Valtavirtaoikeustaloustiede ja sovittelun kannus- kannus-tinvaikutukset kannus-tinvaikutukset

Valtavirtaoikeustaloustieteen suhtautumista oikeustoimen sovitteluun voidaan teoreettisella tasolla tarkastella myös siitä näkökulmasta, millaisia kannustinvaikutuksia oikeus-toimen sovittelusäännöt potentiaalisille sopimusosapuolille luovat. Kannustinvaikutusten tarkastelu perustuu rationaa-lisen valinnan teorian oletusten avulla tehtyihin hypoteet-tisiin ennustuksiin siitä, miten osapuolten oletetaan rea-goivan oikeudelliseen sääntelyyn³³¹. Osapuolista käytetään seuraavassa nimityksiä heikompi osapuoli ja vahvempi osa-puoli, koska sillä halutaan korostaa sitä, ettei osapuoli ole välttämättä aina samassa roolissa, esimerkiksi kuluttajan tai elinkeinonharjoittajan roolissa, vaan osapuolten roolit voivat vaihtua siirryttäessä sopimussuhteesta tai sopimus-tilanteesta toiseen.

Oikeustoimen sovittelun myönteisenä vaikutuksena hei-komman osapuolen kannalta voidaan valtavirtaoikeusta-loustieteen näkemyksen mukaan pitää sitä, että sekä koh-tuuttomien ehtojen käytön kielto että sovittelusäännökset pienentävät heikomman osapuolen riskiä siitä, että hän joutuisi sidotuksi kohtuuttomiin sopimusehtoihin. Tällöin voidaan sanoa, että heikomman osapuolen kannalta sopi-musten kohtuuttomuusriski alenee.

331 Balwin ja Cave (1999), 2–3, toteavat, että oikeudellisen sääntelyn tavoitteena on luoda sekä kannustimia että rajoitteita yksilön käyttäytymiselle.

Kohtuuttomuusriskin aleneminen merkitsee sitä, että samalla myös sopimuksenteon etukäteiset transaktiokus-tannukset alenevat. Tätä voidaan perustella sillä, että hei-komman osapuolen ei ensinnäkään tarvitse investoida liikaa etsintäkustannuksiin löytääkseen luotettavan sopimuskump-panin. Lisäksi heikomman osapuolen ei tarvitse investoida liikaa sopimuskustannuksiin välttyäkseen kohtuuttomilta ehdoilta. Kohtuuttomuusriskin aleneminen merkitsee hei-komman osapuolen kannalta myös sitä, ettei hän menetä so-pimuksen avulla tavoittelemaansa hyötyä, vaikka vastapuoli käyttäytyisi opportunistisesti. Tämä puolestaan alentaa tar-vetta investoida yksityisiin suojautumiskustannuksiin.

Sovittelun myönteisten seikkojen yhteisvaikutuksena heikomman osapuolen näkökulmasta on näin ollen se, että sopimuksen odotettu hinta laskee, jolloin heikomman osa-puolen kannustimet sopimuksen solmimiseen lisääntyvät ja sopimusten solmimishalukkuus kasvaa. Sovittelusäännösten olemassaolo näyttäisi siten täyttävän lainsäätäjän kohtuut-tomien oikeustoimen ehtojen sääntelylle asettamat tavoitteet suojella sopimussuhteessa heikompaa osapuolta ja vilkastut-taa markkinoiden toiminvilkastut-taa³³².

Oikeustoimen sovittelusäännöksillä ja kohtuuttomien ehtojen käytön kiellolla on kuitenkin käänteinen vaikutus vahvempaan osapuoleen. Ensinnäkin kohtuuttomien ehtojen käytön kielto voi lisätä vahvemman osapuolen kustannuk-sia. Tätä voidaan perustella sillä, että kohtuuttomien ehto-jen käytön kielto kasvattaa vahvemman osapuolen sopimus-kustannuksia, jos hän käyttää kohtuuttomia ehtoja ja joutuu laatimaan niiden tilalle kohtuullisia ehtoja. Kohtuuttomien ehtojen käytön kielto voi myös pienentää vahvemman osa-puolen voittoa, sillä noudattaessaan kieltoa hän menettää yksipuolisten ehtojen tuottaman hyödyn. Kohtuuttomien ehtojen käytön kiellon positiivisena vaikutuksena vahvem-man osapuolen kannalta voidaan kuitenkin pitää sitä, että jos osapuoli noudattaa kieltoa, pienenevät jälkikäteiset tran-saktiokustannukset, sillä kohtuuttomuuskanteiden määrä vähenee.

332 Katso esim. HE 247/1981 vp, HE 8/1977 vp ja direktiivi 13/93/ETY. Vertaa myös KOM (2006) 744 lopullinen, 7, jossa tuodaan esille kuluttajien luottamuksen puute markkinoihin.

Toiseksi oikeustoimen sovittelusäännökset voivat myös kasvattaa vahvemman osapuolen kustannuksia. Tätä voi-daan perustella sillä, että sovittelumahdollisuuden olemas-saolo lisää vahvemman osapuolen riskiä siitä, ettei sopimus sido sellaisenaan vaan sitä voidaan sovitella heikomman osapuolen hyväksi. Tällöin voidaan sanoa, että sovittelu-mahdollisuus kasvattaa vahvemman osapuolen näkökul-masta sovitteluriskiä. Lisääntyneen sovitteluriskin vuoksi vahvempi osapuoli pyrkii ensinnäkin valikoimaan sopi-muskumppaneikseen sellaisia, joiden kohdalla sovittelu-riski olisi mahdollisimman pieni, jolloin etukäteiset tran-saktiokustannukset kasvavat. Lisäksi vahvempi osapuoli joutuu panostamaan myös sopimuksen laatimiskustannuk-siin välttääkseen ehtojen kohtuuttomuuden ja sovittelun.

