Kohtuullistamisen suhde pätemättömyyteen

Oikeustoimilain 36 §:n yleisen kohtuullistamissäännöksen tultua voimaan 1.1.1983 sääntöä kritisoitiin oikeustieteelli-sessä kirjallisuudessa sen vuoksi, että sen pelättiin horjut-tavan sopimusvapauden ja sopimusten sitovuuden periaat-teita⁴⁵⁷. Lakivaliokunnan mietinnössä todettiin kuitenkin, etteivät sopimusvapauden ja sopimusten sitovuuden peri-aatteet ole olleet poikkeuksettomana voimassa, sillä niitä rajoittavat jo ennestään oikeustoimilain 3 luvun pätemät-tömyysperusteet sekä heikomman osapuolen suojeluun pe-rustuvat erityiset sovittelusäännökset.⁴⁵⁸

Sopimusten sitovuuden periaatetta voidaan edelleen pi-tää Suomen sopimusoikeuden kulmakivenä. Sitova sopimus velvoittaa sopimuksen mukaisen suorituksen täyttämiseen, vaikka sopimus myöhemmin osoittautuisikin osapuolelle epäedulliseksi.⁴⁵⁹ Suomen sopimusoikeuden mukaan sopi-musvapaudesta ja sopimuksen sitovuudesta tulee kuitenkin voida poiketa silloin, kun sopimuksen syntytapaan liittyy moitittavaa menettelyä, sillä sopimus ei tällöin saata täyttää formaalin sitovuuden edellytyksiä. Sopimuksen pätemät-tömyysperusteet on kirjattu oikeustoimilain 3 lukuun. Sen mukaan oikeustointa ei tule saattaa voimaan, jos osapuoli on joutunut antamaan suostumuksensa pakon tai petollisen viettelyn alaisena⁴⁶⁰. Oikeustointa ei myöskään tule saattaa voimaan, jos joku on käyttänyt hyväkseen toisen osapuolen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai

hänes-457 Aurejärvi (1979), 725 ja Aho (1982), 525. Vastaavaa toteaa myöhemmin myös Holm: ”Den, i nordisk rätt, framväxande skälighetsprincipen kan sägas lindra kon-sekvensen av pacta sunt servanda.” Holm (2004), 20.

458 LaVM 6/1982 vp. Sopimusvapautta ja sopimusten sitovuutta rajoittavat myös pakot-tavat säännökset. Jotkut säännöksistä ovat pakottavia siten, ettei osapuoli voi luopua oikeuksistaan etukäteen. Esimerkiksi asuntokauppalain 7 luvun 3 §:ssä todetaan, ettei sopimuksen ehto, jonka mukaan erimielisyydet tulisi ratkaista välimiesmenettelyssä, ole kuluttajaa sitova, jos se on tehty ennen kuin erimielisyys syntyi.

459 Hoppu ja Hoppu (2003), 66–67. Joissakin tapauksissa suoritusvelvollinen voidaan vapauttaa suoritusvelvollisuudestaan. Sopimuksen sitovuutta lieventävinä seikkoi-na voivat olla esimerkiksi KL 23 §:ssä mainittu liikavaikeus, KL 27.1§:ssä määritelty myyjän force majeure -tyyppinen ylivoimainen este tai KL 57§:ssä määritelty osta-jaa kohdannut ulkoinen ja ennakoimaton este.

