Kohtuullistamisen suhde erehdykseen

Oikeustoimen kohtuullistamista voidaan myös tarkastella suhteessa erehdykseen. Suomen sopimusoikeudessa so-pimus voidaan jättää voimaan saattamatta yksipuolisen erehdyksen nojalla. Edellytyksenä sopimuksen

pätemättö-486 Epstein (1975), 300.

487 Katso esimerkiksi Trebilcock (1980), Epstein (1975) ja Randall (2004).

488 Katso Trebilcock (1980), 406-407.

489 Posner (2003), 93.

myydelle on ensinnäkin se, että toinen osapuoli on erehty-nyt ja lisäksi se, että vastapuoli on havainnut toisen ereh-dyksen. Oikeuskirjallisuudessa erehdys on perinteisesti jaoteltu ilmaisuerehdykseen ja motiivierehdykseen, mut-ta jyrkästä jaottelusmut-ta ollaan vähitellen luopumassa, sil-lä jaottelu hankaloittaa oikeudellista ratkaisutoimintaa.⁴⁹⁰ Ilmaisuerehdyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa osapuo-len tahto ja tahdonilmaisu eivät vastaa sisällöltään toisiaan.

Ilmaisuerehdyksestä säädetään oikeustoimilain 32.1 §:ssä.

Sen mukaan tahdonilmaisu ei sido sen antajaa, jos sopimus on erhekirjoituksen tai muun erehdyksen johdosta saanut toisenlaisen sisällön kuin osapuoli oli tarkoittanut ja vasta-puoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksestä.

Motiivierehdyksellä tarkoitetaan puolestaan tilannet-ta, jossa henkilö on sopimusta valmisteltaessa ollut vir-heellisessä käsityksessä sitoutumispäätöksen kannalta relevantin seikan suhteen, mutta henkilön tahto ja tahdon-ilmaisu vastaavat toisiaan.⁴⁹¹ Oikeustoimilain mukaan tul-kittuna motiivierehdystä seuraa oikeustoimen pätemättö-myys. Motiivierehdyksestä ei ole olemassa omaa säännöstä, mutta motiivierehdykseen voidaan soveltaa oikeustoimilain 33 §:n mukaista kunnian vastaista ja arvotonta menettelyä sekä myös 30 §:n petollista viettelyä koskevaa säännöstä, jos erehdys on seurausta vastapuolen antamista puutteellisista tai vääristä tiedoista⁴⁹².

Lainsäätäjän mukaan oikeustoimea voidaan motiivie-rehdyksen nojalla myös sovitella. Sovitteluperusteena on tällöin se, että vastapuoli on käyttänyt hyväkseen toisen asiantuntemattomuutta, jolloin sopimus on saanut toisen-laisen sisällön kuin osapuoli on luullut sen tarkoittavan⁴⁹³. Oikeustoimea voidaan käytännössä sovitella myös molem-minpuolisen erehdyksen nojalla. Molemminpuolisella

ereh-490 Teleranta (1960), 363–367, Kivimäki ja Ylöstalo (1973), 416–421 sekä Hemmo (2003a), 373–379. Myöskään PECL:ssä eikä UNIDROIT:issa ei eritellä enää ereh-dystyyppejä, vaan erehdykseen sovelletaan samoja periaatteita sen tyypistä riippu-matta. Esimerkiksi PECL:n artiklan 4:103 mukaan osapuoli voi vedota sopimuksen pätemättömyyteen, jos hän on erehtynyt ja erehdys ja sen olennaisuus ovat olleet sopimuskumppanin havaittavissa. Mäkelä (2009), 96–98.

491 Mäkelä (2009), 95.

492 Katso Hemmo (2006), 225.

493 HE 247/1981 vp, 11.

dyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa molemmat osapuolet ovat sopimuksen solmimishetkellä erehtyneet jostakin sopi-muksen teon kannalta perustavanlaatuisesta seikasta, jolla on vaikutusta osapuolten suorituksiin⁴⁹⁴. Suomen sopimus-oikeudessa ei tunneta käsitettä molemminpuolinen erehdys, mutta oikeuskäytännöstä löytyy tapaus, jossa korkein oike-us on pätemättömyyden sijaan sovitellut ehtoa.

KKO:1984-II-108. Asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden kaupassa olivat sekä myyjä että ostaja isän-nöitsijän antaman todistuksen nojalla olettaneet huoneis-ton pinta-alan olevan todellista suurempi. Vaikka kauppa-hintaa ei ollutkaan määrätty pinta-alan mukaan, erehdys oli ollut omansa vaikuttamaan kauppahintaa korottavasti.

