oikeustoimilAin 36 § jA soPimuskentän muutos Yleinen kohtuullistamissäännös on sijoitettu

oikeustoimi-lakiin, jota sovelletaan varallisuusoikeudellisiin oikeus-toimiin. Oikeustoimilain 1 §:n mukaan osapuolten välille syntyy sitova sopimus, kun tarjoukseen on annettu yhtä-pitävä myönteinen vastaus. Sopimuksen syntytapa edustaa klassista sopimusmallia, jossa sopimus käsitetään

olomuo-141 Pöyhönen (1988), 270–273.

142 Pöyhönen (1988), 273–274.

143 Pöyhönen 1988, 311–316

doltaan staattiseksi siten, että sopimuksella on selkeä syn-tymishetki, josta alkaen sopimus sitoo osapuolia sellaisena kuin se on tehty. Sopimuksen sitovuudesta voidaan kuiten-kin poiketa ensinnäkuiten-kin silloin, kun sopimus voidaan katsoa pätemättömäksi oikeustoimilain 3 luvun pätemättömyyspe-rusteiden nojalla ja toiseksi silloin, kun sopimusta voidaan sovitella oikeustoimilain 36 nojalla.¹⁴⁴

Lehtinen (2006) pitää klassista, staattista sopimusmallia sopivana erityisesti liikesopimuksiin, sillä hän liittää liike-sopimuksiin ankaran sopimusten sitovuuden. Sopimuksen sitovuus korostuu hänen mukaansa ensinnäkin velvollisuu-tena noudattaa huolellisesti sopimusehtoja. Sitovuutta ko-rostaa myös se, että sopimuskäytännössä sopimukset laa-ditaan kirjallisesti. Liikesopimusten staattisuutta Lehtinen perustelee sillä, että erityisesti dynaamisilla yritysmarkki-noilla sopimusten tehtävänä on toimia riskienjakomekanis-mina. Osapuolet voivat varautua olosuhteiden muutoksiin siten, että he ottavat sopimukseen ehdon siitä, kuka kantaa olosuhteiden muutokseen liittyvän riskin. Jotta riskinjaosta voitaisiin pätevästi sopia jo sopimuksessa, sopimuksen kir-jaimellinen noudattaminen on ehdotonta.¹⁴⁵

Lähtökohtana liikesopimusten tulkinnassa Lehtinen pitää kuitenkin sitä, että liikesopimuksen perustan ja tar-koituksen luovat nimenomaan sopimuskumppanit eivätkä ulkopuoliset tahot. Sopimuksen kirjaimellisesta tulkinnas-ta voidaan poiketulkinnas-ta silloin, jos muut kuin sopimuskumppa-nit ovat neuvotelleet tai laatineet liikesopimuksen. Tällöin sopimuskumppanien vaikutus laaditun sopimusasiakirjan sisältöön ei ole sama, kuin sopimuskumppanien itsensä laa-timassa sopimuksessa.¹⁴⁶

Lehtisen (2006) mukaan osapuolten ominaisuuksilla, kuten koulutuksella tai varallisuuden määrällä ei sen si-jaan ole liikesopimusten arvioinnissa merkitystä, joten kohtuusperusteinen sovitteluharkinta ei liikesopimusten osalta voi tulla kysymykseen. Sopimuslojaliteetilla on sen sijaan Lehtisen mukaan liikesopimuksissa korostettu

mer-144 Telaranta (1953), 116–120. Perinteistä sopimusmallia edustaa myös common law -oikeusjärjestelmän bargain theory of contracts, Cooter ja Ulen (2004), 189–1991.

145 Katso Lehtinen (2006), 91–94.

146 Lehtinen (2007), 149.

kitys, sillä osapuolten tulee toiminnallaan myötävaikuttaa sopimuksella tavoitellun yhteisen päämäärän saavuttami-seksi.¹⁴⁷ Myöskään sopimuksen kohtuullistaminen muuttu-neiden olosuhteiden perusteella ei Lehtisen mukaan kuulu liikesopimusmalliin, sillä jos sopimus nähdään avoimena muuttuvana prosessina, ei kysymyksessä ole enää sopimus.

