Rajoittunut rationaalisuus ja heuristiikat

Psykologinen oikeustaloustiede tunnetaan kansainvälises-sä kirjallisuudessa paremmin nimellä behavioralistinen oi-keustaloustiede. Valtavirtaoikeustaloustieteen tavoin myös-kään psykologinen oikeustaloustiede ei edusta yhtä selkeää lähestymistapaa, vaan sen parissa havaitaan erilaisia ”op-pisuuntia”. Oikeustaloustieteilijöiden suhtautuminen psy-kologiseen taloustieteeseen vaihtelee ankaran kriittisestä näkökannasta paternalistisen sääntelypolitiikan puolusta-jiin³³⁶. Maltillisen suuntauksen edustajat katsovat sen sijaan, että psykologisen taloustieteen tulisi ennen kaikkea yrittää parantaa rationaalisen valinnan teorian ennustuskykyä.

Tätä perustellaan sillä, että jos yksilöiden käyttäytymistä ennustetaan yksistään rajoittamattomaan rationaalisuuteen perustuvien mallien avulla, saatetaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin.³³⁷

Vaikka psykologinen oikeustaloustiede tukeutuu mallin-tamisessaan valtavirtaoikeustaloustieteen tavoin rationaa-lisen valinnan teoriaan, se luopuu neoinstitutionaarationaa-lisen

336 Kriittisintä suuntausta edustaa esim. Richard Posner ja paternalistista sääntelyä puolestaan esim. Jolls et al. (1998).

337 Korobkin ja Ulen (2000), 1055. Mielenkiintoista on, että toisaalta myös Posner (2003), joka pitää yksilöitä rationaalisina ja suhtautuu psykologiseen taloustietee-seen kriittisesti, on todennut rationaalisen valinnan teoriasta, että kannustimien luonti onnistuu kuitenkin vain silloin, jos yksilöt käyttäytyvät rationaalisen va-linnan teorian ennustusten mukaisesti. Sen sijaan, jos yksilöiden käyttäytyminen poikkeaa hyvin paljon rationaalisen valinnan teorian ennustuksista, ei oikeudelli-sella sääntelyllä voida saada aikaan haluttua kannustinvaikutusta.

taloustieteen tavoin rajoittamattoman rationaalisuuden ole-tuksesta³³⁸. Poikkeamat rajoittamattoman rationaalisuuden oletuksista voidaan psykologisessa oikeustaloustieteessä ryhmitellä karkeasti kolmeen ryhmään: rajoittuneeseen ra-tionaalisuuteen, rajoittuneeseen tahdonvoimaan ja rajoittu-neeseen oman edun tavoitteluun.³³⁹

Psykologisen oikeustaloustieteen näkemyksen mukaan sääntelysuosituksia annettaessa ei tulisi luottaa yksinomaan perinteisen taloustieteen ennustuksiin yksilöiden käyt-täytymisestä, sillä todellisuudessa yksilöiden preferenssit poikkeavat rationaalisen valinnan teorian oletuksista.³⁴⁰ Sen vuoksi psykologinen oikeustaloustiede haluaa perustaa käyttäytymisennusteensa kokeellisiin tutkimuksiin ihmis-ten todellisesta käyttäytymisestä. Tätä perustellaan sillä, että kokeellisissa tutkimuksissa havaitut poikkeamat rati-onaalisen valinnan teorian ennustuksista ovat ensinnäkin liian yleisiä, jotta ne tulisi jättää huomioimatta normatiivi-sessa mallissa ja toiseksi liian systemaattisia, jotta ne voi-taisiin ohittaa pelkkinä satunnaisvirheinä³⁴¹. Kartoittamalla sitä, missä ja miten yksilön todellinen päätöksenteko poik-keaa rationaalisen valinnan mallin ennustuksista, voidaan rationaalisen valinnan mallin ennustusarvoa parantaa.³⁴²

Psykologisen oikeustaloustieteen käyttämä rajoittuneen rationaalisuuden käsite (bounded rationality) on tunnettu valtavirtaoikeustaloustieteessä jo pitkään ja se on luettu yhdeksi korkeiden transaktiokustannusten aiheuttamista markkinahäiriöistä. Rajoittuneen rationaalisuuden käsite on syntynyt itse asiassa kritiikistä täydellisen rationaalisuu-den oletukselle. Käsitteen mukaan ihmiset ovat todellisuu-dessa vain rajoittuneesti rationaalisia, eivätkä yksinkertai-sesti kykene tekemään täydelliyksinkertai-sesti rationaalista valintaa.³⁴³

