Kirje Jyväskylästä · DIGI

1878.

Ulosannetaantantat.aamu,missa^{Weilin ja}mnöskin ilmoituksia wastaanotetaan 10loosin firjaFattpaéfa Iywäskylassci^p.stajoka^pieneltäTiistaireiltä.^ja

Per- Tilaushinnat:

- ^{kokomuonita 4 m.,} kolmeneljännek.eltä3 m ^puo'e'ta 'm ntttån.

nekseltä ^Im.

- Postikonttoreissa:

koko wuodelta 5mH4 p

. ^{kolme^ljä^}

To,m,tta,at: K.^Koos, wastuunala.nento.m.ttala.

H.

^Hcll.qrcn,

F.

^{gnntti. 4m.23} p.. puolelta 2 m.82 p., neljännekseltä 1m ^{4! p} - -_Nksitniset

numerot ^Op

micleusa

^{»nikaa», »,»tta jos}

tahdottaisii»

aittaa lap-

sille selkeä»

^käsitytse»

kolmmaisuudeu

^opista, wa- pa»tta»,isopista ja Wapahtaja» omasta pcrsoo»aSta, jossa kaikki woimn

asuu,

_niin

saawutetaa» se

^juuri

Uv»dc» TeStai»c»ti»

lukc»lisclla. Muuteu

ei pu- huja ollutkaau

tahtouut sitoa

opetukseu »iiu koko-

»a»sa

clvankckiumii»,

ettei

joulupäiwännvaukcliumia

woitaisi

^{läpikäydä waittapa} syyslukutalldeu alku-

Pliolella.

Opettaja Läiti» e» lm,s»i

kallistuwausa

^e»eni-

mä»

lehtori Järwisc»

p»olcc», eikä

suostuuut

kirk<

Tirehtori

^{Leinber q}

_hnomautti.

t»inka kaswatnS.

opillisista syistä

olisi

tarpeellista, _että

kouluissa

käytetään »sko»»o» ^opewsta wartc»

kaksi

^erityistä

oppikirjaa,

katekismusta

ja raamat»»

historiaa.

^Että

o» 1795)wnotta tultil ilmanraaiuatu»

historiaa

toi- u»een ei

s»i»kaa»

^{todista,ettei}

se

ole tarpeellinen, jos

ci tahdota

^hywäksyäyhdemnoisic» syiden täyttä, mistä

esinl. koko»a»sa

ko»l»» olemista_»vastaa»

maas-

samme.

Pnhuja hnoincmtti, _että oli

sa»ott»

^raa-

matml

historia»

»voilva» ^käydä

ikälväksi,

_{joka tie-}

tysti tavahtuisiki», jos opettaja me»etteli kuiwasti;

se» ohessa lausui

puh. olewa» »vielä pahemma», jos

»»si

tcsta,»e»tti

sc»tähdc» käwisi

^oppilaille

ikälväksi

kirjaksi. Lopullisesti

huomautti

puhuja»äistä »väike uksista, jotka ^tehdy»

chdotllksc» toiuiee»

pauenusessa

kohtaisiwat

^{eri jaksoje»} perikopcissa _johdosta.

peljättäwä

seikka —

o»

historialli»en

oppimäärä tar- pecl!i»e». (5i iniclcllään

tahdota

määrätä katckis-

nioa,

warsinkan»

^{ci pitkää}

katckisl»oa,

»uorempai»

lastc»

lucttawaksi,

waa» mitä wastcn

tahdotaan

sitte, _että

nnsi

^{aine, joka wieläeneinmän}

antaisi

^ti-

laisttiltta

^{käyttämään} dogmatillista opetustapaa,

määrättäisi ka»sako»l»lle? Lehtori lärwi»c»

^oli

sa-

»o»»t ^raa»,atnn

hirtorian woiwan saada scmnwi-

sen

^{kohtalon, että}

se

^pidetään

^ikäwänä

^{kirjana,joka,}

oppiajan ^{päätyttyä,} woi tulla poiswiskatuksi. Wic- laki» sur»llisempi olisi, jos Uudeu

Testa:ne»tiu

^ka«

wisi

^{yhdellä lailla.} Waa» o» myös«mitaki» syitä wastustamna» tehtyä

ehdotusta.

Jos joku ucljästä ewa»kcliu»u'sta vamma» määräty» raa»iatun luke-

»use»

perusteeksi, »ii» o»

asia katsottawa samalta

tammlta k»i»

se

tekijä, joka o» walitt»; m»tta

sy.

»optillisesti

sowitct»i»a

^{jmjcötöö»,}

historiallisce»

järjestyksce» joka jnnri o» ^raa»,at»»

historiaa

— _,

_a»tawat

ewa»keliumit

täydellisemmän käsityksen, tulemat joksikin

kokonaiseksi

^ja

selkeäksi tiedoksi

^-tie-

doksi, joka etenkin on sopiwa

ka»sako»ln»

oppilaille.

Se o» hywä, että

U»si

Testa»,c»tti jääkoskematta niinkuin pelto, jossa warttnnccnlmalla iällä woi kaiwlui, löytääksee» arwokkaa» ^aartce», ja

se

^o»

tärkeä, _että oppilaita _pidetää» oppilaina niin^ka»a», kui»

ciwiit

»:»»ta ole: su»»»»tc,ito»l»ssa

olisi

^Uu-

den Testamentin ^opetus

asetcttlNva tässä

^{tysymyk^}

sessä chdotclullc

kannalle, waan eikansakonlnssa, ja

sen

^{knin puhuja}

tnusi asia»

^laitaa

Keskisuomen

^tar<

kastnspiirissä,_on

siellä

^{jo pant»}

toimeen se,

_minkä

lehtori lärwmc»

^{»yt o»}

ehdotellut

^{toimeenpanta-}

waksi, joka tapahtuu siten, että

sumnmtai»

^ewa»ke

Neljäs yleinen kansakonln-kokons.

Dhdestoista

^kysymys:

^Eiköhän

^Naan,atnn

kertomustc»

oppi»,äärää

Uudessa

^TcSta-

mentissä täwisi

rajoittaminen

lähencwäin

pyhäpäiwäin

e»va»keli»l»ei»

^{tctstihi», jo-}

ten

ennättäisi

^{lnkea enenimäu}

^itse

^Un»tta

Testamcuttiä?

lehtori lärwincn selitti vitcmmässä

esittelyssä ajatuksensa tästä asiasta, _kertocu

cusitsi

hiStorjalli-

sesti

^{kuinkaustouto euuellmuinoiuopetettu». Wasta}

16:wllosisadau

loppupuolella oli opetuksessaruwettu

seuraamaan

^lyhyitä

bibliallisia

oppikirjoja, ja pi- dettiin

Huduerin

¹⁷¹⁴ ulostullutta teosta kauau etewimpäuä oppikirjaua.

