Tutkimusmenetelmästä ja analyysiprosessista

Tutkimusmenetelmän osalta hyödynnän retoriikkaa painottavaa laadullista tekstianalyysia.²⁶¹ Eritoten sosiaalisen konstruktionismin piirissä vallitsee laaja konsensus siitä, että kieli rakentaa ja muokkaa sosiaalista todellisuutta ja päin-vastoin, mikä tekee niiden välisen suhteen dynaamisen vuorovaikutteiseksi.²⁶² Kielelliset prosessit on aina sijoitettava senhetkiseen kontekstiinsa, mitä ei eten-kään historiantutkimuksessa voi liikaa korostaa. Laveammin ilmaistuna: koska kieli ja sen eri ilmaisumuodot ovat yhtä aikaa sosiaalista rakentavaa ja sosiaali-sesti rakentunutta, tutkijan ei pidä keskittyä pelkästään siihen, kuinka kieli luo merkityksiä ja sitä kautta sosiaalisia rakenteita, vaan myös siihen miten väliai-kaista pysyvyyttä edustavien sosiaalisten rakenteiden territoriaaliset, symboli-set, tiedolliset ja institutionaaliset muodot luovat paitsi mahdollisuuksia myös rajoitteita erilaisten poliittisten, sosiaalisten, teknillis-taloudellisten ja tilallisten merkitysten tuottamiselle.²⁶³

Kielen, erityisesti tekstin ja puheen, roolia todellisuuden sosiaalisessa raken-tumisessa on tarkasteltu laajalti mitä erilaisimmista koulukunnista ja teoreetti-sista tulokulmista käsin.²⁶⁴ Viime vuosina hyvin suosittuja kieleen keskittyneitä tutkimussuuntauksia sosiologian, yhteiskuntamaantieteen ja politiikantutki-muksen piirissä ovat olleet (kriittinen) diskurssianalyysi, kulttuuripainotteinen poliittinen taloustiede (cultural political economy) ja retorinen analyysi.

Kriittisessä diskurssianalyysissa huomio kohdistuu usein valtaan sosiaalisena prosessina sekä erilaisiin hierarkioihin, poissulkemisprosesseihin ja alistus-suhteiden paljastamiseen yhteiskunnassa.²⁶⁵ Tällöin diskurssi määrittyy usein kielenkäytössä ja ajattelussa esiin tulevaksi, kunakin aikakautena tai kussakin tilanteessa vallitsevaksi ymmärrykseksi todellisuudesta, joka on kulttuurisesti jaettua.²⁶⁶ Toisin sanoen tutkijan kartoittaessa diskursseja teksteistä hän kar-toittaa kyvykkyyksiä, joita ihmisillä on, tai sosio-kulttuurisia resursseja, joita

260 Vrt. Paloniemi & Vainio 2014, 54–55.

261 Warren & Karner 2010.

262 Ó Tuathail & Agnew 1992, 193; Potter 1996; Häkli 1999, 126; Pietikäinen & Mäntynen 2009, 14.

263 Paasi 1991; Sayer 2000; Foucault 2005; Jessop 2010.

264 Näitä suuntauksia ovat mm. semioottinen analyysi, narratiivinen analyysi, diskurssianalyysi, tropologian analyysi ja keskusteluanalyysi.

265 Wodak & Meyer 2009, 1–33.

266 Foucault 2005; ks. myös Pietikäinen & Mäntynen 2009, 25–26.

ihmiset käyttävät antaessaan merkityksiä maailmankuvalleen ja aktiviteeteil-leen.²⁶⁷

Cultural political economy (CPE) on 2000-luvulla esiin noussut monitulkintai-nen lähestymistapa, joka yhdistää kulttuurisen katseen eli merkityksellistämi-sen/merkityksenannon (semiosis) idean talouden ja politiikan välistä suhdetta käsittelevään analyysiin.²⁶⁸ Analyysissaan tutkijan on CPE:n mukaan otettava huomioon paitsi semioottiset ominaispiirteet (kuvat, sanat, merkit, esineet, ilmiöt ja toiminta) myös merkityksenannon mahdollistavat ja sitä säätelevät ulkoiset (extra-semiotic) olosuhteet, erityisesti ilmiöiden kontekstuaalisuus ja historiallisuus.²⁶⁹