338 Katso psykologisen oikeustaloustieteen oletuksista lähemmin esim. Jolls (1997 ja 2007).

339 Jolls et al. (1998), 1476.

340 Bolton ja Ockenfels (2000), 166.

341 Camerer ja Kunreuther (1989), 569. Katso myös Tversky ja Kahneman (1986), S252.

342 Camerer et al. (2003), 1218.

343 Rajoittuneen rationaalisuuden käsitteen isä on Herbert Simon (1955, 1956).

Simon (1955, 1956) jakoi rajoittuneen rationaalisuuden syyt sisäisiin ja ulkoisiin rajoitteisiin. Sisäisiä rajoitteita aihe-uttaa se, että ihmisen muisti on rajallinen, eivätkä ihmisaivot kykene painamaan muistiin kaikkea sitä tietomäärää, mikä täydellisen rationaalisen valinnan tekemiseen tarvittai-siin. Lisäksi, vaikka kaikki tarvittava tieto voitaisiin painaa muistiin, ei ihmisaivojen kapasiteetti riittäisi prosessoimaan kaikkea rationaalisen valinnan edellyttämää tietomäärää.

Rationaalinen valinta edellyttäisi sitä, että yksilö kykenisi vertailemaan kaikki vaihtoehdot ja järjestämään ne sitten preferenssiensä mukaiseen paremmuusjärjestykseen, jonka jälkeen hän vasta voisi tehdä rationaalisen valinnan.³⁴⁴

Ulkoisia rajoitteita rationaaliselle valinnalle asettavat puolestaan ne puitteet ja se ympäristö, jossa yksilö joutuu ratkaisunsa tekemään. Ulkoisia rajoitteita asettaa esimer-kiksi se, ettei kaikkia mahdollisia maailmantilojen muutok-sia ja niiden vaikutukmuutok-sia ole mahdollista ennakoida.Simon totesi, ettei ihmisten käyttäytymistä voi ymmärtää tutki-malla pelkästään yksilöiden kognitiivisia rajoitteita, vaan kognitiiviset rajoitteet on otettava huomioon yhteydessä sii-hen ympäristöön, jossa ihmiset päätöksiään tekevät.³⁴⁵

Simonin edustaman lähestymistavan mukaan transak-tiokustannuksilla ei tarkoiteta vain informaation hankkimi-sesta aiheutuvia rahallisia kustannuksia tai siihen käytet-tyä aikaa, vaan transaktiokustannuksia aiheuttaa myös se, etteivät yksilöt rajoittuneen rationaalisuutensa vuoksi pysty vastaanottamaan ja prosessoimaan informaatiota siten, kuin rationaalisen valinnan teoria edellyttää. Sen vuoksi yksilön kannattaa olla rationaalisesti välinpitämätön³⁴⁶ ja lopettaa lisäinformaation hankkiminen siinä vaiheessa, kun infor-maation hankintakustannukset ylittävät lisäinformaatiosta saatavan hyödyn.³⁴⁷

344 Simon (1955), 100–104. Katso myös Simon (1956) ja (1990).

345 Simon (1955), 100–104.

346 Käsitteen rational ignorance kehitti Downs (1957), kun hän selitti, miksi ää-nestäjät tietävät niin vähän tärkeistä asioista. Hän selitti, että syynä on se, että informaatiosta saatava odotettu hyöty on hyvin pieni suhteessa informaation han-kintakustannuksiin, minkä tähden ihmiset hankkivat vain vähän tietoa.

347 Simon (1990), 7.

Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että koska ihmi-set tunnistavat rajoittuneen rationaalisuutensa, he käyttä-vät päätöksenteossa apunaan heuristiikkoja. Heuristiikoilla tarkoitetaan erilaisia päätöksentekosääntöjä, joiden avulla päätöksentekoa voidaan nopeuttaa ja helpottaa. Mitä moni-mutkaisemmasta valinnasta on kysymys, sitä valikoivam-pia päätöksentekosääntöjä ihmisillä on tapana käyttää.³⁴⁸ Gigerenzerin (2006) mukaan heuristiikkojen käyttö on osoi-tus ihmiskunnan kyvystä selviytyä hengissä, vaikka ihmis-aivojen tietojenkäsittelykapasiteetti on rajallinen.³⁴⁹

Heuristiikkojen käyttöä voidaan perustella paitsi kog-nitiivisten rajoitteiden vuoksi, myös sen vuoksi, ettei pää-töksentekoon kannata uhrata liikaa voimavaroja, sillä se pienentää päätöksestä saatavaa hyötyä.³⁵⁰ Heuristiikkojen käytön etuna voidaankin pitää sitä, että ne hyödyntävät ym-päristössä olemassa olevaa informaatiota ja alentavat siten transaktiokustannuksia. Koska informaation hankkiminen on kallista, kannattaa päätöksentekijän käyttää hyväkseen omassa muistissaan tai omassa lähiympäristössään olevaa informaatiota. Heuristiikkojen käytön ongelmana on kui-tenkin se, että ne voivat johtaa väärässä yhteydessä käytet-tynä virheellisiin johtopäätöksiin.³⁵¹

Rajoittuneesti rationaalisen päätöksenteon kannalta kaksi keskeistä tekijää ovat ne, mistä tietoa etsitään ja mil-loin informaatiota lakataan etsimästä. Asiaa voidaan ha-vainnollistaa kahden erilailla toimivan heuristiikan avul-la. Ensinnäkin yksilö voi etsiä tietoa omasta muististaan.

