Monet tutkielman osallistujat mainitsivat tärkeitä henkilöitä, jotka ovat tarjonneet henkistä tukea, kannustaneet ja auttaneet eteenpäin uralla tai ylipäätään olleet heidän elämässään merkityksellisiä. Nämä henkilöt olivat esimerkiksi ystäviä, taiteilijakollegoita tai
perheenjäseniä. Henkisen tuen vaikutusta tuotiin esiin hyvin monissa elämän eri vaiheissa:
lapsuudesta nuoruuteen, ammatinvalintaan ja työelämään asti.
Tärkeillä henkilöillä oli merkitystä joidenkin taiteilijoiden elämässä yleisesti. Esimerkiksi yksi taiteilija kertoo siitä, miten hänen ystävänsä valoi häneen aiemmin puuttunutta itsevarmuutta:
Muutaman vuoden kuluttua aloitin kuorossa, jossa oli tuleva ystäväni.
Hän näki jotain, jota kukaan ei ollut nähnyt aiemmin, hän näki minut, [Jennyn] ja sanoi, että minulla on paljon enemmän kapasiteettia ja kykyjä kuin uskonkaan.
Hän alkoi auttaa minua kehittymään, askel askeleelta otin edistysaskeleita ja aloin kuunnella ääntä, jota en ollut kuullut koskaan aiemmin, se oli minun oma sisäinen ääneni, ihmiset alkoivat kuunnella minua tavalla, jolla he eivät koskaan olleet
68 Sana badge voidaan kääntää esimerkiksi (ansio)merkiksi, virkamerkiksi, rintamerkiksi tai pinssiksi. (MOT-sanakirjasto 2019c.)
190 kuunnelleet. Minulla alkoi olla viisaita mielipiteitä ja opin osallistumaan
keskusteluihin sen sijaan, että eläisin omissa ajatuksissani.69 (T2, suomennos OS) DuvTeaternin haastatteluissa taiteilijoilta kysyttiin heidän elämänsä tärkeitä henkilöitä.
Monet mainitsivat tässä yhteydessä perheenjäseniä tai DuvTeaternin näyttelijöitä, vierailevia taiteilijoita ja henkilökuntaa. Joissakin tapauksissa myös oma tukihenkilö, omahoitaja tai lapsuudessa perheen elämään kuulunut kotiapulainen oli ollut taiteilijalle hyvin tärkeä. Näiden henkilöiden merkitystä taiteelliselle työlle ei tuotu kovin paljon esiin, vaikka ainakin DuvTeaternissa tavatut ihmiset liittyvät ensisijaisesti teatterin tekemiseen.
Monet muista osallistujista kertoivat kuitenkin sellaisesta henkisestä tuesta, joka liittyi nimenomaan taiteilijan ammattiin tai taiteilijana kehittymiseen. Esimerkiksi ystävien kannustus saattoi vaikuttaa jopa taiteilijaksi ryhtymiseen:
Hankkiessani ensimmäisen opaskoirani vuonna [1999] tapasin ihmisen, joka alkoi taas johdatella minua taiteiden pariin. Hän kannusti minua kirjoittamaan ja aloinkin aktiivisesti kirjoittamaan runoja. Joitain töitäni julkaistiin antologioissa ja aloin miettiä opintoja kirjallisuuden parissa. Sitten ystäväni lykkäsi minut elokuvan koekuvauksiin ja innostuin todella asiasta. En saanut roolia, mutta kipinä oli syttynyt, ja päätin kokeilla onneani esiintyjänä. Hain vuonna [2001] [esittävien taiteiden korkeakouluun] näyttelijäntyötä opiskelemaan. (T8)
Saadun tuen merkitys liittyi välillä siihen, että ystävä tai kollega on itsekin vammainen, jolloin hän jakaa taiteilijan kanssa samanlaisen kokemusmaailman:
Onnekseni minulla on ollut useita vammaisia taiteilijoita lähipiirissäni jakamassa tätä raskautta, joka työskentelyintoa välillä painaa. (T8)
Samassa tilanteessa oleva ihminen ymmärtää hyvin, millaisia esteitä ja haasteita
vammainen tai kuuro taiteilija työssään kohtaa. Lisäksi ihmiset, joilla on sama äidinkieli saavat tukea toisistaan ryhmässä, jossa muiden kanssa on vaikeaa keskustella:
Olin ainoa kuuro kuulevien ryhmässä. Myöhemmin tuli kuuro kaverini ja naapurini mukaan, ja oli paljon kivempaa, kun sai jakaa kuvataiteen iloa ja pohdintoja jonkun
69 Alkukielellä: Om något år började jag i en kör där fanns en blivande vän.
Han såg något som ingen sett förut, han såg mig, [Jenny] och han såg att jag har mycket mer kapacitet och förmågor än vad jag tror. Han börja hjälpa mig att utvecklas, steg för steg tog jag framsteg och börja lyssna till en röst som jag aldrig hört förut, de var min egen inre röst, människor börja lyssna på mig som dom aldrig gjort förut. Jag börja ha kloka åsikter och lärde mig att delta i diskussioner istället för att leva i mina egna funderingar.
(T2)
191 toisen kanssa. Minulle oli erityisen tärkeää, että tämä kuuro kaverini tuli mukaan.