Itse

^{puolestaan epäili}

puhuja

semmoisien

^apmvarainhyödyllisyydestä.Raa<

inatun

historia

^{on oppikirja niinkuinmnut, jatulee}

se

^joutumaa»

^saman kohtalon alaiseksi

^{kui» mnut-}

kiu oppikirjat, että

hcitetääu

^{poisoppi-aja» päätyt-}

tyä. Raamatu»

historia» lukcnusecu sauoi

^puhuja

yhdistywäu erääu ^{pahau, mutta} wälttämättömäu seikan, joka o»

se

^että lucttammcu t»lce pääasiaksi ja

nskonnollinen

^pnoli lainiiinlyödään. Sen

ohessa

tulee

semmoisen

^esityksen kantta aine riistetyksiwar-

siuaiscsta

yhteydestää», ja opettaja

»»hoittaa

^liia»

helposti, että

se

ci aittoastaa» ole ihminen, waa»

kristitty ihminen, jota

hänen

^{tulee taswattaa.}

Pn-

hujau mielestä

olisi

^{oiteimmin, jos} Raainatu» ker- tomusten oppimäärä

Uudessa Tcota»le»tissä

^{rajoi^}

tettaisii» lähe»ewäiu

pyhäpäiwäi» ewa»keliumei»

tekstihi», jolla »sto»»o»t»nuit

saisiwat kokonansa toisen

merkityksen knin nulut tu»»it, tarjoe» »vir-

woitusta hetken ^waiwoista

^ja

^huolista

^{elämä» »ve-}

destä.

Kirkkoherra

^Alopaeus

katsoi

cwcmkeliumien ei siuuepäiukää» antalvan riittämän käsityksen Py-

hästä

Raamatusta,kosta ue owat

irrallisia

^kappa-

leita,

sisältäcu »välisti historiaa,

wäliStitaas »verta-

uksia

^jadogmatillisia(uSkosääutöisiä)

totuuksia.

Tä- mä»

ohessa huomautti

puhuja wielä, cttei lukemi- nen

koulussa

kestä koto kirttowuotta^: towin tärke- ästä jouluuajasta

tulisi

koulu olemaan

kokonansa

tietämättömyydessä.

Mimmoisen

^käsityksen

»voisi-

wat oppilaat

senlaisesta historiallisesta lukemisesta saada siitä

persoonasta,jonkaelämä^ontehnytkään- teen maailman

historiassa

^{ja »vieläkin on antawa}

Opettajat HirSjärwi, Ar. Ahlgren ja Ka- piainen yhdyimät pääteoissa

edellisen

^puhujau

lausuutoou.

kohcrra Stcnroth

ⁱⁿ mielipiteisiin siitä,_että

hän

^oli

sanonnt

olewan wnarallista antaa raamattulapsille

lucttawaksi. ^Mutta se

ci woinut olla niin, _jokaon

huomctttalva

^{siitä, että} juuri

niissä asuu kristillinen

mieli, jotka owat lapsina _raamattua

lukeueet.

Muu- te»

sanoi

puliuja opcttajicu

tarkkuudella

kokcwau

tehdä tcht^iwäusä

ja että

selittäminen

_woi ^käydä monella ^tawalla.

Pastori

^WcStcrlund

tahtoi

^taina» tysyn.ykscu

suhtceu

^olla wanhoillaan-olija ja pyysi,ettei ^yhdyt-

täisi

kypsymättömää»

ehdotukseen.

Opettaja Kotanenlausui,että uäyttääkuin

tah dottaisiiu

^sysätäsyrjää» raaniatunhistoria,

uiintuin

kuiwaua kirjana. Puhuja oli ^käyttänytLeiubergin historiaa, ja jos ci selityksiä käytetä, waau ^pelkäl<

tään kirjasta luetetaan,niin _tulee

se ikäwäksi:

^pu-

huja on

itse

^täyttänyt

Johdatus

^{a Pyhään} Raa- mattuun jn

tchoitti

^nnlitatiu

^sitä

käyttämään.

lehtori

^{Cleve lansni,että perikopit}

oliwat

irta^

naisin

^{osia,jotkaciwätjuuri}

siitä

^syystä

woineet

antaa

selkeiltä

^käsitystä

kristillisistä totuuksista.

Tarkoi- tus oli ^opettaa tuntemaan

lihassa

ilmestynee»

lu-

malau. Siiuä

sauoi

^puhuja

olemansa

^yhtämieltä

leht.

lärwisen

^{talissa,nnltta puhuja}

tahtoi

^myös

histo-

riallista ^{puolta ja} puolusti

seutähdeu

^raamatun

lukemista Biblian Historia»

^riuualla. Ajau ly- hyydcll

wuoksi

lopetettiin keskustelu.

lopullisesti ja

lehtori

^Göösin

ehdotuksesta

^otet-

tiin

tcstnsteltawaksi

wiimeineu eli

K

ⁿndestoista kysymys.

Olisiko

^nlei

siä

^kan

sa

^{koulukoko uksia,}

^nii-

liumi ^ja epistolan

sanat

^luetaan lauantaina, en- nenknin oppilaat

lähtcwät snu»»»taiksi kotihinsa.

Myöskin_raamatiln

historiaa

^{wastaanmainitun}

syyn,

että opettaja waatii oppilailtaan

täsmäisiä

^»vasta-

»ksia,

sanoi

^pnhnja oleman

asialle

pnolnStnkseksi,

sillä

kaikki ^on woitettn, joswoidaan

saada

^oppilaille

selkeä historiallinen

^{perustus, jonka nojassa ne}

woiwat mennä nlos maailmaan. Raamatun

his-

torian poistamisella

kansakoulusta

^{meidän hengelli-}

sellä

^alalla

liitknwana aitana

^jätettäisi raamatun tekstin

selittäminen kolonansa

opettajan haltnnn, ja jos tämä menetystäpä

saattaisikin onnelliseen scu-

'.nkseen, niin

tnlisi

^{fnitcntin selitys}

usein

olemaan epäwawincn. Knn ^nyt

wnslilonln

woi yhdistää miclcn-ylclniyStä

wnitnttnwan

^opinnon

marsinaisen

opetuksen lanssn, niin ci

sninkaan olisi

^{syytä lvii-}

mcmaiuitnns»piSta»»isccn, waan

mieluisemmin

^päin-

waStoi».

