Periodisointi tapana jäsentää historiallista aikaa

Historiantutkimuksessa, kuten myös yhteiskuntatieteissä, on useita eri näke-myksiä siitä, miten aikaa tulisi tutkimuksessa käsitteellistää.¹⁷⁸ Narratiivisessa lähestymistavassa valitut menneisyyden tapahtumat ja voimat jäsennetään pe-räkkäin siten, että jäsennyksessä on alku, keskikohta ja loppu, mikä mahdollis-taa erilaisten kausaalisten ja moraalisten johtopäätösten teon. Kronologisessa lähestymistavassa toiminta, tapahtumat ja periodit sijoitetaan yhdelle

aika-178 Ks. esim. Ankersmit 1994; Evans 1997; Abbott 2001; Zammito 2004; Pierson 2004; davis 2008;

Jordheim 2012; Rowlinson et al. 2014.

Skalaariset logiikat Mahdollistaa ja rajoittaa

Skaalatyö Muokkaa

Logiikoiden määrittämät tilalliset ja skalaariset

vaihtoehdot

Tiettyyn valtion tilalliseen muotoon ja skaalapainotukseen tähtäävät strategiset

suunnitelmat

Refleksiivisesti (uudelleen)muokatut

tilalliset jäsennykset

Toteutetut strategiat ja taktiikat

Pyrkimykset vaikuttaa valtion tilalliseen muotoon (voivat onnistua

tai epäonnistua)

Rakenne Toiminta

janalle ja perättäisiin vaiheisiin, jotka rajautuvat esimerkiksi kalenterin tai hallitsijoiden/hallitusten vaihtumisten mukaan.¹⁷⁹ Ajan voi myös ymmärtää monitasoisena, millä tarkoitetaan ilmiöiden ja asioiden erilaista kestoa ja muu-tosrytmiä. Esimerkiksi Braudel jakaa ajan muutokset hitaaseen (longue durée), sykliseen (conjuncture) ja nopeaan (évenements) muutokseen.¹⁸⁰ Saksalainen käsitehistorioitsija Reinhard Koselleck puolestaan on puhunut termistä Zeitschichten, jonka hän määrittelee erikestoisiksi ja monikerroksisiksi ajoiksi, joilla on moninainen alkuperä, mutta jotka kuitenkin ovat läsnä ja vaikutta-massa samanaikaisesti.¹⁸¹

Tässä väitöskirjassa historiallinen aika käsitteellistetään periodisoinnin kaut-ta. Periodisoinnin tarkoituksena on tulkita ”historiallisen ajan virtaa”¹⁸² luokitte-lemalla tapahtumia ja prosesseja niiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksi-en perusteella. Tätä kautta voidaan tunnistaa suhteellista pysyvyyttä edustavia peräkkäisiä ajanjaksoja (periodeja) ja siirtymiä niiden välillä. Periodisointia ohjaa ontologinen perusolettamus suhteellisen jatkuvuuden ja suhteellisen epä-jatkuvuuden samanaikaisuudesta. Suhteellinen jatkuvuus tarkoittaa sitä, että oleellinenkaan muutos ei häiritse vallalla olevan periodin rakenteellista yhte-näisyyttä. Esimerkkinä voidaan mainita Suomen liitännäisjäsenyys vapaakaup-pajärjestö Eftassa vuonna 1961, joka ei kuitenkaan horjuttanut tuolloin vallin-nutta sääntelyvaltioperiodin logiikkaa. Suhteellinen epäjatkuvuus tarkoittaa puolestaan muutoksia, jotka horjuttavat vallitsevaa rakenteellista yhtenäisyyttä.