(T10)
Osallistujat toivat esiin vertaistueksi luokiteltavaa henkistä tukea kolmella tavalla.
Aineistossa mainittiin ensinnäkin muutamaan kertaan toisilta vammaisilta tai kuuroilta taiteilijoilta saatu tuki. Sen lisäksi merkityksellisenä koettiin ylipäätään muilta taiteilijoilta saatu tuki sekä sellaisilta vammaisilta tai kuuroilta ihmisiltä, jotka eivät ole taiteilijoita, saatu tuki. Esimerkiksi seuraavassa lainauksessa puhutaan tulkintani mukaan taiteilijoista yleensä, riippumatta siitä ovatko he vammaisia vai vammattomia:
Voin varmasti sanoa, että ilman toisia kirjoittajia ja vertaistukea en olisi ikinä ylittänyt julkaisukynnystä. (T9)
Osa henkistä tukea antaneista henkilöistä on luokiteltavissa taiteilijoiden opastajiksi tai
”mentoreiksi”. Mentorit ovat kokeneempia taiteilijoita, jotka ovat jollakin tavalla
tarjonneet suuntaa ja oppia taiteilijalle (Piispa & Salasuo 2014, 56). Aineistossani on pari esimerkkiä ammatillisesta mentorista, jotka ovat opettaneet, rohkaisseet ja toimineet kertojan yhteistyökumppanina:
Tuolloin tapasin erään ammattivalokuvaajan, joka toimi myös graafikkona omassa yrityksessään. Osallistuin hänen pitämälleen valokuvauksen kurssille, joka oli [vammaisten ihmisten kulttuurijärjestön] järjestämä. [Heikki Pohjalainen], tuo valokuvaaja, itsekin vammainen, istui pyörätuolissa. Hän kertoi, että meillä kaikilla, varsinkin vammaisilla, on omat rajoitteemme valokuvauksen parissa. Opin häneltä paljon ja rohkaistuin taas lisää jatkamaan omaa toimintaani. Tapasin [Heikkiä] usein ja teimme monia yhteisiä projekteja kehittääksemme minun valokuviani
paremmiksi. Ohjasimme kerran yhdessä näkövammaisille suunnatun valokuvauskurssinkin. [Heikki] on edelleenkin yksi tukihenkilöistäni. (T4) Mentorit paitsi opastivat taiteilijoita heidän omalla taidealallaan, myös innostivat heitä laajentamaan taiteilijuutta:
Toinen taiteenala, joka on kulkenut tässä jatkuvasti teatterin rinnalla, on
maalaaminen. Sokeutumisen jälkeen en pitkiin aikoihin maalannut, kunnes tutustuin kuvataiteilija [Kaisa Miettiseen], joka antoi väreille uuden elämän minun paletissani.
(T8)
Mentorit eivät liittyneet yksinomaan aikuisuuteen. Yksi osallistuja löysi opastajia jo lapsuuden koulukavereista:
Pari koulutoveriani olivat myös hyviä piirtämään, ja meillä oli tapana näyttää ja vaihtaakin piirustuksiamme. Olimme tavallaan opettajia toisillemme. (T10)
192 Lisäksi työyhteisöjen tuki ja ymmärrys ovat olleet yhdelle osallistujalle merkittäviä
taiteellisen työn mahdollistajia. Muusikon työ sisältää lähes aina yhteistyötä toisten muusikoiden tai ihmisten kanssa, ja työkavereiden suhtautuminen voi mahdollistaa tai estää esimerkiksi yhtyeessä toimimisen:
On onni, että kokoonpanot, joissa vaikutan, ovat täynnä hyviä tyyppejä, moni muu bändi olisi saattanut kokea hankalaksi sen, ettei laulaja aina pääse treeneihin, eikä hänen keikkakunnostaan voi koskaan olla täysin varma. Kipuisampina päivinä saatan myös olla kärttyisämpi, onneksi soittokaverit tietävät, mistä se johtuu. (T7) Tuen ja kannustuksen puute on toisaalta myös lannistanut taiteilijoita, ja jopa keskeyttänyt taiteellisen työskentelyn:
Siinä vaiheessa oli rankkaa aikaa, kun tukea ei saanut mistään. ”Eihän kuulonäkövammainen voi musaa tehä?” oli monien kommentti. Kymmeneen vuoteen en edes kuunnellut musiikkia. (T1)
Yksi henkilö tuo esiin oman viiteryhmän kautta saatavan tuen tarvetta, kun hän pohtii tulevaisuuden suunnitelmiaan. Mahdollisesti kertojalla ei siis tällä hetkellä ole
”vertaistukiverkostoa”:
Jos jatkan freelancer-työtä, niin olisi hyvä saada joku kollega. Tärkeää olisi järjestää workshopeja tai muita sellaisia viittomakielisille taiteilijoille. Yhdessä oltaisiin vahvempia. (T10)
Henkiselle tuelle ja vertaistuelle on siis tarvetta eri muodoissaan. Samassa tilanteessa olevien ihmisten tunteminen on selvästi tuonut apua taiteilijan työssä jaksamiseen ja kehittymiseen. Vammaisten ja kuurojen on tärkeää päästä osaksi taiteilijoiden yhteisöjä.
Lisäksi vammaisten ja kuurojen taiteilijoiden omille verkostoille on tarvetta.