Negatiivinen valikoituminen ja moraalikato

Epätäydellisen informaation lisäksi syynä taloudellisesti te-hottomiin sopimuksiin voi olla se, että markkinaosapuolten välillä vallitsee epäsymmetrinen informaatio (asymmetric information). Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan oikeustaloustieteessä sitä, että yhdellä osapuolella on hal-lussaan yksityistä informaatiota, jonka hankkiminen tu-lee toiselle osapuolelle liian kalliiksi.²⁵⁰ Epäsymmetrinen informaatio sopimusosapuolten välillä johtaa siihen, ettei molemmilla osapuolilla ole samanlaisia edellytyksiä arvi-oida sopimuksen kannattavuutta omalta kannaltaan, jolloin se osapuoli, jolla ei ole hallussaan yksityistä informaatiota, ei pysty tekemään rationaalista päätöstä vaan voi sitoutua tehottomaan sopimukseen.²⁵¹

Yksi syy siihen, miksi toiselle osapuolelle on ylivoimaisen kallista hankkia toiselta osapuolelta yksityistä informaatio-ta, on se, että vastapuoli ei halua mistään hinnasta paljas-taa yksityistä informaatiopaljas-taan, sillä hän saa siitä yksityistä hyötyä. Jos esimerkiksi myyjällä on yksityistä informaatiota hyödykkeen ominaisuuksista, joita ostaja ei voi saada sel-ville, myyjällä on mahdollisuus vaikuttaa sopimusehtoihin omaksi edukseen. Tällöin myyjä saattaa jättää ottamatta neuvottelujen kohteeksi sellaisen ehdon, joka paljastaisi, että hänellä on yksityistä informaatiota, sillä yksityisen infor-maation avulla saatava hyöty saattaa olla myyjälle suurempi kuin menetys siitä, ettei sopimukseen oteta kyseistä ehtoa.²⁵²

Epäsymmetriseen informaatioon markkinahäiriöiden ai-heuttajana suhtaudutaan toisaalta epäilevästi. Grossman ja Stigliz (1980) toteavat, että jos kaikilla osapuolilla olisi sa-manlaiset tiedot ja odotukset rahoitusmarkkinoilla, ei arvo-paperimarkkinoita olisi olemassa, sillä vaihdantaa ei

tapah-249 Bar-Gill (2007), 43.

250 Trebilcock (1980), 408

251 Katz (2005), 174.

252 Esimekki on artikkelista Katz (2005), 174.

tuisi²⁵³. Markkinoilla tapahtuu vaihdantaa vain sen takia, että toiset yksilöt uskovat, että tarjolla olevan hyödykkeen arvo on markkinoilla yliarvioitu, kun taas toiset pitävät sitä aliarvioituna. Erot uskomuksissa hyödykkeen vaihdanta-ar-vosta saattavat johtua osapuolten erilaisista mahdollisuuk-sista käyttää rahaa informaation hankintaan. Grossman ja Stiglitz toteavat, että koska informaatio on kallista, hinta ei koskaan täydellisesti kykene heijastamaan saatavilla olevaa informaatiota. Tämä johtuu siitä, että jos hinta heijastaisi kaiken saatavilla olevan informaation hyödykkeestä, ne jot-ka uhraavat resursseja informaation hankintaan, eivät kos-kaan saisi riittävää kompensaatiota.²⁵⁴

Epäsymmetrinen informaatio sopimusosapuolten välillä voi olla yhtenä syynä siihen, miksi toinen osapuoli hyväksyy omalta kannaltaan kohtuuttoman ehdon. Jos vastapuolella on hallussaan yksityistä informaatiota, se luo hänelle kannus-timia opportunistiseen käyttäytymiseen. Opportunistisella käyttäytymisellä tarkoitetaan sitä, että osapuoli yrittää hank-kia yksipuolisesti itselleen alkuperäisen sopimuksen avulla saamatta jääneet vaihdannan hyödyt²⁵⁵. Kohtuuttomien oi-keustoimen ehtojen sovittelun tarvetta voidaan sen vuok-si taloustieteellisesti perustella vuok-sillä, että sovittelun avulla voidaan puuttua yksityisen informaation tehottomaan hy-väksikäyttämiseen. Sovittelemalla kohtuutonta sopimusta vastapuolen hyväksi voidaan ensinnäkin heikentää osa-puolen kannustimia yksityisen informaation hyväksikäyt-tämiseen tulevaisuudessa. Sovittelun avulla osapuoli myös joutuu ottamaan huomioon omien kustannustensa lisäksi myös vastapuolelle aiheutuvat kustannukset, jolloin hän ei pääse yksipuolisesti hyötymään yksityisestä informaatios-taan. Sovittelumahdollisuuden olemassaolo vähentää myös vastapuolen tarvetta ryhtyä suojautumistoimenpiteisiin op-portunistista käyttäytymistä vastaan.

