4.1 Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston keruu
4.1.2 Haastattelut
Koska kaikille kirjoittaminen ei ole helppoa, luontevaa tai mahdollista, annoin
vaihtoehdoksi myös lähettää tarinan äänitteenä tai videona. Lisäksi kerroin, että omasta elämästään voi kertoa myös haastattelussa. Lopulta tein kaksi haastattelua kesällä 2018.
Kukaan ei lähettänyt minulle videoita tai äänitteitä. Haastatteluun osallistuminen on osallistujille varmasti yksinkertaisempaa, kuin äänittää tai videoida oma kertomuksensa.
84 Haastateltavat rekrytoitiin samalla tavalla kuin muutkin osallistujat. Kirjoituspyyntö sisälsi tiedon siitä, että on mahdollista osallistua kirjoittamisen sijaan haastatteluun.
Haastateltavat löytyivätkin kirjoituspyynnöstä tiedottamisen kautta. Tein testihaastattelun ennen varsinaisia haastatteluja tutun henkilön kanssa. Testihaastattelua ei sisällytetty aineistoon.
Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Puolistrukturoidulle haastattelulle ei ole vain yhtä määritelmää (Hirsjärvi & Hurme 2008, 47). Puolistrukturoiduissa haastatteluissa
painotetaan esimerkiksi ihmisten tulkintoja ja heidän asioille antamiaan merkityksiä (Hirsjärvi & Hurme 2008, 49; Tuomi & Sarajärvi 2002, 77). Puolistrukturoitu haastattelu mahdollistaa myös syventävien tarkentavien kysymysten tekemisen (Hirsjärvi & Hurme 2008, 34–35). Tavoitteenani on nostaa esiin taiteilijoiden omia kokemuksia ja ajatuksia.
Tämän takia puolistrukturoitu haastattelu sopi hyvin elämäntarinoiden rinnalle toiseksi aineistonkeruumetodiksi.
Tuomen ja Sarajärven (2002, 77) mukaan teemahaastattelu ja puolistrukturoitu haastattelu ovat saman haastattelumenetelmän kaksi eri nimeä. Molemmissa haastatteluihin on valittu tietyt teemat, joiden avulla haastattelutilanteessa edetään. Lisäksi tehdään tarkentavia kysymyksiä. (Mt., 77.) Eskolan ja Suorannan (1998, 86) mukaan puolistrukturoidussa haastattelussa kaikille haastateltaville esitetään samat kysymykset, joihin haastateltava vastaa omin sanoin. Teemahaastattelussa taas määritellään etukäteen teemat ja aihepiirit, mutta kysymyksillä ei ole tarkkaa muotoa tai järjestystä. Haastattelijalla on lista teemoista, mutta ei valmiita kysymyksiä. (Mt., 86) Hirsjärven ja Hurmeen (2008, 47) mukaan
puolistrukturoitu haastattelu on yläkäsite, jonka alle teemahaastattelu kuuluu. Heidän (mt., 47) mukaansa puolistrukturoiduille haastattelumenetelmille on yhteistä se, että niissä on lyöty jokin näkökulma lukkoon, mutta ei kaikkia.
Haastatteluissa minulla oli käytössä haastattelurunko (liite 5), jossa oli tutkittavista teemoista muodostetut valmiit kysymykset. Esitin molemmissa haastatteluissa samat kysymykset suurimmaksi osaksi samassa järjestyksessä. Käytännössä haastattelu eteni kuitenkin joustavasti. Tarvittaessa esitin joitakin loppupään kysymyksiä aiottua aiemmin, jos asia tuli puheeksi jonkin muun teeman yhteydessä. Lisäksi annoin haastateltavan melko vapaasti kertoa sellaisistakin asioista, jotka eivät olleet mukana haastattelurungossani.
Eskolan ja Suorannan (1998, 86) tulkinnan mukaan haastattelumenetelmäni olisi siis jotakin puolistrukturoidun ja teemahaastattelun väliltä, ja Tuomen ja Sarajärven (2002, 77)
85 mukaan sitä voisi kutsua kummaksi tahansa. Käytän menetelmästäni nimeä
puolistrukturoitu haastattelu, sillä minulla oli haastattelussa käytössä valmis kysymysrunko.
