Kirje Jyväskylästä · DIGI

elta4 ^m., kolmeneljännekseltäIm., puolelta2m.. neljän«

konttoreissa: koko »vuodelta ^{5 m.}»i 4p..kolmeneljänn.

«2 p., neljännekseltä 1m.41^p.- _yksityiset

numerot10 p.

Ulosannetaan ^{Weilin ja Göösin}kirjakaupassa Iywäskylässä jokaTiistai jaPer- Tilaushinnat:^{koko wuo!}

jantai-aamu,missä ^myöskinilmoituksia »vastaanotetaan10 p:stäpieneltä riwiltä.

—

nekseltä ^{1 m.} - Posti

Toimittajat: K.ft'öös,wastuunalainen toimittaja, H.^Hellgren,F.Canth. ^{im. N p..puolelta2m}

ipE** **

^"

_puolen ^Päijänteen

wnofikerran ^ti-

laajia huomautamme tilaamisen

uudistamisesta tassa kuussa.

Toimitus.

sitä

^pyhäksi

lvelmollisuudeksensa.

^{oikeiuoman tnnuou}

asiaksi, että

hän

ci ainoastaan opetuksella maau _elä- mällä

esimerkillänsäkin

^kokee johdattaa oppilaistaan oikean ja hymän tiellä,mikä onkin niin selma, että

enemmin täytyykummastella,miten

melmollisuuksieu

laimiu ^lyömistä

tässä

^{kohden, joka Malistaan on}

kansakoulun

^{opettajain puolelta ilmi tullut, on}

moitu

kärsiä siiuä

^{määrässä,} kuin tapahtunut ou.

Siis ^moipi kansakoulunopettajalta, jonka tulee kasmattaa lapsia lumalau »valtakuntaa »varten

ja niin ^{myös opettaa}

heitä

^{oikein tuutemaau}

Jumalaa ^ja

Hänen

^{tahtoansa,syyllämaatia}

samaa,

kuin

seurakunnan

opettajaltakin,

sen

^{näette,että hän}

kokee maikuttaa opetuslapsiiusa ci aiuoastaan ^ope- tuksella, maau etupäässäomallahymtillä

esimerkillä

—

_{ja näin}

Teihinkin

^tulemaan

asemahanne katsoen

täydellisestisopimat

Paamalin

sanat

Tilukselle: aseta itsesi kaikissa

^{hymien töideu}

esikumaksi.

eelvat. (latl.)

Aseta itsesi

^{kaikissa hywieu töiden}

esikuwaksi —

tämä apostolin

kehoitus ^Titukselle

^ynnä

sen somitta-

minen Teihin, jotka nyt aiotte antautua

itsenäiseen

opettamistoimeen,

sisältämät

^kotojoukon

edellisiä eh-

toja, koska

se,

näette, edellyttää koko

sen kristillisen

mnodostustoimeu, joka tekee

ihmisen mahdolliseksi

tulla mnidcn johdattajaksi hywecn jatotuuden tiellä.

Ainoastaan

siinä

tapauksessa, että

ihminen

^on

itse

oikein oppinut tuntemaan ja rakastamaan jumalal- lista totuutta

sekä

^waeltamaan

sen

^{walossa,kelpaa}

hän tämmöiseksi

johdattajaksi. Muuten

häll

^on

itse

wielä

sokea

^jajouduttuaan opettajaksitulee

hän waan

olemaan

sokeiden sokeana

taluttajana,josta Wapah- tajamme

waroituksen

^mutaau

seuraa se

^{haitta, että}

molemmat

sekä

^{taluttaja että} talutettu kuoppaan

Puhe,

jouka Seminarin ^johtaja

hra

^{K. G.}

bergpiti

seminarin

»vuositutkintojen ^päät- tyessä.

Tällä oppilaitoksella _{on taas} ollut ouuipäästä

lukumuodeu ^{perille, joka}

muosi

^on järjestyksessään

»viidestoista

saman laitoksen

perustettua. Sittekuu

kahtena edellisenä

^päimänä

seminarin

^{kolmella »var-}

sinaisella

opetusluokalla ynnä

seminarin kanssa

^yh-

distetyn mallikoulun eri

osastoilla

^omat kunnioitet- tamalle yleisölleesiintuodutnyt päättymän lukumuo^

den hedelmät, on tälle

laitokselle

^{mielii tänään ol-}

lut

suotuna

ilo ikäänkuin ^seppelöitä koko muodeu työ

helmoistansa

päästämällä niitä nuoria

miehiä

ja naisia, jotka tämän lukumuoden

kanssa

^{omat nyt}

täydellisesti päättäneet oppimääränsä täällä. On- han ^jo

kahdestoista

^{kerta, kun}

lukuosa

täyttäneitä täältä lasketaan, ja wieläpä on tällä kertaa

semi-

narista ^päässeiden joukko yhteensä suurempi kuiu milloinkaan ennen. Kaikkiaan on näiden

kanssa täkäläisestä seminarista tähän

^asti päästökirjalla lasketut 383 kokelasta, joista193 opettaja- ja 190 opettajatar-kokelasta. Koska ^{nytkin on} ollut mi- nulle

suotuna

^{ammattini puolesta toimittaa tätä}

päästämistä, niin pyydän myös tänään, niinkuin ennenkin yhdenlaisissa

toimituksissa

^{saada jäähymäi-}

siksi lausua

^{muutamia sanoja Teille,} nnoret ystä- mäni, jotka kätteni kautta juuri olette ^mastaanot taneet

seminarin

opettajiston Teille antamat pääs- tötirjat.

Taivallisesti

^olen

tämmöisissä

^{tilapäissä koetta-}

nut panna

laitoksestamme lähtemien

^oppilaiden

^sy-

dämelle joitakuita sanoja

siitä

kirjasta, jonka

sisäl-

lönpitäisi oleman jokaisen kristityn jalkain kynt- tilä ^ja walkeus hänen

teillänsä.

^{Tälläkin kertaa}

luulisin ^samasta

kirjasta löytäneenimuutamiasanoja, jotka minusta niiyttäivät hylyinkin sopiman Teille mietittämäksi, kun nyt rupeatte

»vakinaiseen

^opetta- mistoimeen. Nämät sanat, jotka

alkuansa

^omatlau-

sutut

^eräälle

kristillisen seurakunnan

opettajalle, löy-

tymät apostoli

Paamalin

lähetyskirjassa Titnkselle,

sen 2:ssa

^{lulvussa, jakuulnwat näin:}

Aseta itses kaikissa

^{hyiväin töiden} esikumaksi,»vilpittömällä ope- tuksella, kunniallisuudella,

terweellisellä

^ja

nuhteetto-

malla sanalla, että

se,

joka

itsensä

^{mastaan panee,}

häpeisi, eikä mitään ^löytäisi meistä pahoin puhu-

aksensa."

