Korkeakoulujen alueellista tehtävää tutkineet Rómulo Pinheiro, Paul Benneworth ja Glen A. Jones ovat hämmästelleet sitä, kuinka vähän tutkijat ovat kiinnittä-neet huomiota korkeakoulun ja yhteiskunnan välisen dynamiikan jännittei-seen perusvireejännittei-seen.124 Vastaavasti yliopiston ja alueen välistä kanssakäymistä australialaisesta kontekstista käsin tarkastelleet maantieteilijät John Tomaney ja Felicity Wray ovat toivoneet lisää tutkimuksia, jotka käsittelisivät erinomaisuu-den ja saavutettavuuerinomaisuu-den välistä dilemmaa.125 Toisin sanoen: kuinka korkeakoulu suhteuttaa omat tavoitteensa yhteiskunnasta säteileviin moninaisiin odotuk-siin126 ja vaatimuksiin?
119 1990-luvulla tietotalouteen liitettiin usein enemmän tai vähemmän uusina piirteinä tiedon muodos-tuminen hallitsevaksi ”tuotantovoimaksi”, palvelun korosmuodos-tuminen, asiantuntijoiden kasvava merki-tys, oppimiskykyisyys, moniarvoisuus ja yksilöllistyminen sekä globaalin ja paikallisen toisiinsa yh-distävä ”rajaton maailma”. Ks. esim. Florax 1992; dahllöf & Selander 1994; Hautamäki 1996; Morgan 1997; Goddard & Chatterton 1999.
120 Chatterton & Goddard 2000, 475.
121 Goddard & Chatterton 1999, 686; Harloe & Perry 2004, 214; vrt. OECd 1979.
122 Scott & Harding 2007, 8; Suomen osalta ks. esim. Kankaala et al. 2003; vrt. kuitenkin eräiden korkea-koulututkijoiden alueellisiin analyyseihin esim. Antikainen 1979; Cerych & Sabatier 1986.
123 Pinheiro 2011; ks. myös Pinheiro et al. 2012a.
124 Pinheiro et al. 2015.
125 Tomaney & Wray 2011, 914.
126 Nämä odotukset ovat yleensä positiivisia, mutta kuten sidosryhmäodotuksia käsitteellistänyt Laura Olkkonen on osoittanut, erilaiset arvot, intressit, kokemukset ja tiedon muodot muokkaavat yhdessä organisaatioon kohdistuvia odotuksia, jotka voivat olla positiivisen ohella myös negatiivisia. Täten organisaation ja sidosryhmien välisessä kanssakäymisessä odotukset ovat: ”positiivisia tai negatii-visia tulevaisuuteen nojaavia arvioita, jotka koskevat organisaation kykyä ja tahtoa, muodostuvat sekä normatiivisten että todennäköisyyteen perustuvien tekijöiden yhteisvaikutuksessa ja välittävät optimismia, toiveikkuutta, kyynisyyttä tai pessimismiä organisaatiota ja sen toimintaa kohtaan.” Ks.
Olkkonen 2015. 79–80.
Tämän väitöskirjan päämääränä on vastata yllä olevaan kysymykseen yh-distämällä uudella tavalla poliittisen maantieteen ja organisaatiososiologian käsitteitä historiantutkimukselliseen otteeseen. Pääväittämäni on, että korkea-koulut ovat ulkoisten voimien127 ehdollistamia ja siten erilaisiin toimijarooleihin enem-män tai vähemenem-män kykeneviä organisaatioita, jotka pyrkivät tilallisen retoriikan kautta vaikuttamaan aluesuhteiden muutokseen. Tähän väittämään liittyen tarkoitukseni on yhtäältä tarkastella, kuinka korkeakoulujen toimintaa ehdollistavat ulkoiset voimat ohjasivat korkeakouluja. Kysymyksen muotoon aseteltuna väitöskirjani ensimmäinen pääkysymys on:
1. Kuinka korkeakoulun ulkopuolisessa toimintaympäristössä vaikuttavat rakenteelliset ja institutionaaliset voimat säätelivät korkeakoulujen perustamista, kehittymistä ja niiden tilallisia käytäntöjä?