Mietin aluksi myös avoimen haastattelun vaihtoehtoa. Päädyin kuitenkin käyttämään haastattelurunkoa, jonka kysymykset ovat lähes identtisiä kirjoituspyynnön kysymysten kanssa. Koska haastattelu oli vaihtoehto kirjoittamiselle, ajattelin, että siinä on hyvä käydä samoja asioita läpi kuin kirjoituspyynnössä. Kirjoittajalla on kuitenkin haastateltavaan nähden enemmän valtaa ja vapautta päättää, millaisista asioista kertoo. Tämän
kääntöpuolena on se, että osa tutkimuksen kannalta kiinnostavista asioista voi jäädä käsittelemättä. (Eskola & Suoranta 1998, 122.) Haastateltavat eivät ohittaneet yhtäkään kysyttyä kysymystä, vaikka kerroin heille, että kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata.
Tarkoituksena oli, että osallistujat voivat valikoida itse, mitkä asiat heille ovat tärkeitä, ja kirjoituksissa tämä toteutui paremmin. Toisaalta sain haastattelussa varmemmin vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka sivuutettiin kirjoitetuissa tarinoissa, esimerkiksi sukupuolen merkitystä koskevaan kysymykseen. Jälkikäteen tajusin, että olisi ollut järkevää aloittaa haastattelu vapaalla taiteilijan elämäntarinalla, ja siirtyä vasta sen jälkeen
haastattelurungon kysymyksiin. Jos olisin tehnyt näin, olisi haastateltava saanut ensin kertoa elämästään haluamallaan tavalla, ja sen jälkeen mahdollisia aukkoja olisi voitu täydentää haastattelurungon kysymyksillä. Tämä olisi vastannut paremmin kirjoittamalla osallistuvan mahdollisuutta vapaaseen kertomiseen.
Tein haastattelut haastateltavien työpaikoilla, koska ne olivat tuttuja ja mukavia ympäristöjä haastateltaville (Eskola & Suoranta 1998, 91; Willis 2006, 148).
Haastatteluissa ei ollut läsnä muita henkilöitä kuin minä ja haastateltava, paria lyhyttä keskeytystä lukuun ottamatta. Nämä keskeytykset eivät kuitenkaan häirinneet
haastateltavia.
Olin varautunut käyttämään kuvia haastattelussa kommunikoinnin tukena. Valitsin ja tulostin aihealueeseen liittyviä kuvia Papunetin kuvapankista. Lopulta niitä ei kuitenkaan tarvinnut käyttää haastattelutilanteessa, joten jätin kuvat pois tämän raportin liitteistä.
Äänitin ja litteroin tekemäni haastattelut, mutta taustatietoja koskevaa keskustelua en äänittänyt.
86 4.1.3 Tutkittavien informointi ja tietosuoja
Tein mahdollisimman selkokieliset ja Papunetin kuvilla varustetut tekstit tutkimuksesta informoidakseni tutkittavia. Toimitin nämä tiedotteet haastateltaville etukäteen. Jouduin kuitenkin muuttamaan aineistonkeruun verkkolomaketta ja tutkittavien informointia kesken kaiken. EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) astui voimaan toukokuun loppupuolella, kesken aineistonkeruun. Olin aineiston keruuta aloittaessani (toukokuun alussa) tietämätön siitä, miten paljon tietosuoja-asetus vaikuttaa tutkimuksen tekoon.
Kuulin esimerkiksi tietosuojailmoituksen tarpeesta vasta kesäkuussa. Lisäsin
tietosuojailmoituksen ja tietosuojaan liittyvät kysymykset osaksi verkkolomaketta kesken aineistonkeruun. Lisäsin samalla tiedotteet PDF-muodossa verkkolomakkeeseen.
Verkkolomakkeessa oli linkki myös DOC-muotoiseen tiedotteeseen, josta kuvat oli poistettu, sillä PDF ei ole kaikille saavutettava tiedostomuoto. Tiedotteet tutkimuksesta ja suostumuslomakkeet ovat liitteinä 2a–c.27
Koska lähes kaikki verkkolomakkeen kautta osallistuneet sekä haastateltavat olivat jättäneet minulle yhteystietonsa, pystyin toimittamaan jo osallistuneille henkilöille tietosuojailmoituksen sekä päivitetyt tiedotteet jälkikäteen ja saamaan heiltä tarvittavat suostumukset. Kukaan osallistujista ei perunut osallistumistaan saadessaan
tietosuojailmoituksen ja muut informoinnin täydennykset, vaikka annoin siihen selvästi mahdollisuuden. Korostin heille lisäksi, että osallistuminen on mahdollista perua myöhemminkin. Yksi osallistujista ei jättänyt yhteystietojaan, joten häntä en voinut tavoittaa jälkikäteen. Hän oli kuitenkin osallistunut jo ennen asetuksen voimaantuloa ja hänen tarinansa oli hyvin suppea, joten se sisälsi hyvin vähän tietoja. Totesimme ohjaajani kanssa, että hänen lähettämänsä kirjoitus voidaan ottaa osaksi aineistoa.