460 OikTL 28, 29 ja 30 §.

tä riippuvaista asemaa⁴⁶¹. Lisäksi, vaikka oikeustoimi olisi muutoin pätevä, sitä ei tule saattaa voimaan, jos se on teh-ty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen.⁴⁶²

Kotimaisen oikeuskirjallisuuden mukaan oikeustoimen pätemättömyysperusteiden kaltaisia seikkoja voidaan pitää myös oikeustoimen sovittelua puoltavina argumentteina⁴⁶³. Tätä näkemystä on perusteltu sillä, että vaikka formaalit pä-temättömyysedellytykset eivät aivan täyttyisi, saattaa sopi-muksen sisältö silti olla juuri sopisopi-muksen syntytavan johdos-ta muodostunut kohtuuttomaksi toisjohdos-ta osapuoljohdos-ta kohjohdos-taan.⁴⁶⁴ Oikeustoimen kohtuullistamisen puolesta puhuu tällöin se seikka, että kantajan saattaa olla vaikea näyttää oikeudessa toteen pätemättömyysperusteiden olemassaoloa. Sen sijaan sovitteluperusteeksi voi riittää vähempikin näyttö pätemät-tömyysperusteiden kaltaisten seikkojen olemassaolosta, jos sopimuksen sisältö on lisäksi huomattavassa epätasapainos-sa.⁴⁶⁵ Oikeuskäytännössä sopimuksen pätemättömyyteen ja sopimuksen sovitteluun on sen vuoksi vedottu usein rinnak-kain.⁴⁶⁶ Esimerkiksi tässä tutkimuksissa käsitellyistä KKO:n sovitteluratkaisuista hieman alle puolessa tapauksista sopi-musehdon kohtuuttomuuteen vedottiin toissijaisesti⁴⁶⁷.

Kohtuullistamisen ja pätemättömyyden suhdetta voi-daan tarkastella myös siitä näkökulmasta, voiko tuomari sovitella sopimusta, vaikka sen pätemättömyysedellytykset täyttyisivät. Kaiston (2008) mukaan sopimuksen pätemättö-myys ja sen sovittelu tulisi pitää selkeästi erossa toisistaan.

Oikeustoimen sovittelun ja oikeustoimen pätemättömyyden välillä on hänen mukaansa se ero, että sovittelun avulla tuo-mioistuin muuttaa aineellista olotilaa, kun taas oikeustoi-milain 3 luvun mukainen pätemättömyys vaikuttaa suoraan

461 OikTL 31 §.

462 OikTL 33 §.

463 Pöyhönen (1988), 280.

464 Taxellin mukaan sopimuksen sovittelua voidaan vaatia oikeustoimilain päte-mättömyysperusteiden kaltaisten seikkojen nojalla, jos sopimuksen sisältö on muodostunut kohtuuttomaksi sen tähden, että toisen osapuolen tahdonvapautta on rajoitettu. Taxell (1972), 161.

465 Katso esim. Pöyhönen (1988), 297, Wilhelmsson (1995), 117.

466 ämmälä (1991), 266.

467 Sovitteluun vedottiin toissijaisesti 33 tapauksessa 69:stä.

lain nojalla.⁴⁶⁸ Toisaalta lainsäätäjä on todennut, että vaik-ka pätemättömyysperusteet täyttyisivät, saattaa oikeustoi-men kohtuullistaminen joissakin tapauksissa olla parempi vaihtoehto, kuin sen julistaminen pätemättömäksi, sillä pä-temättömyysperusteiden nojalla osapuoli ei saa suojaa sopi-muksen sisällöllistä kohtuuttomuutta vastaan.⁴⁶⁹

Oikeustaloustieteellisessä kirjallisuudessa kohtuullista-misen ja pätemättömyyden välistä eroa ei ole ollut tarvet-ta pohtia yhtä syvällisesti, sillä Yhdysvaltojen oikeudessa vallitsevan näkemyksen mukaan kohtuuttomuusperiaat-teen katsotaan täydentävän muita pätemättömyysperus-teita. Kohtuuttomuusperiaatetta sovelletaan yleensä raja-tapauksissa, silloin kun sopimus on kohtuuton, mutta sen voimaansaattamista ei voida selkeästi kieltää sopimus-oikeuden muiden pätemättömyysperusteiden nojalla.⁴⁷⁰ Kohtuuttomuudella on ollut myös sama oikeudellinen seu-raamus kuin pätemättömyysperusteilla, sillä alun perin kohtuuttomuuden oikeudellisena seuraamuksena oli pel-kästään se, että kohtuutonta sopimusta ei saatettu voimaan.