Niinkuin

ihmisen idealiset

^{aistit oivat taksi, näkö}

ja kuulo, jotka etenkin lvälittälvat niiden liikutusten

»vastaanottoa, jotka muodostamalla tawalla waitut- tawat

ihmisen

hengelliseen vääoloon, niin^opettaja myös

kahdella

^tawalla siwistyttäen waikuttaa ^oppi- laisiinsa, nimittäin

esimerkillä

^jaopetuksella. Kelpo-

Kirjallisuutta.

Kuivauksia kristillisen

kirkon »vaiheista, jotta

wanhain

^kirjoista totoeli Otto

Henrit

^Cleve.

Lehtori.

^En-

simmäinen mihko.

^Weilin ja Gdös'in kirjapainossa 1876, toinen

»vihko

^Iywäskylänkirjapainossa!877.

Kummatkin ^yhteensä 208

siw. Hinta

^{2 m. «5 p.}

Ilmoittaissamme

yllämainittua kirjaaemme

saata

olla

aluksi

lausumalta, että ikälvällä olemme tur-

haan

^odottaneet

siitä

^maamme

^sanomissa

^jotakin

tarkastusta. Tämä on meistä ollut

sitä

^enemmän

odottamatonta, _kun

teoksessa esitellään kristillisen

kirkon

waiheita

^{tawalla, joka meidän} kirjallisuu-

dessa

^{on tuttänään}

uusi

^{ja outo.}

Ansaitsisihan

tämä parempaa huomiota, joko hvmäksymistä

tahi oikaisemista! Suurimmaksi osaa

^{juuritästäsyystä}

olemme rohjenneet

tehdä tässä sen

^{kun moimme}

saattaatsemme ^sitä

^{yleisönhuomioon, waitta}

^lohta

emme

suotamalla

tarkkuudella

saata

^{annostellakir-}

joittajan sylvästä erityistiedoista

lähtenuttä

^teosta.

Niinkuin

itse

kirjassa sanotaan,

se

^{eitahdo käydä}

»varsinaisena

kirkkohistoriana,

waan

tarkoittaa ai- noastaan

esiin

^tuomillaan

kuivauksilla

^kirkon

^ensim- mäisiltä »vuosisadoilta

^antaa lukijalleen käsitystä

sen

päähenkilöjen ajatuksista,

»vaikutuksesta

^ja

koh-

taloista ^{ynnä koto}

kristillisen seurakunnan

^oloista.

Tätä

saaivuttaakseen

^{antaa Tekijä enemmiten}

wanhain

kirjailijain,

kirkkoisäin sekä

^{muiden, wie-}

läpä joidenkuidenpatanallistenkin puhua,miltäkan- nalta

filloisen kristillisen

^{kirkon oloja katsoivat,}

miten

he sen ^henkeä käsittiilvät.

Kirjassa Tekijä ei

siis

ⁿⁱⁱⁿ paljon toe esitetystä aineestaan antaa

omassa kuwitulsessaan

^{luotua kuivaa lukijalle,} kuin

opettaja moi

tietääksemme

kumpasellakin tawalla mai- kuttaa oppilaislensa mieleenhyminkin moimakkaasti,

mutta kaikkein aikaiu kokemus kuiteukin osottaa, että opettajamaikuttaahengellisessä

katsannossa alaikäisiin

opetuslapsiinsa mielii moimakkaammin esimerkillänsä, kuin pelkällä opetuksella. Iakaikkein

moimallisin

^on

opettajan maikutus silloin, _kun

hänen

opetuksensa ja

esimerkkinsä

^{»vastaamat toisiaan, eli kunniin}

omassa

elämässään

^{näyttää oppinsa}

todeksi. Tässä

^tapauk-

sessa

^opettaja

itse

^muuttuu

elämäksi

^sanaksi,

hän

^tu- lee ^oppinsa

elämäksi

^{tumaksi, jouka}

kaltaisiksi ^hänen

oppilaansakiu

silloin

kokemat muodostua.

Että ^tämälauselma, jonka mukaan opettajan tu- lee ei ainoastaan opetuksella maan

ensi

^sijassa

esi- merkillänsä

maikuttaa oppilaistensa mieleen, myös pcrnstuu

kristilliselle

käsitystamalle,

sen

^{moimmepäät»}

tää muistakin Raamatun ^paikoista,

esimerkifsi Paa-

malin

kehoituksesta entiselle

oppilaalleen,

sittemmin

opettajaksi

asetetulle Timotheukselle: ole sinä

^usko«

maisille esikuma sauassa,

kanssakäynnsessä,rakkau- dessa, hengessä, uskossa, puhtaudessa"

—

_yunätiis-

täkiu

lauselmasta

^ota

itsestäs

^{maari jaopista,}

pysy

alati näissä,

sillä

^jos

sinä sen

^{teet, niin}

sinä itscs autuaaksi saatat

^{jane, jotka sinuakuulemat}

^—

^josta

kaikesta

selmästi

^{näkyy, kuinka}

tärkeäksi hedelmälli- selle

opettajatoimclleapostoli

katsoo sen,

että ^opettaja

elämällänsälin

^antaa

kmmtelioillcnsa

^hymiin

esi-

kumau.

Mutta, sopiihan kuitenkin kysyä, pitäisikömyös koulunopettajan

käsittämän asemansa

^{yhtä aralta}

kannalta, tuin

seurakunnan

^opettaja, jommoiselleoi- keastaan yllämainittu apostolinen

sana

^on

lansuttu?

ja eikö

siinä

^{kyllä, että} opettaja määrätyillä koulu- tunnilla ^edistyttää oppilaistensa siwistystä, woiko wielä

säällisesti

^{waatia, että}

hänen

loma-aikoinakin pitäisi waikuttamanopetuslapsiensakehittymiseksihy-

wässä? Näihin

kysymyksiin

tahtoisin

^wastata:kon-

lunopettaja,

lähimmiten

alkeisopettajana,

siis

^myös

kansakoulunopettaja ja opettajatar ei^{olepaljas tun-}

«iuautaja, joka

samassa,

_kuin opetustunti on ^pää-

tetty,

saa katsoa itsensä

^wapaatsi kaikista melmolli

suutsistansa

oppilaisiansa

kohtaan. ^Hänen huostaansa

on annettu johdettamaksi

alaikäisiä

oppilaisia,jahii- ueu

siis

^{tulee pitää}

huolta

ei aiuoastaan ^lasten opetuksesta, waan

warsiuaisesti

^myös

heidän

^kaslva-

tuksestansa.