Pyrin tekemään tietosuojailmoituksesta mahdollisimman selkokielisen, mutta se oli haastavaa. Tietyt asiat tulee kertoa lain edellyttämällä tavalla, eivätkä lain sanamuodot ole kovin selkokielisiä. Lisäksi esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin anonymisointi täytyy selittää auki, sillä sanan ”suomentaminen” yhdellä sanalla ei kerro vielä käsitteen koko
27 Liitteissä esitetään vain lopullinen versio haastateltavien tiedotteesta, sillä se käytiin kaikkien haastateltavien kanssa läpi jälkikäteen. Verkossa tiedotteet olivat luettavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Liitteissä ei ole mukana tiedotteita, josta kuvat on jätetty pois, sillä ne olivat samansisältöisiä kuin kuvalliset versiot. Liitteissä on säilytetty suurimmaksi osaksi alkuperäinen ulkoasu, kuten kirjainkoko. Sivutus on kuitenkin saattanut muuttua muun muassa liitteen otsikoinnin vuoksi.
87 sisältöä. Tämän takia tietosuojailmoitukselle kertyi pituutta. Tarvittaessa kävin
tietosuojailmoituksen suullisesti läpi tutkittavien kanssa. Tietosuojailmoitukset ovat liitteinä 3a–c.28
Säilytin sähköisen aineiston salasanalla suojatulla ja salatulla muistitikulla.
Paperimuodossa olevan aineiston sekä muistitikun säilytin lukitussa lippaassa. Aineiston käsittelyn jälkeen puhdistin tietokoneeni puhdistustyökaluilla.
4.1.4 Aineiston arkistointi
Vammaisten ja kuurojen ihmisten näkökulma jää usein melko näkymättömäksi historiankirjoituksessa ja eri tutkimusalueilla. Siksi pyysin lupaa tallentaa keräämäni tarinat anonyymisti Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tulevaa tutkimusta varten.
Suurin osa osallistujista, kymmenen henkilöä, antoi luvan tallentaa kirjoituksensa tai haastattelunsa arkistoon.
Kun olin toimittanut Yhteiskuntatieteelliseen arkistoon ne aineiston osat, joille oli arkistointilupa, ja tutkielma oli valmis, tuhosin kaiken aineiston tietoturvallisesti.
4.2 Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston kuvaus
Vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston kautta tutkimukseen osallistui lopulta 13 henkilöä. Taustatiedoille ja elämäntarinalle oli erilliset
verkkolomakkeet, koska taustatietoja ei yhdistetty yksittäisiin tarinoihin. Kymmenen henkilöä lähetti minulle elämäntarinansa. Taustatietonsa lähetti yksitoista henkilöä eli yksi lähetti vain taustatietonsa, ei tarinaansa. Hänen taustatietonsa on kuitenkin sisällytetty mukaan aineiston kuvaukseen. Kaksi henkilöä osallistui haastattelun kautta ja heidän taustatietonsa keräsin haastattelun yhteydessä.
Kirjoitettujen tarinoiden pituudet vaihtelivat 108 sanasta 2525 sanaan. Keskimäärin pituus oli 1130 sanaa eli noin neljä A4-liuskaa (kirjainkoolla 12, rivivälillä 1,5). Tekemäni anonymisointi saattoi joissakin tapauksissa hieman muuttaa tekstin pituutta. Kahdeksan
28 Tietosuojailmoitus oli verkkolomakkeen yhteydessä luettavissa suomeksi (liite 3a), ruotsiksi (liite 3c) ja englanniksi. Lisäksi tein haastateltaville oman version
tietosuojailmoituksesta (vain suomeksi, liite 3b).
88 tarinaa oli kirjoitettu suomeksi, kaksi ruotsiksi. Haastattelut kestivät 1–2 tuntia ja ne tehtiin suomeksi. Tutkimukseen oli mahdollista osallistua myös englannin kielellä, mutta kukaan ei osallistunut englanniksi.