Opettaja ^Nydy

sanoi

^raamatun

historian

^olewan

oppikirjan

klutitsi

^elonpäiwiksi jaoppilaiden wälttä- mättä

tarwitscwan sclkeäu

kuwan wapahtamisen

his

toriasta,

woidakseen

^{ryhtyä tatekismon} lukemiseen, ja

esitti

^kuinka nämä oppimäärät

olisiwat hänen

mielestään järjcstettäwät.

Lehtori lärwinen

myönsi, että

ewankeliumit oliwat

wailliuaisia,muttayhteeu

sowitetuina

^muodos-

taisiwat

^nekuitenkin wapahtamisen-historian pääkoh-

dissaan.

^Jos

tahdotaan

^{pysyä raamatun}

histori- allisessa osassa, _niin

_woi ottaa

laweammalta

^oman

sille ^toisen

muodon? Tällä

ci

kuitenkaan ole las-

ten

kanssa

erityisesti pidettyjen

hartauden- hetkien

^tär-

keys ^kielletty, syystäettä tällä tawoiu pidetyt

har<

tauden

hetket tarkoittaisiwat

^enemmän

kristillisen

elämän

herättämistä

kuin tiedon jakelemista.

Kirkkoherra Stenroth'iu

^{mielestäpitäisi}

histori- allisen

tiedon oleman kristinopin-tiedon perustut"

sena,

koska tieto

sillä

^tawoin

tulisi wakaammaksi

^ja

eläwämmätsi. ^Lavsen

^{mieli liittäytyy paljoa}

hel-

pommin

historiallisessa ^muodossa

esitettyihinUuden

Testamentin

totuuksiin, _ja paljon

olisi altiiksi

^pantu

tahi

^kadotettu, jos määrätty oppijaksoraamatun

his-

toriaa

poistettaisiin koulun oppi-aineista. Juuri

enemmin tahi »vähemmin

onnistuneitteu, _enemmin

tahi wähemmiu

epäwakaisien ja

himmeitten

^selityt»

sien wällttämiseksi

^raamattua

lukeissa —

_muutenkin

Päijänne

Jr:o 56. Tiistaiun 16 päiwä Heinäkuuta

Opettajat Lindgren, Toilvonen,

Killinen

ja

Wahlman tatsoiwat

^{Iywästylän olewan}

ase-

mansa

^pnolesta

^lnelkcin

^{keskellä »naata,} jonkatähden puolnstiwatkin

kausakoulnkokoutsicu

^{pitäinistä 1.-}

kylässä,

lisäten

^{tähän, että myös tntlinnot jatilai-}

suus

Iywäskylässä ostaa tirjoja

setä

muita opetuk-

sen

»välikappaleita oliwat seikkoja, ^jotka

osoittiwat

näiden

tokouksieu »uuuttauiiseu »nuihiu

paitkakllntiiu sapimattomaksi.

Sitte tapahtui

kokouksen

juhlallinen ^lopetus

sillä

tawalla,kuin lehtemme 49

n:sa

tätä ennen onselitetty.

Pastori ^Westerluud huomautti kokouksin»

^maan

eriosissa

^pitämiseu etuisuuksista, josta Iywäskylä ei

siltä olisi

^estetty tulemasta edelleen

»nuistossa

pidetyksi.

Erääseeu

ehdotukseeu, jonka »uutaau

asia

piti äänestämällä ratkaistamau,

»vastasi

^vuhuja

muistilttamalla siitä,

^että cne»n»nistö oli

Keskisuo-

mesta ja Iywäskyläu

seminarin

läpikäyneitä opet- tajia. Nonskaatpa

sitte seisomaan tahi

^{jääköötis»}

tumaan,kyllä ne aina pitämät Iylväskylän puolta.

Tähän

^päättyi

keskustelu.

Muutama sana ^meidäu

metsästäjille.

Metsästys-laiu mukaau alkoi taas eilen

se

^aika,

jolloin oukuvallista ampua

sorsia.

^{Näinylimaassa,}

tuin Iylväskylän tienoilla, tuskin koskaan

sorsien

pojat owat

uiiu

kaslvaueita, että

saattawat

^lentää.

Etelämpänä

maassa se sentään warhaisina wuosiua muutamissa

^{järwissä tapahtuu joskus. Mutta}

metsästys-lakia

tehdessä

ei lieuekkään uiin tarkoitettu sitä, että

sorsain

^{metsästysaika}

alkaisi

^»vasta

silloin

kuu niiden pojat

osaalvat

^{leutää, waau että} uiitä

saisi

^jo

silloiu

^{ampua, kuu »»e o»vat}

ruuaksi

^kelpaa-

»via.

Ia

uiiu

taswaucita

^o»vat

crittäiutiu ruoho-

sorsau

^{pojat jo jotakuta}

^»viittoa

^ennen kuin leutää

osaalvat.

Lainlaatijat owat

tahtoucct suosia

^tuota

»vanhastaan usein

erittäinkin

herroissa

^»viljeltyä

sorsanpoika-jahtia, joka

niillä

^paikoin,

missä rnoho- sia

^{ja »niinten}

tähän tarkoitukseen

^{sopiwia järwiä}

on, täyttää

niin

^pian »netsästäjän laukuu

otuksella

ja »nyöskiu pittälliseu

metsästämättä

^{olcn,isen jälkeen}

tuntuumouelle

sangeu »uicluiselta.

^{Kuil lakitä-}

män jahdin sallii, niin

sitä

^{tietysti ei »voi}

sanoa

muuta kuin

oikeutetuksi.

Kirje Iywäskylästä.

Wiime

»viikon sateiset

ilmat oliwat

sunretsi hai- taksi

heinänteolle,

sillä useassa kohden

^{täällä kau-}

pungin ympärillä oli

heinä

jo niitetty, mutta ei wielä korjussa. Nyt uäyttälvät ilmat jo tuitcntiu asettuuccu, tailvas on selkeä, auriuko lämpimästi paistaa ja maalla

arlvatakscni

parasta-aitaa »viikat-

teet

ahkerasti heiluwat

^niityillä.

