Lainsäädännön taloudelliset vaikutukset

Valtiontalouden tuloista ja menoista huo-mattava osa on sidoksissa joko välittömästi tai välillisesti lainsäädäntöön. Lainsäädäntö vaikuttaa myös laajemmin aivan olennaisel-la tavalolennaisel-la siihen, miten kehyksissä esitetyt ja kehysten taustalla olevat finanssipoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa. Finanssipolitii-kan sääntöjen ja säädösvalmistelun integroi-minen toisiinsa ovat tällöin finanssipolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttä-mätöntä. Edelleen tämä integrointi on vält-tämätön edellytys sille, että avoimuus ja lä-pinäkyvyys sekä oikea ja riittävä tietoperus-ta voivat toteutua.

Valtiontalouden tarkastusviraston tulok-sellisuustarkastuksessa Säädöshankkeiden valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi todettiin, että valtiontalouden kehysmenet-telyn ja lainsäädännön suhteen avoimuutta heikentää ensinnäkin se, että lainsäädännön kautta kehysten kiertäminen on mahdollista.

Ongelmallisia ovat verotuet ja alirahoitettu-jen ja alimitoitetuille kustannusarvioille pe-rustuvien velvoitteiden asettaminen kunnil-le. Tämän lisäksi avoimuutta heikentää uu-distushankkeiden valtiontaloudellisten vai-kutuksien arvioinnin heikkoudet ja se, että arviointitieto ei ole kaikissa päätösvaiheis-sa läpinäkyvää ja yhdenmukaista. Tarkas-tuksessa todettiin lisäksi suhteen avoimuu-den riskiksi se, että kehysmenettely ja sää-dösvalmistelumenettelyt eivät kannusta mi-nisteriöitä säädöshankkeiden valtiontalou-dellisten vaikutuksien ennakolliseen huo-lelliseen selvittämiseen niissä uudistushank-keissa, joiden valtiontaloudelliset vaikutuk-set ovat lakisidonnaisia. Nämä näkökohdat heikentävät eduskunnan roolia budjettival-lan käyttäjänä ja muodostavat samalla riskin

kehysmenettelyn toimivuudelle valtiontalou-den kestävyyvaltiontalou-den varmistajana.

Hyvän hallinnon periaatteiden mukainen säädösvalmistelu perustuu siihen, että en-nen kuin sitoudutaan konkreettisen säänte-lyratkaisun valmisteluun, selvitetään vaihto-ehtoiset sääntelyratkaisut ja muut mahdolli-set ohjauskeinot ratkaista tiedossa olevia on-gelmia. Tarkastuksen perusteella talousarvi-oon liittyvien säädöshankkeiden perusrat-kaisuihin on usein sitouduttu poliittisella ta-solla ennen säädösten eduskuntakäsittelyä, käytännössä hallitusohjelman sisällössä tai ministeriön päätöksellä. Säädösvalmistelun yhteys hallitusohjelman sisältöön varmistuu käytännössä ministeriöiden ja valtiovarain-ministeriön välisissä kehysneuvotteluissa.

Säädösuudistuksen hallitusohjelman mukai-suudesta on muodostunut peruslähtökohta uudistuksen valmistelun etenemiselle. Hal-litusohjelmaan sitoutumista voidaan sinänsä pitää myönteisenä.

Käytännössä hallitusohjelma on hallituk-sen strategia-asiakirjan ohella ainoa poliit-tisella foorumilla käsitelty asiakirja, joka si-sältää laajoja uudistushankkeita useam-man vuoden tähtäimellä. Kun hallitusohjel-ma-asiakirjalla on kiinteä yhteys valtioneu-voston kehyspäätökseen, asiakirja voi toi-mia myös strategisen ohjauksen välineenä.

Valtiontalouden kehyspäätös ei kuitenkaan kata kovinkaan tarkasti valtion tuloja koske-via linjauksia ja tuloista tehtäviä poikkeuk-sia, esimerkiksi verotukia, vaikka kehykset sisältävätkin valtiontalouden tasapainon tar-kastelun ja veropolitiikkaa koskevia linjauk-sia. Erilaisten hallitusohjelmaan perustuvien suurempienkaan lainsäädännöllä toteutet-tavien uudistusten yhteydet valtion tulojen

kehitykseen jäävät kehyksissä ja niiden val-misteluaineistossa osin epäselväksi. Tämän vuoksi sitoutuminen hallitusohjelmassa yksi-löityjen uudistushankkeiden toteuttamiseen voi muodostua riskiksi valtiontalouden kes-tävyyden kannalta, mikäli oletukset tulojen kehitykselle eivät toteudu.