Toisaalta kiinnitän väitöskirjassani huomiota korkeakouluihin tiettyihin pää-määriin pyrkivinä toimijoina, niiden sisäiseen dynamiikkaan. Tiiviisti ilmaisten lähestyn korkeakouluja tässä yhteydessä niiden harjoittamien tilallisten strategi-oiden ja käytäntöjen kautta. Tähän liittyen väitöskirjani toinen pääkysymys on:
2. Millaisia olivat korkeakoulujen ja niiden osastojen/laitosten tilalliset strategiat ja taktiikat, ja missä määrin ne kykenivät vaikuttamaan korkeakoulujen toimintaympäristössä vallin-neisiin tilallisiin rakenteisiin ja instituutioihin?
Kolmanneksi pyrin nivomaan korkeakouluihin vaikuttaneiden ulkoisten voimi-en ja korkeakoulujvoimi-en sisäisvoimi-en dynamiikan välisvoimi-en jännittevoimi-en osaksi laajempaa asiayhteyttä, aluesuhteiden muutosta Suomessa. Tähän perustuen väitöskirjani kolmas pääkysymys on:
3. Miten korkeakoulujen ja ympäröivän yhteiskunnan välinen vuorovaikutus suhteutui sääntelyvaltiollistumiseen ja sitä seuranneeseen kilpailukykyvaltiollistumisen murrosvaiheeseen? Miten tarkastelemani toimijat kokivat nämä erilaisiin logiikkoihin pohjautuvat järjestelmät (tuki, sopeutuminen vai kritiikki)?
Täten haluan väitöskirjani kautta korostaa sitä, että korkeakoulut paitsi heijasta-vat myös tuottaheijasta-vat sosiaalis-tilallisia ilmiöitä monin tavoin. Yhtäällä korkeakou-lut voivat osallistua kansallisen ja alueellisen (paikan) tuottamiseen ja toisessa asiayhteydessä kiinnittyä osaksi ylipaikallista ja -kansallista sosiaalisten suhtei-den järjestelmää. Toisin sanoen korkeakoulujen perustaminen ja toiminta konsti-tuoivat ilmiöiden ja käytäntöjen skalaarisia ulottuvuuksia (mittakaavoja) ja antaa niille erilaisia merkityksiä riippuen ajallisesta ja paikallisesta kontekstista.
127 Ulkoisilla voimilla tarkoitan tässä yhteydessä ylirajaisia aatevirtauksia, väliaikaista pysyvyyttä edustavia institutionaalisia rakenteita ja korkeakoulujen kehitykseen kunakin hetkenä vaikuttavia sidosryhmäverkostoja.
Väitöskirjatyöni on artikkelimuotoinen. Se koostuu neljästä vertaisarvioi-dusta tutkimusartikkelista ja yhteenveto-osiosta. Kaksi ensimmäistä artikke-lia lähestyvät korkeakouluja niitä ehdollistavien rakenteellisten voimien nä-kökulmasta ja ne auttavat vastaamaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen.
Kahdessa jälkimmäisessä artikkelissa näkökulma on puolestaan toimijuudessa eli erilaisia tilallisia strategioita ja käytäntöjä noudattaneissa korkeakouluorga-nisaatioissa, osastoissa, laitoksissa ja yksittäisissä tutkimusryhmissä ja tutkija-opettajissa. Näiden artikkelien kautta pyrin vastaamaan väitöskirjani toiseen pääkysymykseen. Väitöskirjani kolmenteen kysymykseen vastaan puolestaan kaikkien neljän artikkelin kautta. Artikkelien keskeisimmän annin esittelen tii-viisti ohessa:
I. Kohvakka, Mikko (2013a): Verkosto, skaala ja korkeakoulujen perustaminen 1960-luvun alun Suomessa. Alue ja Ympäristö 42 (2), 3–16.
Näkökulma: Korkeakouluaktiivien verkostot ja niiden sosiaalinen, taloudellinen ja spati-aalinen retoriikka korkeakouluhankkeiden takana.