Sen sijaan, että kolmas osapuoli sovittelisi sopimusta muut-tuneiden olosuhteiden perusteella, velvoittaa lojaliteettipe-riaate osapuolia uudelleen neuvottelemaan, jos ennakoi-maton olosuhteiden muutos uhkaa ”vesittää” tavoitteiden saavuttamisen. Lehtinen erottaa kuitenkin toisistaan liike-sopimukset ja kuluttajaliike-sopimukset, joten kuluttajasopimus-ten osalta oikeustoimen sovittelu on mahdollista sekä hei-kommansuojaperiaatteen että kohtuusperiaatteen nojalla.¹⁴⁸ Nystén-Haaralan (1998) mukaan klassinen sopimusmalli sopii huonosti etenkin pitkäkestoisiin ja monimutkaisiin lii-kesopimuksiin, sillä klassinen sopimusmalli ei täytä kaikkia tämän päivän sopimustoiminnan vaatimuksia. Staattinen sopimusmalli soveltuu huonosti myös liike-elämässä käytet-täviin yhteistoimintasopimuksiin, joissa sopimus nähdään pikemminkin ajan kulumisen ja olosuhteiden muutosten myötä muuttuvana prosessina, kuin staattisena sopimuksena.

Klassinen sopimusmalli soveltuu sen sijaan Nystén-Haaralan mukaan parhaiten kertaluontoisiin markkinatransaktioihin, joilla hän tarkoittaa irtaimen kaupan tyyppisiä kertasopi-muksia, jotka solmitaan satunnaisten osapuolten kesken.¹⁴⁹

Myös Annolan (2003) mielestä staattinen sopimusmalli soveltuu sopimustoiminnan vaatimuksiin huonosti. Hänen mukaansa staattista sopimusmallia voidaan parantaa tuo-malla siihen elementtejä, jotka lisäävät mallin dynaami-suutta, sillä erityisesti pitkäkestoisten sopimusten ongelma-na on se, että kaikkia mahdollisia olosuhteiden muutoksia on mahdotonta ennakoida sopimuksen solmimishetkellä.

Sopimuksen sisällön dynaamisuutta voidaan lisätä siten, että sopimus jätetään tarkoituksellisesti avoimeksi. Osapuolet voivat jättää joitakin yksittäisiä ehtoja avoimeksi tai

avoi-147 Lehtinen (2006), 94.

148 Lehtinen (2006), 138–142.

149 Nystén-Haarala (1998), 18–22.

muus voi syntyä siitä, että käytetään avoimia termejä tai yleislausekkeita. Osapuolet voivat myös laatia pelkän suhde-sopimuksen, jossa määritellään vain yhteistoiminnan puit-teet, mutta jätetään velvoitteiden yksilöiminen avoimeksi.

Myöhemmin osapuolet voivat täydentää avoimeksi jätettyä sopimusta. Täydennysoikeus voidaan myös jättää joko yksi-puolisesti toiselle osapuolelle tai tuomioistuimelle. Annolan mukaan dynaamisen sopimusmallin osalta ennakoitavuus ei ole ongelma, jos se perustuu siihen, että sopimuksen dentämisprosessi on hyväksyttävä. Hänen mukaansa täy-dennysmateriaalin hyväksyttävyyttä voidaan kontrolloida esimerkiksi lojaliteettiperiaatteen avulla.¹⁵⁰

Dynaamisessa sopimusmallissa sopimuksen sitovuus ei Annolan mukaan perustu sen sisältöön, vaan siihen päämäärään, jota osapuolet sopimuksella tavoittelevat.

Sopimusehtojen tehtävänä on määritellä se, millä edellytyk-sillä ja millä materiaalilla sopimusta täydennetään. Hänen mukaansa olosuhteiden muutos voidaan kytkeä esimerkik-si jälkikäteisen kohtuuttomuuden sovittelukynnykseen.¹⁵¹ Näin ollen myös Annola päätyy siihen, että staattisen so-pimusmallin dynaamisuutta voidaan lisätä oikeustoimen sovittelusäännösten avulla.