Koska tavoitteenani oli arkistoida aineisto myös muiden tutkijoiden käyttöön Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, päätin tehdä litteroinnin diskurssianalyysin
vaatimalla tarkkuudella. Litteroin haastattelut siis sanasta sanaan ja merkitsin litteraatioon myös tauot, päällekkäispuhunnan, minimipalautteen sekä ei-verbaaliset äännähdykset.
Oma analyysimetodini on kuitenkin sisällönanalyysi, joka ei vaadi näin tarkkaa litterointia.
Luettavuuden parantamiseksi olen yksinkertaistanut tähän raporttiin valittujen aineisto-otteiden litterointia. Niistä on poistettu tauot ja päällekkäispuhunnat. Tässä raportissa on siis käytetty sanatarkkaa litterointia, johon on jätetty puhekieliset ja murteelliset ilmaisut sekä toistot ja tilkesanat (esimerkiksi ”tota”) näkyviin (Ruusuvuori & Nikander 2016, 64–
65, 69). Jos nauraminen tai sanomisen painokkuus on vaikuttanut tulkintaan, olen merkinnyt sen erikseen aineisto-otteeseen, mutta lähtökohtaisesti myös painotukset ja naurahdukset on jätetty kirjaamatta. Litterointimerkkien selitykset (samoja merkintöjä käytetään soveltuvin osin myös kirjoitetuissa elämäntarinoissa):
O = haastattelija Outi Salonlahti (Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineisto)
S = haastattelija Sara Sandén (DuvTeaternin taiteilija-arkisto) H = haastateltava
((nauraa)) = ei-verbaalit toiminnot sekä tutkijan huomautukset kirjattu kaksoissulkeiden sisään
[työpaikka] = pseudonymisointi kirjattu hakasulkeiden sisään, esimerkiksi paikan, henkilön tai organisaation nimi muutettu tai luokiteltu, tai mainittua ajankohtaa muutettu
-- = sitaattia lyhennetty la- = sanan keskeyttäminen
Aineisto on koodattu. T1 viittaa kirjoitettuun elämäntarinaan numero 1, H1 haastatteluun numero 1 ja P1 annettuun palautteeseen numero 1. Olen kääntänyt siteeraamani
ruotsinkieliset otteet suomeksi, mutta alkukielinen teksti on luettavissa alaviitteessä.29
29 Kielten esittämisjärjestys ei ole ainoastaan käytännöllinen asia, vaan viestii kielten arvojärjestyksestä. Alkuperäisen kielen sijoittaminen alaviitteeseen tekee tässä tapauksessa ruotsin kielestä toissijaisen suomen kieleen nähden. (Nikander 2010, 438–439.) Pohdin pitkään, pitäisikö käännöksen olla alaviitteessä vai leipätekstissä, vai esittäisinkö erikieliset tekstit rinnakkain. Päädyin lopulta siihen, että raportin luettavuuden ja siten myös
89 Aineiston analysointi tapahtui alkukielellä, eli käänsin sitaatit vasta raporttia varten
(Nikander 2010, 439; Pietilä 2010, 412). Olen korjannut kirjoitusvirheet aineisto-otteista luettavuuden parantamiseksi. Anonymisoin aineiston muuttamalla osallistujien nimet ja luokittelemalla tai muuttamalla heidän mainitsemansa muiden henkilöiden nimet,
paikannimet, paikkakunnat, opiskelupaikkojen, työpaikkojen ja muiden organisaatioiden nimet, päivämäärät, vuosiluvut ja muut tiedot, joista voisi päätellä, mistä henkilöstä on kyse.
4.2.1 Osallistujien taustatiedot
Tässä alaluvussa esittelen tutkittavien tietoja perustuen siihen, kuinka he ovat kertoneet itsestään taustatietolomakkeen kysymysten avulla. Koska osallistujien määrä on niin pieni, en erottele elämäntarinansa lähettäneiden ja haastateltavien taustatietoja, vaan esittelen kaikkien tiedot samassa yhteenvedossa. Pyrin näin suojelemaan tutkittavien
anonymiteettia.
Tutkimukseen osallistui kahdeksan naista ja neljä miestä. Yksi osallistuja ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Suurin osa vastaajista oli työikäisiä, nuorin vastaaja oli 26–30-vuotias ja vanhin 66–70-vuotias. Lisäksi mukana on kolme 31–35-vuotiasta, kaksi
36–40-vuotiasta, neljä 41–45-36–40-vuotiasta, yksi 46–50-vuotias ja yksi 56–60-vuotias osallistuja (kuvio 1).
saavutettavuuden kannalta on parempi pitää leipäteksti kokonaan suomenkielisenä.
