Vuoden 1950 Bach-konsertit

J.S.Bachin juhlavuonna järjestetty urkukonserttien sarja tarjosi tilaisuuden vertailla uudet näkemykset omaksuneiden esiintyjien soittotapoja vakiintuneisiin.

Elis Mårtensonin konsertin arvioinnissa toistuivat toteamukset varmoista, ehjistä ja värik­

käistä esityksistä, soiton "tunnusmerkillisestä, hienostuneesta ilmeestä" ja "mitallisten ja dynaamisten arvojen persoonallisesta, kultivoidusta käsittelytavasta" (nimim. H.A., US 2.10.1949).

Mårtenson oli kutsuttu Bach-juhlavuonna konsertoimaan myös Saksaan. Konserttiarvosteluja julkaistiin käännettyinä Hufvudstadsbladet-lehdessä. Niiden sävy on hyvin samanlainen kuin Mårtensonin suomalaisten arvostelujen: hänen soittonsa todettiin rikkaasti nyansoiduksi, selkeäksi ja hillitysti syvää tunnetta osoittavaksi.³²¹

Paavo Raussin Bach-konsertin arvosteluissa kiinnitettiin huomiota erityisesti rekisteröintei­

hin:

Äänikenojen valinnassaan Paavo Raussi edustaa nykyisten usein ristiriitaisinakin toisiaan vasten tönnäilevien Bach-soiton tyylipyrkimysten keskellä kypsän harkinnan ja kiihkottomien ratkaisujen linjan.322

319 nimim. Ehr.: G. Böckennan, Hbl 30.10.1949 320 nimim. Ehr.: E. Forsblom, Hbl 4.1.1950

321 Hbl 25.9.1950: Elis Milrtenson fär tyskt beröm (Heimatzeitung Laubach-, GieBener Anzeiger- ja GieBener Freie Presse -lehtien arvostelujen käännökset)

322 nimim. V H-o, HS 28,9.1950

157

Hänelle on ominaista sangen romanttinen urkutyyli orkestraalisine äänikertayhdistelmineen.

Varsinkin kovin ahkera huiluäänien ja nasaalien kieliäänikertojen käyttö vaikutti häiritsevästi urkukoraaleis­

sa, joiden hiljainen yleissävy kyllä muutenkin olisi tehonnut. Niinkuin Bach yleensäkin tehoaa parhaiten sellaisenaan, ilman liikoja "tulkintoja" .323

Paavo R a u s s i har sin speciella totalfärg över registreringen naturligtvis delvis ocksä beroende pä den rätt enhetliga stärnningen i de valda, mycket vackra verken. Han ger gäma de sträkbetonade registren försteget och motställer dem höga rnixturfärgade klanger. Nägon gäng kan man finna melodi­

stämman rentav alltför övertonsrik. ³²⁴

Venni Kuosman soitto todettiin yleisesti, kuten ennenkin³²⁵, selkeäksi, värikkääksi ja vereväksi. Urkurina itse esiintynyt Olavi Pesonen vieroksui kuitenkin D-duuri-preludin ja fuu­

gan "tavanomaista loppunousua" (nimim. O.P., US 12.10.1950). Rekisteröinnit eivät liene ol­

leet Videnin tapaan yksinkertaisia; niitä pidettiin osittain kirjavina ja originelleina. ³²⁶ Uusi, "viileä" soittotapa, joka karttoi nyansseja ja temponmuutoksia, pantiin merkille Geo Böckermanin konsertissa.³²⁷ Muihin verrattuna hieman hämmästyttävän moitteen liiasta yleispaisuttimen käytöstä konsertin loppunumerossa esitti Olavi Pesonen (nimim. O.P., US 5.10.1950).

Enzio Forsblomin Töölön kirkon pienillä uruilla toteuttamat rekisteröinnit eivät tyydyttäneet Venni Kuosmaa (nimim. K:ma, Karjala 20.10.1950):

Lisäksi meistä tuntui kuin maisteri Forsblom ei syystä tai toisesta olisi tahtonut näitäkään mahdollisuuksia käyttää hyväkseen tämän ylevän teoksen elävöittärnisessä, mikä oli esitykselle vahingoksi. Niin niukka ääni­

kertojen käyttö on soittajalle kyllä vaivatonta, muna se ei jaksa pitää kuulijaa virkeänä

Viileys ja niukat artikuloinnin ja agogiikan keinot sitä vastoin herättivät mm. Erik Berg­

manin huomiota (nimim. E.B., Hbl 19.10.1950):

Den Bachinterpretation man i gär fick bevittna i Enzio F o r s b 1 o m s orgelafton skiljer sig märkbart frän de Bach-tolkningar man hört vid tidigare orgelkonserter i denna höst. Oförväget "lägger han ut texten",

323 nimim. E.Rtw, IS 28.9.1950

324 nimim. Ehr, Hbl 28.9.1950

325 mm. nimim. T .K., Suomenmaa 6.4.1930; Tauno Äikää yhtyy arvioihin haastattelussaan 6.8.1992 - hän luon­

nehtii Kuosman soittoa myös verraten "suurpiirteiseksi".