Hallitusohjelman yksityiskohtaisuus ja sii-hen tiukka sitoutuminen voi muodostua ris-kiksi myös valtiontalouden tarkoituksenmu-kaisen hoidon kannalta, mikäli ohjelman si-sältö ei edistä taloudellisimman vaihtoehdon etsintää haluttujen vaikutuksien aikaansaa-miseksi.

Kun kehysmenettely tukeutuu talousarvi-ossa määriteltyihin momenttijaotuksiin sekä samalla momenttikohtaisesti määriteltyihin määrärahojen ajallisiin ja tehtäväkohtaisiin kohdentamisperusteisiin, se ohjaa ennakolli-sesti uudistushankkeiden toteutustapaa, toi-meenpanovastuita ja menojen laatua.

Tarkastuksen perusteella kehysmenette-ly luo ministeriöille ennakoitavuutta siinä, että hallinnonaloilla on usean vuoden nä-kymä uudistustarpeisiin käytettävissä ole-vista määrärahoista. Ongelmana on kuiten-kin, että kehysmenettely ja sen yhteydessä omaksutut ja vahvistuneet tosiasialliset po-liittisen kulttuurin ja hallinnon käytännöt ei-vät nykymuodossaan mahdollista talousar-vion rakenteesta poikkeavaa määrärahojen kohdentamista merkittäviksi katsottuihin uu-distustarpeisiin. Näin menettely ei kannus-ta aitoon, yhteiskunnallisten ongelmien rat-kaisuun tähtäävään yhteistyöhön hallinnon-alojen välillä, eikä tähän perustuvaan voima-varojen uudelleen suuntaamiseen. Vuosittai-sen kehysprosessin, talousarvioesitysten laa-dintaprosessin ja talousarvioon liittyvien la-kiesitysten laadinnan aikataulullinen yhteen sovittaminen rajaa osaltaan mahdollisuuk-sia valmistella ja arvioida uudistushankkei-ta laaja-alaisesti.

Hallitusohjelman, kehysmenettelyn ja lainvalmistelun sisällölliset keskinäissuh-teet tulisi arvioida uudelleen. Hallitusohjel-ma-asiakirjan sisällön, vuosittaisen kehys-prosessin ja lainvalmistelun yhteensopivuut-ta voisi paranyhteensopivuut-taa siten, että aikayhteensopivuut-taulutettujen, yksityiskohtaisten uudistusten yksilöintiä vä-hennetään hallitusohjelmatasolla.

Säädösuudistukset eroavat siinä, kuinka selkeä ja välitön vaikutus niiden toimeen-panolla on valtion talousarviotalouteen me-noina tai tuloina. Tarkastusvirasto katsoo, että hallitusohjelmatasolla uudistusten yksi-löintitarkkuus tulisi suhteuttaa vaikutuksien ennakoitavuuteen. Tämän ohella uudistus-ten yksilöinnissä tulisi ottaa huomioon vai-kutuksien peruuttamattomuus. Niillä sään-telyaloilla, joissa sääntelyn kohde on selvä-piirteinen ja sääntelyn tavoitellut vaikutuk-set ovat selkeitä, ennakoitavissa ja taloudel-lisesti hallittavissa, hankkeiden yksilöintiä hallitusohjelmassa voidaan pitää perusteltu-na. Sen sijaan niillä alueilla, joissa sääntelyn kohde on monimutkainen erilaisten toimijoi-den verkostona ja toimintaympäristömuutok-set ennakoimattomia, tulisi hallitusohjelma-tasolla välttää sitoutumista yksityiskohtaisiin hankkeisiin.

Valtioneuvoston kehyspäätös muodos-taa taloudelliset reunaehdot uusille säädös-hankkeille. Ne uudet säädöshankkeet, joil-la on valtiontaloudellisia vaikutuksia ja jot-ka koskevat kehyksen piiriin kuuluvia me-noja, on sopeutettava kehysrajoitteeseen.

