Kokemäenjoki muodosti väylän, jota myöten rannikon pronssikulttuuri työntyi kau-emmas sisämaahan. Se kuvastuu Kokemäen pronssilöydöissä, Kokemäen ja
Huittis-ten pronssikautisissa reikäkirveissä, ja mikä tärkeämpää, näiden kuntien hautarauni-oissa. Niitä tunnetaan Kokemäeltä ja entiseltä Kauvatsalta yhteensä lähes viisikym-mentä, minkä lisäksi tulee jokin epävarma.1 Huittisista on tietoja ainakin viidestä hautarauniosta.2
Kuten liitekartoista 1 ja 2 ilmenee, Kokemäen ja Huittisten hautarauniot
muodosta-vat neljä hajanaista, sijainniltaantoisistaan eroavaa ryhmää, minkä lisäksi tunnetaan
yksittäisiä raunioita. Ensimmäisen ryhmän muodostavat edellä jo käsitellyt Koke-mäen rauniot, jotka sijaitsevat Harjavallan rajan pinnassa ja liittyvät harjavallanpuo-leisiin. Toisen ryhmän rauniot seuraavat katkonaisena vyöhykkeenä joenvartta Or-japaaden kalliosta Huittisten Ripovuorelle. Aivan joen varteen on rakennettu Kokemäen Pappilan Vakkarin 1. Vakkerin rauniot, 7—B raunion ryhmä, sekä
Huit-1. Salo 1972 65—74 n:ot 03—04, 07, 11 12,22, 36,44, 47—49, 55—58. Theodor Schvindt, Kiinteitä muinaisjään-nöksiä. . . Kokemäen pitäjässä, 1901, MA. Esko Sarasmo, Kokemäen pitäjän kiinteät muinaisjäännökset s.
7—14, MA. Mikko Ryömän tarkastuskertomukset 1964, 1966, 1969, 1975, MA.
2. Huittisten rauniot: Kerttu Itkonen, Huittisten kiinteät muinaisjäännökset, 1960, MA.Killinen 1877 78. Valjakka 1949 20-21.
210
Kuva 92. Kokemäen pronssikautiset metallilöydöt sekä niiden lähellä sijaitsevat hau-tarauniot. Piirtänyt Ilkka Kaskinen.
tisten Ripovuoren ja Räätikäsvuoren rauniot.3 Muut sijaitsevat hiukan etäämmällä,
mutta paria poikkeusta lukuun ottamatta joestaenintään kilometrin päässä: ilmeisesti nämä rauniot on rakentanut joenvarren asutus. Vyöhyke käsittää 30—40 rauniota, jotkaovat useimmissa paikoissa yksittäin, mutta saattavat myös muodostaa pienem-piä ryhmiä; eräät niistä on merkitty karttaan kuva 92. Edellä jo mainitun Vakkarin
3. Unto Salon tarkastuskertomusKokemäki, Vakkari 1975, MA. Ks, ed. viitettä.
ryhmän lisäksi on mainittava Huivoon Suviportin kallioiden 3—4 rauniota sekä Kyt-tälän Jaakkolan 7—B rauniota.4 Ripovuorella oli Killisen mukaan v. 1878 3 hävitet-tyä rauniota. Vielä suurempi on Kyttälän Aarikan metsäsaran raunioryhmä, 12 röykkiötä, joitapaikalla käyneet ovat pitäneet hautoina niiden epäsäännöllisistä
muo-doista huolimatta.5 Ylistaron Suorannan ryhmä koostuu 3 rauniosta.6
Tärkeän kiinnekohdan ryhmän raunioiden ajoitukselle tarjoaa Tapani Tuovisen v.