253 Havainto siitä, ettei ole olemassa markkinoita, joilla on täydellinen informaatio, tunnetaan nimellä Grossman-Stiglitz -paradoksi. Paradoksi aiheutuu siitä, että jos neoklassisen taloustieteen oletus täydellisestä informaatiosta täydellisillä mark-kinoilla pitäisi paikkansa, johtaisi se markkinoiden tukahtumiseen. Grossman ja Stiglitz (1980), 138, 405.

254 Grossman ja Stiglitz (1980), 404.

255 Posner (2003), 93.

Epäsymmetrisen informaation ongelmaa voidaan yleen-sä eritellä riippuen siitä, misyleen-sä vaiheessa sopimussuhdetta epäsymmetrisen informaation ongelma ilmenee. Jos toisel-la osapuoleltoisel-la on hallussaan yksityistä informaatiota ennen sopimuksen solmimista, voi yksityisen informaation hyväk-sikäyttäminen johtaa negatiivisen valikoitumisen kehään (adverse selection).²⁵⁶ Sen sijaan jos osapuolella on hallus-saan yksityistä informaatiota sopimuksen solmimisen jäl-keen, eikä vastapuoli pysty kontrolloimaan sitä, luo tilanne osapuolelle kannustimet moraaliseen uhkapeliin eli moraa-likatoon (moral hazard)²⁵⁷.

Negatiivisen valikoitumisen kehä tunnetaan myös sit-ruunaongelman nimellä.Sitruunaongelman nimi syntyi siitä, kun Akerlof (1970) kuvaili negatiivisen valikoitumi-sen kehän syntymistä käytettyjen autojen kaupan avulla.

Käytetyn auton myyjä tietää, onko myytävä auto hyvä vai huonokuntoinen (lemon), mutta ostajan on hyvin vaikea saa-da sitä ostohetkellä selville. Koska ostaja ei voi koskaan olla varma, onko auto hyvä vai huonokuntoinen, johtaa se lopul-ta siihen, etteivät oslopul-tajat halua maksaa mistään käytetystä autosta huonokuntoisen auton hintaa enempää. Koska hy-väkuntoisen auton omistajan ei enää tällaisessa tilanteessa kannata myydä autoaan, jää sopimuksia solmimatta, vaikka markkinoilla olisi ostajia, jotka arvostavat autoa enemmän kuin myyjä. Negatiivisen valikoitumisen kehä voi johtaa lopulta syrjäytymisvaikutukseen, jolloin markkinoille jää vain huonokuntoisia autoja, sillä hyväkuntoiset autot syr-jäytyvät pois käytettyjen autojen markkinoilta.²⁵⁸

Negatiiviseen valikoitumiseen puuttumista perustellaan valtavirtaoikeustaloustieteessä sillä, että negatiivisesta va-likoitumisesta aiheutuu yhteiskunnalle tehokkuustappioita, sillä negatiivisen valikoitumisen vuoksi osa sopimusosapuo-lista ei pysty solmimaan omalta kannaltaan taloudellisesti tehokkaita sopimuksia. Toisaalta negatiivinen valikoitumi-nen aiheuttaa yhteiskunnalle myös turhia kustannuksia, sillä negatiivisen valikoitumisen pelko kannustaa osapuolia

256Trebilcock (1980), 408. Katso myös Ayres ja Gertner (1989).

257 Katso moraalikadosta yleisesti Posner (1995), 294–295.

258 Katso epäsymmetrisen informaation ongelmasta ja negatiivisen valikoitumisen kehästä tarkemmin Akerlof (1970), 489–490.

yhteiskunnan kannalta liian korkeisiin suojautumistoimen-piteisiin.²⁵⁹

Oikeustoimen sovitteluun on kuitenkin valtavirtaoikeus-taloustieteessä suhtauduttu hyvin varauksellisesti sen täh-den, että sovittelumahdollisuuden pelätään kannustavan heikompia osapuolia negatiiviseen valikoitumiseen.

