Elis Mårtensonin Bach-editio

Paavo Raussi toteaa esitellessään Mårtensonin Bach-edition I osaa, että sen fraseerausohjeet ovat suomalaisille tuttuja (Raussi 1945):

Sormioiden käyttelyssä sen sijaan on tapahtunut melkoinen muutos siitä, kun keski-ikään pääsemässä oleva urkuripolvi päätti opintonsa. Urkujen suunnittelun vähitellen palauduttua klassillisen ajan henkeen, ja urkuäänen sen kautta muututtua selkeämmäksi, "läpikuultavammaksi", ei teemojen selvän kuuluvaisuuden takia enää tarvitse yhtenään turvautua useaan sormioon, joten tuo tekniikkaa raskauttava sekä aikamittoja hidastava ja vaikeasti opittava kahden sormion soitto samalla kädellä on käynyt miltei tarpeettomaksi.

- - Tämän teoksen avulla voi kukin urkujensa äärellä saada selvän käsityksen Bach-soiton nykyaikai­

sesta, klassilliseen henkeen käyvästä suuntauksesta.

Elis Mårtensonin rekisteröintikäytäntö näyttää niin hänen omiin nuottivihkoihin tekemiensä merkintöjen kuin lehtikirjoitusten ja konserttiarvostelujen mukaan seuranneen Saksan yleistä

334 Tauno Äikään haastattelu 6.8.1992; Enzio Forsblomin haastattelu 20.10.1992 162

kehitystä. Lähtökohdiksi tulivat Helsingin Rieger-soittimien kaltaiset kompromissiurut, ja niiden kuoro- ja yläsäveläänikerrat tulivat yhä useammin käyttöön. Äänikertojen hallinta­

laitteiston monipuolistuminen lisäsi jonkin verran rekisteröinnin portaittaisia vaihdoksia, kun taas Straubelta aluksi omaksutut runsaat sorrnionvaihdokset sekä yleispaisuttimen ja paisu­

tuskaappien käyttö vähenivät.

Mielenkiintoisen vertailukohteen vuosien 1944 ja 1947 Bach-editiolle sekä toisaalta Strauben vuoden 1913 Bach-laitokselle tarjoavat Mårtensonin Leipzigista vuonna 1919 hankkimat Peter­

sin I, III ja IV niteet. 335 Valitettavasti ne ovat olleet ahkerassa käytössä: niin Mårtenson itse kuin niteitä myöhemmin käyttäneet urkurit ovat lisänneet uusia merkintöjä ja usein myös pyyhkineet pois entisiä. Varhaisia artikulointimerkintöjä on ilmeisesti ollut niukasti. Ilmeisen varmasti tunnistettavia, Mårtensonin todennäköisesti talvikautena 1919 - 1920 Leipzigissa kirjoittamia, ovat teosten alkuun sijoitetut rekisteröintiohjeet, joista useimmat ovat säily­

neet.336 Sitä vastoin äänikertojen muutoksia koskevia alkuperäisiä merkintöjä on vaikea erottaa myöhemmistä - muutamissa paikoissa tämä lienee kuitenkin mahdollista. Rekisteröin­

neistä on tunnistettavissa Leipzigin Tuomaan kirkon Sauer-soitin tai ainakin sitä läheisesti muistuttava soitin. 337

Mårtensonin merkitsemät rekisteröinnin ja sormioiden käytön ohjeet, esim. Preludin d-molli BWV 539 alussa, muistuttavat selvästi Strauben vuonna 1913 antamia:

335 Nimikirjoituksella ja päivämäärällä varustettuja niteitä säilytetään Sibelius-Akatemian kirjastossa.

336 III: Toccata! ja fuugat F (BWV 540), d (BWV 538), Preludit ja fuugat d (BWV 539), g (BWV 535), IV:

Preludit ja fuugat C (BWV 531), D (BWV 532), c (BWV 549), Toccata ja fuuga d (BWV ), Fuuga h (BWV 579), Fuuga c (BWV 574), sekä muutamia merkintöjä I: Passacaglia c (BWV 582), III: Fantasia ja fuuga c (BWV 537) sekä IV: Fantasia G (BWV 572)

337 Vuonna 1889 rakennettujen urkujen dispositio ja sen muutokset 1908 ja 1988 on esitetty teoksessa Böhme 1991, 8-10. Hambraeus (1987, 40-41) ja Hartmann (1991, 169) ovat kurnmastelleet, että Straube edellyttää jalkios­

sa käytetlävän äänikertoja Gemshom 16' ja Gemshom 8', joita ei esiinny mm. viimeksimainitun esitlämässä vuo­

den 1908 dispositiossa. Hartmann olettaa jopa Strauben viitanneen kuvitteellisiin äänikertoihin samoin kuin Strau­

ben Liszt-laitoksessa (1917) ilmeisesti tapahtuu (mts. 171-173). Kyseiset äänikerrat mainitaan kuitenkin (Fors­

blomin 1957, 167 mukaan) W .L. Sumnerin teoksen The Organ vuoden 1936 painoksessa.