1980 tutkima Kokemäen Orjapaaden kallion raunio, oikeastaan pahoin hävitetyn raunion pohjakerros, kuvat 93—95.7 Rauniolta avautuvat siintävät näköalat yli Ko-kemäen viljelysaukean. Halkaisijaltaan 19-metrisenä raunio on kuulunut monumen-taaliraunioiden ryhmään, ja sen kaksi katkelmallista pohjakehää ainakin nykyisin
sisäkehiä kumpikin, ovat pronssikautisen haudanlaajennustradition mukaiset. Rau-nion keskeltä paljastunut, lähes 4 m:n mittainen paasiarkku oli, yllättävää kyllä,
jaet-tu kahdella matalalla poikittaiskivellä kolmeen osaan; luultavasti kyseessä ovat suur-arkun myöhemmät lisärakenteet. Raunion sijainti, koko ja arkun suuruus viittaavat varhaiseen pronssikauteen, mutta arkun ulkopuolelta poltettujen luiden yhteydestä löydetyt pinsetit ja partaveitsi, kuva 113, ajoittuvat todennäköisesti IV periodille ei-vätkä missään tapauksessa vanhemmiksi. Rauniota lienee siis käytetty hautapaikkana pronssikaudella ehkä satoja vuosia, mutta hautaamisperiodi ei päättynyt pronssikau-teen, sillä rauniosta löydettiin ainakin kolme reunaosiin sijoitettua jälkihautausta, myöhäisin nuoremmalta roomalaisajalta.8 Raunio on siten asutushistoriallisesti harvi-naisen kiintoisa, vaikkemme kykenekään osoittamaan, että raunioon olisi haudattu jatkuvastipronssikauden alkupuolelta yli ajanlaskun vaihteen.
Sijainniltaan pronssikautisen tradition mukaisia ovat myös Suviportin kallioiden rau-niot, Kaarenojan Hakasen kallion raunio sekä Huittisten Ripovuoren (3 kpl) ja Rää-tikäsvuoren hävitetyt rauniot; ne eroavat tässä suhteessa Kokemäen ja Huittisten rautakautisista raunioista jakalmistoista. Pronssikautisempaa sijaintia kuin esim.
Ri-povuoren raunioilla on, ei Huittisista voi löytää: aikoinaan avarat näkymät yli Koke-mäenjoen halkoman metsämeren.
Muitakin ajoitusviitteitä voidaan esittää. Suviportin kallioiden raunioista suurin, 16 mx 14 m, on koottu valitusta kiviaineksesta pronssikautiseen tapaan, samoin Kyttä-län Jaakkolan rauniot, jotkaovat muodoltaankin säännöllisen pyöreitä.9
Kummassa-4. Theodor Schvindtin em. kertomus 1901, MA. Esko Sarasmo, Kokemäen pitäjän kiinteät muinaisjäännökset, MA.
5. Tiedot Aarikan raunioista sisältyvät viitteessä 4 mainittuihin lähteisiin 6. Ks. viitettä 4.
7. Orjapaaden rauniosta ks. Tapani Tuovisen kaivauskertomusta, TYAA, sekä Theodor Schvindtin ja Esko
Saras-mon em. kertomuksia, MA.
8. Ks. edellistä viitettä. TYA 172.
9. Suviportin ja Jaakkolan raunioista ks. em. Schvindtin ja Sarasmon kertomuksia.
212
Kuva 93. Pronssikautisen, todennäköisesti varhaispronssikautisen monumentaalihau-dan jäännösKokemäen Orjapaaden kalliolla Tapani Tuovisen kaivauksissa v. 1980.
Mennyt suuruus: kerran ylväänä yli metsien näkynyt, nyt kivikoksi hävitetty. Turun yliopiston arkeologian arkisto.
kin rauniot on rakennettu rautakautisen asutusalueen ulkopuolelle, samoin Vakka-rin. 10 Mattilan Närvän ja Rudangon sekä Ylistaron Suorannanmäen rauniot (2—3 kpl) eroavat rakenteeltaan rautakautisista raunioista, viimeksi mainitut sijaintinsakin puolesta, samoin Kyttälän Aarikan rauniot.11 Kun ei tunnu uskottavalta, että Koke-mäellä ja Huittisissa olisi rautakautisten kalmistojen aikana, ts. nuoremmalta rooma-laisajalla lähtien, noudatettu hautojen sijoittelussa kahta toisistaan eroavaa perinnet-tä, on ilmeistä,että pronssikautisen perinteen mukaiset rauniot ovatrautakauden kal-mistoja vanhempia. Vanhimmat varmastikin pronssikautisia, jotkinkallioilla
sijaitse-vat ehkä jo varhaispronssikautisia, Vakkarin, Jaakkolan ja Aarikan kalmistot joko myöhäispronssikautisia tai sitä nuorempia.