Edellisten lisäksi myös Pöyhönen (1988, Karhu 2004) kyt-kee staattiseen sopimusmalliin mahdollisuuden sovitella so-pimusta erityisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Hän tarkastelee olosuhteiden muutosten vaikutusta sopimuksen sitovuuteen kahdesta eri näkökulmasta käsin: sopimuksen pistekäsityksen ja prosessikäsityksen mukaan. Sopimuksen pistekäsityksen mukaan sopimuksen ulkoisilla olosuhteilla ja niiden muutoksilla ei ole vaikutusta osapuolten välisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sopimus on sellaisenaan si-tova, eikä sopimusvelvoitteiden pätevyyttä tarvitse arvioida suhteessa ulkopuolisiin seikkoihin. Pistekäsityksen mukai-nen tarkastelutapa johtaisi äärimmäisyydessään siihen, että kohtuutontakin sopimusta olisi noudatettava. Kohtuuttoman sopimuksen sitovuudesta voitaisiin siten poiketa vain jonkin erityisen syyn nojalla.¹⁵²

150 Annola (2003), 70, 83, 88–89. Lojaliteettiperiaatteen liittämisestä osapuolten yh-teistoimintaan katso myös Mähönen (2000), 129.

151 Annola (2003), 70, 83.

152 Pöyhönen (1988), 210–214.

Prosessikäsityksen mukaan sopimusta voidaan sen si-jaan tarkastella prosessina siten, että sopimus muuttuu jat-kuvasti ajallisessa, henkilöllisessä sekä asiallisessa ulottu-vuudessaan. Pöyhösen mukaan prosessikäsitys antaa sijaa sille, että sopimuksen sitovuutta voidaan tarkastella suh-teessa muuttuviin olosuhteisiin.¹⁵³ Muuttuvissa olosuhteissa osapuolet voivat perustaa sopimuksesta seuraavat oikeudet ja velvollisuudet luottamuksen suojan sekä osapuolten vas-tavuoroisten perusteltujen odotusten varaan. Vastapuolen luottamuksen suojaaminen ja yhteisössä vakiintuneet käy-tännöt ja traditiot määrittävät rajat osapuolen legitiimeille odotuksille. Sopimuksen kohtuuttomuuden arvioinnin kan-nalta tarkastelutapa merkitsisi sitä, ettei enää tarvitsisikaan etsiä erityistä syytä sitovuudesta poikkeamiselle, vaan koh-tuuttomuusharkinta perustuisi siihen, mitä voidaan pitää osapuolten legitiimeinä odotuksina normaalitilanteessa.

Tämä tarkoittaisi Pöyhösen mukaan esimerkiksi sitä, että jos sopimus on alkuperäisesti kohtuuton, sopimusvelkoja ei voisi pätevästi luottaa siihen, että hän voisi saattaa tällaisen sopimuksen voimaan.¹⁵⁴

Nystén-Haarala (1998) on kuvannut erilaisten sopimus-tyyppien sijoittumista asteikolle, jossa sopimuksia tarkas-tellaan niiden jatkuvuuden ja monimutkaisuuden mukaan (katso kuvio 1). Lohkossa I kuvataan kertaluontoisia mark-kinatransaktioita, joihin kuuluu vain yksi elementti. Näihin staattinen sopimusmalli sopii hyvin. Lohkossa III kuvataan sen sijaan sellaisia kertaluontoisia markkinatransaktioita, joiden kohteena on monimutkainen kokonaisuus, joka voi koostua hyödykkeistä, palveluista ja osaamisesta. Näihin sopimuksiin staattinen sopimusmalli soveltuu huonom-min. Staattinen sopimusmalli soveltuu huonosti myös pit-käkestoisiin sopimuksiin, joita kuvataan lohkoissa II ja IV.

Lohkossa II kuvataan kestosopimuksia, joiden kohteena on yksi elementti. Esimerkkinä jatkuvasta yhteistyösopimuk-sesta, jonka kohteena on yksi elementti, on lisenssisopimus.

Lohkossa IV kuvataan monimutkaisia kestosopimuksia, joista esimerkkinä on franchisesopimus. Myös

franchiseso-153 Pöyhönen (1988), 215.