Myöhemmin kohtuuttomuuden on katsottu oikeuttavan myös siihen, että kohtuuton ehto voidaan asettaa syrjään tai kohtuuttoman ehdon soveltamista voidaan muutoin rajoittaa siten, ettei se enää johda kohtuuttomaan lopputulokseen.⁴⁷¹

Kohtuuttomuusperiaatteen tarvetta on oikeustaloustie-teessä perusteltu sillä, että perinteiset pätemättömyyspe-rusteet saattavat rajata ulkopuolelleen mielivaltaisen jou-kon tilanteita, jotka kuuluisivat samaan kategoriaan. Tällä on viitattu siihen, että perinteisten pätemättömyysperustei-den, kuten pakon, pulan, petollisen viettelyn ja hyvän tavan vastaisuuden määritelmät eivät saata kattaa kaikkia niitä olosuhteita, joiden vallitessa sopimuksen syntytapaa voi-daan pitää kyseenalaisena.⁴⁷² Mielivaltaisuutta voidaan es-tää sillä, että silloin, kun sopimuksen voimaansaattamista ei voida kieltää perinteisten pätemättömyysperusteiden

nojal-468 Kaisto (2008), 67–68.

469 HE 247/1981 vp, 4.

470 Leff (1967), 486. Vastaavasti myös Epstein (1975), 295–300 ja Trebilcock (1980), 329–390.

471 Randall (2004), 191

472 Trebilcock 1980, 391.

la, voidaan pätemättömyysperusteiden kaltaisten seikkojen olemassaoloa pitää sovittelun puolesta puhuvina seikkoina.

Nämä kohtuuttomuuden harkintakriteerit ovat muotoutu-neet oikeuskäytännössä sekä oikeuskirjallisuudessa.⁴⁷³

Oikeustoimen pätemättömyyssäännösten tarvetta pe-rustellaan oikeustaloustieteessä sillä, että vastoin vapaata ja harkittua tahtoa annettu lupaus ei edusta yksilön prefe-renssejä eikä sen tähden voi johtaa taloudellisesti tehokkaa-seen sopimuktehokkaa-seen⁴⁷⁴. Tätä perustellaan sillä, että ensinnä-kään pakon edessä annetun lupauksen ei katsota edustavan osapuolen vapaata ja harkittua tahtoa, koska hän joutuu valitsemaan, kumpaa alkuperäistä oikeuttaan hän suojeli-si, yksityisomaisuuttaan vai fyysistä koskemattomuuttaan.

Vastaavasti lupauksen, jonka antamiseen osapuoli on petol-lisesti vietelty, ei katsota edustavan yksilön vapaata ja har-kittua tahtoa, sillä osapuolella ei ole ollut käytettävissään oikeaa informaatiota rationaalista päätöksentekoa varten.

Myöskään lupauksen, jonka vastapuoli hankkii toiselta osa-puolelta käyttämällä hyväksi tämän pulaa, heikompaa ym-märrystä, tilapäisesti järkkynyttä mielentilaa, riippuvais-ta asemaa riippuvais-tai muuriippuvais-ta vasriippuvais-taavanlaisriippuvais-ta tilannetriippuvais-ta, ei katsoriippuvais-ta edustavan lupauksenantajan vapaata ja harkittua tahtoa.