^Hcinäntnlo

^on

tänä »vuonna

criuoluaiseu runsas

^{ja kuu} rntiinolti- kin

cniminäkseen

^ou

»niehcu

^pituista,

ⁿⁱⁱⁿ

^ei

mah-

tane

ensi

^{»vuouua eläiuteu ruoasta} kuinmintaan puutetta tulla. Olen kuullut euuustettalvau,että

hciuäleilviskä,

joka näinä

wuosiua

^ou markan »vai-

heen arwossa

pysynyt, ei

ensi

^»vuonna

maksaisi

^tuiu

noiu

40 peuuiä.

Samassa suhteessa ^luulisi

^myös-

kin

maidon

^ja woin helpvouewan, jota »vastaan

liha mahtanee kallistua.

Ruoka-aineista

puhuessani, en »voi olla

mainitse-

matta

sitä

kuiwuutta, joka taas, uiiutuiu emienkin kesänaikaan, alkaa tullakaupuugissamme

tuntnlvaksi

Nälkää

ei

^junri

tanvitsc

^nähdä,

sillä onhan lähes

joka päilvä torilla tarjolla piimää, »voita, maitoa,

lehmän lihaa

^ja

usein

^{myöskin»uunia; mutta jos}

nyt joku

sattuisi »»»uutteeksi

^joskus

haluamaan

^tno-

resta kalaa, uiin

sitä

^ci

^hän

woi toiwoakaan

saa

»vausa, _{ellei itse}

mene ^{jänvestä pyytämään.} Ia kuupa niitä

saisi

^edes

likeisestä

Iywäsjärwcstä, niin

olisihan se

jo jotakin,»uutta kuu täytyymennä aina Päijänteelle, jos

mieli

pikkurilliä suurempaa

ahlvcuta outeeusa ^saada.

Mutta älkäämme

uurctsito!

Muistammehan

^hywin

^»vielä

^niitäkin aikoja, jol-

loin

rannalle

mahtiin

^{palkatut eukot}pyhäaamnisina

killvassa

^ja

kiistassa

juoksilvat pitkälle järwecntirt- kowcncitä ^»vastaan, tiugatakseeu kaikki, mitä

mah- dollisesti

^{syötäwää ainetta}

^»veneessä

^oli.

^Ia

^mo-

nasti

mahtoilvat

kirkkowicraat

elväänsätin tasata

nälkäisten tanpuntilaisten

kanssa.

Kemäällä täällä

ihmeteltiin

^{sitä, että täti niin}

»vähän

^knttui;

sanottiin sen merkitsemän

^hymää

»vnotta. Köyhänä wnonna ^oli,näet, täti tnttnnut kattojenkill tulijalla. Nyt taas

ihmetellään

^orawien

paljolltta jaluiden lneltittälvää inicltylnistäkanp»ln>

gincläinään.

Turussa

^onladuillapidetty orawanjah tia, Taiulnisaarcssa, nniistaatscni, hyppiwätne

ih- ihinistcn

^jaloissa,

samoin

^{on niitä}

^»vielä

^nähty

myöskin Helsingissä, Porissa,

Hämeenlinnassa

^y.

Toinen ^on seikka, _joskysytään:pitääkö

tosiaankin eteensä

ajattelema metsästäjä h»)wää taloutta otuk- sella, jos alkaa

sorsien

anmmnnan silloin, kun ^po- jat omat uiiu picuiä,että miclä ciwät woi leutää?

Sitä emme luule.

Kokemus

^{osoittaa, että}

missä ahkeraan

^muutamia

sumia

poitaisjahtia harjoitetaan,

sieltä sorsat

loppumat aiwau

wähiin.

^Syy

siihen

on, luullaksemme, _että

cuemmitcn

porkais-jahoissa

einäkiu saa surmansa. ^<

^Surkea

^kohtalo

^{kyllä paltatsi}

lnnutamien

tllukausicn hellästä äidillisestä huolen-

pidosta!! Jos taas emä ^jäätin elämään,niin

se

ci seuraamana kesänä

^{tule pesimään}

sille

^paikalle,

missä siltä

^poikaset

^melkein

sntupnuttoon

surmat-

tiin. Muutamien »viikkojen ^päästä, noin Elokuun ulussa,

tawallisesti ^kaikki

^{pojat jolentäwät ja}

silloin olisi

^{niitä ampumaan altamiucu.}

^Vähitellen

^ne

siihen

^{aitaan niin}

lihoawatliu.

^{että omat toista}

wertaa paincuvammat tnili

näin Heinäkuun

^tcsti-

wälissä. ^Mikä

^paistin

^tnhlans

^{siis, knn ne joita-}

kuita '.viikkoja ennen ammutaan!

Itse

jahtimiehen

tuuuolletiu

ou

»vastahakoista

^ampna

^saamatonta

otnsta, joka ci edestä pääse hywin »väistymään.

Mitä yllä olemme sanoneet, ci

sninkaan

^tarkoita,

että

eteensä

ajatteleman metsästäjän

lnmalliscn

^ajan

alkaessa tarwitsisi

^{olla tykkänään 'ankansta}

sorsa-

joukkoihin laskematta.

Koiraksia saa ^hän

»vahingotta

tähän

^{aikaanampua. Joutuuajantulnttua}

hän

^myös-

kin

saattaa

^{tcnvatajoitakuitalentäwiä}täysikaswancita poikasia. Näilläkin

hän

jahtihalnansa tyydyttäköön.

Mutta kaikissa

tapauksissa sorsat, olkootpa wauhoja

tahi

^polkaisin,

Heinäkuussa

^{wielä owat joteukiulai-}

hoja, ja

Elokuussa

^{hywiu piau}

^lihoowat. Paras

on

siis

^{niin paljon kuiu}

suinkin hillitä intoansa niiksi

^ajoiksi.

Tiedämme monella paikoin,

missä rnohosorsia

^ou

paljon, niitä pidctlälvän oikein »vahingollisina liu- tuiua. ^{)ie uouscwat, näct,}paitottaiu

ohramaihin

ja tekemät

niissä

^uiin

suuria

»vahingoita, että jy-

wissä

^syömätmonta wcrtaa

sen,

nutä niiden

lihan

arwo on.

Siellä mitä

sentähdcn sano»vattin: ohrasorsitsi.

Tämän kirjoittaja ou oluiu

silmin katsellut

^kaswa

waa ohramaata, ^jossa

sorsat

oliwat ainalin

tchncct

wiidcn tynnyrin »vahingon.

Missä

paikoissa tie- tysti talondcllinen etu waatii ^että niitä ^on niin

»vähän

^kuin

suinkin

^ja

^{näissä ci siis}

^{niitä niin}

tanvitsektaan säästää.