Ratkaisuani voidaan kuitenkin myös kritisoida kielten valtasuhteiden näkökulmasta.
90 Kuvio 1. Vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston osallistujien ikä.
Suurin osa, kymmenen henkilöä, oli suomenkielisiä. Yhden henkilön äidinkieli oli ruotsi, yhden suomalainen viittomakieli ja yksi kertoi olevansa kaksikielinen, äidinkielinään suomi ja ruotsi. Osallistujat asuivat neljän maakunnan alueella: yhdeksän asui
Uudellamaalla, kaksi Pirkanmaalla, yksi Keski-Suomessa ja yksi Lapissa.
Kuusi osallistujista oli syntynyt vammaisena, kaksi oli vammautunut lapsena tai nuorena.
Neljä henkilöä oli vammautunut aikuisiällä. Yksi henkilö ei vastannut kysymykseen vammautumisen ajankohdasta. Mukana on monin eri tavoin vammaisia ihmisiä (kuvio 2).
Viidellä taiteilijalla on liikuntavamma, ja viidellä näkövamma. Kuulovamma on neljällä osallistujalla. Kolmella taiteilijalla on kehitysvamma ja kahdella mielenterveyden häiriö.
Lisäksi mainittiin muistihäiriö, hahmottamis- ja oppimisvaikeus, kipusairaudet, epilepsia sekä diabetes. Samalla henkilöllä saattoi olla useita erilaisia vammoja, mutta anonymiteetin säilyttämiseksi en erittele tätä tarkemmin.
0
1
3
2
4
1
0
1
0
1
0 1 2 3 4 5
21-25 26-30 31-35 36-40 41-45 46-50 51-55 56-60 61-65 66-70
91 Kuvio 2. Vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston osallistujien elimelliset vammat.
Kysyin taustatiedoissa myös vastaajan taidealaa. Aineistossa on mukana monipuolisesti eri alojen taiteilijoita (kuvio 3). Viiden osallistujan taidealana oli musiikki. Neljä kertoi alansa olevan kuvataide tai valokuvaus. Kolmen taiteilijan alana on teatteri ja/tai elokuva. 30 Kädentaidot tai entisöinnin mainitsi kaksi henkilöä. Yhden osallistujan alana oli runous ja kirjallisuus. Lisäksi alana mainittiin (kukin yhden kerran) tanssitaide, esittävä taide laajemmin sekä taidekasvatus. Osa taiteilijoista toimi kahdella tai useammalla eri taiteenalalla. Yksi kertoi alojensa olevan ”kaikki paitsi musiikki”.
30 Jos osallistuja ilmoitti olevansa näyttelijä, tulkitsin hänen alakseen sekä teatterin että elokuvan.
5 5
4
3
2
1 1 1 1 1
0 1 2 3 4 5 6
92 Kuvio 3. Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston osallistujien taideala.
Osallistujien koulutustaso vaihteli ja jakautui melko tasaisesti eri koulutusasteille. Kahdella osallistujalla oli ylempi korkeakoulututkinto (maisterintutkinto tai ylempi
ammattikorkeakoulututkinto). Kahdella henkilöllä oli alempi yliopistotutkinto (kandidaatti) ja kahdella ammattikorkeakoulututkinto. Ammatillinen koulutus oli neljällä henkilöllä ja ylioppilastutkinto tai lukiokoulutus kahdella henkilöllä. Yhdellä edellä mainituista oli sekä lukio- että ammatillinen koulutus. Kaksi henkilöä oli käynyt vain peruskoulun tai
kansakoulun. Osa vastaajista mainitsi myös muita koulutuksia kuten lyhyitä kursseja tai kesken jääneitä opintoja eri oppilaitoksissa.
Lähes kaikilla osallistujilla oli jonkinlainen taidealan tutkinto tai koulutus. Monet mainitsivat myös epämuodollisia koulutuksia, taidealan kursseja ja kesken jääneitä
tutkintoja. Vain kolme henkilöä ilmoitti, ettei heillä ole lainkaan taidealan koulutusta ja/tai että he ovat itseoppineita.
Taustatiedoissa kysyttiin myös, mistä lähteistä osallistujat saavat tulonsa
vastaamishetkellä. Lähes kaikilla osallistujilla (10/13) oli enemmän kuin yksi tulonlähde.