Pätemättömyyssäännöksiä voidaan oikeustaloustietees-sä perustella myös sillä, että ne ovat sopimusoikeudellinen keino kannustaa osapuolia ottamaan omien kustannustensa lisäksi huomioon myös yhteiskunnalle aiheutuvat kustan-nukset, joita syntyy esimerkiksi siitä, että osapuoli hankkii toiselta osapuolelta lupauksen vastoin tämän vapaata ja har-kittua tahtoa. Pätemättömyyssäännösten tehtävänä on siis estää opportunistisesti käyttäytyvää osapuolta siirtämäs-tä näisiirtämäs-tä kustannuksia yhteiskunnan kannettaviksi. Tämä tapahtuu siten, että vapaan ja harkitun tahdon vastaisesti annettua lupausta ei saateta voimaan, jolloin osapuolen, joka haluaa solmia toisen osapuolen kanssa sitovan sopi-muksen, on hankittava siihen vastapuolen vapaaehtoinen suostumus.⁴⁷⁵

473 Leff (1967), 487, 505.

474 Epstein (1975), 295–305.

475 Schwartz ja Scott (2003), 610.

Oikeustoimen pätemättömyysperusteiden kirjaaminen lakiin nähdään oikeustaloustieteessä myös keinona alen-taa sopimuksenteon transaktiokustannuksia. Jos vapaan ja harkitun tahdon vastaisesti annetut lupaukset olisivat lain edessä sitovia, johtaisi se siihen, että transaktiokustannuk-set kasvaisivat, sillä osapuolet joutuisivat itse ryhtymään yksityisiin suojautumistoimenpiteisiin. ⁴⁷⁶ Lisäksi pelko sii-tä, että joutuu sitoutumaan sopimukseen vastoin vapaata tahtoaan, hillitsisi halukkuutta sopimusten solmimiseen, jolloin yhteiskunnan niukat resurssit eivät ohjautuisi nii-den tehokkaimpaan käyttöönsä. Yhteiskunnan kannalta on sen vuoksi kustannustehokkaampaa suojella kansalaisten tahdonvapautta lainsäädännöllisin keinoin, kuin siten, että jokainen suojelisi itse itseään.

Vetoamista oikeustoimen kohtuuttomuuteen sen päte-mättömyyden sijaan voidaan myös puolustaa kustannus-tehokkuuden näkökulmasta. Epstein (1975) toteaa, ettei oikeustoimen pätemättömyysperusteiden kaltaisissa tilan-teissa ole sinänsä kysymys sopimusehtojen kohtuuttomuu-desta tai epätasavertaisesta neuvotteluvoimasta, vaan yk-silön fyysisen koskemattomuuden ja omistusoikeuden loukkaamisesta. Sovittelusäännöksen soveltaminen päte-mättömyysperusteiden kaltaisiin tilanteisiin alentaa yh-teiskunnan kustannuksia, sillä kantajan ei tarvitse esittää näyttöä pätemättömyysperusteiden olemassaolosta, vaan riittää, että hän voi osoittaa kohtuullistamisedellytysten olevan olemassa.⁴⁷⁷ Yhdysvalloissa kohtuuttomuusperiaate itse asiassa siirtää näyttötaakan kantajalta vastaajalle, sillä vastaajan tulee osoittaa, että sopimus oli kohtuullinen sitä solmittaessa. Todistustaakan siirtymisellä on sekä positii-visia että negatiipositii-visia käytännön seurauksia. Yhtäältä on hyvä, että sopimukseen voidaan puuttua sen sisällöllisen kohtuuttomuuden nojalla, vaikka heikompi osapuoli ei ky-kenisikään esittämään näyttöä pätemättömyysperusteiden olemassaolosta. Toisaalta kohtuuttomuusharkinta voi johtaa

476 Sopimusvapauden näkökulmasta katsottuna sopimuksen pätemättömyyttä voi-daan perustella sillä, että yksilö saa jo lainsäädännöllistä suojaa molempien oike-uksien riistämistä vastaan, joten hänen ei tarvitse uhrata toista oikeutta suojellak-seen toista. Epstein (1975), 296.

477 Epstein (1975).

siihen, että sopimuksen sisältöön puututaan aiheettomasti siitä huolimatta, että sopimuksen syntytapa ei täytä päte-mättömyysedellytyksiä.⁴⁷⁸

4.1.2 Kohtuullistamisen suhde sopimusvapauteen Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa sopimusvapautta on perusteltu yksilön tahdonautonomian näkökulmasta käsin.