Kaswattawalla tawalla

hän

^mai-

kuttaa lapsen mieleen—

sekä sillä

^{hengenkurilla,}

jonka hymästi toimitettu ^opetus

saattaa

oppilaalle,

ettähyniänjärjestyksenylläpitämisellä koulussa,mutta wieläpä erittäiu sillä, että

hän kaikessa

^kanssakäy-

misessään

oppilaistensa

kanssa

^antaa

heille

^hywän

esikuwan

^ja

kaikissa oloissaan sekä koulussa

^että

sen

ulkopuolella

osottaa itsensä totisesti

simistyneetsi, jaloksi

ihmiseksi.

^{Ennen kaikkia on tämä kasmatnt-}

sellinen

^{tehtäwä tärkeä}kansakoulunopettajalle, jonka opetusalaan kuuluivat kaikki yleisinhimillistä siwistystä tarkoittamatoppiaineet,niiden

seassa

^myös

kristillinen ^usko- ja simeysoppi.

Häntä

^pitämät

hänen

^oppilaansa useimmiteu, ainakin ^maalla, luo- tettamimpana johtajanansa totuuden jaValon tiellä.

Siis pitäisi todellakin

tämmöisen henkilön

^tunteman

JJriijjrimif

Tiistaina 18 paiws Kesäkuuta 1878.

ilo 48.

lienee ollnt noin ^puoliyön aita. kun owi aukeni ja eräs mies hiljaa, hiipien astui

sisään. Hän

^lä-

heni

^{Pöytää, wilkasi} makaawaan, joka oli kääntänyt

taswonsa seinään

^{päin, ja siepaten} matkalaukun pöy- dältä,

kiiruhti hän

nopeilla askeleilla

takaisin samaa

tietä. Jo oli

hän

^ai»van

lähellä

^{owca,kun äkkiä ta-}

kaapäin tukewat kädet tarttuiwat

häneen

^jawiskasiwat

hänen

hcrwottomana laattiaan. Wawistcn käänsi

ros-

wo kalweat

kaswousa

wastustajaansa

kohden.

^Ainoa

huudahdus -

_Yrjö!^kuului

^samalla

kumpaisenkin

huulilta.

Niilo!

Yrjö

tunsi

kylmän »väristyksen ^täywän läpi ruu-

miinsa.

^Niilo oli laskenut

hauet

^{irti,mutta hän ei}

kyennytkarkaamaan.

Masennettuna

^makasi

hän siinä

hampaita lyöden, wawisten joka jäsenessään ja

Peit-

täen

—

kaswojaan_Ounetoin,

käsiinsä.

_{näinkö sinut jälleen tapaan?}

puhkesi wiimein Niilo ^puhumaan.

Tuskallinen walitus oli Yrjönainoa wastaus.

—

_ElääköKatri? Onko

hän

^waimonasi?

Synkkä tuli iski Kallen ^silmistä,

wiha

^antoi

hä-

nelle

—

jälleen_Mitä

rohkeutta. Hän katsoi

_kysyt

—

^{epäillen Niiloon.}

sanoi hän —

_mene

häntä

^kat-

somaan, — —

_IrtainMitä tarkoitat?»viimeistätawaramme on^yötä wiettääjo

hän Koiwistossa.

myyty,karja^myyty, yksin touotkin owat myydyt, ja lmome«na ^myydään talomme.

—

Katri raukka! ^Jos

olisin

aawistanut, että

ben paimentunteista",

käsitetään

^{ne itään tuin}

erinäisenä

paimenluokkana.

Scmmoisiahan

^ne

sen-

tään ciwät ole. Tämän runoilija-kuwitclman nou- dattaminen on

luullaksemme

^paljon waikuttanut siihen, että

wihton sisältö ^usein

^{tuntuutunnolle}

hiu-

tan wiileältä. Senlainenrunomus-tanta, jokaeikoe,

missä

^{woi, liittyä} olewiin oloihin, niille waloaan heittämään, on suotawampi jäämään weltostunei- den

aikakausien huwiksi.

Mutta tällä emme

suin-

kaan

sano herra

^E:n

laulukihermää ansiottomaksi.

Sicwien wärssyjensätin takia

ansaitsee se saada

paljon lukijoita.

Kieli-wirhcistä

^{(joita hywin}

harwoin ^siinä

^on)

huomautamme

ainoastaan, että on wäärin puhua:

loitsimisesta;

sana

on tirjoitettawa:

loihtia.

Epäillys peittää

toiwehcnsa"

on tieliwirhe, josta

usein

^on

huomautettu. Eihän

cpäillyksellä ole toiweita.

Lauseen tulisi siis

^{olla: Epäillys}

peittää

hänen toiwehensa.

Waltuumiesten

loloutsessa

^{wiime lauantai-}

iltana oli keskusteltawana ja päätettävänä tont- tien n:ro !11 ja 92 17

korttelissa antamisesta

^uu-

den kirkon rakennuspaikaksi.

Ia

^tcti kokous, tot-

wan asiasta

keskusteltua,

seuraawan

^{päätöksen:}

edellä mainitut tontit

waihdetaan

^{tonttiin N:o 36}

ja 37 3

korttelissa sillä

ehdolla, että _rakennus- paikka kaikin puolin on ^sopiwa kiwikirkon ^perustuk-

sesi.

Matkarahaa.

Kouluylihallitus on ^myöntänyt

seminarin lehtorille

^N.

Härdh

Iylväslylän

semina-

rin

määrärahoista IMO

^martlaa

matkarahaksi

Pa-

risin

näyttelyyn.

Laulajaisissa, jotka

herrat

^{Bergholm jaKiljan-}

der wiime

sunnuntai-iltana

^{täälläantoiwat, oliwat}

kuulijat

tilaisuudessa

^{nauttia hywin}

sointuwaa

mieslaulua.

Sisältökin

^{oli sopiwasti walittu. E-}

rittäinkin Glunttilaulut ^ja

suomalainen kansalaulu

micllyttiwät kuulijoita hywin.

Ikäwä

^{waan että}

tuutijoita oli

wähän.

^Suotawa

olisi

ollut, että laulajoilla

olisi

ollut parempaa kehoitusta, jotahe enemmän

olisiwat ansainneet.