154 Karhu (2004), 1451–1453.

pimus edustaa jatkuvaa, läheistä liikesuhdetta. Se on kui-tenkin lisenssisopimusta monimutkaisempi sopimuspaketti, jonka kohteena on kokonainen standardoitu liikeidea.¹⁵⁵

Sopimustoiminnan dynaamisuutta kuvastaa hyvin osu-vasti se, että Nystén-Haarala (2008) on joutunut täyden-tämään vuoden 1998 malliaan (katso kuvio 1, kursiivilla esitetyt), sillä alihankintasopimusten tilalle ovat tänä ai-kana tulleet yhä enenevässä määrin suhdesopimukset ja sopimusverkostot. Kertaluonteisten sopimusten tilalle on liike-elämässä noussut elinkaariajattelu. Kun aikaisemmin tuottaja toimitti asiakkaalle pelkän yksittäisen irtaimen esineen, kuten koneen, toimitetaan nykyisin asiakkaalle myös esineen huolto ja kunnostus koko sen elinkaaren ajan.

Suuntaus sopimustoiminnassa, erityisesti liikesopimusten osalta, näyttäisi vahvasti kohdistuvan pitkäkestoisiin, mo-nimutkaisiin sopimustyyppeihin.¹⁵⁶

Nystén-Haaralan rakentamaa kuviota voidaan käyttää apuna myös tässä tutkimuksessa tarkasteltaessa sitä, miten erityyppiset sopimukset, joissa tyypillisesti on kohtuuttomia ehtoja, sijoittuvat asteikolle. Kuviota on tarkennettu tämän tutkimuksen tarpeisiin siten, että pystyakselilla, joka ku-vaa sopimuksen monimutkaisuutta, on käytetty monimut-kaisuuden määrittelyssä apuna sopimuksen kohteen luo-kittelua etsintähyödykkeisiin, kokemushyödykkeisiin sekä luottamushyödykkeisiin (katso kuvio 2). Hyödykejaottelun tarkoituksena on erotella eri hyödyketyypit sen mukaan, miten helposti hyödykkeen laatu on ostajan havaittavissa.

Etsintähyödykkeiden kysymyksessä ollessa ostaja voi pereh-tyä hyödykkeen laatuun ennen ostopäätöstä tarkastelemalla itse hyödykettä. Esimerkiksi irtaimen kaupan osalta osta-jalla on jopa velvollisuus tarkastaa hyödyke ennen kaupan tekoa¹⁵⁷. Kokemushyödykkeen kyseessä ollessa kuluttaja saa selville hyödykkeen laadun vasta hyödykettä kuluttaessaan.

Luottamushyödykkeen laadun selvittäminen on vielä vai-keampaa, sillä se voi kestää vuosia tai laatua ei saada ehkä koskaan selville.¹⁵⁸

155 Nystén-Haarala (1998), 20–24.

156 Katso lähemmin uusitusta mallista Nystén-Haarala (2008).

157 Katso KL 4 luku 20 §.

158 Hyödykkeet voidaan jakaa niiden luonteen perusteella etsintähyödykkeisiin, ko-kemushyödykkeisiin ja luottamushyödykkeisiin. Katso lähemmin Haupt (2003), 1141.

Sopimustoiminnan muuttuessa ostajan mahdollisuudet var-mistua hyödykkeen laadusta sopimusta tehtäessä ovat yhä vaikeammat. Esimerkiksi sähköisen kaupankäynnin lisään-tyessä hyödykkeiden laadun selvittäminen on vaikeampaa, sillä verkkokaupassa ostaja ei pysty varmistumaan edes etsintähyödykkeiden laadusta sopimuksentekohetkellä.

Toisaalta suuntaus kohti suhdesopimuksia ja muita moni-mutkaisia kestosopimuksia merkitsee lisääntyvää muutosta etsintähyödykkeistä kokemushyödykkeisiin ja luottamus-hyödykkeisiin. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ostajan on yhä vaikeampi varmistua kaupan kannattavuudesta eli hyödykkeen hinta-laatu -suhteesta sopimusta solmittaessa.