^{Mntta on myöskinscutnja,}

joissaontyllin

sorsia

^mntta ciwät inclkccn

laisinkaan

nouse

^wiljamaihm

_»vahinkoa

^tctcnulän,lnultalvasti

siitä

syystä ettäpohjassa

heillä

^on

runsaasti

^hymältä

'Sounteitu.

Novelli.

.^tlvj. Clllilic Tcfitmcurr.

Mlitailcmalla suomentanut ^Wiljci.

(Maitoa ^{uumic anoen.)}

Tämäu kysymyksen maitutus

hänen

nuorceu wai-

moonsa

hämmästytti

Heikkistä.

^{Annan kasmot}

lensi-

mät tulipunaisiksi, koko hänen

ruumiinsa ^wamahti

^ja

silmänsä

^tiintyimätihmeellisellä,puolittain tuskallisella, puolittain

riemullisella

^ja kummastuneella

katseella

Vrjööu. Tämä näki nina maan maltaman ilon

osoi-

tuksen, joka kertoi ^kauan sydämen kätköönpainetusta halajamiscsta. Vaikka V^jö

tuusi

ikäänkuin pistoksen sydämessään, otti

hän

kuitenkin ystämällisesti maimo- aan kädestä ja

lansui.

^lempeästi

^häntä nuhdellen:

Kun

^{niin komin olet ikämöinyt kotiasi,}

miksi

ei si- nulla ollut

sen

^merran luottamusta minuuu,_ettäoli-

sit haluasi

ilmoittanut? Josko miimeinlin oppisit mi-

nussa

^tuntemaan

uskollisimnum

ystämäsi, ja

kertoisit

minulle ^kaikki, mitä ^toimot,taikka mikä

sinua

v«inaa!"

Kyynelet waltasiwat ^Annan,

hänen katseensa ^osoitti

niin

suurta

neumottomuutta, ja

ilmaisi hänen

ⁿⁱⁱⁿ

maimaloisesti

tamoittelemanjotakin sopimaa

sanaa,

että

nliehessään heräsi

^jo

^rahtuinen

^toimetta

saada häntä

»viimeinkin amaamaan sydäntänsä.

Heikkinen läheni

^{maimoaan, kietoi}

käsimartensa hä-

nen

martalonsa

ympäri, jota

hän

ei tankaan aikaan ollut tehnyt, ja

lausui hellästi'

^A

nna,

jos

sinulla

on joku huoli, ^ja minä

sen

^{moin auttaa, niin}

sano se

^{minulle. Sinä tiedät,}

^sinun

^{täytyy tietää, että}

kaikessa

^{tarkoitan maan sinnn onnean. Ei ole} minulle

suomit

hymää pnhecnlahjaa, jolla

tcntiesi

^moi- sin

sun

^{nuorta sydäntän}

_{wiehättää.}

^mutta sinä moit luottaa nlinunn, ja jos sinulla ivaan on joku toiwo, uiin anna mun

se

tietää!"

Anna^{pudistipäätäänia lepäsi}

miehensä kainalossa

aiwan kuin pieni, manqittu lintuincn, jonta sydän _le- nwttomasti sykkii, ja ^j'ika hätääntyneenä silmäilee ym- pärilleen, odottaen sopiwata hetkeä, jolloin

tohtisi

^len-

toon

lähteä. Heikkinen sen

^hywin

huomasi

^ja

hänen mielensä

^kämi

siitä katkeraksi.

^Kuitenkin

hän

^yhäpu-

hui

maimollceu ^{helliä,sydämestä}

lähteneitä

^sanoja,pu-

hui

^{uiiu, kuiu}

hänen

^{hiljainen, tymcn}

luontonsa

^maan

Harmoin

^{oli pannut}

häntä

^{pnhumaan, mutia tur-}

haan!

^{Symästi loukattuna mctääntyi hän pois jauu-}

disti ^nyt kysymyksensä kolkolla äänellä:

..Tahdotko lähteä

manhempiesi luona käymään?"

Mamisten mastan Anna wiimcinkin:

Mielclläni

sen tekisin.

^Halajaisin wielä ^kerran

saada

^Katria

nähdä."

Hymä! Niinpä malmista

itseä''i

^{mattaan. Lau-} mantaina

lähden

micmään teitä ^ja

saat

^lapsen

kanssa

olla

siellä

^{muutamia »viikkoja,} kunnes ^tulcu teitä ha- kemaan."

Hän

otti

hattunsa

^ja

läksi

huoneesta. Anna ^jäi ristiriitaisten

tunteittensa

^maltaan.

Minä saan _hä-

net jälleen

nähdä!" riemuitsi hän

^rajussa

ilossa

^ja

hänen

silmänräpäyksessä

silmistään hän

^iskikälki^outo

kaswonsa

^{tuli, mutta}

käsiin seuraamassa

^jakomasti,

niinkuin uttosen

^jylinä

soimasi häntä

^{omatunto: Sinä}

olet

miehesi

pettänyt, tämä on

ensimmäinen

askel

sillä

^{tiellä, jota}

kadotukseen

^mie!"

Juhlallisesti

k^ituilvat kirkon-kellot latcan yli ja

kutsuiwat

Suorsakyläu

asukkaita Herran liuoncrsen.

Kirkko, joka oli rakennettu keskelle kylää eräälle kuk- kulalle,

katseli

ystäwälliscsti

seutua

ympärillään ja wirtaa, jota tywcncsti

wiheriässä laaksossa

^»vyörytti

aaltojaau uurmirikkaiden äyräiu

wälitse

^alaskaukaista merta

kohden.

Elotuuu aurinko imi

kastchelluct

^ruo-

hojen nenistä ^ja kiinaltcli

ilakoitscwilla walosätcillä hautaristien kullatuissa

kirjoitnksissa. Hiljaisten

hau-

taristien ympärillä »vallitsi pyhäpäiwän

huoleton

^elä-

mä, sieltä ^ja täältä kuului leikkipuheita ^jauauruu hä- linää,

sillä

^kylän nuoriwäki

mieluisasti

^{kokoontui kirk-}

kopihaan jonkunpuolituntia enneu jumalanpalwelntscn alkauiista. ^Nuorten

uhkuwa

^ilo,

heidän

kajahtelewa

naurunsa

ei woinut paikan

wakaisuutta ^{wähääkään}

^kar-

toittaa. Wiikon tapaukset kerrottiin, iltapuolen >nu-

kaluilmnasta

»uiettänliscstä

tuumailtiin ja ennen kaik- kea tarkasteltiin nuoria neitosia, jotka siweinä,

maahan

luoduin

silmin

kulkimat siwutse, waau kuitenkin

hen-

gin hipiin mieliwät yhtyä johonkuhun

lähellä

^olemaan

tuttawaan tai sukulaiseen, pysähtyiwät keskustelemaan ja wastaamaan

leikillisiin

puhutteluihin, kunnes l.ma useampia

heidän seuraansa

liittyi, joteu^pian

siellä

^ja täällä ^syntyi

iloisesti hälisewiä

«aisjoukkioita. Koko tuo »vilkas näkymö

sai sen

^{kautta kirjawan »nonen-}

«luotoisuuden

^ja

wiehätti

^{tietysti sitä enemmän kailtia}

läsnäolewia.