Illalla

tello Bon neiti La^{gus'en ja}

herra 'Sandström'in

laulajaiset lyseon

salissa. Oh-

jelma on

lehtemme ilmoituksissa.

enemmän koettaa

saada itse

^olot semmoisinaan, niin paljon kuin

mahdollista

on, lukijan

silmäin

eteen

katseltawaksi

^{astumaan, niin että lukija}

saisi itse

^{niiden mutaan} luoda niistä kuwun

itselleen.

Milloin tekijä

katsoo historiallisen

yhtäjaksoisuuden sitä ^waatiwan,

lifkiä hän

omaa selitystä ja kerto- musta wäliin. Tällä csitystawalla näyttäämeistä, jen kun maallikkona jaksamme

asiaa

arwostella, olewan

se

^{etu, että}

käsiteltäwä

^{aine täten tulee}

enemmän niin

sanoaksemme lihana

^{ja werenä luki«}

jan huomion

alaiseksi.

^Mutta haittoja tarjoo

se

myöskin. Kellä on ennestään

historiallisia

^oloja

tarkastamaan oppinut silmä,

sille

^{tietysti tästä on}

paljon hyötyä ja

huwitusta.

^{Siltä taas, joka ei}

ole wierasten olojen jakaukaisten aikain tapauksia

semmoisinaan

^tottunut ajattelemaan,

luullaksemme

helposti

tahtoo

jäädä täten

esitettäissä huomaa-

matta koto joukonniiden

omituisia

^{puolia. Waan}

se seikka

^ei

sen ^wuotsi

^woine

^tehdä

^{tätä esitysta-}

paa

mahdottomaksi. Woihan

^kirjailija

sitä ^haittaa wälttääkseen lisätä siwuun

^{selityksiä ja muistutuk-}

sia, niinkuin puheena

olewassa teoksessa

^myöson

tapahtunut. Onko Tekijä

tässä suhteen

^{niin on-}

nistunut, että kirja kaikin puolin woi käydä

kansan

käsitykseen,

siitä

^emme

rohkene

^{arweluja laskea.}

Siitä annammeyksinomaisestiniiden^päättää,joilla on paljon kokemusta uskonnon opetuksesta

kansam-

me

seassa.

Sen tumminkin

lausumme makuutukse-

namme, että jokainentirjanlulemiseen ^tottunut,jolla

kristilliselle

totuudelle lämmin mieli on,

useimmissa kohdin

helposti woipi esitystä seurata, _{waitka ei}

olisikaan

^{laweampaa opetusta nauttinut. Niinpä}

esim. noissa kertomuksissa

^marttyrein

kohtaloista

on

runsaasti

^{semmoista, joka on}

omaansa

^ytsinter-

taisimmankin

^lukijan mieltä liikuttamaan.

Wanhoista kirkonhistorian

kirjailijoista on te- kijä erittäinkin

Eusebiota seurannut.

^Suorastaan

käännetyistä kirjoista

tahdomme

mainita ainoastaan etewimmät: Klementin

ensimmäinen

^lähetys-

kirja

Korinthilaisille

^{(yhteensä 53 lutua),}

Pyhän Ignationlähetyskirjat a) Efesiläisille, d) Romalaisille, <^) Polykarpolle; Pyhän Ignatio

Theoforon

marttyrituolema.

Nämä

ensimmäisessä wihkossa. ^Toisesta wihkosta mainitsemme ^seuraawat:

^{Pyhän Polykarpon}

Smyrnan piispan ja pyhän marttyrin lähetystirja Filippiläisille, Smyrnalaisten

seurakun-

nan kiertokirje pyh.Polykarpon marttyrikuo- le^masta, Tertullianon kirja marttyreillc.

Paimenet. Pieni Laulukihermä.

I. H.

^{Erkko. Viipurissa 1878.}

kirjapainossa.

Koelmoinut

Zilliacus'en

Kirjassa käsitelty _aika ulottuu

w.

^{217 j.}K.

s.

—

_Lopuksi

tahdomme

^wielä

lausua sen

^toiwo-

tuksen, että joku teologeistamme

ottaisi

^ilmoitta-

mamme kirjan ja

sen

esitystawan edut

tahi haitat

tarkemmin

arwostellaksensa.

^{Tekijän yritys awata}

kirkko-isäin

^teosten

lähteitä

^uutta elonnestettä ^kir- kollemme

uhkumaan ansaitsee suurinta

^{kiitosta ja}

kannatusta,

waan

^ei

suinkaan unhotukseen

joutumista.

Eilen aamulla^tello7ilmoittikirkonkellojensoitto, että

hetti

^{lähestyi, jolloin}

tansatoulukokous

^{oli juh-}

lallisesti

^{awattawa. Kello8kokoontui jouttoyleisöä}

juhlapuwussa kaupungin kirkkoon, jossa wirren 247:

w. 1, 6 laulettua,

kirkkoherra ^lärwinen nousi saar-

nastuoliin ^{ja piti}

rukouksen.

^Tekstinäoli

loh.

^Ew.

15: 1

—

_{15. Senjalleen lauloiwat}

_seminarin

oppilaat

lehterissä

Lauluseppeleen N:o 2? laulun:

lumalan sanan siunaus"

^{Luut. Il:28 (Ludwig}

Hellwig).Kirkonmenon^päätettyäkokoonnuttiin

semi-

narin juhlasaliin, jota oli kaunistettu kaswilla, wi- kaatuu;

Herra

^{Erkko on ennestään Suomen} runollisuu-

dessa

^{tuttu nimi. Noin}

I^2

^{wuotta on kulunut} siitä, kun

hän

^painosta

lähetti

^kolmannen

wihkonsa

lyyrillisiä runoelmia, ja taas on pieni

laulutiher-

mä

häneltä

ilmestynyt.

Jota

^{ennestään on}

hänen runottarensa tanssa

tutustunut, muistaa

sen

^on-

nistuneimpien laulujen joukossa ,,paimcnlauluja" jo alusta alkain olleen. Sentäbden ^näyttää luonnol-

liselta

kehkeytymiseltä, kun tämän

wihton

^tapaa

juuri

semmoisia

sisältäwan, niinkuin ^jo nimi

Paim-

enet" ilmoittaa.