Tulonlähteet on esitelty kuviossa 4. Taiteellisesta työskentelystä tuloja sai kahdeksan henkilöä, mutta kukaan ei elänyt pelkästään taiteen teolla. Muuta kuin taiteellista työtä teki
5
4
3
2
1 1 1 1 1
0 1 2 3 4 5 6
93 viisi henkilöä. Samoin työkyvyttömyyseläke oli viidellä henkilöllä. Yrittäjänä toimi kaksi osallistujaa. Kaksi henkilöä sai sairaseläkettä, yksi vammaistukea, yksi kotihoidontukea, yksi kuntoutustukea, yksi työeläkettä ja yksi takuueläkettä.
Kuvio 4. Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston osallistujien tulonlähteet vastaushetkellä.
Kysyin taustatiedoissa myös osallistujien nykyisistä ja entisistä harrastuksista. Jotkut huomauttivat kysymykseen vastatessaan, että he luettelivat vain osan harrastuksistaan.
Yksi ilmoitti kertovansa vain nykyiset harrastuksensa. Kaikki osallistujat mainitsivat useita harrastuksia. Suosituimmat harrastukset olivat liikunta ja urheilu, kirjallisuus ja lukeminen, käsityöt, kuvataide ja musiikki. Lisäksi mainittiin muun muassa kirjoittaminen,
valokuvaus, yhdistys- ja järjestötoiminta. Harrastukset on esitelty tarkemmin kuvassa 2.
8
5 5
2 2
1 1 1 1 1
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
94 Kuva 2. Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineiston osallistujien harrastukset.
Kuvien lähde: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Sclera ja Sergio Palao / CATEDU.31
31 Papunetin kuvapankin ja kuvatyökalun kuvat on lisensoitu Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin-lisenssillä eli CC BY-NC-SA-lisenssillä (Creative Commons).
95
4.3 DuvTeaternin taiteilija-arkiston kuvaus
Aineistoni toisena osana toimi DuvTeaternin taiteilija-arkisto, jonka sain teatterilta käyttööni. DuvTeatern on ruotsinkielinen, Helsingissä vuodesta 1999 alkaen toiminut teatteri. Ryhmässä toimii toimintakyvyltään moninaisia näyttämötaiteilijoita ja teatterityöntekijöitä. (DuvTeatern 2018.)
Vuonna 2017 DuvTeaternissa keskityttiin historiaan. Silloin teatterissa huomattiin, miten vaikeaa on löytää historiallista aineistoa kehitysvammaisista henkilöistä, jotka ovat tai ovat olleet taiteilijoita ja/tai aktiivisia vaikuttajia yhteiskunnassa. Koska DuvTeatern halusi muuttaa asiaa, aloitettiin DuvTeaternin näyttelijöiden haastatteleminen ja heidän elämänsä eri vaiheiden tallentaminen taiteilija-arkistoa varten. DuvTeaternin taiteilija-arkiston tavoitteena on näyttää, että erilaisia taiteilijoita on ollut olemassa, ja vaikuttaa sitä kautta historiankirjoitukseen. Aineistoa ei siis ole kerätty mitään tiettyä tutkimusta varten. Arkisto on kuitenkin alun perinkin tarkoitettu siihen, että tutkijat voivat käyttää sitä ja näyttelijöiltä on pyydetty luvat aineiston luovuttamiseen tutkimuskäyttöön. (DuvTeaternin taiteilija-arkisto 2018.)
Minulle luovutetussa aineistossa on mukana kahdeksan näyttelijää. Ruotsinkielinen aineisto koostuu näyttelijöiden haastatteluista, taiteilija-cv:istä sekä dokumenteista, joihin on koottu tiedot näyttelijän perheestä, koulutuksesta ja työpaikoista. Lisäksi kahden henkilön vanhempaa on haastateltu. DuvTeaternin työntekijä Sara Sandén haastatteli osallistujat vuosina 2017–2018 ja litteroi haastattelut lyhentäen. Haastateltavien käyttämiä sanamuotoja ei ole kuitenkaan muutettu. Yhdessä haastattelussa oli mukana haastateltavan vanhempi, mutta muuten ne tehtiin kahden kesken. Haastattelut olivat puolistrukturoituja.
Haastattelurunko ja käsiteltävät aiheet olivat pääosin kaikille samat, mutta vanhempia on haastateltu hieman eri näkökulmasta kuin näyttelijöitä. Haastattelurungot ovat liitteessä 6.