Edellä lyhyesti kuvatut kriittisen diskurssianalyysin ja CPE:n epistemologiset perusperiaatteet tukevat tutkimukseni ideaa rakenteiden ja toiminnan toisiaan vahvistavasta suhteesta. Ne ikään kuin luovat ylätason metodologiselle valin-nalleni, retoriselle analyysille. Olen erityisen kiinnostunut suostuttelevan kielen strategisesta käytöstä, retoriikasta²⁷⁰. Näen retoriikan yhtenä keskeisenä keino-na, jonka kautta voidaan joko tukea tai horjuttaa olemassa olevia diskursseja ja skalaarisia logiikoita, tai vaihtoehtoisesti luoda kokonaan uusia²⁷¹. Retorinen analyysi on menetelmänä hyvin lähellä diskurssianalyysia ja CPE:tä, sillä se ja-kaa niiden kiinnostuksen kieleen sosiaalisen toiminnan rakentajana. Erottavana tekijänä on kuitenkin retorisen analyysin keskittyminen erityisesti suostuttelun ja vaikuttamisen käytäntöihin.²⁷²

Olenkin analyyttisessä mielessä varannut diskurssin käsitteen sellaisille tiedollisille rakenteille, jotka ehdollistavat sitä, mitä on kulloinkin mahdollista sanoa tietoisessa argumentaatiossa. Tässä mielessä diskurssi on hyvin lähellä skalaarisen logiikan käsitettä. Retoriikka on puolestaan tässä yhteydessä määritel-ty tietoiseksi pyrkimykseksi argumentoida, suostutella ja vakuuttaa vastaanotta-ja jonkin tilallisia seurausvaikutuksia sisältävän tavoitteen tarpeellisuudesta²⁷³. Tässä väitöskirjassa skalaarisia logiikoita luova, ylläpitävä tai horjuttava skaa-latyö ilmentyy nimenomaan kielen strategisen käytön eli retoriikan (skaalapu-heen) kautta.²⁷⁴ Koska skalaariset logiikat tuotetaan kielen kautta ja ne ovat sitä kautta sisältyneitä kirjoitettuun ja puhuttuun tekstiin, etsin tutkimusaineistosta-ni kuvaavia esimerkkejä suostuttelevan kielen taitavasta käytöstä. Toisin sanoen kartoitan analyysissani retorisia ilmauksia, joiden kautta skaalatyötä tekevät toi-mijat oikeuttivat, perustelivat ja pyrkivät muokkaamaan yleistä näkemystä siitä, mikä on korkeakoulujen aluesuhteiden ja valtion tilallisen jäsentymisen näkö-kulmasta katsottuna mielekästä, oikeaa ja hyvää eli legitiimiä.²⁷⁵

267 Ó Tuathail & Agnew 1992, 192.

268 Jessop & Sum 2001; Fairclough et al. 2004; Jessop & Oosterlynck 2008; Jessop 2010.

269 Jessop 2004b; Jessop 2010, 337–338.

270 Bizzell & Herzberg 1990; Palonen & Summa 1998; Herrick 2009.

271 Suddaby & Greenwood 2005; Brown et al. 2012.

272 Freedman & Medway 1994; Fairclough 1995; Jessop & Oosterlynck 2008.

273 Kiitän artikkelin Kohvakka 2013a toista anonyymia arvioitsijaa tästä hyödyllisestä huomautuksesta.

Ks. myös Gill & Whedbee 1997, 157; Symon 2005, 1646.

