Pusson pinsettien ikäinen.Kaksoisnapit kuuluvat Skandinaviassa naisten- ja miestenhautojen varusteisiin; niitä on käytetty mm. kiinnittämään vyötä.8 Kulttuurihistoriallista merkitystä niillä ei kui-tenkaan tässä mielessä liene, sillä vyön on täytynyt kuulua Suomessa käytettyyn vaatetukseen varmastikin vuosituhansia aikaisemmin. Mutta osaltaan nekin todistavat
Suomessa käytetystä skandinaavistyyppisestä puvusta.
Käytöltään arvoituksellisempi on sen sijaan Rieskaronmäen raunion 87 nappi, kuva 114: 5,3 cm laaja lattea levy, jonka alapinnassa on sidesilmukka.9 Yläpinta on
koris-tettu matalalla keskinystyrällä ja sitä ympäröivillä kahden ja kolmen kohorenkaan
2. Salo 1970 50.
3. Ks. viitettä 1.
4. Mikäli ”vinokulmittainen” tarkoittaisi kartiomaista, nappi olisi kuulunut Karstenin muotoon 6a,joka ajoittuu II periodinjälkipuolelle. Kersten 1935 23—24.
5. SatM 17824: 317. Unto Salo,Kokemäen Perävainoonmäen kalmisto, kaivauskertomus, SatMA.
6. Baudou 1960 88.
7. Ks. ed. viitettä.
8. Baudou 1960 87. Bröndsted 1939 67; Muldbjergin II periodintammiarkussa oli nahkavyön kiinnittimenäselän puolella sarvesta tehty kaksoisnappi.
9. SatM 16 454: 126. Salo 196247-48. Salo 197029-31, 101.
ryhmillä. Mahdollisesti samalla tavalla koristetut pronssilevynkatkelmat,kuva 115:5, jotka löytyivät raunio 89:n haudasta 5, ovat jäännöksenä samanlaisesta mutta huo-mattavasti suuremmasta napista.10
Nappi on meillä em. rikkonaista levyä ehkä lukuun ottamatta ainoa laatuaan, eikä sille ole kuvattu vastineita myöskään Skandinaviasta, Baltian maista eikä
Itäpreussis-ta. Sen kohovyökoristelu vastaa kyllä ruotsalaisen Härnevin tyypin neulojen11 koris-telua, mutta ne silmukalliset napit,12 joita Skandinaviasta tunnetaan, ovat joko koris-teettomia tai koverankuperia jaeri tavoin koristettuja. Baudoun otaksuman mukaan ne lienevät Ruotsissa tuontia Keski-Euroopasta, kenties siis myös Rieskaronmäen nappi? Hallen Giebichsteinin kätköön sisältyy todellakin silmukallisia nappeja, joissa on matala napa ja sen ympärillä ryhminä samankeskisiä ympyröitä; nämä ovat kui-tenkin piirrettyjä ja itse napit hiukan kuperia. 13 Ne eivät oikeuta pitämään Rieska-ronmäen nappia keskieurooppalaisena, joten jäljelle jää se mahdollisuus, että nappi tai napit olisi valettu omasta takaa, koristelun esikuvana Härnevin tyypin neulat, kun
taas muoto on ehkä saanut inspiraationsa keskieurooppalaisista napeista. Otaksuma
omasta valmistuksesta sopii myös siitä syystä, että Rieskaronmäellä on todella
valet-tu pronssia. Keskieurooppalaiset koverat silmukalliset napit, oikeammin pronssikupu-rat, on tavallisesti tulkittu hevosten suitsien tai valjaiden muiden osien koristeiksi.
Tällaiseen tarkoitukseen Rieskaronmäen nappia ei liene valmistettu; kaularenkaasta päätellen se oli antimena naisenhaudassa. Voisiko kyseessä olla skandinaaviseen nai-senpukuun vanhastaan kuulunut vyölevy tai suoranainen vaatteen kiinnitin? Joka
ta-pauksessa napin koristeet ovat käytössä paikoin mataliksi kuluneet. Kaularengas ja koristelu ajoittavat napin V periodille, ja sama ajoitus sopii myös em. levynkatkel-miin.
Neljäs nappi, k. 113:2, Tapani Tuovisen Ulvilan Peltomäen rauniosta löytämä, vas-taa sidesilmukkansa vuoksi Rieskaronmäen nappia, mutta on koverankupera, keski-kohoumaa lukuun ottamatta koristeeton sekä 6,4 cm laajana tätä suurempi.l4 Käyt-tötapa on varmaankin ollut sama, mutta eroavuudet viittaavat aikaeroon tai toiseen valmistuspaikkaan. Tuovinen mainitsee napille vastineita Skandinaviasta V periodin haudoista sekä eräästä VI periodin kätköstä; näissä esiintyvät napit ovat ilmeisesti keskieurooppalaista perua. Muoto esiintyy yleisenä myös Gotlannissa esiroomalaisen ajan I periodilla, jaon tällöin kotiutunut sinne, kuten pistekoristelu ja
valantavalmis-10. SatM 17 102: 10-11. Salo 1970 35-38, 104.
11.Baudou 196079—80, t. XVI. Tyypin neuloja kuvattuna esim. Ekholm 1921 kuvat 93, 95,98.
12.Baudou 196090, tyyppi Cl.
13.Toepfer 1962 36—37.
14. TYA 112:1. Tuovinen 1980,
264
tus osoittavat; vanhemmat keskieurooppalaiset napit ovat pakotettuja. Myös Pelto-mäen nappi on valettu, Tuovisen otaksuman mukaan kotimaassa, arvattavasti Koke-mäenjoen suussa, samaan tapaan kuin Rieskaronmäen nappi. Vastineiden nojalla se sijoittuisi aikaan V periodilta esiroomalaisen ajan I periodille, mutta kun parhaat vastineet ovat viimeksi mainitulta jakun löytömiljöökin on myöhäinen, kuten asuin-paikan mataluus ja morbynkeramiikka osoittavat, on ajoitus VI periodin loppuun tai mieluummin I periodille perusteltu.15