Kehysmenettelyn, talousarviovalmistelun ja lainvalmistelun keskinäiset ajalliset ja sisäl-lölliset riippuvuudet muodostuvat näin sää-döshankkeiden talousarviovaikutuksien pe-rusteella. Kehyksen pitävyyden kannalta olennaisia säädöshankkeita ovat ne säädös-hankkeet, jotka lisäävät valtion menoja joko suoraan tai välillisesti. Selkein valtiontalou-dellinen yhteys on ns. budjettilaeilla, jotka

2000-luvulla muodostavat vuositasolla noin viidenneksen kaikista hallituksen esityksis-tä. Tarkastuksessa tuli esille, että viranomais-ten tulkinnat säädöshankkeiden budjettila-kina esittämisen perusteista eivät olleet yh-denmukaisia. Lakiesityksen budjettilakina käsittelyn perusteet tulee selkeyttää ja lisäk-si on edellytettävä, että budjettilakina kälisäk-sit- käsit-telyn peruste todetaan hallituksen esitykses-sä. Budjettilakiesitysten käsittelyaika on ly-hyt. Näissä lakiesityksissä valtiontaloudel-listen vaikutuksien tulisi erottua selkeästi esitysten sisällöstä. Tarkastusvirasto katsoo, että budjettilakien valtiontaloudellisten vai-kutuksien erottuvuutta esityksen rakentees-sa tulee parantaa.

Hallituksen esityksen laadintaa koskevi-en ohjeidkoskevi-en mukaan yleiskoskevi-enä esitykskoskevi-en laa-dintaperiaatteena on muun muassa selostaa esityksessä ehdotetun lainsäädännön kaik-ki olennaiset vaikutukset johdonmukaise-na ja selkeänä kokojohdonmukaise-naisuutejohdonmukaise-na.²²¹ On tehtä-vä avoimesti selkoa paitsi ehdotetun lainsää-dännön niin myös sille vaihtoehtoisten ohja-us- tai sääntelykeinojen mahdollisista hyö-ty- ja haittavaikutuksista sekä kustannuksis-ta. Säädösten vaikutusten arviointia koskevi-en ohjeidkoskevi-en mukaan valtiontaloudellisia vai-kutuksia arvioitaessa tulee tarkemmin eritel-lä se, miten rahoitukseen on varauduttu val-tiontalouden kehyksissä ja talousarviossa tai talousarvion ulkopuolisten rahastojen talou-denhoidossa.²²²

Säädöshankkeisiin liittyy usein sellaisia uudistuksia, jotka vaikuttavat useiden ele-menttien kautta valtiontalouteen joko me-nojen lisääntymisenä tai vähenemisenä. Tar-kastusaineiston perusteella hallituksen esi-tyksissä on puutteellisesti ilmaistu, mitkä te-kijät on huomioitu ilmoitetuissa kokonaisvai-kutuksissa ja mitkä eivät. Tällaisissa

tapauk-sissa esitettyjen tietojen hyödynnettävyys on heikko. Edelleen, kun taloudelliset vaikutuk-set tuodaan esitystekstissä tavoitekuvausten ja erilaisten perustelujen joukkoon kirjat-tuina, mahdollisuus muodostaa selkeä kuva valtiontaloudellisten vaikutuksien kokonais-määrästä heikentyy.

Säädösesitysten valtiontaloudellisten vai-kutusten arviointiin kohdistuneen tuloksel-lisuustarkastuksen perusteella taloudellisten vaikutusten arviointitieto hallituksen esityk-sissä on puutteellista ja kun tietoa on esitetty, pysyttelee se useimmiten kyseessä olevan ta-lousarvioesityksen tasolla ja useamman vuo-den vaikutusten arviointi puuttuu. Esitys-tekstien hyödynnettävyyttä lisäisi eduskun-nan valiokuntien mukaan se, jos esitykses-tä kävisi selkeästi ilmi kokonaisvaikutus val-tiontalouteen ja se, mistä osista se muodos-tuu. Valiokunnista tuotiin esille, että taulu-koitten käyttö taloudellisten vaikutuksien laajuuden, vaikutuksien ajoittumisen ja eri toimijoiden rahoitusvastuumuutosten kuvaa-misessa parantaisi esitystekstin luettavuutta.

Tarkastuksessa todettiin, että keväällä ke-hysehdotuksen laadintavaiheessa on usein epävarmaa, mitkä säädöshankkeet kehys-päätös lopulta neuvottelujen jälkeen sisäl-tää. Tämän vuoksi ministeriöt eivät pidä vai-kutuksien yksityiskohtaista erittelyä kehys-ehdotusvaiheessa perusteltuna. Konkreetti-nen säädösvalmistelu käynnistyy vasta, kun ministeriökohtainen kehys on keväällä var-mistunut ja kyseisen päätöksen perustee-na ovat yksilöidyt, hyväksytyt säädösuudis-tukset. Yksityiskohtainen säädösvalmiste-lu käynnistyy vasta budjettiriihessä käyty-jen neuvottelukäyty-jen perustalta. Tarkastukses-sa ilmeni, että erilaisten vaihtoehtojen esitte-ly hallituksen esityksissä on usein vähäistä.