Tiedot perheestä, koulutuksesta ja työstä on koottu yhdessä näyttelijän ja jonkun hänen perheenjäsenensä kanssa erilliseen dokumenttiin. (DuvTeaternin taiteilija-arkisto 2018.) Arkistossa näyttelijät ovat mukana omalla nimellään, mutta viittaan tässä tutkimuksessa aineistoon anonyymisti. Olen kääntänyt siteeraamani osiot suomeksi, mutta alkukielinen ote on luettavissa alaviitteessä. Analysointi tapahtui kuitenkin alkukielellä.
Koodasin aineiston seuraavasti:
• D = lähteenä on DuvTeaternin taiteilija-arkisto
96
• H = taiteilijan haastattelu
• CV = taiteilija-cv
• T = dokumentti, joka kertoo henkilön koulutus- ja työtaustasta
• V = taiteilijan vanhemman haastattelu
Esimerkiksi D1H tarkoittaa siis DuvTeaternin henkilön 1 haastattelua ja D1CV hänen taiteilija-cv:tään.
4.3.1 DuvTeaternin taiteilijoiden taustatiedot
DuvTeaternin taiteilija-arkistossa ei ole kerätty taustatietoja samalla tavalla kuin omassa aineistonkeruussani. Siksi en voi esitellä arkiston henkilöiden taustatietoja yhtä laajasti.
Joitakin taustatietoja on kuitenkin koottavissa esimerkiksi taiteilija-cv:istä ja koulutus- ja työtaustoista kertovista dokumenteista. Olen pyrkinyt etsimään Vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden elämäntarinat -aineistossa kerättyjä taustatietoja mahdollisimman hyvin vastaavat tiedot DuvTeaternin aineistosta.
Arkiston taiteilijoista etunimen perusteella pääteltynä kuusi on naisia ja kaksi miehiä. On todennäköistä, että suurin osa tai kaikki arkiston henkilöistä ovat äidinkieleltään
ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä (ruotsi ja suomi). Kaikki kahdeksan asuivat Uudellamaalla aineistonkeruun hetkellä.
Lähes kaikki DuvTeaternin taiteilijoista olivat työikäisiä. Viiden näyttelijän ikä on melko tasaisesti jakautunut ikävuosille 26–45 ja kaksi on 51–55-vuotiaita (kuvio 5). Kuitenkin yksi osallistujista oli 76–80-vuotias.
Kuvio 5. DuvTeaternin taiteilija-arkiston taiteilijoiden ikä vuonna 2017.
1 1 1
2
0 0
2
0 0 0 0
1
0 1 2 3
26-30 31-35 36-40 41-45 45-50 50-55 51-55 56-60 61-65 66-70 71-75 76-80
97 Useimmat arkiston taiteilijoista ovat hyvin kokeneita näyttelijöitä. Puolet näyttelijöistä on työskennellyt DuvTeaternissa 16–20 vuotta (kuvio 6). Yksi henkilö on ollut mukana 21–25 vuotta, yksi kuudesta kymmeneen vuotta, ja kaksi muutaman vuoden eli 1–5 vuotta.
Kuvio 6. Näyttelijöiden työskentelyaika DuvTeaternissa vuonna 2017.
DuvTeaternin (2019) mukaan ”DuvTeaternissa kohtaavat kehitysvammaiset ja ei-kehitysvammaiset taiteilijat.” Näyttelijöiden vammaisuudesta ei arkistossa keskustella, mutta todennäköisesti suurimmalla osalla heistä on kehitysvamma. Arkistosta ei myöskään selviä, millaisia tulonlähteitä taiteilijoilla on. Erikseen saamani tiedon mukaan DuvTeatern on osallistujille maksutonta harrastustoimintaa, mutta näyttelijät saavat palkkion joistakin toimintaan liittyvistä tehtävistä sekä julkisista esiintymisistä (Huldén 2019b).
DuvTeaternin haastatteluissa ei suoraan kysytty taidealaa. Kaikkien aineiston
näyttelijöiden taidealana on tietenkin teatteri. Kaikki heistä ovat myös kirjoittaneet ja julkaisseet runoja, joten myös kirjallisuus voidaan katsoa heidän alakseen. Yksi henkilö kirjoittaa muutakin kaunokirjallisuutta aktiivisesti. Yksi henkilö on työskennellyt myös kuvataiteen parissa ja lisäksi yksi henkilö on tehnyt työkseen käsitöitä. Myös muuta taiteellista toimintaa mainittiin, mutta olen tulkinnut ne harrastuksiksi.