Kaikki

siinä

olewat laulut owat järjestetyt yh-

detsi kihermäkfi" kahden

^{nuoren, Kallen ja Marin} rakkauden ympärille. Sen

kertomuksen

^{juoni on}

seuraama:

Kalle, kuudentoista wuoden

wanha

^poi-

ka,

lähtee isänsä

^käskystä

iltasella

karhujahtiin, poitkee

saunaan,

tiellä

_missä rakastettunsa

tietysti ilo^Marin

nousee luotsi

yiimmälleen,^mallas- wiulu-Aapron

säwel soi" ahkeraan

^{ja nuoret}

syys-

illan

ratoksi

laulamat laulun

toisensa

perään, kun-

nes mihdoin

^Marin

isä

^{tulee katsomaan,} tuinta on laita", ja moittii nuoria. Tästä

heti

^syntyy

seurassa toiset

^tuumat,

Marilta

^wieri kyynelet"

ja

sulhot riensi

työhön",nimittäinkulkemaan pai- kalle,

missä

^tarhujahti oli tapahtuma. Kulkukolk- kona syys-yönä ei näille reippaille nuorille tunnu

synkältä; ajan

wietoksi

^kertomat

entisestä

hewos- paimenna-olostaan:

Kuinka koiwukannon ^päähän Tulinuijaa jyskittiin,

Taikkapaimentorwcnraiull' Ilman rantahalkaistiin:

Metsät_Sudet, ^{wuorct wastasi,} karhut ^pakeni.

Kellotmaan soi hewoskarjan.

Hirnu^kuului liinaharjan

Paimentaan

se

^muisteli.

Jahdin

^tarkoitus

saawutetaan:

nuori sulhanen, ajatellen:

neidon enkö^nioittais, Kun

sen

^{miehen työlläsaa?}

Nuorukaisna enkö koittaiö

Wanhain ^toiwot wahwistaa?

Mik' on miesten työksi^luotu, Lie

se

^{mun myös} tehdä hyökkääinnossaan,

Hän, tuonuorin,

Pulskin,^suorin,

Hulhoparwenparhain!

Hänpä niiskaa lailla huiman Pedon ^niskaan Istun ^tuiman

Mutta sortuu »varhain Maahan ^alle

Naiwoisten.

Tainnoksissa hän

^wiedään kotia, wirtoo,

lausuu

wielä muutamia sanoja Marillensa, ja jonkunpäi-

wäkauden ^päästä kuolee

haawoihinsa.

Esitys

tässä wihtossa

^{on selwä, wärssyt tulte-}

wat

siewin

^jaloin.

Vierasta meidän oloille on, kun

wihkossa

^mai-

nitut

henkilöt ^sanotaan

paimeniksi", puhutaan nii-

Pinwä ^koittaa!

Kertonut Milja.

(lattoa47:tceu ^u:voon.)

Koiwistou

isäntä

^oli luowuttauut talon

hallituk-

sen

^{pojalleen. Mutta Mjö, joka} aina lapsuudesta oli ollut ylpeä ja itsekäs, alkoi

heti

^{ylwästellä rikka-} uksillaan ^ja laiminlöitalon

hoidon.

Suurella kors- kalla ^ajoi

hän

^joka miikko kaupunkiin, jossakerskaten pani

satamarkkaset

liikkeelle.

Mkaudet nähtiiu hänen

uljas

hewosensa seisowan

^kapakan ääressä sillä ^wälin, kun hän

itse nsällä

^{löikorttia ja joi} wuoroiu wiinaa

ja olutta, wnoroinporeilcwaa sampaujaa. ^Näin

hän

jo

kahdeksan

^wuoden

sisään

^{olityytenhäwittänyt}

suureu

rikkautensa.

Katri istuikotona neljän lapsensa ^kanssa, itki, suri, waroitti ja rukoili,

—

_mutta

turhaa».

Voimiensa ^{mukaan oli}

hän

^koittanut

hoitaa sisällistä

taloutta,mutta

mahdotointa

^oli

hänen

^{torjuaköyhyyt-}

tä, kun

miehensä

^{waan häwitti,}

sen

kun ennätti.

Oli myöhäinenilta

Heinäkuun

loppupuolella. Li-

keiseen

kestikiewariin ^{oli tullut} matkustaja, ^pyytäen yösijaa.

Hän

^oliuljas,reipas mies _tumman

sinisillä

silmillä, ruskealla parralla ja päiwettyneilläkaswoilla.

Olentonsa herätti

kunnioitustaja luottamusta, jaisäntä, joka sitä ^paitse

kohta huomasi

matkustajan warakkaatsi mieheksi,

kiiruhti kohteliaasti riisumaan hänen muhkeata

hewostaan, jonka wei talliin yöksi. Sillä wälin oli matkustaja mennyt wierashuoneesen, jossa

heti

^Pyyn

»valmistamaan ^nmodetta,

sillä hän

oli matkasta wäsy-

sinä hänet onnettomaksi ^tckint, miu eupä totta

olisi-

kaan lähtenyt mcnlle

suruni

kyllyyttä liewittämään, waan olisin ^{jäänyt tänne} hänen

turwatseen.

^Mitä

pimitti _mun jävtem, ett'en

silloin huomannut hänen

waan

nuoruutensa

yiumärtäluättömyydcstä joutuueeu

sinuu

_—

wiettclyksicsi

ausaau.

Haa —

sinä konna!

—

_mutisiMjö

^—

_tulitko

täuuc Kattia

lohduttamaan?

^{Sopiihan wallan hy-}

wiu! Wiet minut

ensiu

kruuuuu miesten käsiin ^ja

ryöstät

—

_sitä sitten_ennenminulta waimoni. Mut' Jumal' aut'_olet sinä

laudoissa

^jaminä

raudoissa Hän

^karkasi wimmastuneena ylös ja tawotttcll puukkoa wyöltääu. Mutta Niilon

rautaiset sormet

puristuvat

hauta täsirantecsta

^ja puutko putosi maa-

h mitä oletkin

—

lausui hän — Waimosi

^{luo todella}

lähdenkin

^heti,mutta

^sinut.

^Wien

sinne

^mukanani.

!

^{Niilo waljasti hewosensa,}

^nousi

^Hrjön

^kanssa

^kär-

ryihin ja ajoi Koiwistoon. Kuinka ^hywin

hän

^muisti

tämän tien! Joka ^{puu, joka} kiwi ja kanto ^olnvat juuri kuin

wanhat

^{rakkaat tuttawat, ja kukkaiset tien}

ohessa

kallistiwat ^päätään, ikäänkuin

terwehtiäkseen.