Tähän yhtenä syynä esitettiin sitä, että

niis-221 Oikeusministeriö: Hallituksen esitysten laatimisohjeet, Oikeusministeriön julkaisu 2004:4.

222 Oikeusministeriö: Säädösehdotusten vaikutusarviointi - Ohjeet. Oikeusministeriön julkaisu 2007:6.

sä hankkeissa, jotka on ratkaistu hallitusoh-jelmatasolla, vaihtoehtojen kuvaaminen ei valmisteluresurssien kannalta ole mielekäs-tä, kun ratkaisuun on jo sitouduttu poliitti-sella tasolla.²²³

Hallinnollinen valmistelu valtiolle meno-ja aiheuttavissa säädösuudistuksissa keskit-tyy pääasiassa muille ministeriöille kuin val-tiovarainministeriölle, joka valmistelee puo-lestaan valtion tuloperustan muodostumista määrittävät säädökset. Tarkastuksen perus-teella esitystekstien hyödynnettävyyttä siinä, kun tehdään päätelmiä säädösten valtionta-loudellisista vaikutuksista, heikensi vaiku-tusyhteyksien moninaisuuden ohella se, että eri hallinnonalojen esitystekstien rakenne ja esitystapa olivat erilaisia vaikutuksia kuvat-taessa. Valmistelun eri vaiheissa muodostu-nut arviointitieto on hajallaan. Pääasiallinen vaikutustiedon dokumentaatio sisältyy hal-lituksen esitykseen ja valmistelijoiden työ-papereihin. Varsinaista säädösvalmistelua edeltävien valmisteluvaiheiden asiakirjoissa (työryhmä- tai selvitysmiesraportit) eri uudis-tusvaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia on yleensä tuotu esille niukasti. Näitä voidaan tuoda paremmin esille paisuttamatta hal-lituksen esitysten perusteluita esimerkiksi luomalla selkeät ja toimivat viittaustavat ja ottamalla käyttöön linkittäminen toisiin asia-kirjoihin sähköisinä linkkeinä.

Rakenteellisten uudistusten osalta tarkas-tuksessa todettiin, että sitouduttaessa uudis-tukseen hallitusohjelmassa tai kehyspäätök-sessä arvioidut valtiontaloudelliset vaikutuk-set ovat pienempiä kuin myöhemmissä vai-heissa kerrotut kustannukset. Esitettyjen tie-tojen erojen syynä mainittiin useimmiten siir-tymävaiheen kustannusten aliarviointi. Tosi-asialliset kustannukset ovat selvinneet vas-ta siinä vaiheessa, kun uudistuksia on

käy-tännössä toimeenpantu. Tarkastuksessa ha-vaittiin sellaisiakin hankkeita, joissa uudis-tukseen sitoutumisen jälkeen on käytännön muutosta toteutettaessa noussut esille sellai-sia kustannuseriä, joiden rahoitustarve on ar-vioitu liian pieneksi tai joita ei ole arar-vioitu lainkaan. Näitä kustannuseriä on sittemmin rahoitettu lisätalousarvioilla. Esimerkiksi yli-opistouudistuksessa tosiasialliset valtiontalo-udelliset vaikutukset ovat poikenneet mer-kittävästi kehysvaiheessa arvioiduista.²²⁴ Si-nänsä vaikutusarviointien tarkentuminen valmistelun edetessä on luonnollista. Olisi kuitenkin tärkeää, että uudistusten toteut-tamisesta päätettäessä olisi mahdollisimman realistinen kuva niiden aiheuttamista kus-tannusvaikutuksista.

Tarkastuksen havaintona oli, että etuus-järjestelmien taloudellisia vaikutuksia kerro-taan lyhyen aikavälin vaikutuksina. Subjek-tiivisina oikeuksina myönnetyissä etuuksissa valtiontaloudelliset vaikutukset määrittyvät tosiasiallisten etuusasiakkaiden kulloisenkin määrän mukaan. Tämän vuoksi olisi perus-teltua, että taloudellisia vaikutuksia kuvatta-essa tuotaisiin esille potentiaalisten etuusasi-akkaiden arvioitu kehitys ja siihen vaikutta-vat tekijät. Tällainen tieto on tärkeää valtion-talouden kestävyyden näkökulmasta uudis-tuksiin sitoutumisen perustana.