Ostajalla oli sen vuoksi oikeus saada kauppahinnasta vir-hettä vastaava hinnanalennus.

Korkein oikeus totesi, ettei erehdys ole johtunut kumman-kaan osapuolen huolimattomuudesta tai tuottamuksesta.

Sen sijaan, että korkein oikeus olisi todennut sopimuksen sitomattomaksi, se sovitteli erehdyksen kohteena ollutta eh-toa. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan erehdys oli vaikuttanut kauppahintaa korottavasti, joten ostajalla kat-sottiin olevan oikeus saada virhettä vastaava hinnanalennus.

Korkeimman oikeuden ratkaisua voidaan tässä tilanteessa pitää taloudellista tehokkuutta edistävänä, sillä ratkaisun avulla voitiin sopimus pitää voimassa. Kauppahinnan so-vitteleminen vastaamaan paremmin huoneiston todellista pinta-alaa oli sopimuksen pätemättömäksi julistamisen si-jaan tässä tapauksessa osapuolille edullisempi ratkaisu, sillä osapuolten ei tarvinnut enää neuvotella tilalle uutta sopi-musta, jolloin syntyi säästöä transaktiokustannuksissa.

Oikeustaloustieteellisen näkemyksen mukaan tuomio-istuimen tulee saattaa voimaan vain sellaiset sopimukset, joiden voimaansaattamista molemmat osapuolet halusivat niiden solmimishetkellä. Tätä perustellaan sillä, että jos osapuolten välillä vallitsee symmetrinen informaatio so-pimusta solmittaessa, ei tuomioistuin voi lisätä osapuolten

494 Rasmusen ja Ayres (1993), 310–311. Katso myös Restatement (Second) of Contracts

§ 152–154.

hyvinvointia muuttamalla sopimuksen sisältöä myöhemmin taikka kieltäytymästä saattamasta sopimusehtoja voimaan, sillä osapuolilla on tuomioistuinta enemmän informaatiota omista preferensseistään. ⁴⁹⁵ Rationaaliset osapuolet eivät sen sijaan halua, että tuomioistuin muuttaa sopimusehtojen sisältöä jälkikäteen sillä perusteella, mitä se luulee osapuol-ten tarkoittaneen.⁴⁹⁶

Sopimusta ei kuitenkaan tule saattaa voimaan silloin, kun molemmat osapuolet ovat erehtyneet sopimuksen koh-teesta. Syynä siihen, miksi osapuolet silti ovat halunneet sopimuksen voimaansaattamista sen solmimishetkellä, on se, ettei kumpikaan ole ollut tietoinen sen paremmin omas-ta kuin toisen erehdyksestä.⁴⁹⁷ Sopimuksen sitomattomuutta molemminpuolisen erehdyksen vuoksi voidaan oikeustalo-ustieteessä perustella sillä, että molemminpuolinen erehdys ei johda resurssien tehokkaaseen allokaatioon, sillä vaikka transaktio edustaa molempien osapuolten nimellistä tahtoa, sopimus ei ole rationaalisen harkinnan tulos. Yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta on tällöin tehokkaampaa, ettei sopimusta saateta voimaan.⁴⁹⁸

Yksipuolisen erehdyksen ei sen sijaan oikeustaloustie-teen näkemyksen mukaan katsota vapauttavan erehtynyt-tä osapuolta lupauksestaan.⁴⁹⁹ Tahdonilmaisun sitovuutta erehdyksestä huolimatta perustellaan oikeustaloustieteessä sillä, että erehtynyt osapuoli voi kantaa riskin erehdykses-tään halvemmin kustannuksin kuin vastapuoli. Osapuoli voi minimoida erehdysriskin esimerkiksi käymällä tarjouksen huolellisesti läpi ennen sen lähettämistä.⁵⁰⁰ Sopimus ei kui-tenkaan sido erehtynyttä, jos vastapuoli on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksestä. Tätä voidaan

taloustieteel-495Hermalin ja Katz (1993), 245.

496 Hermalin ja Katz (1993), 243.

497 Eisenberg (2003), 1624.

498 Katso yleisesti molemminpuolisesta erehdyksestä Cooter ja Ulen (2004), 278–279.

499 Yksipuolinen erehdys tulee kuitenkin erottaa tilanteesta, jossa osapuoli erehtyy siitä, mitä muutoksia olosuhteissa voi tapahtua sopimuksen solmimishetken jäl-keen. Erehdys sopimusta solmittaessa tulee liittää sopimuksen syntytapaan, kun taas erehdys sopimuksen teon jälkeisistä olosuhteista tulee liittää sopimuksen suoritusesteoppeihin, sillä jälkimmäisessä tilanteessa osapuoli voidaan vapauttaa kokonaan suoritusvelvollisuudestaan. Rasmusen ja Ayres (1993), 309.