Tahtoteorian mukaan sopimusvapaudella voidaan ymmär-tää rajatonta tahdon autonomiaa. Oikeudenmukaisen yh-teisön tulee sallia jäsenilleen tahdonautonomia niin, ettei heidän vapauttaan rajoiteta, elleivät he vahingoita toisten yksilöiden oikeuksia.⁴⁷⁹ Toisaalta kirjallisuudessa on myös korostettu sitä, ettei lainsäädännön sallimalla laajalla nor-matiivisella sopimusvapaudella ole merkitystä, jos yksilön tosiasialliset mahdollisuudet ovat lainsäädännön sallimaa sopimusvapautta rajoitetummat. Yksilön tosiasiallinen sopi-musvapaus riippuu yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista taloudellisista, historiallisista ja sosiaalisista tekijöistä.⁴⁸⁰

Vaikka oikeustoimen sovittelumahdollisuuden voi-taisiin katsoa loukkaavan sopimusvapauden periaatet-ta, saattaa yksilön tosiasiallista sopimusvapautta louka-ta vielä enemmän se, että hän on heikommassa asemassa suhteessa vastapuoleen. Heikommansuojan periaatteen avulla on haluttu suojella yksilön tosiasiallista sopimusva-pautta. Oikeustoimikelpoisuuden määrittelyn tarvetta on kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa perusteltu juuri hei-kommansuojan periaatteen nojalla, sillä oikeustoimikel-vottomaksi luokiteltujen henkilöiden ei katsota olevan neu vot teluvoimaltaan tasavertaisia oikeustoimikelpoisten yksilöiden kanssa, joten he tarvitsevat oikeudellista suojaa omien etujensa valvomiseen.⁴⁸¹

Samojen kriteerien avulla, joilla on perusteltu oikeustoi-mikelpoisuuden määrittelyä, voidaan perustella myös sitä, että Suomen sopimusoikeudessa yksilön tilapäinen oike-ustoimikyvyttömyys voidaan kohtuuttomuusharkinnassa

478 Kronman ja Posner (1979), 124.

479 Pöyhönen (1988), 118–139.

480 Wilhelmsson (1978), 14.

481 Hemmo (2006), 190.

ottaa huomioon yhtenä sovitteluperusteena. Lisäksi mää-riteltäessä sitä, voidaanko yksilön katsoa olleen sopimusta tehdessä tilapäisesti oikeustoimikyvytön, voidaan apuna käyttää samoja kriteereitä, joiden perusteella yksilö voitai-siin todeta oikeustoimikelvottomaksi.⁴⁸²

Oikeustaloustieteessä sopimusvapautta ja tahdonautono-miaa ei puolusteta moraalisilla näkökulmilla, vaan siitä syys-tä, että yksilö on itse omien preferenssiensä paras asiantunti-ja. Yksilöt voivat kasvattaa omaa hyvinvointiaan vaihdannan avulla, jos he voivat vapaasti päättää siitä, miten he omat fyysiset ja taloudelliset resurssinsa allokoivat. Hyvinvoinnin lisääminen vaihdannan avulla perustuu siihen, että yksi-löillä on erilaiset hyötyfunktiot, jolloin heillä on kannustin vaihdantaan.⁴⁸³ Tehokkaan vaihdannan edellytyksenä on kuitenkin se, että osapuolten preferenssit ovat rationaalisia ja pysyvät vakaina. Sen sijaan jos yksilön preferenssit ovat irrationaalisia, hän ei pysty tekemään rationaalista valintaa eikä valinta johda tehokkaaseen lopputulokseen.⁴⁸⁴