Asiasanat: verkosto; skaala; yliopistot; historia
Tämän artikkelin tarkoituksena on osoittaa, että uusien korkeakoulujen perusta-minen Suomeen 1960-luvulla oli useita toisiinsa kietoutuneita toimijoita kosket-tanut monikerroksinen ja -skaalainen prosessi. Siinä yhdistyivät yhtäältä valikoi-va tulkinta, jossa valikoi-valtakamppailujen kautta tietyt retoriset valikoi-valinnat korostuivalikoi-vat muiden mahdollisten vaihtoehtojen kustannuksella, sekä toisaalta tätä tulkintaa ohjaavat ja rajoittavat historialliset olosuhteet, jotka tekivät tietyillä alueilla tietyt retoriset valinnat muita todennäköisemmiksi. Artikkelista käy niin ikään ilmi, kuinka korkeakoulujen perustamisprosessilla oli oma vaikutuksensa myös val-tiotilan muokkautumiseen.
II. Kohvakka, Mikko (2013b): Verkostot korkeakouluja ja niiden toiminnan skaaloja muokkaa-vana voimana Itä-Suomessa 1970- ja 1980-luvulla. Historiallinen aikakauskirja 111 (3), 307–
321.
Näkökulma: Korkeakoulujen ja niiden alueellisten sidosryhmien välinen vuoropuhelu osana korkeakoulujen ja valtion rakenteellista kehitystä.
Asiasanat: verkosto; skaala; yliopistot; alueelliset sidosryhmät
Tässä artikkelissa tarkastelen vertailevalla otteella, kuinka Joensuun ja Lappeenrannan korkeakouluja ympäröivät alue- ja paikallistason sidosryhmät vaikuttivat niiden rakenteeseen ja strategisiin valintoihin. Kartoitan maantie-teellisiin skaaloihin kytköksissä olevia vaihtoehtoisia diskursseja ja retorisia valintoja, joiden kautta korkeakoulujen alue- ja paikallistason sidosryhmät osal-listuivat paitsi opinahjojen myös maantieteellisille skaaloille annettujen merki-tysten – ja sitä kautta valtiotilan – muokkaamiseen.
III. Kohvakka, Mikko (2015a): The scalar logics of universities as part of statehood transfor-mation in Finland, 1970-1990. Fennia 193 (1), 117–133.
Näkökulma: Korkeakoulut strategisina toimijoina osana valtiomuutosta.
Asiasanat: yliopistot; historia; skalaariset logiikat; valtiotilan rakentaminen
Tämä artikkeli lähestyy Joensuun ja Lappeenrannan korkeakouluja strategisina toimijoina, jotka pyrkivät erilaisten symbolisten ja muiden omaa etua tavoittelevi-en keinojtavoittelevi-en kautta muokkaamaan toimintaktavoittelevi-enttäänsä ja samalla vähintään epä-suorasti myös Suomen valtiotilaa ja aluesuhteita mieleisekseen. Näin ollen korkea-koulut eivät olleet vain ikään kuin ylhäältä osoitettavaan muutokseen passiivisesti sopeutuvia toimijoita, vaan pyrkivät aika ajoin – ja monesti varsin onnistuneesti – ajamaan omia tavoitteitaan, joilla oli omat tilalliset seurausvaikutuksensa.
IV. Kohvakka, Mikko (2015b): Korkeakoulujen osastot ja ainelaitokset kilpailuvaltiollistu-misen rakentajina ja vastustajina 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa: Tapaustutkimuksina Joensuu ja Lappeenranta. Kasvatus & Aika 9 (3), 69–87.
Näkökulma: Korkeakoulujen ainelaitokset kilpailukykyä, tehokkuutta, tuottavuutta, kansainvälistymistä ja kaupunkikeskeistä aluerakennetta vahvistavana tai jarruttavana voimana.
Asiasanat: yliopistot; ainelaitokset; skaala; institutionaaliset logiikat; valtiomuutos
Tässä artikkelissa tarkastelen, miten eri tavoin skaalautuneet toimintaa määrittä-vät logiikat ohjaavat korkeakoulujen ruohonjuuritason osastojen ja ainelaitosten strategisia valintoja ja käytännön opetus- ja tutkimustoimintaa. Kiinnitän erityis-tä huomiota siihen, mitkä tekijät ohjasivat korkeakoulujen osastojen ja ainelaitos-ten toimintaa Lappeenrannassa ja Joensuussa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, ja miten ne asemoituivat osaksi kilpailuvaltiollistumiskehitystä Suomessa.
3.4 analyyTTinen läheSTymiSTapa ja keSkeiSimmäT