500 Katso Kronman (1978) 5–9.

lisesti perustella sillä, että jos vastapuoli on havainnut ereh-dyksen, on hänellä tieto siitä jo olemassa, jolloin hän voi al-haisemmin kustannuksin informoida erehtynyttä osapuolta tämän erehdyksestä. Lisäksi vastapuolelle asetettua korke-ampaa huolellisuusvelvollisuutta voidaan taloustieteellises-ti perustella sillä, että vastapuolella saattaa olla paremmat edellytykset havaita erehdys, kuin erehtyneellä osapuolella, sillä vastapuoli voi verrata tarjousta muihin saapuneisiin tarjouksiin, jolloin erehdys on helpompi havaita.⁵⁰¹

Oikeustaloustieteessä voi erehdyksen seurauksena olla pätemättömyys, sen sijaan sovittelumahdollisuudesta ei ole puhuttu. Uutta näkemystä asiaan edustaa Eisenberg (2003), joka jättää toissijaiseksi kysymyksen siitä, onko ky-symys yksipuolisesta vai molemminpuolisesta erehdykses-tä. Merkityksellisempää on hänen mukaansa se, mikä on erehdyksen kohde eli toisin sanoen, millaisesta seikasta osapuolet ovat erehtyneet. Jos hyvin informoitu, rationaa-linen osapuoli arvioi väärin sopimuksen kannattavuuden, osapuolta ei tulisi arviointivirheen vuoksi vapauttaa lupauk-sestaan, sillä monien sopimusten perustana ovat juuri osa-puolten erilaiset odotukset suorituksen tulevasta arvosta.

Sen sijaan, jos erehdys koskee sopimuksessa olevaa mekaa-nista virhettä, joka on olennainen, olisi kohtuutonta vaatia osapuolta pitämään lupauksensa.

Samojen argumenttien avulla, joilla Eisenberg perustelee puuttumista mekaaniseen virheeseen, voitaisiin perustella myös sopimuksen sovittelua. Mekaanisella virheellä tarkoi-tetaan Eisenbergin mukaan erehdystä, joka johtuu hetkelli-sestä toimintahäiriöstä ihmisen fyysisessä tai psyykkisessä koneistossa ja on yleensä tahaton. Osapuoli saattaa esimer-kiksi kirjoittaa sopimukseen 69 vaikka hän tarkoittaa lukua 96. Mekaaninen virhe ei siis perustu osapuolen muuttu-neisiin preferensseihin, vaan tahattomaan poikkeamiseen niistä. ⁵⁰² Eisenbergin mukaan mekaaninen virhe ei ole kos-kaan peruste sopimuksen solmimiselle, joten sen

korjaa-501 Rasmusen ja Ayres (1993, 2001), 312–314.

502 Eisenberg (2003), 1579–1585. Hänen mukaansa vastapuolella ei tulisi olla oikeut-ta positiivisen sopimusedun mukaiseen vahingonkorvaukseen edes silloin, jos hän ei tiennyt eikä hänen tullutkaan tietää virheestä. Mekaaninen virhe voisi kuitenkin johtaa siihen, että erehtyneelle osapuolelle asetettaisiin velvollisuus negatiivisen sopimusedun mukaiseen vahingonkorvaukseen.

minen ei vie sopimukselta pohjaa pois. Mekaaninen virhe nostaa myös transaktiokustannuksia, sillä jos tuomioistuin pitää osapuolen lupauksen voimassa mekaanisesta virhees-tä huolimatta, osapuolet ryhtyvät yhteiskunnan kannalta lii-an mittaviin ehkäisytoimenpiteisiin mekalii-anisten virheiden ehkäisemiseksi.⁵⁰³

Oikeustaloustieteessä yksipuolisen erehdyksen proble-matiikkaan liittyy myös kysymys yksityisen informaation paljastamisvelvollisuudesta. Tällä tarkoitetaan sitä, milloin yksityistä informaatiota omaavalle osapuolelle tulisi asettaa velvollisuus paljastaa vastapuolelle, että tämä on erehtynyt sopimuksen kohteeseen liittyvästä seikasta, milloin taas tätä velvollisuutta ei tulisi asettaa. Ratkaisevaa tällöin on se, mil-laisesta informaatiosta on kysymys. Yksityinen informaatio voidaan eritellä ensinnäkin sen mukaan, onko se löydetty sattumalta vai onko sen etsimiseen uhrattu voimavaroja.