Näyttelijöiden käymät koulut on kirjattu heidän taustatietoihinsa, mutta varsinaisia tutkintonimikkeitä ei. Koulujen ja koulutuslinjojen perusteella olen päätellyt, että
suurimmalla osalla DuvTeaternin näyttelijöistä on ammattikoulutus tai ammattiopintoihin 2
98 valmentava koulutus (mainittuja kouluja ja koulutuksia ovat esimerkiksi yrkesträningskola, yrkesträningslinje tai yrkesförberedande linje). Ammattiopintoihin valmentava koulutus ei johda tutkintoon, joten sen käyneiden henkilöiden koulutustaso on peruskoulu tai
kansakoulu. Yksi henkilö ei ollut osallistunut mihinkään koulutukseen kansakoulun jälkeen. Kenelläkään näyttelijöistä ei ole taidealan koulutusta. Yhdellä on koulutus
puutyöhön, ja kotitalouskoulun käyneiden koulutukseen on sisältynyt joitakin kädentaitoja, mutta muuten mainitut koulutusalat eivät liity luoviin aloihin tai kulttuuriin.
DuvTeaternin näyttelijöiden nykyisistä ja entisistä harrastuksista sai jonkin verran tietoa aineistosta. Suosituimmat harrastukset olivat teatteri, liikunta ja urheilu sekä musiikki.32 Lisäksi mainittiin taidenäyttelyt, maalaaminen ja sirkuksessa käyminen. Harrastukset esitellään tarkemmin kuvassa 3.
Kuva 3. DuvTeaternin taiteilija-arkiston taiteilijoiden harrastukset.
Kuvien lähde: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Sclera.
32 Käsittelen analyysiluvussa 5.10 Ammattilaisuuden pohdinta” tarkemmin sitä, että osa DuvTeaternin näyttelijöistä mieltää teatterin työksi, osa harrastukseksi ja osa sekä työksi että harrastukseksi.
99
4.4 Aineiston analyysimenetelmät
Analysoin aineistoa laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teemoittelin aineistoa, sekä tyypittelin elämäntarinoista erilaisia taiteilijapolkujen tyyppejä. Tässä luvussa perustelen analyysimenetelmän valintaa ja kuvailen sitä tarkemmin.
Tarkastelen aineistojani subjektiivisina omaelämäkertoina. Subjektiivisten elämäkertojen ajatellaan välittävän kertojien oman elämän arvoja ja arviointia sekä sitä, miten ihminen itse näkee oman elämänsä kulun (Eskola & Suoranta 1998, 124). Tutkin vammaisten taiteilijoiden kokemuksia ja halusin painottaa analyysissani erityisesti sitä, mitä he ovat kokeneet, eli mitä he sanovat ja kirjoittavat. Tämän takia valitsin analyysimenetelmäkseni laadullisen sisällönanalyysin, tarkemmin sanottuna aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin.
Sisällönanalyysi tarkastelee tekstin merkityksiä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105–106).
Sisällönanalyysissa aineisto järjestetään uudelleen tiiviimpään ja selkeään muotoon, kuitenkin säilyttämällä samalla aineiston sisältämä tieto. Aineisto pilkotaan osiin ja käsitteellistetään. Lopuksi se kootaan uudestaan omaksi kokonaisuudekseen.
Pohjimmiltaan sisällönanalyysi on siis aineiston järjestämistä johtopäätösten tekoa varten.
(Tuomi & Sarajärvi 2002, 105, 110.)
Aineistolähtöisessä lähestymistavassa aineistoa tarkastellaan ilman teoreettisia olettamuksia. Tutkijalla voi olla etukäteistietoa aiheesta, mutta se ei rajoita aineiston tulkintaa tai esimerkiksi aineistosta nousevia teemoja. Täysin puhdas aineistolähtöisyys on kuitenkin mahdotonta, sillä tutkijan omat lähtökohdat, ajattelutapa ja etukäteistiedot
Aineistolähtöisessä lähestymistavassa aineistoa tarkastellaan ilman teoreettisia olettamuksia. Tutkijalla voi olla etukäteistietoa aiheesta, mutta se ei rajoita aineiston tulkintaa tai esimerkiksi aineistosta nousevia teemoja. Täysin puhdas aineistolähtöisyys on kuitenkin mahdotonta, sillä tutkijan omat lähtökohdat, ajattelutapa ja etukäteistiedot