Oikeustoimikelpoisuuden määrittelyä lain avulla voi-daan oikeustaloustieteessä perustella sillä, että se alentaa transaktiokustannuksia. Jos oikeustoimikelpoisuutta ei oli-si laissa määritelty, vaan määrittely jouduttaioli-siin tekemään tapauskohtaisesti, aiheutuisi siitä jokaisessa sopimussuh-teessa kustannuksia. Lakisääteinen oikeustoimikelpoisuu-den määrittely voi kuitenkin yksittäistapauksissa rajata ul-kopuolelle sinänsä oikeustoimikelpoisia henkilöitä, jolloin yhteiskunta menettää solmimatta jääneistä sopimuksista koituvan hyödyn. Oikeustoimikelpoisuuden määrittely lais-sa on kuitenkin yhteiskunnan kannalta kustannustehokasta silloin, jos säästöt hallinnollisissa ja transaktiokustannuk-sissa ovat suuremmat kuin solmimatta jääneistä sopimuk-sista menetetty hyvinvoinnin lisäys.⁴⁸⁵

482 Hemmo (2003a), 332.

483 Katso esimerkiksi Kessler (1943), Epstein (1975) sekä Goetz ja Scott (1980).

484 Yksilön preferenssit ovat irrationaalisia, jos ne eivät pysy vakaana, vaan ne vaih-televat eri ajanjaksojen tai eri tilanteiden mukaan. Syynä irrationaalisiin preferens-seihin voi olla ensinnäkin se, että yksilön kognitiiviset resurssit ovat niin rajalliset, ettei hän kykene muodostamaan transitiivista preferenssijärjestystä. Toisena syynä intransitiivisiin preferensseihin voi olla se, että yksilö tilapäisesti menettää kykynsä pitää preferenssijärjestyksensä vakaana. Trebilcock (1980), 405.

485 Epstein (1975), 301.

Toisaalta lain vetämä raja oikeustoimikelpoisuudelle voi yksittäistapauksissa kääntyä myös oikeustoimikelpoiseksi todettua yksilöä vastaan, sillä vaikka yksilö lain nojalla olisi oikeustoimikelpoinen, saattaa hän tilapäisesti olla kyvyil-tään verrattavissa oikeustoimikelvottomaan henkilöön.⁴⁸⁶ Esimerkiksi järkytystä tai traumaa seuraava emotionaali-nen epätasapaino, alkoholismi tai vanhuudesta johtuva se-niliteetti voivat johtaa tilapäiseen oikeustoimikelvottomuu-teen. Yksilön tilapäinen oikeustoimikelvottomuus voidaan ottaa kuitenkin huomioon oikeustoimen sovitteluperustee-na.⁴⁸⁷ Tätä voidaan perustella taloustieteellisesti sillä, että tilapäisesti oikeustoimikelvoton osapuoli ei pysty samalla tavoin rationaalisesti arvioimaan hänelle tehdyn tarjouk-sen kannattavuutta kuin, jos hänen harkintakykynsä ei olisi alentunut.⁴⁸⁸

Posnerin (2003) mukaa tilapäinen oikeustoimikelvot-tomuus ei kuitenkaan ole yksistään riittävä edellytys oi-keustoimen kohtuullistamiselle. Vasta osapuolen tilapäinen oikeustoimikelvottomuus yhdessä sopimuksen sisällölli-sen epätasapainon kanssa on riittävä peruste sovittelulle.

Selvitettäessä sitä, onko tilapäisellä oikeustoimikelvotto-muudella ollut vaikutusta sopimuksen kohtuuttomuuteen, tulisi ensinnäkin tutkia sitä, onko kohtuuttomuuteen veto-avan osapuolen saama vastike olennaisessa epäsuhdassa sii-hen, mitä hän olisi muualla markkinoilla saanut. Sen lisäksi tulisi tutkia sitä, onko sovittelua vaativan osapuolen infor-maation prosessointikyvyssä tunnistettavissa tekijöitä, jotka ovat voineet estää häntä valitsemasta hyödykettä muualta markkinoilta.⁴⁸⁹