Informaatio voidaan eritellä myös sen mukaan, tuottaako se yhteiskunnalle lisäarvoa vai onko se pelkästään olemas-sa olevaa varallisuutta uudelleenjakavaa informaatiota.⁵⁰⁴ Sattumalta löydetty informaatio, joka jakaa pelkästään jo olemassa olevia resursseja uudelleen, ei tuota yhteiskunnalle uutta lisäarvoa. Sen sijaan aktiivisesti etsitty, lisäarvoa tuot-tava informaatio on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, sillä se kasvattaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. ⁵⁰⁵

Taloudellisen tehokkuuden kannalta lainsäätäjän ei tu-lisi asettaa paljastamisvelvollisuutta osapuolelle, joka on etsinyt aktiivisesti lisäarvoa tuottavaa informaatiota. Tätä voidaan perustella sillä, että jos informaation löytäjälle ase-tetaan paljastamisvelvollisuus, ei hänellä ole enää kannus-timia investoida yhteiskunnan kannalta lisäarvoa tuottavan informaation etsintään. Paljastusvelvollisuus heikentäisi myös vastapuolen kannustimia etsiä itse informaatiota, sillä hän saisi hyötyä toisen etsimästä informaatiosta uhraamatta itse kustannuksia sen etsintään.⁵⁰⁶

503 Eisenberg (2003), 1585–1586.

504 Katso informaation jaottelusta yleisesti Cooter ja Ulen (2004), 281–283.

505 Kronman (1978), 13.

506 Kronman (1978), 13.

Tuomioistuimen tulisi sen vuoksi saattaa voimaan sopi-mukset, joissa yksipuolinen erehdys koskee lisäarvoa tuot-tavaa informaatiota.⁵⁰⁷ Kohtuuttomien sopimusehtojen sovit-telun kannalta tämä merkitsisi sitä, että tuomioistuimen ei tulisi lähteä sovittelemaan kauppahintaa tai muuta sopimuk-sen ehtoa, pelkästään sillä perusteella, että toisella puolella on ollut yksityistä, lisäarvoa tuottavaa informaatiota eikä vas-tapuoli ole sitä sopimusta solmittaessa tiennyt.⁵⁰⁸ Sopimuksen kohtuuttomuusarvioinnissa tulisi ottaa vertailukohdaksi so-pimuksen sisäinen tasapaino sopimusta solmittaessa, ennen lisäarvoa tuottavan informaation paljastumista. Sen sijaan jos sopimusta sovitellaan jälkikäteisen epätasapainon perusteel-la, voi sovittelu tuottaa vähemmän informaatiota omanneelle osapuolelle ansaitsematonta etua, koska hänen ei ole itse tar-vinnut uhrata kustannuksia informaation etsimiseen⁵⁰⁹.

Lainsäätäjän tulisi kuitenkin asettaa paljastamisvelvolli-suus osapuolelle, joka on löytänyt sattumalta uudelleenjaka-vaa informaatiota ja käyttänyt sitä hyväkseen vastapuolen kustannuksella. Informaation paljastamisvelvollisuutta voi-daan taloustieteellisesti perustella sillä, että informaation etsintään investoidut kustannukset eivät kasvata yhteiskun-nan kokonaishyvinvointia, vaan tuottavat hyötyä pelkästään informaation etsijälle.⁵¹⁰ Pätemättömyyden sijaan oikeustoi-mea voitaisiin tällaisessa tilanteessa sovitella erehtyneen osapuolen hyväksi, jotta vastapuoli ei hyötyisi yksityises-tä informaatiostaan. Sovittelemalla sopimusta erehtyneen osapuolen eduksi voidaan myös heikentää vastapuolen kan-nustimia pelkän uudelleenjakavan informaation tietoiseen etsintään ja sen hyväksikäyttämiseen.

507 Cooter ja Ulen (2004), 280–281.

508 Katso Kronman (1978), 32–33.

509 Katso Kronman (1978), 13.

510 Kronman (1978), 13-14 ja 32–33.

4.2 sovitteluedellytykset AlkuPeräisen koH-tuuttomuuden PerusteellA

4.2.1 Alkuperäinen kohtuuttomuus Suomen