Puhe

käwi reippaasti ja ujostelematta,

siksi

kuin äkkinäinen liikunto

nähtiin

wäkijoukossa jakaik- kien

huomio

^kääntyi kirkonporttiin, josta juuri nyt ijäkäs,

nähtäwästi

^noin kuusitymmen-wuotias, jykcwä mies tuli

sisään. Hänen

^kookas »vartalonsa,

hänen

inaiotulvaa ruokaa. Sielläyleiueutaloudcllincuetu taas käskee ampujaa

lumallisellakin

^{ajalla ymmär-}

ryksellä otus-rilvejään tarkastamaau^jamalikoimaau.

s>cn tärt oltutsccu

^katsoen, »vuorotclta»v ^a

eriscuduilla

^{maata, ja uiin ollen,}

missä

tulema

tausakoulukotous olisi

^pidettämä?

Opettaja Wc^rkko

ehdotti,

että

ensitulcwa

^kokous

pidettäisi

Sawonlinnassa setä kehoitti

^malttamaan

totinurtaii puoltamista.

Teatericn waltioawut.

Keis.-Majesteetikuuluu

nm mahmistanecn senatin

^{päätöksen, että maltio-}

waroista ^annetaan

suomalaiselle

^ja

ruotsalaiselle

tcatcrillc kummallekin

2^MO

^{markkaa muodessa,}

jonka

ohessa h.

^ylh. kenraalikumernörin ^käytcttä-

wiksi

^{teatereja Marten} jätetään 8,000markkaa puo- let kummankin tcaterin

lwmätsi.

^(N. S.)

Puson

^kylässä

Kontiolahden

^{pitäjää on}

^ukkosen

sää tehnyt

suuria

^mahingoita

eräässä talossa.

^Ra-

ju-ilma on repinyt katot kaikista

rakennuksista sekä

pilannut kokonaan milja-mainiot. (Karj.)

Mansikoita

^{on myyty}

^Joensuussa

^{jo 1 p. tätä}

lunta.

Kapina Nhodope«wnoristossa

ei mielätaän ^näytä oleman kutistettu, maan aikaan

saattaa alituisesti menäläisellc

ylipäällnstöllepaljo

wastusta. Waitta kapinoitsijoilta puuttuu patruu- neja, niin ei kuitenkaan moida

hillitä

^{tätäkapinal-} lista liitettä.

Venäläiset

^omat mäsymättömiätie- duotclemisissaan,

saadakseen

^{selkoatämän} liikkeen kes- kuksesta, _ja ne omatkin hiljan

saaneet

selmille, että melkein koko Numilia noudattaaerään Englantilais-

Turttilaiscn

^{komitean käskyjä.} Tällä komiteallaon sijansa Konstantinopolissa.

Pomatcin

päällikkönä on kapteini T:t (slair, jota aikanaan oli

kuuluisa

osanottaja

Puolan

kapinassa lktl3ja

sitten

^onelänyt

Numiliassa ^sekä siellä

^tutustunut

^Pomakein, Tsher- kcssein

^{y. m. m.}

^kanssa Kokemuksensa

^on

hän

julkaisnut

eväässä

^kirjassa.

Hän sanotaan

^oleman

etcmä

sotatoimissa

^ja muuten marustcttu lujalla

tahdolla.

Wcuäjän

sotawoiman

^terweyden

^tila

ei ole

tchuttama

^Europan eikä

Aasian

^puolella, ja

sairaiden

^lukumäärä

nousee

^hymin

suureksi. Nseim»

mat

sairastamat

kuumetautia ja rotkoa. Näiden

sairaiden

^{tila on}

sila

^{lurjcmpi, luu ci ole tar-}

peeksi lääkäriä

hoitamaan

ⁿⁱⁱⁿ

suurta

^joukkoa

sai-

raita.

M'in

^{Euroopassa on} 62 lääkäriä

sairastu-

nut

sairashuoneissa

^ja

siltc

^{kuollut, ja toista}

sa-

taa lääkäriä on

sairaina

^palannut

^totihinsa. Pie-

tarista on hiljan ^lähtenyt 32 lääkäriä

Odessaan

ottamaan

hoitaakseen

25,000 sairasta, jotka odote- taan mainittuuu kaupunkiin Bulgarian eripailla- tunnista.

Venäjän

solalvoimain lukumäärä Balkanin niemimaalla.

lasseg'ista

Ttefanoon nousee miimeisien

tietojen mukaan

l9^>Mo sotilasen

^{ja noin 98,000}

henkeen,jotta cimät ole

marsinaisia sotilaita.

^Tap«

pio,jonka Nenäjän armeija on kärsinyt

kuolleissa,

haamoitetuissa

^jasairaissa,

nousee

^{321,000mieheen,}

joistaon 2,700 upsieriä.

Waltainkokoukseu ^toimet

omat, miten luullaan,

saatu

lopetetuiksi miime lau- antaina. Tittetuin tuorstain ^ja perjantain istun-

noissa

lopullisesti laadittu rauha-tirja wieläterran oli luettu, ja tun maltain

edusmiehet

^oliwat

sen

hymätsyneet, piti mainittu kirja alletirjoitettaman niinkuin wiime

lauwantaina.

pulska ja talonpoikaiseen nialliin tarkasti innkantcttu pulunsa

setä

^missi

mahti

^luinen

olennossaan osoitti-

wat

heti hänen

^oleman

tärkeä-arwmscn miehen.

..Katsokaa

tuolla tnlcc

Peltolan isäntä!"

^{täwi tuis-}

tutns jnusta

suuhun. Hänen

ynlpärillään

t»hotrttiin

lattia ja hattuja, ja

astuessaan mahdittaastl

^rtcen-

päin,

tcrwehti hän suurella itschuomiolla

^{oikeaan ja}

wasempaan. Sitten

hän läheni

^nmntamia

wanheiu-

pia miehiä, joiden

kanssa

alotti ^puhetta.