Sovitteluriski kasvattaa myös vahvemman osapuolen jälki-käteisiä transaktiokustannuksia, sillä heikompi osapuoli voi vaatia sopimusehtojen sovittelua. Sopimusehtojen kohtuul-listaminen heikomman osapuolen hyväksi voi pienentää myös vahvemman osapuolen sopimuksen avulla tavoittele-maa voittoa ja heikentää siten sopimusten kannattavuutta.

Sovittelusäännösten kielteisten seikkojen yhteisvaikutus voi vahvemman osapuolen näkökulmasta johtaa siihen, että sopimusten avulla saatava odotettu hyöty vähenee, jolloin vahvemman osapuolen halukkuus sopimusten solmimiseen heikkenee ja sopimusten tarjonta samalla hintatasolla vähe-nee. Koska vahvemmalla osapuolella on kuitenkin kannustin siirtää sovittelusta aiheutuvat kustannukset sopimushintoi-hin, jos se vain on mahdollista³³³, on siitä seurauksena se, että sovittelumahdollisuuden olemassaolo nostaa sopimushintoja.

Sopimushintojen nousu heikentää ensinnäkin heikomman osapuolen asemaa ja aiheuttaa lisäksi yhteiskunnalle tehok-kuustappioita, sillä korkeampi hintataso estää osan potenti-aalisista transaktioista toteutumasta.

Sovittelusäännösten olemassaolon lisäksi myös niiden so-veltamiskäytännöllä on merkitystä osapuolten kannustimiin, sillä sovitteluriski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä löysemmin perustein tuomioistuimet kohtuullistavat sopimuksia

hei-333 Katso esim. Cooter ja Ulen (2004), 29–30, jossa todetaan, että jos kysynnän hinta-jousto on alhainen, hyödykkeen hinnan nousulla ei ole vaikutusta kysynnän mää-rään muiden seikkojen pysyessä ennallaan.

komman osapuolen hyväksi. Jos tuomioistuimet sovittelevat sopimuksia liian kevein perustein, se luo heikommille osa-puolille kannustimia moraalikatoon ja negatiivisen valikoi-tumiseen³³⁴. Tätä voidaan perustella taloustieteellisesti sil-lä, että silloin kun vahvemman osapuolen on vaikea saada selville, miten suuren sovitteluriskin vastapuoli omaa, pyrkii vastapuoli käyttämään epäsymmetristä informaatiota op-portunistisesti hyväkseen. Negatiivinen valikoituminen ja moraalikato nostavat vahvemman osapuolen kustannuksia ja voivat pahimmillaan johtaa siihen, ettei vahvemman osa-puolen kannata ollenkaan tarjota sopimusta, jolloin heikompi osapuoli syrjäytyy pois markkinoilta.

Lisääntynyt sovitteluriski voi johtaa myös siihen, että vahvemmalle osapuolelle syntyy kannustimia opportunis-tiseen käyttäytymiseen. Jos sovittelutapausten lukumäärä lisääntyy, kasvattaa se vahvemman osapuolen kustannuksia ja luo paineita sopimushintojen nostamiseen. Jos vahvempi osapuoli ei voi nostaa hintaa esimerkiksi kilpailun vuoksi, on kohtuullistamisesta aiheutuvat kustannukset katettava muil-la keinoilmuil-la. Tällöin vahvemmalmuil-la osapuolelmuil-la on kannusti-met heikentää entisestään sopimusehtojen laatua. Vahvempi osapuoli saattaa kyetä alentamaan tuotantokustannuksiaan lisäämällä kohtuuttomien vakioehtojen määrää sen tähden, ettei kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelumahdollisuus käytännössä aktualisoidu kaikkien sopimusten kohdalla, jolloin voi kestää kauan, ennen kuin kohtuuton ehto huoma-taan³³⁵. Liian kevyin perustein tehdystä sovittelusta voi siten olla seurauksena myös se, että kohtuuttomien ehtojen määrä sopimuksissa entisestään kasvaa.

Jos oikeustoimen sovittelun negatiivisia vaikutuksia pyritään eliminoimaan liian voimakkaasti siten, että lain-soveltajat alkavat suhtautua oikeustoimen kohtuullistami-seen liian kriittisesti, signaloisi se vahvemmalle osapuolel-le sitä, että sovitteluriski on käytännössä aosapuolel-lentunut, jolloin vahvemman osapuolen kannustimet käyttää kohtuuttomia ehtoja kasvaisivat. Jos kohtuuttomien ehtojen tarjonta oli-si liian suurta, olioli-si oli-siitä seurauksena se, että sopimusten

334 Katso negatiivisesta valikoitumisesta ja moraalikadosta sovittelun yhteydessä yleisesti Määttä (2006b), 138–140 sekä Määttä (2007), 613.

335 Katso Hatzis ja Zervogianni (2006), 15.

kysyntä samalla hinnalla heikkenisi, jolloin kohtuuttomien ehtojen määrää sopimuksissa olisi vähennettävä tai lasket-tava sopimushintaa. Koska sopimushintojen laskemisesta huolimatta saattavat liian kohtuuttomat ehdot aiheuttaa yh-teiskunnalle tehokkuustappioita, tulee kohtuuttomien eh-tojen käyttöä voida sanktioida sekä kohtuuttomien eheh-tojen kiellon että sovittelusäännösten avulla, jotta kohtuuttomien ehtojen käyttö saataisiin vähenemään ja päästäisiin lainsää-täjän asettamiin tavoitteisiin.

3.3 Psykologinen oikeustAloustiede jA