326 nimim. A.P., NP 12.10.1950; nimim. E.B., Hbl 12.10.1950

327 nimim. E.B., Hbl 5.10.1950; nimim. A.P., NP 5.10.1950

ger uttryck för den uppfattning han har av Bachinterpretation. Den förefalles kanske mången rent av radi­

kal, för mycket fömuftsmässig, torr o.s.v. med sina fartfyllda tempi, som inte tillåter hjärtesträngarna dallra och pillra i alla vinklar och vrår. Han förbereder inte heller preludiernas och fugornas eller koralernas slut med bornbastiska ritardandin och han tycks inte heller tro på Ferrnatens salighet. Är denna organist en hjärtlös hand- och fotrnekanist? Säkerligen inte. Enzio Forsblom tycktes oss för allvarlig och ärlig i sitt sökande efter sanningen hos Bach för att vara hjärtlös.

Jarmo Parviaisen soittoon kaipasi Otto Ehrström, joka yleensäkin oli korostanut agogiikan merkitystä, kaipasi suurempaa vapautta: "Känslan för agogik var föga framträdande." (nimim.

Ehr., Hbl 26.10.1950).

Aikaisemmin tunnollisena oppilaana esiintynyt Irja Rautiainen oli nyt liittynyt uudistajiin, mitä muutamat arvostelijat pahoittelivat:

Koristeeton yksinkenaisuus kuuluu tiettävästi nykyaikaisiin tyylipyrkimyksiin myös urkujensoiton alalla, vielä erikoisemmin kun on kysymyksessä Bach tai yleensä vanhempi urkumusiikki. Tuskinpa nykyaikaisten urkujen moninaisten äänitehojen harkittu hyväksikäyttö sentään pahoinkaan suistaisi edellä mainitulta tieltä.

Yksinkenaisuus ja selvyys ei tietenkään sulje pois vivahteikasta, hienotunteista sävelvalööritajua, mutta niin musiikissa kuin muissakin asioissa hypitään nykyään mielellään äärimmäisyydestä toiseen.'"

Ne uudet tuulet, jotka ovat puhaltaneet suuren g-mollifantasian ja fuugan yllä, ovat vaikuttaneet kiel­

tämättä madaltavasti (nti Rautiainen on aikaisemmin esittänyt tämän teoksen erinomaisesti) ja syösseet iloisen urkukoraalin "Nun freut. .. " sumeaan suruun.'"

Esim. legato-soitto oli liioiteltua ja äänikenojen valinta sävellyksen henkeen nähden yllättävää, ei vakuuttavaa.³³⁰

Otto Ehrström esittää tunnetun olettamuksen, joka ei juuri ollut esiintynyt aikaisemmin urkukonserttien arvosteluissa: barokin hengen tuntien Bachin sopi olettaa unelmoineen 1900-luvun urkuresursseista (nimim. Ehr., Hbl 2.11.1950). Yrjö Niemen konsertin jälkeen Ehrström toivoo vapautta "myöhemmän ajan tyylipaaveista" (Hbl 10.11.1950).

Olavi Pesonen viittaa Ralph Vaughan Williamsin esittämiin vapaisiin näkemyksiin vanhasta musiikista ja löytää Niemen esityksistä vastaavaa vapautta (nimim. O.P., US 9.11.1950):

328 nimim. U.K-i., HS 3.11.1950

329 nimim. K:ma, Karjala 2.11.1950

330 nimim. Kun .• SSd 3.11.1950

159

- - niissä oli yhtenäinen tyyli. Se ei suinkaan ollut nykyisin monella taholla hanakasti tavoiteltua ankaraa Bach-tyyliä, sillä väritys oli usein kaukana Silbennann-urkujen värisävyistä - joita toki voitaisiin jäljitellä nykyaikaisillakin uruilla - eikä säännöllistä terassidynarniikkaa noudatettu.

Nuoren Anna-Liisa Antilan konsertin jälkeen muutamat kriitikot puhuvat jälleen "kylmän koneellisesta osaamisesta" (nimim. K:ma, Karjala 16.11.1950), "hengittämättömyydestä lausei­

den välillä" ja "yksipuolisesta ja väärin ymmärretystä (?) muotisuuntauksesta, joka vaatii kaiken lisäksi erityisenlaisia urkuja" (nimim. A.P., NP 16.11.1950) sekä toivovat "rohkeampaa, terä­

vämmin toteutettua kaarittelua" antamaan hänen soitolleen jälleen selkeyttä ja ryhtiä (nimim.

Kun., SSd 16.11.1950).

Tapani V alstan konsertissa Venni Kuosma kuulee kaipaamaansa musikanttista vauhdikkuutta,