274 Alvesson 1993.

275 Vrt. Brown et al. 2012, 300.

Varsinainen analyysiprosessi lähti liikkeelle tutustumisella tutkimusaihet-tani sivuavaan kontekstualisoivaan kirjallisuuteen. Toisin sanoen luin julkai-suja, jotka käsittelivät tutkimuskohteina olevien yliopistojen kehitystä osana suomalaista ja kansainvälistä tiede-, korkeakoulu- ja aluepoliittista kontekstia sekä teoksia, joiden fokus oli tilan ja vallan teoretisoinnissa. Tämän jälkeen oli vuorossa keräämäni empiirisen aineistomassan läpiluku siten, että en syöksy-nyt heti syvälle etsimään ilmiöiden alkuperiä ja kätkettyjä merkityksiä, vaan keskityin lukemaan materiaalia pintatasolta käsin.²⁷⁶ Ensimmäinen lukukerta antoi yleiskäsityksen niistä teemoista, joita tarkastelemani toimijat korostivat puhuessaan korkeakoulujen kehittämisestä sekä korkeakoulujen ja sidosryh-mien välisistä suhteista. Toinen lukukerta oli jo astetta syvällisempi ja keräsin tässä yhteydessä erilaisia sitaatteja, jotka koin tutkimuskysymysteni kannal-ta relevanteiksi.²⁷⁷ Tässä vaiheessa hyödynsin sosiologi Maria Tamboukou’n tapaa alleviivata aineistosta ”spatiaalista sanastoa” eli merkitä useasti esiin nousseita sanoja ja lauseita, jotka karkeasti ottaen liittyivät tilaan ja muutoksiin tilassa.²⁷⁸

Pintapuolisen lukemisen jälkeen syvennyin dokumentteihin uudelleen ja kuulustelin niitä määrittelemieni avainkäsitteiden rajaamasta kehyksestä kä-sin.²⁷⁹ Tarkoituksenani oli löytää tutkimusaineistosta ja sieltä nousevista kerto-muksista sosiaalisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja tilallisesti värittyneitä retori-sia ilmaukretori-sia, 1) ”joilla [korkeakoulun perustamista ajaneet] korkeakouluaktiivit pyrkivät vakuuttamaan merkityksellisen kuulijakunnan, etunenässä ministerit ja ministeriöiden virkamiehet, oman hankkeensa tarpeellisuudesta”²⁸⁰, 2) ”joilla korkeakoulujen alue- ja paikallistason sidosryhmät osallistuivat opinahjojen ja skaaloille annettujen merkitysten muokkaamiseen”²⁸¹, ja 3) ”joilla aikalaiset mää-rittivät edustamansa [korkeakoulun tai] laitoksen/osaston eri tavalla skaalautu-neita logiikoita”²⁸². Tätä kautta yritin osoittaa ne retorisesti tuotetut sosiaalisen ja kulttuurisen konstruoinnin muodot, jotka tähtäsivät tietynlaisten skalaaristen logiikoiden luomiseen, horjuttamiseen tai puolustukseen. Tulkinnallinen tapani kiinnittää erityishuomiota sanojen monimerkityksellisyyteen²⁸³ ja tekstien ky-kyyn edistää tiettyjen toimijoiden intressejä ja tukahduttaa samanaikaisesti hei-kompien tai marginalisoituneiden ryhmien etuja²⁸⁴ toi minut menetelmällisesti lähelle niin kutsuttua Foucault’n metodia, genealogiaa.²⁸⁵

Genealogian tapaan kartoitin tutkimusaineistostani retorisia ilmauksia, jois-sa korostui erilaisten prosessien katkonaisuus ja epäyhtenäisyys. Yritin ana-lyysissani tehdä näkyväksi säännölliset häiriöt ja keskeytykset, epätasaiset ja

276 Foucault 1991, 77.

277 Vrt. Rautiainen 2008, 68.

278 Tamboukou, 1999a.

279 Vrt. Rautiainen 2008, 70.

280 Kohvakka 2013a, 5.

281 Kohvakka 2013b, 308.

282 Kohvakka 2015a, 120; Kohvakka 2015b, 72.

283 Ks. myös derrida 1976.

284 Vrt. Brown et al. 2012, 303.

285 Vrt. Burchell et al. 1991; Tamboukou 1999b.

satunnaiset hajaannuksen prosessit, jotka asettavat lineaarisen historiakäsityk-sen kyseenalaiseksi. Tätä kautta kykenin syventymään retoristen kamppailujen syvästrategioihin ja valtasuhteisiin, jotka joko tukahduttavat tai mahdollistavat ylivallan vastustamisen, vapautta edistävät toimenpiteet ja omien intressien aja-misen.²⁸⁶