(latk.)

Ulkomaalta.

Englanti on tehnyt

Turkin kanssa

sopimuksen, jonla mutaan Englanti

sitoutuu

suojelemaan

Tur-

Maaseuduilta.

Petäjälvedellä

Heinäkuun

^{6 p:nä. Knntammc} uuden kirkon ratcnnns on edistynyt

niin.

^{että ka-}

ton

kannake-rakcnnuksia

^on jo ylhäällä,

eitä

taida komin komia aikoja olla kuin temppeli ^on tehtynä, maikka

tölliläisct

ja

itselliset

^omat

tuossa

^oleminaan liymässäkin piinassa. ^{Ne, näet,} ruikuttamat kuin kurjet pakkasella: _en

minä

^rupea niin paljoa

teke-

mään ja kustantamaan;

talolliset

^eimiit

^tie

^enem-

pää kuin ^myötään maitta, omat

maiden

jamanttaa- lien omistajia."

Asia

^{on aiman miatointa,}

sillä kousanaan

^ei

mahtane

ⁿⁱⁱⁿ tapahtna, että talollis-

ten maat

kirkossa

^kämisi,

—

_ja

ilman

sitä

^maan-

omistajat laittamat kirkkoon tarmittamat

hirret

^ja

parrnt, myös tekemät päimätyön

itse kohdaltaan.

Samasta syystä oli

tölliläisillä

^ja

itsellisillä ^miime sunnuntaina

^{kokous, jossaoli} tarkoitus, yksissäneu- moin

mähcntää

^mainittua taakkaansa, syöstä

sitä

^mu-

ka enempi talollisten

hartioille.

Mutta mitenkäs kämi

miekkosien? Kokouksessa ^{ei heillä}

ollut oikeita

asiau

amuu-esineitä, eikä

kunuallishallitukseu

^jäsenet

puuttuneet

tuohon

puuhaau, koska

he

^{omat kaikki}

talollisia, niin nämä, näet,eimät rupeaitsepäälleeu rikkoja ruopimaau;

kuitenkiu

oli muuau

talollinenki

kokouksessa, jota

malitukseu

^{kuultuaan mastasi, yh-}

tämouta pyhää olema» täällä kaikilla.

Asia ^ei siis

siitä

varautunut,

miten lieneekääu kokoukseu

^pitä-

jien ääni niin lumouksissa,ettei

se

^{kuulu enempää}

knin dyttöiseu pyrinä

taimaaseu.

lotn

aika takaperinpitimät täällä

tölliläiset

^myös-

kin kokouksen, jossa kuntin piti antaa 25 p:niä ra-

haa

ja puumerkkinsä,

siten saadakseen töllinsä

^taloksi,

ettei tarmitsisi

^olla

talollisten

^{armojenalla; tuosta} muka

tulisi

^parempi

siunaus

^{maalle, kuin siirtyisi}

weron

maksu

^maltiolle,

sillä se

^menee

^{tuiki turhaan}

talollisten

pohjattomiin

aarnioihin. —

_{Jos niin}

on, että maita rumetaan lohkomaan,

niin eiköhän

perilliset ole cnncnlaittia oitcutctilt lliistä tulemia

imtislaloia

^suainaan,

sillä useammassa ^talossa

^on

perillisiä, jotta tnulmvat maan osuuteen, jota

mas-

taan moliiaat

tölliläisct

^omat mcntomicraita. Sitä emme tiedä, _{jos tämä maiden}

lohto:nincn

^tapahtuu,

nmtta

sen

tnlnmilllin otaksu!n,nc,cttä

scntanttakohen- tuisi

maanmiljellysparc.lunallc tannalle,sillä

siten tnlisi

synkät ^sydänmaat parclninill »viljellyiksi, joten mä--

lieneisi hallat

^ja

tulisi

^enempi eloa, jota ^nyt tar-

mitscc

^{Wcnäjältä mctää. Koska}

^kansa

^enenee

ehti-

miseen, niin maanmiljclytscn pitäisi myöskin cdis- tylnän, tllnlmintaali ci ^täällä eletä leimatta, _eikä myös tno tuttiliilc anna aina Ulotteitaan, tntenei tänätään ^muonna, maitta

taallllaisilia m»losilla sen

tulolla

rcssattiin

^{ja oltiin mnta} oleminanlme

oiteen

alltllaita, lnn,näit, tnota hylvyyttä mciilc hyökkäsi, ikääntnin

olisi

omenoita tailvaasta

satallut.

^Va-

hinko

maan että mokoma

tnktiliiktccn

^tuoma tulo

tahtoo

^{olla lllin}tatoomaista tuill

kcsäine»»

^lnnu;

se

piiloutuu

mahassa

^ajassa miliei teille tietämättö- mille koko paittatnnnalta.

Tämän ^{kuun s:tä} ja 6:ta ^päimää mastami yöllä täällä pohjolan nimismies

halla

^{ja kirjoitti joista-}

kuista paikoista perunan ^maisia,unittamuista^tou- moista ei ole ymmarrctty miclä, _onko

se osaa

^ot-

tanut tayi ci; luullaan

ettei

^kuitenkaan

snnria

^ma-

lunaoita wielä ole tnllunua.

—

_kk-

_.

m. m. Täällä Zymästylässä joku päi>uä

sitten

nlyöstin

nähtiin

^{orama, joka, tölöttiicuharjukadun}

micrcisellä

lanta-aidalla,

ihaili

^{kaupunginkauncntta,}

Uteliaisuutensa

^{orama kuitenkin}

sai

^{hengelläänmak-}

saa, _sillä

_eräs poika loi

sen

^kepillään

kuoliaaksi.

Armaille lukijattarcillcni, ynnäntcliaallc laikulle kaiulle?) ja Tainpcrccn Sanomaiil

hurskaalle

^la-

ftojalle moiu kertoa, että olen jo ^nähnyt

ensimmäi»

etKausallispumnt

wallasnaisten maattcnkscna

^täällä

Iymäkylässä, ja ^makuutan,että ne olimctt kanniilll-

mat naispnmut, mitä ikänäni olennähnyt, jaaiman

»varmaan

tuhanncntnlintta

^mcrtaa tanniiinnlat tnill uuden

llutilisimmat

mallit

mihoil miilnciscssä

^Mo-

dcnmcltissä, _Frcjassa tai

Bazarissa.