Lainsäädännön vaikutusten arvioinnin pe-rustana arviointikäytännöt elinkeinoelämään liittyvissä säädöshankkeissa ovat kehittymät-tömiä. Ne eivät ole luoneet lähtökohtia sille, että eri hallinnonalojen sääntelyn yhteisvai-kutukset olisi tunnistettu riittävän ajoissa en-nen säädöshankkeisiin sitoutumista. Tarkas-tuksen perusteella on todettavissa myös se, että kansallisen valmistelun perustana EU-normiston kehitystä ei ole riittävästi enna-koitu. Käyttäytymisvaikutuksien tarkastelu

223 Eduskunnan valiokuntakäsittelyn edustaja, Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastusaineisto 2010.

224 Yliopistolain kokonaisuudistusta koskeva HE 7/2009 vp.

pidemmällä aikavälillä valtiontaloudellises-ta näkökulmasvaltiontaloudellises-ta on myös jäänyt vähäiselle huomiolle.

Säädösesitysten taloudellisten vaikutus-ten arviointia tarvitaan myös kunta–valtio-suhdetta koskevan niin kutsutun rahoitus-periaatteen soveltamiseen ja kunnille lain-säädännöstä aiheutuvien velvoitteiden esit-tämiseen. Tarkastuksen havaintona oli, että rahoitusvastuun muutokset eivät aina käy-neet selkeästi ilmi esitysteksteistä. Joissakin hallituksen esityksissä oli tuotu esille tekijöi-tä, joiden perusteella valtiontaloudellisten vaikutuksien kehitys on laskettavissa, kuten valtionosuusprosentti ja kustannuskehitys.

Esitettyjen tietojen perusteella itse lasken-ta on kuitenkin saatettu jättää lukijan teh-täväksi.

Valtiontaloudella ja kuntataloudella on monia kytkentöjä.²²⁵ Puutteellinen vaikutus-arviointi vaikeuttaa sen hahmottamista, mikä on valtion toimenpiteiden vaikutus kuntata-louteen ja erityisesti kuntatalouden tasapai-noon ja kustannuspaineisiin. Valtiontalou-den tarkastusvirasto on tarkastellut useissa eri tuloksellisuustarkastuksissaan hyvinvoin-tipalveluita koskevan lainsäädännön laatua ja koonnut vuoden 2009 eduskunnalle an-nettuun vuosikertomukseensa kokoavan ar-vioinnin paremman sääntelyn periaatteiden toteutumisesta hyvinvointipalveluita koske-vassa lainsäädännössä.²²⁶ Kertomuksen mu-kaan perustuslaista johdettavissa olevan, valtion ja kuntien rahoitussuhdetta ja kunnil-le asetettavien tehtävien ja kuntien rahoituk-sen välirahoituk-sen suhteen tasapainoa koskevan ra-hoitusperiaatteen tulisi toteutua nykyistä pa-remmin. Tämän toteuttaminen edellyttää riit-tävää arviointia. Sen toteamiseksi, että uu-distukset myötävaikuttavat rahoitusperiaat-teen toteutumiseen tarkoitetulla tavalla,

tu-lisi lainsäädännön vaikutukset valtio–kunta-suhteessa kuvata riittävän yhdenmukaisel-la tavalyhdenmukaisel-la. Vaikutusarvioinnin tulisi myös tu-kea avointa ja selkeää priorisointia taloudel-listen rajoitteiden ja erilaisten julkisten pal-veluiden kehittämistä koskevien tavoitteiden välillä. Tällainen avoimuus ja priorisointi tu-kisivat myös valtiontalouden kehyksissä ase-tetun menolinjan pitävyyttä ja laajemmin fi-nanssipoliittisten tavoitteiden saavuttamista.

Tarkastusvirasto painottaa sitä, että tieto-perustana kehyspäätökselle ja talousarvion valmistelulle tulisi olla arviointitietoa uudis-tushankkeiden valtiontaloudellisista vaiku-tuksista. Tämän ohella sen tulisi luoda myös riittävä tietoperusta säädösehdotuksen edus-kuntakäsittelylle. Tuotetun arviointitiedon hyödynnettävyyttä heikentää se, että valtion-taloudellisten vaikutuksien arviointia leimaa vaikutusten tarkastelu vain lyhyellä aikavä-lillä, hallinnonalakeskeisyys ja pitäytyminen menojen tarkasteluun. Arviointitiedon hyö-dynnettävyyttä heikentää lisäksi se, että val-tiontalouden kestävyyttä turvaava näkökul-ma on jäänyt liian vähälle huomiolle niin uu-distusten vaikutusten arvioinnissa kuin arvi-ointitiedon sisällössäkin.