Böhmen esillämään vuoden 1908 dispositioon verrattuna Mårtensonin merkinnöissä esiintyy kuitenkin muutamia eroja. Mahdollisesti soitinta on muutettu vuoden 1908 jälkeen, esim. 1917, jolloin urkuihin rakennettiin uudet Iinaiset julkisivupillit sotavuosina sinkkisiksi vaihdellujen tilalle (Böhme 1991, 3). Poikkeavina äänikertoina esiintyvät I sorrnion Hohlflöte 8' ja Dulciana 4' sekä III sorrnion Soloflöte 8' ja Fernflöte 4'; lisäksi mainitaan mm. Geigenprincipal 8' ja Violini 4' I sorrnion sijasta III sormi olla. Muutamat eroavuudet saauavat johtua myös Mårtensonin virheellisistä merkinnöistä.

163

I Gamba 8 Gernshom 8 F1 dolce 8 Dulc. 8 II Salicional 8 Ged 8 Dolce 8

III Aeolin 8 Ged 8 Gemshom 8 Fl.d.am. 8 Quintatön 8 Sp.fl. 8 Fugara 4 Alla man kopp.

PK III

w.o.

Äänikerrat käyvät lyhenteistä selvästi ilmi: Fl dolce tarkoittaa Flauto dolcea, Ged Gedacktia, Dulc. Dulcianaa, Fl.d.am. Flauto da amorea ja Sp.fl. Spitzflöteä. Lisäksi on tarkoitus käyttää kaikkia sormioyhdistimiä ja III sormion jalkioyhdistintä sekä yleispaisutinta, joka aluksi asetetaan nolla-asentoon. Edelleen teoksen alussa esiintyy diminuendo-merkki, joka yleisen käytännön mukaan tarkoittaa paisutuskaapin sulkemista. Preludin vasemman käden osuudet soitetaan II sormiolla ja oikean käden osuudet III sorrniolla. Lyhyen preludin aikana on merkitty tapahtuviksi peräti seitsemän 1 - 8 tahdin mittaista paisutuskaapin avulla toteutettua dynaamista nousua ja laskua. Ohjeiden mukainen toteutus, johon liittyvät vielä hidastukset preludin puolessavälissä ja lopussa, muistuttaa hyvin paljon Strauben vuonna 1922 tallentamaa urkukoraalin BWV 599 esitystä (vrt. Welte-reikänauhatallenne 1922).

Preludin C-duuri BWV 531 alussa esitetään forte-rekisteröinti:

I Alle 8'.4'.2' Comett Trompete 8. Jedoch ohne Principal 8.16. [epäselvä] Oktave 4 II Alle 8.4.2 ohne Principal 8

III pleno (ohne 16. Voix cel) Ped Alle 16.8.4 Fagott 16 (Posaune)

Tutti Ped an AllePK Schw auf W. mf

Jalkion soolo-osuuksien välillä kytketään Tutti Ped pois käytöstä. Preludin kolmannella sivulla on merkintä p.a.p. [poco a poco] crescendo sekä edelleen crescendoja fff:een saakka.

Loppunousua tehostavat Strauben tapaan vasemmalla kädellä soitettavat lisä-äänet - vastaavia Mårtenson on merkinnyt muutamien muidenkin teosten päätöksiin.

Lukuisista myöhemmistä rekisteröintiohjeista muutamat viittaavat Helsingin Nikolainkirkon, Porvoon ja Vaasan kirkkojen urkuihin - muut on ilmeisesti tarkoitettu Mårtensonin omille, Johanneksen ja Agricolan kirkkojen, ehkä myös Sibelius-Akatemian soittimille. Kyseiset, vain äänikertanumeroin merkityt ohjeet näyttävät lähenevän Mårtensonin 1940-luvun käytäntöä.³³⁸

338 Ohjeiden selvittäminen on vaikeaa, joskaan ei ehkä mahdotonta, koska urkujen 1920 - 1950-luvuilla käytetty­

jen soittopöytien kuvauksien löytäminen olisi huomattavan työlästä.

164

Straubelta peräisin olevat artikulointiohjeita ei nuottivihkoista pysty tunnistamaan. Ns.

Legrenzi-fuugan BWV 574 merkinnät saattavat käsialasta päätellen olla Mårtensonin myöhem­

min lisäämiä. Ne ovat samat kuin Mårtensonin vuoden 1944 Bach-niteessä ja muistuttavat huomattavasti Strauben vuoden 1913 laitoksessa esiintyviä: pitkien "fraseerauskaarten" sisällä käytetään lyhyitä kaaria ja näiden sisällä yksittäisien sävelien kohdalla pisteitä ja poikki viivoja sekä aksenttimerkkejä. Monien teosten alkuun Mårtenson on sijoittanut mahdollisesti Strauben antamia, joka tapauksessa tälle luonteenomaisia italiankielisiä tempomerkintöjä.339

339 Mm. Preludi g BWV 535: Andante tranquillo - fuugan Allegro on pyyhiny yli; Fantasia c BWV 537: Un poco sostenuto - fuuga: Energico ma non troppo Allegro; Fuuga BWV 564: Allegretto grazioso; Preludi c BWV 549: Allegro maestoso ma con moto; - jotkut vuoden 1944 niteen merkinnät ovat käsinkirjoitetuista hieman poik­

keavia.

165

6. SUOMEN 1920 - 1940-LUKUJEN BACH-SOITON JA SITÄ KOSKEVAN