^{Koska arma-}

takscni

^muualla

asumaisct

lntijattarcni omat uteli-

aat

saamaan

^{tarkempia tietoja} näistä pnkimista, koen ^parhaan taitoni mutaan

tehdä

^niisti

sclmciä.

Musta,lyhyenlainen

hame kahdella

tai kolmellari- willä punaisia nauhoja helmassa,

amonaisct

^mnstat

kengät punaisilla liauharlmsuilla, matala, _nnista liimi rcunattu punaisilla

nauhoilla

^{ja edestä nyö-}

vätty punaisella kurenauhalla, maltoinen alusliimi ynnä

hihat

^jamaltoiucu esiliina,jossamyöskinoli lic^

pccssä muutamia rimiä punaisia llauhojn

Hiukset

olimat

kahdella

palmikolla takana riippumassa _ja palmikkojen

nenissä

^pimaisct

nauha-ruusut

^pitkän-

laisilla

rippuuauhoilla. Woin

taikessa salaisuudessa

mielä ^{kertoa, että}

ensimmäinen

neiti, jonka

tässä zvaattcutscssa

^näin,

sai

sydämeni lämpimästi sylki-

-tcppo.

Eriskummallinen letun-saalis

tapahtui Num- menpään kylässä Nunnijärmcllä, kun lettu

ahdisti

lanoja chtoopuolrlla lello^{K tuman}porstuassa, jossa

lcrtcsi

^{apuun yksitalon mäestä ja}

^sai

^Mikonkiinni.

Niin kertoo eräs ^lähettäjä S. W.

Tulipalo. _Ä.

P:lle

^näyictyn

sähkösanoman

^mu-

kaan ou

Malssilaitos

^{Kurim o-Ä mmän}

rautateh-

taalla ^palanut tämän luun 7 ^p:nä.

ilalvantautia, _jotakin ^kepeää lajia, on Tapion mukaan ilmautunut^Kuopiossapienemmissä lapsissa.

Kaupungin löyhäinlasten

hoitohuonecssa

^kerrotaan

mainittuun tautiin sairastuneen l-l lasta.

Nälänhätä Hiinnssa

^{Kiinan pohjoisen}

osan

kärsiessä

pitkällisestä tuimuudesta,

uhkaamat

^maan

etelä-osan asukkaita suuret

weden-paisumutset. Kolo

maltalunnassa

^riehuu,

seurauksena

mainituista on- nettomista

ilmastollisista

^suhteista,

hirmuisin

^nä-

länhätä.

Niinkuin

todistusrna

^yleisesti

mallitsc-

lvasta kurjuudesta kerrotaan muun

muassa,

että Kiinan nuori

keisari

^{ou tästenyt}

^mähcutää

^atria-

pöytänsä ruokalajit ^tymmcnestä kolmeen.

Kuolemaisuus

^lisääntyyhämmästytämällä tamalla.

Ne keinot joilla toitelaan licwcntää kurjuutta,omat

enilnmäkscen

^{semmoisia, tuin}

taila-usloisuus

^johdat-

taa mieleen. Niinpä ou keisari,

siinä

tapauksessa että

hän

^on herättänyt jumalien

wihan —

tahto- nut muuttaa

nimensä. ^Muuan

^{tapaus on erittäin}

osoittama.

^{Eräänä päiwänämenee} taimas pilmecn, ja onnetoin

kania

luulee, että rajuilma on ^synty-

mäisillään

^{ja tuo}

sitte

^{sadetta, joka pelastaa}

sen

hädästä

^ja kurjuudesta; mutta piankin tulee ilmi, että toimo on ^pettänyt.

Hirmuinen

hietka-myrstv alkaa raimota, peittäen lopunkin

kasmullisuudesta

puolen kyynärän symän

hiekan

alle. Silloin rie-

hui kansa

^epätoimou

mimmassa

^{tuulen jumalaa}

was-

taan, tun

lähetti kansalle

^uutta kurjuutta. Rynnä- tään tuulen jumalan temppeliin, jumalan luma pannaan

rautoihin

^ja raastetaan pimeään

huonee-

scn.

^{Wielä ei ole}

^saatu

^{tietoja mitä}

seurauksia

tämä tuulen jumalan

rantascminen

^onmaikuttanut.

—

_Niin

saamat Kiinassakin

sokea kuinka ankarasti liiallinen

metsäuhaaotuu

^tulee

koetetuksi.

^Tämän

kehnon taloudellisen

^toiminnon

seuraukset

^ilmaantu-

mat pohjoisella ylängöllä tailti kuolettamana kui- louutena ja maan

etelä-osissa häwittäwinä

^medeu- paislllnulsina.

Muinaiskalnja.

Wiime

»viikolla, tun«nuutamat työmiehet taimoimat tuoppia toslcmattomaan

hiet-

kanurmeen n.

s.

^raastuwan tontilla,löysi yksi

heistä

puolen kyynärän symyvdeötäerittäin

siististi

^tehdyn

täysehcän ja jotenkin teräwän

kiwisen kourutaltan

joka oli noin 5 tuuman mittainen.

Tämän

^kapi-

neen lunasti

seminarille laitoksen

^johtaja

herra

^K.

G. ^{Leinberg. Myöskin} on hiljakkoin kaupungin karjulta löydetty eräs timcttyneeltä puukappa- leelta kowin ^näyttämä esine;

senkin

^on

lehtori

Wallinin

^toiincsta

seminari saanut _omaksensa.

Piispan

täutcwaalissa Pormoon

hippakunnassa

owat professori K. G.

von Essen

^{ja lääninpro-}

waoti

I. ^K.

^kampen

^{saaneet useimmat}

^äänet,

t>7 ja 57, joten

he

^{tulelvat täyttämään}

toisen

^ja

tolmannen sijan

maaliehdotuksessa.

Pielisjärwellä pidetyssä lappalaisen

maalissa

o» pastori Pöyhönen

Joensuusta saanut useimmat

äänet, nimittäin 1,1<50 m. ³⁰ p. edestä japastori

Pfalcr

^{157 m. 00 p. edestä.}

suomalaisen Teateriseuran

^{jäseniä on jo}

saa-

punut Kuopioon.

Ensimmäinen

^näytäntö,

murhe-

näytelmä

..Daniel

Hjort," annetaan

sunnuntaina

tämän _kuun2l päimanä, ja toinen

seuraamana

^tors-

taina tämän luun 35 päiwänä,jolloin anctaan

Vic-

tor Hugon _mainio murhenäytelmä Angelo Mali-

picri." sTp.)