Kuvioon 2 on sijoitettu erityyppisiä sopimuksia, joissa kohtuuttomuus voi tyypillisesti aktualisoitua. Ensinnäkin lohkon I ylälaitaan voidaan sijoittaa irtaimen esineen kauppaa koskevat sopimukset, joiden laatu voidaan saada ostohetkellä selville. Lähelle vaaka-akselia sijoittuvat ker-taluonteiset vakioehtosopimukset ja kestokulutushyödyke-sopimukset, sillä niiden laatua ei välttämättä saada sopi-musta solmittaessa selville. Lohkoon II ylälaitaan voidaan sijoittaa esimerkiksi eritystakaussopimukset ja alemmaksi velkasopimukset ja vakuutussopimukset, joiden laatua on myös vaikea saada sopimusta solmittaessa selville. Lohkon III ylälaitaan sijoittuvat kertapalveluksia koskevat

sopimuk-40

lohkoissa II ja IV. Lohkossa II kuvataan kestosopimuksia, joiden kohteena on yksi elementti. Esimerkkinä jatkuvasta yhteistyösopimuksesta, jonka kohteena on yksi elementti, on lisenssisopimus. Lohkossa IV kuvataan monimutkaisia kestosopimuksia, joista esimerkkinä on franchisesopimus. Myös Franchisesopimus edustaa jatkuvaa, läheistä liikesuhdetta. Se on kuitenkin lisenssisopimusta monimutkaisempi sopimuspaketti, jonka kohteena on kokonainen standardoitu liikeidea.¹⁵⁵

Kuvio 1 Eri sopimustyyppien sijoittuminen jatkuvuus– monimutkaisuus asteikolla Lähde Nystén-Haarala (2008).

Sopimustoiminnan dynaamisuutta kuvastaa hyvin osuvasti se, että Nystén-Haarala (2008) on joutunut täydentämään vuoden 1998 malliaan (katso kuvio 1, kursiivilla esitetyt), sillä alihankintasopimusten tilalle ovat tänä aikana tulleet yhä enenevässä määrin suhdesopimukset ja sopimusverkostot. Kertaluonteisten sopimusten tilalle on liike-elämässä noussut elinkaariajattelu. Kun aikaisemmin tuottaja toimitti asiakkaalle pelkän yksittäisen irtaimen esineen, kuten koneen, toimitetaan nykyisin asiakkaalle myös esineen huolto ja kunnostus koko sen elinkaaren ajan. Suuntaus sopimustoiminnassa, erityisesti liikesopimusten osalta, näyttäisi vahvasti kohdistuvan pitkäkestoisiin, monimutkaisiin sopimustyyppeihin.¹⁵⁶

155 Nystén-Haarala (1998), 20–24.

156 Katso lähemmin uusitusta mallista Nystén-Haarala (2008).

2. Avaimet käteen -sopimus

Kuvio 1 Eri sopimustyyppien sijoittuminen jatkuvuus– monimutkaisuus asteikolla Lähde Nystén-Haarala (2008).

70

set ja alalaitaan urakkasopimukset, jotka edustavat kerta-sopimuksia satunnaisten osapuolten kesken, mutta joissa sopimuksen kohteen laatua ei voida saada selville pitkään aikaan, ehkä ei koskaan. Lohkoon IV voidaan katsoa kuu-luviksi erilaiset jatkuvat pakettisopimukset, kuten puhepa-ketti tai laajakaistapapuhepa-ketti, joissa sopimus sisältää laitteet, verkkoyhteyden, tietoturvan sekä asennuksen ja huollon.

Lohkoon voidaan sijoittaa myös etenkin pitkäaikaiset huo-neenvuokrasopimukset ja aivan uloimmaksi vaaka-akselilla sijoittuvat maanvuokrasopimukset, jotka saattavat kestää jopa sata vuotta.

Kuvio 2 Eri sopimustyyppien sijoittuminen jatkuvuus – laadunhavaittavuus asteikolla.

Kuviota 2 tarkastelemalla voidaan havaita, että suurin osa soviteltavaksi vaadituista sopimuksista sijoittuu alueille, joihin oikeustoimilain mukainen klassinen sopimusmal-li soveltuu huonosti. Mitä edemmäksi oikealle asteikolla siirrytään, sitä enemmän sopimussuhteelta edellytetään joustavuutta ja mukautumista muuttuviin olosuhteisiin.