Toisen, sijainniltaan arvoituksellisenryhmän muodostavat Kokemäellä Köyliön rajan
suuntaa noudattavat neljä kiuasta.12 Ne sijaitsevat Koomankankaalla, s—B km
Ko-10. Vakkarin raunioista ks. Unto Salon tarkastuskertomusta 1975, MA.
11. Tiedot ko. raunioista perustuvat Schvindtin ja Sarasmon em. kertomuksiin.
12. Unto Salon tarkastuskertomus 1966 ja Mikko Ryömän tarkastuskertomus 1969, MA.
94. Orjapaaden rauniosta paljastunut suurarkku, ilmeisesti jälkihautausten yh-teydessä kolmeen osaan jaettu. Keskimmäisessä ja oikeanpuoleisessa osassa näkyy palaneita luita. Liituviiva osoittaa, kuinka korkealleraunion kiveys ennen kaivauksia
ulottui. Valokuvannut Tapani Tuovinen. Turun yliopiston arkeologian arkisto.
kemäenjoesta etelään, alueella, joka karuudessaan on tuskin voinut tarjota pronssi-kauden väestölle elinmahdollisuuksia. Niistä Kokemäenkartanon mäntyhakkuualueel-la sijaitseva on 24 m:n mittaisena todellinen monumentti, mikäli kyseessä on ihmis-käden työ. Täysin varmoja hautoja ovat jokatapauksessa Ravidadan maastossa ja Kupparinsuon lähistöllä sijaitsevatrauniot (3 kpl), jakun ne eroavat rakenteeltaan ja
sijainniltaan rautakauden kalmistoista ja näiden raunioista, on niiden pronssikauti-suus ajateltavissa, joskaan ei todistettu. Niiden sijainnin selittänee se, että Kooman-kangas muodostaa luontaisen kulkureitin, joka Huovintien nimisenä13 on johtanut Harjavallasta Pitkäjärven sivuitse Köyliöön. Rauniot eivät näet ole kaukana tästä ja voivat siten selittyä tien varteen rakennetuiksi. Toisessa Kupparinsuon rauniossa näyttää olevan suurista kivistä tehty reunakehä; piirre sopii pronssikauteen mutta ei riitä ajoituksen perusteeksi. Huittistenkyläntakamailla Rantalankalliolla sijaitseva
hii-denkiuas,14 25 m laajana ja metrin korkuisena sekä säännöllisen pyöreänä todellinen
13. Härö 1975 12.
14. Ks. viitettä 2.
Kuva 95. Orjapaaden raunion pohjakiveys jarakenteet Tapani Tuovisen kaivauksis-sa v. 1980. Piirtänyt Ilkka Kaskinen.
suurraunio, sijaitsee edellisten tapaan joesta kymmenisen km etelään, ei kuitenkaan Huovintien varressa. Kun senkään lähiympäristö ei näytä asumiseen suotuisalta, ky-seessä lienee joenvarren asutuksen rakentama etäinen hauta.
Kolmannen ryhmän muodostavat entisen Kauvatsan Piilijoen kylässä sijaitsevat rau-niot: Holman mäen 3 hiidenkiuasta sekä Hekuman hiidenkiuas ja sen viereiset
rau-niot; viimeksi mainitut on rakennettu järven rantaan.15 Kauvatsalta ei tunneta
rauta-kauden löytöjä, joten kyseisiä raunioita voitaneen pitää jokopronssikautisina tai
ai-15. Hekuman hiidenkiuas, ks. Ville Luhon tarkastuskertomusta 1953, MA. Holman raunioista ks. Unto Salon
tar-kastuskertomusta 1960, MA.
214
nakin varhaisrautakautisina. Epävarmempaa on, onko Kokemäen Häyhtiönmaassa Kallaan rajan tuntumassa sijaitsevat kolme hiidenkiuasta ajoitettava samoin.16 Joka tapauksessa nekin sijaitsevat rautakautisen asutuksen ulkopuolella ja mahdollisesti liittyvät niihin yksittäisiin raunioihin, joitarannikon takaiselta vyöhykkeeltä
tunne-taan.