Esimerkkinä tällaisesta käy Suomessa 1980-luvulla tapahtunut rahoitusmarkki-noiden vapauttaminen, joka haastoi vallinneen sääntelylogiikan ja antoi työntö-apua uudelle kilpailukykylogiikalle.¹⁸³

Epistemologisesti ajateltuna periodit eivät ole valmiiksi olemassa ja sitä kaut-ta helposti tutkijan löydettävissä. Päinvastoin, tutkijan on erotetkaut-tava joikaut-tain omi-naispiirteitä ajan virrasta, jonka kautta hän voi identifioida tutkimustehtävän kannalta relevantteja peräkkäisiä suhteellisen jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden periodeja. Tutkijan valinnat ja hänen tekemänsä korostukset vaikuttavat siihen, painottaako hän enemmän jatkuvuutta vai muutosta. Hän voi esimerkiksi jatku-vuuden nimissä korostaa hyvinvointivaltion keskeisimpien ominaispiirteiden selviämistä kaikesta kilpailukykypuheesta huolimatta, tai sitten painottaa muu-tosta hyvinvointi/sääntelyvaltiosta kohti kilpailuvaltiota.¹⁸⁴

Tehdessään periodisointia tutkijan on hyvä pitää mielessä, että tietty ajanjakso voi näyttäytyä hyvin eri tavoin sekä eri ihmisryhmille että erilaisten politiikka-lohkojen yhteydessä. Kaikki eivät esimerkiksi kokeneet hyvinvointivaltiollistu-mista ja siihen liitettyjä poliittisia ja taloudellisia prosesseja pelkästään positii-visena; heille periodi saattoi näyttäytyä usein myös negatiivisia konnotaatioita herättävänä sääntelyvaltiollistumisena. Toisaalta tarkasteltaessa eri

politiikan-179 Jessop 2004a; ks. myös Abbott 2001; Pierson 2004; Rowlinson et al. 2014.

180 Braudel 1972.

181 Koselleck 2000, 9; ks. myös Zammito 2004.

182 Ankersmit 1994; Kalela 2000, 122.

183 Jessop 2004a.

184 Jessop 2004a.

lohkoja 1980-luvulla – tai miksei jo 1960–1970-luvuilla – voidaan mahdollisesti havaita, että kilpailukykylogiikka tai -diskurssi sai hyvinkin suuren merkityksen jonkin lohkon kohdalla, kun taas toisessa asiayhteydessä sillä ei välttämättä ollut lainkaan merkittävää roolia. Kuten historioitsija Arthur Marwick on muistutta-nut, periodisointi, joka on hyödyllinen poliittiselle historialle, ei välttämättä so-vellu taloushistorian, sosiaalihistorian tai kulttuurihistorian kentälle¹⁸⁵. Tutkijan periodille antama nimi onkin aina valintojen tekoa ja sitä kautta vallankäyttöä, ja nimi tuskin koskaan saa kaikkien vankkumatonta hyväksyntää.¹⁸⁶

Metodologisessa mielessä periodisointini nojaa edellä kuvattuun strategis-re-lationaaliseen lähestymistapaan, joka painottaa rakenteen ja toiminnan toisiaan vahvistavaa suhdetta. Tiiviisti ilmaistuna strategis-relationaalinen periodisointi käsittelee niitä strategisia mahdollisuuksia, joita kukin ajanjakso tarjoaa eri toi-mijoille, intresseille, logiikoille, koalitioille, strategioille ja taktiikoille. Strategis-relationaalinen lähestymistapa periodisointiin ottaa huomioon sen, että suh-teellisen stabiiliudenkin aikana on aina olemassa jonkinasteinen mahdollisuus strategiseen, uusia uria aukovaan toimintaan.¹⁸⁷ Näin ollen periodien suhteelli-nen jatkuvuus ei tarkoita sitä, etteikö niiden aikana olisi löydettävissä kilpailevia diskursseja tai skalaarisia logiikoita.

Periodisoinnissa sosiaalisen ajan ja tilan jaottelu ja jäsentäminen tehdään yleen-sä lähteisiin ja historiografiseen kontekstiin nojautuen.¹⁸⁸ Historiantutkimuksen ja sen lähitieteiden, kuten etnologian piirissä periodisointi on kuitenkin synnyt-tänyt suuria kiistoja. Ajattelutapaa on kritisoitu ennen kaikkea taipumuksesta ymmärtää ajanjakso ontologisesti tutkimuskohteen ennalta määritellyksi reu-naehdoksi, johon tutkija ei kykene tuloksillaan vaikuttamaan.¹⁸⁹ Mikäli tutkija kaikesta huolimatta haluaa ajautua periodisoinnin tielle, se on ajattelutapaan sallivammin suhtautuvien mielestä tapahduttava tutkimus- ja kirjoitusprosessin aikana ja perustuttava tutkittavien ihmisten ja organisaatioiden ajalle antamiin jäsennyksiin.¹⁹⁰ Toisin sanoen periodisoinnin on tämän näkemyksen mukaan ol-tava käytännössä tutkimuksen lopputulos.