Mutta

Koiwistossa

^{oli kaikki toisin kuin ennen. Pel-}

lot oliwat

—

_joka

huonossa

^kunnossa,

rakennukset

^rappiolla,

haaralla

^{olikolkkoa,tyhjää jaautiota. Eräässä}

pienessä suojassa

he

^{wiimein löysiwät} talon ainoat asujaimet. Kolme lasta makasi ^{laattialla janeljäs,} nuorin, waikeroi

sairaana

^wuoteella, jonka ääreen

Katri oli waipunut polwilleen. Owen

auetessa

^käänsi

hän

kärsimysten ja

huolten hiwuttamat kaswonsa

^tuli-

nyt.

Hän

^{jätti pienen}

matkalaukkunsa

^{pöydälle,las-}

keutui lewolle ja nukkui sikeään ^uneen.

heriäisillä

seppeleillä,

H.

^{m. keisarin,} Runebergin, Porthanin, Lönnrotinja

Pacius'en

rintatumillasetä Suomen ja

Waasan

^läänin maakunoilla.

Puheen-

johtaja,

hra

Ilitarkastaja UCygnoeus

amasi

^kokouk-

sen

seuraamalla ^puheella.

Hywin

armoisat

läsnäolijat!

Jollakin huolen

melkein

ahdistuksen

^{tunteellaajattelin}

melmollisuuteni

olemanmieläkerranastua

esiin

puheenjohtajana

kansa- loulukokoutsessa.

^{Mutta tun nyt näen tämänsuuri-}

lukuisen

^paljouden

kansakoulun

ystäwiä ja suosijoita, wanhempia sekänuorempia mies-

setä

nais-opettajia,

unohdan hetkeksi

^{kaiken epäilyksen ja tunnen sydä-}

mellisen

^{ilon,kun taas nä'en}

Manhan uskollisen

^ys-

tiimän

toisensa

^perään;

iloitsen

mielessäni,_koskapi- dän

sen,

että näin

runsaasti

on osanottajia kokoon- tunut, todistuksena, ettähuomio ^jahuolenpito

kansa-

koulun kalliista

asiasta

^{ci ole jäähtynyt, ci ole wä-}

hcntymässä.

Riemuitsen

^!

sillä

^{olenlujastimakuutettu täytymän}

lukea todelliseksi, marsinaiseksi,

armaamattomaksi

eduksi, että maan

kansakoulun

opettajistolla on tilai-

suus

^{kokoontuayhteisiin}

keskusteluihin

ja erittäinkin, että

heille suodaan

^{tilaisuus,niinkuin}

näissä

^kokouk-

sissa

^{ennen on ollutlaita,}

saada

oppia manhempien, kokeneiden jaetemien

henkilöin

ajatuksia kysymyksistä, jotka koskemat

lansakouluasioita. Iloisilla

^toimeilla

siis

Mirkani puolesta

saan

julistaa tämän neljännen yleisen

kansakoulukokouksen

alkaneeksi,

kehoittaen

^ko-

kouksen lukuisia ^sekä

^nais-ettämics-osanottajia ryh- tymään

keskusteluihin

^niistäkysymyksistä, jotka

hal- lituksen

puolesta omat

asetetut tarkastcttamiksi."

Tämän

kokouksen sihteereiksi

^ilmoittipuheenjohtaja

hänen tehoitutsestaan

^{lumanneenrumetahrat,}

tohtori Ernst Palmen

^ja

fil.

^landid. G. Lönnbäck, joita to-

kout!en suostumuksella kchoitti toimeensa

^ryhtymään.

Tulkiksi

^oli puheenjohtaja onnistunut

saada hra

maisteri Almbergin, jonka toiwoi

tässä suhteessa

tunnetulla etewällä taidollaan tekemän molemmille lielille

tulkitsemisen

ⁿⁱⁱⁿ

mahan

^aitaa

kuluttamaksi

kuin

mahdollista.

Myöskinilmoittipuheenjohtaja

kokouksen

^päätet-

tyä tuleman määrätyistä waroista jaettawiksi ^pal- kintoja paraimmista ^näytteille

asetetuista

^piirustus-

ja

kirioitusmihkoista

^{kuin myös}

^{käsitöistä}

^malittuin

paltintotuomarien ehdoitutjen mukaan.

Tämän ^jälkeen alkoimat keskustelut. Puheenjoh- tajan

chdoitutsesta

^otettiin

ensin keskusteltawaksi

⁷

kysymys:

Missä suhteessa

^on

kansakoulu

^aistimia!-

listen (abnormi-) kouluun ^{ja miten}

lvoisimat

^nämä

erilaiset

oppilaitokset ^helpoimmin auttaa

toisiansa.

Sen jälkeen otettiin ensimmäinen, _toinen jakolmas kysymys, johon päimän keskustelut päättyimät.

Oulnn

suomalaisessa

^{lyseossa pidettiin}

muosi-

tuttinto t. k:n li^p. Lyseossa, joka tulemana syk- synä jatketaan kuudennella luotalla, _oli tänä luku- kautena miidcllä luokalla yhteensä 98 oppilasta:

V:llä ^{7, IV.llä 8, III:lla 22, Il:lla 27,}I:llä 34.

Näistä

siirrettiin

korkeammalle luokalle: V:ltä 2

ehdoitta

^{ja 2 ehdoilla, IV:ltä 6ehdoitta,}III:lta¹⁷

ehdoitta

^{ja3 ehdoilla, II:ltal9}

ehdoitta

^{ja 5} eh- doilla,I:ltä 20

ehdoitta

^{ja 3}

^ehdoilla.

^(Kaiku.)

tänäpänä

Kansan-walistussenran

^{kolons on}

k.lo 4 ^{j. p. p.}

Jalo

^{lahja. Eräs} ihmis-ystämä, joka ei ^ole

tahtonut nimeänsä

^{julkaista, on, niinkuin}

herra

pastori Alopaeus kansakouluopettajain

kokouksen

^kes-

kusteluissa

ilmoitti, lahjoittanut

50MN

^{m. koulun}

perustamiseksi Iymäskvlässä

aisti-miallisia

^Marten.

Kenraali Trepowa on Niesbadenissa, jossa

hän

^{nyt on oleskellut} termeyttänsähoitamassa,

saa-

nut

halmauksen

^molempiin jalkoihinsa, josta ne

omat tulleet

kokonansa herwottomiksi.

4rv«itullBia.

XXI.

1) Milloinka niin suuri sota oli, ettäneljäs osa kansaa ki oli?

2)

aasi^niiu

KovaBti kiljui, ettäkaikki maailman ilnniset kuulivat?

9) Neljä on kun niputtaa, neljä on kun naput- taa, kaksi on kun kuuntelee, kaksi, jolla koiraa

torjuu, yksi, joka jälcssähorjuu?