Tällöin hän tekee valinnan tunnistusheuristiikan (recogni-tion heuristic) avulla. Tunnistusheuristiikalla tarkoitetaan sitä, että jos valittavana on kaksi vaihtoehtoa, valitsee yksi-lö sen, jonka hän tunnistaa ja lopettaa tiedon etsinnän sii-hen. Tunnistusheuristiikan toimivuus perustuu siihen, että

348 Heuristiikoista yleisesti Tversky ja Kahneman (1973 ja 1982a) sekä Gigerenzer (1996, 2004 ja 2006). Payne et al. (1993) toteavat, että ”as decisions become more complex, people will tend to use simplifying decision heuristics”.

349 Katso heuristiikoista ja niiden ekologisesta rationaalisuudesta Gigerenzer (2006), 22–29.

350 Goldstein ja Gigerenzer (2002), 76–77 ja Todd ja Gigerenzer. (2003), 149–150.

351 Jolls et al. (1998), 1477–1478. Tosin rationaalinen malli voi yhtä hyvin johtaa vää-rään johtopäätökseen, jos loogisen päättelyn perustana ovat virheelliset premissit.

Mitchell (2002), 22.

muistiin painuneella seikalla on saattanut aiemmin olla tär-keämpi merkitys yksilölle kuin sillä vaihtoehdolla, jota hän ei ollut painanut muistiin.³⁵²

Sen sijaan saatavuusheuristiikka (availability heuristics) toimii siten, että yksilö arvioi tapahtuman todennäköisyyden sillä perusteella, miten hyvin hän pystyy palauttamaan ta-pahtuman mieleen omasta muistista. Saatavuusheuristiikan ongelmana on se, että ihmiset yleensä yliarvioivat tuoree-seen muistiin jääneiden ilmiöiden todennäköisyyden suh-teessa niiden tilastolliseen esiintymistodennäköisyyteen.³⁵³ Tuoreessa muistissa oleva informaatio saattaa olla muistissa juuri siksi, että se on kyseiselle henkilölle tärkeää, mutta muistista löytyvä informaatio saattaa olla myös käyttökelvo-tonta, sillä ihmisten mieliin painuvat myös asiat, joita medias-sa toistetaan.³⁵⁴ Saatavuusheuristiikka voi sen vuoksi johtaa todennäköisyyden virhearvioon. Saatavuusheuristiikkaan liittyy läheisesti myös simulaatioheuristiikka (simulation heuristic), jota käytetään siten, että tapahtuman toteutu-misen todennäköisyys arvioidaan sillä perusteella, miten helppoa tapahtuman toteutuminen on kuvitella mielessään.

Heuristiikan käyttö näkyy ihmisten käyttäytymisessä siten, että ihmiset katuvat yleensä enemmän sellaista menettä-määnsä mahdollisuutta, jonka toteutumisen he kuvittelivat olleen hyvin lähellä kuin sellaista, jonka toteutumisen he kuvittelivat jääneen kauemmaksi.³⁵⁵

Heuristiikkojen käytön ongelmana on se, että jos infor-maatiota etsitään objektiivisten tilastotietojen sijaan omasta muistista ja ympäristöstä, vaarana on se, että oma muisti tai ympäristö ei tuotakaan päätöksenteon kannalta relevanttia informaatiota. Toisena ongelmana heuristiikkojen käytös-sä on se, että informaation etsiminen saatetaan lopettaa li-säinformaatiosta saatavaan hyötyyn nähden liian aikaisin.

352 Katso tunnistusheuristiikasta lähemmin Gigerenzer (2004), 64.

353 Katso saatavuusheuristiikasta yksityiskohtaisemmin Tversky ja Kahneman (1973 ja 1982a).

354 Garvin (2005), 318. Mediassa nousee helpoimmin esille sensaationhakuinen, suuria ihmisjoukkoja kosiskeleva informaatio kuin asiallinen tiedottaminen.

Saatamme esimerkiksi aliarvioida todennäköisyyden kuolla liikenneonnettomuu-dessa, mutta yliarvioida sen sijaan todennäköisyyden kuolla esimerkiksi sikain-fluenssaan.

355 Katso tarkemmin heuristiikasta Tversky ja Kahneman (1982a).

Jos ihmiset käyttävät päätöksenteossa hyväkseen liian sup-peaa tai liian subjektiivista informaatiota, voivat sopimuk-seen liittyvät riskit ja mahdollisuudet jäävät tunnistamat-ta, jolloin suostutaan sopimukseen, joka ei maksimoikaan osapuolen hyötyä. Näin ollen heuristiikkojen käyttö voi olla yhtenä syynä myös siihen, miksi sopimuksiin päätyy koh-tuuttomia ehtoja.