Yllättävien olosuhteiden muutoksiin voidaan varautua esi-merkiksi uudelleenneuvotteluehdon avulla, mutta osapuol-ten saattaa olla vaikea päästä jälkikäteen sopimukseen siitä, kumpi osapuolista kantaa toteutuneen riskin aiheuttaman vahingon. Staattisen sopimusmallin mukaan sopimus sitoo

42

Kuvio 2 Eri sopimustyyppien sijoittuminen jatkuvuus – laadunhavaittavuus asteikolla.

Kuvioon 2 on sijoitettu erityyppisiä sopimuksia, joissa kohtuuttomuus voi tyypillisesti aktualisoitua. Ensinnäkin lohkon I ylälaitaan voidaan sijoittaa irtaimen esineen kauppaa koskevat sopimukset, joiden laatu voidaan saada ostohetkellä selville. Lähelle vaaka-akselia sijoittuvat kertaluonteiset vakioehtosopimukset ja kestokulutushyödykesopimukset, sillä niiden laatua ei välttämättä saada sopimusta solmittaessa selville. Lohkoon II ylälaitaan voidaan sijoittaa esimerkiksi eritystakaussopimukset ja alemmaksi velkasopimukset ja vakuutussopimukset, joiden laatua on myös vaikea saada sopimusta solmittaessa selville. Lohkon III ylälaitaan sijoittuvat kertapalveluksia koskevat sopimukset ja alalaitaan urakkasopimukset, jotka edustavat kertasopimuksia satunnaisten osapuolten kesken, mutta joissa sopimuksen kohteen laatua ei voida saada selville pitkään aikaan, ehkä ei koskaan. Lohkoon IV voidaan katsoa kuuluviksi erilaiset jatkuvat pakettisopimukset, kuten puhepaketti tai laajakaistapaketti, joissa sopimus sisältää laitteet, verkkoyhteyden, tietoturvan sekä asennuksen ja huollon. Lohkoon voidaan sijoittaa myös etenkin pitkäaikaiset huoneenvuokrasopimukset ja aivan uloimmaksi vaaka-akselilla sijoittuvat

etsintähyödykkeet

Laatu ei koskaan selville Kerta

osapuolia sellaisenaan, joten jos riskinjaosta ei ole sovittu, riskin kantajaksi päätyy se osapuoli, jonka kohdalla ris-ki toteutuu. Jos sopimusehtojen noudattamisesta pidetään muuttuvista olosuhteista huolimatta tiukasti kiinni, voi se johtaa toisen osapuolen kannalta taloudellisesti kestämät-tömään tilanteeseen, jolloin osapuolten yhteistyö päättyy.

Yhteistyön säilymisen kannalta sopimussuhdetta tulisi voi-da sopeuttaa sopimuksen syntymisen jälkeen tapahtunei-siin olosuhteiden muutoktapahtunei-siin¹⁵⁹.

Sopimuksen sopeuttaminen olosuhteiden muutoksiin voi tapahtua erityisesti jälkikäteisen kohtuuttomuusharkinnan ja sovittelun avulla, sillä tällöin sopimus voidaan pitää voi-massa ja siten saavuttaa yhteistoiminnan avulla aikaan-saatavat hyödyt myös jatkossa. Nystén-Haaralan mukaan sekä yleisellä kohtuullistamissäännöksellä että erityisil-lä sovittelusäännöksilerityisil-lä on sen vuoksi erityinen merkitys sopimusoikeudessamme, sillä sovittelusäännökset tuovat joustavuutta staattiseen sopimusmalliin, sillä sopimusta voidaan sovitella muuttuneiden olosuhteiden perusteella.

Ilman sovittelusäännösten tuomaa joustavuutta staattinen sopimusmalli soveltuisi vielä huonommin nopeasti muuttu-van sopimustoiminnan vaatimuksiin¹⁶⁰.

2.6 yHteenveto koHtuuttomien eHtojen

In document Kohtuuttomat oikeustoimen ehdot ja niiden sovittelu : oikeustaloustieteellinen tarkastelu (sivua 64-72)