4) Tuli ukko pohjolasta, tuli hyisen turkin kanssa, teki sillat paasiloista, paasiloista paksum- mista, teki sillan joka joelle sekä järvien selille; niit' ei polta vihollinen,niif ei kuormat kallis- tele, vaan lahovat puolen vuoden päästä?

5) Kuka on se, jonka isä ja äiti ovatihmisiä, vaan joka ei kumminkaan ole kenenkään ihmisen poika?

0) leivän tuli nälkä, veden tuli jano, maantie loppui, ruoho väsyi?

7) hilleri liiteri nurkassa^makaa, taarunlaariin päällälaahaa, ei semmoistaseppää Suomenmaassa,

joka tillerin lillerin parantaataitaa?

8) Xippii näppii. kävclä käppii, llienot liin^B6-

lit BeläB.^ä, _mu^ta keppi KäcioBBä?

Amen!

—

_{tuistasi Katri.}

Samassa

nousi auriuto

kultaisen

^pilwcn

helinästä

ja loi

ensimmäisen

silmäyksensäikkuuan

läwitse

^Koi-

wistou pcrhecseu, joka

wihooinkiu

^oli

rauhaan

^ja

so-

wintoon ^tullut, jota oli maannut horroksissa, aukaisi ^nyt kirkkaat

silmänsä

^ja

katsoi suloisesti

^wan-

hempiiusa.

—

Päiwä

^koittaa!

—

lausui

Katri toiwowalla silmäyksellä loistawan sinertäwää ^{taiwasta kohden,}

suuteli hellästi

^{lastaan ja aukaisi ikkunan, josta rai-}

tls aamu-nma ^wntajl!tsaan.

Mutta aurinko wuodatti jo täyden, kirkkaan wa- lowirran alas uutkuwaan maailmaan^janiinkuin lapsi, joka aamu-unestaan herää ^{äidin syleilyyn, raittiina}

ja

iloisena

^{hymyilee, niin autuaasti hymyili maail-}

makin

herätessääu

auriugon lämpimäiu

säteiden suu-

telmhiu. Linuut

wiserteliwät

^{ja leiwonen}

kohosi

^tcr-

wehtien

^{ylöstaiwasta}

kohden

^{ja liwertcli}

korkeudessa riemuisen

aamuwirren.

Katrin

silmissä

wälttyi kyynel,

—

_{ei enäänmur-}

heen

^eikä

huolien

^{tuottama,waan ilon ja}

kiitollisuuden.

Kun Koimistou talo

seuraamana

^{päiwänämyy-}

tiin huutokaupalla, lankesi

se

^Niilon

^omaksi.

^Niilolle

onnistui wielä luuastaa touot ja karjankin, jotka

hän

kaikki Ynnä ^talon

kanssa

^lahjoitti

entisille

omistajilleen

takaisin.

^Niilon ylewämielisyys waikuttisywästi

Yr-

jöön, joka tästä

lähtein

^täydellätodella koki

elämäänsä

parantaa. Monta wuotta tosin ^kesti, ennenkuin Koi- wiston ^talo nousi

entiseen

^{woimaansa, inutta ei}

wäsynyt,

sillä hänellä

^{oli kaksi hywää apulaista,Katri,}

ja Niilo. Nmnemainittu ei enään mennyt merille, waan

asettui

syntynläseudulleen, jossa

hän

^osti

itsel-

leen talon. Muutaman wuoden kuluttua toi hän ta-

loonsa

^{emännäksi nuoren, kauniin Helenan, jotaNiilo}

lenlpi _yhtä sywästi ja

hellästi

^{kuinennennuorempana}

ollessaan

^Katria.

Helena

^ja Katri oliwat parhaim- pia ystäwiä, ja

seudun

toimeliaisimpia emäntiä^'_mutta Niiloa paikkakunnalla yleisestirakastettiin ^{ja kunnioi-} tettiin, niinkuin sitä

ihmistä

rakastetaan, jossaJuma- lan kuwa

tändellisimmästi

^{ilmautuu. (Loppu.)}

joita kohden ^jasilmänsä ^jäiwät tuijottamaan Drjou

seu-

raajaan.

—

_Niilo!

—

_kuistanwat

hänen wäriscwät huu-

lensa,

—

_{Niilo, mun Niiloni!}

—

_riemuitsi

hänen

sydämensä, ja pitkästä unestaheränwät ^waltawat,au-

tuaalliset

^{tunteet. Sydämen}

kuihtuucet

^kukkaiset

sai-

wat kauwau kaiwattua päiwänwaloa ja wirkistyiwät

uuteen

kukoistukseeu. Unhotetut

^oliwat pitkien wuo-

sicn kärsimiset,

unhotettu

^{oli kaikki} kurjuus ympärillä,

unhotettu koko maailma. Tällä hetkellä hän ^waan tiesi ^ja tunsi Niilon terweenä ja jalona seisowan hä-

nen

edessään

ja rajniuen riemu täytti

hänen

^sydä-

mensä.

Ia Niilo?

Hän

^{tunsi waan}

sääli

wäisyyttä, joka yhtä wähäu muistutti hänen nnoruutensa sywästä lemmestä, tuin

tuo onneton, _murtunut waimo siitä

wiehkeästä

^jaiha-

nasta Katrista, _joka hänen

«luistossaan asui.

^Niilo

antoi

wihaiscn

^katseen Mjölle, joka synkkänä oli jää-

nyt oweu

suuhun

seisomaa». Tämä

katse

^sanoi:sinä,

kurja, olet hänen noin onnettomaksi tehnyt!"

Niilo

läheni

polwillaan olewata waimoa. ^otti

hä-

nen

kätensä omiinsa

^{ja puhutteli}

häntä hellällä

^ystä-

wyydcllä.

—

_Katri,

mun

armas

^ystäwäni

—

lausui hän

—

sydämeni on pakahtua,

nähdessäni

^{sinua noin}

su-

run ja murheen ahdistamana. Sano.

sallitko

^minun

apuani? Syytä on sinulla ^kyllin,

saadaksesi laillisen

eron kunnottomastamiehestäsi,_{ja sitten,}Katri,eisinun

lnään lapsinesi

tarniitse

^kurjuutta

nähdä.

Katri hengitti sywiiän. _{Niilo oli}

hänet

^herättä-

nyt unelmistaan, juohdattamalla hänen

mieleensä

^puo-

lison ^{ja lapset.}

Hän

^{muisti nyt}

eroitnkscn

^nykyajan

ja entisyyden wälillä, ja kallistaen ^päätään, kätki hän

kuswousa

^{hetkeksi nuttuwan lapsen}päänaluseen. Ääne-

töinnä kesti hän siinä

sisällisen

^{taistelun,jonkakownus}

oli lähes ^murtaa

hänen heikot woimausa.