Toisaalta periodisoinnin avulla on mahdollista paikallistaa tutkimuskohde ja rajata tarkasteltava ajanjakso, jolloin se pikemminkin on tutkimuksen lähtökoh-ta.¹⁹¹ Jorma Kalelan mukaan historiantutkijoiden olisi syytä täsmentää aina ne ehdot, joiden puitteissa tutkija voi käyttää muita kuin tutkimiensa ihmisten ajal-le antamia jäsennyksiä.¹⁹² Olen päätynyt tässä tutkimuksessa hyödyntämään pe-riodisointia ennen kaikkea tutkimuksen lähtökohtana ja tapana rajata ajallisesti tutkimustehtävä. Olen käyttänyt rajauksessani aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjä jaksotuksia. Toisin sanoen periodisointini perustuu tuoreeseen

suoma-185 Marwick 2001, 9.

186 Wishart 2004, 309, 311; Majander 2002, 16.

187 Jessop 2004a.

188 Rowlinson et al. 2014, 258.

189 Ks. periodisointikritiikistä etnologian osalta esim. Knuuttila 1989; historioitsijoiden esittämäs-tä varhaisemmasta kritiikisesittämäs-tä ks. esim. Bloch 2003 [1949] ja tuoreemmasta esim. Corfield 2007.

190 Kalela 2000, 128.

191 Saari 2006a, 269.

192 Kalela 2000, 129.

laisen yhteiskunnan kehityksen jaksottamisesta käytyyn tieteelliseen debattiin.

En toki ole ottanut muiden tutkijoiden aikaisemmin tekemiä jaksotuksia täysin annettuina, vaan analyysiprosessin aikana seurasin jatkuvasti sitä, kuinka tut-kimani aikalaistoimijat jäsensivät aikaa ja millaisia merkityksiä he antoivat niille ilmiöille ja asioille, joita tutkijat ovat pitäneet tietyille periodeille tunnusomai-sina.¹⁹³ Olen tarpeen mukaan tehnyt muokkauksia tai esittänyt varaumia perio-disointeihin, ja täten osallistunut yhteen historioitsijan ydintehtävään: olemassa olevien vakiintuneiden, yleistävien näkemysten testaamiseen ja koetteluun.¹⁹⁴

Risto Heiskalan ym. sekä Sami Moision tekemiä jaotteluita seuraillen olen pää-tynyt periodisoimaan tutkimustehtävän kahteen erilliseen väliaikaista pysyvyyttä ilmentävään ”spatio-temporaaliseen jaksoon” (spatio-temporal fix). Tällä käsitteel-lä tarkoitan tilallisten ja ajallisten rajojen rakentamista tietynlaisen valtiomuodon ja politiikkakäytännön ympärille, jotka suosivat joitain intressejä, tiloja, alueita ja paikkoja mutta poissulkevat tai vähintään heikentävät toisia.¹⁹⁵ Ensimmäistä 1960-luvulta 1980-luvun puoleenväliin ulottuvaa ajanjaksoa Suomessa nimitän

”hajautetun hyvinvointivaltion” tai ”hajautetun sääntelyvaltion” kaudeksi, jota voidaan pitää länsieurooppalaisen keynesiläis-fordistisen valtiokapitalismin yhtenä kansallisena sovelluksena.¹⁹⁶ Tätä jaksoa haastamaan nousi 1980-luvun aikana uusi poliittistaloudellisen järkeilyn muoto, jota nimitän ”hajautetuksi kilpailukykyvaltioksi”, ”schumpeterilaisen kilpailuvaltion” suomalaiseksi ilmentymäksi. Täydessä mitassa Suomessa siirryttiin kilpailukykyvaltion kaudelle kuitenkin vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla.¹⁹⁷

3.5 TuTkimuSTapaukSeT, aineiSTo, meTodi ja