Negatiivisen valikoitumisen kierre voi esimerkiksi saada alkunsa siitä, että luotonantajien on mahdotonta saada etu-käteen selville, ketkä velallisista ovat rehellisiä ja ketkä taas suunnittelevat vetoavansa opportunistisesti velan määrän sovitteluun. Jos sopimuksia sovitellaan liian kevyin perus-tein, se houkuttelee asiakkaiksi yhä enemmän epärehellisiä velanottajia. Epärehellisten velallisten lisääntyminen joh-taa vähitellen siihen, että luotonantajien luottotappiot kas-vavat ja synnyttävät paineen korkojen nostamiseen. Tämä puolestaan vähentää rehellisten luotonottajien määrää, sillä he eivät ole halukkaita maksamaan riskiinsä nähden liian korkeita korkoja. Jäljelle jäävät siten vain epärehelliset luo-tonhakijat, jotka eivät välitä korkeista koroista²⁶⁰. Tällöin on ajauduttu negatiivisen valikoitumisen kehään.

Negatiivisen valikoitumisen kehästä on haittaa sekä luotonantajalle että velallisille. Pahimmassa tapauksessa negatiivisen valikoitumisen kehä johtaa siihen, että luo-tonantajan kilpailukyky heikkenee ja hän syrjäytyy pois luottomarkkinoilta.²⁶¹ Velallisten kannalta negatiivisen va li koitumisen kierre voi johtaa siihen, että luotonantajat alkavat entistä huolellisemmin valikoida luotonhakijoita.

Lisääntyneen kontrolloinnin seurauksena ne luotonhakijat, joiden sovitteluriski on korkea, eivät enää saa lainaa vaan syrjäytyvät pois valvotuilta luottomarkkinoilta. Tällöin he joutuvat turvautumaan harmaisiin luottomarkkinoihin ja hyvin kalliin luoton tarjoajiin, jolloin heikomman osapuolen suojelemiseen tähdännyt kohtuullistamismenettely onkin kääntynyt itseään vastaan²⁶².

259 Goetz ja Scott (1980), 1275–1276.

260 Stiglitz ja Weiss (1981), 395–400, joiden tutkimuksen mukaan korkotaso toimi luotonantajien keinona valikoida velallisia. Mitä korkeampi korkotaso oli, sitä enem-män luotonhakijoiksi valikoitui maksukyvyttömiä velallisia ja lisäksi, mitä korke-ampi korkotaso oli, sitä herkemmin velalliset valitsivat suuririskisen investoinnin.

261 Akerlof (1970), 489–490.

262 Katso Määttä (2006b), 135–136.

Moraalikadolla tarkoitetaan puolestaan sitä, että kun so-pimus on jo solmittu, mutta toinen osapuoli ei voi liian kallii-den valvontakustannusten takia valvoa, toimiiko vastapuo-li sopimuksen mukaisesti, syntyy vastapuolelle kannustin hankkia itselleen mahdollisimman paljon hyötyä sopimuk-sesta toisen osapuolen kustannuksella.²⁶³ Moraalikato on tyypillisesti liitetty vakuussuhteen ongelmaksi. Vakuutus-sopimuksen solmimisen jälkeen osan vakuutuksenotta-jista pelätään muuttuvan riskien torjumisen suhteen liian huolettomaksi, sillä he ovat vakuutuksen avulla siirtäneet vahinkoriskin vakuutusyhtiön kannettavaksi. Koska va-kuutusyhtiön on liian kallista kontrolloida vakuutettujen käyttäytymistä vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen, aiheuttavat huolettomasti käyttäytyvät vakuutetut sen, että vakuutuskorvausten määrä kasvaa suuremmaksi kuin va-kuutusyhtiö oli ennakoinut. Koska vava-kuutusyhtiö ei tiedä vakuutettujen riskialttiutta etukäteen, se voi hinnoitella vakuutukset vain keskimääräisen riskialttiuden mukaan.²⁶⁴

Moraalikadon torjumisen tarvetta oikeudellisin keinoin ei valtavirtataloustieteessä perustella kuitenkaan sillä, että sopimuksen avulla saatava ylijäämä jakaantuu osapuolten kesken epäoikeudenmukaisella tavalla. Moraalikadon tor-jumisen perusteena on sen sijaan se, että yhteiskunnalle ai-heutuu tehokkuustappioita siitä, etteivät pieniriskiset, hyvin käyttäytyvät vakuutetut voi solmia omalta kannaltaan te-hokkaita vakuutuksia. Tähän on syynä se, että moraalika-don vuoksi vakuutusyhtiöt joutuvat nostamaan vakuutusten hintaa ja hinnoittelemaan vakuutukset huolettomasti täytyvien vakuutettujen mukaan, jolloin huolellisesti käyt-täytyvät vakuutetut joutuvat maksamaan osan huolettomasti