Siitä ciwät Niilo eitä ))rjömitään auwistamct,_mutta

Hän.

^jota

sydämet tutkii ^ja

i^mis-heikkoudet

^tuntee,Hän

sen

^näki

ja

kiiruhti

taistelemannwuksi. Sielun tuskawähitellen

antaantui,

ahdistus

^{hälwentyi ja}

—

_{woitto oli}

_saawu

tettu.

Nauha

loisti Katrinkaswoista,krmhän ^jälleen nosti_lapsiinsa,^päänsä wuoteelta. Kirkkailla silmillä

hän katsoi

jotkauukluiwat wiattomain unta.^jamieheensä, joka yhä seisoi owcu funssa,epäilyksen täydellisenäku- wana. Wiimeisctsi

hän katsoi

Niiloon, joka wielä odotti

— hänen

_{En hylkää}'vastaustansa.Puolisotaui, ^Niilo,

—

_{kuului pää-}

tös hänen hnuliltaan.

—

Mitä Inmala on yhdistä- nyt, ei sitä woi

ihmiset

^eroittaa..

Nyt ?jrjönpaatunut sydän pehmeni.

Hän

^töy- täsi

waimonsa

jalkain juureen ja raskaat kyyneleet wieriwät

— hänen

postilleen.

Jumala siunatkoon ^sinua,Katri

—

_nyyhkytti

hän

—

ci taiwaan enkeli woi olla sinua ^parempi.

Annatko todellakin anteeksi ^kaikki, mitä minun

tähteni

olet

saanut

^{kärsiä, ja} rohkenetko ^{minuun luottaa,kun}

nyt lupaan _muuttaa

entisen

^{elämäni ja} täst'edcs ko- kea

rehellisellä

^työllä hankkia perheelleni elatusta?

Sano,

—

_En

armas

^Katri, etkö todellakaan minua hylkää?

sinua missään

tapauksessa hylkäisi,

saa-

tikka

—

nyt, kun ^parannusta lupaat.

Taiwaan Isä sinua siunatkoon ^ja antakoon minulle woimaa lupaukseni täyttämiseen!

Tutkinto

Himmermannin asiasta

^{on kestänyt}

melkein laukomatta koko miikon. Ramintolan

isäntä

A. Holmberg ja työmies

I.

^{Miettinen on pantu}

asian

^johdosta

toistaiseksi

^kaupungin

arestihuonee»

sen.

^Nnn kertoo Tapio.

Uuji

höyrylaiva

^nimeltä Heinola", mclteen yhtä ^pitkä kuin lämsä"-laima, tulee

kohta Ju- hannuksen

^{jälleenkulkemaan}Iymästylän jaLahden Malia

siihen

saakka, tun Kalkkisten kanawa walmis-

tuu, jolloin

se

tulee kulkemaan

Heinolan

^ja

^Lahden

mäliä. Laima on tehty Viipurin tonevajassa ja erään yhtiön oma.

Wilntautia ^{on Luhangon} kappelissa miime tc- männä ollut, mutta ^nyt

se

^{on jo rumennut katoa-}

maan.

susia

kuuluu liikkumanLeppämirran jaKuopion pitäjän rajaseuduilla.

Ensimainitussa

^pitäjässä

kuulumat ne kaataneen muutamasta torpasta ti lammasta ^ja toisesta hiehon. ^(Tap.j

Tammisaaressa

^on

seminarin lehtori Th.

^Neo-

mius tehnyt

konkurssihakemuksen.

Isoa

^{rupnlia on} meille kerrottu muutamia ta- pauksia joku miikko

sitten

^olleenKcljon sydänmailla Iymästylän pitäjäässä.

Pielisjoessa on mesi niin kohonnut, että pelä-

tään

sen Mahintoa

^{tekemän lanamalle;}

samaten

kuuluu näillä

seuduin mesi

^{oleman hyminkorkealla.}

(K:tar.) Selkeät ilmat ^licncmät

mihdointin

^pitkien

^satei-

den perästä tulleet ja tällä kertaaidästä, tunmuut ilman

suunnat

^{maan sadetta} omat antaneet.

Oulun

suomenkieliseu

realitoulun

muositutkin-

nossa

^{oli Kaiun" mukaan} tutkinto-ohjelma kirjoi-

tettu ainoastaan ruotsinkielellä.

Tampereen puuvillatehtaalla on tapahtunut wahinto, tun pyöräpari meni

semmoisesta

^paitasta

rikki, johon ^täytyy ulkomaalta ^tuottaa pyörät.Sen

tommelutsen

^kautta joutui satoja

Hentilöitä

^muuta-

miksi Miikoiksi

työttömiksi, joka

huonosti

^palkatulle

mäelle

lisää

^{puutetta ja}

^—

köyhyyttä. (T. S.)

luomalaisten nlioppilaslanlajain

lähdöstä Parisiin

ei kuulukaan tuleman mitään, Noimat ^on

hawaittu

^liian

heikoiksi.

Hirwiä Muolassa.

Metsänhoitaja Stenbäck

lausuu antamassaan kertomuksessa

^Wiipurin

metsäs-

tysseuralle, että Muolan ^{pitäjässä löytyy}

hirwiä

niin paljon että on nähty 26 ja30 kappalettapar-

wessa. Hän

^{armelee että jos}

hirwiä

^{tulee lo-}

win paljon, tulewat ne

Määrällisiksi

^{nuorelle met-}

sälle

^{ja wieläpä} ihmisillekin; kertoja

lausuu

^nim.

että muuan mesästäjä sai ^{ladattu Pyssy}

kädessä

kawuta puuhun suojelemaanhenkeään

hirwien käsistä.

Grosser

^{Kurfurst, tuo}

hukkunut saksalainen sota-

laiwa, on

sitä

tarkastaneitten sukcltajain selityksen mukaan ^rcwennyt

kahteen

puolilkaasen.

lm

markkinoilta kertoo

P.

^{S., cttii} niillä tänä

wuonna ehkä

^{on ollut enemmän}

^kansaa

kuin edelli-

sinä ^muosina.

Samoin oli myös

runsaasti

^tawa- roitakin ^tuotu.

Lehti lisää

^{muutamien terwatyn-}

nyricn

hawaitun sisältäneen

^terwan

^asemesta

^wettä.