Tarkastushavaintojen mukaan hallinnolli-sessa valmistelussa muodostuva tieto on ka-pea-alaista ja keskittyy sekä valmisteluvas-tuuministeriössä että valtiovarainministeriös-sä viranomaisten valmisteluvastuulla olevi-en momolevi-enttivaikutustolevi-en tarkasteluun. Sää-dösvalmisteluvastuuministeriön tuottamassa arviointitiedossa kehysneuvotteluvaihees-sa painottuu pyrkimys varautua toteutuksen edellyttämiin hallinnonalakohtaisiin menoi-hin. Valtiovarainministeriön arviointinäkö-kulmassa korostuu puolestaan pyrkimys mi-nimoida valtiolle aiheutuvat menot ja kehys-päätöstä seuraavissa talousarviovalmistelun

225 Valtiontalouden ja kuntatalouden välistä suhdetta tarkastellaan tämän erilliskertomuksen luvussa 8.1.3.

226 Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus toiminnastaan eduskunnalle K 15/2009 vp., luku 4, s. 23–41.

ja budjettilakiesitysten valmistelun vaiheis-sa pyrkimys vahvistaa kehyksessä pysymi-nen. Uudistushankkeiden valtiontaloudellis-ten vaikutuksien laaja-alainen arviointinäkö-kulma on sen sijaan ollut heikosti esillä. Var-sinainen säädösvalmistelu käynnistyy minis-teriöissä kehyspäätöksen antamisen jälkeen.

Säädösvalmisteluvaiheessa arviointitieto voi täydentyä kuulemismenettelyissä, useimmi-ten lausuntomenettelynä. Kun kehyspäätök-sen sisältö määrittää uudistushankkeiden ta-loudellisia reunaehtoja, on olemassa riski sii-tä, että säädösvalmisteluvaiheessa esille tu-leva täydentävä tieto taloudellisista vaiku-tuksista jää kehysrajoitteiden vuoksi vaille sille tarkoitettua merkitystä.

Toimintaympäristömuutosten nopeus voi olla uhka valtiontalouden kestävyydelle.

Valtiontalouden kestävyys voi edellyttää no-peita ratkaisuja, joissa lainsäädäntömenet-tely eri vaiheineen voi olla liian hidas tapa ratkaista esille noussut ongelma. Tämä tu-lee ottaa huomioon sääntelymalleja ja niitä koskevia periaatteita kehitettäessä. Joustavi-en sääntelymalliJoustavi-en yhteydessä on kuitJoustavi-enkin turvattava, että olennainen lainsäädäntö- ja budjettivalta säilyy eduskunnalla.

Julkiselle toiminnalle asetettu

tehokkuus-vaade edellyttää voimassaolevan sääntelyn uudistustarpeiden arviointia, uudistushank-keiden vaikutuksien arviointia ja toimeen-pannun lainsäädännön vaikutusten seuran-taa. Tämän lähtökohdaksi tulisi tunnistaa valtiontalouden kestävyyden kannalta olen-naisimmat, valtion tulo- ja menoperustaa määrittävät yhteiskunnalliset prosessit, näi-hin kiinnittyvät julkiset ja yksityistalouden toimijat sekä toimijoiden väliset riippuvuu-det. Sääntelyn ajanmukaisuutta, uudistus-hankkeiden sisältöä ja vaikutuksia tulisikin pyrkiä tarkastelemaan siten, että sääntelyl-lä tuetaan yhteiskunnan toiminnan kannal-ta hyödyllisiä, valtion tulonmuodostuskannal-ta tu-kevia prosesseja ja ehkäistään yhteiskun-nan kannalta haitallisia, valtiolle menoja ai-heuttavia prosesseja. Jotta olennaiset vai-kutusyhteydet valtion tulo- ja menoperus-tan kannalta voidaan tunnistaa yksittäisissä uudistushankkeissa, tulisi sääntelyn arvioin-nin ja seurannan menettelyjen olla vakiinneita. Yksittäisissä uudistushankkeissa tu-lisikin pyrkiä siihen, ettei tuoteta arviointi-tietoa vain tietyltä ajankohdalta, vaan esite-tään olennaiset vaikutusyhteydet sekä tuo-daan esille myös vaikutusten hallittavuutta kuvaavat näkökohdat.