263 Marshall (1976), 881, 887.

264 Vakuutusyhtiöt yrittävät torjua moraalikatoa muun muassa omavastuuosuuksien ja huolellisuusvelvoitteiden avulla. Moraalikadon torjumiseen voidaan käyttää mm.

seuraavia keinoja. Ehtona korvauksen maksamiselle vakuutetulta voidaan vaatia turvallisuusohjeiden noudattamista. Kiinteän tai prosentuaalisen omavastuuosuu-den avulla voidaan myös torjua moraalikatoa, sillä tällöin osa vahinkoriskistä pa-lautuu vakuutetun itsensä kannettavaksi. Vakuutussopimuksissa voidaan käyttää myös bonusehtoja, joiden mukaan vahingottomat vakuutusjaksot kartuttavat va-kuutusmaksusta hyvitettäviä bonuksia ja maksettavat vahingonkorvaukset puo-lestaan alentavat bonuksia. Vakuutuksenottajalle voidaan myös myöntää alennusta vakuutusmaksuista, jos tämä hankkii käyttöönsä vahinkoriskiä pienentäviä tekni-siä laitteita, kuten turvalukkoja, murtohälyttimiä, palovaroittimia tai ajonestolait-teita. Katso moraalikadon torjumisesta yleisesti Määttä (2006b) 177–178.

käyttäytyvien vakuutettujen vakuutuskustannuksista.²⁶⁵ Valtavirtaoikeustaloustieteessä oikeustoimen sovittelun pelätään kannustavan heikompia osapuolia moraalikatoon, mikä omalta osaltaan lisää negatiivista suhtautumista oi-keustoimen sovitteluun. Näkökulmaa perustellaan sillä, että jos tuomioistuimet sovittelevat sopimuksia liian kevein perustein, se kannustaa heikompia osapuolia moraalika-toon.²⁶⁶ Jos tuomioistuimet esimerkiksi sovittelevat velka-vastuuta velallisen heikon taloudellisen aseman perusteella, luo se velallisille kannustimia käyttää velan sovittelumah-dollisuutta opportunistisesti hyväkseen. Velallinen voi ve-lanoton jälkeen heittäytyä huolettomaksi siten, ettei hän yri-täkään hoitaa talouttaan niin, että hän pystyisi aikanaan maksamaan pois velkansa. Sen sijaan velallinen laskee sen varaan, että velkojan periessä saataviaan, hän vaatii velan kohtuullistamista.²⁶⁷

Negatiivisen valikoitumisen ja moraalikadon torjumista oikeudellisen sääntelyn avulla voidaan perustella talous-tieteessä kuitenkin sillä, että niiden olemassaolo synnyttää negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka alentavat yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. Negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla tar-koitetaan osapuolen toiminnasta yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia, joita osapuoli ei ota huomioon päätöstä teh-dessään. Jos yksilö tekee päätöksensä vain omien kustan-nustensa perusteella, hän ylimitoittaa toimintansa mää-rän. Ylimitoitetusta toiminnasta kolmansille aiheutuvat kustannukset jäävät yhteiskunnan maksettavaksi. Nega-tiivisia ulkoisvaikutuksia voidaan pyrkiä torjumaan siten, että lainsäädäntöteitse velvoitetaan osapuoli sisällyttämään päätöksistä yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset omiin kustannuksiinsa.²⁶⁸ Oikeustoimen sovittelun osalta tämä tar-koittaa sitä, että jos toinen osapuoli käyttää hänellä olevaa yksityistä informaatiota opportunistisesti hyväkseen siten,

265 Katso Rotschild ja Stiglitz (1976), jotka osoittavat, että epäsymmetrisen infor-maation vallitessa kilpailullisilla markkinoilla alhaisen riskin omaavat vakuutetut eivät voi solmia niin tehokkaita sopimuksia, kuin he voisivat, jos korkea riskisiä vakuutettuja ei olisi. Katso myös Stiglitz (1977).

266 Katso esim. Klick ja Mitchell (2006), 1626.

267 Katso negatiivisesta valikoitumisesta ja moraalikadosta sovittelun yhteydessä yleisesti Määttä (2006b), 138–140.

268 Akerlof (1970), 489–490.

että hän laatii sopimukseen vastapuolen kannalta kohtuutto-mia ehtoja, voidaan oikeustoimea sovittelemalla ottaa oppor-tunistisesti saatu hyöty pois, jolloin osapuolen kannustimet yksityisen informaation hyväksikäyttämiseen tulevaisuu-dessa heikkenevät.