Erityisesti puolustusta tai vastarintaa ilmentävän retoriikan merkitys korostui analyysiprosessin edetessä. Lukiessani aineistoa uudelleen ja uudelleen minulle valkeni, että ymmärtääkseni kokonaisvaltaisesti, kuinka tutkimukseni kannalta relevantit toimijat neuvottelivat tilan tematiikasta²⁸⁷ skaalatessaan toimintaansa eri tilanteissa, minun täytyi keskittyä etsimään myös vasta-argumentteja ja lustuspuheenvuoroja toisenlaisten skalaaristen käytäntöjen ja logiikoiden puo-lesta. Olen koonnut käytännön esimerkkejä tiettyä skalaarista logiikkaa noudat-tavasta argumentaatiosta ja siihen kohdistetusta vasta-argumentaatiosta ohessa olevaan asetelmaan (ks. Asetelma 3). Analyysini aikana vertasin säännöllisesti primaarilähteitäni paitsi sekundaarilähteisiin, myös olemassa olevaan teoreet-tiseen ja empiiriseen kirjallisuuteen nähdäkseni, kuinka empiiriset havaintoni suhteutuvat olemassa oleviin tutkimustuloksiin ja muiden tekemiin määritel-miin avainkäsitteistä. Näin ollen käsitteellistäminen oli prosessina jatkuvassa liikkeessä ja hyödyntämäni käsitteet hakivat siten koko ajan muotoaan.

Menneisyyden kuvan pirstaleisuus asettaa omat vaikeutensa ja rajoitteensa analyysilleni. Tarkastelemani rakenteet ja toimijat ovat äärimmäisen monimut-kaisia, sirpaleisia ja erilaisten intressien värittämiä, minkä vuoksi minun ei ole mahdollista rakentaa täysin eheää esitystä menneestä. Kun historian moniääni-syys ja ristiriitaisuus yhdistyvät tähän hetkeen (kulttuuriin) ja omien tulkintojeni rajallisuuteen ja kontekstuaalisuuteen, on seurauksena väistämättä vain yksi näkemys monien muiden näkökulmien joukossa. Niin tutkimusasetelmallisista kuin työergonomisista syistä olen nostanut esiin asioita menneisyydestä hyvin valikoiden. Tiedostan sen, että erilaiset ontologiset, käsitteelliset ja metodolo-giset painotukset voisivat johtaa hyvinkin poikkeaviin tuloksiin. Se, mitä voin tässä yhteydessä tehdä, on tunnustaa tutkijan subjektiivisuus ja pyrkiä kirjoitta-maan mahdollisimman selvästi auki valitsemani lähestymistapa, käsitteet ja me-netelmät. Kriittinen lukija voi tykönään arvioida, kuinka onnistuneita valintani viime kädessä ovat²⁸⁸.

286 Tamboukou 1999b, 203.

287 Riessman 2008, 63.

288 Vrt. Parsons & Platt 1973, 28.

Asetelma 3. Aineistosta esiin nousseita esimerkkejä argumenteista ja vasta-argumenteista koskien alueellisen tasapainon logiikkaa

Argumentti Kuvaava sitaatti Vasta-argumentti Kuvaava sitaatti Itä-Suomen

näihin verrattavan viran- ja toimenhaltijapulan.”

(Pohjois-Karjalan maa-kuntaliiton arkisto. Uc: 3.

Lehtileikekirja 1960–1961)

”Läheskään kaikki maam-me korkeakoulut eivät ole vielä riittävästi

Karjalainen 26.4.1975)

”Karjalan tutkimuslaitok-sen tutkimustehtävää tulisi selventää muuttamalla se maaseutututkimuksen lai-tokseksi. […] Nyt tarvitaan kokonaisvaltaista maaseutututki-muksen tarve.” (Jukka Oksa

& Pertti Rannikko: Onko maaseututiede että se on keskeinen paikka Kymen läänissä ja siksi, että sillä on voimakkaita saisivat lyödä liian suuren leiman korkeakoulun kaupalliset tiedot ja taidot hallitsevia talousinsinöörejä.

4 Perustamisen poikkeavat polut

4.1 lappeenRanTa: elinkeinoelämän ja